Pelkkiä hyviä uutisia

kerrankin. :) Alotetaan Yybanista. Kaksi vesijuoksua takana, kolmas perjantaina. Menee tosi mukavasti: ravaa piiiitkää kaanista ravia ja popsii nakkeja ohessa. Virve kävi eilen hieromassa neidin ja HUH. Ekaa kertaa Myrtti oli tosi hyvässä kunnossa. Nautti elämänsä ensimmäistä kertaa hieronnasta niin, että silmät muljahteli.. oi kun mukavaa!! Nyt vielä ne kolme juoksukertaa ja sit Virve tulee tsekkkaamaan typyn ja sit jos kaikki on mallillaan, niin päästään treenaamaan!! :) Ou jee.. ;) Mutta..

Särö on tuurannut sisartaan niin mainiosti treeneissä, että mä jopa mietin, että pitäiskö jatkossa käydä joka toinen kerta toisen ja joka toinen kerta toisen kanssa.. *huokaisee* Meidän viime maanantain treenit meni NIIN mainiosti!! Mä, maailman huonoin sokkarintekijä, vedin parit "melko mainiot" sokkarit pois tiehensä. Ja SÄäppä meni kuin miuli. Oli niin mahdottoman mukavaa, että melkein, MELKEIN vois katella hyppiskisoja.. Jos niitä olis jossain muualla, kuin maneeseissa. Sinne minen enää mene. Ehkä ikään.

Sit viime viikonlopusta: olin katsomassa, kun Särön poika Krum kirmasi Wallsportilla hyppiksen. JA nimenomaan kirmasi: aivan mahtavaa menoa: mä RRRRRAkastan, kun koira lukee rataa ja on estehakuinen!! Ei pyöri, ei hauku vaan menee miljoonaa sinne, minne nokka tai ohjaaja näyttää. Upeaa menoa oli Esalla ja Krumilla!! Iskä perheineen pullistelee.. ;)

Samaten äitikoira täällä pullistelee: tyttärensä Oodi on kirmaloinut epiksissä aivan mahtavasti nollavoiton ja yhden vitosen verran!! Onnea Mia ja Oo-pee!! Videot Mian blogissa.

Ihanaa Joulunodotustaa kaikille!! Nauttikaa ja syökää paljon ja hyvin! Vielä, kun saataisiin maa valkoiseksi.. ;)

Onnea

Myrtti, Oodi ja Felix!! Kaksi vuotta sitten... ;´)





Kuvan sankaritar pääsi eilen juhlimaan synttäreitä. Juhlimisen osuus oli siinä, että sai kolme nakkia ja kourallisen naksuja. Niiden syömisen syy sen sijaan ei ollut sankarittaren ykkösriemunaihe.. vesijuoksujumppa nääs alkoi. :) Kuntouttaja ihmetteli, että "se ravaa niin pitkällä ja matalalla askeleella". No joo.. ei voi olettaa että rotumääritelmä on kaikilla hallussa. :D Hyvin Myrtti juoksi ja kauan sitä juoksutettiin ensikertalaiseksi. Viikon päästä sit jatkuu. Ja siitä vielä kolme viikkoa eteenpäinkin. Josko se tästä kuntoutuisi. Meidän päivänsankari.. ;)

Hah sanon minä!

Kirjoitinko mä tosiaankin edellisessä tekstissä, että "taso nousee mun kohdalla?!" Sei ole mahdollista, vaikka käsissä olis millanen aarre tahansa.. se nähtiin taas eilen. :D

Olin treenaamassa siis Särön kanssa, sillä Mypa jumppaa nyt kotona ja odottaa vesijuoksumatolle pääsyä.. ;) Ens to (siis huomenna) on eka aika. Sit katotaan jatko. Oon nyt jumpannut sitä niillä ristikkäisnostoilla ja täytyy sanoa, että HIUKAN paremmin sujuu jo!! Ei kaadu enää. :)

No, mut treeneihin. Hilpi oli tehnyt tosi kivat treenit ja teemana vanha kunnon takaaleikkaus!! :) Särö osaa sen kyllä mainiosti, mutta.. :DDD Selitys nro 1: mä en jaksanut ottaa reppua mukaan (satoi nyrkin kokoisia "lumiräntä"hiutaleita ja mä kävelin treeneihin pitkän kaavan kautta) joten treenasin kengillä, mitkä oli jalassa. Ja ne oli... jumalattoman painavat ja melko korkeanilkkatukiset vaelluskengät!!! :D Arvatkaas kuka kirmas kuin krokotiili.. (nei kai ole kovin ketteriä?!) Joo, mä. Hilpi sanoikin, etten enää ikinä saa olla näin laiska.. etten ota reppua.. :D Okka. Mä lupaan. Oli sen verran noloa, raskasta ja ahistavaa...

Särö oli IHAN liekeissä! Niin onnellinen ja toimi niiiiiiin hienosti!! Se menee miljuunaa ja huvittavaa on, että se menee mieluummin mihin sattuu kuin jää mua vartomaan.. ;) Mikkilän Sari käytti Säröä joskus kurssillaan esimerkkinä estehakuisesta koirasta. Ja sitähän se on, sellaiseksi se on opetettu aikanaan. Takanaleikkaukset toimi ja ei toimineet. Sit me analysoitiin leikkauksen syntyjä syviä: onko takanaleikkaus AINA kääntävä. Ja tulimme lopputulokseen, että periaatteessa kyllä. :) Sit mietittiin vastaisen käden olemassaoloa/kuolemaa, mitä koira lukee: kenkiä vai tissejä jne. Oli aivan äärettömän mukavat, tehokkaat ja hyvät treenit!! Kiitos Hilpi ja meidän ryhmä!! Oi jospa saatais jatkaa tällä kokoonpanolla.. ;)

Mun viikon yks kohokohta on ehottomasti ollut maanantai-ilta just tän takia. Mulla on pitkästä aikaa TODELLA ihana ryhmä ja kukaan, joka ei ole treenannut oikeasti superkivassa/-kurjassa ryhmässä ei voi ymmärtää mikä valtava voima sillä on!! Hyvässä ja pahassa. Oikeasti. Ja vielä nyt, kun miltei kaikki meidän ryhmässä kokee koiran lämmittelyn jne, oikeasti tärkeäksi: liikutellaan koiria, puetaan niille takkia ja mietitään jumppaohjeita yhdessä väliajoilla niin aim in heven. Ihanaa, ihanaa!! :)

Särön kanssa oli hubaa treenata. Mä menen mieluusti sen kanssa vielä kaksi jäljelläolevaa kertaa. Ja vakavasti mietin, että seuraavan kurssin vetäisin niin, että Myrtti ja Särö käyvät vuoroviikoin treeneissä. Koska kumpikin nauttii, kumpikin osaa jo jotakin ja kummallekin tekee hyvää. Ja mä tykkään viedä molempia.. ;) EIkä ne ole enää niin kaukana ohjauksellisesti toisistaan. Mypa on kirinyt aika huimasti. :D

Nyt sit vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Marjatan selkäfileet kasvaa entiselleen nopsaan! Ja että se ei saa slaagia vesijumpasta: voidaan sit käydä siellä se viis kertaa. *peukuttaa malliksi*

ti-ti-ti-tiii. Ti-ti-ti-tii...

klo 05.25 ja perjantaiaamu. Ja tuo ääni... no, kännykässä sen onneksi voi vaihtaa "inhimillisemmäksikin" mut kamoon.. tuo kellonaika tekee sen, että inhimillisyys on hävikissä vaikka kello sois linnunlaulua. Mut niin vaan pääsin ylös sängystä ja sain kuin sainkin aamutoimet ajoissa tehtyä. Olin autossa viisi minuuttia ennen hoohetkeä ja Myrtti pääsi vielä nuuskimaan rusakoiden jälkiä metsään: kaksi pitkäkorvaa singahti sinne, kun asteltiin ulos. Kun vielä Anu, Tälli, Hitti ja Shotti saatiin kamoineen atutoon alkoi matka Turkuun Leena Piiran käsittelyyn. Ja, jälleen kerran, mä totesin että en ole vielä koskaan tehnyt sinne turhaa reissua..

Matka meni, hirveästä säästä huolimatta, aivan superkivasti: kyllä hyvä seura vaan saa ihmeitä aikaan!! :) Kiitos miljuunasti Anulle kaikesta jutunjuuresta!! On se vaan niin ihanaa aina analysoida ja vaihtaa ajatuksia.. vallankin kun on niin ihana ystis sitä tekemässä.. *halii*

No sit Myrttiin. Mehän Virven kanssa ollaan puhuttu, että sillä lienee nivellukkoja selkärangassa ja niitä ei hieromalla auki saa. Ja ehkä (?) onneksi, niitä oli vain yksi! SI-nivel oli oikealta puolelta lukossa. Joku vois sanoa, että "ei muuta". Ei ni, mutta se riittää.. nimittäin lukon on aiheuttanut se kesällinen keppitreeni: se, missä Myrtti hakkas lantiotaan keppeihin uudelleen ja uudelleen... Ja koska sen lukon on aiheuttanut ulkoinen hakkausliike, eikä esim. lihasjumi, niin siitä oli sit seurannut kudoksiin kipua jne. Ja kun lukko sit saatiin auki (huh, onneksi!!), niin lopussa selvisi, että oikean puolen selkäfileet on häviksessä.. Leena teki Myrtille testiä niin, että nosti ristikkäiset jalat ilmaan vuorotellen kummaltakin puolelta. Toisen puolen kanssa meni hyvin, mut se toinen.. Mypa meinas kaatua aina. Eli ne lihakset on kadonneet sen lukon vuoksi.. lukko on tukenut sitä ja nyt, kun se on avattu paljastuu totuus. Neljä viikkoa vähintään menee, että lihakset on saatu takas. Ja se tarkoittaa ankaraa jumppaa. Leena sanoi, että oleellisesti nopeuttaa kuntoutusta jos on vesijumppamahis. Seinäjoella on sellanen nykyään. Viis kertaa maksaa 15o-jotain.. pitää kattoa onnistuuko mitenkään.. meen ainakin kerran kattomaan, että mitä Mypa tuumii asiasta. Sitä kun ei voi tehdä jos koira on vesikammoinen. Myrtti ei ui, mutta läträä mielellään. Joten nähtäväksi jää. KErran ainakin mennään kokeilemaan ja sit katotaan jatko. Pitäähän se kuntoon saada. Ehottomasti!!

Lisäksi Myrtille ostettiin Bioglucominia (kirjotettiinkohan se noin?!)

http://www.hevosvayla.fi/components.asp?Function=Details&ID=2601

Sitä "määrättiin" kaikille meidän autossaolleille koirille. Myrtti saa syödä sitä kuulemma niin kauan, kun harrastaa agilityä. Koska tekee niin jumalattoman kovaa kropallaan hommia ja käyttää itseään niin kovasti. Niin tosta on apua. Joten sitä siis.

Puhuttiin myös A:n treenaamisesta. Ja Leena oli samaa mieltä mun kanssa siitä, että pysäytysaa on tosi kova rasite etupäälle. Nyt mä otan aan ihan auki alas asti ja alan juoksuttaa Mypaa siitä läpi. Jotta oppii rytmin uudelleen ja ei loikkaa sen harjan yli. Sit nostan aata pikkuhiljaa. Saa peukuttaa että pelittää. :)

Näin. Meillä siis jumpataan ja kuntoillaan. Jumpan lisäksi Virve tulee hieromaan vielä Myrttiä ennen joulua, joten kyllä tästä hyvä tulee. :) Onneksi on Leena ja Virve ja kaikki!!

Isoveikka Särö pääsee kolmiin vikoihin treeneihin tuuraamaan sisartaan. Koska Särö on taitavampi kuin Myrtti, mä en aio kysyä onnistuuko se... ei kai kenelläkään voi olla siihen mitään sanomista, että taso, ainakin teoriassa, voi nousta mun kohdalla?! :D Edes tilapäisesti.. :DDD

Aurinko paistaa

risukasaankin. Ja ysäriaksaajien maailmaan.. :DD Meillä oli eilen treenit ja sanoin heti kättelyssä Hilpi-sielunkummpaniysärille, että son tästä kiinni lopetanko koko touhun. Nolo saa olla, muttei näin nolo.. :D No, vitsi vitsinä. Hilpin treenit oli taas yybermukavat ja käsittämätöntä, mutta meillä meni tod mainiosti treenit!!! Ihan älyttömän hyvin! ;)

Yyban on kyllä uskomaton. Se lukee mua tosi herkästi ja jopa hienosti.. :D Työnnöt meni tosi hyvin, vaikka se vois olla meille hirmu vaikeaa. Samoin takaaleikkaus pelitti kuin ysäriohjaajalla vain kuuluukin. :DD Ongelma oli liikkuvassa valssissa. Sellasessa, missä mun piti samalla liikkua ripakasti ja mun liike vei Myrttiä mun selän taakse... selitettynä kuulostaa ihan siltä, että mä teen valssin väärään suuntaan, mut en usko että oli sitä. Mä YRITIN panostaa siihen. Tuli oikein jos OIKEIN kovasti panostin valssiin ja käskin napakasti toisella kädellä tulemaan valumatta. Mut heti jos "vaan tein sen", niin valui ohi esteen. No, se on pieni mures se. :O)

Okseri oli haastavassa kohdassa: siinä piti lähteä jo luukuttamaan kohti loppusuoraa ja mä niiiiiin helposti jätin Myrtin yksin tekemään okseria (sinne tultiin putkesta, jonka aikana mä pääsin edes vähän kirmaamaan edelle) ja se toka rima sit kopahti jos jäi mun selän taakse.. Myrtti on tehnyt okseria ehkä kerran aikaisemmin, joten treenin puutettakin on, mutta suurin syy on siinä, että mä en edes katsonut siihen, vaan koetin niin vimmatusti kirmata sitä loppusuoraa kohti, etten jäis ihan kuin tikku pas...an. Mutta aina sitä pitäis muistaa ohjata eikä olettaa..

Pussi ei tuottanut ongelmia, vaikkei sitäkään ole tehty aikoihin. Rengas oli ekana esteenä ekassa treenissä ja jos otin muuten kuin kutsuna huolella, niin puikkas sivusta. Reeniä siihenkin siis.

Kakkostreenissä kokeiltiin uusia tuulia a´la törkkäys. Mä sit tykkään siitä ohjauskuviona!! Jos vaan osaisin sen selkärangasta eikä niin, että pitää niin kovasti siihen vielä keskittyä.. Mä luulen, että se toimii Mypalla niin hyvin siks, että koira on niin vihreä. Se reagoi tosi hyvin mun liikkeeseeen ja tekee törkkäyksellä hienoja estehakuja. Melkein kuin gurujen koirat.. ;D

Ihan äärettömän hieno fiilis jäi treeneistä!!! Ihan sellanen, että mä voin välillä pitää muutakin kuin tuulihousuja ja EHKÄ voisin ton tortun tumpata. Mut pitää kattoa.. ;)

Aim ö luuser

beibii, sou vai dont juu kil mii... tiii-dappa-tiidadaa... Eiks sellanen biisi ole? Se kertonee musta. Ainakin tuo kertosäe. Mä olin eilen agilitytreeneissä NIIN huono, että oikeasti hävetti. Tony lohdutti mua kotona, etten koskaan enää tuosta parane vaan tuun loppuelämäni näyttämään ysäriaksaajalta. Ja koirani kanssa. Nais. Ja tottahan se on. Ei mulla ole aikaa enää treenata entiseen malliin ja kerta viikossa pitää mut ysärinä. Pitäisköhän kaivaa vanhat tuulipuvut esiin ja harkita etutukkaan torttua?

Treenit oli tosi kivat. Ja Myrtti meni entiseen malliin, lähes.. Ekassa treenissä mä kokeilin törkkäystä ja se periaatteessa toimi. Otin kaksi ekaa hyppyä kolmosen luota, joka kääntyi 90 astetta sivulle ja tökkäsin sinne kakkoselle, joka vietti poispäin. Sit oli kolme hyppyä rinnakkain: sinne tänne ja sinne. (ihana selitys, ysärikamaa sekin.. :D). Ja nekin meni, ekalla kerralla, hyvin. Sit mei enää osattukaan niitä.. Vaikka yritettiin.

Tokassa treenissä mä päätin loistaa. Pyysin kuollutta putkikulmaa, koska se "on meidän bravuuri". Ja tiedättekö mitä? Myrtti ei osannut sitä enää ollenkaan. Ei yhtään. Meni ekan putkensuun ohi toiseen, meni putkeen sisään ja tuli samasta reiästä ulos jne. Ei yhtään kertaa hienosti. Sain sen toki tekemään oikein viemällä palkan toiseen päähän ja auttamalla hemmetinmoisesti, mutta kamaan.. tää on ollut meidän oikea bravuuri!!!

No, näkipä meidän uus agiope, miten nolo voi olla kun on oikeasti tosi nolo.. Sit bonuksena vielä Myrtti käyttäytyi kuin ääliö näytellen maailman kilteimmälle Rontille hammasrivistöään jne. *huokaa*

No, mä jatkan tän biisin veivaamista ja meen soseuttamaan keittoni, joka liedellä porisee.. ja koetan peilin edessä sommitella sitä torttua. JA etin tuulipuvun.

Myrtsiä

meininkiä. Meillä oli eilen treenit Myrtin kanssa. Mun olis pitänyt jäädä kotiin, mutta mä lähdin treenaamaan silti. Koska se on niin mun henkireikä ja Mypalle elämän kohokohta.. :) Pia ja Quki tuli meitä vastaan ja oli ihana kävellä kirkkaan tähtitaivaan alla kuunsirpin valossa kohti treenjä. Ja puhua syntyjä syviä. Ainoa moka, että myöhästyttiin treeneistä mun muistaessa, että ne alkaa tasalta. Olis alkanut varttia vaille.. ja mä kun niin inhoan sitä, että tullaan valmiiseen pöytään eikä rataa rakentamaan.. :( *nolona*

No, treenit itessään meni ihan ookoosti. Puomia pääsin tekeen pitkästä aikaa apuohjaajan kanssa; Hilpi oli narun päässä ja Mypaa pyllyynpukkimassa. Mä sain mennä eellä. Eikä se mene kovin hienosti.. on jumalattoman hidasta hiipimistä ja tuijottamista. *huokaa syvään* Mä ilmeisesti jatkan vaan ja odotan, että vauhtia tulee? Vai pitääkö mun ruveta tekeen sitä alustalla? Ideoita? Mielipiteitä? Nyt mä ootan siis, että etujalat tulee maalle ja palkka on edessä.

Muuten ei ihmeempiä kertomisia treeneistä. Päällejuoksua treenattiin ja meni ihan ookoosti. Välillä oikein ja välillä ei. :) Mut sit.. vika treeni oli niin hirveä meidän osalta, että itkettää melkein vieläkin... Myrtti tekee A:n juoksuaana. Lelu on toisella puolella maassa jonkun matkan päästä. A:ta itessään ei ole tehty ikuisuuteen ja oli ihan hakusessa. Eka tehtiin yksistään pelkkä A ja sit putkesta.. ja se oli virhe. Iso. Myrtti tuli putkesta miljoonaa, hyppäsi A:lle ja harjan yli isolla loikalla ja tippui alas melkein suoraan kontaktille niin, että takapää heitti korkeuksiin.. meinasi lähteä kieppumaan ympäri.. sai viime hetkellä tasapainon ja juoksi leluun.. ihan järkyttävän hirveetä!!! Sen selkä teki siis sellasen nitkauksen väärään suuntaan ja meinas vetää ympäri.

Nyt mä täällä mietin, että alanko mä pysäyttämään sitä alastulolle? Alanko mä hidastamaan sen menoa aalle? Vai odotanko mä, että oppii sen rytmityksen ite? Vai autanko sitä? Vai teenkö pelkkää A:ta ilman muita esteitä? Vai mitä?!! Sen terveys on kuintekin kaiken etusijalla.. ja nyt se on vaarassa. Tää ei ollut eka kerta, mut tää oli pahin ikinä...

Muuten tasaista eloa. Oodin kieltä on vähän ikävä, mutta onneksi on kuvat ja videot Mian blogissa.. ;) Kiitos vielä visiitistä pikkuiselle punaiselle ja sen emännälle!!

Mister and miss Trickteam a´la Seinäjoki

Eilen oli siis misseilypäivä sekä Felixillä että Oodilla. Ihan ikiomat koirat olivat tällä kertaa kotijoukoissa (eivät sentäs asuntoja myymässä.. heh.. http://www.kotijoukkue.fi/ ) No joo. Mutta olin lupautunut nämä sisarukset esittämään ja puunaamaantuunaamaan ja mieluusti sen teinkin. Aamulla puoli ysin pintaan suuntasimme Mian ja Oodin kanssa Areenalle ja sattuman johdatuksesta olimme Felixin ja Riikan kanssa samaan aikaan liikennevaloissa tien yli kävelmässä! :) Samaa matkaa siis sisuksiin saakka.

Ensin vuorossa herrat, joten Felix tuunaukseen. Mä olen aina sanonut, että Felix on komea poika, mutta täydellistä ei olekaan (mun uus motto?!) ja virheensä on hälläkin. Kovin on vielä kapea ja takaa jonnin verran ahdas, mitä kapeus ja laihuus (Felix on lihotuskuurilla) korostaa. Ja silmät vois olla mantelimmat. Mutta edelleen, vastapainona on niin paljon hyvää, että kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella. Vaikka riisun nää pinkit lasinikin.

Felixin kanssa esiintyminen meni varsin ookoosti. Etsi kovasti Riikka-emäntäänsä, mutta sain pääsääntöisesti sen esiintymään. Riikka seisoi mun ohjeen mukaan kehäänmenoaukon luona, mikä oli pöydällä seistessä suoraan takana.. Felix tuppasi kääntymään.. olis pitänyt tajuta kääntää se pylly tuomariin päin, mikä taas ei olis oikeasti toiminut, sillä tuomari arvosteli sitä istuen oman pöytänsä takana koiran pöydän edessä. No joo, ei siinä mitään. Kaksi harjoitteluarvostelijaa tutkivat myös koiran ja tämä suomenkielinen tuumasi Felixin kääntyillessä Riikan suuntaan, että "onko tämä tällainen villi kaveri".. heh. Tuumasin siihen vaan että "joo".. en jaksanut selitellä, että etsii emäntäänsä. No, mutta olin toooosi tyytyväinen, sillä emme ole treenanneet yhtään kertaa Felixin kanssa esiintymistä. Siis minä ja hän. :)

Tässä arvostelu: Excellent type, beatiful ears and expression, but a little too deep and round in scall. Nice neck. Straight shoulder. Still too flat in brisket. A little short in step and narrow behind. Nice coat but not in full bloom. Well handled. NUO ERI 3 Karin Hedberg Ruotsi.

Mä en ole koskaan moittinut Felixin kalloa enkä etuosaa, mutta.. No, jokaisella on oma näkemyksensä. Joka tapauksessa olemme erinomaisen tyytyväisiä. :) Enemmänkin.. :)

Sit Oodiin. Mian kanssa soiteltiin tuossa pari viikkoa sitten ja Mia mietti Oodin pesemistä. Sanoin, että ei pestä JOS tukantippumiselle on mitään vaaraa. Ei kuulemma ole.. :DD Heh, no kaikki arvaa loput. Oodin pohjavilla leijaili iloisesti ympäri ämpäri.. Sitä oli kaikilla muilla paitsi Oodilla itsellään. Sen sijaan sen päälliturkki oli kiiltävä, kaunis ja PUNAINEN.. :DD

Mun oli tarkoitus esittää myös Oopee, mutta se nosti kanssani häntää niin iloisesti, että Mia hyppäsi puikkoihin. Paremmin se meni, mutta Oodi nosti hännän myös Mian kanssa. Ensi kerta laatuaan tämä! Oli poliisituulella muutenkin: vahti namejaan jne. Tässä Oodin arvostelu:

Feminine bitch, a little thin in muzzle and small in eye. Neat ears. Rather straight in shoulder and upper arm. Nice golden sable colour with white chest. Ok body for age. Rather straight in stifle and steep in croup. Happy mover. High carried tail. Rather narrow behind.



Kuva: Heidi Mattila

Small in eye? Siis pieni silmään vai pienet silmät?! Silmät Oodilla on hyvin tummat ja mantelit, muttei ne pienet ole.. :DD Olisko se sit pieni silmään?! Sitähän se on. Ja käsiin myös.. ;) Eriin ollaan silti tosi tyytyväisiä, sillä tuomari osasi jakaa myös hoota ja teetä.

Näin. Viikonloppu on mennyt lenkkeillessä ja höpöötellessä: Mia ja Oodi kun asuvat siellä "jumalanseljäntakana" ja livenäkeeminen on niin harvinaista "herkkua".. Seuraavat treffit on taas sit joskus. Kiitos Mialle seurasta, Riikalle eilisestä seurasta :), Heidille kuvista (sain Mian kautta Oodin kuvan) ja Pialle vielä ihan HIRRRRMUISESTI Onnea Indianin hienosta päivästä!!! Kiva oli nähdä myös muita tuttuja. Sii juu taas joskus.. ;)

Maanantain treenit

Eka: mitä yhteistä on Myrtillä ja Anna Abreulla?



Sanoiko joku, että molemmat on brunetteja? No joo, mut en tarkottanu sitä. Mitä?! Huusiko joku, että molemmat on kauniita tyttöjä? Joo, totta sekin, mut sitä ei nyt haettu. :DD

Vastaus: molempia on kutsuttu taskuraketeiksi. :DDD Annaa Idolsissa ja Myrttiä eilen treeneissä by Hilpi-ope. :D

Treenit meni ihan mielettömän hyvin. Myrtti sai "kunnian" alottaa ekana koirana ja tällanen kuukauden tauko sai aikaan sen, että ihan eka pätkä meni vähän ottaessa tuntumaa. Sekä mun että Myrtin. Mä en tiennyt miten se reagoi ja sit oli vähän hapuilua. Mutta sitten muuttui ääni kellossa.. :DD Myrtti viiletti niin hienosti ja toimi uskomattoman makeesti! Tehtiin whiskyleikkausta (mitä en IKINÄ olis uskonut meidän osaavan) ja pakkovalssit jeeänee muut nimihirviöt hienosti. Hilpi pani mut tekeen ohjauksia, mitä en olis keksinyt ees kokeilla. Ja toimi ne. :) Lisäbonuksena meidän ryhmä on AIVAN ihana!!! Mä niin nautin treenata tuollasessa porukassa, missä on mukavaa!! Jutellaan toisille, kysellään ja neuvotaan ja kyseenalaistetaan ja tsempataan!! Niin mahtavaa!!! Ja treenit oli tosi hyvät: kiitos Hilpille!!

Moitettakin toki löytyi. Ohjaajasta. Mun liikkuminen on kuin kengurubensalla varustetussa autossa. Nykivää.. miten ihmeessä mä saan itseni liikkumaan tasaisemmin?!

Verkkobotti oli kovasssa käytössä ja se jäi loppulenkin ajaksi vielä päälle. Käveltiin kotiin takki niskassa ja illan Myrtti nukkui soffalla mustassa viitassaan umpiunessa. Mä niin toivon, että tyttö sais "terveen paperit" ens viikolla kun Virve sen hieroo taas.

Mut näin. Suu messingillä mennään eteenpäin. Ja viikonloppu alkaa jo jänskättää.. :D

Qlumisia

Myrtti on edelleen parempi. Venyttelee itseään ja takapäätäkin oikein mainiosti. Tuo verkkobot on kyllä jokaisen euronsa arvoinen!! OIkeasti on. Peitsaaminenkin on historiaa vain! Huh. Isolla Hoolla.

Sit tukkauutisia. Mia on tuskaillut Oodin muuttumista blondista brunetiksi. Tähän mä voisin sanoa sen mun lempilauseeni kotioloissa (yleensä käytän tätä Tonyn kanssa) : mitäs mä sanoin!! :DDD Eli mä oon povannut Oodin punertuvan. Koska Särö on tehnyt saman ja oli yhtä maitokahvimaisen blondi pikkupoikana. Ja miten tähän haasteeseen on vastannut Myrtti? Noo... siitä tulee sikahienonpunanen!! :DDD Ihan ku toivoin! :) Pukkaa uutta tukkaa vimmalla ja se on niin punaista.. joskaan ei Repomaisen punaista, vaan enempikin kastanjanruskeanpunaista. Ehkä. :) Mä en nyt sit ilmoittanut sitä loppuvuodelle näytelmiin, sillä ei ehdi siksi tuo turkki tulemaan. Mut tammi-helmikuu vois olla aika hyvä.. ;) Jos on kivoja näytelmiä. Pitää ootella, että shelttiyhdistys päivittää näyttelykalenteria ens vuodelle. Se on niin kätevä paikka katella näyttelyitä: yhellä sivulla kaikki meille sopivat näytelmät. :)

Ens viikonloppuna onkin sit misseilyä ja mistereilyä. Oodi ja Felix esiintyvät Seinäjoella ja moon luvannut esittää molemmat. Saas nähdä mitä siitäKIN tulee.. :DD Kumpaakaan en ole ennen esittänyt ja molempien "mammat" on kehänreunalla. Onneks handleria voi vaihtaa lennossa jos on liian ikävä emäntien luokse.. ;)

Eip muut. Ensi viikolla starttaamme aksailun ja siitä lisää sittemmin. Nyt nautitaan vaan kipakoista syyssäistä ja olemisen riemusta.

Vähän jo parempi

oli Myrtti eilen. Itseasiassa jo jonnin verrankin parempi. Reidet ja pakarat oli jo suht hyvät, nyt reagoi enää lanneselkä. Eilen saatiin VIHDOIN myös uusi verkkoBOT. Edellinen oli liian iso (se, joka tuli viime viikolla) joten paksu takki on ollut kovasssa käytössä.. Oli pikkuisen taas nuo koot muuttuneet ja ne sekoitti mua.. Myrtin takki on nyt sit kokoa 40. Jos joku pähkäilee takin ostamista niin osviitaksi. :)

Muuten ei ihmeempää koirarintamalla. Aika hiljaiseloa on ollut, kun ei ole päästy treenaamaan. Myrtti taukoilee vielä ensi viikon; haluan sen oikeasti kuntoon. Juoksu loppui juuri (eilen eka päivä, että kukaan ei yrittänyt astua ketään.. :DD) ja nyt voisi mennä ihmisten ilmoille. Jahka pikkusilakka on pesty. Myrtti on tällä hetkellä AINOA joka ei muuten tarvisi pesua: se on AINOA josta ei tipu karva.. muista tippuu niin julmetusti tukkaa, että mä en saa enää yhtään kicksejä kampaamisesta. En vähintäkään väristystä. Mietin just eilen, että Carro oli vuos sitten Messarissa. Se alkoi näihin aikoihin tiputtaa muhkeaa tukkaansa. Ja ei ole vuoteen tehnyt kunnon turkkia, vaan tiputtelee sitä tämän tästä.. very kiva... Sit nuo pojat päälle, joskin niillä näyttäis menevän normi kevät-syksymeiningillä. Myrtti tekee nyt ekaa kunnion tukkaansa, joten sen vois teoriassa ilmoittaa joskus tammikuussa näytelmiin.. ;) Tai ehkä jo joulukuussa.

Niin ja hei: meinasin unohtaa kaks hienoa uutista: Felix (T. Half-Blood Prince) on läpäissyt testin ja päässyt alkeiskurssille: Ihanaa ja hienoa!! Agilityelämä kutsuu heitäkin.. ;)

Ja Oodi (T. Chamber Of Secrets) on käynyt vinttareiden viehekisassa ja saanut 89/100 pistettä!! Sijoitus jaettu viides.. ;) Oon niin ylypiä näistä pikkuisista!! Kaikista.. :DD

MHKO

Oon mä. Virve kävi hieromassa tytöt eilen. Myrtti oli NIIIIN huonossa kunnossa, että mä en melkein kestä... Ja oon tosi, TOSI pahoillani.. Mypalle. :(

Etupää oli jees, selkäkin suht jees, mutta pakarat ja reidet.. :( Ne oli tosi huonossa kunnossa. Ja me Virven kanssa mietittiin, että tullut varmaan just siitä, miten hakkaa takapäätään keppeihin.. mistä mä viime päivitykseen kirjoitin.. ja mä en ole älynnyt, että se tekee sille hallaa!!! Voi mua onnetonta..

Nyt taukoa agiliidosta ja hellää hoivaa tytölle. Hirontaa, lämpöhoitoa ja BOTtia. Verkkoloimi tilauksessa... tuo on niin tönkkö tuo tavallinen bot.

Toivotaan että pian on tyttö entisensä. Ja emäntä taas paljon viisaampi.. *huokaisee syvään*

Bonuksena meidän perheen fiiliksiin: Huldalle nousi viime yönä rokotuksen seurauksena kuume tasan neljäänkymmeneen.. voi vide kun mä vihaan noita piikkejä.. siitäkin kun tietäis sen viisasten kiven.. vaan sitä kun ei ole..

Näin. T: surullinen Miira.

Sitä, tätä ja tuota

Eka parhaat jutut: Särön lapsista.. ;)

Into ja Krum on korkanneet viralliset kisansa Suomen maankamaralla. ;) Molempien huimaa menoa voi käydä kurkkaamasta blogeistaan. Molempien kuvia myös nähtävissä samoissa paikoissa. ;) Krumin blogi sulkeutuu nyt, mutta minen poista sitä linkkivalikostani: pakko päästä välillä kurkkimaan miestä ja muistelemaan sen nuoruutta.. :DD

Särön kolmas poika Vauhti (Hymyn ja Särön pentu) on noussut kakkoseen Johannan kanssa: ONNEA!! Hymyn ja Särön rakkaudenhedelmät on nyt myös läpikuvattu: kaikilla terve luusto ja silmät. Johanna vie Vauhdin vielä uudelleen kuvauksiin myöhemmin, sillä Vauhti välikuvattiin 10kk iässä eikä sitä otettu virallisena. Silloin kaikki oli kuitenkin priimaa, joten uskomme siihen edelleen. Oon TOSI iloinen näistä uutisista!!! Aamun tuloksia ei näy KoiraNetissä, sillä Aamu asuu Norjassa. Muuten tulokset tuossa linkissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN10296%2F08&R=88

Sit omiin koiriin. Mypaan nyt lähinnä. Sehän juoksee parasta aikaa. Sekä kirjaimellisesti että kirjaimellisesti. Mä kävelin tänään lähieläinkauppaan aamusta Huldan ja nelikon kanssa ostamaan juoksuhousuja.. niitä, mitä olen aina kritisoinut.. koska koira ei voi pestä itseään jne. No, eipä tunnu pesevän muutenkaan lattiasta, sohvasta jne päätellen. Joten housukauppaan... Vaan kauppapa aukesi vasta klo 11, olimme ovenkrivassa kiinni puolelta. Uusi yritys myöhemmin. Mä oon nähnyt ainakin M&M:n (?) mainoksissa ihania pinkkejö pöksyjä... ;DD saas nähä.. ;)

Toinen juoksuaihe: meidän kepit. Kuja on nyt n. 10cm levyinen ja kaaritettu. Myrtti on tehnyt sitä niin, että lelu päässä. Nyt mun täytyy siiryä varmaankin namiin... Menee liian lujaa; törmäilee keppeihin, eilen veti päin kahta kaarta ja meno ei YHTÄÄN hidastu. Ei vähääkään. Lelu on niin I-H-A-N-A... hoh-hoijaa. Meni muuten ihan sikahienosti eilen: tein jo kulmaa, ekaa kertaa en hitsannut: pitänyt kiinni ja prässännyt lelulle... (niin, mä ääliö oon oikeasti kuumentanut sitä vielä entisestään..)

Eli mulla haasteet jatkuu sen kanssa. Mutta mitäs siitä. On jotain mitä miettiä.. ;) Ainoa miinus tässä on vaan se, että Myrtti menee siitä saletisti entistä jumimpaan.. Onneksi torstaina tulee taas Virve sen hieromaan.. on ihan tukkoisen oloinen vaikka AINA verkkaan sen myös ennen kotikeppitreenejä hyvin: käydään ensin lenkillä. Mutta kai sitä nyt juntturaan menee kun vetelee päin kepakkoja ja pylly hakkaa joka kepin ja joka ainoa kerta... Jos jollain on joku uusi idea, niin jakakoot sen mulle. Olen kiitollinen vinkeistä. Namibialaisen ideat alkaa taas vähentyä...

Haasteita

oli eilen ilmassa Myrtin treeneissä. :) Treenattiin niistoa, poispäinkäännöstä, okseria, loppusuoraa (jokei ollut ihan suora) ja puomia. Niin ja keppikujaa itsenäisesti. Lopussa mä halusin vielä treenata esteen merkkaamista ja siitä karkuunjuoksua :D

Niisto meni hyvin, kun muistin sihistä Myrtille. Nou hätä. Poispäinkäännöskin toimi, mutten ole ihan varma kääntyikö Myrtti mun liikkeestä vai sittenkin äänestä.. se kun singahti niin kovasti liikkeelle etten tiedä teinkö käännöksen sen perskarvoille.. mut sama kai tuo, pääasia et kääntui haluttuun suuntaan. :DD Okserin kanssa ei ollut ongelmia. Mut sitten nää kaikki loput: niissä oli hiomista.

Eka puomiin. Mä oon sen kanssa ihan ahdistuksen partaalla... Tekee hienosti ihan alhaalta, mut musta se ei ole vielä selvä Myrtille; mitä halutaan. Hiipii niin hitaasti sieltä korkeammalta. Mun pitäis saada aina siihen apuja, jotta pääsisin ite liikkumaan ohi jne. En olis aina siinä kyykkimässä vieressä.

Sit loppusuora. Meni tooosi hienosti JOS tehtiin neljän hypyn suoraa (jokei ollut suora.. :D) Mutta jos tultiin siitä poispäinkäännöksestä jatkaen, niin meni kolmannen ohi: sen, missä olis pitänyt oikasta ja hakea kulmaa ite. Vaikka oli lelu ja koutsi päässä. Mutta erillisenä kun otettiin, niin meni melkosta haipakkaa... no, nuori kokematon koira: tää oli musta ihan ja vaan sitä. Eli en ressaa pätkääkään.

Sit se esteenmerkkausjuttu. Mä halusin tehä sitä irrallisena lopuksi. Kaks hyppyä, toinen niistona. Ja lelun tiputus siihen juureen ja meikä kirmaa kohti kolmosestettä: putki. Myrtti tuli useamman kerran mun liikkeen mukaan perään, vaikka lelu tippui kakkosen taakse. Mut kun pikkuisen maltoin, niin meni tosi hienosti: haki lelun ja lähti sen kanssa mun perään! :) Tätä pitää treenata!! Mä niin ihaillen katoin agi.fi lehden kuvakollaasia, missä oli kuva em-kisoista samalta hypyltä kaikista suomen koirakoista. Tai ainakin tosi monesta. Siinä näki, miten Jaakko oli jo tiesmissä sillä hypyllä ja moni "joutui" ohjaamaan ihan esteen vierestä. Minä haluan opettaa sen yhtä hyvin kuin Jaakko. :)

KEppikuja (verkoilla) meni tosi hyvin. LIiankin hyvin.. mä mietin, että ei varmaan yhtään tajua tekevänsä mitään.. pitää miettiä sitä uusiksi. KAvensin reilusti, mut silti toimi.. paljon paremmin kuin kotona. Siks tässä mättää nyt joku. Mut ilon aihe tietty, että toimi.. :D

Loppuun vielä pari jutskaa: Myrtin velipoika Felix on ollut nyt kolme kertaa mukana treeneissä harjoittelemassa "olemista" muiden koirien ja häiriön kanssa: se kun niin rakastaa kaikkia.. ihmisiä ja koiria. Ja on tosi mahtavaa, miten Felix pelitti esim. eilen!! Leikki lelulla ja teki kaiken, mitä Riikka pyysi!! Toki piippasi välillä muiden perään, mutta se nyt musta "kuuluu kuvaan". Keskittyi niin komiasti tekemiseen!! :)

JA sokerina pohjalla... Myrtillä alkoi eilen illalla juoksu. :( OOn joka päivä pyyhkinyt sitä paperilla, jotta näkis milloin alkaa. Eikä tullut eilen päivällä vielä mitään. Mä niin olin elätellyt toiveita, että päästäis viikonloppuna sinne Heinosen kurssille.. no, ei päästy. Päivälleen 6kk oli juoksun väli. Nyt taukoilua ja sit taas baanalle. :) Äiteensä tai Särö paikkaa nää väliinjääneet kerrat. Minen malta pysyä poissa.. ;)

Omaa kivaa

oli luvassa lauantaiaamupäivän kunniaksi. :) Sain Tonyn VIHDOIN katsomaan, mitä me Mypan kanssa osataan. Tony on viimeksi nähnyt meidän menoa silloin, kun ohitus oli arkipäivää..

Ei me nyt mitään sikataitavia viä olla (mä luulin OIKEASTI liikkuneeni mallikkaasti.. :DDDD) mutta jotain sentäs. Erityisesti ilahduttaa Myrtin esteiden noukkiminen ja jopa pätkittäin mun mokailujen korjailu. :DD



Tässä videossa näkyy, että mä oon oikeasti tosi nolo... Mut elekee sitä kattoko. :DD Toi kakkoshypyn hyppääminen etukautta on kummaa sikäli, että vaikka molen siinä ihan huono, niin mä tein sen ennen videokuvasta kolme kertaa käteen palkaten. Eikä menny yhtään kertaa sitä hyppyä etuperin. Sit, kun piti mennä oikeesti: Tony kuvas, niin meni heti väärin. Ehkä mä sit oletin liikaa enkä vaivautunut ohjaamaan.



Tonyn kommentti oli, että me oltiin kehitytty huimasti ja peitottais se ja Särö.. :D Heh, no joo, tiedä sitä. Mut kivaa oli! :)

Pahoittelut videon laadusta: se on kännykällä kuvattu. Eikä näytä siltä, miltä tuntui. Mut näkeepä jotain. :)

Tänään on LAgun omat kisat tuossa lähikentällä. Mun on tarkotus mennä sinne Myrtin ja Huldan kanssa illan suussa kattomaan kolmosia. Mypa lähtee mukaan, jos vaiks saisin sille kilpailukirjan ja varmennukset siihen.. ;) Jos jollain tuomarilla olis aikaa. Jossei, niin joku muu kerta. Tonyn oli alkuperäsen suunnitelman mukaan tarkotus kirmata Lellun kanssa tuolla. Kävivät kerran kokeilemassa ihan matalilla hypyillä jne. Ja Lellu oli mennyt kuin miuli!! Miljoonaa ja sikahyvin!!! Tonyn idea oli, että "jos voittaa piirinmestikset, niin pääsee ässämmeihin". Eikä ne kuulemma muita kisoja niiden lisäksi tarvi.. :DD Ajatus oli myös, että Repo olisi sopeutunut jo näkemään sillä yhdellä silmällä ja sen toisen pikkureiällä tarpeeksi hyvin, ettei olisi mitään turhia riskejä. Mutta.. ilmopäivää edeltävänä päivänä se törmäsi ulkona tuoliin.. eipä sitten ilmoitettu Repoa. Ei halua ottaa sen kanssa turhia riskejä, sillä tärkeintä on, että Lellumies on muuten teräskunnossa!! :) Se on NIIN mainio pappakoira, ettei parempaa voisi kuvitella!! Ynisee edelleen kainalossa, sietää Huldata kaiken ja siivoaa keittiönlattiaa tunnollisesti päivittäin miljoonakertaa.. :DDD Lellu the cleaner... ;)

Kuka se on?!

Se, joka käy Myrtin kanssa salaa multa treenaamassa? Kertokoot sen heti, lupaan olla raivostumatta. Kiinnostaa vaan silti kovin. :)

Meillä on ollut kahdet ohjatut treenit sitten viime päivityksen. Kahdet ohjatut ja tänään vielä omat keppitreenit pihassa. Mutta mennääs taas aikajärkässä; se sopii mun aivoitukselle parhaiten. :D

Kaks viikkoa sitten ke:na oli treeninä kääntyminen putkihidastusella. Muistaakseni se oli sen nimi?! Ja vauhtihallinta. Suora putki jonne tultiin hypyltä suoraan. Putken jälkeen koiran piti kääntyä tiukasti vasemmalle: 90 asteta hypylle. Kaikki, joiden koirat usvattaa putkiin tietää, miten ne tuppaa valumaan.. etenkin suoran putken jälkeen. Mut se putkihidastus toimi!! Ihme juttu! Ennen kuin koira pääsi pukteen sisälle piti ohjaajan "miltei pysähtyä" nanosekunniksi. Ja niin koira tuli putkesta tietäen, että ei luukuteta enää suoraan! WOw! :)

Sit haltuunottoa treenattiin kovasta luukutuksesta. Myrtille pelittää se sihinä hyvin. Ainoa mikä oli sille "outoa" oli, kun mä otin kutsuna alkua: se tuli vähän epävarman oloisena ja joka esteen jälkeen esitti pitkää kaulaansa; kuikkas mua, että näinkö? :D Liikkistä. Kutsua pitää siis treenata. Mun rintamasuunta oli TÄYSIN kohti koiraa, joten se hidasti tokikin. Ja se, ettei ollut ikuna tullut mua kohti noin pitkää matkaa ja mä pysyn liikkumattomana. Mut joo, jäi taas ILO olo. :)

Sit viime ke oli teemana..jaa, nyt pätkii mulla!! :: Irtoaminen se tais olla joo! :) Mentiin aika loogista pätkää, jossa kuitenkin käännyttiinkin ja mentiin tyrkkyputkensuoden "ohi". Meidän ope kerto, että Myrtti tulee mutkaputkesta juosten sitä ulkokaarretta.. :DDD Son niin putkipösilö!! :D Ja Mypa meni taas NIIIIIIN hianosti!! Mä olen ihan saletti, että joku käy treenaamassa sen kanssa multa salaa? :D Ei kenenkään koira kehity itsekseen. Sei voi olla mahollista.

Lisäksi me tehtiin keppejä: VIHDOIN mä sain aikaseks tehtyä kujan verkoilla. Meidän kuja oli vielä liki puolimetrinen ja joo, meni sen ihan iisisti. Siinä välissä meni sit toinen koira, joka meni n. 10cm:n levyisenä kujaa verkoilla. Kun sit tuli taas meidän vuoro mä, ahne paskiainen, sanoin ettei tarvi leventää uudelleen.. ja kas: Mypa meni IHAN OIKEIN!! :DDD Joo, kerran juoksi kujan ohi: ei hae vielä sinne näemmä kunnolla joka kulmasta (koetin siis myös ihan sikaa, mistä ei osannut.. ylläri.. :D) Ja kerran mun kiljuessa sen vieressä tömistellen HIENOA kääntyi kujassa mua kohti ja olis tullut ilman verkkoa katsomaan, että saako palkkaa kun niin kehut. Mut muuten meni hyvin! :)

Puomin kontaktia me tehdään edelleen vaan ihan alastulo-osuudella ja se etenee musta tosi hitaasti! Myrtti osaa sen kyllä siitä, mut mä en pysty hirveesti muuttaan omaa sijaintiani, kun tehdään sitä hallin pienessä "eteisessä" ja siellä on kaikki muutkin oottaassa vuoroaan, ylimääräisiä esteitä jne. Myrtin aikaisempi ongelma siinä oli, että alkoi tuijottamaan palkkaa ja jähmettyi siihen (kuin bc lammaskedolla..:D). Nyt mä piilotan palkan jonkun esteen tms. taakse. Toimii.

Tänään sit tehtiin kotipihassa sitä keppikujaa; kaarilla. Ja n. 10cm:n levyisenä. Oli aika haastetta: piti tehdä peruuttaen eka välistä alkaen. Mut päästiin tekeen ihan alusta ja monta oikeaa toistoa saatiin aikaiseksi. Vielä en uskaltanut lähettää kaukaa, vaan mä "hitsasin" Myrttiä kuono ekassa välissä ja Tony piti lelua päässä. Täst se lähtee.. :) Hitto ku olisin ollut ahkera kesällä!! Nysse oisais ne saletisti.. kepit nääs. :(

ja peeäs: pahoittelut, että nää tekstit on viimeaikana olleet niin "omaakoirankehumista". Mä oon vaan niin hämmästynyt siitä, millainen pieni peto tuo Myrtti on ollut! Ja miten se on niin älyttömän kehityskelpoinen!

peeäskaks: pahoittelut myös siitä, että kirjoitan hemmetinmoisella kiireellä. Ei tule niin "värikästä" tekstiä, kuin haluaisin. Syy: mun pitäis olla jo nukkumassa.. unitunnit on kortilla ja jokainen minuutti pois sängystä on turmioksi.. :)

Jos

saisin valita vain yhden sanan kuvaamaan mun ja Myrtin eilisiä ohjattuja treenejä, niin solisi Ilo. Isolla kirjotettuna. Voi että!! Mua vieläkin hymyilyttää!! Myrtistä on tullut niin pätevä!! Vähän liiankin.. :DD Menee minne nenä näyttää ja menee kovaa.. ei paljon kysele eikä pienellä käskytyksellä käänny katsomaan kartturia. Mutta musta son makee!! Sama meno oli jo viime viikolla ohjatuissa treeneissä. Mypan ohittelut on taaksejäänyttä elämää TÄLLÄ HETKELLÄ. Muisto vain.. mutta totta kai oon varautunut siihen, että se muisto voi palata ihan milloin tahansa. Anyway, Myrtti etenee nyt komiasti ja noukkii eteentulevia esteitä. Viime viikolla treenattii sokkaria ja kuollutta putkikulmaa. Ja SE on Mypan bravuuri!! Myrtti imee putket ihan mistä kulmasta tahansa. NIin elävästä kuin kuolleestakin.. :DD Ja meni ihan saletisti kympin radan lopuksi, sen viiden-kuuden esteen, mutta kummiskin. Siinä piti hypyltä hakea mutkaputken selän takaa suuaukko jne. Ja Mypahan haki.. ;)

Eilen treenattiin vääriä päitä putkesta. Siis sitä, että toinen pää tyrkytti ja sitei saanut mennä. Mua hihitytti etukäteen, kun kuvittelin hilluhiireni suikahtavan luolansuusta sisään. Ja suikahtihan se. Mutta myös sinne oikeaan päähän!!! Ekassa treenissä sain kaikki kohdat toimimaan, ihan sama vedinkö vai työnsinkö: toimi!! Voi vide! :DD (pakko huomauttaa: hilluhiiren namipalkkana oli tietenniin juusto.. :D ehta kermajuusto, joskin se hävisi joka kerran lelulle.. mutta silti. :)) Kaikkein mieltälämmittävin kommetti oli coachilta, joka ihaili Myrtin nopeutta.. niin se vaan on. Vikkelä pieni koira. Punainen ja pieni.. *huokaa* Parasta oli taas huomata, miten Mypan toistonkestävyys on uskomaton. Vikassa treenissä meitä veti väärä putkenpää. Noin kymmenen kertaa, ellei ylikin. Ja joka kerran Myrtti kirmasi yhtä lujaa ja sinne väärään päähän. Kunnes mä älysin (kiitos open) huutaa Myrttiä nimeltä. Enkä TÄÄÄNNEEEEE perse pitkällä. Ja niin Mypa kääntyi sekunninosiksi vilkaisemaan mua, kiisi väärän pään ohi ja sukelsi luolaansa oikeasta päästä. Ja sen päätteksi repi kettupoloa taas riekaleiksi. On tää niin hieno laji!! :)!!

Mä en uskonut, että mä saan vielä agilitystä joskus näin isoa iloa. Ne jotka tietää, tietää mitä se mulle merkkaa. Ne jotka ei tiedä, niin ei tarvikaan. :) Riittää, että ilo ja agility on taas pari. Ja mun kilpailuvietillä varustettuna iloon tarvitaan myös sitä, että homma myös sujuu- ei mitään nollaratameinikiä, vaan sitä, että koira menee haipakkaa ja sen naama nauraa. Ja sitä, että mä nauran loppuverkalla. :)

Ei liity koiriin mitenkään

, mutta osui ja upposi. Toivottavasti jollekulle toisellekin:

Sen luo joka uskoo hyvään
hyvä haltija eräänä päivänä
tulee sauvoineen
ja kysyy sitä yhtä ainoaa unelmaa
sitä alati mieltä polttavaa,
kaiken muuttavaa
Säälittäviä ovat ne
jotka eivät uskalla uskoa
hyvään ja haltijaan
ja vielä säälittävämpää on
jos ei sinä päivänä kuollakseenkaan tiedä
mitä toivoa.
- Tommy Tabermann -

Misseilyä ja meininkiä

oli eilen, koko päivän mittaisesti. :) Mähän olin aikaa päivää sitten (jo ennen viimeistä ilmoa: virhe siis) ilmoittanut molemmat tytöt Kokkolaan näyttelyyn. Vain ja ainoastaan, koska siellä oli tuomarina mun suuresti arvostamani Päivi Eerola. Halusin niin kovasti kuulla hänen mielipiteensä molemmista tyttäristä. Eerola on kasvattanut aikanaan hyvin menestyksekkäästi shelttejä Doing-kennelnimellä ja siellä on monen mun ihaileman koiran esi-isiä.. lisäksi Eerola on shelttien jalostustoimikunnassa tuomarijäsenenä jne. Eli on todella pitkän linjan sheltti-ihmisiä. Myrtille en valitettavasti arvosteluaan saanut, sillä mä en voinut viedä sitä kehään: working shelties-luokkaa kun ei vielä ole.. kaksi karvaa, nekin housuissa ja heiluvat uhkaavasti.. joten Myrtti läks mukaan tsemppaamaan äitiään ja odottamaan iltapäivää ja omaa vuoroaan (josta myöhemmin lisää).

Carro oli myös tiputellut uhkaavasti turkkiaan ja mä olinkin pessimistisesti jättämässä sitäkin kotiin.. Onneksi Rannan Anu kävi meillä maanantaina ja sanoi, että hän veisi sen kehään: ei ole niin pahan näköinen. Niin mä sitten uskoin Anua ja vielä, kun sain Anun matkaseuraksi mukaan, niin ei ollut yhtään hyvää tekosyytä jäädä Kaapelin kanssa kotiin. Forecakin lupasi aurinkoista ja liki 20 asteista säätä. Joskin osoittautui, että se oli tyhjä lupaus.. tuuli ja oli pilvistä ja niiiiin kylmää, että mun huulet meni siniseksi.. No, eipä ollut tarvetta supsuttaa Carroa liiaksi.. tukka kun hulmusi tuulessa miten sattui..

Carro oli ihan elementissään. Se rakastaa näyttelyitä nykyään. Häntä heiluu kaikille ihmisille ja ne, jotka erehtyivät sitä rapsuttamaan saivat suukkoja ja onnellisen äitikoiramme urinaa.. ;) Tuomareita oli kehässä Eerolan lisäksi kaksi muuta: harjoitusarvostelijoita. Ja aikataulut pissi: meni tietysti pidempään aikaa. No, sei meitä haitannut. Kaapeli esiintyi oikein mallikkaasti ja liekutteli häntäänsä lähestyvälle tuomarikolmikolle sen merkiksi. Ainoat mun etukäteisahdistukseni sen suhteen olivat Carron NIIN isot ja kevyet korvat sekä pohjavillaton selkä..

Muutamaa Carron innostunutta haukahdusta ja laukkayritystä lukuunottamatta meni niin superhienosti, etten uskaltanut sellaisesta edes unelmoida.. Carro voitti luokkansa, sai SA:n ja oli PN3!! Käsittämättömän hienoa!! Kuulin, miten tuomari sanoi Carrosta toiselle harjoittelijalle vielä kauniita sanoja mun hakiessa arvostelua.. oih!! <3 Miten voikaan tällainen saada ihmisen niin onnelliseksi?! Samaten mun mieltä lämmittää vieläkin sen ihanan ihmisen kommentit, joka tuli mulle kehän reunalla Carroa kehumaan.. *huokaa* Joo, mä oon jäävi, mutta se on munkin mielestä kaunis koira!! Liikkuu jumalaisen hienosti: ravaa vaikka kuinka kovassa vauhdissa- venyttää vain askeltaan. Ryhti on sitä ihanaa "vanhaa Moorwoodien soopelilinjaa" ja se näkyy ylälinjassa: me like it. :) On ihana kuulla, että muutkin tykkää.. ;) Parasta vielä on se, että Carro on jättänyt itseään molempiin pentueisiinsa. Toki niissä on isäänsäkin (mikä on ihana juttu sekin :D), mutta näen niissä tätä samaa ryhtiä ja ilmettä.

No joo, se siitä Kaapelin kehumisesta. Silti se on edelleen mun (ja erityisesti Tonyn) mielestä Maailman Hämärin Koira. Mutta silti myös ihana!! :D Arvostelu löytyy kotisivuilta Carron näyttelytuloksista.

Sit Myrttiin. Mypa oli siis mukana, sillä Kokkolasta matka jatkui Vöyrille Kangasahon Katin ja Mimmin kannatustreeneihin (MM-reissua varten). Mä olin Anun yllyttämänä ilmoittanut mölli-Myrtin sinne, ajatuksena treenata vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ensimmäistä kertaa.. jännitin, että miten se reagoi: meneekö "tyyliin ollenkaan".. ja menihän se!! :DD Mä en huomannut MITÄÄN eroa Myrtin tekemisessä: oon niin häpi!! Eka kerta ulkona, vieraassa paikassa ja vierailla esteillä JA pitkä päivä näyttelypaikalla häkissä ja autossa takana!! Ja mitä tekee Mypa?! Menee miljoonaa agia ja sinkoilee, säntäilee ja iskee kiinni leluunsa!! :DDD Tietenkin me taaplattiin: jo kaks ekaa hyppyä oli meille haasteellisia: treenattiin törkkäämistä: 90 asteen kulma ykköseltä kakkoselle ja harjoiteltiin sitä kutsuna ja niin, että tökkäsin sen liikkellä kakkosen taakse. Mypa oli bogannut kolmosesteen (putki) jo aikaa päivää ja meinasti jatkuvasti mennä sinne. Onneksi muutama onnistuminenkin saatiin ja sitten päästiin treenaamaan muita juttuja.. ;) niisto, valssit ja törkkääminen muualla radalla. Leikkaaminen jne. Treenattiin Myrtin mittapuulla aika paljon (aikaa 2h ja neljä koiraa) MUTTA pienissä pätkissä ja usein palkaten. Myrtin työmotivaatio ei laskenut pätkääkään treenien aikana: se meni samalla draivillla kaksi tuntia. Mä mietinkin loppuverkatessani ja takaisinpäin käännyttäessä, kun Mypa alkoi taas vetää onnessaan kentällepäin, että mitenkähän kauan se tekisi töitä? Varmaan läpi yön ja kaatuis kuolleena maahan jossain vaiheessa.. se on työnarkomaani.

Mutta eväitä tuli taas kovasti ja ennenkaikkea uskoa tuohon pieneen koiraan!! Ja meihin ja siihen, että mä niin rakastan agiliitoa.. :DD Mä sain taas puhtia! Meidän treenit on videolla ja mä lupaan, että yritän saada niitä linkitettyä tänne! :D Näette, miten Myrtti vetää ainakin 7 kertaa samalla hulluudella väärään putkeen.. mä ohjaan sen joka kerta varmasti sinne (piti leikata hypyllä ja saada se liikkeellä pois: mä olin myöhässä). Mut vitsikästä musta on se, että Myrtti menee joka kerta väärälle esteelle abaut yhtä lujaa eikä yhtään ymmärrä, että joku vois olla pielessä kun tätä hinkataan.. :DDD

No joo. Mutta ihanaa, että joskus on harrastuksien parissa näitä lähes täydellisiä päiviä.. ;) Ja vielä molempien tyttöjen kanssa!!

Muoks: tässäpä dokumenttia.. ;)ja muoksmuoks: tuossa ei ole (onneksi) meidän kaikki treenit.. muutama putkeenjuoksu ja sen alkuhypyn taaplaukset on mm. poistettu.. Tony sanoi kannustavasti, että "vähän ne on pitäny sua ihan dorkana: sä teet koko ajan samat virheet".. nii-in. Mä teenkin. Ja varmaan on pitäneet joo. Mutta minkäs sille mahtaa..

Keskiviikkotreenit ja hienoja uutisia

Ihan ensin haluan ratsastaa hetken NIIN upeilla uutisilla.. :) Särön ja Iisan poika Into on saanut tänään itselleen ensimmäisen tittelinsä: JHD (Junior Herding Dog) paimennuskisoissa!!! Onnea Jaana ja Into!! Into on käynyt lampailla 9 kertaa ennen tätä! :) Jaanan blogiin on luvassa videota ja juttua kisoista myöhemmin. Lisäksi Into on saanut vara-sertin 7.8 Rainer Vuorisen arvostelemana ollen nuk 1 ja saaden SA:n. Upeaa upeaa!! Into on ihana esimerkki koirasta, josta on näyttöön ja käyttöön.. kuten sheltistä pitäisi "aina" olla. :)

Sitten meidän arkisiin askareisiin:

Keskiviikkotreenit oli ohjelmassa.. keskiviikkona! :DD Menin halliin kymmenen minuuttia aikaisemmin, jotta ennätettäisiin tekemään puomin alastuloa. Myrtti tekee sen kuin hidastetussa elokuvassa.. en ole yhtään tyytyväinen tuohon!! Mä "piruuttani" kokeilin tehdä hihnassa koko puomin ensi kertaa. Mypa kiisi sen niin kovaa kuin pääsi. Ja olisi juossut läpi ellen olisi hidastanut hihnalla. Eli ei hajuakaan.. *huokaisee syvään* Minoon nyt tosi hukassa tän kanssa.. any ideas?

Ite treeneissä oli teemana takaaleikkaus. Se on meille tosi vaikea juttu. Ja vallankin jos ja kun esteväli on lyhyt, kuten nyt oli. Meinasi tihkaista, paitti jos ja kun oli palkka edessä imurina. A oli myös radalla ja sen Mypa tekee hyvin. Palkka on ollut vielä joka kerta odottamassa. Kerran tuli alas sivusta, kun kyttäsi mua eikä palkkaa.. ei tajunnut että A voi olla radalla eikä yksittäisenä esteenä kuten tähän asti on tavattu tehdä. Muuten kaikki meni mallikkaasti. Putket, pussit jne. Ja parasta oli, että Myrtti ei tehnyt YHTÄÄN ohijuoksua!!!!! :) *ylpeänä*

Yksittäisesteenä oli rengas, jota sai itsekseen treenata. Kutsuna tulee aina oikein, joten nyt tein tehokkaasti lähettäen. Palkka toiselle puolelle keskikohtaan tyrkylle ja sit lähetyksiä. Ja mä olin niin paha, että kun meni kerran "mistä sattui" ja kiisi namille, niin murisin.. en tiä oliko iso virhe, mutta työmotivaatio ei karannut minnekään ja sen jälkeen alkoi ajatella: meni aina oikein.

Ihan jees fiilis jäi taas treeneistä. Vielä, kun jaksais, pääsis ja ehtis meneen toisenakin päivänä, omiin treeneihin.. Katin kannatustreeneihin Vöyrille ilmoitin mut ja Mypan, joten sinne ainakin!! Eka kerta vieraassa paikassa ja vierailla esteillä.. saas nähä.. on muuten sama päivä, jolloin olis ollut Kokkolan näyttely. Olis ollut, koska samana päivänä kun olin maksanut sinne molemmat tytöt (kerrankin kun niillä molemmilla oli tukkaa), niin turkki lähti tippumaan. Myrtti on tällä hetkellä kapisen katurakin näköinen mahahapsujen vain heilahdellessa. Muuta heilahdeltavaa ei enää ole. Carron selkä on lähes naked ja muualta lähtee tupsuja. Eli varma kikka päästä seteleistä eroon on maksaa koirat näyttelyyn ja vain jäädä odottamaan turkin lähtemistä. Ja kas: ei tarvitse lähteä näyttelyaamuna minnekään, turkkirodun ollessa kyseessä. Paitti aksaamaan. Siellä on asu vapaa. :D

Ja niin

oli aamuaksat sit tänään Katin, Tomun ja Pepsin kanssa. Ja mun, Myrtin ja Huldan kanssa. :) Teemana oli takaaleikkaus ja kääntyminen, kuolleen putkikulman tekeminen ja ehkä eteneminenkin. Ja..tattadaa.. mun Mypa ei juossut KERTAAKAAN esteiden ohi!! Toistan: EI YHTÄÄN KERTAA!!! :DDDD Tony kotona tähän totesi, että "vielä se tulee takas. Se ohijuoksu. Ei se yhtäkkiä voi kadota". Njaah, no, pessimisti on voissa paistettu, mut minä en tuota niele.. ;)

Jäi niin hirmu hyvä mieli. Kiitos Katille treeniseurasta!! Puomin alastulo on vielä ihan vaiheessa.. mä en tee tarpeeksi sen eteen töitä, koska en treenaa sitä kotona. Ja en jaksa kävellä hallille joka päivä sitä tekeen.. ei olis mitään laiskannaisen metodia olemassa?! ;) Täytyy tehä sillekin asialle jotain. A meni kohtuullisesti, mut nyt mun makkarat oli niin hyviä, että kääntyi katsomaan A:n jälkeen mua, vaikka lelu oli edessä ja pääsi repimään sitä.. no, onpa ttas pohdittavaa. Reenit jatkukoot.. ;)

ja peeäs: mei päästäkään huomenna (ke) Myrtin kanssa treenaamaan, sillä mökkielämä kutsuu kun ei vielä sada. Eikä tarvi siis ressata liian usein treenaamisesta. Munkaan. :)

Treenit

eiliseltä. Päästiin siis kuin päästiinkin hallille. Ja mä opin taas yhden asian. Suunnittele treenit etukäteen kotona. Piste.

No, mä en ollut oppinut tuota vielä tätä ennen, joten menin ja katoin mitä talo tarjosi. Kolme hyppyä, joista kaks ekaa suorassa linjassa, kolmas piti hakea. Sieltä kaariputki, siitä pituus ja muuri. Kas kas, Mypa kiersi kakkoshypyn (joo, sen joka oli suorassa linjassa) kaks kertaa (ja joo, virhettä ei sais tapahtua kahdesti..) mut sitten sain menemään oikein ja voi sitä repimisleikin riemua!! :DDD

Muutenkin tuntui, että joku valo nousi jonnekin. Ei kaarrattanut enää yhtään kertaa ohi. MISTÄÄN!!! :) Pituus oli uutena (en treenannut sitä millään lailla etukäteen: minipituus on musta "vähän vitsikäs" ja oletin sen menevän "itsestään". Onneksi meni :D) Muuria treenasin viime viikolla ekaa kertaa ja sekin meni hyvin. Ainoa asia joka "kusahti" oli kääntyminen: vitsi miten Myrtti kääntyi piiiiitttttkääääässsssti. Siis todella kankeasti: luukuttaa vaan eteenpäin. Mitenkäkö oon sitä kääntymistä treenannut? No en vielä oikein mitenkään. :D Ennen eilistä. :D Kas: suunnittele jatkossa treenit etukäteen.. :D Nyt tarttee treenata tekniikkaa: kääntymistä, leikkaamista jne.

Pussia tehtiin myös: no problemo. A:ta tehtiin: sama homma: hienosti menee!! Kotipihassa tehtiin kolme kertaa kuja kotiintullessa: hakee sinne niin, että jopa törmäs kylkensä keppiin kun lähetin huonossa kulmassa!!! Eli ehkä (?) alkaa hiffaamaan sitäkin. Ongelmaksi vaan tullut nyt liika vauhti. Eli kavennusta kehiin nyt.

Nyt onkin sit mega-aksaviikko: tiistaina mennään treenaan aamupäivästä Katin ja Tomun kanssa ja ke on ohjatut treenit. Mutta kun mielessä on "usein ja vähän" ja leikkiminen ja lystin pito, niin ei ole vakavaa. Lisäksi kun tietää, että ohjatuissa treeneissä aika per koirakko on melko minimaalinen, niin minen ressaa liika tekemisestä. En yhtään. Ja varsinkin kun miettii, mitä Myrtin kanssa on tehty ja paljonko. Ja vielä, kun tiedän sen rakastavan tekemistä, leikkimistä ja agilityhallia. Miks sitten selittelen? Samaa voisin kysyä. :)

Päivä Puoliverisen Prinssin seurassa

https://picasaweb.google.com/Trickteam/FelixMeilla#

Siinä kuvasatoa. Pahoittelut etten edelleenkään osaa laittaa sitä suorana linkkinä vaana joudutte maalaamaan tuon osoitteen..

Felix on todella kaunis.. ihan mun tyyppiä. *huokaa* Bonuksena iloinen luonne ja virtaa..noh, sitä riittää.. :D Virheetöntä ei kuitenkaan ole: Felix on vielä kapea kauttaaltaan. Aika toivottavasti korjaa tätä puutetta ja kun niin käy, niin näytelmäkehien on kutsuttava.. ;) Agilityyn Felix on jonottanut jo hyvän tovin, joten toivokaamme, että jono hupenee nopsaan.

Hauska on ollut huomata, miten hyvin se täällä pärjää. Toki tämä on sen "synnyinkoti" ja laumamme on tuttu. Mutta ei pidä ikinä pitää itsestäänselvänä mitään. Siksi mä saankin tästä iloa. :) Illalla EHKÄ päästään treenaamaan agilittoa Mypan kanssa. Jos, niin siitä raporttia sit huomenna. Nymmämeen taas paijaamaan puoliveristä prinssiämme.. :)

ps: laitan tämän yhden kuvan, sillä tässä pojalla on niin "vekkuli" ilme.. ;)

Ohjatut treenit

alkoivat taas viime viikolla. Ja mei päästy silloin. Mut tällä viikolla päästiin ja tuli samalla muutoksia mun plääneihin: mä en menekään Särön kanssa ohjattuihin treeneihin ollenkaan, keskityn nyt Myrttiin. Ne on kyllä tosi erilaisia ohjata ja Myrtille pitää opettaa niin paljon enemmän: nyt mä "pääsen" toisena päivänä viikossa treenaamaan Mypan kanssa esteitä tms.

Meillä oli treenit "kuin tehty meille". Teemana oli irtoaminen. Neljä hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki päässä. Tai vaihtoehtosesti kaariputki ja sieltä neljän hypyn suora. Mypa meni sen tosi hienosti niin päin, että ensin hypyt ja sit putki. Jos mentiin ensin putkeen ei mennyt hyppysuoraa millään. Ei niin millään.. Tuula oli lelun kanssa päässä ja meni hyvin JOS ei otettu putkea.. mä en käsitä. Mä luulen, että veti niin kieppejä siellä putkessa (myös ihan kirjaimellisesti) että ei keskittynyt sit siihen hyppysuoraan eikä muistanut lelua jne. lainkaan. Ja samalla meistä kymmenen metrin päässä treenas toinen koira muuria ja putkea ja huomasin, että se teetti Myrtille kovasti töitä: keskittyä tekemiseen kun vieressä treenaa toinen toista.. hyvää treeniä meille!! Erinomaista!

Treenasin myös puomin alastuloa ja se toimi hyvin, joskin pidin pyllytukasta kiinni.. :D Muuri otettiin uutena ja meni hyvin. Keppikujaa otin kotona ja meni hyvin; kavennettiin jo vähän keskeltä. Onpas lystiä! :)

MM-karsintaturistina

meni kaksi päivää. Eilinen ja tämä. Ensimmäistä kertaa olin karsintoja katsomassa jossain muualla, kuin Myyrmäkihallissa.. tällä kertaa kisapaikka oli ihan naapurissa, Seinäjoen Wallsportilla. Mulle on aina nuo karsinnat se maailman merkityksellisin kisa. Se, missä oon itkenyt, nauranut, saanut ja menettänyt.. kaikkein kauneimmat agilitymuistoni ja niin hirveän monta hyvää ystävää on laji mulle suonut. Siksi mä menen karsintoihin aina vähän haikealla fiiliksellä.. mä niin muistan vielä, miltä tuntuu haluta jotain ihan hirveästi. Sitä maajoukkuepaikka.. se nälkä, nopea koira ja yhteinen hyvä fiilis.. siksi mua nytkin muutaman kerran kostutti silmistä.. sen unelman ja haaveen näkeminen muiden silmissä.. se vaan koskettaa. Mua itketti, kun mä näin, miten Liuhdon Timo juoksi radan jälkeen Tuuliaa vastaan ja halaamaan.. ja samaten kun näin Tuulian silmät kunniakierroksella.. Mua itketti, kun Jenna meni Neonin kanssa eilen sillä hirveällä vimmalla ja meiningillä.. melkein kuin mä nuorena.. (nauraisin jossei liikuttaisi vieläkin). Ja muutaman muunkin kerran mua kostutti silmistä.. :´) Olipahan taas skabat. Joukkueista tuli erilaiset kuin etukäteen moni veikkasi, mutta siinäpä tämä lajin suola. Kiitos kisaviikonlopusta kisaajille ja järkkääjille! Hieno viikonloppu taas. Niin ja kiitos mun VaPolle, että sain "oman ajan viikonlopun" :) <3

Vielä lisään tähän loppuun siitä, että moni kysyi multa "koska"? Vastaus: ei varmastikaan enää koskaan. Mutta never say never. Ehkä. :)

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa..

Sellanen biisi on olemassa. Mä muistan sen. Siinä lauletaan kertsissä noin, kun tää otsikko menee. Mä en tosin tarkota sitä veisua, vaan meidän (mun ja Särön) tiistain iltakisoja. Kuuma oli kuin tiiättekyllämissä. Paarmojakin oli. Mut... meitei haitannut!! :) Mä olin Sääpän kanssa nurtsilla, auton vieressä varjossa ja juotiin vettä. Kaikessa rauhassa. Meillä oli makkaraa ja toisemma. :D Verkkalenkillä oli kyllä hirmuinen hiki, mutta son semmosta kesällä. Nykyään...

Tuomarina molemmissa starteissa Berglundin Eija. Eka rata oli musta varsin mukava. En muista sitä enää oikeastaan ollenkaan, mut muistan, että tyksin siitä. Ei simppeli ympyrä tai sinne-tänne ykkösen perusrata. Piti ohjatakin välillä. Mut sei mua kauhistuta yhtään pätkää. Meidän onglmat oli etukäteen tiedossa jo ihan ennen rataakin: puomin alastulo (ei osata vielä yhtään ylempää kuin ihan juuresta), kepit (jättää treeneissä helposti kesken), keinu (inhoaa sitä ja kieltää helposti). Kepit oli mun tavote etukäteen. Ja se tekemisen meininki niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Saavutettiin ne kaikki! :) Keinulta tuli kielto ja femma, samoin puomin alastulosta. Kepit meni oikein ja muuten tosi hienosti!! Pöytäkin toimi.. ;) Tässä Kuuttilan Katin muutama otos meidän radalta:




Näkee hyvin, ettei Säröllä ollut aavistustakaan siitä, et tekee keinua.. *nolona*




Tää oli musta kaunis kuva. Sääppä venyy hienosti ja kuva on muutenkin hieno.. :) Kiitos taas Katille kuvista!!

Huvittavinta oli, että tolla viidellätoista virheellä me tultiin tokaks..

No, juttu senkun paranee. Toka rata meni persiilleen. Siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että kepit meni oikein ja se, että Särö pelittää tosi hyvin nykyään kioissa. En tarvi enää yhtään starttia sen toteamiseen. Nyt kisataan sit vasta, kun osataan esteet. Puomi lähinnä... Radassa oli edellistä enemmän kommervenkkejä, jotka mun olis pitänyt yhtä kohtaa lukuunottamatta handlata leikiten. Mä tupeksin kuitenkin ihan urakalla niin monta kertaa, että häpesin oikein kun tultiin maaliin.. itteni puolesta. Mietin, että hävettää mennä seuraavana päivänä kisapaikalle töihin kakkosten kisaan.. Mut ihan mansikka kakun päällä oli, kun Essin kanssa illalla soiteltiin ja Essi sanoi, että meitä oottaa siellä sit toinekin pokaali.. Särö oli voittanut kakkoskisan.. :DDDDD Oikeesti.

No joo. Ei siitä enempää. Meitä ei nyt skabaillessa näe ennen kuin osataan jo jotakin. Voi mennä tovi.. :D Ehkä jossain välissä haetaan tuntumaa siihen epiksistä tai sit ihan virallisistakin. EHkä.. mut nynnää reenaa lisää.

ja peeäs: mä oon oikeesti NIIN häpi siitä, että nyt on tuo sama meininki kisoissa kuin treeneissä!!!

Silakka sukeltaa

Myrtin kanssa ohjatuissa treeneissä eilen. Menin vähän mielellä, että hohhoijaa, mut menin kuitenkin. Ja hyvä niin! :) Oli nimittäin erinomaiset treenit ja juuri meille sopivat!! Hohhoijaa-fiilis tuli, en tiä mistä. Väsytti, veetuttikin vähän ja oli viime treeneistä sellanen "mitääneitapahdu"-fiilis. Meitä oli treeneissä vain kolme koirakkoa, joten aikaa riitti kaikille.

Myrtti on mennyt A-estettä nyt kahdella kerralla muistaakseni. Nyt oli sit tilanne, että se oli radalla, kolmantena esteenä mutta ihan suoraan edestä lähestyttävissä kahden hypyn kautta. Mä tein ensin sen yksittäisenä ja no problem. Ihanasti sukeltaa harjan yli: silakka sukeltaa.. ;) Sit otettiin yhden hypyn kautta ja no problem edelleenkään. Palkka oli maassa A:n takana muutamien metrien päässä ja sit mä jo uskaltauduinkin jatkamaan rataa putkelle A:lta suoraan. Ja niin meni komiasti että!! :) Tulee hyvin kontaktin alas saakka, koska sukeltaa harjan yli luontaisesti. Kerran hyppäs korkeammalta, mut sei merkkaa mitään. Tilastoja varten varmaan.. ;)

Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Putken jälkeen on aina sama homma. Myrtti kaahaa ulos ja täysin riippumatta siitä mitä mä sanon tai teen se kaahottaa ohi seuraavan esteen. Mä olin rintakehä putkeen päin, vastasella vedin ja noup. Ohi män. Sitten mä palkkasin TOSI vahvalla ohjauksella käteen neitiä pariin otteeseen putkestatullessa ja sit alkoi mun kädet merkkaamaan. *huokaa* Mä sanoinkin coachille, ettei mulla ole koskaan ollut näin hankalaa koiraa. Vaikeaa. Lopussa kun otin ihan loogista ympyrää ja olin asettamassa sitä lähtöön, niin kun käännyin vasemmalle se sinkaisi vasemmalle. Kun tein täyskäännöksen, sinkaisi sinne... IHAN ko jotkut beeceet. Igen.. :) Mut tosi ihanaa oli se, että Myrtti eteni mahtavasti loogisella suoralla ja haki esteitä ite: meni putket ja hypyt, pussinkin radalla. Tehtiin ainakin kuuden esteen pätkä ja nollana! :) (pienet on ilot) Lisäksi mä treenasin Myrtin kanssa kuollutta putkea: sitä, että tullaan U-putkelle takaa ja koira käy yksin etsimässä rei´än. Ja kuulkaas. Siinä Mypa on varsin taitava!! Etenkin kun tietää, että oli eka kerta!! Tosin se muutamia kertoja etsi reikää putken ja pidikkeen välistä, mut etsi kuitenkin! :) Se tyksii putkesta kovasti. Haukahtaa aina kun sukeltaa sinne. :)

Nyt pitäis nurmikonleikkuun jälkeen virittää kepit pihaan ja alkaa treenaamaan sitä. Puomi on edelleen ihan vaiheessa: menee helposti läpi kontaktin. Esteistä on tehty nyt hyppy, rengas, putki, pussi, A. Ja sit puomin alastuloa. Pituus ja muuri vois olla pian ohjelmistossa. Ne kun ei vaadi sen kummempia.. ja okseri. Sit enää keinu ja kepit, niin vois melkein jo sanoa, että osaa esteet. Mä voisin panna tavotteen, että ens kesänä kisaillaan. Voisin. :)

SM-viikonlopun tuloksia

*hihittää otsikolle* Mentiin siis hallille treenaamaan Miss Mypan kanssa. Mun ajatuksena oli tehdä jotain pientä ja helppoa. Tony läks mukaan Huldan kanssa ja päätyi sit hetken meidän kohellusta katseltuaan tekemään pienen pätkän meille.. :D Itse asiassa mei edes niin kohellettu. Mentiin muutamaa loogista hyppyä ja rengasta treenailtiin myös. Muutama ohijuoksu tuli, mut mä kokosin paketin heti ja tein uusiksi ja mietin miksi niin kävi. Toimi. :D

Tony halusi sitten, että kokeillaan leikkausta.. mä varottelin, ettei Myrtti sitä osaa, eikä osannut. Niin sit siitä pari treeniä ja palkkaa eteen. Sit toimi. Tonykin pääsi puikkoihin hetkeksi.. :D Lopputreeninä otettiin pussia yksittäisenä, sillä Myrtti on tehnyt sitä vain kerran. Ei mingään valtakunnan ropleemaa. Päästettiin menemään jo yksistäänkin ilman apuja. Ihan viimeisenä tehtiin vielä A-estettä yksittäisenä myös. Ensimmäisellä kerralla nostin ihan harjan alapuolelle, mistä näki Tonyn namikupin kanssa maassa muutamien metrien päässä (ehkä joku 4-5 metriä?) Meni mallikkaasti ja niin kokeiltiin sit ihan koko A:ta niin, että Tony oli palkkaamassa siellä takana ja "kuppivahtina" jos ja kun menee ohi. Muutama hieno "sukkasukellus" harjan yli saatiin aikaan ja JOS olisin ollut fiksu, niin siihen olis ollut oiva lopettaa. Mutta koska ahneella on.. niin mä halusin kokeilla A:n vielä yhden hypyn kautta.. jotta sain Myrtin juoksemaan A:n ohi muutaman kerran. Paluu takas pelkkään A:han toi halutun tuloksen ja siihen loppui treenit. Mieli ihan jees. Mypa tykkäsi hirmuisesti touhuta, saatiin onnistumisia ja kerrattua "uusiavanhoja"esteitä: rengas, A ja pussi. Kyllä se tästä.

OMG

oon TÄYSIN unohtanut hehkuttaa Särön lapsien hienoa menestystä!!! Mennääs ikäjärkässä: Nappulavaaran tytöistä Aamu (N. Aamu Aurinko) on kisannut Norjassa ensimmäiset viralliset agilitykisansa Jennin kanssa (Norjassa kisaikäraja on 12kk) ja oli männynnä hienosti!!! Mahtavaa!!! Toinen tyttölapsista: Priima (N. Päivän Säde), on misseillyt aivan mielettömän hienosti jo edellisvuonna saaden Eriä toisen perään. Nyt tämän vuoden näyttelysäännöillä tuntuu sama meno jatkuvan: Pieksämäeltä Elena Ruskovaaran kehästä ERI, NUO1 ja SA. Onnea Riikka ja Priima! Tässä arvostelu, jonka nappasin Eran blogista "Vahvarunkoinen, sopivaluustoinen, hyvin linjakas narttu. Sopiva sukupuolileima. Pitkälinjainen pää. Keskivoimakkaasti kulmautunut. Hyvin tyypillinen ylälinja. Hyvin kaunis, etenevä askel. Miellyttävä käytös ja esiintyminen."

Koko nelikko on hurmannut meidät ja muut upeilla luonteillaan. Oon tosi tyytyväinen koko sakkiin, kuten niiiin moni muukin.. ;) Nappulavaaran Ilta Villi "Vauhti" treenailee agiliitoa ja Johannan ja Vauhdin kuulumisia näkee tuosta blogilinkistä oikealla.

Sit Jaanan kasvatit: Decision Fearless Fighter alias Into ja Decision Dare Dude eli Krum. Into on käynyt näytelmissä viime viikonloppuna myöskin Pieksämäellä Elena Ruskovaaran kehässä. Tässä arvostelu: "Oikea tyyppi. Vielä pentum. Kauniit pitkät linjat. Ilmeikäs mallikas pää. Kaunis niska, vaikkakin etu-asent. etu-osa. Kyllin riittävä rintakehä. Sopivat takakulmaukset. Seisetessään kaunis. Askellus vielä pentum. Ajoittain korkea häntä häiritsee" JUN ERI JUK4. Onnea vielä Jaanalle! :) Inton päässä näen niin hirveän paljon Säröä, että välillä oikein liikututtaa.. :) Into on myös agiliidanut ja käynyt lammaspaimenessa. Ja yksi Inton tärkeä harrastus on maailman rakastaminen. Se kun tuntuu "pussaavan hengiltä" kaikki lähelle tulijat.. ;)

Krum sen sijaan on kunnostautunut Aamun lailla aksassa ja ovat kisanneet Norjassa lomaillessaan myöskin. Video on nähtävissä Krumin blogissa, johon linkki tuossa oikealla palkissa. Niin Into kuin Krumkin jatkavat isänsä ylpistymistään omaten ihan superhienon luonteen. Tietenkin molempien pentueiden emät ja kasvattajat niittävät oman osuutensa kunniasta, kuten koirien omistajatkin. Mutta en kykene sivuuttamaan isän roolia ihan olan kohautuksella. Nää Sääpän pennut kun vaan on niin hienoja.. :)

Ugh.

Ja OMG2: miten mäoon voinut unohtaa laittaa tähän pisteen iin päälle: KAIKKI tutkitut pennut (Nappulavaaralaisia kuvattu kolme ja Jaanan kasvatit molemmat) ovat olleet terveitä lonkiltaan, kyynäriltään, polviltaan ja silmiltään!! :) Krumilla ja Penalla on toinen kives jäänyt vatsaonteloon mut hei: täydellistä ei olekaan ja jos sillä päästään, niin jo on hienoa!! Onnea Jaana, Era, omistajat ja mä! :D

Räpsyjä

eiliseltä. Myrtin yksi ja puolivee-merkkipäivän kunniaksi, vaikkakin viikon myöhässä.. :)

https://picasaweb.google.com/Trickteam/20110609Kesakoirat

(valitettavasti en osaa linkittää suoraan: joudutte kopioimaan tuon osoitteen.. )

HUH

vaan mä sanon. Son ohi nyt, näytös yksi nimittäin. :) Mut mäpä alotan taas viikon alusta, maanantaista. Päivästä, jolloin Hulda oppi juomaan nokkamukista by the way! :D Suuntasin Tonyn töiden jälkeen hallille Särön kanssa. Teemana puomin alastulo. Mä oon onnistunut taas tyrimään. Kunnolla. Oon saanut Särön ehdollistumaan siihen, että menee varpaat puomin reunalle ja odottaa mun tuuppavan itsensä alas: etutassut maahan. Jos joku tarvii hyviä tyrimisvinkkejä, niin muhun kannattaa ottaa yhteyttä... Mä tein sit muutamia toistoja ja otin yhden keppikuvion, sillä edelliskerralla Särö jätti kepit toistuvasti kesken. Tällä erää olin varustautunut kolmella kaarella: yksi aloitukseen ja kaksi vikoihin keppiväleihin. Niin sit saatiin onnistumisia: jesh! :) Pikkutreenien jälkeen kotiin ja tiistaina uusiksi: oli Myrtin treeniryhmä ja otin molemmat sisarukset mukaan. Ajattelin, että teen toisen treenin Särön kanssa ja toisen Myrtin kanssa.

Teemana treeneissä oli pakkovalssi. Särön kanssa ei tehty sitä, sillä musta niissä kohdissa oli sen kanssa perustellumpaa tehdä takaakiertoa, sokkaria jne kuin pakkista. :) Joten tehtiin toisin. Meni ihan tosi hyvin, lukuunottamatta sitä, että mun liikkeenajotus on hukassa. Mut mitäpä siinäkään muuta, kuin opettelemaan sitäKIN asiaa. Fiilikseksi jäi erinomainen! En treenannut keppejä. Alastuloa tein treenien alkuun pari irrallista kertaa, pelkällä alastulolla ja senkin hyvin matalalta. Sama ilmiö: odottaa mun tuuppausta.. Myrtti sen sijaan oli aavistuksen enemmän hollilla alastulossa. Ehkä.. :D Mut ei sekään vielä sitä osaa. Mypan kanssa muuten meni mahtavasti treenit: tehtiin lopuksi pakkovalssi: palkkasin lelulla ja tein ensin vain ne kaksi estettä. Sit toinen pätkä, missä oli kaksi hyppyä loivasti kulmissa ja sieltä putkeen ja tein takaaleikkauksen. EI YHTÄÄN ohitusta ja mahtava draivi!! IHANAA! :) Jäi NIIN hyvä maku treeneistä. Molempien kanssa.

Torstaina suunntattiin sit Kokkolaan, kisoihin. Mun tavote Särön kanssa oli kisarutiinin metsästys. Ei tulos, ei nollat, ei puomin kontaktit. Ei. Pelkästään kisarutiinin saaminen, se, että Särö toimii kisoissa kuten treeneissä. Ja ehkä, jos agijumala suo, niin myös oikeintehdyt kepit radalla. Ja arvatkaas... MOLEMMAT TOETUTUI!!! :) Särö tykitti, teki töitä mun kanssa satasella eikä KERTAAKAAN keskittynyt epäoleelliseen kukkoiluun tai herpaantunut muutenkaan! Radan ulkopuolellakin se oli niin mahtava: tokoili tms. ja oli super!! Jeeee!!! Puomin kontakti kusi molemmissa starteissa, mut niin sen kuuluikin. Olisin ihmetellyt muuten. Eka radalla sain lisäksi muurin palikat, kun karjaisin tooooosi kovasti sen päällä: piti kääntyä 90 astetta takas muurilta. Eli ylläripylläri että kolahti. Toka radalla kirmattiin kaks kertaa puomin ohi sen kontaktivirheen lisäksi. Ja mä kaadoin pituudella kepin Särön päälle ja siks kaatui vika pala. Eli tällästä perussäätöä, kun rutiini on totaalikateis. Mut kepit toimi moelemmilla radoilla! :) Tosin mä varmistelin niitä siinä ihan vieressä: mä alan nyt treenata niitäkin enemmän. Tony, Hulda ja soopelikolmikko oli mun ja Särön kannustusjoukoissa. Hyvin meni reissu tällä sakilla. Hulda söi hyvällä halulla, kun oli mitä katsella :D Lohiperunalaatikko upposi kisahallissa, välipalasose auton vieressä rattaissa ja pikkuhuikat maitoa auton takapenkillä, missä oli kätsä vaihtaa myös vaippa. :) Joten uskaltaudumme kisaamaan Vaasaan viikon päästä sunnuntaina.. ellei sada kaatamalla.

ja peeäs: Myrtin on nyt kaksi agituomaria mitannut miniksi; sen saman 34,5 ovat saaneet toisistaan tietämättä. Joten sen se lienee sit; tosi hyvän kokoinen!! Harmi vaan, etten älynnyt ostaa kisakirjaa eilen, kun sitä mittoottiin.. en nimittäin käsittänyt, että mun pentu on kisaikäinen... käsittämätöntä...

Erittäin hyvä, ellei täydellinen

oli Oodi-pentu Mikkelissä 7.5.11 Jaana Hartuksen mielestä:

"Pieni, mutta tasapainoinen nuori narttu. Kokoon sopiva luusto, runko saa vielä täyttyä. Viehättäväilmeinen oikeanmuotoinen siro pää, hyvät korvat. Hieman pysty olkavarsi. Riittävä askelmitta, hieman ahdas takaa. Karvapeite vaihtumassa." JUN EH



Kuva: Susanna Riekkinen

Oodi ei ollut vielä kasvattanut tukkaansa takaisin, mutta mun silmään (ylläri :D) son oikein sievä. Jälleen.. ;) Esiintyminen oli mennyt reippaasti, kuten odottaa sopiikin neidiltä. Myös Oodin agility on mennyt aimo harppauksin eteenpäin ja Mian blogissa onkin monta hienoa videonpätkää. Käykääs tsiigailemassa. :)

Eilen päästiin Huldan kanssa visiitille Sleeplessilään. Oli oikein mukavaa; kiitos Pia ja koiruudet!! Pätkis-kummityttöni- oli jo niin pullea!! Jännää viimeistä viikkoa sinne!! Elämme hengessä!! :)

Pilvien hopeareunus ja toisinpäin

Alotetaan eilisistä treeneistä Särön kanssa. Mikkilän Sari toimi coachina ja pitikin oikein mageet treenit!! Mentiin "muinaisjäänne"-treeniä, joka itseasiassa ei ole sitä koskaan: aina ajankohtainen ja TOD tehokas treeni!! Griffinin suora nimeltään. Viisi hyppyä suorassa linjassa ja siitä sit mentiin. Ensin kaks hyppyä, käännös, takas ykköselle, käännös ja kolme hyppyä, käännös, takas ykköselle ja käännös jne. Ja voi juma että Särö kääntyi HIENOSTI!! Ihan pennin päällä, jos niin voi enää sanoa. :) Välillä "sain" sen jopa kieltämään hypyn, kun reagoi niin superisti. Sitä pitääkin treenata, sitä, että vaikka käännän käskyllä tiukkaan jne, niin menee silti sen näytetyn hypyn. Mut oon mä ilonen!!

Mut sit se musta pilvi.. Sari teki meille radanpätkää kakkostreeniksi ja mä -tapani mukaan- pidän Säröäkin koko ajan liikkeessä ja mukana tekemässä rataa. Olin just kiertänyt sen kanssa hallia ulkona, missä kuseksi ja kuopi normaalisti. Mut sitten sisällä mä aloin katsoa, että se on omituinen.. häntä ja pää riipuksissa ja jotenkin ihan reppanan näköinen.. Liikutin sitä: ei muutosta. Häntä ei noussut tuttuun tapaan ylös. Menin ulos, sama homma. Niin me sit lähdettiin kävelemään kotiin ja meidän treenit oli siinä. Onneksi kotimatkan ihan jo alussa oli Särö entisensä. Itseasiassa jo ennen tienylitystä oli oma itsensä. Mä luuulen ja TOIVON, että oli huono olo: oli ihan sen näköinen, kun ennen oksentamista. Ja mä tiedän, miltä Särö sillon näyttää. Se kun oksentaa aina välillä tyhjää mahaa. Onneksi, mitä sit olikaan, se oli ja meni.

Mä oon ilmottanut nyt sit Särön ja mun neljään kisaan!! :D Kokkolaan helatorstaina kahteen kisaan ja sit Lagun kesäkuun lopussa ykkösten iltakisaan. Kaksi starttia sieläkin. Kaikki neljä on perusratoja, joten siinäpä mulle pieni puomipähkinä ratkaistavaksi ennen sitä.. :D

Ja sit Huldaan. Meillä on ollut reipas ja tomera tyttö taas tässä välissä nää kolme viikkoa: onneksi!! Kävelee käsistä pidettäessä ja mun sana "EI" on edelleen maailman paras vitsi. Nauraa kihertää ja kiihdyttää vauhtia. Kolme on kiellettyä paikkaa: koirien peti, koirien kuppi ja tv-taso. Arvatkaa, mitkä on kolme kivointa paikkaa koko talossa?

Me ollaan oltu vähän poikkeavia, eikä ole otettu Huldalle rokotusohjelman puitteissa kaikkia piikkejä. Mä oon vähän skeptinen näiden uusimpien rokotteiden kanssa, enkä etenkään halua, että viittä tai kuutta ainetta ruutataan pieneen elimistöön kerralla. No, mietittyäni nyt sit puoli vuotta tulin tulokseen, että me otetaan sit kuitenkin se pneumokokkirokote, sillä mä oon vähän hysteerinen aivokalvontulehduksen kanssa.. se kun on niin kammottava tauti.. ja jos tuo rokote antaa edes pienen mahdollisuuden siltä suojautua, niin se lienee sen arvoinen. Niin Hulda sai sit toissapäivänä rokotteen. Ilman muita samanaikaisia rokotteita siis. Ja kas, eilen nousi sit lämpö ja reidessä jumalaton punanen pahka. Tänään ei aamulla ollut lämpöä, mut pahka on edelleen. Mä tässä mietin, että mitä tehdään tehosteiden kanss.. voi jestas kun on vaikeaa olla viisas ja tietää, mitä tehdä!! Kun ei ole tavallaan omat jutut kyseessä, vaan pitää tietää toisen paras toisen puolesta!! :( Rokotteiden säilöntäaineet jne mieityttää.. mut sitten mietityttää ne tauditkin. Viisastenkiveä ei ole. Pitää luottaa omaan vaistoonsa vaan. *huokaa*

No, asioilla on tapana järjestyä. Toivottavasti näilläkin.

Agimasennus, mut jotain hyvääkin

onneksi. Hulda nimittäin on parantunut! HUH! Kuume huiteli neljässäkymmenessä ja päälle ripuli.. Sit, neljäntenä päivänä, kuume laski ja tuli näpyt. Eli mun villi veikkaus on vauvarokko. Jos jonkun perheessä on tää vieraillut, niin oliko saman näköstä?



Vappu meni siis lääkärissä ja sairaalassakin käytiin yksi päivä olemassa. Mikään ei kyllä ole ahdistavampaa, kuin oman lapsen sairastaminen. Äidinrakkaus, huoli ja kuristava tunne.. ei sellaisesta edes tiennyt. Ja vielä, kun pitää itse olla vahva, että toinen pärjäisi. *huokaa* Raskas rooli vedettävänä, kevyesti vaan loppuelämän, toivottavasti.

No mut nyt onneksi iloinen, kiljahteleva ja vekkuloiva neitimme on taas kehissä. :) Maailman paras juttu!

Sit maailman huonoihin juttuihin. Mullon Myrtin kanssa agimasennus. Me ollaan käyty kaksissa treeneissä Jennin koulutuksen jälkeen ja ne molemmat on menneet huonommin, kuin mitä ikinä. Oikeasti. Mä oon ihan paskajäykkänä ja oikein odotan, että se juoksee ohi. Ja kas; niin käy. Kumma juttu... sit Myrtti on jotenkin "eiomaitsensä" kun ihmettelee, mikä mua vaivaa. Toki se tekee töitä, toistoja ja palkkautuu leluun tai namiin. Mut musta sei polje samalla vimmalla, kuin normisti. Eikä ihme.. Eilen meni vikan pätkän entiseen malliin, kun tiesi minne mennä. Voi voi. Miten mä oon näin surkea? Mä keskityn niin hartoihini, etten kykene muuhun. Enkä sit loppujen lopuksi ees niihin, kun ohijuoksuja tulee silti. Ei o heleppoa. Mä ehkä joudun lähiaikana ajamaan rannikolle.. :) Just nyt tuntuu, että tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Että mulla ei oo nyt resursseja opetella jotain näin hankalaa just nyt. Mun ohjaus tulee tuolta syvältä jostain ja siinä ei oo tarvinu miettiä olkapäitä.. mut en mä vielä luovuta. Ehkä.. :)

No, meni jotain hyvinkin. Puomin alastulo onnistui muutaman kerran ilman apuja: hihnaa JA tehtiin ekaa kertaa A. Meni ihan hyvin. Latoin lelun palkaksi sinne ja jos jätin sen tarpeeksi lähelle, niin meni alastulo mainiosti. Pitää reenailla sitäkin lisää ja oikein isommalla vauhdilla. Nyt mentiin käytännössä ilman vauhtia; parin metrin kiihdytyksellä.

Ja loppuun ihan kaikkein hirvein juttu: kävelin eilen treeneihin Myrtin kanssa ja n. 500 metriä meiltä KOTOA oli tienpientareella kyynnahka!! Se perkule oli luonut sinne nahkansa ja se oli iso!!! Myrtti ei päässyt irti koko lenkillä ja mä olin IHAN paniikissa.. oli saletti, että pythonin kokonen kyy hyökkää just kohta kimppuun. Mä vihaan kesää, kevättä ja syksyä vielä sillon, kun ne on hereillä. Ja vaan niiden takia. Ja ehkä vähän muidenkin ötököiden takia. Talvi. Tuu pian.

Mr Murphy

kehissä jälleen. Huldalle nousi yöllä kova kuume. Starttien aikaan olemme istuneet lääkärissä. Eli ei kisoja Särön kanssa. Tällä hetkellä ei edes pysty harmittelemaan, se tunne on peittynyt huolen alle. Toivomme pikaista paranemista.

Eväiden syömisen aika

on ollut tällä viikolla ja jatkuu huomenna.. Eli edellisen blogipäivityksen otsikkoon tässä viisson.. :D Meillä on ollut treenit tällä viikolla kahdesti: tiistaina Myrtin kanssa ja eilen Särön kanssa. Eka Yybaniin ja tiistaihin. Meidän treenit meni päin persettä. Ihan järkkyä.. Joo, osasyy oli siinä, että kolmoseste oli rengas ja Mypa on tehnyt sen radalla kertaalleen pari kuukautta sitten. :D Mutta mä tein sen ennen rataa muutaman kerran, jotta muistuu mieleen. Sit päätin -viisauksissani- ottaa kolme ekaa estettä kutsuna; treenata sitä. Kaks hyppyä suorassa linjassa ja kolmosena rengas. Suoraa siihenkin. Ja joka ikinen kerta Myrti kiersi sen renkaan.. voi vide!! Mä ääliö en osannut lopettaa ekaan ohijuoksuun vaan koetin vielä pari kertaa.. niinpä.. Sit meni sen kyllä yksittäisenä oikein, mutta ennätti siinä välissä koettaa hypätä jo jostain kolostakin ja paukautti selkänsä.. onneksi ei jäänyt ahistaan ja teki sen sit oikein. Mut tää tekstin kirjottaminenkin hävettää.. No, onneks tajuan ees hävetä. :)

Muutekin mun Jennin saamat ohjeet oli päässä, mut ei toteutuksessa.. ohijuoksuja tuli ja mä olin jotenkin ihan pihalla.. Myrtti varmaan tajus mun tahmeuden ja se ei liikkunut musta ollenkaan niin räpäkästi, mihin oon tottunut. No, onneksi tuli muutamia onnistumisia ja saatiin leikkiä ja pitää kivaa. Ens kerralla pitää yrittää oikeesti enemmän tosissaan. Mut puolustukseksi sanottakoon, että on tosi TOSI vaikeeta yrittää keskittyä hartioihin. :) Mut mä jatkan yrittämistä.

Sit eiliseen ja Säröön. MEidän treenit meni oikeestaan tosi hyvin! :) Mä toki teen samoja virheitä edelleen: jätän Säröä tekemään yksin ja selän taakse.. mut jos niitei lasketa, niin hjuva!! Särö toimii nykyään ihan hirmu paljon paremmin jo mun kanssa. Aletaan tajuamaan toisiamme. :) Puomi on vielä ihan vaiheessa, mut kyllä se siitä. Ihmettelen vaan, että mikskähän mä kisaan sen perusradankin huomenna.. ahneella on.... :D Joo-o: me kisataan huomenna kaks rataa: perus- ja hyppis! :)Ja mua jännittää jo etukäteen ihan simona.... Mä tiedän, että Särö on kisatilanteessa ärsyittävä.. se ei keskity samalla powerilla, kuin hallissa. Se bongaa radan vierellä olevia koiria ja ehtii nostamaan niille häntäänsä.. ja herpaantuu radalla. Se tarvii treeniä kisatilanteissa ja mä eilen pyysinkin treenikavereita hengaileen radalle, kun Särö menee. Ja toimi. Ja siks me kisataan se perusratakin, vaikkei puomi ookaan vielä valmis. Pitäkää peukkuja.. Harmi, että sääksi on luvattu hyytävää..

Eip muut sit koirarintamalla. Ja Huldan kanssa ei onneksi -kopkop- ihmeempiä. Flunssasta on toivuttu. Syömisen kanssa "ahistutaan": neiti syö maailmankaikkeuden huonoiten. Aamupala ja lounas on käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Välipala menee jo paremmin ja iltapuuro on yleensä ok. Päivälliseksi syö pelkkää lihaa: muut plokkailee suusta veke. Että näin meillä.. Meillä on näemmä joku tasapainotus menossa: mä kun oon kasvissyöjä ite.. :) Muuten meno on mallikasta: kontataan jo kovaa ja noustaan kaikkea vasten seisomaan. Käppäillään talutettaessa (ei voi vielä puhua, että kävellään talutettaessa.. :D) ja ensikengät on hankittu ulkoiluun. :) Aika menee niin hirmuisen nopeasti vaan.. mä järkytyin tajutessani, että mulla olis enää pari viikkoa vanhempainvapaata!! Kauheeta! :) Onneksi hoitovapaa jatkuu: oon kotona Huldan kanssa vielä ainakin vuoden, haaveissa kaksi vuotta. Aika sen sit näyttää.

Et näin. Mukavaa wappua kaikille: älkää paleltuko! :)

Eväitä agielämään

tuli tänään repullinen. Tai varmaan rinkallinen, jos reppuvertausta käytettäis. Jenni tuli pitään mulle privaattitreenit ja voi että oli mahtavaa!!! Mä soitin Jennille apua-puhelun reilu kuukausi sitten ja avauduin siitä, miten Myrtti kiitää esteiden ulkokautta ohi. Kaarrattaa sata lasissa. Ja mä en tiedä mitä teen väärin ja silti tiedän, että tää on "suht normaalia paimenkoirajuttua". Niinku olikin. Tyypillistä etenkin bortsuille, kertoi Jenni.. :D No, syy selvis heti ekassa pätkässä. Hartialinjat. Mä en IKINÄ ollut ajatellut, että Myrtti lukee mua niin tarkasti. Että mun hartioiden suunnalla olis mitään väliä. Mut sillä oli!! Se nappas salamana mun hartioista suunnan itelleen, oli siinä vaiheessa ihan sama, mihin kädet näytti!! Jestas!! Jalkaterillä pelattiin myös; ne näyttää sinne, mihin mennään. Ja sit mun liikkuminen. Jenni sai mut tajuamaan, että mun on ihan turha juostakipittää, jos koira ja mä mennään eri suuntaan.. :D Että mun pitää PYSÄHYÄ välillä ja odottaa Mypaa kera hartioiden! Ja niin pikkukoira pelitti hienosti!!

Toinen ahaa-elämys tuli törkkäyksestä!! Me tehtiin kuvio, missä oli kaksi hyppyä suorassa linjassa ja sit kolmas oli 90 astetta sivulla ja oli takaavientinä. Mä, agilityn elävä fossiili (aka siili) olin siinä vähän hoomoilasena, mutta Jenni näytti ja opetti, miten mä sain Mypan ottaa sieltä kolmoshypyn VIERESTÄ törkkäämällä sen vaan kakkoselle vastaan ja sit pakkovalssilla kolmosen yli!! JA SE TOIMI!!! Voi elämä!! :DDDDD Mä oon niin hirveän iloinen!! Ja etenkin siitä, että Jennin mielestä Myrtti oli mainio pieni koira.. ;) Sain kovasti nyt eväitä siihen, mitä ja miten sen kanssa teen. Pieniä pätkiä, paljon palkkaa, hartialinjat kuntoon ja ei ohituksia. Puomin alastulotreeniäkin otettiin: nyt mä sain siihenkin varmuutta. Niin mahtavaa!! Kiitos Jenni tuhannesti!!!!

Koska tunti on pitkä aika pienelle koiralle, otin mä Särön mukaan: sain senkin kanssa näyttää ongelmakohtia. Jenni tuumi, että Särön ohjaus on aika erilaista tällä hetkellä kuin Mypan. Että mun kandeis joko keskittyä nyt toiseen (Myrttiin) ja jättää Särö pois tai sit aleta ohjaamaan niitä samalla tavalla. Sit mä sain ihan hirveän syyllisen olon siitä, että oon murissut Särölle muutamista riman räiskimisistä ja syy on ollut niissä hemmetin hartialinjoissa taas.. että Särö vois kuitenniin pelittää samalla ojaustyylillä, sillä se tykkäs kun mun hartiat oli oikeaan suuntaan.. eikä rimat kolisseet silloin. Ja puomin alastuloa tehtiin myös: siinäkin mä ääliö tein ensin kokeeksi koko puomin ja karjaisin, kun loikkasi... vaikka olis pitänyt tehdä ensin muistutuksena pelkkää alastuloa.. :( Huono, huonompi, mä.. :(

Mut mä olin tosi tyytyväinen molempiin koirin. Ihan tooooosi tyytyväinen. Molemmilla on kova into ja ilo tehdä töitä, molemmat palkkautuu äärettömän hyvin sekä lelulla että mukana ollella valkosipulimarinoidulla kanalla.. :D (maustettu Huldalle ite kanaa siis) Molemmat kestää toistoja ja tykkää lajista. Niin mukavaa!! :) Säröllä olikin nyt agilityviikko, sillä torstaina sillä oli omat treenit, jotka piti tällä kertaa Sonja. Sain oppia jo tuolloin niistä jalkateristä ja täytyy sanoa, että son kyllä vaikiaa näin aluksi!! Mut en lannistu.. :) Mä opettelen sen vielä. Lupaan. Nyt pitäis sit päättää, kumpi meistä vappuna kirmaa Sääpän kanssa hyppiksen. Puomi pitää vielä saada kuntoon, joten muita ratoja emme haaveile. Hyppisnolla Säröllä on, joten mitään ressiä ei ole. Nyt mennään treenaamaan sitä kisavirettä, mikä Säröllä tuppaa välillä olla omituinen.. :)

Ulkoasu

muuttuu, kun "muutakaan tekemistä" ei ole.. :D Joskaan se pieni ihana olio ei näy mun blogissa!! Se, mikä sanoo sen "hello friend" - Harmi!! Lisäsin myös muutaman suosikkiblogin tuohon sivun linkkeihin. Särön pojan Krumin blogi, Minimonsin ja Juhan helppoihin nolliin :D! Yläkuvassa Oodi, Myrtti, Carro ja Särö.

Mut sitten pientä treenikertomusta. Särön kanssa oli torstaina ohjatut treenit, kouluttajana Mikkilän Sari. Treenit oli loistavat, joskin mä vähän epäilin -tuttuun tyyliini- itseäni. Että ehdinkö tuonne ja sinne ja tänne. Ehdin mä! Kun vain laittaa ehtimään!! :D Otin yhden hienon niiston, mitä juurikin vasta aloin Särölle opettaa. Se uskaltaa kuitenkin hypätä mua kohti ja ihan siivekkeessä kiinni. Joten ei ollut ongelmaa. Sit tein yhden pakkovalssin coachin pakottamana ja hyvä niin: sehän oli ihan kiva kuvio! :D Särö polki hienosti ja toimi paljon paremmin, kuin olin kuvitellut tauon jälkeen. Ja ensimmäisen kerran kunnolla mun kanssa. Sen testosteronitaso on varmaan jäätävä tuolla treeneissä, sillä on NIIN miestä.. mut mä kiinnitän siihen huomiota ja uskon, että se ei tuu olemaan ongelma. Puomin alastuloa aloin nyt sit opettaan ihan aasta ja alusta. Mun tyyliseksi. Eli kisoihin ei päästä piiiiiitkään aikaan. Mutta jospa se menisi perille.. mä ääliö vaan tajusin käyttäväni samaa käskyä, kuin Tony omassa tyylissään.. sit ihmettelin, kun Särö rynni.. kumma juttu.. :D!! Mun pitää siis tietenkin vaihtaa käsky, kun metodi muuttuu. Heureka sille!! :) Jäi niin hirmu hyvä fiilis, että aloin kurkistella hyppyratakisakalenteria.. :D

Myrtti pääsee viimestään lauantaina treenaamaan, kun Jenni tulee meitä kouluttamaan. Meillä on oikein oma tunti varattuna, privaattisellainen. Saadaan sateisti apua ja hyviä ideoita: ootan sitä innolla, mutta vähän "nolona".. me ollaan NIIIN alussa vielä.. vaikka ikää ym olis kyllä.. Mutta mä lupaan, että se tästä! :) Harmikseni mä älysin (kiitos Mian), että mei päästäkään agirotuun: mulla oli tavote saada Mypa siksi kuntoon: oltais saatu Trickteamin ihka ensimmäinen rotujoukkue kasaan!! (Carro, Särö, Myrtti, Xy ja Oodi: olis ollut varallekin joku!! :)) Mut.. moomma sillon Italiassa lomalla. Eli mitään deadlinea ei esteiden opettamisen kanssa ole. Huh.. :)

Eip muut. Palaan lauantain jälkeen asiaan. Ihanaa ja aurinkoista kevättä!!! Naatitaan. Ennenko käärmekset herää... :(!!!

Meillä juostaan

Eli Myrtti on juoksussa. Siksi ei ole aksapäivityksiä tms. Kun ei päästä mihinkään.. tärpit lähenee ja Särö on kolme päivää pessyt Mypan korvia.. :D Muttei vielä ole se hetki. Sen tietää siitä, että Särö piippaa eikä syö. Ja ne TÄYTYY pitää erillään. Nytkin nukkuvat sohvalla kaikki neljä. Myrtti on liikkiksesti rakastunut Repoon.. flirttailee sille ja tekee itseään tykö. :D!! Lellu-parkaa ei vois tällä hetkellä vielä vähempää kiinnostaa.. mut kun hetki lyö, niin jo kiinnostaa Repoakin. ;) Ja selvennykseksi: Aa: Myrttiä ei olla astuttamassa bee: Repo on kastroitu cee: Särö on Myrtin täysveli. Eli meille ei tule pentuja. ;)

Mia, Oodi ja Hippu kyläilivät viime viikolla meillä. Mä sain viettää yhden päivän ja yön Oodin kanssa ilman Miaa. Ja mä tykkäsin Oodista jopa enemmän, kuin luulin. Se on hauska pieni koira. Täydellistä ei olekaan, mutta sellaista ei koskaan tulekaan. Kiitos vielä visiitistä Mialle ja pikkunaisille!! :D

Näin. Kevättä rinnassa joka rintamalla siis. Talitinttipariskunta tekee pesää meidän pönttöön, Myrtti is in laav Lelluun ja aurinko paistaa. Siksi sydämiä ilmassa.. ja blogissa. ;)

Agsaa med sisarukset

Eilen oli agilitypäivä. Ensin oli treenivuorossa herra Rabbit mun kanssani. Pia lupautui ajamaan Vaasasta mua opettamaan ja syytä olikin.. mä oon ihan oikeasti agilityn siili. Tai vesinokkaeläin. Mä en osaa enää mitään. Pia teki parhaansa: siitä ISO kiitos ja treenit oli tosi kivat!! Miten vaan voikin ihminen tuntea itsensä niin ääliöksi, kömpelöksi ja osaamattomaksi.. mut näemmä voi. Hyvinkin.. :D Särö oli tosi mainio! Se toimi hienosti ja teki jumalaisella moottorillaan töitä. Kääntyikin hyvin, eteni jne. Keppien alotus kosahti kaks kertaa, mut syynä oli ihan salettiin se, että vihreiden keppien vieressä oli punaiset vinokepit, joita hairaantui ensin katsomaan: luuli menevänsä sinne. Joten en ressaa siitä. Loppukiekura meni veeturalleen, sillä mä jäin kuin tikku "siihenitteensä" enkä päässyt sitä ohjaamaan. Mut mei piitattu siitä: meni muuten niin hyvin. Mutta se mikä kosahti, oli radan ihan alussa kuvio, mitä Pia yritti mulle opettaa.. kolme hyppyä rinnakkain, ensin välistäveto/-työntö ja sit mun olis pitänyt liikkua salamana eteenpäin ja VASTAISELLA ottaa Särö vastaan mut niin, että kiertää mun seläntkaa ja mun olis pitänyt olla siivekkeessä niin kiinni, ettei mahu mun ja siivekkeen välistä, vaan juoksis mun seläntakaa. Onnistuinko? En. Vissiin yhtään kertaa... Siili mikä siili. Tai vesinokkaeäläin.. Mut mä lupaan treenata. Oli silti tosi ihanaa: kiitos vielä Pia! Ja Särön puomiinkin sain tänään ahaa-elämyksen: kiitos Jennin!!! :)

No, Tony meni sit illalla Myrtin kanssa treeneihin: mulla oli päällekkäin meno. Myrtti on mennyt rengasta kaks kertaa. Nyt se oli radalla. Ja parin vahvistamisen jälkeen tyyppi oli mennyt sen radalla!! Mä en voi uskoa!! Meillä ei ole ikinäkoskaan ollut koiraa, joka oppii niin nopeasti asioita!! Oikeesti! :) Mut sitten Mypa oli taas kirmaloinut sata kertaa ulkokautta ohjauskuvioissa ohi. Ja sitä me nyt sit mietittiin illalla kotona. Että joo, on meillä koirat ennekin tehneet sitä, mut Myrtti tekee sen erilailla. Se menee johonkin "tilaan" ja tekee sen erilailla. Ihan, ku jotkun beeceet.. (Era ei naura yhtään!!) Niin sit tuumattiin, että nyt tarvii konsultoida viisaampaa. Ja onneksi on ihana Jenni!! Mä soitin illalla avunhuudon Mustasaareen ja sain tosi hyviä vinkkejä ja sovittiin treeniaika, jolloin Jenni tulee auttaan meitä livenä. Nyt tehdään Jennin vinekeillä kotiläksyjä sinne saakka ja katotaan, mitä saadaan aikaan. Sain myös puomiin hyvät ohjeet, joita molemmat sisarukset saa ruveta tekeen. Mä oon niin riemuissani, kun on taas jotain "tekniikkaa" tehtävänä!! :D Mä tykkään opettaa! :) Näemmä muitakin kuin lapsia.. ;)

Häpihäpihäpi!!

Koirankoulutuksen aabeecee-haussa :D

Mä oon vaan niin nolo joskus.. Mut siitä pian.

Meillä oli eilen treenit. Hulda on kipeänä: flunssassa. Mä olin koko päivän hoitanut pientä nuhanenää ja Tony halus jäädä Huldan kanssa illaksi, joten mä suutasin treeneihin Myrtin kanssa. Itellä myös lentsunen fiilis ja olo, mut onneksi ei niin paha. Vaikkakin mä ottaisin mieluusti tuon räkätaudin itelleni ja pois Huldalta, jos olis mahollista.. :(

Myrtti oli oikein mainio treeneissä! :) Se on nyt selvästi hokannut, mistä tässä lajissa on kyse ja sitämyöten ohitukset jäämässä vähemmälle. Meitä oli eilen treeneissä ensimmäistä kertaa meidän mukanaoloaikana enemmän, joten ennätettiin tekemään vain kaksi treeniä, mut se on ihan ok meille: junnuja ollaan. Meille tekee hyvää treenata sitä olemistakin vain.

Ulkona Myrtti näytti taas bitch-puolensa ja näksi ihanaista Ilmiä nenään vartioidessaan kanankakkalumipalloja.. voi tsiisus. Mä kyllä huomautin siitä. Mut jälkikäteen ajatellen olis varmaan pitänyt mitottaa vähän kovemmin tuo sanominen. En tykkää YHTÄÄN koirista, jotka näksii muiden koiria. Taaskaan ei ole ketään muuta, jota syyttää.. ei edes koiran kasvattajaa..

Treeneissä oli siis kaks pätkää. Ekassa pätkässä oli muuten loogista hyppy-putki treeniä, mut lopussa oli "layerointi". Muistaakseni. Kuitenkin se, missä mennään kahen hypyn ollessa rinnakkain vain se toinen ja toisen ohi ohjataan niin, et ite jäädään sille etupuolelle ja koira kirmaa toista puolta ohi. Se meni ihan hyvin, mut mä olin tosi myöhässä palkkauksen kanssa. Olis pitänyt nakata lelu aiemmin. Nyt Myrtti ennätti kaartamaan hypyn jälkeen mun luokse ja tarraamaan hihaan, jossa sit roikkui äristen. No, palkka se on sekin. Olis vaan ollut kiva palkata se eteen eikä luokse.

Sit toka treeni oli muuten aika simppeli, mutta siinä piti pikkuisen vetää koiraa putkelle ja sen jälkeen hypylle. Tästä treenistä jäi ihme fiilis. Eka Myrtti juoksi sen putken ja vikan hypyn ohi lelulle: tiesi, että se on maalissa. Sit tajus, että halusin jotain muuta (en huomauttanut sille mitään) ja toisella kertaa tarjos mulle sitä putkea ja hyppyä. Mulle jäi olo, että mä en ohjannut sitä sinne. Enkä ohjannutkaan, sillä olin perse pystyssä vetämässä sitä vielä edellisillä hypyillä, kun se jo meni putkeen.. Mypa on naksupentu: naksuteltu pienenä asioista, joten se kyllä tarjoaa asioita. Tää meni musta sen piikkiin. Mut minkäs teet. :D En oo vikkelä, vielä yhtään! Siks Tonyn pitäiskin kirmaloida Mypan kanssa..

Sit siihen koulutksen aabeeceehen.. mä ääliö ajattelin naksutella sille puomiasennosta siellä odotellessani.. No, siellä on se semmonen puomiaaviritys, mikä on siis matala ja toisessa päässä on toinen ja toisessa päässä toinen. Koska iso, ärisevä koira makas puomipäässä, mä menin sinne aa-päähän. Ja arvatkaas, keskittyikö Myrtti siihen. Ei ni. Tuijotti radalle takajalat korkeammalla ja välillä haistoi mun kädestä makkaran ja tarjos salamannopeaa maahanmenoa.. ja mä olin päättänyt palkata siitä, että seisoo asennossa ja vilkasee eteenpäin. No, mitäpä siellä edessäpäin oli? Seinä... ja ruttunen teltta.. No miks Myrtti olis kattonut sinne eikä radalle? EI mikskään... Ostetaan koirankoulutuksen aabeecee. Heti.

Mut vielä pakko sanoa, että on tuo ihana agikoiranalku.. :D Lentää korvakarvat lepattaen ja paras kommentti oli, kun Kati kysyi, että oonko mä ihan tosissani antamassa sitä Tonyn ohjaukseen? Kun se on niin makee... :D!!!

ja peepeeäs: jos joku miettii, että koiraharrastus on kallista, ni ei ole. Me tilattiin eilen Huldalle autoon istuin. Hinta ja laatu on tässäkin lajissa pari,niin se vaan on. Kompromisseja on kiva tehä, muttei turvallisuudesta. Sit, kun kriteerinä oli selkä menosuuntaan, niin karsii aika mellevästi tarjontaa. Me päädyttiin sit tähän: http://www.hts.no/en/products/izicombi_isofix.php Jäisen päärynän väriseen. :D