Los treenos

oli vihdoin ja pitkästä aikaa vuorossa tänään. Käveltiin aamupäivästä hallille Myrtin ja Särön kanssa. Tonde lykki Huldaa ja meitsi ravuutti koiria. :) Hallilla oli Marja-Liisa ihanaisen Masan kanssa treenailemassa, mutta kävi mäihä ja olivat juur lopettelemassa. Pääsin sit heti Särön kanssa tosi toimiin. ;) Otin pientä radan pätkää, missä oli takaavientiä, vippausta, tiukkaa kääntöä ja irtoamista. Vaikkei esteitä ollutkaan kuin reilu kymmenen. Ehkä. Pari kertaa kolahti rima tiukassa käännöskohdassa, mutta Tony sanoi mun kyykkivän ja tekevän kädellä kovan huitaisuliikkeen riman päällä. Voip hyvin ollakin.. Irtoaminen sujui hyvin, mutta ensimmäinen pätkä oli tahmeahko: oli niiiiiiin pitkä esteväli tiukan haltuunoton jälkeen. Toisella kertaa sekin jo sujui. Kepit meni vedättämällä ja vieressäjuosten hyvin. Lopuksi, Myrtin treenien jälkeen, tein Särön kanssa vielä käännöstreeniä: se kun on vähän rautakankimainen käännöksissä: meinaa paahtaa kovaa eteen ja aina. Mut jäu hyvä fiilis siitäkin!! Tosi raivona se repii lelua mun kanssa ja menee ehkä ihan samalla lailla, kuin Tonyn kanssakin. Tony vaan ite haikuili, että kun mä menen sen kanssa.. niillä kun on ihan erityinen suhde keskenään. Oikeasti. Mutta en mä usko sen suhteen muuttuvan siitä, että mä sitä ohjailen aksassa. En usko. Aikahan sen sit näyttää. Vähän sellasta hätästä tuo treenaaminen on, kun on Hulda mukana.. toisella toppavaatteet lamapaantaljakarvalla, villaväliasu jne.. ja hallissa kuuma kuin siellä.. juu nou. Nukkui onneksi koko treenien ajan kun toinen hytkytti toisen tehdessä. Apuohjaajia ei siis ollut saatavilla.. ;)

No sit Myrtin ja Tonyn treenit. Nyt, kun neiti on terveeksi tutkittu ja ikää tullut vuosi mittariin, niin ottivat hypyn rimalla. Ensin 20, sitten 25cm. Ja eipä siinä ongelmia ollut. Ainoa ongelma oli, kun Myrtti ei millään meinannut malttaa pysyä paikalla... :D Siitä sit palkkaa ja palkkaa ja palkkaa, niin hetken sit pysyi. Just sen pienen hetken, mikä on harjoiteltava ja osattava, että voi ottaa myös vastaan joskus. Tony ei aio (onneksi ) siitä lipsua. Ottivat kahta hyppyä lähettäen, kutsuna ja yhtä aikaa lähtien. Päässä makkarakuppi. Mutta... :DDD Myrtti söi kyllä makkaran joka kerta (on sika-ahne), mut mä väitin sen haluavan lelun. Tony tuumi, ettei kandee opettaa uutta asiaa lelulla: keskittyy paremmin. Kunnes... Myrtti söi makkaran, nappasi sit sen alla olevan purkinkannen ja alkoi tomerana juosta se suussa muristen.. :D!! Niin sit sai lelupalkan jatkossa ja oli suuresti onnellinen. ;) Lopuksi ottivat kaksi hyppyä ja kaariputken perään. Hienosti meni.

Paras juttu oli kotimatkalla, kun Tony tuumi, että voitais varmaan loppuviikosta käydä uudelleen... ;) Niin voitais.. olis aika kivaakin.. :D! Vaikkakin joulu pilas mun hyvin alkaneen kilot-kuriin kampanjan. Mä oon päättänyt, että äkkiä syödään nuo kaikki karkit ja sit alotetaan uus elämä. Eiks se kuulostakin hyvältä? :)

Simmottei. Nyt jännätään sormet ristissä, kun sähköpostissa oli maksuohje Myrtin luustotuloksiin... pian ne pitäis näkyä.. kääks!! :) Oodin "varmat A:t" muuttuivat liitossa B:ksi, mikä on terve ja hyvä myös. Mutta.. ei voi mitään, että ihan pikkuisen Miaa ja mua harmitti. Mut vain hetken ja pikkuisen.. ;)

Näin. Mut oikein ihanaa uutta, alkavaa vuotta kaikille!!!! Nautitaan!

Ihanaa Joulunaikaa!!

kaikille ystäville, tutuille ja muillekin!! :) Olkoon taas ensi vuosi edeltäjäänsä parempi, joskin omalla kohdallani sei sitä voi olla. :) Tämä kulunut vuosi on tehnyt unelmistani totta ja ollut muutenkin antoisa, vaikkakin surua on mahtunutkin mukaan. Ehkä se on elämän normaalia kiertokulkua sitten kuitenkin.

Koirarintamalla pikkupennut täyttivät vuoden ja Oodi on ansainnut ykkösruusukkeen: onnea vielä!! Terveystuloksien virallistamista vielä odotellaan, mutta terveeksihän koko kolmikko kuvattiin. Olen äärettömän onnellinen siitäkin!! Ensi vuodelle ei vielä pentusuunnitelmia ole, mutta kenties sitä seuraavalle.. ;)

Lämmintä, rauhallista Joulua ja hitaita, suuria lumihiutaleita. :) Mun lempparia.. Oikein ihanaa joululomaa kaikille!!!!

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähden hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän,kerkeä,kukkiva,joulun tuo.
-Anja Saamoja-

Reissussa rähjääntyy

vai miten se meni:) Ainakin olo on kuin krapulassa, vaikka alkoholia en ole maistanutkaan vuoteen.. ylikään. Tai oonpas; Tonyn olutlasista kerran tässä suullisen. :D No joo, mutta sei ollut jutun juuri, vaan reissukertomusta.

Suuntana oli Helsinki, Voittaja 2010-näyttely. Yöpaikkana meillä oli Käpylässä hotelli: Park Hotel Käpylä. Jota en kyllä kovin lämpimästi voi suositella: huoneet oli sikapienet, meidän sängyn alla oli karkkia, papereita jne.. paskasta. Lisäksi hissi oli pieni kuin pyyn silmä.. vaunut ei mahtuneet sinne, mutta eivät olis mahtuneet huoneeseenkaan.. Eikä olisi se pinnasänkykään, mikä huoneessa piti olla. *huokaus* No, onneksi ei ollut tungettuna sinne; saatiin nukkua kerrankin oikeasti perhepedissä.. :D Ja hyvin meni yö. Samaten matka: IKINÄ en olisi etukäteen uskonut, että Hulda nukkuisi 95% matkasta! Hulda, joka ei nuku edes Vaasaan saakka, saatika kaupassakäynnin aikaa... ihanaa ihanaa!! Muutenkin neiti oli iskän kanssa näyttelypaikalla kuin "herran enkeli". Mun ei tarvinnut miettiä muuta, kuin Carron tukkaa.. :D!! Jossa olisikin ollut miettimistä.. se nimittäin leijui sähköisenä.. housut, häntä, kaulus, mahanalus.. kaikki edellisenä iltana surkeassa hotellin suihkukopissa (suihkun vesi tuli kovalla paineella ja präiskien..) pesseeni karvat leijui karseana.. ei auttanut kastelu (ehkä vaan pahensi asiaa) eikä ainakaan mun hermostussupsutus.. Korvat oli kevyet, mutta nehän on sitä aina.. Ei onneksi ihan tikkupystyt. Mutta parasta: Kaapeli oli ihan euforiassa paikalla: nuoli ventovieraiden vieressäistuvien naamaa, liekutti naapurihäkin omistajille häntäänsä kybällä ja komensi multa lihapullia niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Tarjosi sivulletuloa, silmiinkatsomista ja haukkui kehässä juostessa ihan vaan hyvää fiilistään.. :D!! Ihana mamma!!

Tuomari oli tiukka, mutta linjansa piti koko päivän. Etsi kaunista päätä, hyvää etuosaa ja liikettä. Erityiseti näitä. Xy oli myös kehässä ja sen tiesin tarjoavan tuomarille erinomaisen etuosan, kaunisilmeisen pään ja super liikkeet. Yksi koira ei näemmä kuitenkaan voi saada kaikkea.. Xy pelkäsi jostain syystä pöydällä tuomaria. Väisti ihan kunnolla. Maassa oli suht ok, vähän huolestunut kuitenkin sielläkin. Harmittaa hirmuisesti, tuomarikin tykkäsi Xystä muuten kovasti. Kuitenkin on oikein, että luonne merkitsee aikuisen koiran arvoselussa. Joskin olisin diggaillut, että se olisi merkinnyt myös nuorison kohdalla enemmän. Mutta näin tänään. Xy ei kuitenkaan esim. Seinäjoen näyttelyssä ollut yhtään väistelevä, joten harmittaa siinä mielessä ihan hirveästi, että tiedän sen osaavan olla rennompikin. :(

Carro tarjosi tuomarille myös kaikki vaaditut osa-alueet, mutta tuomari sanoi mulle arvostelun päätteeksi, että korvat ovat aivan liian kevyet. Arvostelun koetan saada sivuilleen illan aikana. Harmi, mutta näin tää homma menee. Carrolle kuitenkin luokkavoitto; muut kanssasisaret saivat sinisen nauhan, Carro ainoana punaisen. Sillä ei kuitenkaan PN-kehään menty, joten pääsin Huldan kanssa shoppailemaan..Mutta ihan hirveät tyytyväinen olin Carron kehäkäyttäytymiseen. :D Sitten neiti rintareppuun ja menoksi. Joskin täytyy sanoa, että IKINÄ en noin nopsaan ole Messarissa shoppaillut..Mukaan tarttui ainoastaan litrainen öljypullo ja herkut joulupakettiin koirille. Joulua nyt sit ootellessa.. paketteja alkaa olla jo melkein kaikille, keille pitääkin. :) Kohta panen joululaulut soimaan, kaivan paperit ja rusetit esiin ja aloitan paketoinnin. :) En halua, että kaupassa paketoidaan, sillä vaikka mun paketit on ihan hirveän rumia, on niitä ihana värkätä. :) Jouluodotusta siis kaikille!!!

Uutisia

uutisia!! :) Aloitan niistä. Oodi kävi viime viikolla terkkatarkissa, Myrtti ja Felix tänään. Kaikilla sama "tuomio" lähti Kennelliittoon: lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärpäät 0/0, selkäranka normaali. Lisäksi Oodin silmät katsottiin samalla ja Myrtin sekä Särön silmät tarkistettiin lokakuussa: kaikilla terveet silmät, ei ripsiä tms. Eli se Särön YKSI mikroskooppinenkin ylimääräinen ripsi on kadonnut. Lisäksi Särö kuunneltiin tänään, sillä rokotuksillahan ell oli kuullut Säröltä ylimääräisen plumpsauksen sydämestä. Nyt sydämestä ei kuulunut mitään, vaikka tarkkaan "vikaa" etsittiin. HUH ja IHANAA!! Oon niin mielettömän onnellinen näiden natiaisten terveystuloksista!! Täydellistähän ei olekaan: koko tämä tuorein kolmikko on kevyempää sorttia kuin Särö ja Xy, Oodilta puuttuu 2 välihammasta ja Myrtiltä yksi. Lisäksi Oodi saisi olla pari senttiä suurempi ja koko kolmikko leveämpi, mutta tiedättekö: EI HAITTAA!! :) Täydellistä ei olekaan ja pääasia, että mä sekä omistajat olemme onnellisia kolmikostamme :) joten hienoa!! :)

Sit lisää uutisia: olimme Myrtin kanssa seinäjoen kennelkerhon toko-kurssilla ja siellä oli loppukoe pari viikkoa sitten... tattadadaa... me läpäistiin se!! :) Luoksetulo sivulle perusasentoon, seuraaminen (liikkeen pysähtyessä piti istua perusasentoon) ja käskystä istuminen. Kaikki ilman namia ja kättä. Ja Mypa oli pätevä. :) Nyt sit, terkkatulostenkin selvittyä, multa poistui viimeinenkin tekosyy ja pääsemme treenaan aksaa!!! :) Rimatkin vois esitellä neidille pikku hiljaa. Mä kävin Huldan kanssa viikonloppuna Seinäjoella agikisoissa ja oli kyllä hieno fiilis.. se kisapaikka on NIIN makee. Jotenkin tuli itellekin taas himoa treenata.. että pääsis joskus kirmaamaankin. Ehkäpä.. ;)

Muuten ei ihmettä. Koirat voi hyvin, Hulda voi hyvin, samoin me. :) Joulua odotellaan ihan kybällä. Ja Huldan joululahjaostokset karkaa multa käsistä kohta.. nuo lastenvaatteet!!! Mä en enää päästä itteäni niitä kattoon. Tänään jäi käteen yksi mekko ja paita.. mut ne on ens kesän matkalle: päästään Italiaan heinäkuussa Mäkirannan perheen kera!!! :) Ja sinne Hulda tarvitsi ehdottomasti Bamse-mekon. :)

Niin. Ensi viikonloppuna on sit uutta jännää: me mennään Messariin Carron kanssa. Tony ja Hulda lähtee mukaan.. :) Ja hotelliyö on edessä- saas nähdä kuinka meidän käy.. :D!!

Ensi viikolla Hulda täyttää 4kk. Käsittämätöntä. Ja se meinaa, että suositellaan annettavaksi perunaa.. mikä aiheuttaa mulle tosi ristiriitasen fiiliksen.. mä olin niin haaveillut täysimettäväni 6kk.. ja sit perunaa. Katotaan.. toivo vielä siintää, et saamme luvan jatkaa rintamaidolla. Ja samalla mä tiedän, että meille suositellaan perunaa alotettavaksi. Huokaus. No, eipä mun huolet isoja tunnu olevan, jos tällasta pähkäilen... ja hyvä niin.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!! Se on NIIN ylivoimasesti mun lempi perinnejuhlani.. mä rakastan Joulua.. :) ja peeäs: muistakaa, että tontut kurkkii!! :)

Arjen pyörteissä

on aika taas mennyt pääosin ja pitkälle. Viime viikonloppua väritti äitini eli Mamun, Leenan ja Sisun vierailu: Tony kävi Skiexspo(miten se kirjotetaan?!)-messuilla ja suuntasi sieltä Mikan mökille. Oli ihan piristävää vaihtelua taas, mutta täytyy sanoa, että elämä kahden noin pienen ihmisen kanssa on kyllä melkosta pyöritystä!! Ei puhettakaan, että vauvat vaan syö ja nukkuu.. tai no, tekee ne sitäkin, mutta on se muutakin. Paljon muutakin.. :D! Mä olen vieläkin vähän pyörryksissä. :D!!

Huldan kanssa on mennyt aivan ihanasti. Rytmi alkaa ehkä pikku hiljaa muodostumaan ja yöt menee edelleen mukavasti. Meillähän käytäntö öisin on, että ensimmäisen, sen kaikkein pisimmän pätkän, Hulda nukkuu pinnasängyssä, minne nostetaan nukahdettuaan mun viereen syömäpuuhien perään. Sit kun Hulda herää n. 3 - 4,5h:n jälkeen, niin Tony nostaa neidin mun viereen taas syömään ja isukki siirtyy vierashuoneeseen nukkumaan loppuyöksi: saa nukuttua ehjän yön, kun Hulda kuitenkin heräilee sit tiheämmin ja Tonyn pitää jaksaa töissä. OIkeasti jaksaa.. ajaa kuitenkin joka päivä niin paljon. Ja se toimii meillä. Hyvin.

Parasta aikaa tässä kyllä elämästä elellään. Vaikka ehkä se tuntuu siltä sit jatkossakin.. olishan se ihanaa niin! :) Hulda on oppinut kovasti uusia juttuja: nauraa ääneen kun hömpöttää Tonyn kanssa, kiljahtelee (uusin villitys mistä kovin tohkeissaan), kuolaa (kyllä.. :D!) ja tekee kuplia. Ne on uusimmat ja kaikkein kivoimmat jutut tällä hetkellä. Muutamia käännöksiä on puolivahingossa tehty jo kk sitten, muttei oikeastaan sen koommin. Kyljelleen menee näppärästi, mutta ympärimeno on nyt sit jäänyt. Nyrkit menee edelleen suuhun sujuvasti. Ja ihana on saada koko suun levyinen nauru tämän tästä. Mä tunnen olevani oikeasti ihana.. :D!! 3kk neuvola on viikon päästä: kiva kuulla uudet mitat.

No sit koiriin. Myrtin kanssa on edelleen käyty tokossa ja uusi oppi on saatu aikaan: SE PYSYY PAIKALLA!! :D!! Ei tokikaan agilityhallilla toiminut eilen, mutten sitä odottanutkaan. Pääasia, että tokokentällä ja kotona toimii. Yes!! Mä jo ajattelin, ettei opi sitä ikinä. Sei malta pysyä nääs aloillaan. :)

No sit aksaan. Käytiin Sleepless-Pian kanssa eilen hallilla mukavan päivän ohessa treenaamassa. Ja... mä treenasin sekä Särön että Mypan kanssa. On nimittäin heitetty ilmaan ideaa, että me vaihdettais koiria.. Myrtti on niin hirmu vikkelä jne. että mä en taida ennättää ohjaamaan sitä kunnolla. Ja Särö kun irtoilee jne. hyvin, niin vois sopia mulle.. jos Tony nyt malttaa.. :D!! Anyway, oli tosi mukavat treenit!! Myrtti meni pientä ympyrää: kaks hyppyä (edelleen ilman rimoja: pelkät siivekkeet) suorassa linjassa, kaariputki ja taas kaks hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki. Meni ihan hienosti. Mä vaan huomaan tekeväni tuota samaa joka kerta.. ehkä pitäis keksiä muutakin. Mä kun oon luvannut opetaa Myrtille alkeet, että Tony saa sit "valmiimman" paketin. Särö kun on just koulutettu valmiiksi (kutakuinkin) niin nyt olis mun vuki. :D! Pussia sai sit Myrtti tehä ekaa kertaa. Ja, mut tuntevat sen tietvätkin, moon AINA hätänen. Nytkin. Heti piti saada siihen malliin, et menee sen itsenäisesti.. ja saatiinkin! :D!! Nyt siis menty umpipussi myös. Ja hienosti meni. Pia piti aluksi auki ja sit laski kerta kerralta alemmas ja lopuksi meni kaksi kertaa jo ihan ite koko homman. Mypa rakastaa töitä ja palkkaa. Nyt se sai molempia. :D!!

Särön kanssa tehtiin pientä rataa. Olisko ollut 11 estettä. Siinäpä sitä.. :D! IHAN piahalla mä oon sitä ohjatessa: Särö tykitti niin kovaa, että mä jäin kuin tikku siihen itseensä. Ja sit toisaalta se reagoi niin nopeasti esim. mun vippaukseen, että ajoitus oli kaiken a ja o. Muuten kääntyi jo ennen hyppyä. Eli kovasti mun pitää tututstua tuohon mieheen paremmin. Mutta mä olin ihan liekeissä.. :D! Tuntui niiiiiiin kivalle!! Mä en kuitenkaan ole yhtään saletti, et Tony sen mulle malttaa antaa.. kyseli kovasti miten meillä meni ja en tiä.. ehkä sitä vähän harmitti.. :) Aikapa tuon näyttää. Kumpi vie kumpaa. Mut molemmilla olis nyt sit tulossa aksakaveri, mikä on kaikkein hienointa!! :)

Sit vielä bonukset: Pia otti kuvia omistaa koiristaan ja joutsenesta :) Sekä miss Mypasta: neiti alla 11kk. Täysin ruokkoamaton, mut silti:

It´s showtime

indeed. :D Mä sain nimittäin tuntea itseni ihan oikeaksi kasvattajaksi viime lauantaina: Seinäjoella oli näyttely ja siellä esiintyi NELJÄ kasvattiani!! Ainoa esiintymätön oli Särö, kaikki muut trickteamilaiset kävivät kehäkettuilemassa. :) Samaten niiden kaikkien äiti. :) Mun tavoitteet olivat selkeät jo etukäteen: pikkukolmikolle (Felix, Oodi ja Myrtti) toivoin hirmu hyvää kokemusta ja mieluusti hyvää esiintymistä: sillä tarkoitan, että olisivat reippaita. :) Carrolle ja Xylle latasin ihan pieniä odotuksia; Xyn kohdalla ehkä toivoin jopa vähän isompaakin menestystä.. ;) Ja viimeinen, muttei suinkaan pienin tavoite oli se, että näytelmäreissu Huldan kanssa onnistuisi: ei tulisi traumaa meistä kolmesta (isi, äiti ja Hulda) kenellekään. :) Ja -tadaa- KAIKKI toiveeni toteutuivat!! :D

Ensimmäisenä vuorossa oli Felix: poika esiintyi oikein hienosti ja sai todella hienon arvostelun; kapeudestaan huomautettiin, mikä on ihan totta. Tarvitsee aikaa saadakseen massaa ja sitä kautta leventyy kyllä ajan myötä. Erikseen tuomari vielä meni Riikalle kertomaan, miten tykkäsi meidän Felixistä. :) Luokassa oli useampia junioriuroksia, joille jaettiin hylkäystä (2 kpl), sinistä (3 kpl), Felix sai ainoanan EH:n ja yksi Eri. Eli TOD tyytyväisiä olemme. :) Sitten pikkutytöt: ensin Oodi. Oodi sai H:n ja hyvin oikeudenmukaisen arvostelun: pikkuinenhan tuo Oodi vielä on. Aikaa ja massaa tarvitsee myös Oodi tuomarin mukaan, mikä pitää paikkansa. Lisään tänne Felixin arvostelun jahka ne saan. Oodi esiintyi hienosti, mitä nyt piti toimia pieni tovi poliisina, kun naapurikehässä juoksivat VAIKKA olisi pitänyt Oodin mielestä seistä kauniisti ja hiljaa, kuten hänen täytyi.. ;) Oikein olin taas tyytyväinen. Tässäpä tuomarin kommentit Oodista: "Pieni narttu, joka kaipaa massaa tänään. Kiilanmuotoinen pää, tummat silmät, jotka ovat hieman pyöreät. Hyvinasettuneet korvat. Hyvä kaula. Himena kapea runko, hyvät kulmaukset. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Hyvä turkinlaatu."

Sit Miss Mypa. Myrtti yllätti mut todella riuhtomalla ja repimällä näyttelyhihnaansa ennen pöydällemnenoa.. :D taisi olla "vähän" tylsää.. :D!! Myrtin pään ja ilmeen kehuminen lämmitti mieltäni kovasti, muttei ollenkaan niin kovasti, kuin pikkukoiran hieno esiintyminen!! Olen NIIIIIIIN tyytyväinen. Eh tuli ja taas ihan oikeudenmukainen arvostelu: Myrtti on myös vielä IHAN kesken. Kuten junnujen saa ja miltei pitääkin vielä olla. Kapeus tekee kapeat etu- ja takaliikkeet Myrtille sanoi tuomarimme, mikä pitää paikkansa. Mä lisään Myrtin, Xyn ja Carron arvostelut kotisivuilleni tämän viikon aikana. Se on yritys. ;)

Carro sitten. Se oli tyystin pohjavillaton, mutta omasi hienot koristekarvat. Tuomaria ei kuitenkaan huijata: koskiessaan Carron selkään pysähtyi tuomarin kädet ja hän katsoi minua ja totesi, että "täällähän ei ole mitään".. :D Jees ai nou.. :D!! No, rehti ja hieno arvostelu tuli Kaapelillekin ja ERI!! :D Avo nartuissa niitä tuli neljä: Xy sai niistä myös yhden!! VOI miten hienoa!! :) Carrolle huomautettiin siis turkittomuudesta ja isoista korvista. Ne on totta molemmat. Xy ja Carro esiintyivät myös molemmat todella hienosti ja ENSIMMÄISTÄ kertaa Carro käytti kehässä korviaan!! :) Haukahtikin.. ;)

Ja sit, bonuksena, Hulda!! Oli NIIN hienosti isin kanssa koko päivän näyttelypaikalla. Kaksi syöttökertaa ja neiti oli isin kanssa oikein tyytyväisenä. Voidaan hyvillä mielin lähteä joulukuussa Messariin.. ;) Tää on se mun oma "harrastukseni" ja oma juttuni.. ja Tony onneksi ymmärtää sen.

Ihana oli nähdä tuttuja ja ystäviä!! Ootte niin kultaisia: mikään ei näin "tuoreena äitinä" ole ihanampaa kuin kauniit sananne Huldasta.. :´) Thänks!! :)

Eip muut. Hulda kaipaa ruokaa.. ;) joten mentävä taas on. Oli mukava viikonloppu: kiitos Mialle seurasta! Sekä muille ystiksille!! Balataan taas.

Ja niin: PAKKO vielä kertoa, että Oodi, Mypa ja Särö pääsivät aksailemaan sunnuntaina!! :) Siitä voin kertoa enemmän myöhemmin, mut sanottakoon, et mamin rinta on aika rottingilla taas.. :D!!

Still alive

vaikkei siltä tunnukaan jos blogista päättelis :D On vaan -tiedättekyllä- niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa.

Oodi on kunnostautunut taas näytelmissä ja on saanut jo toisen pinkin muovinauhan itselleen kera kauniin arvostelun:
9 months. Very feminine. Excellent pigmentation. Very feminine head. Beautiful eyes & expression. A little bit weak in underjaw. Medium bones. Medium neck. Enough depth of chest for age. Enough length of croup. Happy tail in movement. Good presentation

Kiitos Mialle Oodin aktiivisesta ja ihanasta kodista!! Mian ja Oodin juttuja kannattaa käydä lukemassa Mian blogista, johon on tuo Hippuset-linkki mun linkeissä tässä reunassa.

Myrtin kanssa ei olekaan käyty pitkään aikaan missään, mutta se muuttuu ylihuomenna: pääsimme toko-ryhmään!! :) Tony hoitelee sen aikaa Huldaa ja me saadaan Mypan kanssa "omaa aikaa". AIka nastaa!! Lisäksi Myrtti on ilmoitettu Seinäjoen näytelmiin, mutten ole ollenkaan saletti, että miss Bikini sinne pääsee.. katotaan. Äitinsä, sisarensa Xy ja Oodi sekä velipoika Felix sen sijaan kehäkettuilevat. Äiti on tosin ihan järkyttävän karvanpudotuksen jäljiltä vähemmän hehkeä, mutta enemmän tukkainen silti, kuin Mypa. Ja se nyt on vaan näytelmä.. joten sinne siis. :)

Koirat kävi rokotuksilla viime viikolla. Laitettiin Myrtillekin piikki niskaan, vaikke ole vielä vuotta. Syy: saatiin samaan rytmiin kaikki eikä tarvi muistella montaa kertaa rokotuksia. Mut reissussa oli nurjakin puoli.. Säröllä kuului sydämestä sivuääni, joka ei ole sivuääni.. suora siteeraus eläinlääkäriltä.. Eli ei ole tyypillinen suhina, vaan plumpsahdus. Ääni kuitenkin,mitä ei pitäisi kuulua. Ei kuulemma edellytä toistaiseksi mitään toimia: ei estä harrastusta eikä edes jalostuskäyttöä, jota nyt toistaiseksi muutenkaan kyllä emme ole harrastaneet Särön ollessa tauolla niistä puuhista. Harmittaahan tuo mua silti kovasti ja aluksi pani ahistamaankin.. muttei nyt enää. Seuranta kerran vuodessa rokotuksilla riittää toistaiseksi.

Muuten ei ihmeempiä koirarintamalla. Agilitytauko jatkuu yhä, mut nyt himottais jo pikkuriikkisen entistä enemmän.. Myrtti tuntuu lenkeillä sikamakeelta: se on niin säpäkkä ja samalla hirmu ohjaajaherkkä siinä mielessä, että reagoi nanosekunnissa sekä liikkeeseen että puheeseen.. Voi kun sais lisää tunteja päiviin!! Mut jospa me nyt ensin tokoiltais. Saatais suhdetta kuntoon jne.

Hulda taas kasvaa. Oli 6-viikkois neuvolassa kasvanut 7,4cm!! Eli yli sentin viikossa. :) Pe on uus neuvola, melkein jännittää, mille käyrälle nyt menee.. Sukat on ainakin melkein kaikki jo pieniä, eli jalka on pitkä. :) Meidän pieni.. Muuten onneksi kaikki hyvin tytön kanssa. Nimenantojuhla oli 26.9 ja koko nimi on Hulda Milja Vilhelmiina. Viimeinen nimi on molempien edesmenneiden äidinäitien toinen nimi. Tulee siis perinnöksi :) Kaksi ensimmäistä on muuten vain mieluisia. ;) Nauraa, jokeltelee ja imee nyrkkiään. Ja kovasti heiluttelee käsiä ja jalkoja. Kääntyy selältä kyljelleen, muttei vielä vatsalle. Pää nousee ja hirmuisesti punnertaa aina itseään. Inhoaa olla makuultaan "vauva-asennossa" sylissä. Haluaa olla pystyssä. Nukkuu vaunuissa edelleen pääasiassa vain, jos ne liikkuvat. :D Käyn nyt aamulla ja illalla kärryttelemässä: iltalenkki tehään edelleen yhdessä koko perhe. Koirat saa parempaa lenkkiä, kuin koskaan aiemmin. :) Bonuksia niille. ;)



Siinäpä sitä. Mä palaan, jahka on taas kerrottavaa. :) Ihanaa syksyä kaikille!!

Yleisön pyynnöstä

Heh, no ei kai. En vaan ole saanut aikaan kirjoittaa mitään.. oon maailmanhuonoin bloginpitäjä ollut siis viimeaikana. Syynä yksinkertasesti se, että ei oo muka aikaa eikä jaksua ollut "panostaa". Meillä kun asustaa tyttö, joka haluaa olla lähellä, sylissä. Liina käy hyvin:




ja sen kanssa kulkiessa mulla onkin kädet käytössä, mikä on hienoa!! :) Enkä mä pane pahakseni sitäkään, että Hulda viihtyy sylissä ja lähellä. Se on loogistakin: ollaanhan me oltu kuukausitolkulla TOSI lähekkäin; jopa sisäkkäin :) Tony onneksi auttaa iltasin ja viikonloppusin. Ja kaks ekaa viikkoa oli ihan luksusta: Tony piti isyyslomaa. Moni on kysynyt, miten meillä on mennyt. Ihan hyvin! :) Hulda on kova syömään ja mä oon tod tyytyväinen, että ostettiin sellanen nahkanen "teeveenojatuoli", mikä keikkuu ja pyörii. Siinä mä vietän päivästä piiitkiä aikoja neidin syödessä. Eilen tajusin ottaa kirjan käteen ja lueskelin Slummien miljonääriä sivutolkulla sillä välin. Hulda kun nukkuu välillä tissi suussakin.. :D Imee välillä ja sit taas tauko..ja imee.. :) Mä sanoin neuvolantädille eilen kotikäynnillään, että taidan olla vähän huvituttinakin, mutta sei mua haittaa. Niin ihana neuvolantäti sanoi, ettei se ole missään tapauksessa "hukkaan heitettyä aikaa": vauva tankkaa samalla läheisyyttä ja turvaa, rakkautta! Joten mä jatkan huvituttina oloa hyvillä mielin. :)

Koirat on ottaneet Huldan tosi hyvin vastaan: ollaan tehty vähän samalla lailla, kuin koiraemot tekee pentujensa kanssa: osotettu, että se on meidän ja sitä saa nuuhkia silloin, kun me niin sanomme. Ja nyt tilanne on niin, että Hulda on koirille aika "samantekevä" siinä mielessä, että saa nukkua esim. olohuoneessa kehdossa ihan rauhassa: koirat ei "tuki" sinne. Joka päivä on kuitenkin annettu pieni, lyhyt nuuskuttelu. Repo on kaikkein kiinnostuinein: musta se on vähän kuin Lassie; makaa välillä kehdon vieressä sen näköisenä, että "tää on Oikeasti Meidän Vauva".. :) NIIN liikkis Ellu!! :) Carro käy silleen lempeästi, korvat vähän luimussa ja häntä heilahdellen haistelemassa. Emomaisesti.. :) Särö käy "ilmeettömästi" ja Mypa tohottaa kielensä kanssa. Eli jokainen tyylillään. :D Mypan kieli on vaan nyt pannassa: sillä on juoksu... tosin se kieli ei juuri "likaannu", sillä Myrtti ei pese itseään juur lainkaan!! Nyt mä ymmärrän, että joku ostaa koiralleen juoksuhousut!! Meillä on välillä ollut, kuin teurastamolla... Kerran Myrtti otti oikein asennon ja koetti nuolla itseään: oksensi perään kaks kertaa.. :D Äiti ja velipoika hoitaa pesut.. Joskin velipoika joutuu pian eri huoneeseen siskon kanssa.. olis maailmankaikkeuden kauhein yhdistelmä!! Täyssisarukset.. joskin muuten ne sopis toisilleen täydellisesti. Kaikin puolin. :) Mut silti.. nou vei.

Iltalenkki ollaan tehty koko perheen voimin: toinen kärryjä lykkien ja toinen koiria taluttaen. On ollut tosi ihanaa mennä kerran päivässä ulos, raittiiseen ilmaan. Pääsääntösesti Hulda nukkuu vaunuissa, kunhan ne liikkuvat.. :D Mut eiköpä sekin muutu. Olis niin ihana antaa yhdet, pitkät päikkärit tytölle raittiissa ilmassa. Mut jossei, niin ei. En halua tehdä siitä ongelmaa.. mulla kun niitä näissä hormonihöyryissä tuntuu riittävän.. esim. kun Hulda joskus itkee, niin mä alan itkeä.. etenkin jos itkee kovaa.. tai kun luen jotain liikuttavaa tai vauvoihin liittyvää.. tänään luin uutta vauvalehteä ja itkin.. Tony on välillä ihan helisemässä mun kanssa. Mut onneksi tää on normaalia ja kuulemma kuuluu kuvaan "vielä jonkun tovin.. :D"..

Kaupungilla ollaan käyty kolmesti. Autoilukin menee pääsääntöisesti nukkuen. Onneksi niin ja toivototavasti pitkään niin. Alla on kuva Huldasta autositterissä:



Eikö ookin sulkku?! :) Haettiin tommonen välikauden puku, kun on jo niin viileää, muttei vielä toppapukukylmää. On muuten TOD vaikeaa pukea vauvaa tällä hetkellä: ei oo kylmä eikä kuuma.. ja viimaa on, mutta vaunuihin ei periaatteessa tuule.. kiva siinä sit pähkäillä, että pukeeko liikaa ja samalla, että ei vaan pukis liian vähän.. huoh.

Tästä näkee, miten iso tyttö meillä jo on! :) Eva Wahlström-ainesta.. :D!!


Kokeiltiin tänään ensimmäisen kerran sitteriä. Siihen kun saa laittaa kolme ja puolikiloisen vauvan. Hulda oli eilen neuvolantädin puntarissa 4120g. Saatiin korttiin mainintaa hyvän ihon lisäksi siitä, että Hulda kohdistaa katseensa ja hymyilee!! :) Ja että kasvaa hyvin. Ihanaa, ihanaa!! Toivottavasti jatkuukin niin.

Koirauutisia vielä sen verran, että oltais päästy Myrtin kanssa tokoon: olis nyt alennut, mutta sen juoksun takia jouduimme jäämään pois!! :( Jonotettiin sinne kevyesti kuukausitolkulla... nyt sit tietty tiputaan taas jonossa ties minne.. huokaus. Tuntuu, että jossei mene jollekin ohjatulle kurssille sen kanssa, niin en tee sen kanssa mitään. En saa aikaseksi.. siksi olis hyvä päästä. Ja tietty oppimaan jne. :)

Ja toinen, parempi uutinen: Oodi oli tänään debytoinut VIRALLISEN näyttelyelämänsä Tampereella ja saanut ERI:n!!! :)

Arvostelu: 9 months. Correct size and proportions, elegant female head. Good eyes and ears. Not enough cheast, bit narrow in front. Enough correct topline, bit closed behind legs (takajalat :D). Nice temperament. Excellent coat condition for age..

Onnea vielä hirmuisesti!! :) Mua lämmitti eritoten se, että Oodi oli esiintynyt hienosti ja ollut muutenkin reipas ja hieno tyttö koko näyttelyajan!! :) Ihanaa ihanaa!! Kiitos Mialle taas kaikesta!! Onnea vielä Piallekin: Pätkis oli ollut pn2 ja saanut vara sertin. :)!! Onnea!!

Simmottei. Nyt mä menen, taas ja vaihteeksi. :) Hulda nukkuu eteisessä vaunuissa ja on vedellyt siellä sikeitä KOKO tän kirjottamisen ajan!! Nukahti lenkillä näemmä sikeästi. Ja nyt, kun on aikaa, niin käyn vielä parilla muullakin sivulla.. :D Joten hastalavista!! :)

Ja niin: HIRMUISESTI Kiitoksia kaikille meitä onniteilleille!!! Oikesti, kovasti ja paljon!! :)

Onnenpäivä pe 13.

"Katso jälkiä", Puh sanoi. "Kahden joukkoon on liittynyt kolmas". "Onko se Hulda?" Nasu kysyi. "On se" Puh vastasi.

Perjantaina, 13.8.2010, saimme hartaasti odotetun tyttäremme vihdoin syliimme. Hulda syntyi klo 14.17 mitoin 3750g ja 51cm. Synnytys meni hienosti ja oli upea kokemus. Isi ja äiti ovat onnenhuuruissa vieläkin. :) Koirat ovat tulokkaasta kiinnostuneita, mutteivät liiaksi tunkeile. Mitä nyt Myrtti esipesi muutamat kestovaipat ;)


Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän.

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Still

yhtenä. Joskin, nyt täytyy sanoa, että alkaa ehkä jo olla merkkejä siitä, että tää loppuu joskus. :) Mä sain "viimeisen" vinkin ja oon nyt kokeillut sitä kaks päivää: en tee mitään. Vauva huomaa, että nyt voi tulla, on seesteistä. :) Toivotaan, että merkit vahvistuvat ja päivä-pari, niin rakkauspakkaus on sylissä. Mitään muuta en toivo nyt niin kovasti.

Tony kävi aamulla aksailemassa Lapualla agilitykisosisa Särön kanssa. Mun piti mennä mukaan, mutta yö ja ilta olivat aika "heikot", joten musta ei ollut lähtemään.. jäin huilaamaan kotiin. Kisat olivat menneet persiilleen, joskin täytyy sanoa, että video ei antanut niin karua kuvaa, kuin ohjaaja itse. :) Nyt meillä on vakavassa mietinnässä, lähtisikö mr rabbitilta kivekset.. se oli taas kävellyt radan ulkopuolella maailmanomistajan elkein ja kyyläillyt, löytyisikö ketään, joka haluaisi saada turpiinsa.. Ei tee Tonyn ja Särön suhteellekaan hyvää, jos joutuu koko ajan puuttumaan käytökseen.. tosin, se leikkauskaan ei takaa "mitään" itsestään. Mutta vois kyllä auttaa asiaa. Mietimme. Mutta hepposesti sitä emme päätä.. mä kuitenkin olin salaa toivonut, että vielä kävisimme näyttelyssä.. edes joskus.. Ja Särön pentukin olisi ihana saada.. joskus.. mutta pitää miettiä, mikä on sille itselle parasta.

Sellasta. Mä en oikein osaa ajatella tällä hetkellä mitään muuta, kuin lähestyvää synnytystä. Ei riitä ajatus muualle. Vallankaan, kun koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän se asia olevan lähellä. Supistelee, tihkuu verta jne. Mä soittelin aamulla synnärille varmistaakseni muutamaa asiaa ja siellä oli kyllä aivan superihana kätilö!! Oikein tuli fiilis, että sinne on ihana mennä!! :) Toivotaan, että sellainen on meitä sit odottamassa, kun aika tulee. Huomenna olis numerologisesti hauska päivä syntyä: 9.8. Meidän hääpäivä on nimittäin 19.8. Ja ylihuomenna on 100810. Aika hauska numeroleikki sekin... joten monta hyvää päivää Huldalla tulla. :) Mua oikein hävettää tuo mun edellinen kirjoitus: ettei huvita koko juttu jne.. mut se oli sillon fiilis. Nyt on onneksi taas valoisampi olo. Huomenna on jo maanantai! :)

Ja peeäs: ke on toinen vyöhyketerapia-aika JOS ei ennemmin tapahdu mitään.. mitä en usko tällä hetkellä. Huomaatteko: valoa todella näkyy! :)

Yli meni

että paukahti. Vaikka mä olin IHAN saletti, ettei mene: mulla on niitä suppareita ollut jo kuukausitolkulla, välillä piti maata jne. Mutta näemmä nei meinaa mitään. Joku sanoi, että perinnöllistäkin voi olla, missä vaiheessa syntyy: kukkua. Mä oon syntynyt vähän ennen la:ta ja sisko presiis sinä päivänä. Tosin Sisuhan meni 10 päivää yli.. Mut en mä Leenaa peri.. ehkä. :)

Eilen mä olin ihan siipi maassa. Mulla oli sellanen luovuttajafiilis ja sanoin ääneenkin, ettei mua huvita enää koko juttu.. No enhän mä niin voi sanoa, kyllä mä sen käsitän. Ja tässä mennään, huvittaa tai ei. Ja nyt mua ehkä taas huvittaa. :) Mutta mä en käsitä sitä, miks niin moni naureskelee sille, että "kukaan ei oo sinne jäänyt ja se on vasta niin vähän yli".. no ei oo joo; mä tiedän sen. Mutta mä oon aina ollut tosi huono odottamaan: mähän jumankauta paljastan Tonylle ostamani joululahjatkin jo ennen aattoa, kun en malta pitää sitä salassa: oon niin innoissani.. saati sit tämä!! Elämäni tärkein ja kallein paketti!! Mua melkein itkettää, kun ajattelen miten lähellä ja silti, miten niin kaukana se on..

Joku tuntuu luulevan, että mä haluan käynnistykseen. Paskapuhetta. En halua!! Todellakaan. Se tekee synnytyksestä paljon huonomman kokemuksen ja synnytys voi olla paljon rajumpi jne. En halua lääkkeillä sitä käynnistää, mutta vyöhyketerapia, vadelmanlehtitee, kolme ässää, kävelyt ja kylpy.. kaikki kokeiltu. Ja varmaan vielä muitakin kikkoja, mitä oon kuullut. Risiiniöljyä en halua kokeilla, sillä se voi saada vauvan kakkaamaan sikiöveteen ja sitäkautta aiheuttaa vaaran itelleen. Eli ei sitä. Ens ti on neuvola (jos ei synny aiemmin) ja sit mulle kirjotetaan käynnistyslähete.. mä luulen, ettei ne ens viikolla sitä vielä käynnistä, mut alkuviikosta. Pahinta tässä mulle on tuon odottamisen ohella se, että mä oon pelko perseessä joka päivä siitä, että Hulda kasvaa.. mä en halua yhtään grammaa sille enää enempää.. naurettavaa ja blaablaa. Mutta mun pelko on se, yks niistä. En toivois mitään nelikiloista.. Mutta eipä tässä mun toiveet paljon paina.

Mä oon lehdestä nähnyt, että meidän valmennusporukasta on jo osa saanut nyytin syliinsä.. nekin, joilla oli la meidän jälkeen. Ja joo, tää ei oo mikään kisa; tiedän. Enkä tod. ajattelekaan niin. Mutta paninpahan vaan merkille.. Takanaapurilla oli laskettu aika viikko sitten: siellä ei käsittääkseni ole myöskään vielä syntynyt vauvaa. Joten on meitä muitakin. Ja niin, meillähän on VASTA kaks päivää yli. Ai niin, tänään on tilastojen mukaan päivä, jolloin syntyy eniten vauvoja: 40+2.

No joo, mut se tästä. Ymmärrän ja tiedän, etten voi vaikuttaa asiaan. Mutta toivoahan saa? Ja mun toive lienee selvillä..

Sit toinen asia, iloisempi. :) Oodi oli käynyt tänään missikiertueensa bee- kohteessa; Sawo Showssa. Ollut Pek2 ja saanut KP:n. Tässä Oodin mukava arvostelu! :)

"Söt, liten tik. Bra huvud med parallella linjer. Mycket vackra ögon som ger det rätta uttrycket. Fina öron. Ännu något outvecklad i kroppen. Visar sig och rör sig fint. Bra päls."

Son niin hieno tyttö.. :) Kiitos Mialle taas aktiivisuudesta!! Ihana oli kuulla, että neiti oli ollut reipas!! Kuviakin kuulemma luvassa: Miina oli räpsytellyt kameraa.. :) Kiitos jo etukäteen niistäkin!! :)

Semmottei. Nyt taidan suunnata "johonkin". Viisainta pysyä liikkeellä eikä jämähtää kotiin.. seinät kaatuu ja aika tulee pitkäksi. Mutta, edelleen, hyvää kannattaa odottaa.. ja mikään ei voi olla parempaa. Nyt täytyy "tyytyä" silittemään vatsaa ja niitä pieniä kantapäitä nahanläpi.. Ihan maksimissaan enää 12 päivää, niin saan suukottaa niitä suoraan.. mä jaksan sen kyllä. Ihan saletisti.

I am a bull

ja muuta ihan sakiaa juttua.. :D

Mut alotetaan oikeista ja hienoista uutisista! :) Oodi kävi sunnuntaina shelttien erkkarissa, pentuluokassa esiintymässä saaden kauniin ja hienon arvostelun:

sable of almost 8 months old, On good coat of correct texture. Attractive head with good underjaw. Dark eyes with correct size, shape and placement. Just needs time to finish foreface.She is well angulated and moves freely with drive althought a little close at the moment. She just needs a little time.

Mia kertoi, että Oodi oli esiintynyt kauniisti, pientä pöytäbanaania lukuunottamatta. Oon ihan hirveän onnellinen teidän kahden puolesta! :) Oodi onkin nyt "uraputkessa", sillä seuraava pentuesiintyminen on jo perjantaina sawoshowssa. Toivotaan, että menee yhtä mukavasti!! :)

Myrtti taas on kokeillut aksan saloja uudella ulottuvuudella: Tony rakensi keppikujan, kaaritetun, pihaan ja Myrtti pääsi kirmaloimaan siitä. Ja on se kyllä aika nokkela!! Tehtiin niin, että toinen "ohjasi" ja toinen oli makkarakupin kanssa kujan päässä. (kuja on vielä tosi leveä: ehkä joku 60cm?) ja eipä aikaakaan, kun Myrtti hokasi, mihin pitää juosta. Ja lähinnä: mistä. :) Se jopa karkasi kerran sikamaisesta kulmasta kujaan.. ja mä onneton annoin makkaraa oma naama naurussa: soli NIIN pätevä.. :D! Tehtiin ihan suoraa ja pari toistoa molemmilta puolilta tosi loivasta kulmasta. Ja aika läheltä vielä: joku viis metriä maksimissaan etäisyyttä. Ehkei sitäkään. Nyt pitää kaventaa kujaa ja tehdä toistoja pari kertaa viikossa ja sit, kun kuja alkaa olla niin kapea, että joutuu tekemään liikettä kropalla, niin täytyy miettiä pannaanko kepit hetkeksi pois. Ikää on nyt 8kk; kasvanut ei ole enää reiluun kuukauteen, mutta on musta vähän turhan nuori pujottelemaan. Pitää pohtia. Tänään olis tarkotus naksutella taas alustaa. Josko vaiks sekin valo nousisi ylös.. ;)

Eilen kävi Virve hieromassa sisarukset. Särö oli onneksi ok. :) Mä oletin, että sillä olis ollut jotain jumia, sillä sen agielämä on taas alennut: treenailee Tonyn kanssa pari kertaa viikossa. Myrttikin sai massagen, sillä musta se on seissyt vähän banaanilla. Pitkään. Ja sen selkä nykii seistessä, kun sitä käy läpi. Onneksi löytyi vain pientä jumia toiselta puolelta, mikä kyllä selittää tuon banaanin. Ja Virven mukaan tuntuisi juuri siltä, mitä leikkitälleissä tulee. Ja Myrttihän tippui pihapöydältä (on melkonen apinalapsi) viime viikolla ja loukkasi siinä hetkelliseksi itseään.. ja jatkuvastihan se hilluu. Joko itsekseen tai pakottaen äitinsä mukaan.. eli ei ihme. Mut tästä jatkamme: mä sain hyviä ohjeita ja kolmen ja puolen viikon päästä Särö ja Myrtti pääsee Piiralle, joten hoito jatkuu. Pari kertaa vuodessa käydään Turussa hoidattamassa nuo Piiralla ja lisäksi Virve käy meillä useamman kerran vuodessa. Olen tosi tyytyväinen molempien hoitoon! Ja koirat myös. :)

JA nyt niihin hullutuksiin.. eli mun uniin. Tony on aina sanonut, että mulla on vilkas mielikuvitus. Ja onhan se.. :D! Mä näin toissayönä unta, että mä olin härkä. Lattekahvin värinen, teräväsarvinen sonni. Olin laitumella kahden muun sonnin ja lehmälauman kanssa. Ja sitten sinne tuli auto hakemaan mua teurastettavaksi! Mä mietin siellä trailerissa (hevossellasessa), että on tasan kaks mahista; joko multa lähtee henki tai mä karkaan repäisemällä nenärenkaani irti.. (miettikää- oikeesti!! :D) Ja sit mietin, että siihen tulee kyllä infektio (joo, tuolla sanalla!!) Ja niin mä sit repäisin itseni Atrian pihassa irti ja karkasin!! :D Ja täpärästi vältettyäni kuoleman, lupasin ääneen muille sonneille ja lehmille, että alan pitämään blogia. :D!! Eli tässä sitä ollaan.. ;)

Oon ihan saletti, että tuo uni tuli kahdesta coctailista: Espanjan härkätaistelut on olleet niin otsikoissa viime aikoina ja niistä niitä kauheita kuvia. Mä oon tuntenut suurta surua niiden härkien puolesta ja se takuulla tuli osittain siitä. Lisäksi mä kuulin, kun joku pikkutyttö oli haastateltavana radiossa: oli ollut maatalousnäyttelyssä. Ja erotti sonnin ja lehmän kuulemma siitä, että sonnilla oli nenärengas. :) Lisäksi mä olen toivonut, että mulla olis joskus oma lehmä: lattekahvin värinen länsi-suomenkarjaan kuuluva nupopää, jonka nimeksi tulis "Latte". :) Lehmissä "on sitä jotain".. sielukkaiden silmien lisäksi. Mä harjaisin sitä, pitäisin puhtaana ja hyvänä..

Mut nää mun unet.. huoh. Ne on melko villejä joskus.. :D!

Viime yönä Hulda oli syntynyt mun unessa. Se oli tyttö, ihana tietenkin. <3 Mä imetin sitä. Tony sit sanoi, että "imetä välillä tuosta toisestakin". Mulla oli nimittäin yhdessä rinnassa kaks nänniä päällekäin.. :D! Mä sanoin siinä unessa, etten ole kenelläkään muulla nähnyt tällästä, mut Tony vakuutti sen olevan normaalia.. Jessus.. piti ihan aamulla tarkistaa: onneksi ei ollut kasvanut toista toisen alle!! :D Kumpaankaan...

Huomaa, että mieli on levoton.. mä olisin jo tosi valmis saamaan pienen ihmeemme syliin.. ja rinnalle.. ja omaan kotiin. Olis ihanaa harjoitella uutta elämää jo oikeasti, ei vain unissa.. ja haaveissa.. Mua on supistellut, vihlonut ja jomotellut. Viikonloppuna heräsin yhtenä yönä niihin. Mutta ne ei jatku ja loppuvat omia aikojaan.. olo on "outo", mutten osaa selittää sitä. Ja silti: EI MITÄÄN.. Huomenna olis laskettu aika.. alan luopua toivosta pikku hiljaa. Tänään meen kuitenkin "viimeisenä oljenkortena" vyöhyketerapiaan: oon kuullut, että sillä on onnistuneesti saatu käynnistettyä synnytyksiä.. ;) Lisäksi mä toivon apua mun tajuttoman kipeisiin ja turvonneisiin niveliin käsissä ja jaloissa.

Hulda-kulta: tulisit jo!! Vaikka saat tulla ihan, koska haluat.. kunhan olet valmis. Ikävä meillä jo on!! Vaikkei edes tiedetä mitä.. :)

Myrtin pihatreenit

Haettiin ja pakastettiin tänään Tonyn kanssa 16kg vattuja (6kg Leenalle; ei ihan mee meillä kaikki.. ;)), joten Särön epikset jäi väliin.. Siitä "suivaantuneena" Tony teki ensin Särön kanssa pihalla puomin alastulotreeniä (meillei ole puomia, mut muuta rekvisiittaa hyödynnettiin) ja sit Tonde keksi, että Mypan pitää päästä myös treenaamaan.. "ihan vähän jotain pientä". Mä sit intaannuin niin, että kipaisin kameran sisältä ja tässä on dokumenttia pienen ja NIIN pätevän pikkukoiran treeneistä. :D Myrtti on tehnyt kolme kertaa aikaisemmin elämässään siivekkeiden läpijuoksua. Eli ei montaa kertaa.. Mutta son IHAN leluhullu ja tekee sen eteen "mitävaan". Musta tuo on ihanaa menoa, vaikkakin kauheeta säätämistä, etenkin kun valas vaihtuu puikkoihin.. :D Mut saa se vielä ollakin! Pääasia, että kaikilla oli kivaa!! :D

Här med papi:



och här med mamiwhale:

Äh

TAAS vaihtui tausta.. Mä alan tod kypsyä siihen, että linkkiin ilmestyy teksti, joka kertoo taustan katoavan niin ja niin pian ja blaa blaa.. Annan tän olla nyt hetken, koetan kehitellä sitä jossain vaiheessa, mut nyt evvvk...

Tänään käytiin Vöyrillä epiksissä. Tony ja Särö kisasivat mölli- ja ykkösten skaban. Ja nyt voi sanoa, että meni kivasti!! Särö alkaa kentän reunalla olemaan "normi"; pientä elvistelyä oli enää ilmassa ja siihenkin puututtiin napakasti ja heti. Mut jännä: se repii/leikkii IHAN eri äänensävyllä tuolla, kuin kotona.. on jotenki enemmän "tosissaan" .. ja mulkoilee muita veemäisillä silmillä.. mut pullistelee onneksi jo paljon vähemmän. Häntäkin on lepoasennossa seistessä. Hianoo! :) Eka radalta tuli femma: Tony käänsi vastaisella kädellä ja rima alas. Vaikka olivat 35cm. Harmi. Tony kuulemma ties, että se tod. näk. tulee: tippuu herkästi vahvassa kääntämisessä. Mä oon tässä kohtaa taas sitä mieltä, että ei pitäis tietää.. eli koira sais musta kestää vähän vahvempaakin ohjaamista ja tiesmitäkäsiä ilman, että rimat tippuu. Eli treeniä. Muuten rata oli aika tosi hieno. Särö polkee hurjalla temmolla, joskin haukkuu enemmän kuin normisti. Mut se ehkä kuuluu sen kisaimagoon.. ;) Oli hieno rata. Rata oli muuten mölliksi harvinaisen "ohjattava": ei ollut perinteinen suoraa-putkikäännös-suoraa. Vaan oikein oli heti alussa neliötä tms.

Ykkösten rata meni kanssa tosi hienosti: ainoa virhe tuli keinun ohituksesta: suorasta putkesta keinulle, mutta putki osoitti ohi keinun ja kauempana siinsi jo uusi putki: Särö juoksi ohi keinun, kun Tony oletti sen poimivan keinun. Mutta ei siinä muuta sitten ollutkaan. Ihanaa menoa ja hieno oli katella. Videolla ne on: pitää kattoa jos joskus saisi ladattua juutubeen vaiks. :) Mä oon niin hirmu ilonen, että Tony alkaa taas innostua.. :)!! Josko vaikka se siitä!! Virallisiinkin on ilmoitettu: Lapua 8.8 ja sit olis vassilla tulossa kahtena päivänä, muistaakseni. Elokuussa kans.

Meillä oli koko nelikko mukana ja mä koetin vähän Mypan kanssa puuhailla. Son IHAN hulluna uuten minipalloonsa, jolla leikkikin intopiukassa radan reunalla. Mutta... se kele on keksinyt, mitä hommaa siellä radalla muut tekee ja JOS ei ole tekemässä mun kanssa mitään, niin laulaa sinne.. haukkua en sen anna, joten se laulaa.. kuulisitte.. :D! Huoh. Pitää kattoa, mitä asialle voi tehä.. vai voiko mitään. Hassu apina se on. ;)

Sit vielä perinteiset Huldauutiset. Tänään 39+0, eli tasan viikko laskettuun aikaan. Neuvola oli kanssa tänään. Hulda on nyt laskeutunut ihan alas ja pää on kiinni. :) "pää kiinni, kulta"-huutelu on auttanut. :D! Nyt sit uotellaan. Neuvolassa oli muutenkin kaikki hyvin, joten rauhallisin mielin oottelemma. Painetta, vihlontaa ja jomottelua on, mutta sitä on ollut jo jonkin aikaa, joten en ole mitenkään niistä "enää innoissani". Hirmu paljon mieluummin mä alkaisin lykkiä vaunuja, kuin kannella vielä viikkotolkulla tätä mahaa.. mutta, maksimmissaan enää 21 päivää: sen mä kestän vaikka päällä seisten! :) Ja sanottakoon vielä, että koska NIIN moni on mua säälinyt " sulla on täytynyt olla ihan kauheaa"-kommentein (viittaavat kuumuuteen), että EI oo ollut. Meillä on ilmastointi kotona ja täällä on ihan mukavan viileää. Kuuma on kaikilla muillakin: en oo mitenkään surkeana lainkaan. Aikansa kutakin ja on tässä puolensakin. :) Joten, oottelu jatkuu.. :)

Jiikoo: tässä eiliset epikset. Ensin möllirata:



Sit ykkösten rata:

Reeni raporttos

Heräsin tänään IHAN veto poissa.. duha koeddi iskeä, pissaramppaukset yöaikaan ja sitämyöten vähäinen yöuni mun mittapuussa meinasi viedä veronsa.. Onneksi Tonde sai sen verran virtaa potkittua muhunkin, että lähdettiin yksissä tuumin hallille, kävellen! :) Vielä mun ehdotuksesta kävellen!! (yhtään ei oo syynä se, että haluan jotain pihalle ja pian.. :D) Tony aloitti treenit Särön kanssa: tekevät puomin alastuloa uusiksi ja sen treenaaminen on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta pikku hiljaa valo alkaa nousta ylös, joskin töitä pitää vielä tehdä kovasti. Tony ilmoittanee Särön pm-kisoihin Lapualle ja siellä täytyy puomi sit vetää vielä "vanhaan tyyliin" ja muistaa olla käyttämättä uutta käskyä. Josko poika ei menis sekasin, sillä kuitenkin kiva olis vielä kisailla, kun lähikisoja tuntuu nyt taas löytyvän..

Särön puomitreenien jälkeen pääsi Myrtti tekemään pentutreeniä. Putki oli loivalla u:lla ja tehtiin ensin sitä pari kertaa molemmista suunnista. Meni mainiosti. Palkkana oli Myrtin mielestä sikamakea pehmopallo! :D Sit vaikeutettiin niin, että putken eteen ja taakse laitettiin hyppy (ilman rimoja) siivekkeet ja Mypa meni siis hyppy-putki-hyppy ja pallolle! :) Meni edelleen hienosti!! Kokeiltiin niin, että mä heitän pallon ja Tony ohjaa ja niin, että pallo oli valmiina ja Tony ohjas. Mua ei tässä vaiheessa enää päästetty ohjaksiin, kun "se menee näin paljon paremmin".. hah! Himoitsee vaan "mun pentuani"... :D! Mutta menkööt..vielä.. :)

Sitten Myrtti teki hyppysuoratreenin pari kertaa: kolme hyppyä suorassa linjassa ilman rimoja: päässä odotti pehmopallo. Se, mikä on tosi kivaa, on se, että Myrtillä on jo nyt heti hyvä draivi päällä!! Vaikeaa sille on paikalla odottaminen; pitää treenata sitä kotona ilman esteitä. Lisäksi mä tiedän, että lelupalkka on sille "liikaa": kiihdyttää sen viretilaa ja paikallaolo vaikeutuu entisestään. Siks tehtiin sit helpotus niin, että mä pidin pannasta kiinni Tonyn ohjatessa. Mypan vipa treeni oli hyppykuvio-ohjaustreeni: perinteinen neliö hypyistä (edelleen ja vielä pitkään ilman rimoja siis) ja Tonyllä lelu kädessä. Ohjasi sit siinä neliössä vähän "sitä sun tätä": takaavientiä, kahta hyppyä suoraan, välistä ja lähetys.. Ja heitti palkan perään. Ja meni kyllä hienosti!! Oikein harmitti, ettei ollut videokameraa mukana: Myrtin ihan ensimmäiset oikeat aksatreenit!! :) Ikäähän tulee nyt justiinsapian 8kk, että ehkä tässä pikku hiljaa voisi ryhdistäytyäkin tämän asian tiimoilta.. Leikkimielisesti, lyhyitä treenejä ja paljon palkkaa. Oikean viretilan palkkaamista ja löytämistä sekä yhdessä tekemisen meininkiä. Sitähän se vielä on ja pitääkin olla. Ja sen kanssa on mahtavaa touhuta: vielä ainakin on "tryönarkomaanin" elkeet: haluaa tehdä ja tarjoaa tekemistä, ehkä liikaakin.. tiedä sitä vielä. Mutta uskon, että Myrtti tulee kestämään toistoja ja treenaamista "sitten joskus". Ja niin: tehtiinhän me vielä alustatreeniä Särön ja Tonyn rakentaessa rataa! :) Eli mulla oli kosketusalusta edessäni ja istuin vieressä, makkarat ja naksu kädessä. Myrtti koetti tarjota jos jotakin, ennenkuin keksi, mitä haluan: etujalat alustalle. Katotaan käytänkö tuota kontakteilla vaiko noup. Aika näyttää. Mutta jos opettaisin sen tässä "ohessa" varmuuden vuoksi.

Tony ja Särö tekivät lopuksi vielä radan, missä oli pakkovalssia, takaavientiä, keppikulmaa, keinu ja A. Lisäksi oli tiukkaa vetoa ja ohjauskuvioita, joissa Särön piti olla oikeasti kuulolla. Meni ihan sikamakeesti!! Pyysin sit tekemään vielä kepit pari kertaa niin, että Tony "ryntää" sinne: ei anna nätisti tilaa Särölle hakea ja hahmottaa, vaan rynnii sinne samanaikaisesti ja vedättää koiraa. Musta se on yks mun elämän aikana saamiani parhaita agivinkkejä: älä anna koiralle treeneissä aina kivoja keppilähestymisiä, sillä kisoissa tulee ihan saletisti tilanteita, missä ohjaaja on edessä tai ryntää tai on ahdasta tai.. ja siks tuo treeni siis. Säröllä oli ekassa välissä kaari, yksi kappale, ja meni ihan mielettömän hienosti, Tonyn rynnimisestä ja vedätyksestä huolimatta. Mietittiin kotimatkalla, näkyykö Särön ruotuunlaittaminen jo treeneissäkin. Tuntuis nimittäin siltä. Se teki hartiavoimin duunia: polki, oli kuulolla ja teki rehellisesti ja oikeasti töitä. Mahtavan näköistä oli meno ja taas harmitti, ettei ollut videokameraa.. snif..

No, ens kerralla sit.. :)

Tvättmaskin

bor här. :) Pestiin tänään nelikko ja huhhuh.. On siinä vaan hommaa, vaikka neljä kättä hinkkaa.. Meillä Särö ajaa edelleen turkkiaan sellaisella voimalla, että tarvittiin järeämmät aseet käyttöön. Siispä shampuu odotti koko kvartettia ja nyt on villa toivottavasti kohta irti. Meinaa PIKKUISEN verran tuntua turhauttavalta siivota: imuroitiin ja pestiin tänään lattian (kolmen ässän teorian osa yksi.. :D) ja nyt jo leijuu lattialla villapalloja.. kele!! Siitä suivaantuneena sain poweria koirien pesuun, joskin Tonyn suosiollisella avustuksella. Jako oli selkeä: mulle tytöt ja Tonylle pojat. ;)

Tempaistiin ennen pesua Myrtin kanssa: treenattiin pihassa putkea. Se oli jo loivalla mutkalla: wow.. ;) Ensin mä olin ohjaajana ja Tony palkkamaattina: seisoi putken loppupuolella ja kun Mypa lähestyi putken loppusuuaukkoa, nakkasi pallon. Ja kas: neiti oli ihan kuumana siihen.. ;D Tehtiin muutama toisto molemmin puolin ja sit suunnan muutos. Ja pitihän Tonynkin päästä puikkoihin.. vetosi siihen, että "pääsee paremmin liikkumaan"... :D!! Joskin me ollaan nyt tehty diili, että ohjaillaan molemmat Mypaa. Tarvittaessa sit voidaan kumpi vaan sitä ohjastaa ja uskotaan (vielä), että se tekee koirallekin hyvää: ei totu yhteen ja samaan tyyliin. Lopuksi Tony treenasi umpikulmia putkeen niin, että veivät yhdessä pallon loppupäähän putkea sisään ja sit metrin-parin päästä, hirmu tiukasta kulmasta, lähetti Myrttiä putkeen. Ja jessus: SE MENI!! :D Oli ihan intoa piukassa siitä pallostaan, joten siinä syy. Ja hyvä syyhän se onkin.. :) Ns. lähtöön jääminen on vielä tiukassa; ei meinaa kestää jäämistä: nousee, hiipii, nykii.. Joten siitä oma treeninsä: istu-odota-paluu-palkka. Hyvä niin. Sen kanssa on kyllä kiva treenailla. Edes tälleen pikkuisen.. ;)

Eilen sit oltiin äidin häissä.. :) Äiti meni siis naimisiin ja päästiin juhlimaan tapahtumaa, jota lapset harvoin pääsevät näkemään: oman vanhempansa naimisiinmenoa! :) Oli mukava, pieni tapahtuma ja oli ihana nähdä äiti niin onnellisena. Mä haluan -jostain syystä- laittaa tähän kuvan eiliseltä: siinä ollaan me "kaikki kolme". :)

On tuo maha aikamoinen pallo jo, mutta uskokaa tai älkää: se kasvaa keskikäyrän alla, joten se vois olla paaaaaljon suurempikin. :)

Sit viime ke oli Huldan kanssa se sairaalakeikka. Ultrattiin ja tutkittiin hyvin: päästiin taas käyrillekin ja HUH: kaikki kunnossa!! Neiti oli oikeinpäin, pää alhaalla, muttei vielä kiinni. Sykkeet ja liikkeet olivat hyvät, verenpaineet jne. kunnossa. Nyt sit "vaan" odotellaan. Eilen tuli taas kivuliaita supistuksia (oletan niitä siksi), muttei säännöllisesti ja ne loppuivat omia aikojaan. Höh.. en olis uskonut, että kaipaan kipua.. :D! No en mä sitä, mutta sitä, mihin sillä asialla pääsee.

Moni kysyy, jännitänkö synnyttämistä. En oikeestaan. En mä tiedä, mitä odottaa. Enemmänkin mä jännitän sitä, milloin se alkaa.. Aatelkaa miten noloa, jos vedet esim. menis Cittarin käytävillä!! Tai jossain muualla julkisella paikalla.. No, eipä sillekään mitään mahtais. :D!!

Tässä vielä yks tän päivän saavutuksista: Tony laittoi makkariin Huldsulle sängyn.. :) Ollaan päätetty, että nukkuu tuossa alkuun yönsä: saatiin se kaverilta lainaan ja kovasti on kehuttu netin ihmeellisessä maailmassa tuota riippukeinua. Josko se meillekin olisi hyvä. Toivon niin. Lisäksi meillä on äippäpaukkausen reunapehmusteet, pinnasänky ja kehto.. :D Että siitä voi sit Hulda valita mieleisensä.. :)

Enää 11 päivää laskettuun aikaan... KÄÄKS.. :D Kohta mä oon siinä pisteessä, että kolmen ässän kokeilu otetaan käyttöön.. ;)

peeäs: jos joku jaksaa ihmetellä, mitä mun blogin taustalle tapahtui eilen ja toissapäivänä, niin selitys: sain ilmoituksen, että silloinen tausta (uus) lakkaa toimimasta pe. Siispä to iltana mä poistin sen ja laitoin "perusasetuksista" järkyn raidallisen hetkeksi. Sitä ennen koetin miljoonaa erilaista, mitkä ei miellyttäneet lainkaan.. joten jos joku olis käynyt to mun blogissa illan mittaan, niin olis joka kerta ollut erilainen, järkky tausta oottaassa.. :D! Nyt on -hetken- tuo paikoillaan. Se on musta muuten ok, mut kestää aika kauan latautua.. Katotaan kauanko jaksan olla taas kyllästymättä.. tai sit se pysyy, jos saan "muuta ajateltavaa".. ;)

sattumuksia

viime päiviltä. :) Vi börjar med hundar. Ja mä sanon, että kirjotin jo tän tekstin yli puoleen väliin kerran, sormi osu johonkin nappii ja puolet hävis!! Kele!! Ja automaattinen tallennus ei ennättänyt sitä tallentaa. Kele again!!!!

Mutta asiaan. La olimme "pihatreeneissä" rouva Sleeplessin kotona ja kutsumana. :) Kuuma oli, muttei ehkä ihan pahimmasta päästä ja treeniaika oli onneksi vasta illansuussa. Bonuksena, treenien perään, oli luvassa valkosuklaamansikkatuorejuustokakkua, mikä himotti.. :P ja voin suositella: NAM!! :) Treenit itessään meni aika..hmm..persiilleen. :D Mä väitän, että Säröllä siihen vaikutti -ainakin osaksi- sen mun kanssa käymä keskustelu ennen treenejä. Särö on vähän puolihuomaamatta kiivennyt Hiisin poismenon (?) jälkeen laumassa ja pullistelee ihan liikaa tällä hetkellä maailmalle. Nyt sen sai tuta Pian koirat, mukaanlukien hoidossa oleva Spike. No, siitä ei enempää. Oli hyvä saada itelle huomiota asiasta: nyt osaamme laittaa poikaa ruotuun myös arjessa: olemme lipsuneet turhaan pienissä perusjutuissa sen kanssa. "Se kun on vaan sheltti"... Tiedättehän lauseen.. *nolona*

Ja nyt, vielä kun muistan, niin sanon, että tuo mun blogin uusi yläkuva on lauantaiselta kyläreissulta: Pian ottama. :) Siinä on mun rakas ruskea tempputiiminelikkoni. :) Mypa, Lellu, Sääppä ja Kaa. Lisäksi Pia otti kuvan, missä on kahdeksan shelttiä: neljä ruskeaa ja neljä sinimustaa.. ei ole vaikea arvata, kuka kuuluu mihinkin tiimiin.. :) Tyylilleen uskollisina mennään.. ;) Kuvassa tässä järkässä siis: Myrtti, Repo, Särö, Carro, Pätkis, Indian, Spike ja Qki.



Pia sitten heitti haasteen -häviäjä tarjoaa pizzat- maanantaille: Lapualla epikset. Ja Tony tarttui syöttiin.. :D Särö kun tarvitsee kokemusta erilaisista paikoista ja esteistä. Se kun "on vasta nuori ja kokematon".. :D oikeesti on. Mutta jos joku kysyy ikää, niin hävettää sanoa.. Mutta toisaalta, eipä olla ainakaan kiirehditty liiaksi.. (asioillahan on aina kaksi puolta ;)) Ja tiedättekös: mama Kaa sai aloittaa kisat meidän osalta!! :D Se osallistui MÖLLIluokkaan "lisästartti" nimellä: ei voida palkita tms. Ja mölleihin, koska siellä ei ole keppejä. Koska "joku ei niitä VIELÄ osaa".. :D Ja olisittepa nähneet rouvan!! :D Se oli NIIN ONNELLINEN pieni rouva. Kuumakalle, joka käveli taas takajaloilla etujalkojen haroessa ilmaa. Huusi peräsuoli pitkällä ja koko naama nauroi. Se liekutti kaikille koko takapäätään ja tähän väliin kerrottakoon, että mölliradan pöydällä (kyllä.....) se liekutti aikaa laskeneelle tuomarille ihan tohkeissaan.. :D!! Se kiimaloitsi hurjan hienosti, joskin pöydältä se sai vitosen. Ja olisi ansainnut toisenkin Tonyn tökätessä sen jalalla estettä suorittamaan oikealta puolelta. Mutta ihan sama: sen riemu oli kaiken arvoista!! :D

Särö oli huomattavasti äitiään hillitympi (ylläri) ja sanottakoon sekin tähän väliin, että me naureskeltiin sille tänä aamuna: se on NIIN anti-roger: aito Roger Rabbit on hauska, hulvaton jne. Meidän Roger on jäykkääkin jäykempi.. :D No, nomen est omen ei päde aina.. ;) Poikien meno oli kuitenkin hienoa ja se vanha meininki näkyi taas: yes! :)!! Särö oli myös kentän reunalla fiksummin kuin aikoihin: puuttuminen sen pullisteluihin vaikuttaa: YES again!! Pia kuitenkin ansaitsi pizzat Särön saadessa pöydältä vitosen ja juostessa vipan esteen ohi. Mutta mieluusti Tonde kuulemma pizzat tarjoaa.. ;) Ja pääasia, että homma alkaa pelittää taas.

Särö ja Tony kisasivat myös ykkösen startin: sielläkin meno oli hienoa, mutta rengas oli tyystin unohtunut. Mä luulen, että syy on siinä, että omalla treenihallilla rengas on sellainen "uudenmallinen" puinen ja iso. Tuollainen "perinteinen autonrengas" on NIIN eri planeetalta, ettei poika osannut. Tony istutti sen ja otti kutsuna: sit meni oikeasta kolosta. Onneksi tuokin on asia, mitä voi ja pitääkin treenata. Ja itseasiassa.. meillä on kotona sellainen "muinaisrengas".. *nolona*.. joten ehkä pitäis treenailla kotonakin joskus jotain.. ;)

Totuuden nimissä sanottakoon, että olemmekin treenanneet kotonakin jotain. Myrtin kanssa harjoiteliin putkea (meillä on kotona pitkä putki) ja siivekkeiden takana odottamista: kaksi hyppyä ilman rimoja eteen ja Mypa odottamaan. Sit heitettiin lelu palkaksi, kun odotti sievästi mun tai Tonyn kävellessä siivekkeiden taakse. :) Lisäksi koko nelikko sai alustatreeniä: Tony aikoo opettaa puomin uusiksi ja mä luulen, että Mypakin saa oppia alustan.. Oli ihan tosi kiva treenailla pitkästä aikaa, kaikessa rauhassa, jokaisen koiran kanssa. Ehottomasti kaikkein ihastuttavin oli Lellu!! :)!! Se on NIIN mielettömän tohkeissaan tehdessään ja opetellessaan, että sen riemu tarttuu ihan kaikkiin. Melkein tulee tippa silmään.. :´) Eilen se tokoili, ihan pikkuisen, Lapualla ja se aiheutti kyllä iloa ympärilleen. Kaikkien pitäis päästä näkemään mr Lellu toimissa!! :)!! Motivaatiota löytyy, iloa löytyy ja liikkeet on tosi hienot!! Mutta ehkä se "viimeinen fiilaus" niistä puuttuu *hihittää* esim. sivulletulossa. :D Lellu nimittäin tulee nykyään suoraan eteen: keikauttaa itsensä "sivulle", mutta istahtaa ohjaajan varpaille: selkä ohjaajan sääriin kiinni. :D! Ihana <3!! Mä uskon, että se on silmäonnettomuuden antia: ei näe vasemmalla silmällä ja on vaikea hahmottaa paikkaa. Ehkä. Tai sit se on treenin puutetta. Joka tapauksessa: se on sivulletulo a ´la Lellu!! :)

Siinäpä näitä koirauutisia meiltä, tällä erää. Eli treeniä kaikille. Tony on taas ryhdistäytynyt kisakalenterin suhteen ja näyttää ihan lupaavalta tuo loppuelokuu JOS vaikka pääsisivät muutamiin skaboihin. Ainakin ihan tähän lähelle.. ;) Ehkä meillä vois olla sit huutosakissa yks jäsen lisää? Ainakin kotikatsomossa, jossei muuten..

Sit Huldaan. Meillä oli pieni säikähdys viime perjantaina.. mulle tuli to iltana tosi huono olo. Oksetti, oli vetämätön fiilis ja oikein mikään ei huvittanut. Pahoinvointi oli ehkä pahinta. Olo jatkui pe aamuna.. mä tunsin, että Hulda ryskäs ihan hirveästi: teki sitä koko torstain aamuneuvolan jälkeenkin. Mä olin ihan saletti, että kaikki ei ole hyvin.. Pyysin Tonyä painamaan korvan mun vatsalle; kuulisiko Huldan sykkeen. Ja kuulihan Tony.. Hirveän korkea, kova syke kuului kuulemma heti.. Hätäännyin ja soitin saman tien neuvolaan: saimme luvan tulla kuunteluun heti. Syke oli korkeahko ja vaihteli kovasti. Neuvolassa epäiltiin, että leikkii ja puristelee napanuoraa: siksi vaihtelisi niin kovasti. Mun hätä ei silti hellittänyt ja saimme lähetteen sairaalaan Synnytyspuolelle käyrille. Kävimme kotona syömässä (auttoi viimeksi sykkeisiin) ja lähdimme sairaalaan. Pääsimme käyrille puoleksi tunniksi. Sykkeet olivat onneksi normalisoituneet ja niissä enää normaalia vaihtelua. Lisäksi kone mittasi Huldan liikkeitä ja mun supisteluja. Kaikki ok. Lääkäri halusi kuitenkin vielä ultrata beibin ja -tadaa- Hulda oli kääntynyt poikkitilaan!! Siksi mä tunsin sen mylläyksen ja mun joku aistini sanoi, että kaikki ei ole ok.. Huono olo voi olla johtunut siitä mylläyksestä tai sit helteestä. Saimme lähetteen äitiyspolille ja ma -amuna sieltä soitettiin: ke aamuna aika. Katotaan tila: onko jo kääntynyt takaisin, pitääkö koettaa pökätä oikein päin ja katotaan kokoarvio.

Seinäjoella on joka ma-aamu "mammaryhmä" viimeisillä neljällä viikolla oleville äideille. Se oli eilen. Mä kävin sit huikkimassa omalle neuvolatädilleni (perumassa neuvola-aikaa nyt, kun mennään polille) ja kerroin tarinamme. Hän sitten ystävällisesti tarjoutui kokeilemaan Huldan asentoa: mä arvelin, että on taas oikeinpäin. Ja niin olikin: pää jo tosi alhaalla luun alla. Mennään silti huomenna sairaalaan tarkistamaan meininki: koko saadaan sit samalla. Ja mieluusti sitä kuulee, että "kaikki hyvin".. Lauantaina oli ensimmäiset -ja toistaiseksi viimeiset :(- kivuliaat supistukset. Pienen hetken toivoin ja luulin, että nyt... :)! Mutta ei.

Jännää tämä odottaminen on. Samalla toivoo, että "tulisi jo" ja samalla haikuilee, että pian kaikki on ohi.. tämäkin on omanlaistansa aikaa, joka ei tällaisenaan koskaan enää toistu. Koskaan ei tiedä tulevasta ja joka tapauksessa ensimmäinen kerta, mitä tahansa, on aina ensimmäinen kerta. Olo on utelias, haikea, kipeä, jännittynyt, pelottaakin, onnellinen... Kaikkea sitä. Tänään herätessä mun ranteet ja kaikkien sormien nivelet särki niin, että olo oli epäkiva.. nivelet löystyy.. Päkiät on edelleet kävellessä niin arat, että tiedän, miltä pienestä merenneidosta on tuntunut. Ja silti väitän, että tää kaikki on tämän arvoista... :) Hullu ihmisen mieli!! :)

Arki palaa

, vaikkakin erilaisena. Niin se vain menee. Moni on kysynyt, mitä meidän muut koirat ovat tästä tilanteesta ajatelleet: kaipaavatko Hiisiä tms. Väitän, etteivät niin tee. Mä uskon ja luulen, että koira "vaan sopeutuu". Meidän elämä on nyt tosi erilaista: paljon, PALJON hiljaisempaa, sillä esim. kotiintullessa täällä ei hauku kukaan.. vieraiden tullessa on paljon hiljaisempaa ja uloslähtiessä.. ei ole Hipsua kiljahtelemassa. Ikävä sitä on, ei pääse mihinkään. Kiitos todella paljon kaikille tuesta ja kauniista sanoistanne! Olen oppinut tietämään, että aika parantaa haavat.. joten annamme ajan kulua.

Viime viikonloppu oli toimintapainotteinen: Särö kävi Tonyn kanssa kisaamassa sunnuntaina kaksi starttia Kokkolassa, muun perheen kannustaessa kehän laidalla - teimme koko perheen tripin. Oli olo, etten halua jättää ketään kotiin, vaikka Leena ja Sisu viettivät meillä sunnuntaita; hoito olisi ollut taattua. Silti.. jotenkin haluaa nyt pysyä yhdessä. En osaa selittää enempää. Ja kokemusta kerättiin tällä kertaa. Ensimmäiseltä radalta 20 ja toiselta hylly. Molemmilla aika samanlaisia virheitä; suurimpana lienee se, että pojat eivät ole vielä pari. Mokailua sattuu puolin ja toisin, paletin hajotessa se hajoaa. Molemmissa radoissa on kuitenkin paljon hyvää ja kotona videolta niitä katsellessa tulee hyvää fiilistä paljon huonoa enemmän! :) Joten jatkamme tästä. Harmillista, etteivät pojat pääse kisaamaan omiin ykkösen kisoihin; päällekäinen meno juurikin tuolloin: äiti menee naimisiin! :) Joten kisakalenterin plarailua olisi luvassa. On vain yksi "pikkuinen" hidaste.. kun yhtään ei tiedä, koska perhekokomme kasvaa.. milloin voisi kisata ja milloin ei.. ;) Oli ihan hauskaa olla koko perheen voimin reissussa: Mypalle teki niin kutaa olla kisafiiliksissä ja vanhapari Carro ja Repo tyksivät elämästään! :) Otettiin teltta mukaan, mikä oli loistovalinta: aurinko porotti, vaikkakin merituuli viilensi onneksi oloa.

Tänään käytiin uittamassa nelikkoa. Ja täytyy sanoa, että Repo kyllä on sitten hauska veikko!! :D Sehän ei osaa uida. Oikeasti. Vesi elementtinä on sille ihan ok; ei pidä sitä "minään": kahlailee, jopa ISTUI vedessä. Mutta uida se ei osaa: takapää vajoaa ja luulee hukkuvansa. Siksi sillä onkin liivit. Mc Sailorit.. :D!! Mutta liiveilläkin se hakee takapäätä alas ja heti takavarpaiden ulottuessa pohjaan alkaa mr Ellu uida "käsipohjaa" niin, että kävelee takajaloilla ja ui etujaloilla.. :D!!! Sitä se harrasti. Toki uikin, Tony auttoi välillä kannattelemaan takapäätä, niin mallikkaastikin. Mutta pääasiassa Ellu ui käsipohjaa, kahlaili ja istukseli vedessä kaulaansa myöden... :) Myrtti kävi taas kerran oma-aloitteisesti uimassa ja sillä on hyvä tyyli äidin ja velipojan lailla: leuka vedenpinnan lähellä. Mutta mikään vesipeto sei vielä ole: ei uinut toista kertaa itsekseen, kahlasi ja läträsi kyllä. Ja hillui rannalla hullun lailla.. :D Carro veti taas monta lenkkiä uiden: se on kovin uimari näistä kaikista. Ja Särö.. se ui kaikessa rauhassa, itsevarman oloisena, nautiskellen ja ulpukoita nyppien. Liikuttavin hetki oli, kun Särö onnistui nyppäämään kokonaisen ulpukan, joskin nupussa olevan. Särö ui se suussa rantaan ja laski sen hellästi äitinsä eteen.. Kukaan ei ole KOSKAAN aiemmin antanut Carrolle kukkaa!! :) Sääppä, aito peräkammarinpoika ja yltiöromantikko, on sen nyt tehnyt.. <3

Karvaa tästä nelikosta lähtee yhä. Särö alkaa olemaan jopa huonossa turkissa, sanoisin. Sen elämän ensimmäistä kertaa. Ja edelleen siitä lähtee villatupsuja. Revon kampasin toissailtana, Carron eilen. Molemmista lähti pussillinen villaa. Tänään täytyy karstata koko kolmikko uusiksi. Mypalta ei juuri haituvia irtoa, satunnaista karvaa lukuunottamatta. Mä en muista, että näillä olisi koskaan aiemmin ollut kerralla tällasta karvanajoa? Säät? Sattuma? Mikä lie. Mutta sitä lähtee. Mä vielä MELKEIN saan siitä kicksit, mutta pian alkaa riittää.. meinaan, että oma olo alkaa olla harjausasennossa hyvin epämukava.. lisäksi mulla valuu hiki sitä tehdessä. Ihan oikeasti. Joudun menemään aina sen jälkeen kylmään suihkuun.. joten ehkä se ei enää tarjoa mulle isoa, eikä pientäkään oota.. näin väitän.. :(

Muutenkin alkaa tuntua siltä, että mä voisin luopua nyt tästä mahasta. Hulda olis tervetullut jo nyt. :) Eilen tuli tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan ja sen "kunniaksi" jouduin ostamaan tukisukat. Ja voi jessus että ne on hirveet!! Polvimalliset sukkikset!!! Mä en voi pitää niitä muualla, kuin kotona ja täälläkin vaan, jos kukaan muu (tonyä ei lasketa) ei ole näkemässä!! Mut pakko: mun päkiät on ihan julmetun kipeät ja turvonneet. Tasan kahet kengät menee enää jalkaan ja nekin kiristi niin, että ostin sellaset varvasläpsyt. Onneksi on kesä.. :D Ja sit, ehkä pahin.. mulle on tullut mahaan raskausarpia!! Mä tiedän joo, että ne "kuuluu" kuvaan: ne on RASKAUSarpia. Mut silti.. kukaan ei halua tiikerinraitoja, edes punaisia, mahaansa.. huoh. Tony koetti lohduttaa, että Hulda on niiden arvonen ja ne vaalenee. Ehkä se lohduttikin. Ees vähän. Ja loppupeleissä ihan hiton sama. Mutta siltikin.. kai joka naisessa asuu pieni turhuke? Mussa ainakin. Muuten olo on ihan mainio. Enää ei ole liitoskipuja, yöt nukun edelleen pienen possun lailla ja on mahtava tuntea pienen tyypin liikkeet ja nähdä, kun koko maha heiluu ja muljuu. :) Pissalla laukkaan päivässä sata kertaa, mutta yöt menee nukkuessa: tää jako sopii mulle enemmän kuin hyvin. Tänään oli neuvola, nyt viikottaiseen tyyliin, ja kaikki hyvin. Hulda on jo tosi alhaalla: ei vielä ihan kiinni päästään: neuvolan"täti" sai sitä vielä pikkuisen heiluteltua. Mutta kaukana ei kiinnittyminen ole. Ruuvaa beibi ruuvaa.. niin mä sanon aina, kun oikein vihlaisee. Joka päivä.. :) Kaikki arvot on hyvällä mallilla ja Huldsu kasvaa keskikäyrän vähän alapuolella, kuten koko ajan on tehnyt. Mitään valtaisaa vauvaa emme siis odota, muttei ihan pienen pientäkään. Kolme ja puoli kiloa on veikkaus. Ensi viikolla pääsen vielä lääkärille kokoarvioon jne. Ihan tosi kiva! Kauheasti mietin joka päivä pientä masuasukkia: millaisen ihmisen sitä oikein on saanut toisen kanssa aikaan? Oikeasti! Eilen pakattiin sairaalakassi.. on sekin aika hullua!! Enää tasan 20 päivää laskettuun aikaan: miten hirveän vähän se onkaan!! Mutta eipä se mitään. Valmiina ollaan. Syli on odottamassa.. itse asiassa, kaksikin.. :) <3

ja peeäs: mä oon kokenut "herätyksen". Lukekaa, oikeasti, kirja "Petos lautasella". Mä luen sitä parasta aikaa ja oon ollut syvästi järkyttynyt jo moneen otteeseen.. Ehkä vältytään kuulumasta jatkossa väestöön, joka syö tietämättään (?) 6-7kg lisäaineita vuodessa.. yöks!! Tai ehkä joku muukin kokee ahdistuksen ee-koodiviidakossa.. esim. Tonyn keittokinkussa näytti olevan koodi, joka pitää sisällään eläinkokeissa syöpää aiheuttaneen aineen.. kiva. Eläköön eekoodit, lisäaineet jne. Ja vaikka tiedän kuulostavani viherpiipertäjähörhöltä, niin uskokaa mua ja lukekaa kirja. Hulluksi sen takia ei kannata tulla, mutta ajattelemaan ehkä kandee ryhtyä.. mä ainakin teen niin. :)

Surutyö

on aina raskasta. Mulla siihen kuuluu se, että kirjoitan heti tänne ja päivitän sivuni. Näin vältyn siltä, ettei mun tarvitse puhua asiasta.. mä oon vähän huono puhumaan.. ja mieluusti en näistä puhukaan; itku tulee väkisinkin. Mutta kirjoittaa voin: saan pyyhkiä kyyneleitä ja niistää nenää. Niin tiuhaan kuin tarvii.

Hiisi lähti tänään Sateenkaarisillalle, missä Sutinen on sitä vastassa Demin ja Oskun kanssa. Sutinen ihan takuulla nuolee Hipsun korvia jo tänään. Se teki sitä aina Hiisille: ne olivat bestikset.

Hiisillä todettiin pra -en jaksa nyt tarkistaa enkä muistaa missä kuussa.. Mutta pikku hiljaa sen näkö meni. Kaikki sanoivat, että koira sopeutuu elämään sokeana. Ja niinhän se tekeekin. Hiisillä se oli kuitenkin raskasta: vilkkaus ja tietynlainen terävyys yhdistettynä sokeuteen oli huono yhdistelmä. Hiisi käveli ja törmäsi päivittäin johonkin. Toissailtana se käveli takan tausseinää päin, eilen illalla Säröä päin. Ja toissapäivänä se puri uimaretkellä Anua jalkaan: uskon ja väitän sen luulleen siellä olevan lelun. Mutta tiedän samalla, että Hiisi kärsi näistä kaikista. Se törmäsi terassilla tolppaan ja tipahti vesikuppiin. Mökkilomalla Kuopiossa se tippui laiturin päästä veteen: ei nähnyt sen loppuvan. Se ei juossut enää muiden koiriemme kanssa etupihalle päästessä nurmikolla, vaan kyhjötti terassilla meidän jaloissa. Nurmikolle mennessä se oli törmännyt jo muutamia kertoja puita ympäröiviin verkkoihin.. Se haukkui kaikkea mitä kuuli tai luuli kuulevan: se ei tiennyt, missä ja mitä oli. Koirien tullessa lenkillä vastaan se käyttäytyi epävarmasti: ei kyennyt lukemaan toista koiraa. Ja meistä tämä kaikki tuntui todella pahalta.

Monen monena iltana mietimme ja juttelimme, missä menee raja. Koetin varovaisesti kysellä sitä tärkeiltä ihmisiltä lähelläni, mutta eihän kukaan voi sitä meille sanoa. Itse se on päätettävä ja tiedettävä. Ja olemme Tonyn kanssa aina sanoneet, että mieluummin kuukausi liian aikaisin, kuin kuukausi liian myöhään.. Koiran kun ei ole pakko.. Mutta silti.. ei kukaan halua päättää toisen elämää "varmuuden vuoksi". Se kun ei ole peruutettavissa, päätös. Ja kenenkään elämä ei saa päättyä turhaan. Mutta surullista on katsoa, kun ystävällä ei ole hyvä.

Pyysin aamulla Tonyltä, ettei minun tarvitse päättää päivää.. Tony sitä oli viimeksi tällä viikolla kysynyt.. Tony meni ulos ja oli soittanut saman tien, tuon kaikkein kauheimman ja raskaimman puhelun. Mutta meillä on ollut tämän päätöksen tehtyämme aina "onni" saada aika samalle päivälle: miltei heti. Olisi sanoinkuvaamattoman hirveää odottaa ja tietää... kauheaa se on nytkin.

Hiisin aika siis tuli, vähän yllättävästikin. Tuntuu aivan hirveän pahalta. Ja jossittelua ei saisi tehdä, mutta siltä ei voi välttyä..

Kiitos teille kaikille, jotka olette meille voimaa ajatuksissanne lähettäneet: sitä tarvitaan. Kaikki, jotka Hiisin tunsivat, tietävät, että se jätti hirmuisen aukon jälkeensä. Se ei ollut huomaamaton persoona. Erityinen kiitos Hiisin kasvattajille Sannalle ja Raimoille. Ennen kaikkea tämän ystävän saamisesta meidän perheeseemme, mutta myös tämän päiväisestä tuestanne. Me rakastimme Hiisiä valtavasti. Ja tulemme rakastamaan aina, ikuisesti. Sen rastatukkaa, oluen värisiä silmiä, kiljahtelua, sheikkausta.. sen iloa, raivopäistä tekemisen meinikiä.. koko Hiisiä. Tuska hellittää, tiedän sen. Mutta samalla tiedän, että tuska kertoo välittämisestä. Siksi tämän pitääkin sattua.

Osku, Sutinen ja Demi. Toivo, Hemppa ja Narri. Pitäkää meidän pienestäsuuresta hyvää huolta!! Nuolkaa korvia, uikaa, juoskaa ja metsästäkää tölkkejä!! Kiljahdelkaa ja repikää lelua: niistä Hiisi pitää!! Ja keppejä: piilottakaa Hipsulle niitä!! Ja jos siellä on joku, niin pyytäkää heittelemään nameja nurmikolle: Hipsu kiljuu ensin, mutta rauhoittuu kyllä etsimään. Jos te malttaisitte jättää sille muutaman löydettäväksi... Rakastan teitä!!

SIIS Ou Mai Gaad..

Mä en tiedä miks, mut kerran oon kattonut Will and Grace (?!) -nimistä sarjaa. Ja siinä oli sellanen kimeä-ääninen nainen (sama oli muuten Frendeissä yhtäaikaa synnyttämässä Rachelin kanssa) ja se hoki tuota OU MAI GAADIA sellasella kimeellä äänellä. Ja tänään mä haluaisin sanoa just niin, just yhtä ei-uskottavalla äänellä ja samalla pilkkeellä silmissä.. :D Määpä kerron miks. Ja nyt EN mee aikajärkässä. ;)

Eli tultiin just kotiin: käytiin treeneissä. Tai Tony kävi. Säröllä oli vikat treenit ryhmässä: ryhmistä sit pieni tauko paikallaan. No, anyway, tänään oli siis vikat treenit ja mä sain kunkkuidean: soitin Anulle (the coach) ja kysyin, onko tullut peruutuksia. Ja oli!! :) Carro sai luvan tulla mukaan!! :D Ja, tarina jatkuu, Felix tuli meille la-aamuna hoitoon ja on ensi maanantaihin saakka. Koska se tarvitsee kontaktitreeniä ihmiseen koiralaumassa, päätin mä ottaa junnut mukaan. Mypa sais tokoilla hälinässä jne. Ja niin läks team Trickteam liikenteeseen. :D!! Ihan ekkuna treenas Tony Carron kanssa. Ja nyt se O M G... se on NIIN outo!! Siis NIIIIIN outo. :D Ei meinannut jäädä lähtöön millään, kun sit jäi, vaihtoi painoa etujalalta toiselle miljoona kertaa, nyki.. mut pysyi. Meni miljoonaa, TÄNÄÄN hän irtosi. Ei lue työntöjä, eikä käänny vedoilla. Mutta menee hirveää kyytiä ja kolme neljäsosarataa ihan sairaan makeesti. Näyttivät ihan agilityparilta!! :D (hetken ainakin.. *hihittää*) Kukaan meistä kolmesta: Tony, Anu tai mä, ei oikein tiedä, miten sen kanssa pitäis toimia missäkin kohtaa: oli pari välistävetojuttua ja takaavientiä ja arvatkaas, menikö ne hienosti!? No ei ni.. :D!! Mut silti: mamaa näkee erittäin harvoin niin äärettömän onnellisena. Onhan se onnellinen joka päivä ja aina tuttuja nähdessä, mut toi palo.. mä ihailen sitä, ja tavallaan raivostun siitä, joka kerta yhtä paljon. Kun se EI YHTÄÄN ole kuulolla. Etenkään kentän reunoilla.. no, se mamasta. Kivaa oli! ;)

Sit Häbä. Se meni kanssa sikamakeesti!! Paremmin, kuin äitinsä. Takaaviennit ja välistävedot toimii sillä huomattavasti paremmin JOS Tony on ajoissa ohjaamassa ja kertomassa. Ja sit, niiden O M G. Ne palas kasarilta tähän päivään: Tony ei edes meinannut ehtiä puomilla händyn kanssa häsäämään, joten juoksupuomitreeni jatkui. Ja se pelitti.. mut se ei pelitä jatkossa, jos sitä ei treenaa. Joten ne tietää, mitä ne tekee.. ;) Treenaa. Ja sit pääsee kisaamaan ja sit, mä luulen, kasvaa nälkä. Ja se on se, mitä on ootettu. Pitkään. Mä kattelin tänään Tonyä ja Säröä, muuallakin kuin agissa, ja mä väitän, että se on Tonyn Elämän Koira. Ihan oikeasti. Ne on täydellinen pari. Särö olis mulle ihan liian "jäykkis".. siis hyvässä mielessä. Se kuumuu nanosekunnissa ja sit coolioituu yhtä äkkiä. Repii sikana lelua ja kun leikki loppuu se on ihan itse tyyneys. Mun koiran pitäis ehkä olla vähän "hullumpi". Mut Tonylle se on täydellinen. Ja Tony on sille täydellinen. Ja tollasiahan niiden pitäis olla.. :) On se hieno. (omakehuhaisee) Ja oli kiva nähdä niiden treeniä, pitkästä aikaa!!

Sit junioriosasto. Mypa tokoili pihassa ja sisällä pikkuisen. Sen sivulletulot on jo aika tosi hyvät. Joskin se hyppii mun kättä vasten ja mä luulen, etten ehkä ihan vielä voi jättää namia kädestä pois. Mut sen paikka alkaa olla oikea ja se aktiivisesti hakee paikkaa: ei tarvi mun kättä ohjaamaan sitä tms. Joten hyvä!! Sit mä seuruutan sitä pikkuisen jo: se koettaa saada namia mun kädestä: pidän sitä tyrkyllä ja kättä alhaalla, MUTTA se saa makkaran vasta kun luopuu siitä. Ja mä oon sitä mieltä, että se meni jo tosi hienosti!! Vaikka oli hälinää ja mölinää ja rekkoja meni läheltä jajajaja... :) Hieno pentu!! :) Maahan se menee jo pelkällä käskyllä: ei tarvitse enää namikättä lainkaan! Hianoa!! :D Muutenkin se oli ihan hirmu pätevä ja reipas!! PIti muhun kontaktia, tarjosi temppujaan, oli reipas, varasti lelun sata kertaa mun taskusta (ja sit mä revin sen kanssa joka kerta: kumma, että varasti sen aina uudelleen.. :D) Mä olin Yypsasta ihan pikkuisen vähän ylpeä.. ;)

Ja sit Felix. Sille mä tein naksuttelua ja katsekontaktitreeniä. Kun katsoi mua silmiin, naks ja nami. Osaa sen, mutta en ole ikinä sen kanssa sitä tehnyt. Alkuun oli haastetta: oli NIIN paljon härdelliä ympärillä, että pää pyöri kuin hyrrällä. Mutta se poika muuttui!! :) Lopuksi tarjoili sitä mulle seistessä ja "hengaillessa". Hienoa!! Sillä on ärsyttävä taipumus haukahdella "turhasta" ja siihen mä olen nyt puuttunut aika tiukasti. Esim. kun tultiin kotipihaan, niin haukahteli heti Hiisin ja Revon kuullessa. Mä luulen, että on innokas, epävarma koiralaumassa jne. Mut silti, mä puutun siihen. Ja se auttaa: on jo parempi! Lisäksi tuo kontaktin tarjoaminen ja ylläpito on tosi hieno juttu: sitä me työstetään viikon aikana. Tekee muuten pennulle hyvää elää välillä koiralaumassa ja sen rytmissä, säännöillä. On ihan erilaista, kuin ei-koiralauman elämä.. Koirien, vieraiden, kanssa Felix on tosi hyvä. Menee iloisesti, muttei dominoivasti, tervehtimään. Mypaa ja Hiisiä on koettanut astua (dominoi?), mutta siihen mä olen myös puuttunut. Mutta ihanahan tuo on.. <3 Pikku Felix.. :D Ja on muuten huvittavaa, miten Myrtin kanssa leikkivät ihan eri lailla, kuin mitä Mypa leikkii Oodin tai äitinsä kanssa. Joka parilla on eri tapa leikkiä.

Se koirista siis. Sit viä Huldsujuttua. Tänään oli äippäpolilla "tsekkausaika". Päästiin ekana käyrille: nähtiin sykkeet ja liikkeet. Ja kuultiin ne molemmat. :) On se liikkistä!! Siellä oli kaksi muutakin äitiä käyrillä ja oli sekin jotenkin hassua: joka puolella kuului koppotikoppoti.. :) Se on jotenkin aika jännää.. Sit, ironista, mä ajattelin aamulla sinne mennessä, että "tää on kyllä kiva juttu, kun täällä ei ole kuin naisia".. no, sitä saa mitä... mulla oli mieslääkäri. Ei siinä PERIAATTEESSA mitään. Mut sit periaatteessa on.. mä en mitenkään hurrannut riemusta, joskaan en itkenytkään. Vähän, että "yritän olla aivan sama". Ja mua ei olekaan koskaan tutkittu niin nopsaan. :D En tiä vaikuttiko se, että Tony oli mukana jotenkin. Ehkei. Mutta joka tapauksessa se oli nopeaa toimintaa. Sen jälkeen ultrattiin; mittaili ja tutki virtauksia jne. Mutta yhtään en tiedä, mitä tutki ja mitä siellä näkyi.. selityksiä ei herunut. Loppukommentti oli, että kaikki hyvin: kohdunsuu kiinni ja lapsivettä vielä "hyvin". Keskikäyrää kasvaa, ei ole iso. Et näin. Ehkä mä olisin toivonut vähän "perusteellisempaa" selitystä asioista, juttelua, mittojen kuulemista jne. Mut tätä tää kai on.. Pääasia, että "kaikki hyvin".. Ja ai niin: lantio oli "ihan tilava"... Jee...

No, se siitä kanssa. Pääasia, että päivä on ollut värikäs ja päättynyt iloisiin fiiliksiin treenihallilla. Aina sekään ei oo itestään selvää. Huomenna ei oo -onneks- mitään ohjelmaa ja saan vaan naatiskella kesäsäästä, jädestä, kirjoista.. Mä voisin olla lomalla aina. Huomenna on vika kesälomapäivä ja keskiviikkona alkaa äippäloma!! Miten hullu ajatus!! :D

peeäs: käytiin jussiaattona koirien kanssa Kuortaneella uimassa: Repo sai armahduksen; IHNOAA vettä ja uimista. Hiisi parka jäi kotiin, koska ei näe enää lähestulkoon lainkaan: se pitää viedä yksin uimaan, ilman muita koiria. :( Särö, Carro ja Myrtti lähtivät sit uimaan. Särö ja Carro tykkäävät puuhasta, mut Mypa oli arvoitus. Tony oli ihan saletti, että EI mene veteen. Vaan... neiti katsoi, että W T F ja hyppäsi perään, kun äiti ja veli läks. Ilme olikin sit sen näkönen, että "mitä tuli tehtyä"... :D Ei mennyt enää toista kertaa omineen uimaan. Tyyli oli silläkin hyvä, joten paniikkia ei liene ilmassa. Annettiin sit trion vielä vetää pitkin biitsiä: nastaa oli! :D Kuvia on uusimmassa Picasan albumissa: linkki kotisivujen etusivulta, jos haluttaapi katella soopeleiden uinti-iloa.. ;)

Paljon mutta vähän

samaan aikaan. :) Mä olen kirjoittanut viikon aikana kaksi blogitekstiä, joita en ole julkaissut. En, koska mä olen välillä vähän pihalla, että mitä mun pitää ja mitä mä voin kirjoittaa. Vaikka totuuden nimissähän mä voin kirjoittaa omaan blogiini mitä huvittaa. Maan ja taivaan välillä. :) Välillä mä oon miettinyt, että salasanasuojaisin blogini: jutut menee välillä tosi henk.koht tasolla, etenkin Hulda-asioissa. Mä en tiedä, ketä kaikkia täällä käy mun jupinoita lukemassa. Mutta sit taas toisaalta: mä en oo varma, onko sillä väliä. Että jos jotakuta kiinnostaa mun vuodatukseni, niin go ahead. Lue. Ja mieti lukemaas. :) Joten niinpä mä aloitan taas. Ja perinteisesti, ensin koirista, jotta ne joitei kiinnosta vauvajaarittelut, voi sit lopettaa siihen.

Mä sain viikonloppuna hauskan ja yllättävän tiedon: Mia, Oodi ja Hippu olivat tulossa Seinäjoelle ma-ke!! Juttu juontaa juurensa viime kertaiseen kyläilyyn, kun Mia oli täällä. Käytiin treenaamassa ja mä sanoin, että heillä on musta ihan samanlainen ongelma Hipun kanssa agissa, kuin ystävälläni Anulla on Tujun kanssa. Kehotin Miaa soittamaan Anulle ja niin oli tapahtunutkin. Ja se, mitä sitten on tapahtunut, on se "hauska osuus": nämä kaksi naista ovat ystvävystyneet!! :D Ja niin Mia tuli käymään Anun ja Tujun suosittamalla koirakouluttajalla ja viettivät ensimmäisen yön Anun luona. Olivat valvoneet kahteen ja höpöttäneet maailmasta.. hassua!! :) Ja ti-ke yöksi saimme sit me Mian tyttöineen tänne. Oli mukavaa!! Ihana on nähdä, miten Oodi muistaa paikan ja meidät: sillä on NIIN nastaa täällä!!! :D

Tony piti "tynkävauvatreenit" mulle ja Mypalle sekä Mialle ja Oodille: laitettiin ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme aidansiivekeparia nurtsille suoraan linjaan ja Tony oli "maalissa" makupalakupin kanssa. Me juostiin pentujen kanssa ja "hyppy"-käskyt kaikui. Rimoja ei ollut lainkaan.. :D! Olipas hauskaa!! Molemmilla pienillä meni hienosti. Joskaan tuossa treenissä nyt ei kovin paljon muuten voisi ehkä mennäkään. Mutta silti!! :)

Isommista koirista Carro ja Särö ovat tarjoilleet mulle Isoa Oota... ;) Mä laitoin facebookiin viime viikolla arvoituksen: mistä sheltinomistaja saa ison orgasmin? Vinkkinä oli, että Hiisi ei voi sitä tarjota, koskaan.. Ja oikea vastaus on.... tattadaa... karvanlähdön aikaan kampaamisesta!! Voi että!! Mä upotin tiheän kamman Särön ja Carron tukkaan ja tietänette tunteen, kun pohjavilla nousee silleen pehmeästi ja tukoittain?! Kun kampa tulee muutamalla vedolla IHAN täyteen vaaleaa villaa... ooh!! :D Ja nyt hot mamakin siis tiputtaa villaansa!! Vaikka se just on sen tehnyt?! Kummallista.. no, mä ajattelen sen niin, että tuo on ollut joku väliaikakarva ja nyt, kuumuuden tullessa kesän myötä, tekee kesätukkaa. Joten nyt pitäis pestä koirat, jotta turkki irtoaa nopsemmin. Ei ole mukavaa imuroida joka päivä.. Teipattiin muuten Mian kanssa Myrtin ja Carron korvat. Mä katon, saanko äippäkoiralta ne ruotuun: lokakuussa olis Seinäjoen näyttely, minne himottais mennä.

Särö ja Tony kävivät maanantaina treenaamassa ja PITKÄSTÄ aikaa Tony tuli sieltä hyvällä tuulella!! :) Ei tokikaan kaikki ollut onnistunut ihan "kuin elokuvissa", mutta se ilo, mitä Särö Tonylle tuo, on mahtavaa!! :) Myöhään illalla vielä Tony kertoi, miten tykkää sen kanssa treenata ja siitä, miten ukko töitä tekee. Mahtavaa!! Jospa.. ehkä.. ;) Katotaan. Syksyllä ehkä sit. Viimestään talvella. Voisivat kisailla..kenties...

Sit mä oon viime aikoina miettinyt mun edesmenneitä koiriani. Mitä teksin toisin, jos saisin mahiksen. Ja kaikkein eniten mä tarvitsisin Oskua takas... mä tein NIIN hirveen paljon väärin sen kanssa.. en osannut, ymmärtänyt enkä tiennyt.. jos saisin, niin tekisin kovasti toisin.. olisin reilumpi.. Anteeksi Osku!! Miten siitä tulikaan silti niin hieno koira?! Täydellinen. Sutistakin ikävöin.. mä tarvitsisin, balsamiksi, sen palvontaa ja osaamista. Sen työmoottoria, herkkyyttä ja paloa.. sen helliä nuolaisuja.. *herkistelee* Ehkä nää viime viikonlopun ässämkisat teki tän mulle taas. Luulen niin. Narria ja Toivoakin oon miettinyt. Ja Demiä.. miten ihminen voi tehdä niin paljon väärin jokaisen koiran kohdalla? Aina eri virheet, välillä samojakin? Ihan hirveetä... Mutta sitä se kai on.. erehtymistä ja siitä oppimista.. ainakin mä toivon niin!!

Treenaaminen itessään on multa nyt jäänyt. Mä en pysty juoksemaan lainkaan. Mun jälkimmäinen niistä ei-julkaiostuista blogeista oli otsikolla "raskaus ei ole sairaus" ja joo, tiedän. Mutta olen saanut huomata, että se ei ole kaikilla kaukana siitä.. mulla kaks kolmannesta meni "kuin elokuvissa". Ei mitään. MITÄÄN. Ei oksentelua, pahoinvointia, kipua tms. Mähän "kukoistin", kuten sain kuulla. Hehkuin. Mutta tää vika kolmannes on sitonut mut kotiin, huilimaan jne. Joten mä oon ollut maailman huonoin koiranomistaja. Ja mä en oo saanut itestäni irti sen vertaa, että tokoilisin edes aktiivisesti pihassa. Saati sit tekisin muuta.. nappuloita oon heitelleyt parina päivänä nurtsille etsittäväksi. Mutta sekin kusee siinä, kun Hiisi tulee hulluksi.. se kiljuu ja juoksee päättömänä, törmää muihin koiriin ja verkkoihin puiden ympärillä.. kunnes kykenee etsimään sen kaksi nappulaa, mikä on muilta vielä jäänyt löytämättä.. Hiisi törmäsi eilen terassilla tolppaan, jonka seurauksena "tipahti" vesikuppiin. Se koetti viikolla hypätä sohvalle, mutta koska sohvapöytä oli siirretty puoli metriä taaksepäin, se tippui maahan: arvioi matkan väärin. Musta se on jotenkin ihan äärettömän surullista. Inhimillistän, tiedän sen, mutta en voi sille mitään. Mua itkettää se. Onneksi se on muuten "normi" itsensä.

Sit mä meen Huldan asioihin.. raskauteen jne. Mä kävin eilen pelkopolilla. Tony oli mukana. Ihan ekana päästiin käyrille. Saatiin nähdä pikkutyypin liikkeet ja sykkeet käyränä tietokoneella. Se oli hienoa!! Mä ymmärrän, että sen tarkotus oli rauhottaa ja niin se tekikin. Oli mahtavaa!! :) Sitten päästiin juttelemaan kätilön kanssa, joka sattui olemaan entuudestaan mulle tuttu. Mikä oli myös ihan hyvä asia: sain puhua ihan suoraan. Vähän itkeätirauttaakin. Mä tunsin olevani tärkeä: meille oli aikaa. Vietettiin siellä yhteensä 1,5 hoo. Ja oltaisiin voitu olla pidempäänkin. Mua kuunneltiin ja mä olin lappuineni tärkeä: sain kertoa, mitä toivon ja mitä pelkään. Millaisen synnytyksen mä luulen haluavani jne. Ja mun "toivelista" meni mun papereihin!! :) Mä käsitän, että mulle ei voida luvata, että kaikki menee hyvin. Tai voidaan ja on luvattukin, mutta ei sitä voi kukaan tietää. Ja tiedän, että prosentuaalisesti mahikset on hyvät. Mutta sekään ei auta: pieni prosenttimäärä kummittelee.. Mutta mua auttoi silti. Ja lupa "tulla koska vain uudelleen, soittaa IHAN milloin vain, vaikka yöllä" teki ihmeitä. Mä rauhoituin, edes vähän. Sain liikelaskentalomakkeen kotiin: itelleni rauhaksi. JOS alan epäillä, ettei kaikki ole hyvin, lasken liikkeet ja JOS ne olisivat hidastuneet, niin soitan ja pääsen varmastikin taas käyrille. Me ollaan tärkeitä. *nyyhkäisee, ihan oikeasti*

Huldan huone on nyt ihan valmis. Mä oon hakenut apteekista viimeisiä juttuja, joskin meinasin saada siellä raivokohtauksen.. kiva. Mun piti löytää parit rasvat, vanulaput ja rela-tipat. Ja niitä tippoja ei ollut!! Oli vain tabuina.. mä tunsin, kuinka mulla meni ihan hikiaaltoja.. mä olin vihanen.. ja ONNEKSI mä tajusin, että hormoonit tän tekee (toivottavasti :D) ja pysyin kasassa. Mä ehdin hankkia ne tipat myöhemmin: täällä on vielä kaks muuta apteekkia.. ainakin. :)

Me käytiin Essin kanssa Ikeassa viime viikolla: ostettiin "vaikkamitä".. :D Mä ostin Huldalle maton, pimennysverhot, lelulaatikon (sitä tarvitaankin pian.. ;)), unipussin jne. Eli vaikka mitä. Kirjaimellisesti. :) Ens ma on sitten aippäpoli: ultrataan ja katotaan mittoja. Mun ja Huldan. Jännää.. mä saan samalla kysyä mun häntäluusta: muisto ekasta ja vikasta lumilautailukeikasta.. se murtui, oon siitä varma. On yhä, vuosien jälkeen kipeä. Mä oon miettinyt, että voiko se vaikeuttaa synnytystä- siks kysyn. Häntäluun lisäksi mulla särkee ristiselkää ja kävellessä on yhä niitä liitoskipuja. Mutta, elämä on. Niihin ei kuole. Ja ainakin vois ajatella, että jotain tapahtuu: hormonit löysyttää niitä nivelsiteitä. Joten kuuluu kuvaan, en ressaa. :)

Loppusinetti: nyt ollaan niillä viikoilla, että jos Hulda haluaa tulla, se saa tulla. Enää ei estellä.. Voi apua!! Jospa ei kuitenkaan ihan vielä.. edes pari viikkoa.. Mä en haluaisi, että menee ylikään.. joten mä voisin kokeilla sopia treffejä kolmen viikon päähän. Eiks se olis aika kiva? :)