torstai 8. heinäkuuta 2010

Surutyö

on aina raskasta. Mulla siihen kuuluu se, että kirjoitan heti tänne ja päivitän sivuni. Näin vältyn siltä, ettei mun tarvitse puhua asiasta.. mä oon vähän huono puhumaan.. ja mieluusti en näistä puhukaan; itku tulee väkisinkin. Mutta kirjoittaa voin: saan pyyhkiä kyyneleitä ja niistää nenää. Niin tiuhaan kuin tarvii.

Hiisi lähti tänään Sateenkaarisillalle, missä Sutinen on sitä vastassa Demin ja Oskun kanssa. Sutinen ihan takuulla nuolee Hipsun korvia jo tänään. Se teki sitä aina Hiisille: ne olivat bestikset.

Hiisillä todettiin pra -en jaksa nyt tarkistaa enkä muistaa missä kuussa.. Mutta pikku hiljaa sen näkö meni. Kaikki sanoivat, että koira sopeutuu elämään sokeana. Ja niinhän se tekeekin. Hiisillä se oli kuitenkin raskasta: vilkkaus ja tietynlainen terävyys yhdistettynä sokeuteen oli huono yhdistelmä. Hiisi käveli ja törmäsi päivittäin johonkin. Toissailtana se käveli takan tausseinää päin, eilen illalla Säröä päin. Ja toissapäivänä se puri uimaretkellä Anua jalkaan: uskon ja väitän sen luulleen siellä olevan lelun. Mutta tiedän samalla, että Hiisi kärsi näistä kaikista. Se törmäsi terassilla tolppaan ja tipahti vesikuppiin. Mökkilomalla Kuopiossa se tippui laiturin päästä veteen: ei nähnyt sen loppuvan. Se ei juossut enää muiden koiriemme kanssa etupihalle päästessä nurmikolla, vaan kyhjötti terassilla meidän jaloissa. Nurmikolle mennessä se oli törmännyt jo muutamia kertoja puita ympäröiviin verkkoihin.. Se haukkui kaikkea mitä kuuli tai luuli kuulevan: se ei tiennyt, missä ja mitä oli. Koirien tullessa lenkillä vastaan se käyttäytyi epävarmasti: ei kyennyt lukemaan toista koiraa. Ja meistä tämä kaikki tuntui todella pahalta.

Monen monena iltana mietimme ja juttelimme, missä menee raja. Koetin varovaisesti kysellä sitä tärkeiltä ihmisiltä lähelläni, mutta eihän kukaan voi sitä meille sanoa. Itse se on päätettävä ja tiedettävä. Ja olemme Tonyn kanssa aina sanoneet, että mieluummin kuukausi liian aikaisin, kuin kuukausi liian myöhään.. Koiran kun ei ole pakko.. Mutta silti.. ei kukaan halua päättää toisen elämää "varmuuden vuoksi". Se kun ei ole peruutettavissa, päätös. Ja kenenkään elämä ei saa päättyä turhaan. Mutta surullista on katsoa, kun ystävällä ei ole hyvä.

Pyysin aamulla Tonyltä, ettei minun tarvitse päättää päivää.. Tony sitä oli viimeksi tällä viikolla kysynyt.. Tony meni ulos ja oli soittanut saman tien, tuon kaikkein kauheimman ja raskaimman puhelun. Mutta meillä on ollut tämän päätöksen tehtyämme aina "onni" saada aika samalle päivälle: miltei heti. Olisi sanoinkuvaamattoman hirveää odottaa ja tietää... kauheaa se on nytkin.

Hiisin aika siis tuli, vähän yllättävästikin. Tuntuu aivan hirveän pahalta. Ja jossittelua ei saisi tehdä, mutta siltä ei voi välttyä..

Kiitos teille kaikille, jotka olette meille voimaa ajatuksissanne lähettäneet: sitä tarvitaan. Kaikki, jotka Hiisin tunsivat, tietävät, että se jätti hirmuisen aukon jälkeensä. Se ei ollut huomaamaton persoona. Erityinen kiitos Hiisin kasvattajille Sannalle ja Raimoille. Ennen kaikkea tämän ystävän saamisesta meidän perheeseemme, mutta myös tämän päiväisestä tuestanne. Me rakastimme Hiisiä valtavasti. Ja tulemme rakastamaan aina, ikuisesti. Sen rastatukkaa, oluen värisiä silmiä, kiljahtelua, sheikkausta.. sen iloa, raivopäistä tekemisen meinikiä.. koko Hiisiä. Tuska hellittää, tiedän sen. Mutta samalla tiedän, että tuska kertoo välittämisestä. Siksi tämän pitääkin sattua.

Osku, Sutinen ja Demi. Toivo, Hemppa ja Narri. Pitäkää meidän pienestäsuuresta hyvää huolta!! Nuolkaa korvia, uikaa, juoskaa ja metsästäkää tölkkejä!! Kiljahdelkaa ja repikää lelua: niistä Hiisi pitää!! Ja keppejä: piilottakaa Hipsulle niitä!! Ja jos siellä on joku, niin pyytäkää heittelemään nameja nurmikolle: Hipsu kiljuu ensin, mutta rauhoittuu kyllä etsimään. Jos te malttaisitte jättää sille muutaman löydettäväksi... Rakastan teitä!!

21 kommenttia:

  1. Lämmin osanottoni Miira! Päätös oli varmasti vaikea, mutta Hiisillä on nyt hyvä olla. Voimia surutyöhönne!

    VastaaPoista
  2. :( Osanottoni ja voimia teille molemmille! Minä täällä Minnin kanssa pähkäilen samaa asiaa ja helppoa se ei ole. Tällä hetkellä Minni on paremmassa kunnossa, kiitos siitä varmaan kuuluu kipulääkkeelle..

    VastaaPoista
  3. Voi Miira ja voi Tony :-( Lämmin halaus ja osanotto molemmille.
    Itku tuli tätä lukiessa. Nyt Hiisin on hyvä olla muiden rakkaiden opastaessa sitä paikassa, jossa ei ole kipuja eikä sokeutuminen haittaa.

    VastaaPoista
  4. Osanottoni Hiisin poismenon johdosta.

    VastaaPoista
  5. Itku tuli sun tekstiä lukiessa ja Hiisiä ikävä, vaiks niin pienen hetken sain kunnian Hiisin tuntea.

    Voimia tein porukalle! *halii*

    VastaaPoista
  6. Kyyneleitä täällä pyyhin minäkin...
    Hali Teille kaikille, Hiisin on nyt hyvä olla.

    VastaaPoista
  7. Kovasti Voimia!

    Veera

    VastaaPoista
  8. Suuri osanotto.

    Nyt Hiisi näkee, se ei ole mistään kipeä, se saa juosta vapaasti rakkaiden vanhojen koirakavereiden kanssa.

    Jaksamista teille.

    Hilpi

    VastaaPoista
  9. Kamalasti voimia. Vahvoja ootte, kun pystyitte tuon palveluksen tekemään.

    Hiisillä on nyt hyvä olla eikä Hiisi siellä pilven reunalla haluaisi teitäkään surullisina nähdä.

    Sari Lempäälästä

    VastaaPoista
  10. Lämpimät osanotot ja voimia!! Teidän muut karvakorvat varmasti auttavat suuressa surussa!

    T. Sanna & Severi, Seinäjoki

    VastaaPoista
  11. Tätä tekstiä ei vaan voi lukea itkemättä... Sniif.. :'( kauheasti jaksamista teille...

    Tanja ja Ilmi

    VastaaPoista
  12. Miten raskaita päätöksiä nämä onkaan, mutta varmasti se oikea päätös, kun näitte ettei Hiisi enää elämästä nauttinut. Tämä, jos mikä on tosi rakkautta omaa lemmikkiä kohtaan, vaikka se niin niin pahalta tuntuukin. Mutta Hiisillä on nyt hyvä olla.

    Kovasti paljon voimia teille molemmille!

    VastaaPoista
  13. :`( Ikinä en tavannut, mutta uskon joka sanan. Hiisi oli varmasti mahtava persoona.

    VastaaPoista
  14. Paljon voimia tuleviin päiviin ja jaksamisia suuren surun keskellä!

    VastaaPoista
  15. Voimia, voimia...... niin tuoreessa muistissa tuo tuska on :(

    VastaaPoista
  16. Osoittaa suurta rakkautta päästää oikeaan aikaan irti....voimia!!

    Kaija

    VastaaPoista
  17. Kyyneleet vierivät poskilla. Osanotto ja paljon voimia!

    VastaaPoista
  18. Lämmin osanottoni Miira ja Tony. :´(

    Hiisi on yksi upeimmista vesikoirista mitä olen koskaan tavannut! Hänen valloittavan persoonan ansiosta meidänkin taloudessa tepastelee jo 3 perroa.

    Voimia valtavasti suuressa surussa! Hiisin on nyt hyvä olla.

    Terveisin: Hanna Järvenpäästä kera kaistapäisen vesikkolauman Siirin, Vimman ja Kikan

    VastaaPoista