Onnellista

vuotta 2010 kaikille!! Mä toivon, että se on meistä jokaiselle edeltäjäänsä parempi!! Hirmu surulliseksi teki tuo Sellon uutinen tänään.. Mutta toivottavasti ensi vuosi ei tuo näitä enää yhtään lisää.

Meillä vuosi vaihtuu hyvin rauhallisissa merkeissä. Käytiin aamupäivästä kaupungilla takkiostoksilla (mulla hajos töissä untuvatakista vetskari ja siihen repes palkeenkieli: syy mennä aleen.. :D) ja takki löytyikin. Lisäksi mukaan tarttui uudenvuoden tinat ja piharoihuja. Welcome uusvuosi vaan! :) Ollaan siis kotosalla koirien kanssa ja nautiskellaan kiireettömyydestä. Mä shoppasin Hong Kongista "Hain tarina" dvd:n siltä varalta, että teevee ei tarjoa iltaan iloa. :D Sen pitäis olla hyvä. Lisäks ladotaan tortillaa pöytään ja illan kruunaa sipsit. Terveellinen elämä on... noo... vaikka ens vuoden juttuja?! :D Mua huvitti, kun ostettiin viis kermaviiliä. :D! Pennuille on niistä valtaosa, mut mistä kanssaostajat sitä tiesi.. kuvittelivat varmaan, että me nautiskellaan uunna vuonna kermistä oikein urakalla. :D! (ihan, ku ihmisiä kiinnostais toisten shoppailut ;))

Pennuille kuuluu pääosin hyvää. Vaalea tyttö syö yhä "huonoiten" kiinteää, mutta päiväruuan söi just kaikki. Ja ekan puoliskon ihan ite kupistaan!! Painoa oli tullut kaikille eilen aika kivasti, joten en kai sitten enää siitäkään ressaa. Ehkä.. Pojan silmät vuotaa ehkä kans vähemmän ja voi olla, ettei toinen enää juuri lainkaan. Ehkä senkin huolen vois laittaa sivuun? Mut eilen oli muutamalla vatsa löysällä. Ja oksuääntä tuli kans.. ilman tuotosta. Siitä oon ottanut seuraavan huolen itelleni. Annan pennuille nyt maitohappobakteeria ja sit madotin ne eilen toistamiseen. Just in case. Ja olis se taas muutenkin kuulunut arsenaaliin lähipäivinä. Ainakaan "raitoja" ei papereista enää ole löytynyt, joten ehkä vatsat on kovettuneet normiksi? Toivon sitä oikeasti.

Muuten pennelässä kaikki hyvin. Nämä ovat sosiaalisempia ja kontaktihaluisempia lapsosia, kuin mitä Särö ja Xy olivat. Kun pennelään astuu, niin poika ja tumma tyttö juoksevat hännät viuhuen heti luokse ja nuolevat naamaa sekä kiipeilevät syliin. Vaalea tyttö on tehnyt samaa eilen ja tänään. Ja mä tykkään, että ovat tuollaisia!! Kontaktihaluisia. Tänään pestiin tahmatassujen lattia ja nostettiin ne siksi aikaa "isoon huusholliin". Poika ja tumma lähtivät heti liikkeelle ja vaalea lähti heti perään, mutta vähän varovaisemmin se liikkui tänään, kuin muut. Aluksi. Vielä nuo temperamenttijutut kovasti vaihtelee. Joku on tänään rohkein ja toinen huomenna. Ja niin sen kuuluukin mennä: olis kurjaa, jos joku olis aina se "reppana".

Hiisi on ollut viime aikoina vaisu. Se ei leiki enää Särön kanssa ollenkaan ja on jotenkin surullinen. On törmäillyt viikon aikana kahdesti pesukoneen luukkuun sen ollessa auki ja pyykkikoriin. Ehkä se on siksi surullinen, kun näkö huononee? Se oli myös pennuille tänään äreähkö. Ei ollenkaan oma hömeli itsensä. Täytyy toivoa ja seurata sen oloa. Että jos se siitä, kun pääsee sinuiksi asian kanssa. Kurjaa on!! Hiisi on aina ollut meidän lystikkäin olentomme! Mennyt ja nauranut. Ihan kaikelle. Nyt sen olo korostuu, kun "vanha Hiisi" on kadonnut. Mutta ehkä se tulee takaisin? Toivon sitäkin, kovastipaljon!!

Mutta täytyy olla iloinen siitä, mitä tänä vuonna on saatu. Särppä ja Tony aloittivat agiliidon virallisesti. Kolme starttia ja monta onnistumisen iloa treeneissä. Älkää käsittäkö seuraavaa väärin: mä oon Säröstä IHAN pikkuisen kade tuolla agibaanalla.. ikinä en sitä itselleni agiin vinkuisi tms. Mutta mä tykkään jukelittoman paljon sen työskentelystä... :) Lisäksi Särö ja Xy ovat saaneet molemmat näyttelymenestystä: molemmat saivat ykkösruusukkeen. Särö sai sertin ja Xy kaksi setiä sekä cacibin. Sääppä tuli isäksi saaden kaksi tyttöä ja kaksi poikaa Hymyn kanssa! :) Carro puolestaan sai toiset pentunsa!! Ja siirtyi agilityn kakkosluokkaan. :D (vaikkei kukaan olisikaan sitä uskonut *hihittää*) Repo on pysynyt terveenä ja iloisena, omana itsenään, toisen silmän näön "lähesmenetyksestä" huolimatta. Hiisi on jo 10,5- vuotias ja on yhä täällä, meidän kanssamme!! Minä taas sain kunnian tulla tädiksi ja olen suunnattoman onnellinen Sisusta!! Ja Tony on saanut lempilelunsa: moottorikelkan sekä ripakopallisen varusteita siihen puuhaan. Suht terveitä ollaan molemmat. Ja ystäviä on ollut tukena ja apuna läpi vuoden: siitä teille iso ISO kiitos!! Kaikesta. Kaikille teille!! *halii pitkään* Töissäkin on mennyt paremmin, kuin pelkäsin. :) Uusi pesti onkin ollut "ihan jees". :D Vielä, JOS yksi pennunen jää asustelemaan kotiin MUN harrastuskaveriksi, niin vuosi on ollut aikalailla ihana. <3>

Surua vuosi toi Demin menettämisen myötä. Mikään ei ole ikuista.. tiedän sen. Mutta menettäminen sattuu aina. Etenkin rakkaan. Mutta lepää rauhassa Demi: sydämessämme säilyt ja asut aina.

Mutta tämän kuvan myötä: Hyvää uutta vuotta kaikille!!!

Illan pentuelokuva pienessä palassa

Kuvattiin pikkuväkeä tänään "pikaisesti" pienen iltavillin aikaan. Ihan parasta/pahintaan eivät esitelleet, mutta makuun pääseen.. :) lisää filmiä on kameralla, siirrellään tässä kun ennätetään.


http://youtube.com/watch?v=k54gSFRhImc

Hillunta alkaa

Jihuu! :D



Pennut alkavat olla hauskassa vaiheessa. Eivät kaatuile enää joka askeleella ja oikein jo juoksevat! :D Jopa laukka-askelia on esitetty, hienosta ravista puhumattakaan. ;) Hännät heiluvat jo meikäläisellekin ja pusuja saan päivittäin. Aika ihanaa.. <3 Murina ja ärinä on välillä hurjaa: kaikki tuntuvat rakastavan omaa saundiaan. Ja mikäs siinä on äristessä. Räminäpurkki kyhättiin eilen ja siitä pennut tuntuvat tykkäävän leluna. En tiedä mikä siinä niin kiinnostaa, sillä eivät ne sitä edes joka kerta saa liikuteltua, vaikkei sisällä montaa kiveä olekaan. Joku siinä viehättää. Tony piti tänään kattilasiedätystä ensimmäisen kerran. Tiputteli kantta kivilattialle. Eka tipautus hätkäytti pikkuisen, muttei sitten enää. Ääniin on hyvä tottua. Nyt sitten samalla julistan vierailutoiveen ilmaan: KAIKKI kynnellekykenevät meille kylään, kiitos!! :) Pennut saisivat nyt tottua kaikenlaisiin ihmisiin ja käsiin, hajuihin jne. Carro on yhä sitä mieltä, ettei meille tarvitse vielä kenenkään tulla, mutten kysy sitä asiaa siltä. Joten pliis, tulkaa!! :)

Simmottei. Lihakermis uppoaa ja sekaan on laitettu jo muutama turvotettu nappula per ipana. Vaalea tyttö syö "nihkeimmin", tumma ja poika syövät hyvällä halulla. Ja en oo vaaleastakaan huiolissani: sekin syö välillä ihan kunnon mättöjä. Äidin maito vaan on NIIN hyvää.. ;) Ja niin sen kuuluukin vielä olla. Yksi huoli kyllä on -taas- ilmassa. Pojalla vuotaa silmät. :( Minä oon niitä huuhdellut, muttei ole auttanut. Pitää toivoa, että se siitä. Ja jossei, niin eläinlääkäritarkissa sit katotaan. Silmäpeilaus on 14. tammikuuta ja sirutus edellisenä päivänä. Sit nassikat on kuusi viikkoisia. Mihin ihmeeseen tää aika katoaa?!

Meillä on ollut kuusi sisällä kaks päivää. Kannettiin vasta aattoiltana sisään ja koristeltiin, kun ennemmin ei oo ennätetty. Kiirettä.. Sisua ihastellessa.. <3 ja muutenkin. No, kuusi varisee IHAN törkeän paljon!! Sit, koska pennut on vallanneet olkkari-keittiöakselilta yli puolet, on kuuse ollut tällä kertaa makkarin- ja ulko-oven välissä. Ja koirat osuu siihen AINA. Ovat ihan neulasissa jatkuvasti.. Päätettiin, että kuusi saa hatkat tänään. Surullista, sillä sen tuoksu on ihana!! Mutta tuo havumäärä on valtava. Ikinä ennen ei oo näin varissut. Mä imuroin, kun pennut heräävät; saa neulaset kyytiä ja pennut taas ääniä. Nukkuessaan oon imuroinut ennen ja siiteivät ole piitanneet mitään. Nyt otetaan sama hereilläollessa. Se aika on vaan vielä aika lyhyt hetki.. sitten taas uni voittaa.

Näin. Mut eipä muuta. Uuden albumin kyhäsin tänään: linkki kotisivujen etusivulla, jos haluaa katella.

Terkkuset pennelästä

Liha maittaa, kuin "pienille eläimille"!! :) Poika söisi niin paljon, etten uskalla vielä antaa lihaa niin paljon. Eilen sotkettiin sekaan kermaviiliä. Tumma tyttö kiskoo myös mörsseliä siihen tahtiin, että paino nousi eilen 66 grammaa *hihittää*. Ainoa "nirppis" on meidän blondineitomme, jolle lihamössö toistaiseksi ei uppoa samaan tahtiin, kuin mammanmaito. ;) Poikakin nosti eilen painoaan 35 grammaa, joten ahdistus hellitti.

Otin uusia kuvia nassikoista, mutten saanut minkäänlaisia posekuvia, yksin kun zoomailin. Albumi on albumeissa: saapi katella. :) Mä tykkkään kaikista tosi paljon, mut eri syistä ja lailla. Tavallaan.

Vaalea tyttö on hirmu hieno! Mä tykkään, että se on kaunis ja sillä on mieltön luusto ja etenkin pää! Mitään en näistä ymmärrä, mutta tykkään kovasti. Se on luonteeltaankin ihana mussukka: helppo ja mukava käsitellä. Tykkää äänestään ja murisee ja haukahtelee välillä, tyytyväisen näköisenä itekseen. Ihana penne! :)

Poika sit. Se on kuin "keiju" noiden mörssärinaisten keskellä. Se on eniten hereillä: hyökkii ja murisee, koetti tapporavistaa siskoaan niin, että muksahti itse kumoon. :D Helppo käsitellä myös. Mä mietin, jääkö se pieneksi, kun on niiin "pikkarainen". Mut aikahan sen näyttää. Pojat tuntuvat kehittyvän aina naisväkeä hitaammin. Pätee näemmä ja kuulemma MYÖS koiriin. :D Mut ihana penne tämäkin. Tykkään paljon!

Ja tumma. Se osui ja uppos syntymähetkellään. Itkin kotona sitä katsoessa ja sanoin Tonylle, että "se tuli uudelleen kotiin". Meillähän oli kerran ihan samanvärinen, tumma tyttö... Enkelipentuna nyt. Tämä neiti on ollut alusta saakka äänekkäin. Se ilmoittaa heti, tykkääkö vai ei. Tätä nykyä sekin on onneksi helppo ja mukava käsitellä. ;) Mörssärinä se on kasvanut pikkuisimmasta kaikkein painavimmaksi.. Se tulee ja ottaa, mitä haluaa. Ja minkä nisän haluaa. Toivotaan, että asenne hieman lientyy ajan myötä. Tony tuumas, että se on äitinsä tytär. Rasittavan jääräpäinen... :D Mutta ihana siltikin.

Ja sitten: pääuutinen!! Meikäläisestä tuli eilen täti!!! Mun rakas sisareni Leena ja miehensä Tuomas saivat eilen Sisu vauvan maailmaan!! Mä oon ihan järjettömän iloinen, liikuttunut ja onnellinen!! Tätä niin odotettiin ja toivottiin!! Mä sanoin eilen Sisulle sitä katsellessani, että "mä olen sun paras ja ainoa tätisi ja meistä tulee läheisiä". Niin se on. :)

Pentukuulumisia

Tänään siirtyi pikkuväki olkkariin. Tony ihanainen oli askarrellut eilen, mun ollessa Tarja Turusen joulukonsertissa, pentuaitauksen. Son iso ja hyvä. Olkkarista keittiöön. On tilaa temmeltää siis. Ja ennenkaikkea: ovat keskellä taloa ja tapahtumia. Vielä pidän pentulaatikon etuseinän kiinni, mutta lähipäivinä kippaan sen veks ja pennut pääsevät testaamaan muovimattoa ja laattaa tassun alla.

Poika aiheuttaa mulle pientä huolta.. sen paino ei ole noussut kahden iltapunnituksen aikana lainkaan.. jopa laskenut muutamia grammoja, vaikka imee maitoa. Mä jopa oon tarjoillut sille tänään yksityisbaarivuoroja tyttöjen vedellessä vielä sikeitä.. Niin mä sit päätin tänään korkata toisenlaisen elämän: madotin pennut Canexilla (ikä ei vielä riitä muuhun) ja annoin ekat kököt jauhelihaa. Poika imi sen mun sormista melkosella voimalla!! Ja olis halunnut lisää. Hyvä!! Tytöt ottivat myös omansa, mutteivat ihan samalla vimmalla. Huomenna tarjoilu alkaa jo aamusta jauhiksella ja lisään päivän mittaan mukaan kermaviilin. Ensi viikolla sit sekottelen nappulaa mukaan mössöön. Mä niin toivon, että pojalla on kaikki hyvin!! Se on tajuttoman eläväinen, leikkii, murisee, puree ikenillään.. kiipesi tänään Carron päälle nukkumaan! En voi uskoa, etteikö kaikki olis hyvin. Ja silti.. Mun kohtalo on surra, murehtia ja huolehtia. Aina. Koskaan mikään ei ole vielä mennyt alusta saakka helposti. Eikä tälläkään kertaa tunnu menevän. Mutta mä toivon todella TODELLA sydämestäni, että madotus ja siirtyminen kiinteän pariin tuo asiaan muutoksen.

Särön pennutkin on jo viikon!! Huh, miten aika menee!! Jari oli ottanut yleisön suuresta painostuksesta vaarin ja kuvannut pienet.. ;) Eran blogissa on kuvia ja linkkiä. Ne on tooooosi sulkkuja. Kans. :) Meidänkin penneistä on luvassa uusia kuvia. Kuvailin tänään ja huomenna koetan saada vielä jokaisesta vähän posekuvaa, edes nassusta. :)

Pennekuulumisia

Tää kuva on NIIIN liikkis. Pienempi tyttö ja poika tekivät mulle (tietty.. :D) toissailtana sydämen. Mäkin tykkään niistä!! :) Kuvaa ei ole manipuloitu eikä pentuja aseteltu. Uskokaa vaan..


Ja pennut kasvaa. Isommalla tytöllä oli silmät eilen raollaan (10 vrk) ja poika käveli eilen!! Joo-o!! Huimat kaks askelta, ehkä. :) Mutta kuitenniin.

Sit, koska NIIIN moni on kysellyt Hymyn ja Särön lapsukaisista, lisään niistä muutaman kuvan, jotka on ottanut Hymyn "mamma" (sori Päivi :D) Päivi Haavisto. Ensin kuva tuoreesta äidistä ja kahdesta lapsestaan.





Ja sitten kuva, missä on pienempi poika. Era ja Päivi saa korjata, jos sanoin väärin. Mutta mun sydän on vallan taas sulanut.. :)


Xy oli tepastellut eilen Messarissa näytelmissä avo eri 2:n arvoisesti. Arvostelu on todella hieno: korjattavaa ei ollut. Epäilemme Katarinan kanssa, että Xy jäi sijoittumatta, sillä esiintyminen ei ollut parasta laatuaan: Xyn ja Katarinan oli aamulla pahasti säikäyttänyt iso koira, joka oli karnannut omistajiltaan Xyn "kimppuun". Koska neiti on herkkä luonteeltaan, ei Xy ollut relannut kehässä täysin. Harmillista, mutta tätä sattuu. Toivotaan, että tänään, sunnuntaina, on Xyllä parempi mieli. Sijoituksesta viis. :) Kotikatsomo peukuttaa.


Ja vieläkään en pääse päivittämään sivujani: toivon, että illalla tilanne olisi korjattuna. Lisään sinne arvostelut jne. Ja penneistä kasvutietoja: myyrät ovat jo 11 päivää!!! :)

**lisäys** Hyvät vai huonot? Alotan huonoilla, tai ainakin huonommilla. Xy oli ollut kehässä ja saanut taas erinomaisen arvostelun ulkonäöstään. Tuomari harmitteli, että oli kehässä tänään niin "shy". Oli lisännyt arvosteluun, että ilman tuota olisi ollut kova kilpailija.. Harmillista. Mutta ei mahda minkään. Mikä lie Xyä ahdistanut..

Hyvät- pojallakin on simmut auki!! :) Killitti mua niin mielettömän suloisesti, kun nostin ja katselin miekkosta. Tää on tätä niin parasta: tää pennejen kasvun seuraaminen.. Pian saadaan siirtää jo sakki olkkariin, jos meno on tätä. :)

Uusia kuvia

http://picasaweb.google.fi/Trickteam/Pennut67vrk#

on tuolla. Yleisön pyynnöstä.. ;) Isoja muutoksia ei ole edellisiin, mutta huomatkaas ainakin pojan ja isomman tytön nenän pigmentti!! ;)

Mä en voi päivittää kotisivuille tuota uutta albumitietoa, sillä mä en saa frontpagea tai siirto-ohjelmaa vielä pelittään. En osaa... byääh!! :(

Muuten valtakunnassa kaikki hyvin. Pennut kasvavat kaikki ja ovat yhä hyvin reippaan oloisia koko kolmikko. Alkuvaiheissa mulla oli hirveä ahistus tuon pienen tytön puolesta.. oli liian de´ja vuu-olo.. ihan, kuin ensimmäisen pentueen ykköstyttö olisi tullut takasisin.. siksi ehkä mä olin ihan paniikissa painonnousun suhteen sen kohdalla. Ja muutenkin. Mutta nyt alan ymmärtää ja uskoa, että se on reipas, terve pentu. Ainakin toivon niin.

Carro voi edelleen erinomaisesti. Mä mietin ääneen eilen, että "miten ihmeessä se on niin rasittava?": komentaa heti, jos on jotain vailla. Haluaa välillä huoneesta pois, sitten sinne takaisin. Ruokaa, ulos, sisälle, lisää ruokaa.. Äsken tuijotti mua "muuten vaan" ja komensi. Sanoin, etten ymmärrä, kun puhut koiraa. Heilutti mulle häntäänsä ja lähti pennejen luokse. ;) Tony totes, että se on meidän koirista ainoa, jolla on omaa tahtoa.. ja äitini on sanonut, että mä oon vihoinkin saanut jonkun, joka laittaa mulle takasin. :D Hih, samapa tuo. Persoonia ovat kaikki ja yhtä rakkaita jokainen. Omalla tavallaan.

Eilen leikkasin pennuilta kynnet. Tony otti kämmeniinsä ja mä napsutin. Carro, huolestunut mama, seurasi nenä pennussa kiinni mun touhua. Ja ison tytön kohdalla päätti pissattaa sen.. niin oli mun reidellä sitten pienen pennun pieni pissa... :D!! Joskin Kaapeli kohteliaasti pesi pyykin saman tien. Hyvin meni leikkaaminen. Musta tuntuu (toivon etten kuvittele), että jokaista pentua on jo paljon helpompi käsittellä. Ovat selkeästi tottuneet. Rauhoittuvat käteen jo tosi hyvin (isoin tyttö on kyllä ollut alusta saakka sellainen). Ja kun laitan pentuja lattialle, viileämmälle alustalle hetkeksi, niin kukaan ei enää siitäkään "ole moksiskaan". Ensimmäisellä kerralla huusivat ja menivät vimmatusti.. (ihan, kuin ne "menisivät vimmatusti..." *hihii*) Tietenkään en pidä pentuja siinä, kuin muutamia sekunteja. Mutta kuitenkin, eri alusta ja eri lämpötila.

Tämmöttei. Ja niih: Hymyn lämmöt kävivät tänään alhaalla!! Lähtölaskenta alkanut.. ;) Tosin, mä tiedän, mitä tulee. Mä NÄIN viimeyönä. Kuusi pentua, KAIKKI LUKKEITA!! :D Kaksi urosta ja neljä narttua. Kaikilla päässä valkoista, mutta kellään ei "liikaa". Jänskää!! ;) Nappulavaaran ruskeat jänikset ovat pian täällä!! Jibbii!

Pahoittelut

hiljaiselosta.. mutta. Mä shoppailin veronpalautusrahoillani uuden tietokoneen. Pöytämallisen -JEE- mä enenääikinäkoskaan sekaannu läppäreihin. No, mutta siis uusi, hieno ja tehokas masiina. Pelitti lauantaina kybällä, mutta.. sunnuntaina ei enää nettiyhteyttä. EIkä eilen... varmaan ainakin viistuntia hakkasin päätä seinään ja klikkailin "yhtäsuntoista"... Mikään ei auttanut. Niinpä tänään.. (kiitos Pauskan vinkin) tein järjestelmänpalautuksen lauantai-illalle ja kas, kone pelittää!! :D Eli joku asennus oli persiilleen. Nyt asensin eilenasennetut ohjelmat uusiksi ja kaikki näyttäis olevan ookoo. Ainoa miinus, että frontpage är på svenska.. :) Joten jos kotisivut alkaa näyttään "erikoiselta", niin jag har inte förstått alla.. eikumitensemeni. ;)

No, mutta tärkeimpään. Meillä kaikki -kopkop- hyvin!! :) Carro on toipunut käsittämättömän hienosti: haava on kuiva ja siisti, se hoitaa pentuja äärimmäisen hyvin ja on iloinen, reipas, määräilevä: oma itsensä. Piehtaroi matoilla, komentaa ruokaa jne. Eli Rouva on entisensä. Kaikilla pennuilla on paino noussut joka punnitukselle (aamuin illoin) ja väki vaikuttaa tyytyväiseltä. Samoin mä.. ;) Persoonaeroja on jo nyt. Pienin on "pahin". Se on äänekkäin ja "hankalin" käsitellä: mutkittelee kädessä ja haistattelee äänekkäästi. Poika on semi. Se mutkittelee ja saattaa äännellä, mut ei järin vakavastiotettavasti. Ja suurityttö on ihan, kuin Särö aikanaan. On ja antaa tutkia; saattaa jopa "nukkua" kädellä selällään.

Samoin suosikkitissit on löytyneet. Kenellekään ei kelpaa etummaiset: ovat, ikävä kyllä, huomanneet, että helpommallakin pääsee.. ja imevät takalolloja.. *hihiii*. Pikkutyttö haluaa alariviin. Isommille ei ole niin nuukaa. Paitsi että poikakin menee mieluummin alariviin. Jos on, mistä valita. Kaikki syövät tarmokkaasti ja liikkuvat hyvin. Toistaiseksi koetan olla huolehtimasta mistään liikaa...

Tänään on Carrolla vika lääkepäivä: ab ja kipulääke päättyvät. Ihan piti soittaa tänään lääkärille ja varmistaa, että näin on. Ja näin se oli. ;) Mä oon aivan tajuttoman helpottunut, JOS vaikka nää vastoinkäymiset olis nyt takana.. Mä toivon sitä todella. TODELLA.

Tänään oli mun eka työpäivä.. mä en kuulkaa voi ees harkita mitään webbikameraa.. en pysyis oleen ollenkaan muualla, kuin koneella. Nyt oli se hyvä, että päivä meni kiiruun piikissä tosi nopsaan. Ja lähdin aiemmin: ylitöitä pois, että pääsee pennejen luokse.. ;) aamulla heräsin puolituntia ennemmin, että jäi aikaa istua laatikonreunalla: imeä sitä hajua, ääntä ja koko settiä itseensä: pärjää sit töissä. ;)

Nyt siirretään katseet sit Inkoon suuntaan. Hymy-pallo Haaviston pitäisi saada pikku rabbitteja maailmaan ihan lähipäivinä. Röntgen oli paljastanut 5-6. Aika sikasiistiä, että Sääpästä tulee iskä.. ;) JÄNNÄÄ!!

Eka vuorokausi

eletty yhdessä. Kaikkien painot on nousseet: poika 11g, pienempi tyttö 17g ja isoin tyttö 24g näin ulkomuistin mukaan. Tyttöjen omista en oo sata varma. Tuon jälkeenkin on kaikki lisänneet vielä painoa -huh-. Carrokin voi jo paremmin; huh taas.

Valvotut tunnit veloittivat.. nukuin 14,5hoo viime yönä. Siitä miinustetaan pissatus ja muut heräämiset, mutta silti! Aamulla olikin jo paljon parempi mieli. Kyllä se tästä.. Pakkanen tuo oman lisänsä fiilikseen. Kävin poikien kanssa reippaan lenkin ihanassa säässä! Mieli virkistyi entisestään.

Nimetkin on keksitty triolle!! :) Mulla oli viis eri teemaa, joita oon maistellut ja katsellut. Pyöritellyt ja ihmetellyt. Ja koska mä en ikinäkoskaan malta pitää tällasia ei pakollisia salaisuuksia sisälläni niin paljastampa nekin nyt samantien. :D

Tytöt ovat Trickteam Goblet Of Fire ja Trickteam Chamber Of Secrets. Poika on Trickteam Half-Blood Prince.

Kirjat on uponneet muhun, kuin kuuma veitsi voihin. Ja tuolla toisen tytön nimisellä kirjalla on vielä oma tarinansa mun historiassa. Nyt mä oottelen vielä parisen viikkoa, jos maltan, ja rekkaan väen sitten. :)

Oonkohan mä jo malttanut olla tarpeeksi kauan pois pennejen ja äipän luota? Jokohan taas menisin ihastelemaan.. :)

Äksöntäyteinen yö

on pikku hiljaa takana, muttei vielä kokonaan..

Carrohan alkoi illalla viiden aikaan, suunnilleen, olemaan ensimmäistä kertaa levoton. Läähätteli, teki pesää. Illan edetessä se ei viihtynyt missään pitkää aikaa: muutti paikkaansa koko ajan. Arvasin, että yö tulee olemaan eksoottinen.. Siirryin suosiolla patjalle lattialle: Carro saisi mut hereille, kun olis hätä tms. Ja niin se sai.. herätti mut n. puolen tunnin-tunnin välein: käveli pään päällä, tuli tyynylle läähättämään tms. Raasu.. Käytiin monta kertaa ulkona ja saatiinkin aina jotain aikaan. Kahdelta sitten alkoivat poltot. Vesi meni samaan aikaan ulkona pissimisen yhteydessä. Laitoin ell:lle sovitusti tekstarin ja sain vastauksen, että parin tunnin sisällä pitäisi saada ulos jotakin. Mutta ei.. polttoja tuli ja ne tihenivät. Ja sitten, puolentoistatunnin kuluttua, niitä ei enää juurikaan tullut. Soitin eläinlääkärillemme (kiitos Miia: oot kertakaikkisen ihana!! <3) ja sovimme treffit klinikalle. Perille päästessä sikiöpussi näkyi: autossaolo oli (?) auttanut. Mutta pentua kuulunut. Niin Carro sai oksitosiiniä ja saimme ensimmäisen pennun puolen tunnin sisällä maailmaan. Tyttö tuli. Mutta.. se oli ihan eloton.. Miia meinasi jo, että pentu on kuollut ollessaan niin kauan puristuksissa. Vaan kuinkas kävi.. Miia elvytti pientä painelemalla rintakehää ja nopeasti lähti pentu köhimään ja vinkumaan. Ja tämä tytteli osoittautui varsinaiseksi menijäksi.. Se vikisi ja mönki menemään ihan "hulluna". :D

Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja annettiin uusi pistos.. Puoli tuntia pistoksesta saatiin toinen tyttö maailmaan. Samanlaisena, veltohkona ja takaperin, kuten ensimmäinenkin pentu. Mutta myös tämä tokeni nopeasti. Kolmas pentu syntyi tyttöjä imettäessä, meidän huomaamattamme. Sinne sekaan tupsahti poika, ilman pistoksia. :) Neljättä pentua emme sitten saaneet ulos tähän rytäkkään. Nyt olemme trion kanssa kotona, oksitosiini jääkaapissa ja odotamme vielä hetken. Jos mitään ei kuulu, annamme pistoksen ja toivomme, että nelonen tulee. Ellei, menemme yhdeksältä takaisin Klinikalle: Carro täytyy keisarileikata..

Kaikki kolme syntyivät takaperin. :) Kaikki imevät ja ovat elinvoimaisia. Carro on taas loistava, hellä ja huolehtiva äiti. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että saadaan nelonen ilman puukkoa ulos..

Painot kotiinpäästessä:

tyttö1: 174g
tyttö2: 224g
poika: 195g

Moon häpi, mutta vähän vielä ahistuttaa...

How to make mami grazy?

Se onkin iisiä.

Tänään vuorokausia 62. Heräsin kuudelta ja mittasin lämmöt: 36,9! :) Ja koska mä en öisin mittaa, on ne olleet varmaankin aamuyöstä vielä alempana. Niin alkoi sit odotus.. ja Carro on elbaillut tyyneyden perikuvana pitkälle iltapäivään saakka. Lämpö oli aamukasilta noussut 37,6, iltapäivällä oli 37,4 ja nyt illansuussa 37,8. Ja illansuussa alkoi levottomuus. Läähätys, paikan jatkuva vaihtaminen... josko pian? No, nyt on läähätetty jo reippaat kolme tuntia ja EI MITÄÄN. Ei yhtään mitään. Paitti kaks kakkaa nurmikolle. Ja monta pissaa. Carro vaatii mut huoneeseen ja mielellään lattialle. Kävin syömässä, niin rouva haukkui (!) mua ruokapöydän vieressä takas kammariin.. noo.. sitä saa mitä tilaa. Ja mua ei haittaa. Onneks on ees tää kannettava.. ja yks kirja meni jo ja kaks lehtee ja...

Mä olin elätellyt toiveita päiväpennuista. Iltapäivällä elättelin toiveita paon näkemisestä. Nyt mä en enää uskalla toivoa kumpaakaan.. mut jos ees tän vuorokauden puolella? No, tässä ei voi mitään muuta, ku oottaa. Ja käydä tallaamassa VIHDOINKIN pakkasen kuurtamaan nurmikkoon mukavia jälkiä Carron kanssa. Ja taas ootella. Lähettäkää mulle jaksamista ja Carrolle myös. Nyt olis ihanan enteellinen täysikuu pennejen syntyä.. "nomen est omen".. ;) Ja sopis teemaan.. ;)!!

herne

nenässä ja syvällä!!!!!! Mä kirjotin äsken hienosti ja pitkästi.. ja sit tuli joku hemmetin virhe ja kaikki katos taivaan tuuliin!! Mitä varten tuolla alhaalla on joku automaattinen tallennus, jossei ne tekstit oikeesti tallennu minnekään?!?!!!! KELE!!

No, mä koetan raapustaa jotain uudelleen.. :( Elikä vuorokausia tänään 61. Ainoa merkki "mistään" on aamupäivän lämpö 37,3. Eilen oltiin ihan koko päivä 37,7 hujakoilla. Mä olin tulla hulluksi. Carro kun kuulee nykyään rasvapurkin kannen äänen, niin ilme on... Enkä voi syyttää. On tää aika rassaavaa. Viime kerralla lämpö kävi 37,3 edellisenä päivänä. Toivotaan, että tällä kertaa olis vähintäänkin sama tahti. Mulla on ensimmäinen "hukkalomapäivä" tänään. Paitsi että ihan kiva on olla kotona ja seurata. Eli ei tää sinänsä hukkaan mee. Ja tuleepa itekin levättyä. :)

Enää ei kävely mammalle maita. Aamulla kävin koko porukan kanssa tuossa viereisessä metsässä. Abaut 200 metriä yhteen suuntaan.. Onneks sit, kun Tony tulee kotiin, niin muu sakki pääsee lenkille. Kunnon sellaselle. Mä laitoin Hiisille bot:in aamulenkin jälkeen, levitin kuistille ihanan pinkin pörrökarva-alustan ja tuolille fleecepeiton. Särö ja Hiisi pääsi ruuan jälkeen ulos toviksi. Ajattelin, että voisivat olla siellä ihan tunnin-pari. Mutta pieleen meni. Vettä alkoi tuleen kun een peestä. Joten se siitä. Särö ja Hiisi olis oikeesti tyksiny varmasti kattella ja haistella.

Sit vielä yks juidu. Särö on syönyt nyt viikonverran puuroriisiä, kanaa ja Inupektiä. Ja maha on ollut hyvä (kopkop)! :) Nyt tänään lisäsin sen ruokaan pienen hyppysellisen Virbacin suolistoruokaa. Nappula oli sellasta ihanan näköstä, puolikosteeta ja rasva pinnalla! Mulla hyvä jottei ittelläkin herahtanu vesi kielelle. Mättäsin riisikanamössön päälle ja vettä sekaan. Sekoitin, mikrotin pikkuisen ja tarjolle. Ihmettelin, ku Särö söi niin kauan. Hyvällä halulla ja söi koko ajan, mutta kesti ja kesti.. Syy selvis lopuksi. Kuppi oli muuten siisti ja puhdas.. mutta pohjalla kölli joka ainoa nappula. Tyyppi oli imeskellyt riisit ja kanat (ja Inupektit) kupista ja räkinyt nappulat takas kuppiin.. No, illalla mä turvotan ne ja mössöän kanariisin sekaan. Katotaan, kumpi erän vie.. :D

Näin. Mut jatkakaamme jännäämistä ja toivotaan, että pian saatais maailmaan lisää trickteamilaisia.. ;) Eilen mä pyörittelin viittä eri nimiteemaa paperilla. Piti ihan mennä koiranettiin ja kattoa kaikkien rotujen kautta, että onko mun teemat käytössä.. ;) Tosi vähän tuntuu väki käyttävän teemoja: enempikin kirjaimia. Siksipä mun teemoista, liki jokaisesta, oli nimi tai kaks käytössä. Muttei yhtään koko teemaa. Joten mä ehkä kestän. ;D Ihanaa pähkäilyä..!! :) Ja taas jännäämään...

Pikkuisia rankoja

näkyi eilen röntgenkuvassa. :)!! Se oli niiin liikuttavaa. Neljä kalloa ja ruotoa laski eläinlääkäri ja -hoitaja Virve!! :) Se oli kaksi enemmän, kuin uskalsin toivoa. Mutta se oli täydellinen määrä: se, mitä olisin toivonut, jos olisin voinut.. Vielä, kun saataisiin koko kvartetti hengissä ja elinvoimaisina maailmaan. Ja Carro myös. Mutta miksipä ei.. Mua ihan pikkuisen vaivaa se, että mä niin sokeasti oon uskonut ultraan.. että 2-3 tulee ja tod.näk. se kaksi. Carro on syönyt pentunappulaa vain puolet ruuastaan. Nyt, kun pentuja onkin neljä, olisi se saanut syödä jo pidempään kokonaan pentunappulaa! Jestas. Taas opin uutta. Mä jopa ihan mietin, että meenkö enää koskaan ultraan..

Tänään jäi aamuruoka ensin kokonaan syömättä ja pienen pissakakkakävelyn päätteeksi söi puoliannosta. Aamulämpö oli 37,7. Tänään mä siirryn nukkumaan Kaapelin kanssa pennehuoneeseen. Laatikko on IHAN valmiina: vein ison, pedattavan pyyhkeenkin jo paikoilleen, Ventan päälle. Pyyhepino on, vaaka jne. Pikkusälä (sakset jne) vielä puuttuu, mutta nekin mä vien tänään huoneeseen. Että ei muuta, kuin tervetuloa ulos!! :)

Kuulumisia

meiltä. Hyvät vai huonot ensin? Alotan hyvistä. :) Kahtokaas kuvat alla:




mä kuuntelen ekassa pikkuista kelloa.. dikidikidikidiki... :) Molemmin puolin tikittää. Ja kakkoskuvassa isoo vatta. Viimeistä viikkoa viedään. ;) Jänskää..... Pe on röntgen; sit tiedettäneen jo edes jotakin.

Sit huonot. Särön vatta.. Ei oo hyvä vieläkään. Viikonloppu ripaskaa.. vähän väliä löysää.. kiinteä sillon ja toinen tällön. Muuten löysää. Tänään Tony soitti ell:n soittoajalla; turha tukia taas, kun mitään "vikaa" ei löydy. Labrasta, painelemalla, röntgenillä tms. Ell oli tuumannut, että vatsan bakteerikanta on totaalisen päin jotakin. Mennyt siis kunnolla sekaisin. Nyt tiukka ruokavaliohoito ja JOS ei auta, niin piiitkä ab-kuuri yms. Mutta mä uskon, että kyllä se siitä. Sääppä on niin reipas, leikkisä, pirteä ja jopa rasittava.. :D Tony oli viikonlopun reissussa (pikkujoulu Tallinnassa.. joo, kyllä.. :D) ja Särö ei ole saanut "puuhastella" mitään extraa. Joten sillä on aikasta tylsää. Nyt pojan bakteerit hyvään jamaan ja elämä lähtee rulettaan!! Sama homma kävi 19 vuotta sittten Oskun kanssa.. sillä oli pitkään ja jatkuvasti vatsa sekaisin. Vihdoin ell otti meidät vakavasti. Näytteet tutkittiin ja bakteerikanta häränpyllyllään. Pitkä, vahva ab-kuuri paransi pojan. Toivotaan, että nyt menisi jopa ilman antibiootteja.. koska mä en kestä "turhia" ab-kuureja. Vaikka mikä sit on turha...

Hiisi on viime aikana törmäillyt jonkin verran aiempaa enemmän, joten oletettavasti sen näkö on huonontunut. :( Se myös tärisee aikaisempaa enemmän, jota en ymmärrä. Hiisihän sheikkaa AINA. Mutta nyt se sheikkaa jatkuvasti. Joten joku vika on.. ehkä. Tai sitten se liittyy tuohon näön huononemiseen ja sen aiheuttamaan psyykkiseen oloon? Pitää seurata. Mä uskon, että Hiisi jos kuka selviää siitä hyvin. Se on superluonteinen koira!!

Elikä siis jännää, kivaa, ahistavaa. Koko tunneskaala taas käytössä. Ihana tunnustella muljuntaa vattasta. Samalla pelottaa, että saadaanko kaikki elävänä ja terveinä ulos ja selviäähän Carro hyvin. Mutta miksipä ei.. Vielä viikko..

FIllarointi

kuuluu niihin maailmankirjon urheilulajeihin, mitä tää vihaa, inhoo ja karttaa. Mutta mitäpä sitä ei.. tiiätte jatkon. On tutkitusti todistettu, että Särö syö nihkeästi/ei syö lainkaan, JOS lenkit on lyhyitä ja ei ole elämässä äksöniä. Ja nyt on ollut meidän koirilla kurjat ajat.. kaksi pikkulenkkiä (alle viis kilsaa) päivässä: aamulla ja illalla. Tiistaina Särö kävi treeneissä ja "ahmi" ruokansa. Mut muut päivät.. No, tänään aamulla söi siivun kinkkua. Pikkulenkin jälkeen. Sit mulla meni työasioissa aika pitkään.. satoi vettä, oli pilkkopimeää.. Carro ei voi vieläkään tehdä pitempiä lenkkejä ranteensa, saatika mahansa vuoksi. Joten iltalenkkikin oli lyhyt. Ja Särö ei syönyt puoliakaan. Mä sitten tuskailin ja pähkäilin.. ja sitten mä, the antipyöräilijä, puin kevyttoppiksen, Särön heijastinliiviin ja valjaisiin ja nousin Tunturin selkään. (olikohan se ees Tunturi?) No, anyway, vettä satoi ja oli ihan hirvee sää. Mun takakumi oli totaalisen tussu (joo; meilläpäin sanotaan oikeasti niin ja se menaa tyhjää) ja etukumikin oli lähes samassa jamassa. Mua veetutti, mut mä olin päättänyt, että Särö saa liikuntaa.. Niin mä veivasin kuutisen kilsaa ja Särö kipitti. Välillä vedettiin sprutteja, että sai oikein usvattaa. Ja välillä pidin irtikin. Ei Särökään missään megakicseissä ollut säänkään vuoksi, mutta saipahan ravata. Saatiin kakka maailmaan ja Särölle hyvä fiilis. Kotona se söi ruokaansa huomattavasti paremmin ja kokonaissaldo lienee normiannoksen luokkaa. Helpotti mua. Syötyään piehtaroi mies tyytväisenä sohvalla. Elämä on laiffii :) Ja ehkä mäkin sulatin ees kolme karkkia niistä kaikista tänään ahmituista.. mä aion toteuttaa seitsemästä kuolemansynnistä laiskottelua ja mässäilyä tänä viikonloppuna urakalla. Hah!!

Carron massu senkun venyy. Mä tunnen liikkeet jo ihan selvästi. Ja eilenköhän - vai toissapäivänä- mä kuulin Pian stetareilla pikku tikityksen.. :D!! Hirmu paljon ne liikkuu, mutta kai niiden kuuluukin. Ja sit taas äsken mä en tuntenut liikettä, kuin toisella puolella. Mut päätin olla huolestumatta. Kun ei Sisukaan aina potki Leenan mahassa kokeillessa. Joten ehkä meidänkin vauveleita nyppii tunnustelu. Niiden äitiä se ainakin ketuttaa välillä.. tänään esim. oli niin nyrpeänä kelliessään vatsa taivasta kohde. Ihan, ku ennen vanhaan.. ;)

Eilen oli känyt katastrofi iltalenkillä.. Mä en pidä enää Carroa irti lainkaan.. Tony oli päästänyt, rauhallisella metsätiellä.. ja , tottakai, koirien "kimppuun" oli rynnännyt isokokoinen uroskoira, täysin kontrolloimattomasti! Ja, tottakai, Carro oli säikähtänyt! :( Tony oli käyttänyt energiansa Carron suojelemiseen koiralta ja niinpä Särö ja Hiisi olivat ottaneet ohjat käteensä ja ajaneet tunkeilijan tiehensä. Tonyä harmitti IHAN kybällä, ettei ollut itse päässyt "nostamaan osakkeitaan" ja häätämään koiraa hiiteen. Nyt tietää, miten Särö the bullistelija sai siitä lisäpotkua.. huoh. Mut onneks ei ollut käynyt kenellekään mitenkään.

Kick

my... handyy!! :D Nimenomaan!! Mua on nääs potkittu, äsken, juuri äsken!! Käteen ja molemmin puolin!! :D!!! Mä kellistin Carron syliini, vatta taivaallepäin. Sehän ei "normitilassa" KOSKAAN makaa niin. Mutta siunattu tila saa sen mielenkin aikaan.. niin rouva köllii mun sylissä nykyään joka ehtoo. Ja mä lääpin tuota pinkkiä palloa.. ;) Ja tänään mä päätin ihan vähän kokeilla enemmän.. viime kerralla mä tunsin potkut 50 vuorokaudella. Nyt on menossa 48. Ja mä kevyesti painoin kättä vatsalle ja siellä, ihan kylkiluiden juuressa se tuli. Ensin en uskonut, mutta sitten se tuli taas. Ja sit toiseltakin puolelta.. :) VOIJETTÄ!! Ainakin siis kaksi masuasukkia!! :) Hiihii!! :))))))))

Ja peeäs: ensi viikon pe, 15.30 on ärööänteegeeeeän. Jänskää... :)

Ja peepeeäs: tausta oli niin pakko vaihtaa ällöpinkiks, sillä se jos mikä, on beibiväri! :)

linkki

Särön agilitystä. VIHDOIN.

http://www.youtube.com/watch?v=wI2AoWkCshg&feature=email

Toivotaan, et toimii.. suoraa linkkiä tähän, semmosena ikkunana en osaa laittaa ja jostain syystä en saa videoa youtubessa näkyviin.. :( Vaikka se siellä on.. ?!

No, mutta video on tältä aamulta, ekstemporee-tyylillä. Tälle videolle oli tilaus.. ;) Mut hyvä, että saatiin syy kuvata ja laittaa näkyviin. On pitäny tehä jo kauan sen..

Carro voi paksusti ja hvyin, nisät suunnilleen laahaa maataa ja maitoa on jo näkyvissä.. :D Enää kaks viikkoa.. kääk!! :)

Pennejäpennejäpennejä

Nii-ih!! <3

Tänään oli anopin ja miniän neuvolapäivä. Ensin, aamulla, kävi Hymy Haavisto, elikä Särön morsian Firabellen Hymy. Ja... ... ... ... :D! Pentuja oli monta!!! Niin monta, ettei edes tiedetä, miten monta!! :D Viisi-kuusi oli varmaa ja sit saattoi olla vielä lisää niiden takana.. jessus!! Säröstä tulee dädi ja Kaapelista mummo!! :D Ja Nappulavaara saa soopeleita ripakopallisen!! Hahaa Era!! Nyt sä joudut kastiin, missä saadaan näyttää, miten ruskeat peittoaa.. noo, juu nou! :D !!

Sit anoppiin. Elikä Kaabellson kävi tänään uusintaultrassa. Ja niin kävi, että kaksi pentua oli IHAN selvää. Eläinlääkärille. :D Mä en nähnyt oikeastaan muuta, kuin yhden möykyn, joka oli joku sisäelin. Mutta siinä ympärillä oli kuulemma kaksi pentua, joilla oli kallo ja selkäydinputkijuttu ja silmäaihiotkin!! :D Yksi, pienempi, pentu löytyi vielä lisää!! :D!!! Se oli piilossa osittain istukan takana, mutta oli kuitenkin. Sen selviäminen jää nähtäväksi, sillä se oli näitä kahta pienempi: voi vielä imeytyä. Mutta ell sanoi, että mahikset on: sikiönestettä on jo niin paljon, että voi hyvinkin kasvaa muut kiinni ja jäädä meidän iloksi!! Elikä Trickteamin unelma saanee jatkoa.. ;) Mä oon iloinen!!

Ja ilo jatkuu, sillä Särö syö ja voi hyvin!! Hiisi on tervehtynyt ja voi hyvin!! Tilasin Shetlandilta maitohappojauhoa, mikä tuli tänään ja Lacto sevenit jää taas mun käyttöön.. :) Tilasin mä penneillekin rapisevan lelun.. :D Ihanaaihanaaihanaa!! Tiiättekö, että ne vastoinkäymiset kannatti: nyt saa iloisista asioista enemmän irti!! :D MUN NAAMA NAURAA TAAS!! :D

Varapäre

on semmonen lituskainen päre, minkä saa ottaa itelleen, ku omat on palaneet. Mä tarttisin sellasen ny, muttei mulla sitä oo. Joten koetan kestää. Tää päivä on ollu ihan kauhee. Joka lailla. Mut bäk tu viikonloppu eka. Särö nimittäin taas, varottamatta, oksens ja ripuloi lauantaina. Sunnuntaina se oli jo normaali, samaten tänään. Päätin silti, että kiitos riittää ja varasin ajan eläinlääkärille, minne päästiinkin heti tänään. Siitä myöhemmin lisää. Myös Repo ripuloi lauantaina. Arvelin, että niillä vois olla joku "yhteinen pöpö", sillä Repokin oli jo su ihan terve. Ja eilen illalla katottiin Tonyn kans beebeetä. Hiisi oli ollut jotenkin kumman näkönen illan mittaan, korvat sivulla ja jotenkin ressukkana. Se tuli jossain vaiheessa Tonyn viereen sohvalle ja yhtäkkiä Tony pomppaa pystyyn!! Hiisi oli oksentanut jukelittoman läjän ILMAN sitä yök-yök-ääntä keskelle soffaa, ihan Tonyyn kiinni. Kasa haisi ihan pa****ta. Ei normioksulta.. Ja tätä jatkui läpi yön.. Aamulla soitin heti eläinlääkäriasemalle (sille, joka hoiti Särön vatsavaivaa viimeksikin: tietäisivät, mitä viimeksi tehty jne) ja sain ajan 12.45. Töissä huomasin, että mulla olis ollut palaveri klo 13.. ei muuta, kuin perumaan oman osuutensa palaveriin.. lisäksi tuntui muutenkin, että päivä töissä ei ollut niitä kaikkein ihanimpia.. mutta kai näilläkin on tarkoituksensa. Lähdin sit ell:ään kauhealla kiireellä töistä, sillä koetin viime tippaan saakka hoitaa "välttämättömiä" siellä päässä.. pääsin autoon ja muistin nähdessäni mittarin: range 13km.. en pääsis tuolla bensamäärällä kotiin ja ell:iin.. Bonuksena en löytänyt kukkaroani... etten voinut ajaa ensin tankille.. Ajoin kotiin, nappasin Särön ja Hiisin ja kaivoin kuumeisesti kukkaroani.. ei missään! Tiesin, että ell:in en ehtisi enää, ellen HETI lähtisi. Menin autoon ja päätin etsiä pikaisesti vielä sieltä. Huh.. kukkaro oli tippunut käsijarrun viereen. Nokka Nesteelle ja puolitankkia pikapikaa sisään, ettei menisi liikaa aikaa.. soitin matkalla Tonylle, että missäs se ell asema olikaan.. sain ohjeet, ajoin tienristeyksen ohi, uukkari takas, käännyin väärästä risteyksestä ja eksyin. Soitin lääkäriasemalle ja sain uudet ohjeet.. pyörin teollisuusalueella kuin puolukka siellä.. Ja joo, on mahdollista eksyä sinne. Mulle ainakin. En kuitenkaan edes pahasti myöhästynyt..

Särö tutkittiin ensin. Otettiin maksa- ja munuaisverikoe. Särö oli pöydällä kiltisti, mut nyppi jalkaa kun suoni ei heti löytnyt.. verikoe saatiin ja vietiin analyysiin. Sitten Hiisi pöydälle. Tunnusteltiin ja tutkittiin, otettiin verikoe myös. Menin odotushuoneeseen odottelemaan ja pian kuulin, kun puhuttiin urea-arvosta ja siitä, ettei saada maksa-arvoja.. Pian Särö pyydettiin uudelleen huoneeseen.. uusi koe: verikone väitti, että verikokeessa vikaa ja näytti urea-arvon (?) joksikin ja ettei maksa-arvoa saada.. siinä vaiheessa mulla pukkas kylmäähikeä.. ell sanoi, että voisi olla myös siitä, että nykäis just jalkaa, kun verikoetta otettiin. Pessimistinä mä heti kysyin, että miksikä muuten se voisi olla noin.. sain vastauksen, että katotaan tää ensin.. IHAN kauhee fiilis.. pelotti. Labrat tulivat molemmilta sit aikanaan ja sain kuulla, että molemmilla kaikki normaalia!! NIIN HUH! Hiisi oli kuitenkin koko ajan huonomman näköinen.. makoili ja valitti välillä sekä sen maha alkoi pitää lorinaääntä. :( Hipsu saikin sitten pahoinvoinninestolääkettä ja antibioottia niskanahkaan. Kuuri mukaan kotiin ja juottoruisku. Huomenna takas jos olo ei muutu. :( Voi meidän Hiisiä!! Ihan, ku sitä ei tarpeeks oo jo koeteltu. Elämä on niin epäreilua välillä!! Villi veikkaus siis, että meidän klaania kokeilee joku virus. Toistaiseksi- kopkop- Kaapeli on siltä välttynyt ja toivon, että välttyykin. Seinäjoen näyttelystä on kuulemma taas lähtenyt ripulioksennukset jne. liikkeelle. Mähän en sinne koiria vienyt, ONNEKSI niin!! Särö sai todistuksen Jyväskylääkin varten: on raukka sen verran laihtunut, ettei voi mennä näytelmiin. Eikä se menis muutenkaan: Carroa suojellaan pöpöiltä. Siinä meni sit sataegeä Messariinkin ihan kankkulan kaivoon.. jos meillä on sillon abauttiarallaa viikon ikäset pennut, ni Särö ei todellakaan mene Messariin.. Nii.. joskus tästä hätäsyydestä on haittaa.. mä ku ajattelin säästää ja maksaa halvimmalla (hah) ilmomaksulla...

Säröltä ei siis löytnyt mitään fyysistä vikaa ja hyvä tietenkin niin. Nyt sit saa popsia omaa ruokaansa ja sitä tonnikalanhajuistakanaansa. :) Maitohappobakteereja saavat koko sakki. Jospas se sitten siitä. Nyt mä meen hoitamaan pientä potilasta.. panin takkaankin tulen, että Hiisillä olis lämmin.. nyt on kaikki ruoka tullut pihalle ja varmaan on vilu ja kurja olo.. :(

Josko sittenkin..

iloa? Ensin Säröön. Vatsa tuntuu nyt normalisoituneen. Välissä käytiin taas syvällä sen tiimoilta.. tulin tällä viikolla töistä ja kotona oli viidet limaruikut ja kahdet oksut.. luulen, että syynä oli se, että Särö oli saanut liian isoja annoksia liian tuhtia ruokaa pitkän huononsyömiskauden päätteeksi. Joka tapauksessa stressi itellä oli hirmuinen. Aloitettiin taas nollasta ja päätettiin, että jos jatkuu päivänkin, niin ell kutsuu. Taas. Onneksi Särö kuitenkin lähti toipumaan hienosti ja eilen syntyikin märkään, mustaan maailmaan... Hyvä Kakka! :D Nyt ollaan edetty maltillisemmin: pienempiä annoksia ja useammin. Josko se.. toivotaan.

Sit Kaabeliin. Käytiin tänään ultrassa: vuorokausia 29. Nisät näyttivät "tiineen nisiltä". Ja ultrakone näytti kaksi mustaa mollukkaa. Olivat vielä niin pieniä, ettei niitä olisi kuulemma eilen vielä nähnyt. Onneksi ei menty eilen. :) Eläinlääkärimme meinasi, että niitä voi olla enemmän: eivät vielä kaikki välttämättä näy. Hänen suositus oli, että käymme vielä tiistaina uudelleen. Periaatteessa mulle riittää tieto, että on tai ei. Ja nyt tiietään, että on. Mut ehkä mä meen sit silti tiistaina. Ehkä. Luulen.. :) Joka tapauksessa ihana saada jotain positiivista!! Sillä niitä huonojakin uutisia on.. Mä en huomannut tänään (luin lehtä makuulleen soffalla), että Carro makas jalkopäässä. Ja ennen ku ennätin kissaa sanoa, se hyppäsi sohvalta alas.. ja se oli ell:n mielestä pahinta, mitä jalalla voi tehdä: hypätä alas jostakin. Ja, tottakai, Carro loukkasi jalkaa uudelleen. Voi jumatsuikka kun ottaa pannuun!!! :(

Mut täytynee nyt nauttia noista hyvistä uutisista eikä antaa huonolle mielelle voittoa. Mä aion ainakin yrittää sitä..

Bon apetit

sanoi Särö ja pisteli kupillisen ruokaa menemään. Toissapäivänä, eilen ja tänään. Kaksi kertaa päivässä. Nam. Ja huh!! Ehkä mä uskallan nyt huokasta sen asian suhteen? Toivotaan ja uskotaan. Kehään en kuitenkaan Häbää vienyt. Aa: son pohjavillaton. Täysin. Bee: son vielä liian hoikka. Ja cee: en halua minkäänlaista pöpöriskiä "turhantakia". Ja ei harmita. Mä en ihan hirveäksi faniksi ryhtynyt tuolle shelttien tuomarille. :( Noh, se siitä. Oli ihan kiva olla kuitenkin kehänlaidalla jännäämässä. Mä toin sitten näytelmistä tuliaisia. Hiisille ostin mustan liskofleksin. Jos ja kun se sokeutuu ja joutuu lenkeillä hihnaan, on sille nyt odottamassa oma fleksi. Hiisin suhteen on nyt vähän parempi mieli. Se on niin äärettömän iloinen, oma itsensä, ettei ole oikein surra ja pilata toisen elämää sillä. Perjantaiaamuna se tappoi aamulenkillä mun nahkarukkasen. Monta kertaa. Eilen se veti metsässä, kuin viitapiru. Joten ei meidän elämän vielä pidä eikä saakaan muuttua.

Sit mä toin toisen tuliaisen. JOS meille tulee pennejä. Nyt tai joskus. Niin mä shoppasin NIILLE pesän. Ensimmäisen illan aikana siellä nukkuivat KAIKKI. Särö oli ainoa, jota en ennättänyt ikuistamaan. :D Tonyn onneksi, ehkä.. :DDD Se oli kuulemma NIIN epämiehekästä.. ;)

ja sit vielä tän päivän kuulumisia. Tony oli treenaamassa shelttipoppoolla: Anun ja Essin, Tujun, Shotin ja Tällin kanssa. Nii ja sit melkeinsheltti Zipin ja Sonjan kanssa. :D Treenit oli vähän eri tyyppiset, kuin mitä etukäteen miettivät: "jouduttiin" puolittamaan halli, sillä toinen porukka oli treenaamassa toisella puolella samaan aikaan. Erinomaista häiriötreeniä junnuille. Joskaan meidän shelttisakki ei ennättänyt piitata naapureista mitään, kun pääsivät baanalle. Särö meni ihan vierestä rataa, kun erotusaidan toisellapuolella meni belggari putkeen. Aika sama ongelma oli kaikilla koirilla. Esteiden ohijuoksu ohjaajaa tuijottaen. Mutta syy siihen oli kaikilla vähän eri. Oli hauska kohta, missä Tony ja Särö juoksivat IHAN täböt "kilpaa" ja seuraava este jäi välistä: Säröllä oli sellanen "tyhjä katse" ja molemmat keskittyivät vetämään miljoonaa. Oli ihan hirveän hassu kohta, kun pysähtyivät sen jälkeen hämmentyinenä siitä, mihin se este katosi.. :D! Vaikea selittää. Mut joka tapauksessa, vauhti oli kaikilla kova ja meno hienoa. Kaikilla oli jotain treenattavaa ja se onkin just hyvä!! Kiihkeys oli käsinkoskeltavaa ja ONNEKS kukaan koiranhaukkua kestämätön ei treenaa tuossa porukassa. Särö alkaa muistuttaa treenikerta toisensa jälkeen enemmän mamaansa.. ;) Yes. Mut kivat treenit. Mäki näin, miten sylkkärin voi tehä keskellä rataa.. en oo ikään ennen nähny enkä voinu käsittää, et niin voi edes tehä.. näköjään voi. Ehkä tääkin muumio jossain vaiheessa pääsee tähän päivään taas kiinni. Meibi ens vuonna. Meibi not. Mut sivustaseuraamalla varmaan oppii enemmän, ku oon aatellutkaan. Pitäis enempi käydä kattoos treenejä niin, että oma koira on kotona. Kokonaan saa vaan katella.

Simmottei. Mut mä palaan astialle torstaina.. ;) Ny kuttuu beebee.. saa nähä, joutuuko tänään lähettään miinuksen. Houp not.. ;D

Varoitus

Seuraavaa tekstiä ei suositella kenellekään.

Vituttaa, raskaasti. Ahistaa, surettaa, itkettää. Samalla kuitenkin ymmärtää. Ja pohjalla on pieni ilokin.

Meidän päivään on taas kuulunut paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja toivoa. Mut mennään ihan vaikka aikajärjestyksessä. Aamulla mä tutkailin Kaapelin jalkaa. Musta se oli taas vähän parempi. Kävin muun sakin kanssa aamulekillä ja Carron kanssa "pakollisilla" omassa pihassa. Aikataulu oli sikatiukka, enkä jaksanut paistaa ensihätään Särölle jauhelihaa. Nappulat turvotettiin siihen sikakalliiseen tonnikalanhajuiseen kanaan (Applaws). Ei maittanut. Suunnilleen lähti pakoon, kun näki kupin. Meikä alusvaatteisillaan aamulla seitsemältä sit ruskistaan kanan jauhelihaa. Ei maistunut. Jätin Särön huoneeseen kahden eri ruokakupin kanssa: toisessa pelkkää nappulaa, toisessa kahta erisorttia kanaa, makkaraa ja nappulaa. Huoli oli iso. Kotiintulessa koskemattomat kupit odottivat Särön kanssa. Ahisti.

Töistä soitin eläinklinikalle: tuonko Carroa ollenkaan, kun oli jo parempi. Päädyttiin, että tuon. Ihan varmuudenKIN vuoksi. Jalka oli lähtenyt paranemaan oikein hyvin. Pieni turvotus ja kuumuus kuuluu kuvaan. Jääpussia, lepoa ja varottava hyppyjä esim. sohvalta alas. Pieni toivonkipinä nousi. Eläinklinikalla oli samalla joukkari silmistä. Kysyin, josko sattuisi olemaan peruutuksia. Sattui! Varasin Hiisille ajan. Carro kotiin ja Hiisi autoon. Ja tähän väliin täytyy sanoa, että on noita koiria kaikenlaisia.. ja niin on kyllä omistajiakin. Anteeks nyt vaan. Meitä melkein vastapäätä istui mies, jonka koira puri (!!) mistä kaulaan niin, että verta alkoi tulemaan.. Ihan oikeasti. Tsiisus. Lisäksi osa käveli kynsillään kiskoen, osa vikisi ja vapisi odotustilassa.. Niin, monta oli koiraa, mutta niin oli omistajaakin. Kuka mitäkin halua.. Ehkä.

No mutta. Hiisin silmät peilattiin. Diagnoosi: Pra- aste vaikea. Sekundäärisenä löytönä kaihi, pra:n aiheuttama. Hiisi siis tulee sokeutumaan. Aikaa siihen ei tiedetä. Itkettää. Tiedän, että koirat sopeutuvat. Tiedän, että se etenee: ei tule, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta miten selität koiralle, että "ei mitään hätää. Me ollaan sun kanssa" !? Et mitenkään. Mua NIIIN paljon sattuu ja ahistaa! Miten mei olla osattu ymmärtää aikasemmin?! Miten monta kertaa mä oon huutanut Hiisille, kun se on tömännyt johonkin shelttiin kovasta vauhdista. Luullen, että se tohottaa aivot narikassa.. Kaduttaa niin!! Mä tiiän, että kyllä se tästä. Jne. Mut silti, omalla kohalla, se on ihan eri juttu.

Mä kuitenkin uskon, että kaikilla, paskallakin, on tarkotuksensa. Ehkä mun pitää Hiisin kanssa käydä tää läpi. Shelteillähän on kans Pra:ta. Nyt mä tiedän omakohtasesti, mistä on kyse. Mä oon myös vakaasti sitä mieltä, että KUN sheltit saa geenitestin (vesikoirilla se jo on), ollaan me paljon PALJON rikkaampia. Nythän shelttiväki karttaa kantajia, kuin ruttoa. Sit me voidaan käyttää kantajia, jopa sairaita, terveille (geneettisesti) koirille. Geenipoli ei supistu ja rotu voi paremmin. Ja pra vähenee. Nyt tää on IHAN hakuammuntaa.

Sit loppuun vielä ilon pilkahdus. Ruskistin Särölle kanan jauhelihaa, lisäsin paistettaessa pannuun vettä. Panin nappulat likoamaan jauhelihavesimössöön ja menin kolmen pojan kanssa piiiiitkälle lenkille. Kotiintullessa Särö jo odotti ruokaa! Lisäsin tonnikalanhajuisen kanamössön sekaan ja kuppi kiilsi tyhjyyttään!! Innostuneena hain lopun säilykekanan ja kippasin kuppiin. Söi senkin. Jospa se tästä..

A´la Carte La Särö

Ruskista kanan rintafileitä ja/tai naudan jauhelihaa. Lisää ruskistuksen ohessa pannuun vettä. Laita nappulat turpoamaan jauhelihan ja veden kanssa niin, että nappulat turpoavat jauhelihan makuiseksi ja seassa on "sitä itteään.". Hae eläinkaupasta mahdollisimman kalliilla mahdollisimman pieniä purkkeja koiran märkäruokaa, joka on tehty pelkästä kanasta, ilman säilöntäaineita tms. Hinta 2,4jotain per purkki. Koko: pieni, litteä kissanruokapurkinkokoinen. Lisää tonninkalanhajuinen kanaseos nappulajauhelihan sekaan ja tarjoile lämpimänä. Sen jälkeen pidätä hengitystä ja ole liikkumatta niin kauan, kuin Arvon Herra suvaitsee syödä. Seuraavaksi nypi ja erottele lihoja (kana ja jauheliha) ja syötä niitä kädestä. Loput (lähinnä nappulat) voit heittää vessanpyttyyn. Näin meillä. Tosin, sanottakoon, että viikon aikana on ruokahalu parantunut ja muutamia (!!) kertoja on jo koko kuppi tyhjentynyt ILMAN käsisyöttövaihetta! Wow. Hain tänään sitä tonnikalanhajuista kanaa kuus purkkia lisää. Ja vain huomatakseni, että ko tuote on kokenut inflaation herra Kanin taholta. Joskin, nirsoilun päätteeksi, kana ja jauheliha upposivat. Ja jokunen napu. En kuitenkaan hengitä paperipussiin: Särö on syönyt kaksi päivää täysiä kupillisia.

Sit Kaahan. Avasin jalkapaketin eilen: ollut kääreissä 7 päivää. Jalka oli turvonnut (:() ja varoi sitä selvästi. Toivoin ja uskoin, että oli oudokseltaan niin. Aamulla jalka oli yhä turvonnut yhdestä kohdasta. Töistä tullessani tilanne näytti paremmalta. Varasin kuitenkin päivällä huomiseksi ell ajan. Nyt, illan tullen, on jalka EHKÄ taas vähän tuvonneempi? Pidetään jääpussia ja toivotaan parasta. Carro kuitenkin kävelee sillä aika tosi ookoosti ja jopa ravaa välillä sillä suht siististi. Ontuu kyllä mun silmään, mutta koko ajan vähemmän. Mä en nyt tiedä, mitä pitäis tehdä. Ainakin nyt katotaan aamuun ihan rauhassa. Jos tilanne on aamulla yhä parantunut, perutaan aika. Semmoisen ohjeen sain tänään eläinlääkäriltä. Kun kyseessä oli kuitenkin paha venähdys: vois kuvitella, että normaalia on tuo turvotuskin vielä tässä vaiheessa? Rouva itse on iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. Ei vaikuta pätkääkään kipeältä. Mut mistäpä noista tietää.. Huoh. *lähtee sittenkin kaivamaan paperipussia taas esiin*

Sit vielä loppuun haluan lähettää halit Päiville (jaksat analysoida tuota koipea mun kanssa moneen otteeseen), Eralle ja Pialle (voimia tellekin toipumisiin kovastipaljon!!) ja meille tsemppiä lähettäneille!! Ootte ihania ja oikeesti saan teistä jaksamista!! *halii*

Viikonlopun sattumuksia

Jos mä alottaisin ihmisjutuilla. :) Elikä rakas ja paras siskoni Leena (myös ainoa, mutta se ei kuulu tähän) saa joulukuussa Tupun kanssa Sisu-vauvan. Ja koska oon siitä aika täpinöissäni ja Leenalla on ollut kohtuu raskas kesä ja alkusyksy, niin päätin, että tempaistaan. Ihan oikeisiin vauvakusuihin ei langettu, mutta sinne päin.. :D Löysin Tiimarista huippumakeen sinisen nallekoristekattosydeemin ja Tony naulas (!) sen meidän keittiöön roikkumaan. Leenan tullessa perjantaina meille, oli ilme näkemisen arvonen.. :D Jokaisesta nallesta roikkuu vielä ilmapallo ja tuo koko sydeemi on ehkä joku nelimetrinen? ;D Äiti oli sen verran juonessa mukana, että oltiin hommattu pienet paketit "sankarille" ja lisäksi mä olin shoppaillut hemmottelukamaa: päähierontatikkujutut ja jalkojenhoitosettiä: Leenan jalkojen on pakko olla "melko" lujilla.. ;) Sit lauantaina shoppailtiin Sisulle "yhtä ja toista" Huvikummusta. Ihana IHANA viikonloppu hurahti ja meni nopsaan. Naurettiin, syötiin ja herkuteltiin rutkasti. Kuten kuuluukin. ;) Kiitos Leenalle ja Mamulle. Otethaan joskus taas uusiksi.

Sit koiriin. Ekana Carron kuulumisia. Se varaa jalalle!! :D HUH! Toki ontuu sitä vielä, mut toi sidesydeemikin voi tehdä sen: on semmonen jäykkä. Mä onneton vaan laitoin tänä aamuna ekan (ja vikan) kerran Carron aitaukseen ilman valvontaa: on mennyt ulkoilut niin hyvin ja leppoisasti. Teippasin minigrip-pussin paikoilleen suojaksi ja kannoin rouvan ulos. Ja viiden minuutin ulkoilun jälkeen kurkin, miten menee, niin EI PUSSIA jalassa!! Heti kauhuskenaario siitä, miten paketti ei saa kastua: hautoo ihon, jalan jne. ja hoito pitkittyy ja pahenee ja kaikkee!! :( Kaapeli nopsaan kainaloon ja föönasin sen koipea hyvän tovin.. ja sain sen kuivaksi. Ehkä se ei ollut ennättänyt kastua vielä läheskään läpi.. houp sou. Kaikkeen sitä kuulkaa joutuu. Oikeesti.. Carron fiilistä on koetettu pitää koholla piilottelemalla sille ulos ruokaa joka päivä. Tänäänkin etsi aamulla viereisestä metsästä, tasaselta kohalta, nappuloita häntä heiluen. :)

Sit Hiisiin. Kasvattajansa Raimo soitteli tuossa joitakin kuukausia sitten. Kyseli kuulumisia ja sitä, onko huomattu Hiisin näkökyvyssä mitään kummaa. Eipä oltu. Raimo kertoi, että on selvinnyt Hiisin äidin olevan PRA-kantaja. Ja isästä ei saada tuota tietoa: kuollut nuorena onnettomuudessa. Mutta koska mitään ei oltu huomattu, unohtui juttu. Kunnes toissayönä.. Otettiin koirat nukkuun makkariin; äiti nukkui olkkarissa eikä haluttu, et koirat änkee yöllä kainaloonsa.. ;) No, Hiisi pyysi yöllä jostain syystä ulos. Se törmäsi matkalla oveen, kaappikelloon, porttiin.. viisi eri törmäystä. Ja eilen päivällä, se törmäsi tuoliin, jota äiti kantoi toiseen huoneeseen. Hämäränäkö (ainakin) on huonontunut siis selvästi. Nyt ahistaa, yllättäen ja pitkästä aikaa.. Varataan Revolle vika (?) kontrolli heti maanantaina Kirkkikselle ja napataan Hiisi samalla mukaan. Peilataan sekin.. voi toista!! Selitty niin monta asiaa, mitä on ihmetelty, muttei oo osattu reagoida!! Esim. se, että Hiisi haukkuu nykyään tosi paljo herkemmin, kuin ennen, ulkoa kuuluville asioille..

Ja sit vielä Särön uutisia. Se on ollut papin (Tonyn.. :D) kanssa EKAA kertaa miestenreissulla. Oikein hotellissa yötä.. Mika ja Fire jakoivat saman huoneen. Syy; kaksi ykkösluokan kisaa tänään Tampereella. Mun piti mennä mukaan, mut mä jäin hoivaan muita koiria. Nyt jotenkin ei halua jättää niitä yhtään.. monta "potilasta". No, mutta sain puhelinraporttia paikan päältä. Ja toivon, et on videollakin jotain.. Kaks hyllyä on tuomisina. Eka rata oli mennyt aika "pihallaollessa". Särö ei oo treenannut muilla esteillä ja kokemusta muualta ei liiemmin siis oo. Se oli ollut "vähän" kuusalla. :D Ohitellut esteitä, jättänyt keppejä kesken jne. Mut oli ollut pätkiä, mitkä oli mennyt huisan hyvinkin. Puomi oli kus...t. Mut jos mä viittisin, ni mä sanoisin "mitäs mä sanoin". Mut emmä viitti. Musta nei oo viä kisavalmiita, alkuunkaan. Mut saahan sitä kisailla. Ja siitä sitä huomaa sit ohjurikin, missä mennään. Ehkä se on aina vierestä niin helppoo viisastella. Ja se jos mikä, on syvältä. Tokakin rata oli hylly ja puomi ei ollut pelitäänyt. Yllätys.. :D Mut taas oli pätkiä, mistä Tony puhisi tyytyväisenä. Joten kai se siit, treenaamalla. Toivotaan, että ruoka on reissussa maittanut ja ruokahalu kasvais vieläkin. On jo syönyt aavistuksen paremmin, mut ei vieläkään voi puhua, että läheskään hyvin. Jospa sekin, siitä.

Mut siinäpä meidän kuulumisia. Toivotaan, että kohta sais jo kirjottaa pelkkiä hyviä uutisia..

:(

Alotetaan hyvillä uutisilla. Mistä on dokumenttiä alla: Särö syö! :)
Tosin, kuten kuvakin kertoo..
oli pakotettuna "siihen". Ostin kanan rintafilettä ja naudan jauhelihaa. Tarjosin ensin aamusella nappulan seassa molempia. "Pyh", sanoo hän. Heitin mössön pönttöön ja aloitin alusta. Voinökäre pannuun ja rintafilettä sekä jauhelihaa sekaan. Ruskistus, tarjoilu lämpimänä. "No, voin syödä", tuumii hän. Ei hotki, ei ahmi. Mutta syö, kaiken. :D Ja eilen illalla oli syönyt (armosta?) nappula-ateriansakin pohjia myöten. Kanalla ja naudalla höystettynä. Jospa se, siitä. Kun juoksuiset naiset haihtuu elämästä.. :) Hymy käy tänään viimeistä kertaa meillä treffeillä. Säröhän astui Hymyn maanantaina, mutta eivät ole jääneen lainkaan nalkkiin. Enskertalaisella pojalla kun on "vähän" herkässä tuo turpoaminen.. :D Paakapieni. ;D Mutta pääasia, että "juttua meni sinne, minne pitikin". Paljon. Joten peukutethaan peukutethaan. Tänään toivotaan, että ei olis vielä myöhästä (proge oli to 9:n kieppeillä), joten jos siihen on uskominen, niin on myöhästä. Mut muiden käytöksestä ja Hymyn vuodonväristä päätellen ei. Nähtäväks jää.

No sit siihen toiseen... huonoon uutiseen. Carro oli eilen iltalenkillä lähtenyt juoksemaan

metsäautotietä ja jotenkin"nuljauttanut" jalkansa. Ei varannut sille lainkaan. :( Itse tulin työreissusta illalla ysin maissa: kolmijalanen koira tuli vastaan.. Mä olin NIIN huolissaini. Ranne oli jo selvästi turvonnut, vaikka Tony oli pitänyt siinä kylmää. Aamulla, herätessäni, tilanne oli ihan sama. Soitin klinikalle heti sen auettua- lupasivat ottaa meidät hetimiten johonkin väliin; ajat menneet. Eläinlääkäriksi saimme ortopedian (?) erikoislääkärin Rintasalon Jarmon; hyvä niin!! Ranne väänneltiin ja kuvattiin. Ensipelko oli onneksi TOIVOTTAVASTI väärä.. kuvassa ei murtumia eikä pahoja repeämiä. Ja jotta tilanne olis erityisen nolo, niin meikä meinas kupsahtaa jalkaa paketoidessa. Hikikarpalot ottalla, naama valkosena nieleskelin ja hengittelin. Sit oli pakko sanoa, että on vähän paha olo.. tuoli pyllyn alle ja hengittelyä.. hitto ku noloa.. Diagnoosiksi tuli siis paha venähdys. Koko jalka paketoitiin ja lepoa kaksi viikkoa. Jos ei varaa viikonlopunkaan jälkeen lainkaan, takas. Jos turpoaa, takas. Ja jotta tilanne olis mahollisimman kaoottinen: Carron astutuksesta tänään kaks viikkoa. Jee. Eli nyt sitten tarvittais taas niitä peukutuksia.. paranemiselle!!

X:t ja Y:t

on nyt sekoitettu kahdessakin coctailissa täällä päässä. Elikä jäämmä odottamaan, tuleeko Nappulavaaran ja Trickteamin yhteistyöstä haaveen sijaan totta.. :) Olispa aika nastaa.. :D Carrosta ei myöskään vielä tiedä mitään. Kovasti se on ollut hellittävänä; yleensähän siihen "ei kosketa". Mutta ehkä sekin on vaan sattumaa.. never nou. Mut toivotaan.

Muuten huushollissa ei ole tapahtunut ihmeitä. Sanotaanko, että viikot on menneet täysin, vain ja kokonaan häärätessä koirien juoksujen kanssa.. nyt on hetkeksi "kiimakiintiö" täynnä. *hihittelee* Särö syö edelleen sikahuonosti. Varmaan tällä kertaa johtuen näistä juoksuhommista. Mut silti.. mä ehkä menehdeyn huoleen. Oon pilkkonut hirvenlihaa ja kinkkua.. lämmittänyt mikrossa, tarjonnut kädestä, sulattanut pienen nökäreen voita.. huooh. Ei, niin ei. Tänään erotteli kinkut. Hirvi ei enää ollut niin hyvää.. ja nyt, mä, joka en KOSKAAN osta kanaa, aion hakea jauhettua kanaa: ruskistan sitä ja toivon, että uppoaa.. olis kevyttä ja ehkä maistuvaa? Musta kana on maailman epäeettisintä ruokaa. Ne elävät kuusviikkoa yötä päivää syöden, että lihoisivat nopeaan.. tilaa, sosiaalista elämää ei ole. Ne elävät tullakseen tapetuksi pian. Ja ne ovat eläimiä.. Kauheeta!! Jos Särö ei syö sitäkään innolla, vältyn sen ostamiselta taas. Mä oon koirillekin koettanut ostaa lammas- tai ankkapohjasta ruokaa, ettei tarvis ostaa kanapohjasta.. Nyt mä voin sanoa siis olevani pohjalla tän asian tiimoilla.. Virve kävi torstaina hieromassa Särön ja sanoi, että lihakset alkavat kadota ton laihtumisen takia.. kivakiva. Eli pian pitäis saada lihaa luiden päälle. Onneks on syönyt edes muutamina päivinä kaiken ruuan: tossa uudessa (kanapohjasessa..) ruuassa on proteiinia ja rasvaa niin paljon, että pitäis saada jotain aikaan. Houp sou. Oksennellut on satunnaisesti aamuöisin edelleen. Tänään tuli vaahtoa, jossa oli heinä. Se ehkä lasketaan normaaliksi. Ja tottapuhuen se oli tullut aamupissan aikana rappusille: en edes tiedä, kenen se vaahtoheinä oli. Mut koska pessimisti ei pety, ajattelin sen heti olevan Särön.

Että näin. Onneksi se on pirteä, iloinen,oma itsensä. Eilen illalla, beebeen aikaan, häbätteli ja toi lelua toisen perään. Ja puri sohvaa. :D

Lav is in te eer... dii-daada dii-daada..

Nii-ih. Rakkautta ilmassa siis. Carrolla oli sulho kylässä likipitäen kaks viikkoa! Ja sen hedelmää jäämme toivomaan ja oottelemmaan.. Koska ensirakkautta ei voi voittaa, pääsi Bosse uudelleen Kaabelssonin kanssa.. no, te tiiätte.. ;) Nyssit vaan jännätään. Ja taukoillaan agilityssä. Mikä ei yllättäne ketään... Ainoo, mikä mua vähä etukäteen mietityttää on se, että jos ihmiset luulee mun uusivan tän yhdistelmän näyttelytitteleiden toivossa. Mut ehei!! Ei. Mä uusin yhdistelmän monestaki syystä. Aa: edellisessä pentueessa oli kaks penneä. Särö ja Xy. Mä haluan tietää, mistä jäimme paitsi. Bee: SÄrö ja Xy on terveitä ja kivan näkösiä . Särö on ehdottomasti parasluonteisin sheltti, mitä tunnen. Ja cee: Bosse on edelleen mun mielestä ihan supermakee uros. Hieno kaikin puolin!! Joten monta syytä, miksi.. Mut katotaan. Ja peukutetaan. Ja varmaan mä taas saan jonkun kirouksen niskaani, kun tän ees mainitten ääneen. Koko haaveen ja unelman. Mutku mä en VOI olla hiljaa!! Mä niin toivon ja ootan!! :)

Ja laav jatkuu- nyt saimme Hymykoiran kylään. Ja toivomme, että poikamme pääsee lemmenhurmaan myös.. Mutta ko näistä ei koskaan tiiä. Ei koskaan. Ni ei auta, ku toivoa senkin suhteen. Ja varmaan taas menee mönkään, kun toivoo ja sanoo ääneen. Mut silti, mä NIIIIIIIN toivon. Hymy on supermakeeluonteinen koira kans!! Niis on paljo samaa cooleutta elämän suhteen Särön kanssa. Hyvä pari.. ;)

Ja sit asiaan bee. Mä pääsin tänään kurkkimaan, kun Tony ja Särö sekä Päivi ja Kipa olivat treenaamassa. Päivillä oli visio radasta ja siinä oli takaavientiä jne. Ja oli ihan kimuranttiakin kohtaa. Päivi ja Kipa menivät hianosti!! Ei ihme, että koira on varjoava!! Ja on se hienoa, kun pari on Pari. Oikeasti.

Särö ja Tony meni sit kans. Toooosi kivasti!! Ja Päivi sano ääneen sen, mitä mä aina mietin, ku näen Sääpän agihommissa.. et se näyttää ihan beeceeltä.. Menee silleen pää matalana ravia ja singahtaa, kun Tony kääntyy tms. Ja menee miljuunaa radalla. Että siinäs kuulitta: Ei Tony tarvi bortsua, ku sillä on jo semmonen!! :D Puomi oli jees, katotaan, miten saavat tän metodin pelittään. Mut vielä ainaski.

Ja vielä yks asia: me oltiin lauantaina työpukalla Tykyvaeltamassa Helvetinkolulla Ruovedellä. Mulla oli mukana Hiisi ja Särö. Bussissa, kylläkyllä! :) Työ- ja agilitykaverillani Minnalla oli myös kaksi koiraa mukana: kääsna Nelli ja papillon Elsa. Ja voi että kun koirat nauttivat!! Ja taas mami sai olla niin ylpeä pojistaan.. ne oli NIIIIIN hienosti koko reissun!! Bussissa ja poluilla. Koiria ja ihmisiä tuli vastaan paljon yms. Ei mitään pokkurointia.
Tossapa kuva reissusta: Särö pääsi kannonnokkaan päivätuvalla, missä grillattiin ja evästettiin ulkona notskilla. Eiks aika bähee mies? ;) Mua harmitti ihan sikana, etten ottanu kameraa sinne mukaan.. tuokin on kännykällä räpsästy..

Ja pakko vielä kertoa yks juttu: sunnuntaina oli meillä koirien ekat kaverisynttärit!! :D Tosin meiltä mukaan pääsi vaan Särö ja Repo, sillä Carro yhä hotmamaili ja Hiisi oli vähän edellisen päivän Tykyreissusta toipilaana. Ystävämme Shotti (TK1 Sleepless Hot On The Top) täytti kolme vee ja oli kutsunut (kyllä, saimme hienon kutsun postissa kotiin) meidät laavulle syömään ja leikkimään (kyllä, ohjelmaa oli sekä koirille että omistajille)!! :) Oli aivan älykivaa ja paikalla oli neljä ihmistä sekä 8 shelttiä! :) Että Essille kiitos!!

Nii. Eipä sit muuta. Paitti että JOS jollain on hyviä vinkkejä, millä laihasta koirasta sais normaalivartaloisen, ni vinkit on tervetulleita!! Särö nimittäin on luuta ja nahkaa. Haettiin sille eilen M&M:stä Royal Caninin ruokaa, jossa rasvaa on enempi ja joka on "erityisen maistuvaa" ja jota haetaan pelkiksi nameiksikin "ku on NIIN hyvää". Ja mitä tekee hän? Nuuhkasee ja häipyy. Ja mä, joka AINA oon sanonu, että kuppi tarjolle ja sit pois, ni oon ihan hädissäni.. pilkon kinkkua jne. Heittelen ruuan nurmikolle, että voi etsiä ja syödä.. jätän koko päiväksi kuivamuonakupin samaan huoneeseen Särön kanssa: voi syödä päivän mittaan. Mut Ei. EI.. Eli JOS tiedät OIKEASTI maistuvan kuivamuonan, ni vinkkaa. Neuta hän ei syö, Alt ei lihota. Ja jotta ei menis liian helpoksi, ni vatsahapponsa ovat sekoilleet kaksi kertaa vuoden aikana (joulukuussa ja nyt syyskuussa): ruoka pitäis olla sit varmuuden vuoksi vielä vatsaystävällistäkin. Eli siinä. Viikon pähkinä kaikille...

Aika taas juoksee

johtuuko sit perinteisestä syystä, että mukavassa seurassa.. en tiä. Myös kiireitä on ollut, joten sekin vaikuttanee asiaan: ajankulua ei huomaa. Joka tapauksessa: Xy on asustellut meillä huomenna jo viikon. Enkä yhtään uskois sitä!! En olis IKÄÄNIKÄÄNIKÄÄN uskonut, miten hirmu hyvin sen kanssa menee. Miinuspisteet siitä mulle. Siis pessimistisyydestä. Xyhän on Kokkolassa sijoituksessa. Ja mä olin päättänyt, että tän viikon aikana mä selvitän pääni Xyn käyttämisen/käyttämättäjättämisen suhteen. Ja mä oon NIIINNIIN häpi!! Mä oon päättänyt, että Xy on sellainen koira, jota haluan käyttää. Ehottomasti!! Se on superkiva koira kotona ja lenkillä. Se on vilkas, terävä ja temperamenttinen. Mutta se osaa tosi hyvin rauhottua eikä se stressaa kylässä tms. Meillä on käynyt Xylle vieraita ihmisiä kylässä, eikä se oli kenestäkään ollut "moksiskaan". Tervehtii ja jättää sit "omaan arvoonsa". Vähän, ku Särö. Tai no, aika paljon. :) Tänään se kävi Pian ja Kukin sekä mun kanssa Jämsässä Kaisan luona. Se ei ollut koskaan käynytkään siellä ja oli hirmu fiksusti ja rennosti, alkua lukuunottamatta: isänsä olis halunnut leikkiä lemmenleikkiä tyttärensä kanssa.. kun kiihkeä isä vietiin eri tilaan, oli Xyn elämä iisiä. :) Lenkillä sen kanssa voi ohittaa koiria ilman pelkoa, vihaa tms. Voi vaan kävellä ohi. Ja eilen kävin Xyn kanssa Mustissa ja Mirrissä. Siellä oli 13 viikkoinen bulldogin pentu: liki Xyn kokoinen. Olin saletti, että Xy ei tyksi siitä: ruttuinen naama jne. Mutta Xy meni vastaan ja nuuski häntää heilutellen. Sitä pysyi pitää irti lenkillä: tulee kutsuttaessa ja pitää koko ajan kontaktia: käy tasasesti moikkaamassa/pökkäämässä mua käteen. AINOAN miinuksen se saa multa tuosta terävyydestään ja vilkkaudestaan: se näkee ja bongaa asioita. Kaikkiin se ei reagoi, mut musta tuntuu, että jos sillä on tylsää tms., keksii se "tekemistä". Ja välillä se on epävarma: esim. näyttelykehässä. Sit se siellä keksii jonkun asian, mistä kehittää "asian" itelleen. Ja siitä mä en oo tyksiny enkä tyksi nytkään. Mutta koska mä oon nyt nähnyt sen elämää arjessa, mä oon hirmu onnellinen. Nyt mä tiedän, miten hieno pieni koira se onkaan. Ja jos kaikki menee hyvin, astutetaan se seuraavasta juoksusta, eli n. 6kk päästä, jos rytmi pysyy samana. Aika jännää!! :) Siitä sit enempi joskus, jos aihetta on. Houp sou.

Sit eilisestä: käytiin superhienoissa lenkkimaisemissa: Tony vei mut ja koirat Lehtimäelle, "Etelä-Pohjanmaan Lappiin" Valkealammelle. IHAN SUPERmageet maisemat!! Ihan, ku lapissa.. Siellä meni eripitusia latupohjalenkkejä, jotka oli sellasella hakkeella päällystetty. Kangasmetsää, soita.. IHANAA!! Koirat sai kirmata: ketään ei tullu vastaan. Mä niin takuulla meen sinne vielä uudelleen.. Otin onneks kameran mukaan ja nappailin kuvia. Uus albumi sieltä Picasassamme. Ja tuo blogin uus kuva yläällä on sieltä. Siinä on mun kaks marjaani: Särö ja Xy. :)

Tänään mä pääsin haisteleen pentuja.. Kaisan seitsemää kuolemansyntiä (non niin sulosia, että käy sydämelle) ja Pialla oli KuKi (kusikikkeli- joo ei oo vielä parempaa nimeä.. :D) mukana. Oli kyllä mageet pennut kaikki!! Ekakski ne Kaisan viisviikoinen trio ja Pian Kuki on samasta isästä: Howardista. Ja mä tulin üüberonnelliseksi, että mulla on sen uroksen spermaa pakkasessa.. kaikkien pentujen luonne oli NIIN käsittämättömän hieno, että jos tommosia saa itelleenkin, ni pullat on hyvin uunissa. Sit oli vielä Kaisalla neljä abaut viikonikästä pötköä.. ihania!! Hassua nähä Kaisalla mustia pennejä kerralla monta.. ;) Mut ei oo koiraa karvoihin katsominen: niin hienoja olivat kaikki. Mustatki. :D Tuliaisena mä toin Bossen meille pariks viikoks hoitoon. Kaisa lähtee Italiaan reissuun jne. :) Joten koiramäärä ei ainakaan vähene.. Tosin, Xy lähtenee pian kotiinsa. Harmi. Olisin pitänyt sen mieluusti täälläkin, pidempäänkin. Mut ehkä viä joskus. Houp sou.

Eip muut. Täl er.

Hoitolainen

Ei juma.. mun KOKO teksti katos, kun koetin leikata ja liimata eikä täs valikos oo niitä.. EIIIIIIH!!

No. Ei auta. Nyt tuolla lukee, että VIRHE.. automaattinen tallennus epäonnistui. Kivat sille..

Elikä tiivistetysti sama. En jaksa enää koko hommaa kirjottaa uusiksi. Ekaks: Särö on toipunut ennalleen. JEE! Tosin, tälläkin erää se on sairas. Lemmensairas. :D Sisartaan kohtaan.. <3 Xy on meillä hoidossa, mikä on superkivaa!! Ihmisperheensä läks Itävaltaan agin ämmämmeihin ja saimme Xyn jo maanantaina meille: saamme pitää murua meillä kokonaisen viikon!! :) Mä tyksin NIIN!! Saan rauhassa katsoa ja tutkia, mikä Xy on naisiaan. Miten se meillä on ja viihtyy: rento, jännittääkö, leikkiikö.. jne. Koko jutun. Ja mä oon enemmän, kuin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin on mennyt!! Neiti on meillä täysin rento. Köllii kyljellään jne. Ainoa "pikkumiinus" tässä vierailussa on juoksuaika.. Hotdaysit on just päällä. Tai noh, Särön tän päivän huutamattomuudesta päätellen ne ehkä alkaa hiipua.. eilen ne oli vielä. Toivotaan, että tähän samaan hikeen saadaan Hotmamallekin juoksu. Menis tässä samalla.

Muuten ei ihmeempää. Treenattu ei ole. Tai mä en ole: hirveesti työkiireitä viime aikoina ja jotenkin oon asennoitunut, että Kaapelin juoksu on ihan koska vaan. Ja niin sen pitäiski olla. Eilen illalla ei viä ollut, mut tän päivän tilanne on tsekkaamatta. Joten Tampereen kisat su jää väliin. Mä en oo treenannut keppejä sit sen viime katastrofin.. voisin kyllä joku ilta kävellä hallille ja kokeilla. Ehkä. Eikai tässä voi loppuiäkseen pää pensaassa istua.

Ja sit, ympyrä sulkeutuu tän kirjotuksen kohalla: alotin siitä, että Xy on meillä, koska on agin ämmämmät. Mä katoin äsken liiton blogisivustosta videon medeistä: niiden joukkueradasta. Ja mua itkettää.. Eka: sielä on kaks mun vanhaa seura- ja treenikaveria. Jari on ollut mun ja Tonyn alkeiskurssilla esim. :) Ja Anu ja Viima kans. :D Siitä tuli paljon hyviä muistoja ja hyvää fiilistä. Mut sit se haiku.. voi jessus!! Miten voikaan tulla kaikki ryöppyämällä mieleen? Miten voi vieläkin olla ikävä ja sattua? Miks kaunis asia saa surulliseksi? Sama juttu, kuin jos mä katon sitä uutta Eläinsairaala ohjelmaa.. Sutinenhan kävi siellä magneettikuvassa. Ja mä muistan sen odotushuoneen jne. Ja uudessa Koiramme lehdessä oli Putron haastattelu. Se oli Sutisen syöpälääkäri.. mä en lukenu koko lehteä. Panin pois. Ei pysty. Hitto, aikuinen ihminen!! Ja näin hyvä käsitteleen asioita...

Tää mun haiku alko jo päivällä, kun luin Pian blogia. Mä muistin heti, enneko luin pidemmälle, kun Pia puhu kurjista. Että se on Pialle kova paikka: nähä ja kuulla ne. Ja jotenkin se ikävän tuska, mikä sieltä rivien väleistä siirty. Ni se jäi mulle. Ja tuli omana päälle kans. Ehkä aika kultaa.. ehkä se helppaa. Ja se, mitä mä sanoin Pialle: että vain rakkaiden menettäminen tekee kipeää: siitä tietää, että ne on olleet tärkeitä. Ihan Hirveen Tärkeitä! Ja ei kai termejä Luopumisen Tuska tai Katkeransuloinen olis keksitty, ellei joku muukin tuntis niin.

Juupa. No, elämä varmaan tarjoaa välillä jotain lämmintä, positiivista ja mielentäyttävää. Mä uskon ja toivon niin. Mulla olis pieni haave siitä, mitä se vois olla.. :) Liittyy siihen, mitä moni on lähiviikkoina mulle tärkeistä ihmisistä saanut kokea.. Esim. Pia, Kaisa, Miina.. :)

Ihanaa, alkanutta syksyä!! Mä niin nautin pakkasaamuista ja punakeltaisista puista!! Pian, PIAN käärmeet menee piiloon ja mä pääsen taas metsään!!

peeäs: oon päivittänyt kotisivuille Pentueet-sivua: siellä on pätkä yhdestä kirjasta, joka on mua maailmassaeniten koskettanut. Ensin jo vuosia, vuosia sitten. Mä jäin koukkuun. Oon jakanut kirjaa muutamille sukulaisille joululahjaksi ja toivonut, että jospa joku sais saman fiiliksen, kuin mä.. ja sit uudelleen, vuodenvaihteessa, rakkaan siskoni häissä. Luin taas kirjaa ja pillitin. Toivottavasti se edes teistä johonkin osuu ja uppoaa.. ja jos sulla ei kirjaa vielä ole/et ole lukenut, niin tee se!! Et kadu. Lupaan.

Hauskaa lenkkiseuraa

oli tarjolla tänään! :) Mentiin Essin ja Shotin kanssa Atrian mettään ja olipa yyberkiva lenkkipaikka! Puolukat oli ihan hervottoman kokosia ja löydetiinpä karpaloitakin syötäväksi! Nam! :P Koirat oli ihan onnesta soikeena sekä uudesta paikasta, Essistä ja Shotista että marjoista. Ihan, ku nuo ei ikinä sais ruokaa.. Huvittavaa oli, kun Kaapeli uudesta polusta riemastuneena (tai sit ei seura kiinnostanu) kirmaili kauempana edellä. Ni ko sitä huusi tulemaan takas, niin Kaapelsson kirmas täysillä luokse saaden namiksi puolukan!! :D Ja se oli Carrosta niin hyvää, että tuli monta kertaa IHAN täböt luokse. Halvat namit.. :) Kuvailin sit koiria huvin vuoksi ja tein niistä uuden albumin Picasaan. Linkki kotisivujen etusivun alakulmassa. Siä blogilinkin vieressä.

Hihiteltiin Essin kanssa Lellulle, kun se NIIN pontevana etsi puolukoita. Ja etsi puolukoita. Etsi puolukoita ja söi niitä. Paljon. :D Mietittiin, että jos se olis ihminen, niin sillä olis Nokian mustat kontiot ja punanen muovisanko (näkyis paremmin) ja se ei käyttäis marjanpomijaa. Ja pikkukätösin se keräis sinnikkäästi koko ämpärin täyteen. Sit se soittais kotoa äipältä marjapiiraan ohjeen ja leipois sen. Ja muistais joka aamu ottaa vitamiinit kaikista pulloista ja purnukoista, mut ei rasvaliukosia. Ettei tuu yliannosta. Voi elämä ku mä rakastan tuota pientä, hentoa koiramiestämme!! :) Son NIINNIIN kulta!!

Hihiteltiin me Carrollekin: se oli taas niin olevinaan ja mennäviuhui siellä kauempana. Kato EVVVVVVVVK seura. Ja sit Essi laukas, että jos Carolla olis uikkarit, ni ne olis mustat narubikinit.. :D Ja että sillä olis vähän poikamainen kroppa: ei mikään uhkea lady. Ja non niin totta molemmat!! :D

Kiitos Essille ja Shotille vielä lenksuseurasta.

Ny mun pitää mennä: vuokrattiin Tonyn kans tänään leffa.. arvaatteko... "Kuka viritti ansan Roger Rabbit" KYLLÄ!! :D Hih, moon nähnyt sen joskus satavuotta sitten ja nyt se pitää nähä taas. Naureskeltiin, vuorostaan, Särölle. Kun sei YHTÄÄN oo, kunte kaimansa. Särö on tosikko (perinyt äitinsä) ja tuo punahousuinen pitkäkorva tuntuu huumorimiheltä. Nymmämeen kattoon, miten Roger selviää siitä aineesta, joka sulattaa piirroshahmoja. Mä muistan sen verran!! :)

Sitä, tätä ja tuota

Eka tärkein: Särö on ookoo. Täysin. Antibiootti tosin jatkuu vielä joitakin päiviä, joten sithän sen kaiketi tietää vasta virallisesti ja kokonaan. Mut on se. Lammas, kala ja hiiri sekä ex-sammakkopallo, nykynen pelkkäpallo on olleet taas kovassa kyydissä. Mä testasin eilen hiirellä (semmonen pentuajan sikapieni vinkulelu), että muistaako, mitä tarkottaa "pakita". Muisti. :) Liikkis. Paranemisesta ilahtuneena mä kampasin Särön tänään. Välittämättä PÄTKÄÄKÄÄN siitä, että seiniksen näyttely lähestyy.. karvaa lähti isompi kasa, kuin mitä on Häbä ite. Mä voin paljastaa, että on muutama asia, mitkä saa mut hulluuden partaille. Yks on ruokkoamattomat koirat.. mä en kestä takkuja: heti, jos sellanen löytyy, se pitää selvittää. Ja meinaan HETI. Vaikka olis yö. Ja toinen on klimppinen karva. Semmonen, että kun sormilla vetää läpi, ni tuntuu lönttejä. Minen kestä niitä. Ja tänään aamulenkillä Säröstä lähti pieni tuppo!! Kauheeta.. mä siitä suivaantuneena vedin sen kammalla (juu, tiheellä) läpi nyt illalla. Ja oli syytäki.. Kaapeli ja Lellu sai saman kohtalon viime weekendinä. Mä luulin, ettei Särölle tuu ikinä karvanajoa: tää on sen eka kunnon sellanen. Joten nyt harjaillaan. Ja veljet, ku tuntu makeelle homman päätyttyä. Palkkasin itteni Crowmooren uudella, kuivalla päärynäsidukalla. Sikahyvää.. :)

Sit tähän. Jos edellinen oli sitä. :) Tää ei liity koiriin mitenkään. Mä löysin eilen kaupasta piiiiiiiiiitkästä aikaa niitä Mariannen sinivalkosia karkkeja. Niitä, mitä oli ennenvanhaan myynnissä ja mitkä hävis: niiton saanut enää vaan laivalta, vaatimattomissa kilon pötiköissä.. :) Noh, nyt ne oli bäk!! Mä jouduin shoppaan pussin.. ja mä ajattelin, et se pussi vois olla semmonen "pahanpäivänvaralla"pussi. Semmonen, et otetaan jos ja kun on pakko. Hah, mä sanon. Sama, ku nikotinisti pitäis röökiä kaapissa ja vetäis vaan yhen hatsin päivässä. Mä oon syöny nyt tunnin aikana neljä (mikä on mun vähyysennätys). Ja mä luulen, ettei tuo pussi elä huomiseen. Eiks pahanpäivänvara voi olla kerralla niin paha, että kaikki menee? Musta voi.

Sit tuohon. Mä oon ilmottanu sekä Carron että Särön sunnuntaille kisaamaan Nokialle. Säröllehän on tullut dopingkarenssi: sei pääse joka tapauksessa. Kaa tekee juoksua: vielä ei paperissa näy mitään. Mut ihmehommaa on se, ettei mitään kutsua oo tullu. Onks agijumala kertonu niille, ettei me tulla?! Vai eiks tuo uus ilmosydeemi (liiton) pelitä? En tiä. Pitäs huomenna ehkä soitella sinne ja sanoo, ettei tulla. Ja että jos sais mania takas. Ainaki Säröstä, jossei tuo juoksu huomenna sit ala.

Ja sit vielä bonusasia. Moon koukussa. Kolmatta vuotta peräkkäin.. Beebeehen.. NIIN noloo.. ja ihanaa! :D Kaikkein kauheinta on, että mä haluisin 24/7:n. Onneks mullei sitä oo.. nyt mä oon extran ja yöshown (22.00) varassa. Ja mä niin katon sen joka ilta.. :) Mä en viiti sanoa tässä suosikkeja tai inhokkejani, mut sen sanon, että viime viikonloppuna oli pakko lähettää miinusääni.. :) Yks vaan. Ja sanon, että kannatti!! :) hihii.. Eli iltaa ootelles! Onks mulla lajitovereita?

Särö lääkärissä

Häbämies on ollut kipeänä. :( Oksennellut viikon verran öisin/aamuyöstä pääosin. Olen ajatellut automaattisesti, että on tyhjää mahaa. Enkä, poikkeuksellisesti, huolestunut. ENNEN eilistä.. oksentelu oli lisääntynyt tapahtumaan myös päiväaikaan ja näki, että olo oli huono.. eilen ei ruokakaan enää maittanut. Voi elämä, kun on huoli koirasta, joka ei osaa puhua eikä kertoa, mikä mättää. Tuntuu tosi pahalle. Etkä voi sanoa, että kyllä se siitä.. huoh. Saatiin eläinlääkäri tälle iltapäivälle. Onneks.. Särö nimittäin oksensi vielä aamulenkillä kolmesti vaahtoa ja päivän aikana oli kaksi länttiä matolla.. :´( Pieni verenkuva oli normaali, röntgenissä ei näkynyt mitään. Sydän pumppasi, "kuon nuorella urheilijalla": rauhallisesti ja voimakkaasti. Jotain positiivistakin siis.. Noh, diagnoosina vatsahappohässäkkää näin kansankielellä. Antibioottia ja pahoinvoinninestoa. Ell pisti ekat satsit. Ja ei uskois, että Säröllä on ikinä mitään ollutkaan.. hilluu jo entiseen malliin, jos vaan antaa.. ihme, mitä huono olo ja sen estäminen saakaan aikaan.. Nyt on erikoisruualla kolmisen viikkoa ja sit ollaan viisaampia. Nih ja lääkitys päällä. Eli ei pääse Häbämies mihinkään kisoihin koko syyskuun aikana.. Carrokin merkkailee siihen malliin, ettei taida sekään päästä kirmaamaan ennen juoksun alkua. Seuraamma.

Noh, mut treeneihin mama pääs. Tänään. Mä käpsyttelin Kaapelin kanssa treenaan ja koska halli oli hetkisen typö tyhjänä, niin otin itekseen keppejä pari kertaa. Ja meni NIIIIN persiilleen. Jätti kesken, pujotteli epävarmana jne.. mä ahdistuin.. Tony tuli ku taivaan lahjana mun yllätykseks ja iloks halliin kattoon meidän treenejä: pyysin, että veis Kaapelia. Mun nenään oli mennyt se pieni vihreä palkokasvi.. Ja Tonde lupas! :D Eka treeni oli semmonen, missä olis etua siitä, että koira lukis ite jonnin verran rataa, mut olis ohjattavis. Noh, Kaa ei lukenu yhtään. Oli NIIN kii Tonys, että ei tullu mitään, lähes. Näytti jopa, et Tony ei ehtis mihinkään.. :D Mut se johtu siitä, et Kaa kipittää kovaa ja nyt, ku se ei irronnut minnekään, ni oli tiukkaa paikkaa.. ;) Niin mä sit sain kunnian mennä ite toka radan. Ja Kaa meni mun kans PALJON paremmin. Noh, sehän hiveli mun fiilistäni ja hyvä niin: mä sain takas vähän kadonnutta fiilistä. Essille kiitos treeneistä, ryhmälle mukavasta seurasta ja Tonylle fiiliksen nostattamisesta, analysoinneista ja lainaohjauksesta. :)

Nyt toivotaan Särölle täydellistä paranenmista ja Kaalle aa: pikkusen vähemmän kuumumista radan ulkopuolella (edelleen mä oon sitä mieltä, (nyt on Tonykin), että se kuumuu liikaa myös hallin ulkopuolella) ja bee: mahtavaa, oppikirjamaista juoksua..

Sporttilöördaaggi

Mä podin huonoa omatuntoa viikon liikkumisesta. Tai noh, rehellisesti sanoen.. sen olemattomuudesta. Mun viikko on ollu niin kiiruista, etten ole ennättänyt, kuin lyhyehköille lenkeille. Jäänyt ne pitkät ja hyvät väliin ja treenitkin jäi väliin, sillä su oli kolme startttia ja ti tuli niin pian. Seliseli. Noh, mutta tänään päätin korjata tilanteen. Ehdotin Tonylle piiitkää lenkkiä, joka johtaisi LAGUn uudelle tipuhallille ja sit vielä lenkki jatkuis ja tultas sit vasta kotiin. Mä arvasin, että Tony innostuu treenaamisesta.. ;) Mut ei hikilenkistä ennen sitä: Tonde oli jo vetänyt hirmusen pyörälenkin päivällä. Siispä mä lupasin tehdä kunnon lenkin eeltä, kävellä sit sieltä Särön ja Carron kanssa tipulandiaan ja sit treenattas. Tony meni sinne tekeen treenit eeltä, jahka olis lenkittäny Hiisin ja Lellun.

Noh, mä tein sit pitkän, kunnon alkuverkan Carron ja Särön kanssa. Ja voi elämä, kun purin välillä hammasta. Sain lenkkiseurakseni - lue, taakseni- jonkun perheen: kolme aikuista ja kaksi pyöräilevää lasta.. laskin, että poikakullat ajoivat pyörineen seitsemän kertaa mun ja koirien ohi abaut kilsan matkalla.. mä jo suunnittelin nasevan kommentin.. mut jättäydyin hetkes taaemmas ja pääsin pälkähästä.. huoooh.

Noh, mutta treeneihin. Mä olin jotenkin ajatellut, että tehään puomi ja kepit ja lähetään himppeen. Mut koska en ollut puhunut Tonyn kans asiasta, ootti hallilla oikein treenit. Ja helekutinmoinen helle! Mä en voinut ymmärtää, miksi hallissa oli niin hirvee kuumuus, haju ja ilma! Mun tuulihousut tarttu reisiin kiinni ja hiki valu. Koetin ettiä puhaltimien säätimiä, mut en löytäny niitä.. enkä uskaltanu vääntää mitään. Avattiin läpiveto ja ihmeteltiin asiaa. Koska kyseessä on ex-broilerkeidas, niin lämpöä sinne saa, sen arvaa. Syykin selvisi, kun isäntäväki kävi hallissa jutuissa. Olivat lämmittäneet hallin 35 asteeseen haiduttaakseen vettä matolta.. pienimuotoinen vesivahinko oli käynyt. Lämpöä oli siis edelleen abaut kolkyt.. en oo ennen juossut tuulihousuissa semmosissa lukemissa. Enkä suosittele kenelleen.. vielä, kun nenässä haisi kananshitti ja ilma oli antiraikasta.. :D hehee.. kaikki, mikei tapa, vahvistaa.

Tony oli tehnyt hirmu hauskat treenit- pisteet ex kepolle. Treenattiin eka twistiä ja pakkovalssia. Ne meni molemmilta IHME kyllä hyvin. Carrokin kipitti hienosti!! Oli jossain hurmosmeiningissä läpi treenien muutenkin. Sit tehtiin rataa, missä oli muutama OIKEESTI ohjattava kohta. Tiukka vetokohta, mitä mä en saanu onnistuun. Carro joko poimi ylimääräsen hypyn tai sit kosahti sen jälkeinen kohta. Tony kiteytti aika kivasti.. mun ohjaus on IHAN kateis. Joojoo.. tiietään. Suoran putken vieressä puomi, minne Kaa meni AINASKI kolmesti. Olis pitäny mennä putkeen.. niinniin. Se on liian lovely este sille. Puomi siis. Noh, mutta kun siitä päästiin, niin piti mennä kaks suoraa hyppyä ja hakea vähän kuolleesta kulmasta putki. Se meni!! :D JIIHAA! Sit parit hypyt, takaaviennit ja välistävedot ja kepeille avokulmasta. Ja tiiätteks... SEKIMENI!! :) Hihii.. kolmesti tein kepit. Joka kerta alotus oikein ja joka kerta lopetus oikein. Niimpä niin. En tiiä, onko mun yhen illan keppikotitreenit auttaneet vai oliko säkää vai tilastoharhaa vai mitä. Mut tuntu kivalle. Puomi meni eka kerralla liitäen oravamaiseen tyyliin, mut mun epänaisellinen huudahdus sai pienen valonpilkahduksen aikaan. Puomi pelitti sit taas.

Kaapeli on jännä: se on herkkä, mut treeneissä ei yhtään ota nokkiinsa liikaa mistään. Mä saan tosi kovasti komentaa, että saan mitään vaikutusta aikaan. Mä en voi tottua ja uskoa, että niin pitää käyttäytyä. Mut se oli supermakee treeneissä! Oikea hilluhiirien äiti! :) Mä sain hirmu kicsit sen kanssa menemisestä, vaikka olikin tuulihousut reisissä.. uhhuh.

Sit poikaansa. Se on kyllä erilainen, kuin Kaa. Carrokin menee kyllä mun eellä, jonnin verran, mut Särö menee Tonyn eellä pitkästi ja hienosti ilman, että sen vauhti oleellisesti hidastuu. Ja heti, jos ohjaus on myöhässä, se alkaa bongailla. Menee joko mihin sattuu tai juoksee pää pystyssä ohi, tähystellen ties minne. Mitään ei saa ilman senkään kanssa. Mut eri syistä, kuin äireensä. Hassua. Kuumana sekin käy ja muka niin pätevänä. Ja on kiva nähä, et mr pitkäkoipikin on välillä pulassa, ku ei ehikään.. :D Hah! Ei oo pelkästään meidän tavallisten juoksijoiden ongelma enää. ;)

Mut nyt voin sanoa, että jäi superkiva fiilis ja himo mennä uudelleen! Koirilla oli jättekivaa ja meillä kans! Treeneissä oli taas itua ja hallissa on tilaa juosta oikeesti: 45 metriä pituutta. Sai oikeesti menemisen tuntua. Sit käveltiin vielä pidemmän kaavan kautta kotiin: kaikki neljä ihan maitohapoilla, luulisin.. mä ainakin olin, reisiliimatuulihousuineni ihan kanttu vei. Thänkjuukaad hetivalmiskiukaasta. :) Ja sidukasta. :) Ja ihanista agikoirista, treeniseurasta ja fiiliksestä.

Alle vyön

Ekaks mun pitää sanoa, että ei mulle mikään megashyvä fiilis jäänyt kisoista. Kai mä kirjotin siitä liian positiiviseen sävyyn. Kati sano hyvin, että pitäis aina onnistua vipalla radalla, ni jäis hyvä fiilis. Nythän meillä meni, ku lehmänhännällä. Suoraa alaspäin, kisojen edetessä. :( Nooh.. onneks lähettiin ees sieltä ylempää. Kai se olis vielä kamalampaa, jos olis menny kaikki kolme rataa yhtä surkeesti, ku vipa. Jossa surkein osuus oli se kolme keppialotuskieltoa.. Mut emmä IHAN masentunu ole, sillä maksettiin eilen startteja.. :D Särö kisaa hyppikset Nokialla kahen viikon päästä (13.9) ja Tampereella kolmen viikon päästä (20.9). Ja Carro kisas jommassa kummassa sekä hyppiksen että perusradan ja jommassa kummassa sekin kirmaa vaan loikkaset. Kisajännitystä.. tai pikemminkin, kisainnostusta taas ilmassa.. ;)

No, mut muihin asioihin. Elikä mä sain tänään iskuja vyön alle.. Käytiin Tonyn kans iltalenkillä hallilla: haettiin avain sinne. Ja meiltä kun sinne on tuo huima abaut kilsa, niin siitä saa jopa "liian" lyhyen lenkin: joutuu kiertämään toista kautta sinne, jotta tulee kunnon verkat ja lenkit. Ongelmansa kullakin.. :) Noh, mutta puhuttiin sit kotimatkalla kisasuunnitelmista: missä ja koska jne. Mä sit vinoilin Tonylle, että turha suunnitella mitään kisoja, kun ei osaa vielä ees kaikkia esteitä.. viittailin puomiin. Tony sit vastas, että osaa ne sen yhtä hyvin, kun mekin: osuu jos osuu.. Isku 1. Noh, mä sit sanoin, että turha opetella samoja virheitä, kuin me: tekis jotain uusia. Siihen tuli sit isku 2: "on vähä paha keksiä enää uusia virheitä teidän jälkeen". :D Noh, mä sit olin piiitkästä aikaa vähän vekkulilla tuulella ja kun päästiin tunneliin, niin hoilasin oopperaäänellä "istuipa kerran härkää". Kaiku niin makeesti. :D Päästiin sit tunnelista ulos ja käveltiin jalkakäytävää: molemmilla kaks koiraa narussa ja peitettiin koko jalkakäytävä. Mä sit jatkoin vekkulointia ja huikkasin isoon ääneen (ketään ei siis näkynyt oikeasti), että "varokaa, leveä kuljetus". Tony huus perään: "ja mies sekä neljä koiraa". Isku 3. *hihii*

Semmosta. ;) Met jatkamme treenaamista, jotta päästään sinne kisaamaan, joskus ja oikeesti ja vähä enempi tavottelliseti. Me voitaski miettiä seuraavaksi tavotteita, niinko ääneen. Hmm..

Doh di

Kisat takana. Ja moon hengissä. ;)

Alkuun heti, että piruuttaankaan en vaihda vielä väriä: kituutetaan vielä ja yhä!! :D HAHAA.. (kuuletteko räkänaurun? )

No sitten raporttiin. Särö aloitti. Ja mä NIIIIIN jännitin. Enempi, kun omia ratojani. Tuplasti enempi. Särön päivä alkoi mittauksella ja medihän se oli: ei mitään kiertoonjuttuja. Eikä me niin oltu ajateltukaan. 37,5 oon mä saanut, käsisenmustankirjan päällä. Mittaus itessään meni hienosti: mä veikkaan, ettei Särö edes tiennyt sitä mitattavan tai mikrosirutettavan. Evvvvvk.

Rata oli yhtä-kahta kohtaa lukuunottamatta aikalailla luukutusta. Ykkösillä siis. Muutama kohta oli estekulmilla tehty haastavaksi ja siinä moni saikin hyllyä ja kieltoa. Särö sen sijaan otti ne ihan muualla.. :D Lähdössä oli kaksi hyppyä suorassa linjassa, josta kolmoselle -> putkeen. Tony meni ottamaan kakkosen takaa kutsuna ja Särö kiersi kakkosen!! Kyllä. Eikä mitään logiikkaa miks. Mä sanoisin, että nuoren koiran hölmöilyä. :) Meni vaan miljoonaa ohi, kun oli niin siitiä paahtaa. Sit vitonen oli mutkaputki, josta kepeille. Särö tuli putkesta, näki kehän reunalla jotain: katto eka sinne, sit Tonyä, eikä siis kepeille oikein sisään. Tony korjas sen ja loppu oli, ku elokuvista. :D Menivät yhessä, Särö teki hommia ja näytti ihanalta! :) Minoon ylypiä.. ;) Sanoin Tonylle, et hyvä, jotta menevät ryhmään treenaamaan: Särö tarvii häiritä kehän reunalle jatkossa: näkee, että ovat treenanneet kaksin. Viittaan siis tuohon mutkaputken jälkeiseen elämään. :)

Sit mamansa. Eka rata kakkosessa meille. Ja soli hyppis. Carro tuntui menevän kovaa kyytiä, meni matalana ja pitkänä ja hienosti, kahta asiaa lukuunottamatta. Eka: sen tassut kopsi rimoihin. Nei satanut alas, mutta ainakin viis rimaa kolahti. Sen kuuli. Lisäksi aika lopussa oli semmonen siksak-hyppykuvio, minkä jälkeen oli putki mutkalla: eka piti mennä tyrkkysuun ohi ja sinne kauimmaiseen päähän. Mä sanoin tutustumisen jälkeen, että JOS selvitään tuosta siksakista, ni putki on jo melekoosen haastava meille.. ja niin kävi. Mä jäin sen verran siinä siksakissa jälkeen, että kun piti ottaa haltuun pituudelta, ennen väärääpäätä putkesta, mä en ollut käden kanssa eellä. Huusin Carrolle, että "tänne" ja näin, miten sen jäniksenkorvat kääntyi taaksepäin ja sit mä näinkin enää hulmuavat housut, jotka katos putken uumeniin. Mä en siitä silti masentunut: tehtiin rata loppuun ja fiilis, mikä radasta jäi, oli tosi hyvä!! :) Mä veikkaan, että rimat kopisi, koska Carro olis ollu väsyny: mä verkkasin sen liian aikasin: laskin, että alotetaan ennemmin, kuin alotettiinkaan ja Kaa hillui liian kauan narussa.

Toka rata sit oli perusrata. Sama homma: Carro hillui liian kauan: verkkasin sen taas liian aikasin ja siitä johtuen liian kauan... Katokaas kun jotkut nei opi koskaan.. Noh. Eipä ole paljon kertomista. Tuli kolme virhettä, joista JOKAINEN edusti meidän tyyppivikaa. Eka tuli rima. Sit tuli keppien alotusvirhe ja sit vielä puomin alastulo.. Mulle jäi aika kökkö maku koko radasta, mutta kotona, videolta katottuna, sei ollutkaan niin kauhee. Siinä oli monta kohtaa, jotka meni hienosti ja hyvin. Ja samaa voisin sanoa joukkueradalta: eli rata nro 3. Carro oli jo verkassa musta aika "löysä"; väsynyt. Sen näki koko koirasta kisa-alueella. Harmitti, että en osannut sen kanssa paremmin toimia päivän aikana. Vaikkakin se oli välillä käynyt kotona huilimassa. (kaksin Särön kanssa kotona: en tiä, oliko nukkunut vai nou..). Noh, kepit kosahti oikein kunnolla. Carro alotti kolme kertaa väärin kepit ja siitä hyl. Bonuksena se vielä jätti ne kesken. Jos keppejä ei olis ollut, olis se ollut nolla. Eiks kiva? Mustei... Mä olin ihan maansamyyneenä, kun tulin radalta. Kaa ei sitä onneks, toivottavasti, tajunnut ja Tony ihanana lupas mennä sen kanssa jäähylle: mä sain kerätä itteäni.. :( Mä katoin sit kotona senkin radan ja täytyy sanoa, että mustallakin pilvellä on kultareunus. Miten monta kohtaa menikään hyvin: vedot, työnnöt jne. toimi hienosti: Carro liikkui hyvin, luki rataa, otti puomin kontaktin ja oli kuulolla muutenkin! Eteni.. Eli ei pitäis aina nähä vaan sitä, mikä ei toimi, vaan myös se, mikä menee hyvin. Mä yritän opetella sitä.

Mut nyt mä meen opetteleen, josko saisin tän päivän radat koneelle! :D Olis kiva näyttää teille, mistä puhuu.. ;) Balaan astialle.