kuuluu niihin maailmankirjon urheilulajeihin, mitä tää vihaa, inhoo ja karttaa. Mutta mitäpä sitä ei.. tiiätte jatkon. On tutkitusti todistettu, että Särö syö nihkeästi/ei syö lainkaan, JOS lenkit on lyhyitä ja ei ole elämässä äksöniä. Ja nyt on ollut meidän koirilla kurjat ajat.. kaksi pikkulenkkiä (alle viis kilsaa) päivässä: aamulla ja illalla. Tiistaina Särö kävi treeneissä ja "ahmi" ruokansa. Mut muut päivät.. No, tänään aamulla söi siivun kinkkua. Pikkulenkin jälkeen. Sit mulla meni työasioissa aika pitkään.. satoi vettä, oli pilkkopimeää.. Carro ei voi vieläkään tehdä pitempiä lenkkejä ranteensa, saatika mahansa vuoksi. Joten iltalenkkikin oli lyhyt. Ja Särö ei syönyt puoliakaan. Mä sitten tuskailin ja pähkäilin.. ja sitten mä, the antipyöräilijä, puin kevyttoppiksen, Särön heijastinliiviin ja valjaisiin ja nousin Tunturin selkään. (olikohan se ees Tunturi?) No, anyway, vettä satoi ja oli ihan hirvee sää. Mun takakumi oli totaalisen tussu (joo; meilläpäin sanotaan oikeasti niin ja se menaa tyhjää) ja etukumikin oli lähes samassa jamassa. Mua veetutti, mut mä olin päättänyt, että Särö saa liikuntaa.. Niin mä veivasin kuutisen kilsaa ja Särö kipitti. Välillä vedettiin sprutteja, että sai oikein usvattaa. Ja välillä pidin irtikin. Ei Särökään missään megakicseissä ollut säänkään vuoksi, mutta saipahan ravata. Saatiin kakka maailmaan ja Särölle hyvä fiilis. Kotona se söi ruokaansa huomattavasti paremmin ja kokonaissaldo lienee normiannoksen luokkaa. Helpotti mua. Syötyään piehtaroi mies tyytväisenä sohvalla. Elämä on laiffii :) Ja ehkä mäkin sulatin ees kolme karkkia niistä kaikista tänään ahmituista.. mä aion toteuttaa seitsemästä kuolemansynnistä laiskottelua ja mässäilyä tänä viikonloppuna urakalla. Hah!!
Carron massu senkun venyy. Mä tunnen liikkeet jo ihan selvästi. Ja eilenköhän - vai toissapäivänä- mä kuulin Pian stetareilla pikku tikityksen.. :D!! Hirmu paljon ne liikkuu, mutta kai niiden kuuluukin. Ja sit taas äsken mä en tuntenut liikettä, kuin toisella puolella. Mut päätin olla huolestumatta. Kun ei Sisukaan aina potki Leenan mahassa kokeillessa. Joten ehkä meidänkin vauveleita nyppii tunnustelu. Niiden äitiä se ainakin ketuttaa välillä.. tänään esim. oli niin nyrpeänä kelliessään vatsa taivasta kohde. Ihan, ku ennen vanhaan.. ;)
Eilen oli känyt katastrofi iltalenkillä.. Mä en pidä enää Carroa irti lainkaan.. Tony oli päästänyt, rauhallisella metsätiellä.. ja , tottakai, koirien "kimppuun" oli rynnännyt isokokoinen uroskoira, täysin kontrolloimattomasti! Ja, tottakai, Carro oli säikähtänyt! :( Tony oli käyttänyt energiansa Carron suojelemiseen koiralta ja niinpä Särö ja Hiisi olivat ottaneet ohjat käteensä ja ajaneet tunkeilijan tiehensä. Tonyä harmitti IHAN kybällä, ettei ollut itse päässyt "nostamaan osakkeitaan" ja häätämään koiraa hiiteen. Nyt tietää, miten Särö the bullistelija sai siitä lisäpotkua.. huoh. Mut onneks ei ollut käynyt kenellekään mitenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti