maanantai 28. kesäkuuta 2010

SIIS Ou Mai Gaad..

Mä en tiedä miks, mut kerran oon kattonut Will and Grace (?!) -nimistä sarjaa. Ja siinä oli sellanen kimeä-ääninen nainen (sama oli muuten Frendeissä yhtäaikaa synnyttämässä Rachelin kanssa) ja se hoki tuota OU MAI GAADIA sellasella kimeellä äänellä. Ja tänään mä haluaisin sanoa just niin, just yhtä ei-uskottavalla äänellä ja samalla pilkkeellä silmissä.. :D Määpä kerron miks. Ja nyt EN mee aikajärkässä. ;)

Eli tultiin just kotiin: käytiin treeneissä. Tai Tony kävi. Säröllä oli vikat treenit ryhmässä: ryhmistä sit pieni tauko paikallaan. No, anyway, tänään oli siis vikat treenit ja mä sain kunkkuidean: soitin Anulle (the coach) ja kysyin, onko tullut peruutuksia. Ja oli!! :) Carro sai luvan tulla mukaan!! :D Ja, tarina jatkuu, Felix tuli meille la-aamuna hoitoon ja on ensi maanantaihin saakka. Koska se tarvitsee kontaktitreeniä ihmiseen koiralaumassa, päätin mä ottaa junnut mukaan. Mypa sais tokoilla hälinässä jne. Ja niin läks team Trickteam liikenteeseen. :D!! Ihan ekkuna treenas Tony Carron kanssa. Ja nyt se O M G... se on NIIN outo!! Siis NIIIIIN outo. :D Ei meinannut jäädä lähtöön millään, kun sit jäi, vaihtoi painoa etujalalta toiselle miljoona kertaa, nyki.. mut pysyi. Meni miljoonaa, TÄNÄÄN hän irtosi. Ei lue työntöjä, eikä käänny vedoilla. Mutta menee hirveää kyytiä ja kolme neljäsosarataa ihan sairaan makeesti. Näyttivät ihan agilityparilta!! :D (hetken ainakin.. *hihittää*) Kukaan meistä kolmesta: Tony, Anu tai mä, ei oikein tiedä, miten sen kanssa pitäis toimia missäkin kohtaa: oli pari välistävetojuttua ja takaavientiä ja arvatkaas, menikö ne hienosti!? No ei ni.. :D!! Mut silti: mamaa näkee erittäin harvoin niin äärettömän onnellisena. Onhan se onnellinen joka päivä ja aina tuttuja nähdessä, mut toi palo.. mä ihailen sitä, ja tavallaan raivostun siitä, joka kerta yhtä paljon. Kun se EI YHTÄÄN ole kuulolla. Etenkään kentän reunoilla.. no, se mamasta. Kivaa oli! ;)

Sit Häbä. Se meni kanssa sikamakeesti!! Paremmin, kuin äitinsä. Takaaviennit ja välistävedot toimii sillä huomattavasti paremmin JOS Tony on ajoissa ohjaamassa ja kertomassa. Ja sit, niiden O M G. Ne palas kasarilta tähän päivään: Tony ei edes meinannut ehtiä puomilla händyn kanssa häsäämään, joten juoksupuomitreeni jatkui. Ja se pelitti.. mut se ei pelitä jatkossa, jos sitä ei treenaa. Joten ne tietää, mitä ne tekee.. ;) Treenaa. Ja sit pääsee kisaamaan ja sit, mä luulen, kasvaa nälkä. Ja se on se, mitä on ootettu. Pitkään. Mä kattelin tänään Tonyä ja Säröä, muuallakin kuin agissa, ja mä väitän, että se on Tonyn Elämän Koira. Ihan oikeasti. Ne on täydellinen pari. Särö olis mulle ihan liian "jäykkis".. siis hyvässä mielessä. Se kuumuu nanosekunnissa ja sit coolioituu yhtä äkkiä. Repii sikana lelua ja kun leikki loppuu se on ihan itse tyyneys. Mun koiran pitäis ehkä olla vähän "hullumpi". Mut Tonylle se on täydellinen. Ja Tony on sille täydellinen. Ja tollasiahan niiden pitäis olla.. :) On se hieno. (omakehuhaisee) Ja oli kiva nähdä niiden treeniä, pitkästä aikaa!!

Sit junioriosasto. Mypa tokoili pihassa ja sisällä pikkuisen. Sen sivulletulot on jo aika tosi hyvät. Joskin se hyppii mun kättä vasten ja mä luulen, etten ehkä ihan vielä voi jättää namia kädestä pois. Mut sen paikka alkaa olla oikea ja se aktiivisesti hakee paikkaa: ei tarvi mun kättä ohjaamaan sitä tms. Joten hyvä!! Sit mä seuruutan sitä pikkuisen jo: se koettaa saada namia mun kädestä: pidän sitä tyrkyllä ja kättä alhaalla, MUTTA se saa makkaran vasta kun luopuu siitä. Ja mä oon sitä mieltä, että se meni jo tosi hienosti!! Vaikka oli hälinää ja mölinää ja rekkoja meni läheltä jajajaja... :) Hieno pentu!! :) Maahan se menee jo pelkällä käskyllä: ei tarvitse enää namikättä lainkaan! Hianoa!! :D Muutenkin se oli ihan hirmu pätevä ja reipas!! PIti muhun kontaktia, tarjosi temppujaan, oli reipas, varasti lelun sata kertaa mun taskusta (ja sit mä revin sen kanssa joka kerta: kumma, että varasti sen aina uudelleen.. :D) Mä olin Yypsasta ihan pikkuisen vähän ylpeä.. ;)

Ja sit Felix. Sille mä tein naksuttelua ja katsekontaktitreeniä. Kun katsoi mua silmiin, naks ja nami. Osaa sen, mutta en ole ikinä sen kanssa sitä tehnyt. Alkuun oli haastetta: oli NIIN paljon härdelliä ympärillä, että pää pyöri kuin hyrrällä. Mutta se poika muuttui!! :) Lopuksi tarjoili sitä mulle seistessä ja "hengaillessa". Hienoa!! Sillä on ärsyttävä taipumus haukahdella "turhasta" ja siihen mä olen nyt puuttunut aika tiukasti. Esim. kun tultiin kotipihaan, niin haukahteli heti Hiisin ja Revon kuullessa. Mä luulen, että on innokas, epävarma koiralaumassa jne. Mut silti, mä puutun siihen. Ja se auttaa: on jo parempi! Lisäksi tuo kontaktin tarjoaminen ja ylläpito on tosi hieno juttu: sitä me työstetään viikon aikana. Tekee muuten pennulle hyvää elää välillä koiralaumassa ja sen rytmissä, säännöillä. On ihan erilaista, kuin ei-koiralauman elämä.. Koirien, vieraiden, kanssa Felix on tosi hyvä. Menee iloisesti, muttei dominoivasti, tervehtimään. Mypaa ja Hiisiä on koettanut astua (dominoi?), mutta siihen mä olen myös puuttunut. Mutta ihanahan tuo on.. <3 Pikku Felix.. :D Ja on muuten huvittavaa, miten Myrtin kanssa leikkivät ihan eri lailla, kuin mitä Mypa leikkii Oodin tai äitinsä kanssa. Joka parilla on eri tapa leikkiä.

Se koirista siis. Sit viä Huldsujuttua. Tänään oli äippäpolilla "tsekkausaika". Päästiin ekana käyrille: nähtiin sykkeet ja liikkeet. Ja kuultiin ne molemmat. :) On se liikkistä!! Siellä oli kaksi muutakin äitiä käyrillä ja oli sekin jotenkin hassua: joka puolella kuului koppotikoppoti.. :) Se on jotenkin aika jännää.. Sit, ironista, mä ajattelin aamulla sinne mennessä, että "tää on kyllä kiva juttu, kun täällä ei ole kuin naisia".. no, sitä saa mitä... mulla oli mieslääkäri. Ei siinä PERIAATTEESSA mitään. Mut sit periaatteessa on.. mä en mitenkään hurrannut riemusta, joskaan en itkenytkään. Vähän, että "yritän olla aivan sama". Ja mua ei olekaan koskaan tutkittu niin nopsaan. :D En tiä vaikuttiko se, että Tony oli mukana jotenkin. Ehkei. Mutta joka tapauksessa se oli nopeaa toimintaa. Sen jälkeen ultrattiin; mittaili ja tutki virtauksia jne. Mutta yhtään en tiedä, mitä tutki ja mitä siellä näkyi.. selityksiä ei herunut. Loppukommentti oli, että kaikki hyvin: kohdunsuu kiinni ja lapsivettä vielä "hyvin". Keskikäyrää kasvaa, ei ole iso. Et näin. Ehkä mä olisin toivonut vähän "perusteellisempaa" selitystä asioista, juttelua, mittojen kuulemista jne. Mut tätä tää kai on.. Pääasia, että "kaikki hyvin".. Ja ai niin: lantio oli "ihan tilava"... Jee...

No, se siitä kanssa. Pääasia, että päivä on ollut värikäs ja päättynyt iloisiin fiiliksiin treenihallilla. Aina sekään ei oo itestään selvää. Huomenna ei oo -onneks- mitään ohjelmaa ja saan vaan naatiskella kesäsäästä, jädestä, kirjoista.. Mä voisin olla lomalla aina. Huomenna on vika kesälomapäivä ja keskiviikkona alkaa äippäloma!! Miten hullu ajatus!! :D

peeäs: käytiin jussiaattona koirien kanssa Kuortaneella uimassa: Repo sai armahduksen; IHNOAA vettä ja uimista. Hiisi parka jäi kotiin, koska ei näe enää lähestulkoon lainkaan: se pitää viedä yksin uimaan, ilman muita koiria. :( Särö, Carro ja Myrtti lähtivät sit uimaan. Särö ja Carro tykkäävät puuhasta, mut Mypa oli arvoitus. Tony oli ihan saletti, että EI mene veteen. Vaan... neiti katsoi, että W T F ja hyppäsi perään, kun äiti ja veli läks. Ilme olikin sit sen näkönen, että "mitä tuli tehtyä"... :D Ei mennyt enää toista kertaa omineen uimaan. Tyyli oli silläkin hyvä, joten paniikkia ei liene ilmassa. Annettiin sit trion vielä vetää pitkin biitsiä: nastaa oli! :D Kuvia on uusimmassa Picasan albumissa: linkki kotisivujen etusivulta, jos haluttaapi katella soopeleiden uinti-iloa.. ;)

torstai 24. kesäkuuta 2010

Paljon mutta vähän

samaan aikaan. :) Mä olen kirjoittanut viikon aikana kaksi blogitekstiä, joita en ole julkaissut. En, koska mä olen välillä vähän pihalla, että mitä mun pitää ja mitä mä voin kirjoittaa. Vaikka totuuden nimissähän mä voin kirjoittaa omaan blogiini mitä huvittaa. Maan ja taivaan välillä. :) Välillä mä oon miettinyt, että salasanasuojaisin blogini: jutut menee välillä tosi henk.koht tasolla, etenkin Hulda-asioissa. Mä en tiedä, ketä kaikkia täällä käy mun jupinoita lukemassa. Mutta sit taas toisaalta: mä en oo varma, onko sillä väliä. Että jos jotakuta kiinnostaa mun vuodatukseni, niin go ahead. Lue. Ja mieti lukemaas. :) Joten niinpä mä aloitan taas. Ja perinteisesti, ensin koirista, jotta ne joitei kiinnosta vauvajaarittelut, voi sit lopettaa siihen.

Mä sain viikonloppuna hauskan ja yllättävän tiedon: Mia, Oodi ja Hippu olivat tulossa Seinäjoelle ma-ke!! Juttu juontaa juurensa viime kertaiseen kyläilyyn, kun Mia oli täällä. Käytiin treenaamassa ja mä sanoin, että heillä on musta ihan samanlainen ongelma Hipun kanssa agissa, kuin ystävälläni Anulla on Tujun kanssa. Kehotin Miaa soittamaan Anulle ja niin oli tapahtunutkin. Ja se, mitä sitten on tapahtunut, on se "hauska osuus": nämä kaksi naista ovat ystvävystyneet!! :D Ja niin Mia tuli käymään Anun ja Tujun suosittamalla koirakouluttajalla ja viettivät ensimmäisen yön Anun luona. Olivat valvoneet kahteen ja höpöttäneet maailmasta.. hassua!! :) Ja ti-ke yöksi saimme sit me Mian tyttöineen tänne. Oli mukavaa!! Ihana on nähdä, miten Oodi muistaa paikan ja meidät: sillä on NIIN nastaa täällä!!! :D

Tony piti "tynkävauvatreenit" mulle ja Mypalle sekä Mialle ja Oodille: laitettiin ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme aidansiivekeparia nurtsille suoraan linjaan ja Tony oli "maalissa" makupalakupin kanssa. Me juostiin pentujen kanssa ja "hyppy"-käskyt kaikui. Rimoja ei ollut lainkaan.. :D! Olipas hauskaa!! Molemmilla pienillä meni hienosti. Joskaan tuossa treenissä nyt ei kovin paljon muuten voisi ehkä mennäkään. Mutta silti!! :)

Isommista koirista Carro ja Särö ovat tarjoilleet mulle Isoa Oota... ;) Mä laitoin facebookiin viime viikolla arvoituksen: mistä sheltinomistaja saa ison orgasmin? Vinkkinä oli, että Hiisi ei voi sitä tarjota, koskaan.. Ja oikea vastaus on.... tattadaa... karvanlähdön aikaan kampaamisesta!! Voi että!! Mä upotin tiheän kamman Särön ja Carron tukkaan ja tietänette tunteen, kun pohjavilla nousee silleen pehmeästi ja tukoittain?! Kun kampa tulee muutamalla vedolla IHAN täyteen vaaleaa villaa... ooh!! :D Ja nyt hot mamakin siis tiputtaa villaansa!! Vaikka se just on sen tehnyt?! Kummallista.. no, mä ajattelen sen niin, että tuo on ollut joku väliaikakarva ja nyt, kuumuuden tullessa kesän myötä, tekee kesätukkaa. Joten nyt pitäis pestä koirat, jotta turkki irtoaa nopsemmin. Ei ole mukavaa imuroida joka päivä.. Teipattiin muuten Mian kanssa Myrtin ja Carron korvat. Mä katon, saanko äippäkoiralta ne ruotuun: lokakuussa olis Seinäjoen näyttely, minne himottais mennä.

Särö ja Tony kävivät maanantaina treenaamassa ja PITKÄSTÄ aikaa Tony tuli sieltä hyvällä tuulella!! :) Ei tokikaan kaikki ollut onnistunut ihan "kuin elokuvissa", mutta se ilo, mitä Särö Tonylle tuo, on mahtavaa!! :) Myöhään illalla vielä Tony kertoi, miten tykkää sen kanssa treenata ja siitä, miten ukko töitä tekee. Mahtavaa!! Jospa.. ehkä.. ;) Katotaan. Syksyllä ehkä sit. Viimestään talvella. Voisivat kisailla..kenties...

Sit mä oon viime aikoina miettinyt mun edesmenneitä koiriani. Mitä teksin toisin, jos saisin mahiksen. Ja kaikkein eniten mä tarvitsisin Oskua takas... mä tein NIIN hirveen paljon väärin sen kanssa.. en osannut, ymmärtänyt enkä tiennyt.. jos saisin, niin tekisin kovasti toisin.. olisin reilumpi.. Anteeksi Osku!! Miten siitä tulikaan silti niin hieno koira?! Täydellinen. Sutistakin ikävöin.. mä tarvitsisin, balsamiksi, sen palvontaa ja osaamista. Sen työmoottoria, herkkyyttä ja paloa.. sen helliä nuolaisuja.. *herkistelee* Ehkä nää viime viikonlopun ässämkisat teki tän mulle taas. Luulen niin. Narria ja Toivoakin oon miettinyt. Ja Demiä.. miten ihminen voi tehdä niin paljon väärin jokaisen koiran kohdalla? Aina eri virheet, välillä samojakin? Ihan hirveetä... Mutta sitä se kai on.. erehtymistä ja siitä oppimista.. ainakin mä toivon niin!!

Treenaaminen itessään on multa nyt jäänyt. Mä en pysty juoksemaan lainkaan. Mun jälkimmäinen niistä ei-julkaiostuista blogeista oli otsikolla "raskaus ei ole sairaus" ja joo, tiedän. Mutta olen saanut huomata, että se ei ole kaikilla kaukana siitä.. mulla kaks kolmannesta meni "kuin elokuvissa". Ei mitään. MITÄÄN. Ei oksentelua, pahoinvointia, kipua tms. Mähän "kukoistin", kuten sain kuulla. Hehkuin. Mutta tää vika kolmannes on sitonut mut kotiin, huilimaan jne. Joten mä oon ollut maailman huonoin koiranomistaja. Ja mä en oo saanut itestäni irti sen vertaa, että tokoilisin edes aktiivisesti pihassa. Saati sit tekisin muuta.. nappuloita oon heitelleyt parina päivänä nurtsille etsittäväksi. Mutta sekin kusee siinä, kun Hiisi tulee hulluksi.. se kiljuu ja juoksee päättömänä, törmää muihin koiriin ja verkkoihin puiden ympärillä.. kunnes kykenee etsimään sen kaksi nappulaa, mikä on muilta vielä jäänyt löytämättä.. Hiisi törmäsi eilen terassilla tolppaan, jonka seurauksena "tipahti" vesikuppiin. Se koetti viikolla hypätä sohvalle, mutta koska sohvapöytä oli siirretty puoli metriä taaksepäin, se tippui maahan: arvioi matkan väärin. Musta se on jotenkin ihan äärettömän surullista. Inhimillistän, tiedän sen, mutta en voi sille mitään. Mua itkettää se. Onneksi se on muuten "normi" itsensä.

Sit mä meen Huldan asioihin.. raskauteen jne. Mä kävin eilen pelkopolilla. Tony oli mukana. Ihan ekana päästiin käyrille. Saatiin nähdä pikkutyypin liikkeet ja sykkeet käyränä tietokoneella. Se oli hienoa!! Mä ymmärrän, että sen tarkotus oli rauhottaa ja niin se tekikin. Oli mahtavaa!! :) Sitten päästiin juttelemaan kätilön kanssa, joka sattui olemaan entuudestaan mulle tuttu. Mikä oli myös ihan hyvä asia: sain puhua ihan suoraan. Vähän itkeätirauttaakin. Mä tunsin olevani tärkeä: meille oli aikaa. Vietettiin siellä yhteensä 1,5 hoo. Ja oltaisiin voitu olla pidempäänkin. Mua kuunneltiin ja mä olin lappuineni tärkeä: sain kertoa, mitä toivon ja mitä pelkään. Millaisen synnytyksen mä luulen haluavani jne. Ja mun "toivelista" meni mun papereihin!! :) Mä käsitän, että mulle ei voida luvata, että kaikki menee hyvin. Tai voidaan ja on luvattukin, mutta ei sitä voi kukaan tietää. Ja tiedän, että prosentuaalisesti mahikset on hyvät. Mutta sekään ei auta: pieni prosenttimäärä kummittelee.. Mutta mua auttoi silti. Ja lupa "tulla koska vain uudelleen, soittaa IHAN milloin vain, vaikka yöllä" teki ihmeitä. Mä rauhoituin, edes vähän. Sain liikelaskentalomakkeen kotiin: itelleni rauhaksi. JOS alan epäillä, ettei kaikki ole hyvin, lasken liikkeet ja JOS ne olisivat hidastuneet, niin soitan ja pääsen varmastikin taas käyrille. Me ollaan tärkeitä. *nyyhkäisee, ihan oikeasti*

Huldan huone on nyt ihan valmis. Mä oon hakenut apteekista viimeisiä juttuja, joskin meinasin saada siellä raivokohtauksen.. kiva. Mun piti löytää parit rasvat, vanulaput ja rela-tipat. Ja niitä tippoja ei ollut!! Oli vain tabuina.. mä tunsin, kuinka mulla meni ihan hikiaaltoja.. mä olin vihanen.. ja ONNEKSI mä tajusin, että hormoonit tän tekee (toivottavasti :D) ja pysyin kasassa. Mä ehdin hankkia ne tipat myöhemmin: täällä on vielä kaks muuta apteekkia.. ainakin. :)

Me käytiin Essin kanssa Ikeassa viime viikolla: ostettiin "vaikkamitä".. :D Mä ostin Huldalle maton, pimennysverhot, lelulaatikon (sitä tarvitaankin pian.. ;)), unipussin jne. Eli vaikka mitä. Kirjaimellisesti. :) Ens ma on sitten aippäpoli: ultrataan ja katotaan mittoja. Mun ja Huldan. Jännää.. mä saan samalla kysyä mun häntäluusta: muisto ekasta ja vikasta lumilautailukeikasta.. se murtui, oon siitä varma. On yhä, vuosien jälkeen kipeä. Mä oon miettinyt, että voiko se vaikeuttaa synnytystä- siks kysyn. Häntäluun lisäksi mulla särkee ristiselkää ja kävellessä on yhä niitä liitoskipuja. Mutta, elämä on. Niihin ei kuole. Ja ainakin vois ajatella, että jotain tapahtuu: hormonit löysyttää niitä nivelsiteitä. Joten kuuluu kuvaan, en ressaa. :)

Loppusinetti: nyt ollaan niillä viikoilla, että jos Hulda haluaa tulla, se saa tulla. Enää ei estellä.. Voi apua!! Jospa ei kuitenkaan ihan vielä.. edes pari viikkoa.. Mä en haluaisi, että menee ylikään.. joten mä voisin kokeilla sopia treffejä kolmen viikon päähän. Eiks se olis aika kiva? :)

Lilypie Pregnancy tickers

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Autolla ajetaan

varo-varo-vasti, ettei kaatuisi kallis lasti, suoraa tietä ja suoraa tietä ja mäkiä on matkan varrella.. pooois kaikki lapset alta, tie näyttää kapeaalta, mittari näyttää sataakahtakymppiä, jarrut on epääkunnossa! :D

Onkohan mulla vieroitusoireita töistä? Ehkä. :D Mutta autoiltu on. Matkan päämäärä oli Hyvinkää ja Vantaa. Hyvinkäällä oli hotelli ja Vantaalla pentunäyttely sekä upouusi koirahäkki autoon mittatilaustyönä. Linkki tekijälle: http://www.katas.fi/ ja ihan oikeasti on TOSI hyvän oloinen. Uskallan suositella tekijää. :) Häkki haettiin lauantaina ja sieltä suunnattiin, mun toiveesta, Helsinkiin syömään Mount Everestiin: aivan superhyvää ruokaa Nepalilaisittain! Suosittelen sitäkin.. Mä söin niin, että meinasin räjähtää. Oikeasti. Sieltä sit nokka kohti hotellia ja voi jessus... mä tiesin, ettei tuohon hintaan voi saada luksusta, mutta huoh.. No, päällisin puolin oli ihan perushuone. Mutta seinät paperia.. Hyvinkäällä oli joku SPL-tapahtuma ja monta sakemannia.. kun joku sanoi PÖH, Mypa sanoi PÖH. Ja sanoi se, vaikkei sakut sanoneetkaan kun joku kolisteli: ääni oli oikeesti kova: ei yhtään sellanen, että se "kuuluu tuolta jostakin"... kele!!

Sänky oli kivikova: mun selkä on muutenkin ihan peeaskana, joten ei kiva fiilis. Lisäksi Myrtti oli sitä mieltä, että koska on nukkunut jo koko päivän (11-18) ei väsytä enää: ihme mimmi? :D Ja niin se hillui läpi yön.. oikeesti!! Tony oli yöllä kahdelta herännyt siihen, että Mypa oli kiivennyt ja hakenut pöydältä pallon, jota heitteli itelleen.. Lisäksi se oli hakenut paskapalan maasta ja järsinyt sen mun sängyssä jne. Eli kaikkea pikkukivaa, kun ei väsytä. Lisäksi se, tuttuun tyyliinsä, kävi lipomassa meitä läpi yön.. Tony oli ajatellut, että antaa sen lipoa itteään jotta mä saisin nukkua.. Ihana ajatus! Mutta tahtoihan Mypa mamiakin suudella.. Illalla, ennen nukkumista se nuoli "hullunlailla" naamaani.. mä kysyinkin sitten, että "riittäiskö jo?". Tuon kysymyksen JÄLKEEN mä laskin, että sain vielä 52 lipaisua. 52!!! Melkonen Mypa.. :D!! No, koska yö oli "hiukan levoton" mä ajattelin, että se on sikaväsynyt ja näyttely menee persiilleen. Pessimisti ei pety, taaskaan...

Ajettiin Vandahalle ja siellä oli monta tuttua!! :) Ensimmäisenä nähtiin Vesa, Katarina ja bc-team Rionnag! :D Eerola oli heilläkin tuomarina ja oli huisin kiva nähdä aikaansaannoksensa bordercollieareenalla! :) Eikä huono saavutus: olivat bis4-kasvbattajaluokassa ja ryp sijoituskin oli tullut!! Nättejä mustavalkoisia siis. Vaikka onkin syrjähyppyrotu... ;)? Parasta oli, että heillä oli Xy mukana ja nähtiin sekin!! Jos Felix olisi ollut paikalla, niin siellä olisi ollut KAIKKI mun kasvatit!! Särö, Xy, Myrtti ja Oodi oli ja tiiättekö.. MÄ EN TAJUNNUT PYYTÄÄ NIISTÄ KIMPPAKUVAA!!! Arvatkaa ottiko päähän!!! Niin otti!! Seuraavana paikalle pyyhälsi Mia, Oodi ja Tiina, jota on kiittäminen kuvista, jotka laitoin eilen albumeihini. Koetin ladata niitä myös tänne. Ekan, Oodin kuvan, on ottanut Riitta Kekkonen. Oli huisin hauskaa nähdä pikkublondimme Oodi ja todeta, miten kovasti mä sen tyypistä tykkään: son IHAN kuin Xy pienenä, mutta pienemmässä koossa :D!! Pikkuoidipus..

Oodi esiintyi todella hienosti ja sijoittui luokassamme toiseksi kauniilla arvostelulla: se on listättynä uutissivulle kotisivuilla. Kiitos Mia Oodin paikalletuomisesta!! Oli mukavaa nähdä ja kuulla, mitä neidistä sanottiin!!



kuva: Riitta Kekkonen

Lisäksi mä tiesin ja luotin, että Päivi Eerola tarjoaa pennuille hienon kokemuksen näyttelystä: kohtelee ja käsittelee koiria todella kauniisti. Eikä tarvinnut pettyä!! Eli upea kokemus pienille. Myrtti oli myös reipas, mistä mä ilostuin tietysti kovasti: olihan olettanut, että se on ihan väsypoikki jne.. Ainoa pikkuahistus oli pöydällä, missä mä näin sen siitä, että Myrtin paino oli ulkopuolella: paino ei ollut tasaisesti neljällä jalalla tuomarin sitä tutkiessa. Se ei räpiköinyt, yrittänyt pois tai ollut edes banaanikaarella.. :D! Mutta sitä Ä L L Ö T T I.. :) Reipas pieni pentu silti!! Nätti ja oikeudenmukainen arvostelu on silläkin: lisättynä sen omalle näyttelysivulle. Maa-ahdaskin selvisi: kiitos Marja!! Se meinaa, että etujalat menee lähellä toisiaan, ikään kuin samaa viivaa. Mutta täytyy sanoa, että oli kaikenkaikkiaan mukava, hyvä ja kannattava reissu: saimme mitä halusimme: kokemusta, hyvää sellaista, ja saimme kuulla, missä näiden koipeliinien kanssa mennään! :D Mä koetin nostaa Mypan niskatukkaa pystyyn ja litistää pyllyn päältä: ei näyttänyt takakorkealta!! :)
Nyt sitten tauon paikka misseilystä ja syksymmällä sit uudelleen. Luulee hän.. :)
Ja mun on IHAN pakko lisätä vielä yksi kuva Oodin uudesta harrastukseta: Ahosen Tiina oli kuvannut viime perjantaina Oodia paimentamassa! Mia kertoi, että se IHAN ku tietäis, mitä pitää tehdä.. hakee kaarteissa ulkoreunaan ja väistää paimensauvaa jne. Tosin, Oodilla meinaa mennä hermo sauvaan ja pari kertaa neiti on kuulemma sen ilmaissut... :D Mii lav tuo blondi!! :)


keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

kuulumisia

Alotetaan potilaista: Särö ja Hiisi on nyt jo ihan ok. Kumpikin syö ja voi hienosti ja antibiootti on purrut tehokkaasti. Mä, joka syvästi tuomitsen kanan syömisen, alennuin ostamaan pojille filettä ja ruskistin sen niille.. kana, raejuusto ja nappula menee siis komiasti alas. Pikku hiljaa siirrytään normiruokaan, jos sama meno jatkuu. Mihin uskon ja toivon. :) Särön kisat peruttiin, mutta se lähtenee turistiksi ja turvaksi mukaan Miss Mypalle pentunäytelmään ens sunnuntaiksi Vandalle.

Josta päästään seuraavaan asiaan.. mä en voi käsittää, miten mä oon ilmottanut sen näyttelyyn!! Son NIIN kauheessa vaiheessa!! IHAN takakorkea, karvaton rimppakinttu.. se sen takakorkeus on oikeesti järkkyä... kasvua siis luvassa. :D Nyt just liikkuu ahtaasti takaa ja oikeesti.. ainoa positiivinen asia on sen pää: on kehittynyt kuukaudessa paljon paremmaksi. Mut muuten.. *hihittää* no, tuleepa sitä "kokemusta"... Eli ei MITÄÄN odotuksia sunnuntailta. Ei niin minkäänlaisia. Ainoa, mitä ootan on Mian ja Oodin näkeminen sekä hotelliaamiainen. :D! Eli jotain nyt sentäs kuitenkin..

Näyttelyistä puheenollen: miss Kaa on tehnyt hienosti tukkaa itelleen! Mä jo elättelen salaa toiveita, että veisin sen Seinäjoelle näyttelyyn! Tyttärensä kanssa. Voisin taiteilla sen korvia kesän jälkeen alaspäin ja sit kattoa, miltä näyttää. Se on muuttunut ihan hirveesti: levinnyt ja vankistunut entisestään. On oikein näyttelykoiran näkönen! :) Tukkaa puuttuu vielä kovasti, mutta enää vain koristekarvoista. Muuten on villa kunnossa. Mutta surullista on, että rouva on hirveesti vanhentunut.. sillä on valkosta jo hyvä jottei silmäripsissä.. :( Eihän se mitään meinaa, tiedän, mutta silti.. siitä ei uskois, että täyttää vasta viis, elokuussa.. Voi miun Kaata..

Ja jotta jokaisesta jotain.. mä järkytyin toissapäivänä syvästi: Lellulla on katkennut poskihammas!! Sieltä näkyy se ydin, mun mielestä!!! Se ei oireile sitä mitenkään, syö luita jne. Mutta mä tutkailin sitä ja katoin, että se "terävä piikki" siitä isoimmasta poskihampaasta puuttuu.. mä en nyt tiedä, uskallanko ootella seuraavaan rokotuskertaan (loppuvuodesta) vai pitääkö se kiikuttaa näytille ennen sitä: pitääkö se hammas poistaa?! Huoh..

Ja sit Huldaan. Mä oon kehittänyt itelleni ihan hirveen mörön.. mä pelkään tosi paljon, että sille tapahtuu jotain joko synnytyksessä tai ennen.. mä en voi ymmärtää itteäni.. mä tiedän, että kaikki on hyvin. Hulda liikkuu paljon ja on raivotarjonnassa hienosti. Viikkojakin on jo 32 kasassa, sykkeet hyvät jne. Mutta... peikko on ja elää. Sain tänään lähetteen pelkopolille, missä synnytystä käydään läpi ja suunnitellaan mun synnytystä. Mikä on tosi hyvä juttu! Enkä mä enää pelkää yhtään itteäni.. enempikin tuota pientä ihmistä: sen selviämistä.. en halua, että sitä kiskotaan imukupilla niin, että pää venyy! OIkeesti: mä oon lukenut, miten niin voi käydä.. Ja en halua, että sen keuhkot vaurioittuu kun ei tuu ajoissa ulos. Niinkin voi käydä.. ja jos napanuora on kaulan ympärillä ja jos.. niin, ehkä mun on hyvä käydä sielä polilla... *nolona* mä jotekin koen, että oon "huonohermonen hysteerikko".. mut jotka tietää meidän historian niin tietää, että tää on aika "erikoinen tilanne" meille.. mulle.. joten ehkä mä vähän saan hysterisoida. Vähän..

Eilen mä maalailin Huldan seinälle kaks perhosta.. kun se ei olekaan Abdullah vaan Hulda.. niin jotain tyttömäistä sinne huoneeseen lisää.. :) Ja kehtoa on entisöity kovasti. Se on ainakin 70 vuotta vanha, suunnilleen. Voi olla enemmänkin. Mun enon ja äidin vauvakehto, mahdollisesti heidän isänsäkin. Vuosilukua ei ole.. :( Hion sen ja pohjamaalasin. Sit vedettiin krakelointiaine ja maali: maali lohkeili silleen jännästi. Näyttäis vanhalta.. Mutta.. vituralleen meni. Osasta kohtaa lohkes ihan hirveitä kaistaleita ja jostain ei yhtään.. :( Lisäksi jossain näkyy pensselinjälki.. kele!! Nyt mä en enää tiedä, mitä teen.. ehkä maalaan sisäosan uusiksi ilman sitä ainetta.. huoh. No, onpa ainakin tekemistä.. Tossa vielä Huldan seinä:




Ja sotkua pinniksessä ei pidä katsoman: muuten koko huone on kaaoksen vallassa.. pestyjä ja pesemättömiä vaatteita jne on joka paikassa.. kun en ole vielä viikkaillut niitä laatikoihin jne. Eli homma jatkuu.. :)

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Terveisiä eläinlääkäristä

taas ja vaihteeksi.. ja syykin on meille jo perinteinen. Ehkä toisaalta parempi niin.. Eli Särö ja Hiisi on olleet on-off ripulilla puolitoista viikkoa. Särön huonoa oloa lisää sen aamu- ja satunnainen iltaoksentelu: tyhjää mahaa? Joka tapauksessa mitta tuli eilen täyteen sen osalta, että kotikonstit eivät pure. Niin kiikutin kaksikon tänäaamuna eläinlääkäriin tutkittavaksi. Säröltä otettiin lisäksi verikokeita, useampia; halusimme varmuuden, että asiat on joko ookoo tai eivät ole: Särön yksi pentuhan jouduttiin lopettamaan muutama viikko sitten; 7vkon iässsä munuaisten kehityshäiriön vuoksi. Ja kaikki oli ok: Särön munuais-, maksa- jne.arvot kaikki normit. Eli ei häikkää. Haima-arvo saadaan keskiviikkona. Suolisto lotisi sitä painellessa, joten nestettä: tulehdusta siellä on. Hiisillä ei lotissut vatsa paineleessa. Halusin sillekin "yleiskatsauksen" lisääntyneen tärinän vuoksi. Sen kohdalla kun jatkuvasti miettii rajan vetämistä..missä se menee. Onneksi molemmilla pojilla yleiskunto ok. Hiisin tärinälle ei löydy muuta syytä, kuin ikä. Se tärisee nyttemmin nukkuessaankin. No, mummot ja papat tärisevät usein myös, joten en stressaa sillä enempää. Nyt molemmat pojat antibiootilla ja Särö aloittaa vatsahappolääkityksen: Antepsin (?), ihmisten reseptivapaa lääke. Katotaan nyt jonkun aikaa, josko auttaisi. Jossei, niin sitten oli joku plään bii.

Ja yllättäen, perinteitä kunnioittaen, Särö EI pääse lauantaina Riihimäelle kisaamaan.. hohhoh. Tuntuu, että tää on jo ihan vitsi. Aina, kun sen ilmoittaa kisoihin, on se ripulilla. Seinäjoen vappukisat taisivat olla se tilastopoikkeus... josko se vielä.. iloksi... Pääasia, että pojat paranee. Meillä oli Tonyn kanssa suunnitelmana lähteä pe iltana Etelä-Suomeen: hotelli varattuna Hyvinkäällä.. viettää siellä su saakka aikaa: Myrtti näytelmissä sunnuntaina Vantaalla ja Säröllä olis ollut ne kisat lauantaina Riksussa. Leena ja Sisu olivat tulossa kotiinjäävää kolmikkoa hoitamaan.. nyt reissu supistuu yhteen yöhön.. :( Mä olin odottanut sitä kovasti: näitä hotelliviikonloppuja kun on harvoin tarjolla.. valmis aamupala ja notkuvat pöydät... mutta ei maha minkään. Onhan se yksikin yö jotain...

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Äitilapsikerho aksaili

tänään. Tony treenasi ensin Särön ja sitten Carron kanssa. Lopuksi Lipsu (alias Myrtti) pääsi kiikkumaan keinulle, mut mennääs mun tapaan aikajärkässä.

Eli ihan eka viime viikonloppuun. Tony oli kutsuttu Kuopioon kouluttamaan Hu-Pulaisia ja meikäläinen hyppäsi kyytiin Särön kymmenviikkoisia poikia katsomaan. Ja voi että!! Noli NIIIN sulkkuja. Alla kuva pojista: vasemmalla Krum ja oikealla Into. Krum asustelee Sanna Karjalaisen ja Esa Koivurannan sekä cavaljiertrion ja koiikkerin kanssa, Into jäi Jaanan, Iisan, Janin ja Huldan "riemuksi".. :D!!
Toki reissu tarjosi mulle mahdollisuuden tavata myös Oodia ja Miaa, sekä Jaanaa perheineen. :) Joten kannatti lähteä. :)!! Jaana oli järjestänyt meille mökkimajoituksen saareen, minne mentiin siis veneellä. Ja mä en ollut yhtään ajatusta uhrannut sille, miten sovitaan kassien ja koiralaumamme kanssa venhoon.. :D! Onneksi sopu sijaa antaa ja Myrtti -the veneilyn neitsyt- nautti elämyksestä, ihan oikeasti!!

Käsittämätöntä siis, mutta neiti oli veneessään kuin kotonaan. Kiipeili reunoja pitkin ja nautti tuulesta, ihaili maisemia ja kurkotteli laineita.. eikä onneksi kukaan tippunut veneestä!! Carro -antiveneilijä- makasi naama norsunveellä veneessä hievahtamatta. Särö nautisekeli Myrtin tapaan kiipeillen ja saaden mun sydämen ylilyönneille. Hiisi "pakotettiin" istumaan Tonyn viereen: se olisi voinut hyvin tippua: putosi jo laiturin päästä veteen, kun ei raukka nähnyt, että laituri loppuu.. meidän moka: olisi pitänyt pitää se kiinni.. onneksi ranta oli matala ja laituri veden tasolla: ei tippunut siis korkealta. Repo tuntui tyksivän myös. Kiipparoi Särön ja Myrtin kanssa maisemia ihaillen. Ehkei ihan samalla nuoruuden innolla, mutta melkein. :) Tuo Hiisin sokeus tuli mökillä taas tosi konkreettiseksi.. törmäsi ekana iltana neljästi pöytään ja sit tuo laiturilta tippuminen.. silmäkulma aukes: törmäsi sen johonkin.. lisäksi se on nykyään aina hermostuneen oloinen verrattuna entiseen: tärisee ja stressaa vielä normia enemmän ja haukkuu kaiken. Minkä kuulee. Yksi aisti katoaa, niin muut terästyy.. näin se menee. Hirveän surullinen fiilis sen kanssa. Ja pohtiminen missä menee raja, on tosi raskasta. Ja vaikeeta.
Saari itsessään oli ihana: siellä oli tasan ne kaksi mökkiä, missä majoittauduimme: Jaana ja Jani koirineen toisessa ja me toisessa. Mökkien välillä oli metsää n. 200 m: täysin oma rauha molemmissa. Kertakaikkisen ihana kesälomapaikka!! Kiitos vielä tätäkin kautta Jaanalle ja Janille kestitsemisestä ja majapaikan järkkäämisestä!! Oli kiva nähdä ja turista. Myrtti mörköili jonkun verran reissussa, mutta pääsi onneksi kaikista ahistuksistaan yli. Se on vaan ärsyittävän terävä ja kun sen yhdistää mörköön, niin ei kiva. Meinasi saada nenään reiät mentyään liki russelin iholle räyhäämään... epävarmuuttaan, mutta silti sanoin sille, jottei enää koskaan ikinä. Kele vieköön. Koirilla reissussa oli aika tylsää: autossa joutuivat viettämään suurimman osan aikaansa. Parat. Onneksi pääsivät välillä jaloittelemaan ja saivat mökillä kirmailla vapaana.
Sunnuntaina kotimatka suuntautui Pihtiputaan kautta: mummi siunattiin haudan lepoon. Tiedän, että näin on hyvä ja elämään kuuluu kuolema. Mutta aina se on surullista ja raskasta. Ilon pisarana oli Sisu, joka tuli hautajaisista Leenan kanssa meille suoraan: jäivät yöksi. Minen voi tarpeeksi saada suukotella tuota maidonhajuista miestä. :)!! Koiratkin ovat onnessaan, vielä.. Myrtti oli aivan liekeissä, kun hokasi, että välillä Sisun suusta saattaa lentää maitoa tai -vielä parempaa- muuta mössöä.. :D! Ja mikäs siinä. Minä annoin Mypan suorittaa esipesun lattialta.. Kaksi vauvaa.. ;)
Viikko onkin sitten vierähtänyt vallan muissa puuhissa. Alkuviikko meni autokaupoilla.. kaikki sai alkunsa, kun Essi kysyi kerran Yariksen kyydissä, että miten me meinataan mahtua tänne, kun Hulda syntyy.. no eihän me oltu sellaista edes ajateltu.. eikä siinä muuten mitään olisi ollutkaan, mutta Yarkussa oli vain kolme ovea.. istuin olisi ollut tosi hankala laittaa takapenkille etuoven kautta eikä apukuskin turvatyynyä saanut kytkettyä pois päältä.. haikein mielin tehtiin sitten päästös, että Yaris vaihdetaan viisioviseen.. käytiin katselemassa ensin netin kautta ja sitten livenä muutamia vaihtoehtoja. Ja ei voi mitään.. mä oon Toyotanainen. :D! Käytyäni Auriksessa tiesin, että son siinä. Ja ei auttanut, budjetti ylittyi niin että ropisi ja KOKO mun Galapagossaarisäästötilini vedettiin nollille. Mä koetan ajatella, etten kuitenkaan olis enää koskaanikinäpitkäänaikaan päässyt sille reissulle.. että säästämisen voi aloittaa alusta ja etten mä pitkään aikaan mene muutenkaan reissuille.. Ja oon onnellinen mun mustasta Auriksestani. :) Sinne mahtuu häkki takatilaan mainiosti koiria varten ja Huldan istuimen saa joko eteen tai taakse. Jii än ee. Hyvä on. Liiankin.. :)
Loppuviikko on "vaan mennyt". En tiedä oikein itekään missä ja miten. Pari koneellista pieniä nuttuja ja bodyjä on pesty, mutta vielä on duunia, ennenkuin voi sanoa, että huone on redi. Ja kiva niin. :)!
Tänään sit saatiin kauppareissun lisäksi sen verran itestämme irti, että Tony lähti treenaamaan. Ensin meni Särö: leikkaustreeniä ja uutta keppikulmaa. Suljetulta puolelta, niin sanotusti. :) Kulma meni hienosti: joka kerta oikea aloitus. Mutta.. ei meinaa aina malttaa pujotella loppuun!! Koska kaaret (vauvasellaset) oli kotona, niin ei auttanut.. Huomautus ja uusiksi. Ja joka kerran huomautuksen jälkeen poika teki loppuun saakka, samalla vauhdilla. On se hieno.. :)! Leikkaukset on Tonylle ja Särölle vaikeita: meinaa kääntyä väärään suuntaan. Luulen, että ohjaus on vähän myöhässä. Eli treeniä siihen. Särö törmäsi kerran renkaaseen Tonyn leikatessa.. harmittaa! Etenkin kun mä just keskityin Myrtin nakinsyöttämiseen enkä kattonut.. :( Mutta ilmeisesti ei tömähtänyt kovaa: liikkui puhtaasti jne. Seuraamme.. Särön työmoottori on kyllä kiva: kestää toistoja ja huomauttelua, asiasta tietenkin ja mä luulen, että Tony osaa mitoittaa sen just oikein: ei liikaa eikä liian vähän. Musta on jotenkin niin liikkistä, miten Sääppä on niin Tonyn poika. Mä oon likipitäen ilmaa.. :)
Sit mamadog Carro. Se on borderterrieri sheltin kuteissa. Jotka on ohjanneet borderia, tietää, mitä meinaan. Kääntää PITÄÄ ja shelttivippaukset ja pikkulilliohjaukset on sama, kuin "kusis lumeen". Sin män. :D! Vääntöä ja ohjaamista. Oikeestaan isolla Oolla. Kepit kusee, edelleen. Ja miksikäs ei.. eipä niitä ole nyt treenattukaan. Enkä mä usko, että niitä kauheesti treenataankaan. Carro saa tehä aksaa, bikoos se rakastaa sitä IHAN hirveesti. Ja mä rakastan nähä, kun se nauttii!! :) Mut haaveet sen aksaurasta alkaa olla loppu.. we´ll see.
Mypa sit. Se teki pieniä käsiohjausjuttuja sekä mun että Tonyn kanssa. Mä palkkasin makkaralla ja Tony lelulla: toimi molemmat. Siis poispäinkääntöä ja vippausta, esim. Ihan leikkiä Myrtille, kuten kuuluukin. Suoraa, täyspitkää, putkea se teki hianosti!! :) On raukka ihan tohkeissaan.. :D! Mut, sanonta tietää, ahneella on paskanen loppu.. mä en voi käsittää, miten mei tajuta edetä hitaasti. HHHHIIIITTTTTAAAASSSSSTTTTIIII... ei. Kato heti matkaa ja jos koettais kulmaa.. kun toinen meni ekaa kertaa elämässään pitkän putken. Arvatkaas menikö? Ei ni. :D! Juoksi miljoonaa ohi putken Tonyn ja makkarakupin luokse. Ja naama ihan naurussa.. :D! Mut kun menin lähemmäs sen kanssa, niin johan kiramas läpi putkesta. :D! Eli hiljaa hyvä tulee, helpossakin jutuissa. Joo, mä tiedän.
Sit Mypa pääs vielä kolmesti kiikkumaan keinulle. Mä nostin sen keskikohdan paikkeille, vähän ehkä yli ja Tony kiikutteli sitä varovasti. Mä kehuin ja syötin makkaraa. Eikä se ollut millänsäkään. Tony toteskin, että sehän on venekoira.. ei keinumiset paljo nappaa.. :D! Tästä on hyvä jatkaa. Mä uskon, että seuraava askel vois olla kotipihalla siivekkeiden läpijuoksua ja ehkä niiden kanssa vähän käsiohjailua lelun kanssa. Vois olla kivaa. .. :)!
Semmoinen viikko meillä. Hulda on joka päivä ajatuksissa enemmän ja enemmän.. enää 61 päivää, muistaakseni, laskettuun aikaan.. aika hurjaa.