Doh di

Kisat takana. Ja moon hengissä. ;)

Alkuun heti, että piruuttaankaan en vaihda vielä väriä: kituutetaan vielä ja yhä!! :D HAHAA.. (kuuletteko räkänaurun? )

No sitten raporttiin. Särö aloitti. Ja mä NIIIIIN jännitin. Enempi, kun omia ratojani. Tuplasti enempi. Särön päivä alkoi mittauksella ja medihän se oli: ei mitään kiertoonjuttuja. Eikä me niin oltu ajateltukaan. 37,5 oon mä saanut, käsisenmustankirjan päällä. Mittaus itessään meni hienosti: mä veikkaan, ettei Särö edes tiennyt sitä mitattavan tai mikrosirutettavan. Evvvvvk.

Rata oli yhtä-kahta kohtaa lukuunottamatta aikalailla luukutusta. Ykkösillä siis. Muutama kohta oli estekulmilla tehty haastavaksi ja siinä moni saikin hyllyä ja kieltoa. Särö sen sijaan otti ne ihan muualla.. :D Lähdössä oli kaksi hyppyä suorassa linjassa, josta kolmoselle -> putkeen. Tony meni ottamaan kakkosen takaa kutsuna ja Särö kiersi kakkosen!! Kyllä. Eikä mitään logiikkaa miks. Mä sanoisin, että nuoren koiran hölmöilyä. :) Meni vaan miljoonaa ohi, kun oli niin siitiä paahtaa. Sit vitonen oli mutkaputki, josta kepeille. Särö tuli putkesta, näki kehän reunalla jotain: katto eka sinne, sit Tonyä, eikä siis kepeille oikein sisään. Tony korjas sen ja loppu oli, ku elokuvista. :D Menivät yhessä, Särö teki hommia ja näytti ihanalta! :) Minoon ylypiä.. ;) Sanoin Tonylle, et hyvä, jotta menevät ryhmään treenaamaan: Särö tarvii häiritä kehän reunalle jatkossa: näkee, että ovat treenanneet kaksin. Viittaan siis tuohon mutkaputken jälkeiseen elämään. :)

Sit mamansa. Eka rata kakkosessa meille. Ja soli hyppis. Carro tuntui menevän kovaa kyytiä, meni matalana ja pitkänä ja hienosti, kahta asiaa lukuunottamatta. Eka: sen tassut kopsi rimoihin. Nei satanut alas, mutta ainakin viis rimaa kolahti. Sen kuuli. Lisäksi aika lopussa oli semmonen siksak-hyppykuvio, minkä jälkeen oli putki mutkalla: eka piti mennä tyrkkysuun ohi ja sinne kauimmaiseen päähän. Mä sanoin tutustumisen jälkeen, että JOS selvitään tuosta siksakista, ni putki on jo melekoosen haastava meille.. ja niin kävi. Mä jäin sen verran siinä siksakissa jälkeen, että kun piti ottaa haltuun pituudelta, ennen väärääpäätä putkesta, mä en ollut käden kanssa eellä. Huusin Carrolle, että "tänne" ja näin, miten sen jäniksenkorvat kääntyi taaksepäin ja sit mä näinkin enää hulmuavat housut, jotka katos putken uumeniin. Mä en siitä silti masentunut: tehtiin rata loppuun ja fiilis, mikä radasta jäi, oli tosi hyvä!! :) Mä veikkaan, että rimat kopisi, koska Carro olis ollu väsyny: mä verkkasin sen liian aikasin: laskin, että alotetaan ennemmin, kuin alotettiinkaan ja Kaa hillui liian kauan narussa.

Toka rata sit oli perusrata. Sama homma: Carro hillui liian kauan: verkkasin sen taas liian aikasin ja siitä johtuen liian kauan... Katokaas kun jotkut nei opi koskaan.. Noh. Eipä ole paljon kertomista. Tuli kolme virhettä, joista JOKAINEN edusti meidän tyyppivikaa. Eka tuli rima. Sit tuli keppien alotusvirhe ja sit vielä puomin alastulo.. Mulle jäi aika kökkö maku koko radasta, mutta kotona, videolta katottuna, sei ollutkaan niin kauhee. Siinä oli monta kohtaa, jotka meni hienosti ja hyvin. Ja samaa voisin sanoa joukkueradalta: eli rata nro 3. Carro oli jo verkassa musta aika "löysä"; väsynyt. Sen näki koko koirasta kisa-alueella. Harmitti, että en osannut sen kanssa paremmin toimia päivän aikana. Vaikkakin se oli välillä käynyt kotona huilimassa. (kaksin Särön kanssa kotona: en tiä, oliko nukkunut vai nou..). Noh, kepit kosahti oikein kunnolla. Carro alotti kolme kertaa väärin kepit ja siitä hyl. Bonuksena se vielä jätti ne kesken. Jos keppejä ei olis ollut, olis se ollut nolla. Eiks kiva? Mustei... Mä olin ihan maansamyyneenä, kun tulin radalta. Kaa ei sitä onneks, toivottavasti, tajunnut ja Tony ihanana lupas mennä sen kanssa jäähylle: mä sain kerätä itteäni.. :( Mä katoin sit kotona senkin radan ja täytyy sanoa, että mustallakin pilvellä on kultareunus. Miten monta kohtaa menikään hyvin: vedot, työnnöt jne. toimi hienosti: Carro liikkui hyvin, luki rataa, otti puomin kontaktin ja oli kuulolla muutenkin! Eteni.. Eli ei pitäis aina nähä vaan sitä, mikä ei toimi, vaan myös se, mikä menee hyvin. Mä yritän opetella sitä.

Mut nyt mä meen opetteleen, josko saisin tän päivän radat koneelle! :D Olis kiva näyttää teille, mistä puhuu.. ;) Balaan astialle.

Treeniraporttia

tiistailta ja vähän eiliseltäkin. Ja yhä pinkillä teemalla. Minen vieläkään tykkää siitä, joten siedätys jatkuu. Katotaan, tepsiikö se. ;)

Tiisataina oli siis Kaapelin ja mun treenit. Essiope oli tehnyt oikein hyvät treenit, missä oli just meille vaikee asia: välistäveto. Vitsi että mä oon huono siinä kuviossa, missä on kaks tai kolme hyppyä vieretysten: samoin päin rinnatusten. Sit se eka hypätään eestä, otetaan välistä ja toka eestä ja otetaan välistä ja kolmaski eestä. MÄ OON NIIIIIIIN HUONO siinä. Oon ollut aina. Essiäki jo nauratti mun letkukädet: ne huito, ku semmonen puutarhaletku, joka makaa lötkönä maassa ja sit ku sinne päästää veden paineella, se lähtee huiteleen mihin sattuu.. Kaa pomppi ees ja taas hyppyjä ja haki mitä sattu.. eikä kumma. Kummaa oli, et rimat tais siinä pysyä ookoosti silti. Liekö muisti sunnuntain autokeikan.. raukka.. Sit oli kaikki kontaktit: omat kisat sunnuntaina.. Nooh... A oli hyvä. Son sitä oikeestaan aina. Keinu oli semihyvä: hyppäs liian aikasin mun makuun pois, joten otin uusiks ja huomautin: se autto. Sit puomi tehtiin niin, että mä salakujletin namikupin Essille: vei sen puomin jälkeisen hypyn taakse: Kaa ei tiennyt, että se on siellä eikä nähnyt sitä puomilta. Ja mitenkö meni?! TÄYDELLISESTI!! :D Mutta... :( Mä oon aina liian ahne. Mä halusin diivailla ees jollain ja siis sillä.. halusin ottaa uusiksi. Noh, ovela pikkukaa tiesi, että nyt siä on se kuppi.. se halus sinne kybällä. Ja puomille mentiin niin, että sen suorassa linjassa edessäoleva hyppy piti hypätä puomista poispäin ja sit päästiin puomille. Noh, Kaa tiputti AINAKIN kolmesti sen edessäolevan riman, kun roiski sitä miten sattu ja himos vaan puomille.. oi miks mä otin sen uusiksi?! Kepit jäi kerran kesken: kaari meni poikki enkä saanut kahta vikaa väliä kaaritettua. Mut sain onnistuneenkin kepittelyn onneksi mukaan kahesti. Fiilis ja vauhti oli kympin arvoset. Mä tyksin Kaapelista, kun son hurmoksessa. Se on jotenkin niin liikuttavan kuumana. Huonoa siinä kuumumisessa on se, että sen kontaktinpito muhun radan ulkopuolella on olematonta. Mä saan sikana tehä töitä, namit käsissä ja sormet verillä, että se tekee mun kanssa. Siis MUN KANSSA. Himois vaan radalle ja hilluis. Sutinen teki samaa, mutta sen mä sain AINA kiinnittään huomion muhun, kun vaadin ja pyysin. Ja nii..ei sais verrata.. Mut sen vielä sanon, että eilen, kun Tony haki mua töistä ja koirat oli takaluukussa mukana.. mä kävelin autolle ja näin, kun Carro seisoi siellä ikkunaa vasten ja katseli mua. Niin mun sydän meinas pysähtyä. Se oli IHAN, ku Upi.. korvat pystyssä, ketunnaama naurussa.. ja niissä on tosi paljon samaa näköä, joskus. Tuntu jotenki jopa pahalta, mut vaan pienen hetken. Loppuuko ikävä joskus?

Noh, kisoihin mennään semmosella semihyvällä fiiliksellä. Ei me enempää voida tehä, ku osataan. Mä olisin ilonen, jos rimat pysyis, kepit mentäs oikein ja puomin kontakti olis hyvä. Tai ees pysyis ne rimat..

Sit Häbä oli kans treenannu eilen Tonyn kaa. Olivat tehneet yhden radan pätkän yhden kerran. Ei muuta: kisat tulossa. Tony tuli kotiin naama hangonkeksinä. "Voi v...u ku mulla on makee agilitykoira kaverina" oli kommentti. Oli ilmeisesti mennyt mauniosti se treeni. Sit illalla Tony aiko mennä tekeen omaan pihaan pelkän puomin alastulon: meillä on vanerista tehty semmonen pikkukaalle aikanaan väsätty pelkkä puomin alastulon tyyppinen juttu. Ja sen Tony aiko hilata pihaan taas rappusille ja ottaa sitä Särön kanssa. Säröhän on opetettu alustalle ja sen Tony oli jättänyt pihapöydälle: meni hakeen sitä puomin alastuloa. Kun Tony oli tullut varastosta ulos, oli Särö seissyt tuolilla, etujalat pöydällä ja kyllä: alustalla. Ihana pieni, pätevä koira! :D

Näin. Mut katotaan, mitä sunnuntai tuo mukanaan.. KÄÄÄK.. :D

Hubailua

Ekaks selitys: mä inhoon vaaleenpunasta. Joten mä siedätän itseäni. :)

Noh sit hubailuun. Mähän joskus kaaaaaaaaauan sitten kirjottelin, mimmosia meiän koirat olis ihmisinä: Hiisi olis kikkarapäinen perheenisä, Repo pullonpohjalasipäinen nörtti, Carro mukakovisgimma ja Särö oli joku sporttipoika. Noh, visio jatkuu.. :D me hekotettiin tänään vedet silmis Tonyn kanssa, kun mietittiin koirillemme ammatteja. :D

Hiisi oli selkee. Uimahallin uimavalvoja. Se sama kikkarapäinen perheenisä olis sielä Baywatchshortseineen ja hengailis altailla ja saunoilla. Sanois ystävällisesti niille pojille, jotka menee saunaan uikkareilla, ettei se oo sallittua. Ja hymyilis kaikille naisille lämpimästi, mutta ystävällisesti. Ja hakis lapsille varastosta kellukkeita.

Repo sit. :D Lellu olis Ikeas myyjänä. Myis Tävlaneita ja Lockkeja. Ajelis trukilla varastolla ja täydentäis hyllyjä. Sen jalat ylettyis juur ja juur kaasulle ja se miehekkäästi nostelis isojakin pinoja. Sit, kun tulis sen myyntivuoro, sitä ujostuttais, mutta se tekis sen silti. ;) Lellu ei puhuis ite ruotsia, mut sen mielestä se olis makee taito. ;) (testasin sen ruotsinkieltä tänään ja Lellu meni ihan villiksi.. ;D Siitä on tullut mun mussukka, maailmanparaskainalokoira OIKEESTI. Jotenkin on löydetty toisemme nykyään vaan enempi ja enempi.)

Carro oli Tonyn mielestä IHAN selkeesti yhden villin pojan yyhooäiti, joka on jättänyt opiskelut kesken, ku "koulus on niin paskaa". Mä sanoin, että Kaa olis opiskellut lähihoitajaks ja havitellut lapsia hoitaan: se tyksii NIIN paljon penneistä; kaikenrotuisista, -näköisistä ja -värisistä. Ne vaan on sen juttu. Ihme kyllä... :)

Särö sit olis yhä opiskelija; liikuntatieteellises. Kuuntelee musaa isoilla mikkihiirikuulokkeilla ja iskis naisia. Jotenkin mä näen sillä vähän lökättävät vaaleet farkut. Semmoset hiphop-tyyloiset. Ja ketju menis takataskusta vyölenksuun. Solis NIIN coolia. Sit kotona se pelais sen yyhooäidinkaa kimbleä, mut niin, ettei kaverit tiiä. Sen äippä kun on tosi nuori itekin.. ;)

HEHEE.. :D Mä palaan jossain vaiheessa kertoon kuulumisia: treenit yyhoon kans tänään. ;)

Pyhäaamupäivän treeniä

a´la Miira ja Tony, Carro sekä Särö. Ilma oli hiostava ja meikämanne oli vetänyt tuulipuvun päälle. Kivat siitä. Päätettiin treenata oikein rataa, johon olis ujutettu muutamia juiduja, mitä haluttiin tehä. Koska me ollaan agilityn siilejä (muisnaisfossiileja, jotka vielä elää), ei me osata tehä mitään uutta ja ihmeellistä. Niinpä koottiin perinteisten kuvioiden äiti keskelle rataa: neliö, jossa saatiin hioa takaa- ja välistävetoja, leikkauksia, vippauksia, tiukkoja pikkukurveja jne. Sit otettiin pari suoraa, missä piti irrota heti käteenoton jälkeen, muutama hankala avokeppikulma, muurillemenoa lähes ilman vauhtia ja kaikki kontaktit. Mutta puomi ilman muita esteitä; omana treeninään ja siitä alotettiin. Särö ja Tony alotti ihan vaan alastulolla ja sillä omalla sydeemillään. Ja sei ihan pelitä. Monta syytä miksei, mutta pääasia, että taas tietää, mitä muuttaa ja tekee. Hitto ku olis oma puomi kotona.. oikeesti. Tonyy.... :D

Noh, sit Kaa ja mä tehtiin puomia. Mä panin namikupin sinne abauttiarallaa viiden metrin päähän puomista ja Kaa ties sen. Se on huvittava, kun tulee mukaan viemään namukuppia, kattoo tärkeänä, kun siihen panee namin ja kun mä siitä suoristun ja nousen lähteäkseni, alkaa se hillua ja huutaa.. ;) Sei edes meinaa ottaa sitä namia - tietää, mitä tapahtuu. Nytkin se kipitteli puomin alkupäähänpäin ja oli IHAN täpinässä. Tehtiin puomi kolme kertaa. T Ä Y D E L L I S E S T I. Toistan. Täydellisesti. Meni sata lasissa, juoksi ihan alas saakka, pieni rytmimuutos lopussa, etutassut osuu hiekalle ja ryntäys kupille. Hieno homma!! Mutta mä tiiän mun virheen: namikuppi. Jos sitä ei ole, ei mene noin makeesti. Oon siis onnistunut opettamaan Carron hirmu hyvin ehdollistumaan.... namikuppiin. Ja joo, tiiän, et pitäis purkaa se asia ja siirtää kuppia esim. yhden esteen taa ja sit kahen ja sit eteenpäin jne. Mut mä vaan huomaan aina tekeväni samaa.. KUSEONNIINKIVAA! :D Noh.. joo. Ei puomista enempää.

Sithen tehtiin sitä rataa. Carron kans alotettiin. Meni "ihan ookoosti". Ei mitään isompaa eikä ihmeempää. Semmonen kasin juttu. Mut meillä on AINA sama homma: jos Carro menee ihan ekana: niin, ettei kukaan muu ole vielä mennyt ja Carro kuumunut huippuunsa, ei se mene täysillä. Kovasti joo, muttei täysillä. Noh, Särö meni musta kivasti oman ratansa: se ärisee Tonylle mennessään ja lukee rataa joskus jo liikaakin: esim. yks kurvi meni niiiiin pitkäksi, kun näki putken ja halus mennä sinne. Tony otti sen muilla kerroilla paljon huolellisemmin; käsky, kunnon sellanen, ajoissa. Ja se autto. Se, mikon jännä, on se, että Särö on treeneissä SIKA-ahne. Kotona se ei ole yhtään ahne. Ei yhtään. Mutta treeneissä siltä valuu kuola eikä sen radalle voi viedä namikuppia valmiiksi: karkaa sinne.. sen asian kanssa piti hakata päätä seinään: Särön keinulle vietiin namikuppi ja se ennätti napsia sen muutaman kerran, vaikkei suorittanut keinua.. Keinu meni muutenkin persiilleen: Särö veti ensimmäisellään täydellisen lentokeinun ja Tonyn suusta pääsi ärähdys. Särö veti sen verran hernettä, että meni kyllä keinulle senkin jälkeen ihan vauhdilla ja kovasti, mutta keinun laskiessa hyppäsi sivuun ja söi namin. Ainakin neljä kertaa, enenkuin tajuttiin hihnan merkitys.. noh, opittiinpa taas, siilit, jotakin. Mä tykkäsin siitä kolikon puolesta, ettei sille tullut keinukammoa perinteisessä mielessä; halusi sinne ja meni sinne. Ongelma oli se, että hyppäsi alas, ennenkuin keinu tömähti maahan. Noh, hommaa työstetään jatkossa. Meni sen kuitenkin lopuksi pari kertaa ihan ookoosti; Tony otti keinusta kiinni: pehmitti laskun ja Särö oli hihnassa.

Sit tehtiin viä toinen radanpätkä. Carro oli jo elementissään: meni ripakasti. MUTTA: nyt tippu sit rimoja. Ja mä tein sen, mitä mä en oo ymmärtäny taas aikoihin.. mä nuhtelin sitä rimoista.. ja päädyin jopa tilanteeseen, että kun kaksi rimaa tuli peräkkän, mä otin sen pois radalta ja vein autoon jupisten. Tony ja Särö teki radan välissä ja sit, kun Kaa pääsi autosta pois, meni se SIKAHIENOSTI eikä yhtään rimaa!! Sattumaa tai nou, mä luulen, et se vähän mietti. Se oli nimittäin naama aikalailla norsunveellä, kun joutui autoon kesken radan. Särö teki hienon radan siinä välissä. Treenasivat Tonyn kanssa kepeille avokulmaa niin, että Tony meni härkkiin käden kanssa. Sekin lienee hyvä osata.. Ja meni hyvin. Carro ja mä ei sitä osata.. :D Meki treenattiin avokulmaa, mutta koska siellä oli kaaret, meni se hyvin. Miten mä jaksaisin, muistaisin ja osaisin häivyttää niitä kaaria jo pois..

Simmottei. Mun treeniraportti ei nyt oikein edennyt loogisesti, sillä mä toisella silmällä koetan kattoa kepinheiton ämmämmiä. Mut jos tästä jotain selvää saa, niin good. ;) Ja taas tietää, mitä reenaa.. maybe.

Merivettä ja venettä

kerrakseen. Mutta taas pitää ensin palata ajassa taaksepäin: perjantaille. Virve nimittäin kävi hieromassa Carron ja Särön: kummallakin oli se jumituskohta renkaaseentörmäämisen seurauksena. Mä olen tunnollisesti venytellyt kummankin lenkkien päätteeksi ja TADAA: se oli auttanut!! Kummallakaan ei ollut mitään, toistan, MITÄÄN huomautettavaa!! :D Hih!! Vähänkö hienoa! Ei jumeja, kuonia tms. Noh, hieronnan päätteeksi pakattiin koirat hirmusta kyytiä autoon kamojen kanssa ja suunta Vaasaan: mökkielämä kutsui. Tony ja koirat meni jo pe illasta veneellä saareen, mua haettiin satamasta la-aamuna. Mä vietin pe-la yön Leenasiskon luona: vietettiin naisteniltaa äidin ja Leenan kanssa. Olikin mukavaa höböötellä! Joskin ne yöunet sit aina jää niin lyhkäseks, ku ei malta.. Noh, mutta la-aamuna mä suuntasin nokan kohti Iskmoa ja kävin ihastelemassa kummimummin roolilla Päkän pennut. Ja ne on kyllä ihanat!! Niin reippaita ja suloisia!! Ja se HAJU!! :D Kaikki tietää, että mä eläisin siitä pennun hengenhajusta. Niih. Se vaan on jotain se. Oli ihana pyöritellä pieniä. Sit mäkin suuntasin rantaan: Tony haki mut saareen.

Venematka koirien kanssa pe iltana oli mennyt just, ku kuvitella saattaa. Carron mielestä se oli vedenpäällinen helvetti. Se oli kynnet pitkällä, silmät teevatina inhonnut joka hetkeä. Repo oli myös osoittanut mielipiteensä maaten pienenä keränä penkin alla. Hiisi oli vapissut, ei kauhusta, vaan ressistä, keskellä lattiaa ja Särö oli hypännyt penkille istumaan ja katselemaan maisemia.. miten ne VOIKIN olla niin erilaisia äitinsä kanssa?! Noh, pääasia, että perille 0livat päässeet. Itse mökkielämästä ne olivat ottaneet kaiken irti. Ja ottivat koko la päivän. Saari on ihana: siellä ei ole käärmeitä ja se, ettei niitä tarvitse miettiä, oli ihanaa!! IHANAA!! Koirat hillui vähän väliä, kävivät kahlaamassa ja kalastelemassa meriheiniä, söivät mustikoita niin, että kakka oli violettia ja nauttivat täysin siemauksin!! :) Mustakin oli ihanaa olla tekemättä niin mitään. Käydä metsässä syömässä mustikoita, katsella merta ja ihan vaan olla. Mä nautin, kun näen, miten koirat nauttii. Tuo marjojensyöminen huvitti mua erityisesti: mä jouduin Hiisiä ja Säröä ihan kaahia kauemmas, sillä aina, kun löytyi yhtään marjaisampi mätäs, ne tuli syömään just samasta puskasta. Myös mustaviinimarjoja syötiin kaikki kilpaa puskista: missä me, siellä ne. Samoilla apajilla. ;) Hiisi kävi meressä uimassakin: se hyppäsi laiturilta alas soutuveneeseen ja oli helpompaa nostaa se alas veteen, kuin ylös laiturille. ;) Muut saivat kahlailla mielinmäärin. MINÄ en mereen mene: aa: se on kylmää, bee: se on syvää cee: siellä kasvaa sitä ruohoa, mikä maailman inhottavimmin osuu jalkoihin, kun ui ohi.. ihan, ku jotkut kalmansormet.. Tony kyllä meni.

Tänään sit suunnattiin kotiin: sää muuttui inhoksi. Sataa ja tulee. Ja koska tuuli, vene keikkui kotimatkan ja aallot paukutti sitä vasten niin, että oikein hakkas! Noh, Carro oli mun sylissä kotimatkan: vapisi ensin hetken, mutta onneksi lopetti sen. Siitä näki, miten se leikki Demin leikkiä: ruumis on tässä, mut sieluni ei. Hiisi ja Repo oli ihan relax, Säröstä puhumattakaan. Se istui taas katsellen maisemia. Ihmemiehet. ;) Nyt on levännyt mieli.

Moon paha

Mä tiiän sen. Tänään se todistettiin.. ;) Tulin töistä kotia AIVAN katkipoikkineena ja mietin itekseni (Tony on työreissussa), että en YHTÄÄN jaksais lähteä lenksulle. Mutku ei auta. Mä en pysty jättään lenkkiä väliin.. huomisaamukin jo etukäteen ahistaa, kun pitää herätä viiden persauksissa, että ennättää lenkittää koirat ennen töihinlähtöä.. sitä saa mitä tilaa. Noh, mut siis päätin, että meen heti, samantien, ennenko ehin lösähtää..

Tähän väliin kyssä: onko kellään MITÄÄN ideaa, millä saa ton kotiintulohuudon loppumaan? Hiisi pitää sellasta haukkumista päällä, että mua ihan hävetti käydä postilaatikolla ennen sisälletuloa.. vastapäisen talon isäntä oli taloa maalamassa ja ihan takuulla sääli mua: "tyttöraukka joutuu mennä tonne huutohel****in".. Sitruunapanta ei auta: Hiisi huutaa silti. Mä inhoon tulla kotiin. Vaan siks. Kun sit sain oven auki ja karjastua "hiljaa", niin se auttoi. Ei vaan oo kiva suuttua ekana, ku tulee kotiin.

Lähin siis valmiiks vähän kärttysenä lenkille (oli myös huono omatunto pienestä pyörremyrskystä turkinpippurilla ja daimilla varustetttuna, jonka söin, ku töistäpäin hain kirjakaupasta kamaa töihin.. ja ihan kaupan vieres on SpiceIce.. ) Nii. Nii mä päätin, että en mee ihan lyhyen kaavan mukaan, vaan meen pidemmän lenkin. Rankasen itteäni samalla . ;) Vielä, kun Kaapeli ja Särö on treenikiellossa ja niiden kanssa ravaillaan yms. niin se tekee kutaa. Ja sit sain idean: mä tokoilen niiden kaikkien kanssa.. jesh! :D

Nooh.. pääsin tuonne Törnävän kentälle ja sidoin eka kaikki koirat kiinni katsomon penkkeihin. Sit tulee se osuus, missä molin paha. Mä mietin, missä järkässä olis "pahinta" tehä. Totesin, et Särö eka: sitä haittaa vielä tällä hetkellä eniten muiden huuto. Mä nimittäin tiesin, että muut huutaa peräsuoli pitkällä, kun yks tekee. Sille ei voi mitään. Särön kanssa otin seuraamista hyvin lyhyissä pätkissä ja sivulletuloa lyhyellä matkalla. Se otti sen verran häiriötä muista ja ehkä siitäkin, että oli vähän "pihalla" eikä tehnyt musta mitenkään megasäbäkästi. Teki joo kyllä, mut esim. sivulletulossa ei kirmannut täyttähäkää. Mikä harmitti mua vähän. Noh, palkkailin perusjutuista ja meni ookoosti. Sit otin Lellun. Ja voi tsiisus ku teki eetvarttia!! :D SON IHANA!! Sen etujalat meni silleen suorina rumpupuikkoina eteen, kun se NIIIN tapitti mamia silmiin ja teki naama nauraen!! :D Se tarjos yheksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun mä vedin henkeä. Se istui perusasennossa mun lenkkareiden varpaidenpäällä ja katto niskansa yli mun naamaan ja hekotti. Se oli niin kähee ja pätevä!! Mäkin tulin iloseks! :D Se sai monta namia.. ;) Sit Hipsu. Huoh. Se ei voi itelleen mitään. Mä tiedän sen. Se kilju, hyppi, tärisi.. se ei meinannut kyetä istumaan perusasennossa. Mut huom: ei meinnaut: kykeni silti! :D Mä palkkasin namilla: rauhottuis. Seurautin vähänmatkaa, mutta ei meinannut pysyä paikka.. edisti ja kiljui. Komennos ja asento uus. Auttoi. Sit otin metrin päästä (kyllä) etäkäskyinä maahan ja istu, pari kertaa. HYVIN rauhallisella äänellä. Ja Hiisi on jännä: kun se menee makaamaan, niin se menee vain vasemman kyynärpään varaan maahan: oikea pitää olla suorana ja ei osu maahan.. Voiko se johtua siitä nivelrikosta, mikä on kyynärpäissä? Vasemman vaan pitäis mun muistin mukaan olla se huonompi.. Outoa silti. Ja se on ollut niin lähes aina. Nyt se oli vaan erityisen selkeä. Noh, meille riitti se. Sit Kaa. Mä päästin sen irti ja otin pari askelta, ni eukko pomppas haukkuen ilmaan ja puri mua kylkimakkarasta!! Onneks mä sain sen verta väistettyä, et ei jääny hampaidenväliin, ku paitaa!! Mua hihitytti.. Ei sais nii. Noh, seuras sikamakeesti. Palkkasin ja tein tiukkoja käännöksiä: se vaan kuumeni ja tyksi niistä. Sit IHAN läheltä luoksetulo. Siinä se hyppää ehkä liikaakin mun mahaa vasten ensin ja lötsähtää siitä sivuun. Mä ajattelin, että ko teen niin läheltä, ni ei saa pompattua. Ajattelin väärin. Mun pitää miettiä tota. Sit pari liikkeestä seis: tarjoaa maahanmenoa. Tein sit kädellä helpotettuna: auttoi. Ja sain palkattua siitä. Jäi hyvä fiilinki.

Mut sit. Mä TIESIN riskin. Että kun ne on sikakuumina, niin ne koettaa heti lähteä hillumaan. Mä päästin ne irti ja sanoin ihan passiivisesti, että "nätisti'. Särö sano, että paskat, ja lähti ku komeetta. Puri Hiisiä kylkeen ja kaatu vauhdista mun karjuessa pää punasena.. Ja joo, se oli toinen niistä, ketä piti varoa.. Voi kele kun mä oon idiootti. K: MIKS mä en pitäny sitä kiinni? V: luotin, että se uskoo K: MIKS mä ajattelin, että sen pitäis uskoa, kun on huutanut ja kuumunut? V: kun sen pitäis silti uskoa K:Oonko mä idiootti? V:oon.

Noh, sit ne rauhottu, mun kuumettua. Kivakiva. Päästin ne joenrannassa kahlaan ja juomaan vettä. Ja tyynnyttiin kaikki. Loppulenkki saatiin sit tehtyä iisimmin. Huoh.

Syöks muiden koirat muuten, asiasta sadanteen, tällä hetkellä sikkenä heinää? Ku meillä syö. Mietin, onko se aika, sää vai mikäseon? ;)

Mä koetan taas tyyntyä: kiihdyin, ku muistin tyhmyyteni..

Tapahtumarikas löördaakki

Vesirinsessa Xy. :)

Kaikki sai alkunsa itseasiassa eilisestä. Kun me palattiin Madonnan konsertista ja napattiin Juustoportilla Xy kyytiin ja meille hoitoon: mä veisin koko trion (Carron, Xyn ja Särön) näyttelyyn Kauhajoelle. Katarina ei päässyt ite, sillä he oli tuomaroimassa Lempäälässä. Noh, mä buunasin kolmikon illalla ja mietiskelin, että mitäköhän siitäkin tulisi. Xy oli totaalisen pohjavillaton (tää ei kuulu kategoriaan "sanotaan vaan ku kuuluu" vaan OIKEESTI naku). Mut, samapa se. Son vaan näyttely.. ;)

Tony lähti mukaan, sillä JOS molemmat tytskät sais pinkin nauhan, pitäis jonkun muun esittää Kaapeli. Tony lupas (aikuisten oikeesti lupas), mut koska Pia, kummitätinsä, oli tulossa paikalle, sai Tony vapautuksen. Silti hän, kelpo KePona, lähti mukaan. Ja kokos meille teltan: mikoli hyvä, sillä helle oli melekoonen!! Noh, mutta siis. Särö oli ensin. Se esiintyi paremmin, kuin aiemmin: häntä oli pysyssä VAIN kaksi kertaa: nuorten yhteisesiintyimisessä (meitä oli kaks) ja PU kehän vikalla rundilla. Muuten mun murinat taas tepsi. Tosin, sei musta ravaa niin makeesti, kun mä sille murisen. Mut valintoja..mä tiiän. Ompa kiva harrastus sillä.. :( Joka tapauksessa arvostelu oli hieno ja mä oon tosi tyytyväinen. Särö oli PU2 ja sai varasertin. Jota mei oltais haluttu.. ;)

Sit Xy. Se esiintyi aikalailla, kuten mä ajattelinkin. Pöytä meni pahemmitta pulmitta, pientä kenailua oli ilmassa. Mut ei yhtään paha. Sit ravas oikein hienosti pitkää ja makeeta ravia. Seistessä välillä bongaili jotain, mut seiso kuitenniin hienostikin. Mut on se melkonen emäntä!! Se on ihan hirveen vilkas: näkee ja kuulee kaiken, reagoi kaikkeen: ei välttämättä siis peläten, mut reagoi: korvat heiluu, pää kääntyilee jne. Lenkilläkin se on oikein väkkärä. Ja sit sen toinen puoli.. jessus!! Se alistuu kyllä meidän laumalle, kuten kuuluukin. Mutta JOS on ruokaa tai syliä lähellä, niin se näksii muita!! Tsiisus!! Mä sanoin sille tänään aika topakasti aiheesta.. otettiin niitä ryhmäkuvia kolmikosta, ni Tonyllä oli kameran luona namikuppi. Xy näki sen ja näksäs sekä Carroa että Säröä, enneko mä ehin kissaa sanoa.. Se NIIN tarvii lehmänhermomiehen. ;) No joo. Mutta siis tuomari arvosti kovasti liikkeitään ja antoi tukattomuuden anteeksi. Xylle luokkavoitto erillä.

Sit mama. Se oli aivan ûberihana!! NIIN liekeissä!! :D Haukkui ja liekutti itteään, tarjos temppuja: maahanmenoa, sivulletuloa.. ;) Sen naama nauroi!! Ja se esiintyi upeasti!! Iloisesti, ei yhtään väistellyt tuomaria tms. Ja ravi oli pitkää, hienoa!! Mun Kaa.. ;) Luokkavoitto erillä myös mamalle. PN kehässä sit Xy pesi äitinsä ollen PN1 ja saaden sertin. Carro tuli hienosti toiseksi. Jotenkin, kuitenkin, mä olisin suonut sen tänään äidille: se esiintyi paremmin ja sillä oli NIIN hirmuisen kivaa. Mutta näin tänään. Carrolle siis samanmoinen vaaleansininen rusetti, kuin pojalleen. Mä vien ne Miinan roviolle.. :D Xystä tuli sit VSP vielä loppujen lopuksi. Minen tajua tätä. Ehkä joku päivä. Hauska koirahan tuo Xytin on: se tyksii minusta ja minä siitä! :) Nuolee välillä hellästi naamaa ja käy moikkaamassa. Ja oikeesti: pitää muistaa, ettei se asu meillä, mun kanssa. Mä oon sille kuitenkin, vieras. Joten ei kumma, että se bongailee välillä asioita.

Kiitos hirmuisen paljon vielä Pialle Kaan esittämisestä ja Mr Trickteamille kuvaamisesta. ;) Ja kepoilusta. Onnittelijoita minä haluan vielä kiittää: sekä siellä paikanpäällä että sit kotona. Kivaa, kun on "myötäelijöitä", oikeesti on!! :) Onnea pentujen kaksikolle: Hellä ja Indian sai molemmat koopeen!! Hyvä tytöt!! :) Ja ROP-koira oli hieno: Onnea Shet Uppiin!!

Kotona sit hetki elbailtiin, syötiin ja päätettiin lähteä uimaan koko porukka. Ja olipa lystiä!! :D Carro ui ehkä eniten. Sit Hiisi ja Särö. Repo teki ekan kerran eläissään omaehtoisen pikauinnin liivien kera!! Hienoa!! :) Ja Xykin ui. Se oli fleksissä, sillä mä en uskalla pitää sitä irti: sei välttämättä usko mua. Luulisin. :) Särö oli aika hassu: nyki lumpeita uidessaan irti ja toi niitä rantaan. Sillä oli äitinsä ja siskonsa tavoin hyvä uintityyli: leuka lähellä vettä. Samoin Hiisi, the räpylämies, omaa hienon tyylin. Mut jännä, että se ei ui ilman lelua. Pitää olla joku suuhun ja haettavaks. Mut tässä näytettä:

Särö ja lumme ( et Pia Sä :D)

Carro ja Repo

Nelikko.

Tiistaitreenit

takana. Hilpi tuurasi Essiopea ja oli tehnyt meille treenit nuorten ässämmien teemalla. Tehtiin kaks pätkää näiden karkeloiden ratoja mukaillen. Harmi, etten oo nuori enkä oo ollut ässämmeissä, sillä Kaabeli veti makeesti ekan pätkän!! :) Se anto kiinni, irtos, haki, luki, teki, toimi ja hyppäs hyvin!! Mulle tuli NIIIIIIN hyvä fiilis! Rimat me viriteltiin niin, että osa oli vinossa puoliks medikorkuudella. Osa normiminejä. Ja ei yhtään rimaa ekassa treenissä alas! Hilpi sano mulle sit siitä, kun mä oikasin sitä tosi kovasti ennen puomillemenoa: oli 90 asteen kulma, suunnilleen. Mä olin suunnitellut, että mä oikasen sen ja niin tein. Ja se oli kyllä aika "ylireagoitu". Mut mä oon aina pelänny noita pahoja puomikulmia.. Ja Carrolle en oo opettanu sitä ittensä oikasemista. Ni hyvä oli, että Hilpi mulle siitä sano: hyvähän Kaapelinkin olis se osata, ihan ite. Se nyt kuitenkin täyttää neljä, ettei se enää niin penne oo.. :) Eikä käyny kuinkaan, vaikka se joutu vähä ite itteään oikomaankin. Siis sitä pitää tehä enempi, vielä. Etten mä helpota sille liikaa. Mä jotenkin pidän sitä niin "pienenä" ja semmosena, ettei se osaa yhtikäs mitään.

Mä huomaan, että mä suosin hirmusti vippaamista. Se on selkeesti mun juttu. Mones kohas olis voinu valita jonkun muun tavan: esim. saksalaiseen oli tosi hyvä kohta. Mut mä halusin ottaa käteen ja vipata. Ja toimihan se. Onneks. Sutinen oli siinä mestari. Ja siks kai se on mulle niin luontasta. Ehkä mä oon saanu Carron tajuamaan sen kanssa, sillä mä viljelen sitä. Ja mä oon päättäny, ettei siinä oo mitään "väärää", sillä se tuntuu mulle sopivimmalta jutulta. Mut tietty järkevää olis opetella muitakin asioita. Yks, mitä pitäis treenata enempi, on se, että kun otat esim. kutsuna hypyn ja lähetki liikkeelle ennen, ku koira ehtii suorittaa sen hypyn. Niin just se, että se koira SILTI tekee sen hypyn. Mä oon kerran treenannu sitä kotona ja yllättäen Carro ei oppinu sitä kerrasta. :D Tuli kakkoshypyn ohi, kun mä lähin liihottaan ennen, ku hyppäs sen. Tää on nyt sit se niisto tai joku vastaava, millä sitä treenataan. Vai oliko? Nimenomaan siis niin, että lähet koiran tulosuuntaan takaspäin. (en taida osata selittää.. :D) Mut siitä mä tyksisin!! :)

Toka pätkä oli sit kans ässämpätkä. Muuten meni sekin ihan mukavasti, mutta.. Carrohan ei oo yhtään kuuliainen. Siis silleen, että se reagois tosi nopeesti mun käskyihin jne. Tai niin mä oon aatellu. Mut juma.. se oli menos renkaalle ja mä hihkasin jo ennakoiden, että "tänne", kun piti sit kääntyä.. niin se löi liinat kii ja tömähti päin kehikkoa niin, että niska oikein taittu.. voi että teki kipiää!! MULLE!! Ihan hirveetä.. Onneks siitä ei tullu mitään, ainakaan heti havaittavisolevaa, vammaa.. ravas puhtaasti, liikeradat normit.. mä soitin sit Tonylle kotiin, että laittaa heti Arnican sulaan. Onkohan tää jotain psykosomaattista, sillä mulla on tänään niska oikeelta puolelta kipee? Siltä, mikä taittu.. Carro on yhä normin olonen, mut niinko aina, niin sillä täytyy olla vähintäänkin joku jumi siitä.. pitää tilata hieroja. Mut hyvä, jos sillä selvitään.. semmonen pieni paniikkiolo on välillä, et jos sattuki vakavemmin ja sei vaan näy vielä..

Tota äksidenttiä lukuunottamatta oli hirmu kivat treenit ja mulle jäi muuten mahtava olo!! Semmonen, et hyvä tulee!! Ja hyvin menee! :D Meillä oli nastaa ja mentiin hyvin. Pitkästä aikaa!! :)

Bonuksena oli sit Era meitä oottaassa täällä: oli vienyt Minni-Peetun Jennille hoitoon ja tuli meille yökylään. Oli nastaa! :) Höbööteltiin taas kaikkea maan ja taivaan väliltä: koirista tottakai kans. Mietittiin agia, kontakteja, urosvalintoja (ylipäänsä) jne. Kiitos Eralle mukavasta illasta ja aamulenkkiseurasta!! :) Me jopa käytiin kattossa sitä mun elämää järkyttäneen kyyn raatoa.. YÖKS! Se oli melkein jo syöty.. kuhisi matoja ja kärpäsiä. Ja nyt näky ne sen poikaset siinä vieressä.. tai kaks niistä. Semmosia harmaita matoja. YÖKS uudelleen.

Ja loppun viä: mä oon keksiny mun ja Carron "tiimsongin", sen kerttari menee näin:

"jos mä oisin sä niin kyl mäki oisin mun kaa, kyl mä, kyl mä, kyl mäki oisin mun kaa
Jos mä oisin sä, niin kyl mäki menisin agilitii, kyl mä, kyl mä, kyl mäki menisin agilitii,
Jos mää oisin sä
mä tyksisin musta kaa-ans.. :D"

Toi, orkkisversio, soi koko treenien ajan mun pääs ja mä, tietty, virittelin sitä. Son NIIN hyvä biisi!! :D

Tiiättekö ohjelman Hell´s kitchen?

Sen, missä niillä kilpailijaraukoilla on ihan hirveetä? Ja silti niiden pitää yrittää. No, mun elämä on tällä hetkellä Hell´s walkingia. Missä mun lenkkeily on ihan kauheeta, mut mun pitää yrittää. Nimittäin TAAS. TAAS mä näin SEN.

Mä en oo enää koirien kanssa montaa kertaa mennyt tuonne järvenrantaan vallille käveleen, missä maisemat on jumalaiset, lokit kirkuu ja on oikeesti aivan kymppiarvosanan lenkkimaasto. En, sillä siellä oli alkukesästä se kyylapsi. Joten mä oon suunnannut joko asfalttilenkille (eilen) tai tonne kolmosalueelle, mitä rakennetaan. Sillä eihän käärmeet voi elää siellä, missä koko ajan ajaa kuorma-autoja, rakennetaan taloja jne, eihän?

Väärin. Voi ne. Nimittäin tänään mä suuntasin kolmosalueelle ja just, kun koirat olin saanut irti, niin jumankauta mä näin sen!! Repo oli tietenkin jo juossut sen ohi.. ja Särö ja Carro oli n. 40cm:n päässä siitä.. ja se oli ISO. Onni onnettomuudessa oli se, että se oli pyrstö noihin päin. Mä huusin koirat mun luo, vein ne kauemmas ja sain hulluuskohtauksen. Mä menin takas, etin kaikkein isoimmat kivet ja aloin kivittää sitä. Mä kirosin ääneen samalla ja kaivoin niitä jukelittoman kokosia murikoita sieltä tien pientareelta. Ja ainoa, mikä osui, oli nyrkinkokonen kivi ja sekin pyrstöön. Se kaikkein suurin kivi oli mun pään kokonen ja meni ohi. Ja voi pojat että se kyy oli vihanen: se iski sitä isoo kivee ja sihisi, lujaa.. ja tietenkin se isoin kivi oli sen muotonen, että kyy pääsi sen alle piiloon.. sen pyrstö vaan näky.. enkä mä uskaltanu ottaa sitä kiveä ilmaan.. Mä sit mietin, että voiko olla totta, että sen AINOAN kerran, kun mä uskaltaisin tappaa käärmeen kaikkien alueen koirien ja lasten nimeen, ni se ei onnistu... mä menin koirien luo, otin ne kiinni ja manasin... ja sit mä näin, miten kakkos-ja kolmosalueen reunassa olevan talon "isäntä" teki pihahommia.. lapiolla.. mä huikkasin, että tuossa tiellä vähän matkan päässä olis iso kyy.. ja se setä oli ihana: meni sinne, taputteli kyytä lapiolla ja tiiättekö: sen mahasta oli tullut pikkukyitä!! Ja se setä läpsi nekin.

Mä melkein tärisen. Mä oon NIIN vihanen, pettyny, surullinen.. mä oon niin koettanu saada itteni liikkeelle tuonne maastoon ja ajatellu, etten mä voi niitä koko ajan nähdä.. että mä oon menny siellä monta kertaa enemmän niin, että niitä ei näy, kuin niin, että nään.. ja taas mä näen sellasen. Mitä pahaa mä oon tehny? Miks näin? Huoh..

Amppareitakin saa nykyään taas varoa: ne jättää nyt pesänsä ja on hulluja. Mä pakkasin eilen vattuja tossa pihapöydällä purkkeihin pakastamista varten, kun yks sellanen tuli siihen pörrään ja imeen vattuja. Noh, ei mitään, mä ajattelin, että siitä riittää sillekin. Mut se mokoma tuli uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.. sen perä oikein sykki, kun se imi niitä. Eikä lähteny, vaikka sai imee niin paljo, ku halus. Mä sit mietin, että se pian pistää koiria, kun mä sitä hätyyttelin kimpustani. (jos se suuttuis ku mä husin ja pistäiski koiria). Tuumailin, että mitä tekisin ja sain idean: panin sen tyhjään pakasterasiaan ja vein pakkaseen: mulle on kerrottu, että paleltuminen on lempeä tapa kuolla: ensin on kylmä ja sit tulee väsy ja lämmin.. ja siellä se amppari on muuten vieläkin. Mä en vieny sitä eilen pois, ku ajattelin, että sen pitää kuolla ettei kidu. Tänään se varmaan on jo kuollu. Pitää muistaa ottaa se pois pakkasesta: vois tulla shokkihoitoa talvella, ku rasiassa ei ookaan vattuja..

Semmosta. Hulluutta monelta taholta.. Mä koetan toipua.. mut kolmosalueelle en mee enää ikään.