Merivettä ja venettä

kerrakseen. Mutta taas pitää ensin palata ajassa taaksepäin: perjantaille. Virve nimittäin kävi hieromassa Carron ja Särön: kummallakin oli se jumituskohta renkaaseentörmäämisen seurauksena. Mä olen tunnollisesti venytellyt kummankin lenkkien päätteeksi ja TADAA: se oli auttanut!! Kummallakaan ei ollut mitään, toistan, MITÄÄN huomautettavaa!! :D Hih!! Vähänkö hienoa! Ei jumeja, kuonia tms. Noh, hieronnan päätteeksi pakattiin koirat hirmusta kyytiä autoon kamojen kanssa ja suunta Vaasaan: mökkielämä kutsui. Tony ja koirat meni jo pe illasta veneellä saareen, mua haettiin satamasta la-aamuna. Mä vietin pe-la yön Leenasiskon luona: vietettiin naisteniltaa äidin ja Leenan kanssa. Olikin mukavaa höböötellä! Joskin ne yöunet sit aina jää niin lyhkäseks, ku ei malta.. Noh, mutta la-aamuna mä suuntasin nokan kohti Iskmoa ja kävin ihastelemassa kummimummin roolilla Päkän pennut. Ja ne on kyllä ihanat!! Niin reippaita ja suloisia!! Ja se HAJU!! :D Kaikki tietää, että mä eläisin siitä pennun hengenhajusta. Niih. Se vaan on jotain se. Oli ihana pyöritellä pieniä. Sit mäkin suuntasin rantaan: Tony haki mut saareen.

Venematka koirien kanssa pe iltana oli mennyt just, ku kuvitella saattaa. Carron mielestä se oli vedenpäällinen helvetti. Se oli kynnet pitkällä, silmät teevatina inhonnut joka hetkeä. Repo oli myös osoittanut mielipiteensä maaten pienenä keränä penkin alla. Hiisi oli vapissut, ei kauhusta, vaan ressistä, keskellä lattiaa ja Särö oli hypännyt penkille istumaan ja katselemaan maisemia.. miten ne VOIKIN olla niin erilaisia äitinsä kanssa?! Noh, pääasia, että perille 0livat päässeet. Itse mökkielämästä ne olivat ottaneet kaiken irti. Ja ottivat koko la päivän. Saari on ihana: siellä ei ole käärmeitä ja se, ettei niitä tarvitse miettiä, oli ihanaa!! IHANAA!! Koirat hillui vähän väliä, kävivät kahlaamassa ja kalastelemassa meriheiniä, söivät mustikoita niin, että kakka oli violettia ja nauttivat täysin siemauksin!! :) Mustakin oli ihanaa olla tekemättä niin mitään. Käydä metsässä syömässä mustikoita, katsella merta ja ihan vaan olla. Mä nautin, kun näen, miten koirat nauttii. Tuo marjojensyöminen huvitti mua erityisesti: mä jouduin Hiisiä ja Säröä ihan kaahia kauemmas, sillä aina, kun löytyi yhtään marjaisampi mätäs, ne tuli syömään just samasta puskasta. Myös mustaviinimarjoja syötiin kaikki kilpaa puskista: missä me, siellä ne. Samoilla apajilla. ;) Hiisi kävi meressä uimassakin: se hyppäsi laiturilta alas soutuveneeseen ja oli helpompaa nostaa se alas veteen, kuin ylös laiturille. ;) Muut saivat kahlailla mielinmäärin. MINÄ en mereen mene: aa: se on kylmää, bee: se on syvää cee: siellä kasvaa sitä ruohoa, mikä maailman inhottavimmin osuu jalkoihin, kun ui ohi.. ihan, ku jotkut kalmansormet.. Tony kyllä meni.

Tänään sit suunnattiin kotiin: sää muuttui inhoksi. Sataa ja tulee. Ja koska tuuli, vene keikkui kotimatkan ja aallot paukutti sitä vasten niin, että oikein hakkas! Noh, Carro oli mun sylissä kotimatkan: vapisi ensin hetken, mutta onneksi lopetti sen. Siitä näki, miten se leikki Demin leikkiä: ruumis on tässä, mut sieluni ei. Hiisi ja Repo oli ihan relax, Säröstä puhumattakaan. Se istui taas katsellen maisemia. Ihmemiehet. ;) Nyt on levännyt mieli.