Treeniraporttia

tiistailta ja vähän eiliseltäkin. Ja yhä pinkillä teemalla. Minen vieläkään tykkää siitä, joten siedätys jatkuu. Katotaan, tepsiikö se. ;)

Tiisataina oli siis Kaapelin ja mun treenit. Essiope oli tehnyt oikein hyvät treenit, missä oli just meille vaikee asia: välistäveto. Vitsi että mä oon huono siinä kuviossa, missä on kaks tai kolme hyppyä vieretysten: samoin päin rinnatusten. Sit se eka hypätään eestä, otetaan välistä ja toka eestä ja otetaan välistä ja kolmaski eestä. MÄ OON NIIIIIIIN HUONO siinä. Oon ollut aina. Essiäki jo nauratti mun letkukädet: ne huito, ku semmonen puutarhaletku, joka makaa lötkönä maassa ja sit ku sinne päästää veden paineella, se lähtee huiteleen mihin sattuu.. Kaa pomppi ees ja taas hyppyjä ja haki mitä sattu.. eikä kumma. Kummaa oli, et rimat tais siinä pysyä ookoosti silti. Liekö muisti sunnuntain autokeikan.. raukka.. Sit oli kaikki kontaktit: omat kisat sunnuntaina.. Nooh... A oli hyvä. Son sitä oikeestaan aina. Keinu oli semihyvä: hyppäs liian aikasin mun makuun pois, joten otin uusiks ja huomautin: se autto. Sit puomi tehtiin niin, että mä salakujletin namikupin Essille: vei sen puomin jälkeisen hypyn taakse: Kaa ei tiennyt, että se on siellä eikä nähnyt sitä puomilta. Ja mitenkö meni?! TÄYDELLISESTI!! :D Mutta... :( Mä oon aina liian ahne. Mä halusin diivailla ees jollain ja siis sillä.. halusin ottaa uusiksi. Noh, ovela pikkukaa tiesi, että nyt siä on se kuppi.. se halus sinne kybällä. Ja puomille mentiin niin, että sen suorassa linjassa edessäoleva hyppy piti hypätä puomista poispäin ja sit päästiin puomille. Noh, Kaa tiputti AINAKIN kolmesti sen edessäolevan riman, kun roiski sitä miten sattu ja himos vaan puomille.. oi miks mä otin sen uusiksi?! Kepit jäi kerran kesken: kaari meni poikki enkä saanut kahta vikaa väliä kaaritettua. Mut sain onnistuneenkin kepittelyn onneksi mukaan kahesti. Fiilis ja vauhti oli kympin arvoset. Mä tyksin Kaapelista, kun son hurmoksessa. Se on jotenkin niin liikuttavan kuumana. Huonoa siinä kuumumisessa on se, että sen kontaktinpito muhun radan ulkopuolella on olematonta. Mä saan sikana tehä töitä, namit käsissä ja sormet verillä, että se tekee mun kanssa. Siis MUN KANSSA. Himois vaan radalle ja hilluis. Sutinen teki samaa, mutta sen mä sain AINA kiinnittään huomion muhun, kun vaadin ja pyysin. Ja nii..ei sais verrata.. Mut sen vielä sanon, että eilen, kun Tony haki mua töistä ja koirat oli takaluukussa mukana.. mä kävelin autolle ja näin, kun Carro seisoi siellä ikkunaa vasten ja katseli mua. Niin mun sydän meinas pysähtyä. Se oli IHAN, ku Upi.. korvat pystyssä, ketunnaama naurussa.. ja niissä on tosi paljon samaa näköä, joskus. Tuntu jotenki jopa pahalta, mut vaan pienen hetken. Loppuuko ikävä joskus?

Noh, kisoihin mennään semmosella semihyvällä fiiliksellä. Ei me enempää voida tehä, ku osataan. Mä olisin ilonen, jos rimat pysyis, kepit mentäs oikein ja puomin kontakti olis hyvä. Tai ees pysyis ne rimat..

Sit Häbä oli kans treenannu eilen Tonyn kaa. Olivat tehneet yhden radan pätkän yhden kerran. Ei muuta: kisat tulossa. Tony tuli kotiin naama hangonkeksinä. "Voi v...u ku mulla on makee agilitykoira kaverina" oli kommentti. Oli ilmeisesti mennyt mauniosti se treeni. Sit illalla Tony aiko mennä tekeen omaan pihaan pelkän puomin alastulon: meillä on vanerista tehty semmonen pikkukaalle aikanaan väsätty pelkkä puomin alastulon tyyppinen juttu. Ja sen Tony aiko hilata pihaan taas rappusille ja ottaa sitä Särön kanssa. Säröhän on opetettu alustalle ja sen Tony oli jättänyt pihapöydälle: meni hakeen sitä puomin alastuloa. Kun Tony oli tullut varastosta ulos, oli Särö seissyt tuolilla, etujalat pöydällä ja kyllä: alustalla. Ihana pieni, pätevä koira! :D

Näin. Mut katotaan, mitä sunnuntai tuo mukanaan.. KÄÄÄK.. :D