oli eilen. Sen kunniaksi alla oleva "leffa". Tuo oli meidän elämää...
Kiitos Saarteenojan perheelle hyvästä kodista Felixille!! Kaikkea hyvää yhteiselle tiellenne!!
T:vielä vähän haikea mami.. :)
ps: laitan juttua tältä päivältä huomenna, luulisin. Nymmeen pehkuihin. Ja niin: linkki:
http://youtube.com/watch?v=qDZyKetvMr8
(en osaa tehdä hienoa linkkiä vieäläkään.. pahoittelut.. )
Ja pps: Oodi antaa "vähän" liian kesyn kuvan itsestään juuri tuossa videossa, mutta eiköpä se totuus sieltä ilmi senkin kanssa tule... *hekottelee partaansa*
Tietoja minusta
perjantai 29. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
I got the feeling..
mikä tulee, kun on nassikkapaininut kolmen pennun kanssa.. Tsiisus, ettenkö paremmin sano. Mä laskeskelin, että tänään on ainoa ilta, kun mulla on mahis pestä trio. Mutta tänään mä oon ollut saikulla kotona: ihan järkky flunssa iski eilen päälle.. No, ei auta. Flunssa or not, pesu oli hoidettava. Niin mä odotin ihan pahimman villipiikin päättymistä ja kannoin trion yksitellen kylppäriin. Onnellinen kasiviikkoissynttäripäivä! :D
Oodi oli ensimmäinen uhri.. Ja niin vain tiikeri näytti taas raitansa ja kissa kyntensä. Jne. :) Se pitsti hanttiin, minkä kykeni. Häntä oli tötteröllä koko pesurupeaman ajan, mutta ääntä ja rimpuilua oli ilmassa.. mut mä vaan lirkutin ja vaahdotin. Ja huuhtelin. :) Sen päätyttyä päästin neidin juoksemaan ja se lähti NIIN polleana tutkimaan kylppäriä litimärkänä ja aivan järisyttävän pienenä.. Se oli myös aika liikuttavan hupaisa: muuten ihan lintta ja pieni ja jukelitoon harja: pää ja sen ympärys oli ihan pörrössä! :D Pyyhe ympärille ja sitten kokemus beehen- föönaus. Onneksi Tony tuli pelastamaan mut sen kynsiltä nahassani.. hanttiinpano oli vielä kovempaa, kuin pestessä. Mutta se ei vapissut, eikä häntä ollut alhaalla koko aikana. Sitä ketutti niin keleesti, että oksat pois. Ja kun homma oli ohi ja hää pääs kirmaamaan, oli häntä taas heti tötteröllä.
Seuraavana Myrtti. On ne niin erilaisia ja sit niin samanlaisia. Myrtti oli myös sitä mieltä, että paikka itsesään (kylppäri) on nasta mesta, mutta että vesi on arsesta. :D Se antoi kyllä huomattavasti helpommin pestä itsensä ja suukotteli omaan tyyliinsä mua välillä. Se taisi muuten olla ainoa, joka ei vikissyt ollenkaan. Mutta välillä sekin "koetti ottaa hatkat". Pyyhekuivaus ja loppuhengailu kylppärissä oli jeessiä, mutta föönaus.. IHAN yhtä kovaa pani hanttiin, kuin Oodi. Mutta saatiin kuivattua.
Viimeisenä Felix. Se oli helpoin pestävä, mutta vähän piti piipata. Se seisoi kuitenkin tosi hienosti alkujärkytyksen jälkeen paikoillaan ja suukotteli myös välillä, pesun lomassa. :) Föönaus oli senkin mielestä yhtä epämukavaa, mutta kukaan ei musta pelännyt: kukaan ei vapissut tai ollut häntä koipien välissä. Saatika lamaantunut.. :D Ja kun föönaus loppui, lähti jokainen rentona menemään. Ehkä meillä on vielä toivoa.. :D!!
Nyt meillä nukkuu kusilandiassa kolme pörröistä, puhdasta pentua. :) Mä vielä föönailin niitä hetken istuen niiden kanssa ja osoitellen "vähän kaikkia mutten ketään kunnolla". Jotta näin, ettei kenellekään jäänyt mitään kammoa. Oodi koetti nappailla puhallusilmaa suuhunsa ja oli taas niin pikkumyytä. Felix ei tuumannut oikeastaan yhtään mitään. Ainoa, joka lähti pois, oli Myrtti. Mut se ei haittaa: mä kesytän sen kyllä.. ;) Harjasin myös jokaista pikkuisen rogerilla ja sama meininki: Oodi ja Felix eivät olleet moksiskaan, mutta Myrtti pakitti pois joka kerta, kun koskin sitä harjalla. Tuli kyllä sitä puremaan mun lähelle, mutta kun harja osui karvoihin, niin Myrtti tuumas, jotta avot. Mutta enpä mä siitäkään ajattele oikeastaan mitään. Ehkä sen verran, että oon taas tyytyväinen, että just se jää kotiin. Saan tehä sen kanssa tätä totuttelua usein ja vähän. Ja todennäkösesti se on ens kerralla täysin coolio, mutta never nou.
Samalla mä vietän vähän haikeita aikoja.. Viimeisiä päiviä viedään.. Felix lähtee perjantaina ja Oodi viedään sunnuntaina Kuopioon. Onneksi kumpikin saa niin erinomaisen kodin, ettei mun tarvi sitä jännittää yhtään. Mutta silti.. nää on olleet kahdeksanviikkoa meidän elämän keskipiste. Aurinko, jota me on kierretty.. Ja nyt se pienenee kaks kolmannesta. Ja kun ei meillä pentuja tule usein. Sikskin ne on jokainen niin tärkeä. Vaikka samalla musta tuntuu, että mua on imenyt viimeiset viikot jonkin sortin vampyyri.. mä oon ihan loppu ja poikki. Pennut todella kävis työstä.. Mut samalla: päivääkään en vaihtais. Vaikka huolelta ei oo taaskaan vältytty: Oodin vatsa on aiheuttanut huolta: se on ollut tosi kovalla ja mä annoin sille ell:n ohjeen mukaan parafiiniöljyä millin aamuin illoin. Ja neiti veti IHAN vesiruikulle. No, nyt on siitä toivuttu ja kas, taas on shitti kovaa.. :( Mä luulenkin nyt, että tuo ruoka (Golden Eaglen Holistic) ei sovi sille. Kurjaa ja harmillista, sillä sen pitäis olla hyvää ruokaa ja kaks muuta voi hyvin. Mutta kaikki ei käy kaikille ja tän päivän puhelinmaratonin jälkeen oon saanut selville, että on paljon kohtalotovereita: tää ruoka ei oo sopinut läheskään kaikille. Tony toi töistätullessaan pikkupussin Nutroa. Katotaan, josko se sopis. Ainakin näytti maistuvan pikku pirpanalle. :) Felix ja Myrtti saa Golden Eaglea edelleen ja niiden osalta mä oon siihen tosi tyytyväinen. Näin sitä oppii taas uutta.
Nyt me vietetään romanttista pentuiltaa: takassa tuli, jotta ei ole kylmä. :) Mä rasvailen nenänalustaa ja soffa tuntuu niin ihanan pehmoiselta.. Jännä, miten päivän voi todella viettää vaan maaten ja löhöten, päikkäreitä nukkuen ja taas huilaten..
Oodi oli ensimmäinen uhri.. Ja niin vain tiikeri näytti taas raitansa ja kissa kyntensä. Jne. :) Se pitsti hanttiin, minkä kykeni. Häntä oli tötteröllä koko pesurupeaman ajan, mutta ääntä ja rimpuilua oli ilmassa.. mut mä vaan lirkutin ja vaahdotin. Ja huuhtelin. :) Sen päätyttyä päästin neidin juoksemaan ja se lähti NIIN polleana tutkimaan kylppäriä litimärkänä ja aivan järisyttävän pienenä.. Se oli myös aika liikuttavan hupaisa: muuten ihan lintta ja pieni ja jukelitoon harja: pää ja sen ympärys oli ihan pörrössä! :D Pyyhe ympärille ja sitten kokemus beehen- föönaus. Onneksi Tony tuli pelastamaan mut sen kynsiltä nahassani.. hanttiinpano oli vielä kovempaa, kuin pestessä. Mutta se ei vapissut, eikä häntä ollut alhaalla koko aikana. Sitä ketutti niin keleesti, että oksat pois. Ja kun homma oli ohi ja hää pääs kirmaamaan, oli häntä taas heti tötteröllä.
Seuraavana Myrtti. On ne niin erilaisia ja sit niin samanlaisia. Myrtti oli myös sitä mieltä, että paikka itsesään (kylppäri) on nasta mesta, mutta että vesi on arsesta. :D Se antoi kyllä huomattavasti helpommin pestä itsensä ja suukotteli omaan tyyliinsä mua välillä. Se taisi muuten olla ainoa, joka ei vikissyt ollenkaan. Mutta välillä sekin "koetti ottaa hatkat". Pyyhekuivaus ja loppuhengailu kylppärissä oli jeessiä, mutta föönaus.. IHAN yhtä kovaa pani hanttiin, kuin Oodi. Mutta saatiin kuivattua.
Viimeisenä Felix. Se oli helpoin pestävä, mutta vähän piti piipata. Se seisoi kuitenkin tosi hienosti alkujärkytyksen jälkeen paikoillaan ja suukotteli myös välillä, pesun lomassa. :) Föönaus oli senkin mielestä yhtä epämukavaa, mutta kukaan ei musta pelännyt: kukaan ei vapissut tai ollut häntä koipien välissä. Saatika lamaantunut.. :D Ja kun föönaus loppui, lähti jokainen rentona menemään. Ehkä meillä on vielä toivoa.. :D!!
Nyt meillä nukkuu kusilandiassa kolme pörröistä, puhdasta pentua. :) Mä vielä föönailin niitä hetken istuen niiden kanssa ja osoitellen "vähän kaikkia mutten ketään kunnolla". Jotta näin, ettei kenellekään jäänyt mitään kammoa. Oodi koetti nappailla puhallusilmaa suuhunsa ja oli taas niin pikkumyytä. Felix ei tuumannut oikeastaan yhtään mitään. Ainoa, joka lähti pois, oli Myrtti. Mut se ei haittaa: mä kesytän sen kyllä.. ;) Harjasin myös jokaista pikkuisen rogerilla ja sama meininki: Oodi ja Felix eivät olleet moksiskaan, mutta Myrtti pakitti pois joka kerta, kun koskin sitä harjalla. Tuli kyllä sitä puremaan mun lähelle, mutta kun harja osui karvoihin, niin Myrtti tuumas, jotta avot. Mutta enpä mä siitäkään ajattele oikeastaan mitään. Ehkä sen verran, että oon taas tyytyväinen, että just se jää kotiin. Saan tehä sen kanssa tätä totuttelua usein ja vähän. Ja todennäkösesti se on ens kerralla täysin coolio, mutta never nou.
Samalla mä vietän vähän haikeita aikoja.. Viimeisiä päiviä viedään.. Felix lähtee perjantaina ja Oodi viedään sunnuntaina Kuopioon. Onneksi kumpikin saa niin erinomaisen kodin, ettei mun tarvi sitä jännittää yhtään. Mutta silti.. nää on olleet kahdeksanviikkoa meidän elämän keskipiste. Aurinko, jota me on kierretty.. Ja nyt se pienenee kaks kolmannesta. Ja kun ei meillä pentuja tule usein. Sikskin ne on jokainen niin tärkeä. Vaikka samalla musta tuntuu, että mua on imenyt viimeiset viikot jonkin sortin vampyyri.. mä oon ihan loppu ja poikki. Pennut todella kävis työstä.. Mut samalla: päivääkään en vaihtais. Vaikka huolelta ei oo taaskaan vältytty: Oodin vatsa on aiheuttanut huolta: se on ollut tosi kovalla ja mä annoin sille ell:n ohjeen mukaan parafiiniöljyä millin aamuin illoin. Ja neiti veti IHAN vesiruikulle. No, nyt on siitä toivuttu ja kas, taas on shitti kovaa.. :( Mä luulenkin nyt, että tuo ruoka (Golden Eaglen Holistic) ei sovi sille. Kurjaa ja harmillista, sillä sen pitäis olla hyvää ruokaa ja kaks muuta voi hyvin. Mutta kaikki ei käy kaikille ja tän päivän puhelinmaratonin jälkeen oon saanut selville, että on paljon kohtalotovereita: tää ruoka ei oo sopinut läheskään kaikille. Tony toi töistätullessaan pikkupussin Nutroa. Katotaan, josko se sopis. Ainakin näytti maistuvan pikku pirpanalle. :) Felix ja Myrtti saa Golden Eaglea edelleen ja niiden osalta mä oon siihen tosi tyytyväinen. Näin sitä oppii taas uutta.
Nyt me vietetään romanttista pentuiltaa: takassa tuli, jotta ei ole kylmä. :) Mä rasvailen nenänalustaa ja soffa tuntuu niin ihanan pehmoiselta.. Jännä, miten päivän voi todella viettää vaan maaten ja löhöten, päikkäreitä nukkuen ja taas huilaten..
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
fiuh-fiuh
tuo oli lentoääntä. Ajan: se kiitää.. Tuntuu kummalliselta, että enää tämä ja ensi viiikko ja sit.. pennut lentää pesästä. Paitti Myrtti.. Ja koska kohtalo tapaa mun kanssa aina sekoitella pakkaa, tapahtui niin jälleen. Viikonloppuna selvisi, että vaalea tyttömme (Trickteam Chamber Of Secrets) muuttaakin Kuopioon. Koti on aivan lottovoittopaikka ja mä oon ihan äärettömän onnellinen ja kiitollinen Mialle!! Uudessa perheessään asustelee ennestään kaksi shelttiä ja yksi "toukkamerkkinen" (mulla on aina ollut haave, että isona mä otan mäyräkoiran, jonka nimeksi tulee Toukka - nimi on siis mulle patentoitu.. ;)). Pienen nimeksi tulee Oodi! :) Oodi matkustaa siis Kuopioon viikon päästä viikonloppuna, Felix Katajalaakson viikon päästä perjantaina. Onneksi Myrtti jää kotiin, niin kauhun tasapaino ei kokonaan kaadu..
Kaisa kävi lauantaina hiblailemassa pikkutrion ja totesi pennut kelpo yksilöiksi. Lupaavaa sakkia, vaikka aikahan sen sitten paljastaa. Mulle iso juttu on se, että kaikki kolme tuntuvat mukavan luoteisilta: avoimia, iloisia, reippaita. Kaisa povasi, että Oodi jää pieneksi: ei näyttely-yksilöksi. Ei näytä siltä, mutta kasvuvauhtinsa on niin hidasta: jäi 6-7 viikkojen välissä alle 200grammaan. Katsotaan. Myrtti ja Felix kasvavat normivauhtia, joten jättiläisiä tai pikkiriikkisiä en niistä odota. Mutta taas.. katsotaan.
Viikonloppuna kävi myös Särön toinen morsian. Jäämme odottamaan parin kuukauden päähän soopelilapsukaisia Kuopioon syntyväksi. Kiitos Jaanalle ja Iisalle "tutustuttamisesta": siis siitä, että tutustuttiin livenä! :) Samaten kiitos Jaanalle, että otit Mian mukaan reissuun.. :) Mutta taas on kolikolla kaksi puolta. Särö tuli sunnuntai-iltana kipeäksi: oksensi ja valitti - sai ihan kipukohtauksen: näkyi hirveänä lumen ahmimisena ja ulos pyytämisenä (halusi ahmimaan lunta). Soitin maanantaina klinikalle ja syyksi arveltiin astumisen aiheuttamaa pahaa lihaskramppia selkä- ja vatsalihaksissa: kipu aiheuttaa oksentamisen jne. Ja koska Särön ensisijainen titteli ei ole jalostuskoira, jää se nyt jalostustauolle ainakin täksi ja ensi vuodeksi. Katsotaan, parantaako aika tuon "vaivan" vai uusiiko se, JOS Särölle vielä tulee nainen tulevaisuudessa. Sama hommahan oli silloin Hymyn vierailun jälkeen: silloin vaan arveltiin, että kolmen narttukoiran peräkkäiset juoksut (Xy, Carro, Hymy) tekivät tuon reaktion. Nyt epäillään syyksi sitä astumista itsessään. Ei auta mikään. Särön hyvinvointi on kuitenki ykkösjuttu ja se voi muuten toivottavasti ihan hyvin. Jännittää tietty hieman, mitä Myrtin juoksut tulevaisuudessa sille tekevät vai tekevätkö mitään.. Carro kun on nyt "kätevästi" leikattu.. mutta mä vaan en voi sille mitään, että mun pitää se kotiin jättää.. kohtalo kohtalo. Jälleen.
Koska multa on jonkun verran kysytty, miksi päädyin Myrttiin, niin kerrottakoon sekin samaan hikeen. Mä en tiedä, muistaako kukaan meidän edellisen pentueen alkupentumäärää? Niitähän oli myös kolme. Ja yksi niistä oli ihan tumma, kuten Myrttikin. Pennulla todettiin 2,5vko:n kohdalla paha kehityshäiriö sydämessä, keuhkoissa jne. ja se lähti enkelipennuksi. Ja se oli IHAN hirveää.. pentu oli niin suloinen, rakas.. sen silmät olivat jo auki ja se oli ihan oikea pentu.. Mä melkein pakahduin.. Pia oli silloin mun tukena lääkärissä ja viemässä pentua Eviraan lähetettäväksi: kiitos Pia vielä ja taas!! Kun Myrtti sitten syntyi, ensimmäisenä, kuten sekin tumma pentu silloin.. niin mua alkoi itkettää. Tuli ihan de ja vu-olo. Ja ihan, kuin se meidän tumma tyttö olisi tullut takaisin kotiin.. Mä sanoinkin sen Tonylle kotona ja pillitin.. Lapsellista, naurettavaa jne. Mä tiedän sen. Mut siltä musta tuntui. Ja mä päätin siellä eläinklinikan lattialla fleecepeiton päällä, että son mun pentu. Mun. Ja niin se on ollut. Tony on koettanut sanoa, että älä päätä vielä ja odota vielä ja kato niitä, mutten mä oo voinut. Se vaan on mun. Ihan samalla lailla, kuin Felix on Saarteenojien ja Oodi Mian. Sen vaan tuntee ja tietää. Ja tää trio on saanut just oikeat kodit, jokainen. Sopivat omaan perheeseensä parhaiten. Kohtalo auttoi mua saamaan Myrtin. :) Kuten Felixiä ja Oodiakin.
Sit mä oon jossain kirjoittanut, että yhdellä Potterkirjalla on mun elämässä erityinen merkitys. Se on Myrtin nimellä: Goblet Of Fire: Liekehtivä Pikari. Kirkkonummen entiset seurakaverit muistaa sen.. tarinan. Luulisin. Mä oli päästä Sutisen kanssa maajoukkueeseen jo vuotta ennen, kuin pääsimme. Mutta aina ei voi onnistua.. Mut mua ei haitannut se niin paljon, koska mä halusin NIIN hirveästi Italiaan seuraavana vuonna. Italia on aina ollut mun haavemaa.. Ja sillä mä kampesin itseni sen pettymyksen yli. Ja kun Italian vuosi koitti, oli paineet kovat. Mä halusin joukkueeseen jumalaisen agikoirani kanssa enemmän, kuin kukaan voi ymmärtää. Sutinen oli mieletön koira, meillä oli mahtava vuosi takana ja mä tiesin, että nyt on hetki. Ja kun meillä meni karsinnoissa hyvin: sunnuntaina oli voitettu kaksi ensimmäistä rataa ja viimeiselle me lähdimme viimeisenä, käännetyssä järjestyksessä, oli paine mun päässä IHAN HIRVEÄ. Mä itkin teltassa äidille puhelimessa, että mä mokaan tän, koska mä haluan tätä liikaa jne. Ja mä oli ihan ihmisraunio.. Mut sitten. Mä muistin, miten kirjassa Liekehtivä Pikari Harry Potter pelkää isoa lohikäärmettä. Ja jumankauta se voittaa lohikäärmeen. Ja mä päätin, että jos pieni poika voittaa lohikäärmeen, niin mekin voidaan Sutisen kanssa voittaa itsemme. Ja niin me teimmekin!! :) Sain seurakavereiltani maskotiksi Italiaan pienen, punaisen lohikäärmeen. Se on mulla vieläkin. Muistuttamassa... Joten siksi Liekehtivä Pikari on mun kirjani. Mä luen sitä aina ennen tiukkaa paikkaa... Se auttaa mua.
Tulipahan taas vuodatus.. mutta elämä on. :)
Pentujen elämään on mahtunut hyvää ja huonoakin. Sosiaalistettu on: on käynyt erinäköisiä koiria ja ihmisiä, lapsia ja aikuisia. On käyty ulkona varastossa leikkimässä yksitellen. Ja on käyty ulkona hillumassa (pissaa, kakasta puhumattakaan, nämä eivät sinne tee: hilluminen voittaa 6-0). Huonoa oli viime sunnuntaina, illalla. Oodin maha oli IHAN ripaskalla. Lensi kaaressa vetenä.. Onneksi se parani maitohapoilla ja Inupektillä. Nyt on kovat pökäleet taas. Ainoa, mikä pikkuisen painaa just nyt mieltä on se, että Oodin kakka on liiankin kovaa?! Punnaa ja punnaa.. eikä saa kaikkea ulos, musta tuntuu. Huoh. Ehkä sekin tästä. Mä seuraan ja soittelen lääkärille, jossei muutu. Mieli sillä on onneksi oma, iloinen itsensä. :)
Loppuun mä paan kaisista vielä posekuvan: otettiin Tonyn kanssa eilen "viralliset seitsenviikkoise picturet. Näyttää kuvista, että heleppoo oli, mutta jokainen seitsenviikkoisia kuvannut tietää totuuden... :D!!
Paitti etten laitakaan: kuvanlataus tänne ei nyt pelitä. Mut kotisivujen etusivulta on linkkin albumeihin: käykää siellä, jos nappaa! :) (toivon, et nappaa.. :D)
Kaisa kävi lauantaina hiblailemassa pikkutrion ja totesi pennut kelpo yksilöiksi. Lupaavaa sakkia, vaikka aikahan sen sitten paljastaa. Mulle iso juttu on se, että kaikki kolme tuntuvat mukavan luoteisilta: avoimia, iloisia, reippaita. Kaisa povasi, että Oodi jää pieneksi: ei näyttely-yksilöksi. Ei näytä siltä, mutta kasvuvauhtinsa on niin hidasta: jäi 6-7 viikkojen välissä alle 200grammaan. Katsotaan. Myrtti ja Felix kasvavat normivauhtia, joten jättiläisiä tai pikkiriikkisiä en niistä odota. Mutta taas.. katsotaan.
Viikonloppuna kävi myös Särön toinen morsian. Jäämme odottamaan parin kuukauden päähän soopelilapsukaisia Kuopioon syntyväksi. Kiitos Jaanalle ja Iisalle "tutustuttamisesta": siis siitä, että tutustuttiin livenä! :) Samaten kiitos Jaanalle, että otit Mian mukaan reissuun.. :) Mutta taas on kolikolla kaksi puolta. Särö tuli sunnuntai-iltana kipeäksi: oksensi ja valitti - sai ihan kipukohtauksen: näkyi hirveänä lumen ahmimisena ja ulos pyytämisenä (halusi ahmimaan lunta). Soitin maanantaina klinikalle ja syyksi arveltiin astumisen aiheuttamaa pahaa lihaskramppia selkä- ja vatsalihaksissa: kipu aiheuttaa oksentamisen jne. Ja koska Särön ensisijainen titteli ei ole jalostuskoira, jää se nyt jalostustauolle ainakin täksi ja ensi vuodeksi. Katsotaan, parantaako aika tuon "vaivan" vai uusiiko se, JOS Särölle vielä tulee nainen tulevaisuudessa. Sama hommahan oli silloin Hymyn vierailun jälkeen: silloin vaan arveltiin, että kolmen narttukoiran peräkkäiset juoksut (Xy, Carro, Hymy) tekivät tuon reaktion. Nyt epäillään syyksi sitä astumista itsessään. Ei auta mikään. Särön hyvinvointi on kuitenki ykkösjuttu ja se voi muuten toivottavasti ihan hyvin. Jännittää tietty hieman, mitä Myrtin juoksut tulevaisuudessa sille tekevät vai tekevätkö mitään.. Carro kun on nyt "kätevästi" leikattu.. mutta mä vaan en voi sille mitään, että mun pitää se kotiin jättää.. kohtalo kohtalo. Jälleen.
Koska multa on jonkun verran kysytty, miksi päädyin Myrttiin, niin kerrottakoon sekin samaan hikeen. Mä en tiedä, muistaako kukaan meidän edellisen pentueen alkupentumäärää? Niitähän oli myös kolme. Ja yksi niistä oli ihan tumma, kuten Myrttikin. Pennulla todettiin 2,5vko:n kohdalla paha kehityshäiriö sydämessä, keuhkoissa jne. ja se lähti enkelipennuksi. Ja se oli IHAN hirveää.. pentu oli niin suloinen, rakas.. sen silmät olivat jo auki ja se oli ihan oikea pentu.. Mä melkein pakahduin.. Pia oli silloin mun tukena lääkärissä ja viemässä pentua Eviraan lähetettäväksi: kiitos Pia vielä ja taas!! Kun Myrtti sitten syntyi, ensimmäisenä, kuten sekin tumma pentu silloin.. niin mua alkoi itkettää. Tuli ihan de ja vu-olo. Ja ihan, kuin se meidän tumma tyttö olisi tullut takaisin kotiin.. Mä sanoinkin sen Tonylle kotona ja pillitin.. Lapsellista, naurettavaa jne. Mä tiedän sen. Mut siltä musta tuntui. Ja mä päätin siellä eläinklinikan lattialla fleecepeiton päällä, että son mun pentu. Mun. Ja niin se on ollut. Tony on koettanut sanoa, että älä päätä vielä ja odota vielä ja kato niitä, mutten mä oo voinut. Se vaan on mun. Ihan samalla lailla, kuin Felix on Saarteenojien ja Oodi Mian. Sen vaan tuntee ja tietää. Ja tää trio on saanut just oikeat kodit, jokainen. Sopivat omaan perheeseensä parhaiten. Kohtalo auttoi mua saamaan Myrtin. :) Kuten Felixiä ja Oodiakin.
Sit mä oon jossain kirjoittanut, että yhdellä Potterkirjalla on mun elämässä erityinen merkitys. Se on Myrtin nimellä: Goblet Of Fire: Liekehtivä Pikari. Kirkkonummen entiset seurakaverit muistaa sen.. tarinan. Luulisin. Mä oli päästä Sutisen kanssa maajoukkueeseen jo vuotta ennen, kuin pääsimme. Mutta aina ei voi onnistua.. Mut mua ei haitannut se niin paljon, koska mä halusin NIIN hirveästi Italiaan seuraavana vuonna. Italia on aina ollut mun haavemaa.. Ja sillä mä kampesin itseni sen pettymyksen yli. Ja kun Italian vuosi koitti, oli paineet kovat. Mä halusin joukkueeseen jumalaisen agikoirani kanssa enemmän, kuin kukaan voi ymmärtää. Sutinen oli mieletön koira, meillä oli mahtava vuosi takana ja mä tiesin, että nyt on hetki. Ja kun meillä meni karsinnoissa hyvin: sunnuntaina oli voitettu kaksi ensimmäistä rataa ja viimeiselle me lähdimme viimeisenä, käännetyssä järjestyksessä, oli paine mun päässä IHAN HIRVEÄ. Mä itkin teltassa äidille puhelimessa, että mä mokaan tän, koska mä haluan tätä liikaa jne. Ja mä oli ihan ihmisraunio.. Mut sitten. Mä muistin, miten kirjassa Liekehtivä Pikari Harry Potter pelkää isoa lohikäärmettä. Ja jumankauta se voittaa lohikäärmeen. Ja mä päätin, että jos pieni poika voittaa lohikäärmeen, niin mekin voidaan Sutisen kanssa voittaa itsemme. Ja niin me teimmekin!! :) Sain seurakavereiltani maskotiksi Italiaan pienen, punaisen lohikäärmeen. Se on mulla vieläkin. Muistuttamassa... Joten siksi Liekehtivä Pikari on mun kirjani. Mä luen sitä aina ennen tiukkaa paikkaa... Se auttaa mua.
Tulipahan taas vuodatus.. mutta elämä on. :)
Pentujen elämään on mahtunut hyvää ja huonoakin. Sosiaalistettu on: on käynyt erinäköisiä koiria ja ihmisiä, lapsia ja aikuisia. On käyty ulkona varastossa leikkimässä yksitellen. Ja on käyty ulkona hillumassa (pissaa, kakasta puhumattakaan, nämä eivät sinne tee: hilluminen voittaa 6-0). Huonoa oli viime sunnuntaina, illalla. Oodin maha oli IHAN ripaskalla. Lensi kaaressa vetenä.. Onneksi se parani maitohapoilla ja Inupektillä. Nyt on kovat pökäleet taas. Ainoa, mikä pikkuisen painaa just nyt mieltä on se, että Oodin kakka on liiankin kovaa?! Punnaa ja punnaa.. eikä saa kaikkea ulos, musta tuntuu. Huoh. Ehkä sekin tästä. Mä seuraan ja soittelen lääkärille, jossei muutu. Mieli sillä on onneksi oma, iloinen itsensä. :)
Loppuun mä paan kaisista vielä posekuvan: otettiin Tonyn kanssa eilen "viralliset seitsenviikkoise picturet. Näyttää kuvista, että heleppoo oli, mutta jokainen seitsenviikkoisia kuvannut tietää totuuden... :D!!
Paitti etten laitakaan: kuvanlataus tänne ei nyt pelitä. Mut kotisivujen etusivulta on linkkin albumeihin: käykää siellä, jos nappaa! :) (toivon, et nappaa.. :D)
perjantai 15. tammikuuta 2010
Paljon on taas tapahtunut
Keskiviikkona oli pentutarkastus, eilen silmäpeilaus, eilen kyläily pentujen kanssa..
Mä alotan järkässä. Eli ke oli ell tarkki ja sirutus. Myrtti tutkittiin ekana. Se oli muuten täysin terve ja ookoo, mutta.. Paakapieni oli pulska. Se sai ruksin kohtaan "ylipaino" ja lisäkommentti: ruokintaohje. Mä tiedän, että son pullukka, mut kamoon, son pentu! ;) (ja sitäpaitti: sellanen koira ku omistaja) No, se siitä. Ell oli tuttu ja heitti asiasta huulta, mä luulen, että en ota siitä nyt ressiä. Toinen tykkää syödä, niin minkä sille mahta.. Mut sen verran mä otin onkeeni, etten anna enää esim. kermistä neiti xl:lle lainkaan. Seuraavana oli Felix (saanut perheeltään sen nimen, joten kutsun tästä lähin siksi) ja hää oli myös terve. Piaa lainaten "dimangit" oli paikoillaan ja kaikki kunnossa. Myös elopaino. :D Viimeisenä oli "vielänimetöntyttö", joka oli myös terve. Se pisti eniten hanttiin ja ell tuumasi, että sillä on temperamenttiä. No niin on, tiedetään... Sirutus kirpaisi kaikkia sen verran, että kiljua piti. Kukaan ei huutanut "hengenmenoäänellä" ja huuto loppui sirutuksen loputtua. Mutta muistini mukaan Särö ja Xy eivät kiljuneet lainkaan. Säröstä oon pomminvarma. Vaikka sei kuulemma kerro mitään.. Kukaan ei tärissyt ell:ssä tms. Olin ja olen edelleen, hirmu iloinen tuloksista. Aina sitä kuitenkin jännää, että josko... pessimisti ei pety jne. Tiedätte litanian.
No sit eiliseen. Eli silmäpeilaus oli edessä. Särö ja Xyhän ovat samasta yhdistelmästä ja molemmat ovat pennusta saakka olleet terveitä. Koska Carrolla on crd, niin sen läsnäoloon olin valmistautunut, eikä se meikää hetkauta. Se kun ei koiran elämää vaikeuta mitenkään. Mutta sit mietti, että jos onkin colobomaa, ablaatiota.. nevernou. Mutta huh: KAIKKI silmäterveitä. :D!! Melkonen onnenpotku meikäläiselle. Oon siitä iloinen, jälleen. Tottakai "neiti nimetön" esitti taas parastaan ja pani kaikin voimin hanttiin. Että onnea vaan Salon suuntaan.. :D! Siinä on potkua ja virtaa, mutta myös haastetta. Mitä mä luulen koko trion tarjoilevan. Niin se vaan on..
Silmäpeilauksen jälkeen tultiin kotiin nukkumaan toviksi ja herättyä suunta kohti Katajalaaksoa, Felixin uutta kotia kohti. Käytiin ottamassa ennakkotutustumista tulevaan kotiin ja koko perheeseen, siskojen ollessa mukana kokemusta hankkimassa. Avasin eteisessä häkin luukun ja "neiti nimetön" lähti ensimmäisenä tutkimaan. Sanoisin, että alle minuutissa meni koko trio eteisessä ja minuutin jälkeen oli jo ryskööt pystyssä. Mentiin eikä meinattu. Aika hassuja pentuja! <3 Ja ihana oli päästä kylään, kokemuksia saamaan ja ennakkoa ottamaan! Mä oon kyllä superonnellinen, miten ihanan kodin Felix saa!! Ensi viikolla otetaan sen kanssa kaksin retki samaan osoitteeseen. Kyläily on pop. :)
Tänään en ennätäkään satsaamaan pentuihin -snif- sillä mulla on pikkujoulu. Pikaiset ruokailut, siivoukset ja pissatukset on toki tehty, muttei mitään "ylimääräistä". Oli huvittavaa, kun vein ne ulos. Myrtti veti pitkin porrasta pituussuunnassa ja kun tuli nurkkaan, levitti äitinsä puominalastulon lailla kainalonsa nahkapoimut ja läksi liitoon.. järkkyä. Lopputulos oli mätkähtää leualleen maahan. Siinä vaiheessa, kun Myrtti ja toinen tyttö löysivät raput uudelleen Myrtin kiivettyä ne jo kokonaan ylös ja Felixin mennessä ison lumipenkan päälle (mistä äkkipudotus) mä keräsin trion kainaloon ja kannoin sisälle. Kylmä oli ennättänyt iskeä, vaikka menossa se ei näkynytkään. Onneksi äippä tarjosi lämmintä maitoa ja asia oli sillä korjattu. Mä en muuten käsitä, missä vaiheessa Carro on ajatellut tehdä lopullisen vieroituksen maidosta.. se imettää pentuja yhä useita kertoja päivässä. Ja myös yöllä, jos hissipalvelu pelittää...
Juups. Huomenna Salosta tullaan kurkkaamaan neitiä, jonka olisi tarkoitus valloittaa Salo. :D Samaten Kaisa tulee kurkkaamaan trion huomenna. Kiva, että tuutte!! :) Sunnuntaina on meininkinä mennä Jalasjärvelle pentujen kanssa Ilmiä katsomaan. Hauskaa! :D (autoilu on osoittaunut pennuille "eimiksikään". Kukaan ei voi pahoin, pelkää tms. Leikkivät ja purevat verkkoa, purutikkua tms. autossa: huh toistamiseen)
Mutta ei ihmeempiä: nyt kutsuu tip-tap... :)
Mä alotan järkässä. Eli ke oli ell tarkki ja sirutus. Myrtti tutkittiin ekana. Se oli muuten täysin terve ja ookoo, mutta.. Paakapieni oli pulska. Se sai ruksin kohtaan "ylipaino" ja lisäkommentti: ruokintaohje. Mä tiedän, että son pullukka, mut kamoon, son pentu! ;) (ja sitäpaitti: sellanen koira ku omistaja) No, se siitä. Ell oli tuttu ja heitti asiasta huulta, mä luulen, että en ota siitä nyt ressiä. Toinen tykkää syödä, niin minkä sille mahta.. Mut sen verran mä otin onkeeni, etten anna enää esim. kermistä neiti xl:lle lainkaan. Seuraavana oli Felix (saanut perheeltään sen nimen, joten kutsun tästä lähin siksi) ja hää oli myös terve. Piaa lainaten "dimangit" oli paikoillaan ja kaikki kunnossa. Myös elopaino. :D Viimeisenä oli "vielänimetöntyttö", joka oli myös terve. Se pisti eniten hanttiin ja ell tuumasi, että sillä on temperamenttiä. No niin on, tiedetään... Sirutus kirpaisi kaikkia sen verran, että kiljua piti. Kukaan ei huutanut "hengenmenoäänellä" ja huuto loppui sirutuksen loputtua. Mutta muistini mukaan Särö ja Xy eivät kiljuneet lainkaan. Säröstä oon pomminvarma. Vaikka sei kuulemma kerro mitään.. Kukaan ei tärissyt ell:ssä tms. Olin ja olen edelleen, hirmu iloinen tuloksista. Aina sitä kuitenkin jännää, että josko... pessimisti ei pety jne. Tiedätte litanian.
No sit eiliseen. Eli silmäpeilaus oli edessä. Särö ja Xyhän ovat samasta yhdistelmästä ja molemmat ovat pennusta saakka olleet terveitä. Koska Carrolla on crd, niin sen läsnäoloon olin valmistautunut, eikä se meikää hetkauta. Se kun ei koiran elämää vaikeuta mitenkään. Mutta sit mietti, että jos onkin colobomaa, ablaatiota.. nevernou. Mutta huh: KAIKKI silmäterveitä. :D!! Melkonen onnenpotku meikäläiselle. Oon siitä iloinen, jälleen. Tottakai "neiti nimetön" esitti taas parastaan ja pani kaikin voimin hanttiin. Että onnea vaan Salon suuntaan.. :D! Siinä on potkua ja virtaa, mutta myös haastetta. Mitä mä luulen koko trion tarjoilevan. Niin se vaan on..
Silmäpeilauksen jälkeen tultiin kotiin nukkumaan toviksi ja herättyä suunta kohti Katajalaaksoa, Felixin uutta kotia kohti. Käytiin ottamassa ennakkotutustumista tulevaan kotiin ja koko perheeseen, siskojen ollessa mukana kokemusta hankkimassa. Avasin eteisessä häkin luukun ja "neiti nimetön" lähti ensimmäisenä tutkimaan. Sanoisin, että alle minuutissa meni koko trio eteisessä ja minuutin jälkeen oli jo ryskööt pystyssä. Mentiin eikä meinattu. Aika hassuja pentuja! <3 Ja ihana oli päästä kylään, kokemuksia saamaan ja ennakkoa ottamaan! Mä oon kyllä superonnellinen, miten ihanan kodin Felix saa!! Ensi viikolla otetaan sen kanssa kaksin retki samaan osoitteeseen. Kyläily on pop. :)
Tänään en ennätäkään satsaamaan pentuihin -snif- sillä mulla on pikkujoulu. Pikaiset ruokailut, siivoukset ja pissatukset on toki tehty, muttei mitään "ylimääräistä". Oli huvittavaa, kun vein ne ulos. Myrtti veti pitkin porrasta pituussuunnassa ja kun tuli nurkkaan, levitti äitinsä puominalastulon lailla kainalonsa nahkapoimut ja läksi liitoon.. järkkyä. Lopputulos oli mätkähtää leualleen maahan. Siinä vaiheessa, kun Myrtti ja toinen tyttö löysivät raput uudelleen Myrtin kiivettyä ne jo kokonaan ylös ja Felixin mennessä ison lumipenkan päälle (mistä äkkipudotus) mä keräsin trion kainaloon ja kannoin sisälle. Kylmä oli ennättänyt iskeä, vaikka menossa se ei näkynytkään. Onneksi äippä tarjosi lämmintä maitoa ja asia oli sillä korjattu. Mä en muuten käsitä, missä vaiheessa Carro on ajatellut tehdä lopullisen vieroituksen maidosta.. se imettää pentuja yhä useita kertoja päivässä. Ja myös yöllä, jos hissipalvelu pelittää...
Juups. Huomenna Salosta tullaan kurkkaamaan neitiä, jonka olisi tarkoitus valloittaa Salo. :D Samaten Kaisa tulee kurkkaamaan trion huomenna. Kiva, että tuutte!! :) Sunnuntaina on meininkinä mennä Jalasjärvelle pentujen kanssa Ilmiä katsomaan. Hauskaa! :D (autoilu on osoittaunut pennuille "eimiksikään". Kukaan ei voi pahoin, pelkää tms. Leikkivät ja purevat verkkoa, purutikkua tms. autossa: huh toistamiseen)
Mutta ei ihmeempiä: nyt kutsuu tip-tap... :)
maanantai 11. tammikuuta 2010
Pikakuulumisia pukkaa
vanhan perään. Meillä oli tänään pennuilla extreme päivä. Ensin meille tuli naapurin eläväiset lapsukaiset. Tyttö täyttää ensi kuussa kaksi vuotta ja poika on eskari-ikäinen. Tyttölapsi liikkui joko juosten tai kahdella jalalla pomppien. Poikakin nautti juoksemisesta. Teki pennuille, ensijärkytyksestä toivuttua, ihan hyvää. Pääsivät nosteluun ja tottuivat villiin liikkeeseen. Vaalea tyttö jopa leikki loppuaikana pojan kanssa riehakkaana.
Lapsivieraiden lähdettyä oli vartin tauko. :D Sit tuli paikalle Pia, Qki ja Indian. Oli sinistä ja mustaa koiraa tarjolla. Mutta niiden kanssa meni oikein mainiosti ja oli megahauskaa nähdä, miten Qki tykkäsi!! :D Sai kaltaistaan seuraa.. *hihittelee*
Vartti tämän session päättymisen jälkeen tuli kylään Outi ja bichonfrise Kassu. Kassu oli taas IHAN eri näköinen ja värinen, kuin aiemmat tuttavuudet. Ja hyvin visiitti meni. Kassu oli evvvk-leikkiä ja pennut saivat hienon kokemuksen. Lopuksi jo haastettiin leikkiin, by pennut. ;)
Et näin. Nyt mami huokaa ja oikaisee soffalle. Kiitos vieraille käynnistä: oli ihanaa, että kävitte!! Tarkoitus ei ollut kasaannuttaa kaikkea yhdelle päivälle, mut mun elämänhallinta... sitä ei oo.. taaskaan. Neljäs meno olis ollut kans, mut se oli peruttava.. pahoittelut Anu vielä.. :( Mä en oo varma, onko mulla huomenna "eioleketääntulossa" ilta? Ke on sirutus jne, to silmäpeilaus. Pe on mulla pikkujoulu: hässäkkää. La tulee Kaisa ja toisen tytön kotiväki. Ja su mentäneen pentujen kanssa Jalasjärvelle kylään. Sit ma tulee toivottavasti Anne kattoon pentuja. Ja sit taas otetaan "varauksia" ilolla vastaan! :D Teretuloa siis!!
Ja, edelleen, sanomalehdet ovat tervetullut tuliainen.. :)
Lapsivieraiden lähdettyä oli vartin tauko. :D Sit tuli paikalle Pia, Qki ja Indian. Oli sinistä ja mustaa koiraa tarjolla. Mutta niiden kanssa meni oikein mainiosti ja oli megahauskaa nähdä, miten Qki tykkäsi!! :D Sai kaltaistaan seuraa.. *hihittelee*
Vartti tämän session päättymisen jälkeen tuli kylään Outi ja bichonfrise Kassu. Kassu oli taas IHAN eri näköinen ja värinen, kuin aiemmat tuttavuudet. Ja hyvin visiitti meni. Kassu oli evvvk-leikkiä ja pennut saivat hienon kokemuksen. Lopuksi jo haastettiin leikkiin, by pennut. ;)
Et näin. Nyt mami huokaa ja oikaisee soffalle. Kiitos vieraille käynnistä: oli ihanaa, että kävitte!! Tarkoitus ei ollut kasaannuttaa kaikkea yhdelle päivälle, mut mun elämänhallinta... sitä ei oo.. taaskaan. Neljäs meno olis ollut kans, mut se oli peruttava.. pahoittelut Anu vielä.. :( Mä en oo varma, onko mulla huomenna "eioleketääntulossa" ilta? Ke on sirutus jne, to silmäpeilaus. Pe on mulla pikkujoulu: hässäkkää. La tulee Kaisa ja toisen tytön kotiväki. Ja su mentäneen pentujen kanssa Jalasjärvelle kylään. Sit ma tulee toivottavasti Anne kattoon pentuja. Ja sit taas otetaan "varauksia" ilolla vastaan! :D Teretuloa siis!!
Ja, edelleen, sanomalehdet ovat tervetullut tuliainen.. :)
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Osteopatiaa ja muita kuulumisia
Pe aamuna, klo 04.00 pirahti herätys. Ja meikä pomppasi pystyyn. Pikainen aamupuuhastelu: koirien ruokinta, pissatukset jne. ja matkaan. Viideltä olin Anun pihassa ja vartin yli viisi olimme matkalla. Anu, minä, Särö, Carro, Tuju, Tälli ja Shotti. Matkalla Turkuun, osteopaatti Leena Piiralle. Kymmeneltä oli ensimmäinen aika, kolmelta päättyi viimeisen hoito. Matka meni yllättävän mukavasti, vain pikkuinen väsy painoi silmää mennen, tullen se oli jo hiukan isompi.. Särö ja Carro matkasivat kevythäkissä takapenkillä, Tuju ja Tälli häkissä takaluukussa, samoin Shotti. Lampaantaljat ja takit olivat käytössä: pakkasta oli Seinäjoella lähdettäessä -29... Carrolla oli lisäksi "tissihuivi" ympärillään mennen ja tullen. Syystäkin..
Onneksi mentiin. Särö oli hyvässä kunnossa. Sillä oli vain pientä jumitusta "naisseikkailustaan" lantion seudulla, muuten koira oli suora ja hyvässä kunnossa. Se oli taas huvittava oma itsensä.. Tuli huoneeseen kuin maailman omistaja.. kiehnasi röhnöttäen itseään mua vasten ja häntä oli kuin viiri korkealla.. Leena Piira sanoikin hoidon jälkeen, että "se on kyllä todella itsetietoinen uros". Niin on.. :)
Carrolla oli selvää "vaivaa" rannevammasta johtuen. Sen vasen ranne oli jäykkä: sheltin ranne saisi taipua niin, että varpaat saa taitettua ranteeseen. Oikea sen tekikin, vasemman varpaiden ja ranteen väliin ja ilmaa liki sentti. Jäykkä oli ranne. Lisäksi jalan varominen oli tehnyt oikealle puolelle (vastakkainen jalka siis) jumia. Lanne oli pikkuisen vino; synnytysjuttuja oletettavasti. Samaten koko oikea kylki oli kireä. Onneksi vein sen.. Ranteeseen saatiin hyvät jumppaohjeet ja Leena meinasi, että sen voi saada ihan kuntoon. Aika näyttää. Ostin sille Back On Trackin rannesuojan: laitan sen joka toinen päivä joiksikin tunneiksi ja joka toinen päivä jumppaan rannetta. Jospa se sillä kuntoutuisi. Lanne ja jumit saatiin hoidettua ja lopuksi rouva oli ihan suora. Yes!! :) Carro on niin huvittava: se rakastaa Leenaa. Se antaa hirmu hyvin käsitellä itseään ja on ihan rento hoidettaessa. Paitsi, kun koskee varpaisiin.. :D Sitä se on inhonnut koko elämänsä.. Lopuksi se meni nuolemaan Leenan kasvoja.. Oon saletti, että se oli kiitos!! :)
Pennut olivat selvinneet "papin hellässä hoidossa" hienosti. Ruoka oli maittanut ja Tony oli hoitanut pennut erinomaisen hienosti!! Kultainen Tonde.. :) Carron nisät olivat IHAN täynnä kotiinpalatessa, vaikka se on vähentänyt imettämistä.. Riemu jälleennäkemisestä taisi olla molemminpuolinen. :D Ja maito maittoi. Tänään oon seurannut tilannetta: ihan, kuin Kaapeli imettäisi taas useammin?! Kahteentoista mennessä oli jo kolme imetystä takana.. ei ihme, ettei kiinteä oikein ole uponnut..
Era oli ennättänyt meille perjantaina puolisen tuntia ennen mun ja parivaljakon saapumista. Oli pyöritellyt hetken pennejä ja oli ihana rupatella. Pääasiassa pennuista: Nappulavaarassa, meillä ja Eyewitnesissä. :) Era meni hakemaan samalla reissulla, seuraavana päivänä, omaa pentuaan ja Milliä Mustasaaresta. Mooli pääsi kotiin.. äitinsä kera. :) Mä kävin lauantaina Eran sinne mennessä katselemaan bortsun pennejä. Oli ne isoja! Siis vaikka ne on kuulemma pieniä. :D Jas villejä!! :D Ja niitä oli monta: kuus!! Verrattuna kolmeen se on monta.. ;) Mut sulkkuhan nekin oli. Ja TOSI reippaita. Hieno pentue Millillä ja Jennillä siellä!! Pennelästä matkasin Leenan ja Tupun luokse ja näin pikaisesti Sisua! Vitsi miten voi vauva muuttua viikossa!! :) Kasvaa ilmeisesti.. ja seurustelee paljon aiempaa enemmän. Sisun suukottelun päätteeksi mentiin Pian kanssa leffaan. New Moonia katseleen.. :) Vampyyrit rulettaa! Oli hyvä elokuva!! Ja hyviä popcorneja ja karkkeja.. :) Että tattis rouva Sleeplessille seurasta!! Ja jutustelusta.
Tänään oon ottanut rennosti. Isä ja Helena kävi kaffeella ja hypistelivät pienen hetken pentusia. Aika väskä oli triolla just silloin, mutta pieniä puruja oli tarjolla. :) Mä en voi mitään, mutta musta tuntuu, että korvamerkit on annettu.. että kuka menee minnekin.. Mun pitää oottaa vielä keskiviikon sirutus jne, että tiedän, ettei ole mitään ylläreitä. Mut jossei ole, niin tää soittaa Saloon ja kertoo mietteet. Sit voidaan kaikki ajatella sitä omaamme sinä omanamme. :) Myrtti... Mä oon tottunut jo nimeen. :)
Näin. Nyt pitäis viedä isot pihalle lenksulle. Ja sit JOS pikkuväki herää, niin ne pääsee pihalle ja autoon ekaa kertaa. :) Pieni ajelu tiedossa, jotta tottuminen siihenkin alkaa. Ja ulkona on ekan kerran alle miinus kybä pakkasta, joten minuutin-parin nuuskuttelu voitaneen tehdä. Jänskää.. :D jos pakkanen on kiristynyt, jää ulkoilu huomiseen. Mut enää voidaan puhua päivistä.. ennen se oli viikoista kiinni. Aika.. tuo petollinen käsite. Kiitää ja karkaa.
**lisäys: Käytiin pentujen kanssa autoilemassa ja ulkona. Alotan autoilusta, koska se tuli eka. :) Tony vei niiden kevythäkin edeltä lämmitettyyn autoon. Sit kantoon sakki: Tony kantoi pojan ja mä tytöt. Poika ja tumma tyttö alkoivat heti täristä sylissä, kun astuttiin ulos. Vaalea "ei ollut millänsäkään". Autoon ja häkkiin päästessä trio alkoi hillua!! Ne purivat toisiaan ja mun kättä: pidin sitä häkissä vetskarin raosta.. Hah!! :D!! Murinaa, puremista ja verkkoavasten kiipeilyä ja marinaa: pihalle täältä ja heti. Autossa ne eivät ehkä edes älynneet olevansa?! Toki oli muutamia töyssyjä, missä väki lensi jopa nurin. Mutta ylös vaan ja hillumaan- oli mottonsa. Kotipihaan päästessä sovittiin, että Tony hakee Carron takapihalle ja mä vien sit trion häkissä pihaan. Avasin vetoketun ja äippä tuli vastaan. Äidin perässä pihaan: yhtään ei lumi ja kylmä haitannut. Hännät tötteröllä vaan.. ;) Kylmä tuli nopeasti: minuutti- kaks oltiin ja sit sisälle jatkamaan peuhaamista. Jotta kokemuksia tulis tarpeeksi (hehheh) mä laitoin vielä (taas) pannat hetkeks kaulaan. Voi kutina!!
Moon aika ylpee.. <3!!
Onneksi mentiin. Särö oli hyvässä kunnossa. Sillä oli vain pientä jumitusta "naisseikkailustaan" lantion seudulla, muuten koira oli suora ja hyvässä kunnossa. Se oli taas huvittava oma itsensä.. Tuli huoneeseen kuin maailman omistaja.. kiehnasi röhnöttäen itseään mua vasten ja häntä oli kuin viiri korkealla.. Leena Piira sanoikin hoidon jälkeen, että "se on kyllä todella itsetietoinen uros". Niin on.. :)
Carrolla oli selvää "vaivaa" rannevammasta johtuen. Sen vasen ranne oli jäykkä: sheltin ranne saisi taipua niin, että varpaat saa taitettua ranteeseen. Oikea sen tekikin, vasemman varpaiden ja ranteen väliin ja ilmaa liki sentti. Jäykkä oli ranne. Lisäksi jalan varominen oli tehnyt oikealle puolelle (vastakkainen jalka siis) jumia. Lanne oli pikkuisen vino; synnytysjuttuja oletettavasti. Samaten koko oikea kylki oli kireä. Onneksi vein sen.. Ranteeseen saatiin hyvät jumppaohjeet ja Leena meinasi, että sen voi saada ihan kuntoon. Aika näyttää. Ostin sille Back On Trackin rannesuojan: laitan sen joka toinen päivä joiksikin tunneiksi ja joka toinen päivä jumppaan rannetta. Jospa se sillä kuntoutuisi. Lanne ja jumit saatiin hoidettua ja lopuksi rouva oli ihan suora. Yes!! :) Carro on niin huvittava: se rakastaa Leenaa. Se antaa hirmu hyvin käsitellä itseään ja on ihan rento hoidettaessa. Paitsi, kun koskee varpaisiin.. :D Sitä se on inhonnut koko elämänsä.. Lopuksi se meni nuolemaan Leenan kasvoja.. Oon saletti, että se oli kiitos!! :)
Pennut olivat selvinneet "papin hellässä hoidossa" hienosti. Ruoka oli maittanut ja Tony oli hoitanut pennut erinomaisen hienosti!! Kultainen Tonde.. :) Carron nisät olivat IHAN täynnä kotiinpalatessa, vaikka se on vähentänyt imettämistä.. Riemu jälleennäkemisestä taisi olla molemminpuolinen. :D Ja maito maittoi. Tänään oon seurannut tilannetta: ihan, kuin Kaapeli imettäisi taas useammin?! Kahteentoista mennessä oli jo kolme imetystä takana.. ei ihme, ettei kiinteä oikein ole uponnut..
Era oli ennättänyt meille perjantaina puolisen tuntia ennen mun ja parivaljakon saapumista. Oli pyöritellyt hetken pennejä ja oli ihana rupatella. Pääasiassa pennuista: Nappulavaarassa, meillä ja Eyewitnesissä. :) Era meni hakemaan samalla reissulla, seuraavana päivänä, omaa pentuaan ja Milliä Mustasaaresta. Mooli pääsi kotiin.. äitinsä kera. :) Mä kävin lauantaina Eran sinne mennessä katselemaan bortsun pennejä. Oli ne isoja! Siis vaikka ne on kuulemma pieniä. :D Jas villejä!! :D Ja niitä oli monta: kuus!! Verrattuna kolmeen se on monta.. ;) Mut sulkkuhan nekin oli. Ja TOSI reippaita. Hieno pentue Millillä ja Jennillä siellä!! Pennelästä matkasin Leenan ja Tupun luokse ja näin pikaisesti Sisua! Vitsi miten voi vauva muuttua viikossa!! :) Kasvaa ilmeisesti.. ja seurustelee paljon aiempaa enemmän. Sisun suukottelun päätteeksi mentiin Pian kanssa leffaan. New Moonia katseleen.. :) Vampyyrit rulettaa! Oli hyvä elokuva!! Ja hyviä popcorneja ja karkkeja.. :) Että tattis rouva Sleeplessille seurasta!! Ja jutustelusta.
Tänään oon ottanut rennosti. Isä ja Helena kävi kaffeella ja hypistelivät pienen hetken pentusia. Aika väskä oli triolla just silloin, mutta pieniä puruja oli tarjolla. :) Mä en voi mitään, mutta musta tuntuu, että korvamerkit on annettu.. että kuka menee minnekin.. Mun pitää oottaa vielä keskiviikon sirutus jne, että tiedän, ettei ole mitään ylläreitä. Mut jossei ole, niin tää soittaa Saloon ja kertoo mietteet. Sit voidaan kaikki ajatella sitä omaamme sinä omanamme. :) Myrtti... Mä oon tottunut jo nimeen. :)
Näin. Nyt pitäis viedä isot pihalle lenksulle. Ja sit JOS pikkuväki herää, niin ne pääsee pihalle ja autoon ekaa kertaa. :) Pieni ajelu tiedossa, jotta tottuminen siihenkin alkaa. Ja ulkona on ekan kerran alle miinus kybä pakkasta, joten minuutin-parin nuuskuttelu voitaneen tehdä. Jänskää.. :D jos pakkanen on kiristynyt, jää ulkoilu huomiseen. Mut enää voidaan puhua päivistä.. ennen se oli viikoista kiinni. Aika.. tuo petollinen käsite. Kiitää ja karkaa.
**lisäys: Käytiin pentujen kanssa autoilemassa ja ulkona. Alotan autoilusta, koska se tuli eka. :) Tony vei niiden kevythäkin edeltä lämmitettyyn autoon. Sit kantoon sakki: Tony kantoi pojan ja mä tytöt. Poika ja tumma tyttö alkoivat heti täristä sylissä, kun astuttiin ulos. Vaalea "ei ollut millänsäkään". Autoon ja häkkiin päästessä trio alkoi hillua!! Ne purivat toisiaan ja mun kättä: pidin sitä häkissä vetskarin raosta.. Hah!! :D!! Murinaa, puremista ja verkkoavasten kiipeilyä ja marinaa: pihalle täältä ja heti. Autossa ne eivät ehkä edes älynneet olevansa?! Toki oli muutamia töyssyjä, missä väki lensi jopa nurin. Mutta ylös vaan ja hillumaan- oli mottonsa. Kotipihaan päästessä sovittiin, että Tony hakee Carron takapihalle ja mä vien sit trion häkissä pihaan. Avasin vetoketun ja äippä tuli vastaan. Äidin perässä pihaan: yhtään ei lumi ja kylmä haitannut. Hännät tötteröllä vaan.. ;) Kylmä tuli nopeasti: minuutti- kaks oltiin ja sit sisälle jatkamaan peuhaamista. Jotta kokemuksia tulis tarpeeksi (hehheh) mä laitoin vielä (taas) pannat hetkeks kaulaan. Voi kutina!!
Moon aika ylpee.. <3!!
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Muuvia
tältä päivältä. Oli työn ja tuskan takana sen tänne siirto. :(
http://www.youtube.com/watch?v=63Bift-AWag
Ja tässä Sääpän tän päivän kirmailua. Ehkä pikkuisen *näyttää peukun ja etusormen väliä* näkyy isännän tän aamun kelkkailukeikka kuskin jaloissa.. :D
http://www.youtube.com/watch?v=VA_1qiiPWrs
http://www.youtube.com/watch?v=63Bift-AWag
Ja tässä Sääpän tän päivän kirmailua. Ehkä pikkuisen *näyttää peukun ja etusormen väliä* näkyy isännän tän aamun kelkkailukeikka kuskin jaloissa.. :D
http://www.youtube.com/watch?v=VA_1qiiPWrs
Meno senkuin äityy
Mä oon onnistunut opettamaan pennuille SEN, minkä vannoin viimeksi olevani opettamatta.. Mutta... niin "vain kävi".. ;D Opetin riiviöt haluamaan huusholliin. Ja sen ne osaavat nyt erittäin hienosti. Järsivät aitaustaan ja huutavat. Mulle sanottiin viime kerralla, että "mieti tarkkaan koska ne päästät aitauksestaan pois, koska sitten niille ei enää muu riitä". En sit miettinyt, näemmä. :D Nää on neli- ja puoliviikkoisia ja menevät täällä kuin vähäjärkiset. Repo joutui vallan tänään pakittamaan tihulaisten edessä..
Vaalea tyttö on kunnostautunut kahdessa asiassa. Tai no, oikeastaan kolmessa. Yksi: se kantaa pikkulusikkaa joka päivä, monta kertaa!! :D Oon laittanut niille aitaukseen metallisen jälkkärilusikan "metalliesineenkantoavarten". Ja vaalean mielestä se on makee!! :D Häntä tötteröllä kuskaa sitä mennen tullen. Kaks: se syö!! Tony oli eilen keksinyt laittaa mörsseliin Särön "tonnikalanhajuista kanaa" ja avot: neiti vetää sellaiset laakit ruokaa, että vyöryy kuin valas sit nukkumaan. Ihan, kuin muutkin tekevät. :D Poika etenkin.. Ja kolme: se on hirmuinen järsijäriiviö!! Se puree metallia, paperia, kangasta. Kaikkea. Olkkasrissa järsii metallisia pöydänjalkoja. Aitauksessa repii sanomalehtiä pitkin ja poikin. Ja kevythäkissä kiskoo alustaa rullalle. Paha pentu! :D Sekin...
Muuten kolmikko on oikein tasainen. Kaikki kolme juoksevat vastaan hännät heiluen ja kiipivät syliin ja nuolevat naamaa. Ihania! <3 Kaikki lähtevät heti liikkeelle, kun jalat osuu olohuoneessa maahan. Kukaan ei kyyhötä. Autoajelua suunnittelen ehkä ens viikon loppupuolelle. Ihan vaan pikku saitsingi. Tottumisjuttuja.
Ja mä EHKÄ oon päättänyt meidän pennun nimen. EHKÄ. Mä luulen, että se on Myrtti. Mut pitää vielä maistella, onko se mun suussa vielä ens viikollakin hyvä. Nimiehdotuksia saa laitella. :) Se sais olla Potterista tai Sormusten herrasta. Näpsäkkä sanoa ja "huutaa". :D Enää ei tarvis, ku tietää, kuka on Myrtti. Mut uskokaa tai nou: mullei oo tietoa!! Kaikissa kolmessa on puolensa. Jokaisessa. Kukaan ei oo muita huonompi. En pysty tietään.. Yks on kyllä kietonut mut pikkuvarpaansa ympäri jo syntymähetkellään.. ehkä se on sit se? Tai sit ei. :D Riippuu, mimmosia näistä kasvaa ja kuka sopii mihinkin parhaiten. Ei oo heleppoa.
Videoita on taas kuvattu, laittelen jossain vaiheessa. Riiviökamaa. :D
Vaalea tyttö on kunnostautunut kahdessa asiassa. Tai no, oikeastaan kolmessa. Yksi: se kantaa pikkulusikkaa joka päivä, monta kertaa!! :D Oon laittanut niille aitaukseen metallisen jälkkärilusikan "metalliesineenkantoavarten". Ja vaalean mielestä se on makee!! :D Häntä tötteröllä kuskaa sitä mennen tullen. Kaks: se syö!! Tony oli eilen keksinyt laittaa mörsseliin Särön "tonnikalanhajuista kanaa" ja avot: neiti vetää sellaiset laakit ruokaa, että vyöryy kuin valas sit nukkumaan. Ihan, kuin muutkin tekevät. :D Poika etenkin.. Ja kolme: se on hirmuinen järsijäriiviö!! Se puree metallia, paperia, kangasta. Kaikkea. Olkkasrissa järsii metallisia pöydänjalkoja. Aitauksessa repii sanomalehtiä pitkin ja poikin. Ja kevythäkissä kiskoo alustaa rullalle. Paha pentu! :D Sekin...
Muuten kolmikko on oikein tasainen. Kaikki kolme juoksevat vastaan hännät heiluen ja kiipivät syliin ja nuolevat naamaa. Ihania! <3 Kaikki lähtevät heti liikkeelle, kun jalat osuu olohuoneessa maahan. Kukaan ei kyyhötä. Autoajelua suunnittelen ehkä ens viikon loppupuolelle. Ihan vaan pikku saitsingi. Tottumisjuttuja.
Ja mä EHKÄ oon päättänyt meidän pennun nimen. EHKÄ. Mä luulen, että se on Myrtti. Mut pitää vielä maistella, onko se mun suussa vielä ens viikollakin hyvä. Nimiehdotuksia saa laitella. :) Se sais olla Potterista tai Sormusten herrasta. Näpsäkkä sanoa ja "huutaa". :D Enää ei tarvis, ku tietää, kuka on Myrtti. Mut uskokaa tai nou: mullei oo tietoa!! Kaikissa kolmessa on puolensa. Jokaisessa. Kukaan ei oo muita huonompi. En pysty tietään.. Yks on kyllä kietonut mut pikkuvarpaansa ympäri jo syntymähetkellään.. ehkä se on sit se? Tai sit ei. :D Riippuu, mimmosia näistä kasvaa ja kuka sopii mihinkin parhaiten. Ei oo heleppoa.
Videoita on taas kuvattu, laittelen jossain vaiheessa. Riiviökamaa. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)