tiistai 24. toukokuuta 2011

Erittäin hyvä, ellei täydellinen

oli Oodi-pentu Mikkelissä 7.5.11 Jaana Hartuksen mielestä:

"Pieni, mutta tasapainoinen nuori narttu. Kokoon sopiva luusto, runko saa vielä täyttyä. Viehättäväilmeinen oikeanmuotoinen siro pää, hyvät korvat. Hieman pysty olkavarsi. Riittävä askelmitta, hieman ahdas takaa. Karvapeite vaihtumassa." JUN EH



Kuva: Susanna Riekkinen

Oodi ei ollut vielä kasvattanut tukkaansa takaisin, mutta mun silmään (ylläri :D) son oikein sievä. Jälleen.. ;) Esiintyminen oli mennyt reippaasti, kuten odottaa sopiikin neidiltä. Myös Oodin agility on mennyt aimo harppauksin eteenpäin ja Mian blogissa onkin monta hienoa videonpätkää. Käykääs tsiigailemassa. :)

Eilen päästiin Huldan kanssa visiitille Sleeplessilään. Oli oikein mukavaa; kiitos Pia ja koiruudet!! Pätkis-kummityttöni- oli jo niin pullea!! Jännää viimeistä viikkoa sinne!! Elämme hengessä!! :)

perjantai 20. toukokuuta 2011

Pilvien hopeareunus ja toisinpäin

Alotetaan eilisistä treeneistä Särön kanssa. Mikkilän Sari toimi coachina ja pitikin oikein mageet treenit!! Mentiin "muinaisjäänne"-treeniä, joka itseasiassa ei ole sitä koskaan: aina ajankohtainen ja TOD tehokas treeni!! Griffinin suora nimeltään. Viisi hyppyä suorassa linjassa ja siitä sit mentiin. Ensin kaks hyppyä, käännös, takas ykköselle, käännös ja kolme hyppyä, käännös, takas ykköselle ja käännös jne. Ja voi juma että Särö kääntyi HIENOSTI!! Ihan pennin päällä, jos niin voi enää sanoa. :) Välillä "sain" sen jopa kieltämään hypyn, kun reagoi niin superisti. Sitä pitääkin treenata, sitä, että vaikka käännän käskyllä tiukkaan jne, niin menee silti sen näytetyn hypyn. Mut oon mä ilonen!!

Mut sit se musta pilvi.. Sari teki meille radanpätkää kakkostreeniksi ja mä -tapani mukaan- pidän Säröäkin koko ajan liikkeessä ja mukana tekemässä rataa. Olin just kiertänyt sen kanssa hallia ulkona, missä kuseksi ja kuopi normaalisti. Mut sitten sisällä mä aloin katsoa, että se on omituinen.. häntä ja pää riipuksissa ja jotenkin ihan reppanan näköinen.. Liikutin sitä: ei muutosta. Häntä ei noussut tuttuun tapaan ylös. Menin ulos, sama homma. Niin me sit lähdettiin kävelemään kotiin ja meidän treenit oli siinä. Onneksi kotimatkan ihan jo alussa oli Särö entisensä. Itseasiassa jo ennen tienylitystä oli oma itsensä. Mä luuulen ja TOIVON, että oli huono olo: oli ihan sen näköinen, kun ennen oksentamista. Ja mä tiedän, miltä Särö sillon näyttää. Se kun oksentaa aina välillä tyhjää mahaa. Onneksi, mitä sit olikaan, se oli ja meni.

Mä oon ilmottanut nyt sit Särön ja mun neljään kisaan!! :D Kokkolaan helatorstaina kahteen kisaan ja sit Lagun kesäkuun lopussa ykkösten iltakisaan. Kaksi starttia sieläkin. Kaikki neljä on perusratoja, joten siinäpä mulle pieni puomipähkinä ratkaistavaksi ennen sitä.. :D

Ja sit Huldaan. Meillä on ollut reipas ja tomera tyttö taas tässä välissä nää kolme viikkoa: onneksi!! Kävelee käsistä pidettäessä ja mun sana "EI" on edelleen maailman paras vitsi. Nauraa kihertää ja kiihdyttää vauhtia. Kolme on kiellettyä paikkaa: koirien peti, koirien kuppi ja tv-taso. Arvatkaa, mitkä on kolme kivointa paikkaa koko talossa?

Me ollaan oltu vähän poikkeavia, eikä ole otettu Huldalle rokotusohjelman puitteissa kaikkia piikkejä. Mä oon vähän skeptinen näiden uusimpien rokotteiden kanssa, enkä etenkään halua, että viittä tai kuutta ainetta ruutataan pieneen elimistöön kerralla. No, mietittyäni nyt sit puoli vuotta tulin tulokseen, että me otetaan sit kuitenkin se pneumokokkirokote, sillä mä oon vähän hysteerinen aivokalvontulehduksen kanssa.. se kun on niin kammottava tauti.. ja jos tuo rokote antaa edes pienen mahdollisuuden siltä suojautua, niin se lienee sen arvoinen. Niin Hulda sai sit toissapäivänä rokotteen. Ilman muita samanaikaisia rokotteita siis. Ja kas, eilen nousi sit lämpö ja reidessä jumalaton punanen pahka. Tänään ei aamulla ollut lämpöä, mut pahka on edelleen. Mä tässä mietin, että mitä tehdään tehosteiden kanss.. voi jestas kun on vaikeaa olla viisas ja tietää, mitä tehdä!! Kun ei ole tavallaan omat jutut kyseessä, vaan pitää tietää toisen paras toisen puolesta!! :( Rokotteiden säilöntäaineet jne mieityttää.. mut sitten mietityttää ne tauditkin. Viisastenkiveä ei ole. Pitää luottaa omaan vaistoonsa vaan. *huokaa*

No, asioilla on tapana järjestyä. Toivottavasti näilläkin.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Agimasennus, mut jotain hyvääkin

onneksi. Hulda nimittäin on parantunut! HUH! Kuume huiteli neljässäkymmenessä ja päälle ripuli.. Sit, neljäntenä päivänä, kuume laski ja tuli näpyt. Eli mun villi veikkaus on vauvarokko. Jos jonkun perheessä on tää vieraillut, niin oliko saman näköstä?



Vappu meni siis lääkärissä ja sairaalassakin käytiin yksi päivä olemassa. Mikään ei kyllä ole ahdistavampaa, kuin oman lapsen sairastaminen. Äidinrakkaus, huoli ja kuristava tunne.. ei sellaisesta edes tiennyt. Ja vielä, kun pitää itse olla vahva, että toinen pärjäisi. *huokaa* Raskas rooli vedettävänä, kevyesti vaan loppuelämän, toivottavasti.

No mut nyt onneksi iloinen, kiljahteleva ja vekkuloiva neitimme on taas kehissä. :) Maailman paras juttu!

Sit maailman huonoihin juttuihin. Mullon Myrtin kanssa agimasennus. Me ollaan käyty kaksissa treeneissä Jennin koulutuksen jälkeen ja ne molemmat on menneet huonommin, kuin mitä ikinä. Oikeasti. Mä oon ihan paskajäykkänä ja oikein odotan, että se juoksee ohi. Ja kas; niin käy. Kumma juttu... sit Myrtti on jotenkin "eiomaitsensä" kun ihmettelee, mikä mua vaivaa. Toki se tekee töitä, toistoja ja palkkautuu leluun tai namiin. Mut musta sei polje samalla vimmalla, kuin normisti. Eikä ihme.. Eilen meni vikan pätkän entiseen malliin, kun tiesi minne mennä. Voi voi. Miten mä oon näin surkea? Mä keskityn niin hartoihini, etten kykene muuhun. Enkä sit loppujen lopuksi ees niihin, kun ohijuoksuja tulee silti. Ei o heleppoa. Mä ehkä joudun lähiaikana ajamaan rannikolle.. :) Just nyt tuntuu, että tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Että mulla ei oo nyt resursseja opetella jotain näin hankalaa just nyt. Mun ohjaus tulee tuolta syvältä jostain ja siinä ei oo tarvinu miettiä olkapäitä.. mut en mä vielä luovuta. Ehkä.. :)

No, meni jotain hyvinkin. Puomin alastulo onnistui muutaman kerran ilman apuja: hihnaa JA tehtiin ekaa kertaa A. Meni ihan hyvin. Latoin lelun palkaksi sinne ja jos jätin sen tarpeeksi lähelle, niin meni alastulo mainiosti. Pitää reenailla sitäkin lisää ja oikein isommalla vauhdilla. Nyt mentiin käytännössä ilman vauhtia; parin metrin kiihdytyksellä.

Ja loppuun ihan kaikkein hirvein juttu: kävelin eilen treeneihin Myrtin kanssa ja n. 500 metriä meiltä KOTOA oli tienpientareella kyynnahka!! Se perkule oli luonut sinne nahkansa ja se oli iso!!! Myrtti ei päässyt irti koko lenkillä ja mä olin IHAN paniikissa.. oli saletti, että pythonin kokonen kyy hyökkää just kohta kimppuun. Mä vihaan kesää, kevättä ja syksyä vielä sillon, kun ne on hereillä. Ja vaan niiden takia. Ja ehkä vähän muidenkin ötököiden takia. Talvi. Tuu pian.