ja joka ainoa aamu aikaisin mä meen.. Heh! Mut puolitosissaan joo. Eli mulla on nelisen viikkoa töitä jäljellä ja sit alkaa kesäloman kautta äippäloma. Ja sitä ennen on kovastipaljon töitä tehtävänä: monta iltaa, koulutusta jne. päivätöistä puhumattakaan. Mut toisaalta; mustia silmänalustoja lukuunottamatta kiire sopii mulle. Mä inhoan tilannetta, että pitäis istua peukkuja pyöritellen ja miettien, mitä tekis ku ei oo hommia.. yöks! Onneksi ei oo vaaraa.. :) Mä jo vähän kaiholla mietin asiaa, etten oo töissä.. mä tykkään olla siellä: oonko outo? ;) Mulla on aivan superhieno työyhteisö; ilmapiiri, lapset jne. Mä oikeesti tykkään olla siellä. Ja tiedän joka päivä, mitä tehdä.. ;) ja nyt edessä on aika, mistä mä en käsitä mitään! Mä en yhtään tiedä, mitä tuleman pitää ja mitä mä teen.. kuinka kauan oon kotona ja millasen tyypin kanssa.. kääks! Ja samalla aika ihanaa.. Tony jo perjaintai-iltana huhuili Huldalle, että josko se vois jo tulla, kun sillä on pientä niin ikävä... <3 miten supreliikuttavaa!! :) Onneksi ei nyt ihan vielä tule tähän maailmaan: saa kasvaa vielä tovin jos toisenkin rauhassa. Kovin oli laihan näköinen viime keskiviikkoisessa neljädeeultrassa.. <3 Mutta voi ELÄMÄ mikä kokemus: suosittelen kaikille, joille asia on mahdollista jossain elämänvaiheessa!! Se fiilis, kun näkee oman lapsensa kasvot ja vielä nauravat sellaiset!! Ihan tippa tulee silmään, vieläkin.. :) Meidän pieni...
Vielä vauva-aihetta sen verran, että viime la-su olin Vaasassa äidin ja Leenan kanssa (siskoni): olivat järkänneet mulle "vauvakutsut". Onneksi vaan meille neljälle (me kolme plus Sisu) ja oli ihanaa!! Perille päästessä Vaasassa oli Hello Kitty-pöytäliina, servetit ja vaaleanpunaisia plus limenvihreitä ilmapalloja katossa.. :D Sisu oli niille hekottanut edellisenä iltana! :) Pöydässä oli meille kortti; sellanen rekisterikilpilahjakortti, mistä mä olin ihan haltioissani!!! :) Lisäksi Hulda sai lahjaksi legginssit äidiltä (hih) ja Leenalta ihanan bodyn.. sit mentiin puoli päivää shoppaillen ja lastenvaateliikkeitä kiertäen. Mä nautin suuresti!! :) Ihanaa äiti-siskoaikaa yhdessä!!! Ja Sisu.. sanat ei riitä. Mä vaan rakastan sitä niin kovastipaljon. Son mun oma kulta.
Sit toiseen vauvaan. Myrttiin. Oon ollut maailmankaikkeuden huonoin pennunomistaja. En oo ehtinyt tehdä sen kanssa mitään. EN MITÄÄN... :( Viikko sit ma olin kattoossa Mypan kanssa Särön ja Tonyn treenejä ja se selkeesti ahistuu tuolla hallissa jostain.. ei ollut ollenkaan niin reipas, kuin Vaasassa koiranäyttelyssä?! No, eipä siinä mitään. Saa ahistua, kun ei toimintakykyä haittaa ja pääsee siitä yli. Syynsä sillä siihen on, joskaan ei onneksi mitkään järin dramaattiset. :) Lenkillä se kiskoo hienosti hihnassa, mennen ihan etukenossa.. ja kovin vilkas se on: reagoi kaikkeen näkemäänsä ja kuulemaansa, valitettavasti usein räksyttäen... Mä oikeesti mietin sille sitruunapannana asentamista ulos.. Mut jessus: mä touhusin tänään sen kanssa piiiiiitkästä aikaa ja se on NIIN makee touhutessa!! Se pomppii takajaloillaan, kun tajuaa, että mä alan kaivella nameja ja naksua. Se tarjoaa temppujaan ja siivekkeenkierron osaa jo tosi kaukaa hienosti!! Mä tein sitä sekä vähän sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Ilman esteitä, mut liikkuen ja namin kanssa. Sit tehtiin maahanemoa niin, että ohjaavassa kädessä ei ole enää namia: tulee sivusta toisella kädellä. Ja sivulletuloa niin, että mä seisoin jo joka kerta. Ne meni paremmin, kuin koskaan aiemmin. Ja silmiinkatsomista vaikeutin niin, että mä koetan nyt vähän heijata itteäni sivusuunnassa ja silti pitäis katsoa mua silmiin. Se oli vaikee rasti! :) Kattoo joo, mut liike saa sen siirtään silmät käteen. Eli reeniä siihen. Muuta ei otettu. Mun suu on korvissa.. :D Lopuksi Mypa sai pussata mua NIIN monta kertaa, että luulis riittävän hetkeks. :D!!
Ja loppukaneetti: simat on pullossa!! Pari päivää, niin saa juoda.. naaaaaam!! :P
Tietoja minusta
maanantai 26. huhtikuuta 2010
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Ärsyttää
ärsyttääärsyttääärsyttääärsyttääärsyttääärsyttää.... Mä päätin, et kirjotan ton niin monta kertaa, ettei enää ärsytä. Ärsytääärsyttääärsyttää... auttaakohan tää?
Särö kävi tänään viimesen kerran, ainakaan pitkään aikaan, näytelmissä. Mä en maksa enää pennin latia siitä, että kuulen, miten hieno se onkaan, mutta voivoi tuota häntää liikkuessa. Joo, mä tiedän sen. Mä en jaksa enää yhtään kertaa toivoa, että se pysyis alhaalla. Ku ei se pysy. Äijä mikä äijä. Sen hännän kiinnityksen saa tulla kuka tahansa, koska tahansa, kokeilemaan. Myös se yksi setä on tervetullut, jonka kanssa oon asiasta keskustellut. Sen kiinnitys on hyvä. Mutta korvienväli nostaa sen. Pahoittelut siitä. Silti mä oon edelleen sitä mieltä, että mieluummin viirinä selän päällä, kuin tiukkana mahaa vasten. Pahemman näkönen on paskapaniikkisheltti, kuin tötteröhäntä sheltti. Kuitenkin. Ja se, mitä mä näyttelyissä sanoin: että olis ees joku virhe Säröllä, ettei niin vituttais. Niin emmä tiedä haluanko sitäkään. Että sillä olis pystyt korvat, kivesvika, huonot kulmaukset tai ruma turkki. En haluis. Näin se on. Mä oon onnellinen siitä, että se on muuten niin hieno. Olkoonkin viirihäntä. Ja ehkä mä joskus vielä oon onnellinen tuosta Gunnel Holmin sanomasta ja pahoittelusta. Käsiä levitellen ja ainakin viisi mahdollisuutta Särölle ja Tonylle antaneena hän pahoitellen antoi punaisen nauhan.. Ehkä se vähän lohduttaa? Että oli edes pahoillaan ja sitä mieltä, että koira on muuten niin hieno.. :D En mäkään sitä voittamaan laittaisi tuolla hännänkannolla. Vaikka kuinka on ruusunpunaiset lasit päässä.. ;)
No, se näyttelyistä toistaiseksi. Se, mikä mua tänään ilahdutti, oli Särön pikkusisko Myrtti. :D Voi että se oli mainio pakkaus tuolla näyttelyssä!!! Matkusti Särön kanssa taisteluvaunulla kehän viereen ja oli aivan hirmuisen reipas ja iloinen!! Sen häntä pääasiassa heilui ja kieli oli "lännen nopein", kuten paikalletullut sisareni Leena asian ilmaisi. :D Leenalla oli Sisu mukana ja voi luoja tätä mun nykyhetken psyykettä... mä itkeäpillitin ihan naurettavasti, kun näin Sisun.. tsiisus. Hormonit sen tekee, oon saletti.. :D! Mypa tekas mun kanssa pentukurssin kotiläksyt ja keskittyi todella hienosti temppuilemaan kehän vierellä!! Lisäksi se touhotti ja kulki niin pätevänä kehän laitamilla, repi hihaa jne. Ostin sille muuten uuden aikuisnapsupannan: limenvihreää, pinkkiä, turkoosia.. ;) Särö sai uuden hihnan: lukko petti aamulla vanhasta hihnastaan. Sain vihdoin juur sellaisen, kuin oon toivonut: pitkän, kapean, mustan koulutushihnan: lukko molemmissa päissä ja kolme mahdollisuutta lyhentää/pidentää hihnaa. Hjuva.
Oli hirmu kiva olla reissussa yhdessä Tonyn kanssa ja mä salaa toivon, että näitä reissuja vois tulla vielä toistekin.. :) Mä tykkään, kun tehdään yhdessä jotain ja musta oli tosi kiva nähdä, miten Tony esitti Säröä ja Nukkea (kasvattajaluokassa Kaisalle)! Moon aika ylpeä mun ex-keposta.. ;) Nyt moon kety: kunnostan sille koirat kehään.. :D!
Loppuun mä voin vielä pikaisesti kertoa meidän keskiviikon pentukoulusta. Myrtti oli jälleen hirmu taitava: keskittymiskyky on älytön ja sen ahneus ja mun "palvomiskyky" tekee siitä täydellisen temppu-/tokokoiran alun. Ope kehui meitä ja sanoi, että voitais jatkokurssille päästä jonkinsortin tokoporukan mukaan.. :D Meidän Mypa!! Se on näissä koulutusasioissa äitinsä täydellinen vastakohta ja SUPERbalsamia mulle: se oppii mielettömän (jopa pelottavan?) nopeasti, tekee asiat sähäkästi, keskittyy, jaksaa... toivon, että nuo kaikki säilyy ja etten mä onnistu pilaamaan sitä. Mä oon ihan hurahtanut tuohon pentuun, tokoon... ja tiesmihin! :D Ja parasta: se mörkökausi alkaa hellittää?! Väistää se vieläkin koiria, jotka tulee liian iholle (paitti shelttejä), mutta on paljon parempi. Menee ihmisten luokse ja tänään tuolla näyttelyssä häntä heiluen jo moikkaili vieraita. Saas nähdä, päästiinkö oikeastikin näin vähällä, vai tuleeko vielä pari askelta taaksepäin. Mut moon varautunut kaikkeen. Mua ei tällä kertaa haittaa: mä aion tehdä oikein asiat. Kerrankin. :)
Särö kävi tänään viimesen kerran, ainakaan pitkään aikaan, näytelmissä. Mä en maksa enää pennin latia siitä, että kuulen, miten hieno se onkaan, mutta voivoi tuota häntää liikkuessa. Joo, mä tiedän sen. Mä en jaksa enää yhtään kertaa toivoa, että se pysyis alhaalla. Ku ei se pysy. Äijä mikä äijä. Sen hännän kiinnityksen saa tulla kuka tahansa, koska tahansa, kokeilemaan. Myös se yksi setä on tervetullut, jonka kanssa oon asiasta keskustellut. Sen kiinnitys on hyvä. Mutta korvienväli nostaa sen. Pahoittelut siitä. Silti mä oon edelleen sitä mieltä, että mieluummin viirinä selän päällä, kuin tiukkana mahaa vasten. Pahemman näkönen on paskapaniikkisheltti, kuin tötteröhäntä sheltti. Kuitenkin. Ja se, mitä mä näyttelyissä sanoin: että olis ees joku virhe Säröllä, ettei niin vituttais. Niin emmä tiedä haluanko sitäkään. Että sillä olis pystyt korvat, kivesvika, huonot kulmaukset tai ruma turkki. En haluis. Näin se on. Mä oon onnellinen siitä, että se on muuten niin hieno. Olkoonkin viirihäntä. Ja ehkä mä joskus vielä oon onnellinen tuosta Gunnel Holmin sanomasta ja pahoittelusta. Käsiä levitellen ja ainakin viisi mahdollisuutta Särölle ja Tonylle antaneena hän pahoitellen antoi punaisen nauhan.. Ehkä se vähän lohduttaa? Että oli edes pahoillaan ja sitä mieltä, että koira on muuten niin hieno.. :D En mäkään sitä voittamaan laittaisi tuolla hännänkannolla. Vaikka kuinka on ruusunpunaiset lasit päässä.. ;)
No, se näyttelyistä toistaiseksi. Se, mikä mua tänään ilahdutti, oli Särön pikkusisko Myrtti. :D Voi että se oli mainio pakkaus tuolla näyttelyssä!!! Matkusti Särön kanssa taisteluvaunulla kehän viereen ja oli aivan hirmuisen reipas ja iloinen!! Sen häntä pääasiassa heilui ja kieli oli "lännen nopein", kuten paikalletullut sisareni Leena asian ilmaisi. :D Leenalla oli Sisu mukana ja voi luoja tätä mun nykyhetken psyykettä... mä itkeäpillitin ihan naurettavasti, kun näin Sisun.. tsiisus. Hormonit sen tekee, oon saletti.. :D! Mypa tekas mun kanssa pentukurssin kotiläksyt ja keskittyi todella hienosti temppuilemaan kehän vierellä!! Lisäksi se touhotti ja kulki niin pätevänä kehän laitamilla, repi hihaa jne. Ostin sille muuten uuden aikuisnapsupannan: limenvihreää, pinkkiä, turkoosia.. ;) Särö sai uuden hihnan: lukko petti aamulla vanhasta hihnastaan. Sain vihdoin juur sellaisen, kuin oon toivonut: pitkän, kapean, mustan koulutushihnan: lukko molemmissa päissä ja kolme mahdollisuutta lyhentää/pidentää hihnaa. Hjuva.
Oli hirmu kiva olla reissussa yhdessä Tonyn kanssa ja mä salaa toivon, että näitä reissuja vois tulla vielä toistekin.. :) Mä tykkään, kun tehdään yhdessä jotain ja musta oli tosi kiva nähdä, miten Tony esitti Säröä ja Nukkea (kasvattajaluokassa Kaisalle)! Moon aika ylpeä mun ex-keposta.. ;) Nyt moon kety: kunnostan sille koirat kehään.. :D!
Loppuun mä voin vielä pikaisesti kertoa meidän keskiviikon pentukoulusta. Myrtti oli jälleen hirmu taitava: keskittymiskyky on älytön ja sen ahneus ja mun "palvomiskyky" tekee siitä täydellisen temppu-/tokokoiran alun. Ope kehui meitä ja sanoi, että voitais jatkokurssille päästä jonkinsortin tokoporukan mukaan.. :D Meidän Mypa!! Se on näissä koulutusasioissa äitinsä täydellinen vastakohta ja SUPERbalsamia mulle: se oppii mielettömän (jopa pelottavan?) nopeasti, tekee asiat sähäkästi, keskittyy, jaksaa... toivon, että nuo kaikki säilyy ja etten mä onnistu pilaamaan sitä. Mä oon ihan hurahtanut tuohon pentuun, tokoon... ja tiesmihin! :D Ja parasta: se mörkökausi alkaa hellittää?! Väistää se vieläkin koiria, jotka tulee liian iholle (paitti shelttejä), mutta on paljon parempi. Menee ihmisten luokse ja tänään tuolla näyttelyssä häntä heiluen jo moikkaili vieraita. Saas nähdä, päästiinkö oikeastikin näin vähällä, vai tuleeko vielä pari askelta taaksepäin. Mut moon varautunut kaikkeen. Mua ei tällä kertaa haittaa: mä aion tehdä oikein asiat. Kerrankin. :)
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Miksi
ihmeessä tätä aikaa kutsutaan siunatuksi tilaksi? Mitä siunattua on siinä, että Tony soittaa mulle eilen Itävallasta, kertoo, että sää on jumalainen, päivä on mennyt mukavasti ja rinteet on loistokunnossa ja että pian pääsevät isoon porealtaaseen ja mitä teen mä: alan itkeä?! Hysteerisenä, säälittävänä... Ja tänään sama homma. Tulen töistä, lähden lenkille koirien kanssa ja kieppaan kaupan kautta. Kierrämme lenkin, tulemme kotiin ja mä nostelen koirat autosta. Hiisi hilluu ja komennan sitä odottamaan. Tullaan ovelle, hihnat tippuvat maahan, kauppapussi kaatuu, koiran vinkuvat sisälle.. mä pääsen sisään, huomaan avaimen jääneen oven lukkoon ja istahdan maahan itkemään. Tajuan, että se on säälittävää ja pelkään, että Tony soittaa... panen viestin, ettei soittele: täällä kaikki hyvin mutta kiirettä.. ei mene läpi.. kumma. No, onneksi ei puhuttu: olisin pilannut iltansa.. Nyt, monta tuntia myöhemmin selittelin hieman: kerroin, että oli huono hetki, mutta nyt kaikki hyvin: nauti! Nähdään huomenna..
IHan järkkyä. Tunteet menee vuoristorataa: viha, rakkaus, itku, nauru.. kaikki pulppuaa hirveällä voimalla ja nanosekunnissa vaihtuvat toiseksi. Ah, siunattuako?! LIsäksi samaan aikaan on älytön, turha huoli siitä, onko Huldalla kaikki hyvin? No miksei olisi?! Tuolla se nytkin potkii ja nuljuu. Kävin eilen ostamassa sille ankkasoittolelun, joka narua vetämällä soittaa "somewhere over the rainbow"-biisiä. Mä (jälleen säälittävänä) pidin sitä illalla mahani päällä ennen nukahtamista ja kuuntelin biisiä. Soitan sen nyt joka ilta, että sitten Huldan tultua maailmaamme, se on jo tuttu, rauhoittava juttu. :) Kätevää. Samaten Bola-koru on nyt joka päivä mukana. Helisemässä ja tuomassa tuttua ääntä, mitä sitten voin soitella maailmaantulon jälkeen.
Yöt sitten. Mä, entinen meganukkuja, herään nykyään joka yö monta kertaa. Miksi? Kädet puutuvat. JOku ihana, siunatun tilan tuoma hormoni, turvottaa kuulemma kudostasolla ja joku hermo jää pinteeseen. Ja koska nukun ilmeisesti ranteet taittuneena, niin se puuduttaa. Lisäksi hikoan sangollisen joka yö: herään IHAN hikisenä. Ja pahinta: en enää nuku 12-hoo unia edes mahdollisuuden tultua: uni ei vain riitä. Elimistö valmistautuu heräämisiin.. Huoh. Kummallista on, että silti jaksa: ei ole olo, että heräilee ja nukkuu pätkissä. Ihmeellinen luonto?
JA silti, samaan aikaan, mä oon äärettömän onnellinen ja välillä hassu hymy valtaa mut, kun tunnen pienen tyypin muljaukset: se on oikeasti olemassa, mun sisällä!! Ja puolet sen elämän eliksiiristä on multa! Puolet Tonyltä!! Voisko olla mitään ihmeellisempää ja ihanampaa asiaa? Saakohan se mun korkean otsan? Isot isovarpaat? Tonyn isot korvat? Meidän molempien ohuen tukan? Voi että!! <3 Saispa vaan! :) Silti, mitä ikinä saakaan, niin se on meidän oma, meidän aikaansaama ja meidän täydellisenkovasti rakastama! Ja koska mä oon "vähän" hysteerisenonnellisen ja ennenkaikkea hormonien sekoittama (niitä on hyvä syyttää :D) niin mä varasin ens keskiviikoksi meille 4D-ultran Tampereelle!
http://www.terveystalo.com/WebRoot/1009679/Esisivu2.aspx?id=1020195
Sitten ollaan taas viisaampia ja parasta: saadaan kuvia, videota.. :) Mä en näemmä saa tyypistä kylläkseni millään. Ehkä se kuuluu kuvaan? :)
Huomenna on sitten taas Mypan koulupäivä. Mä tein tänään sen kanssa kotiläksyjä ja se kyllä saa mut onnelliseksi!! Hirmu näppärästi tarjoaa temppujaan ja tekee ne sähäkännopeasti, toisin kuin äitinsä. :D Mä vaan mietin, että voisi olla aika yhdistää niihin jo käskyt: nyt se ei parka voi mitenkään tietää, mitä milloinkin olen vailla. Joten omatoimisesti päätin, että nyt alkaa mun suusta tulla vinkkejä käskysanan muodossa. Lisäksi otin, ekaa kertaa, askeleen seuraamista. :) Vain yhden kerran. Ja vain todetakseni, että... JEE!! Toko onkin kivaa!! :D!!
IHan järkkyä. Tunteet menee vuoristorataa: viha, rakkaus, itku, nauru.. kaikki pulppuaa hirveällä voimalla ja nanosekunnissa vaihtuvat toiseksi. Ah, siunattuako?! LIsäksi samaan aikaan on älytön, turha huoli siitä, onko Huldalla kaikki hyvin? No miksei olisi?! Tuolla se nytkin potkii ja nuljuu. Kävin eilen ostamassa sille ankkasoittolelun, joka narua vetämällä soittaa "somewhere over the rainbow"-biisiä. Mä (jälleen säälittävänä) pidin sitä illalla mahani päällä ennen nukahtamista ja kuuntelin biisiä. Soitan sen nyt joka ilta, että sitten Huldan tultua maailmaamme, se on jo tuttu, rauhoittava juttu. :) Kätevää. Samaten Bola-koru on nyt joka päivä mukana. Helisemässä ja tuomassa tuttua ääntä, mitä sitten voin soitella maailmaantulon jälkeen.
Yöt sitten. Mä, entinen meganukkuja, herään nykyään joka yö monta kertaa. Miksi? Kädet puutuvat. JOku ihana, siunatun tilan tuoma hormoni, turvottaa kuulemma kudostasolla ja joku hermo jää pinteeseen. Ja koska nukun ilmeisesti ranteet taittuneena, niin se puuduttaa. Lisäksi hikoan sangollisen joka yö: herään IHAN hikisenä. Ja pahinta: en enää nuku 12-hoo unia edes mahdollisuuden tultua: uni ei vain riitä. Elimistö valmistautuu heräämisiin.. Huoh. Kummallista on, että silti jaksa: ei ole olo, että heräilee ja nukkuu pätkissä. Ihmeellinen luonto?
JA silti, samaan aikaan, mä oon äärettömän onnellinen ja välillä hassu hymy valtaa mut, kun tunnen pienen tyypin muljaukset: se on oikeasti olemassa, mun sisällä!! Ja puolet sen elämän eliksiiristä on multa! Puolet Tonyltä!! Voisko olla mitään ihmeellisempää ja ihanampaa asiaa? Saakohan se mun korkean otsan? Isot isovarpaat? Tonyn isot korvat? Meidän molempien ohuen tukan? Voi että!! <3 Saispa vaan! :) Silti, mitä ikinä saakaan, niin se on meidän oma, meidän aikaansaama ja meidän täydellisenkovasti rakastama! Ja koska mä oon "vähän" hysteerisenonnellisen ja ennenkaikkea hormonien sekoittama (niitä on hyvä syyttää :D) niin mä varasin ens keskiviikoksi meille 4D-ultran Tampereelle!
http://www.terveystalo.com/WebRoot/1009679/Esisivu2.aspx?id=1020195
Sitten ollaan taas viisaampia ja parasta: saadaan kuvia, videota.. :) Mä en näemmä saa tyypistä kylläkseni millään. Ehkä se kuuluu kuvaan? :)
Huomenna on sitten taas Mypan koulupäivä. Mä tein tänään sen kanssa kotiläksyjä ja se kyllä saa mut onnelliseksi!! Hirmu näppärästi tarjoaa temppujaan ja tekee ne sähäkännopeasti, toisin kuin äitinsä. :D Mä vaan mietin, että voisi olla aika yhdistää niihin jo käskyt: nyt se ei parka voi mitenkään tietää, mitä milloinkin olen vailla. Joten omatoimisesti päätin, että nyt alkaa mun suusta tulla vinkkejä käskysanan muodossa. Lisäksi otin, ekaa kertaa, askeleen seuraamista. :) Vain yhden kerran. Ja vain todetakseni, että... JEE!! Toko onkin kivaa!! :D!!
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Mätsäri
Mä olin tänään Mach Showssa (mä en ees tiedä, miten se kirjotetaan... :D) No, anyway. Mun piti mennä sinne Mypan kanssa kannustaan Felixiä, jonka piti mennä kehään. Mutta Felixin väki oli yöllä sairastunut vatsatautiin, jonka seurauksena mun plääni hieman muuttui. Pakkasin koko viisikon autoon ja matkalla, ajaessani Anun ja Tällin perässä, mä mietin että josko... :D Ja keksin, että Kaapeli -the Hot Mama- vois osallistua mätsäriin, koska aa: sille ei treenaus tekis pahaa: uskon, että uuden turkin myötä voidaan aloitella näytelmäelämä sen kanssa ja bee: se tykkää nykyään kaikesta touhuamisesta kovasti ja cee: halusin tietää, missä sen esiintymisen kanssa mennään. Ja kuulkaa: mä melkein itkin taas. Se oli NIIN hieno!!! Esiintyi superkauniisti ja pöydällä HEILUTTI HÄNTÄÄNSÄ tuomarille!! :D! Mun Kaa.. <3 Se sai ansaitusti punaisen nauhan ja pääsi punaisten sarjassakin vielä aika loppuun saakka. Muttei palkinnoille. Joka ei haitannut mua pätkääkään, sillä mun silmissä se oli jo voittanut.. :) Ihana, ihana Kaa.. :) Pia oli kuullut, miten kehän vierellä jotkut olivat spekuloineet, että "tuo on varmaan tosivanha".. heh, no tulee se elokuussa viis.. :D! Viimeksi sitä on luultu pennuksi, nyt vanhaksi ja mä veikkaan, että tässä välissä jo kapiseksikin. Mutta se ei oo niistä mitään: son vaan kaikkensa antanut emokoira. :) Jonka tukka lähtee yhä. Mätsärin jälkeen suunnattiin Anun (jota onnittelen vielä Tällin punaisten kolmossijasta!! ) ja Pian (jonka Indian esiintyi myös tosi hienosti ollen Carron kanssa samassa veneessä: käteltiin yhtä aikaa ulos) kanssa syömään kunnon mättöannokset pizzaa ja falafeleja.. :) Sit suunnattiin vielä Pian kanssa meille kuvaamaan pennejä: Qki ja Mypa:
http://picasaweb.google.fi/Trickteam/20100411Poseja#
Kaffiteltiin, parannettiin mualimaa ja oli aivan älykivaa: kiitos Pia!! Sit kiiruusti Essin kanssa vesijuoksemaan ja nymmoon IHAN puhkipoikki... Vielä pitäis vähän pinnistellä työjuttuja ja sit saan painua koisimaan..
http://picasaweb.google.fi/Trickteam/20100411Poseja#
Kaffiteltiin, parannettiin mualimaa ja oli aivan älykivaa: kiitos Pia!! Sit kiiruusti Essin kanssa vesijuoksemaan ja nymmoon IHAN puhkipoikki... Vielä pitäis vähän pinnistellä työjuttuja ja sit saan painua koisimaan..
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Lapsellisia juttuja
:) Eli pikkuväki asiaa. Mut ihan eka: mä oon mainostanut ainaskin naamakirjassa yhtä ja ainoaa linkkisivua, mikä on pelastanut mut jo monesti. Tehden sen taas. Eli klikatkaas tätä linkkiä ja uskokaa mua, että se on tekemisensä arvoinen juttu :
http://www.kinuskikissa.fi/?p=6282
No joo, mut sitten lapsosiin. Mä voisin olla poikkeuksellinen ja alottaa ihmissellasesta. :) Eli hassuja viikkoja on eletty. Me ollaan käyty rakenneultrassa: saatu monta kuvaa pienestä ihmisestä ja ihmetelty sitä. Kummallista. Maha muljuu ja nuljuu päivittäin ja laskuri kertoo, että toissapäivänä tyyppi on saanut kuulon käyttöönsä. :D Tony ei oo toistaseks suostunu lauleskelemaan mun mahalle (hihii), mutta Bola-korun mä oon ottanut eilen käyttöön. Musta se on ihana! Sain sen Leenalta joululahjaksi: muuten sileän, mutta siinä on pienet varpaat kohokuviona.. <3 Hassua ajatella, että mun sisällä asuu joku!! Ja nyt se on jo niin konkreettista: tunnen sen monta kertaa päivässä ja nyt sen jo näkee ihan tosi selvästi: osa perheistäkin on asiasta tiedustellut. Ja sitten on oma lukunsa nämä vatsaantaputtelijat.. juu, ei siinä mitään. Se on luonnollista, ihanaa jne. Mutta mua vähän ärsyittää se. Että ns vieraat ihmiset taputtevat mun mahaani. Hyvää tarkoittaen, tiedän sen. Mutta mä jo vannoin yhdessä vaiheessa, että alan taputtaa takaisin heidän mahaansa ja sanon, että "kiitos hyvää kuuluu". Että olisko sopivaa?! :D Ehkä se ei itseasiassa enää oo niin ärsyittävää, kun pari viikkoa sitten jolloin koko maha oli vielä ihan "semi"sellanen. Eli sellanen, ettei siitä nyt niin kovin varmaksi voinut kukaan mitään sanoa. No, se siitä.
Sit koiralapseen. Eli Myrtti Marjatta pääsi mun kanssa pentukouluun! Son nyt eskari. :D Ja kuten kollegat tietää, niin eskareilta lähtee legot. Samoin Mypalta. Sen etusuora on jo vaihtunut ja henki haisee pätkittäin hyvinkin vereltä. Tiedän sen, sillä lipominen ei ole vähentynyt.. :) Olemme siis Kurikassa, Touhutassussa pentukoulussa, yhdessä Kaislan ja Felixin sekä kolmen muun pennun kanssa: Siperianhusky, leonberg sekä Howawart. Ja sit me: kaks shelttiä. Edellisessä ryhmässä oli kuusi pentua. Felix on ryhmämme ainoa mieslapsi. :)! Treenattiin katsekontaktia (se me osattiin ennestään) ja se meni hyvin. Ei ihan niin hienosti kuin normisti: Myrtti otti häiriötä ohjaajasta ja koirista, mutta meni ihan hyvin. Paremmin kuin ookoosti. Häiriönottamisen näki siinä, että katseli välillä ympärillleen eikä killittänyt taukoamatta mua silmiin. Mikä hälle suotakoon. :) Sit treenattiin kosketusalustaa alias kohdentamista. Saimme pakastepurkin kannet, mitä koiran piti koskettaa. Ja kuulkaa: mä en voi uskoa, miten fiksu pentu mulla on!! Mä mietin pienen hetken haluanko siihen nenän vai tassun ja päädyin nenään. Ja miss Mypa keksi aivan jukelittoman nopsaan, mitä mä haen. Että tuota kantta piti käydä nuuskaisemassa!! :D Mä oon niin äärimmäisen onnellinen tämän pennun oppimiskyvystä ja siitä, miten onnellisena ja keskittyneenä se tekee hommia! Mä ihan tunnen, miten se luottaa muhun ja hetkeen: onneksi ja kop-kop meille ei ole (vielä) tapahtunut mitään pahaa näissä hetkissä: luotto on kunnossa. Mä pidin välillä taukoja ja Mypa lipitti onnellisena mun naamaa.. ylläri! :D Se piti hirveän hyvää kontaktia muhun ja oli vaikea "harhauttaa" se ihan vaan hengailemaan. Mä nostin alustan välillä taskuun ja käppäilin hitusen. Mutta mun suusta tulee koko ajan "kimeää "hienopentuhyväpentu" joka saa Mypan ilahtuneena killittämään mua taas ja yhä. Mutta kun se on sitä!! :) Toka vipa treeni oli kopeloida omaa koiraa läpikotaisin: hampaita, korvia, tassuja jne. Se meni ookoosti: ollaan tehty tuota. Paitti ne helvatan kynnet.. mä en käsitä, miten niiden katkominen voi olla yhdelle ihmiselle mahdotonta.. Tarvitaan Tony ja namit viereen, niin saan leikattua ne kyllä joo. Mut jos ei ole Tonyä, niin ei tuu mitään.. ei kumpaakaan.. :D Joten otan ne viereeni: Tony lässyttää Mypalle, miten hieno pentu se onkaan ja mä napsuttelen menemään. Namia tulee tassun jälkeen.
Ihan vipa treeni oli käydä moikkaamassa muita pentuja. Mä olin IHAN saletti, ettei tuu mitään. Koska Myrtti pelkää tällä hetkellä ihan kaikkea. Ja se oli jo huskyn sinisilmille huutanut häntä tötteröllä: huskyn katse sai sen epävarmaksi. No, ekana meillä oli parina justiinkin tuo huskytyttö, ikää nelisen kuukautta... :) Mentiin viereen ja mä aloin syötellä lauantaimakkaraa molemmille. Ja siinä ne söivät, nenätysten.. Myrtti söi huskynomistajan kädestä nakkia onnellisena ja jäi ihan hyvä maku mulle, vaikka pieni ärähdys tulikin; huskytyttö oli nameistaan nuuka. Se ei onneksi Myrttiä tuntunut haittaavan lainkaan: epäilen, ettei se edes tajunnut tuota asiaa.. :) Sit oli vuorossa leonbergitytteli, kolmikuinen, jonka kanssa meni yhtä hyvin ja samalla tavalla Mypa kiipesi syömään namia tämänkin emännän kädestä; nousi rintaa vasten ja ahmi.. ylläri. :D Neidit söivät nenätysten mun kädestä jne. Viimeisenä mentiin hoffia tapaamaan ja sama homma: nou panik. Mä oon saletti, että ilman namia ei oltais menty. Ei ollenkaan noin lähelle. Mutta siitä viis: nyt mulle jäi superhyvä mieli ja oikein jo ootan ens viikkoa. Naksuttelu oli jossain tuolla muistissa, sillä mähän oon naksutellut Myrtille ja sen sisaruksille, kun olivat ihan pikkuisia ja asuivat vielä täällä. Nyt se on jäänyt.. hyi mua! Mypa kuitenkin muisti naksun (oon tehnyt sitä viimeksi kun opetin ekoja kertoja sivulletuloa) ja oli tosi mukava ilta kokonaisuudessaan! Ainoa miinus on siinä, että kun keskittyy niin omaan pentuunsa niin ei ennätä ollenkaan näkemään muita: Felixin treenit on mulle ihan mysteeri, samoin muiden. Harmi, sillä näkemälläkin oppii.. Mä olin vaan niin Mypan lumoissa ja seurasin sen reaktioita jne että mitään muuta en ennättänyt näkemään.
Ensi keskiviikkoa odotellen.. :)
Ja peeäs: pakko hehkuttaa: mulla on tänään syndet (ei tarvii onnitella enää.. :)) ja arvatkaas mitä sain lahjaksi Tondelta: kaikki liittyy yhteen... vinkki: mä oon toivonut sitä KOKO elämäni... ekassa paketissa oli kylpytakki (lime-vihreä-raidallinen.. :)), toisessa kylpyvaahtoa ja se sokeri pohjalla... parin viikon päästä tulee...
AMME!!! :D!!!!!!! Mä panen sen täyteen vain mun nahan kestävänkuumaa vettä, vaahtoa ja uppoan sinne... Ihanaaihanaaihanaa!!!! :)
http://www.kinuskikissa.fi/?p=6282
No joo, mut sitten lapsosiin. Mä voisin olla poikkeuksellinen ja alottaa ihmissellasesta. :) Eli hassuja viikkoja on eletty. Me ollaan käyty rakenneultrassa: saatu monta kuvaa pienestä ihmisestä ja ihmetelty sitä. Kummallista. Maha muljuu ja nuljuu päivittäin ja laskuri kertoo, että toissapäivänä tyyppi on saanut kuulon käyttöönsä. :D Tony ei oo toistaseks suostunu lauleskelemaan mun mahalle (hihii), mutta Bola-korun mä oon ottanut eilen käyttöön. Musta se on ihana! Sain sen Leenalta joululahjaksi: muuten sileän, mutta siinä on pienet varpaat kohokuviona.. <3 Hassua ajatella, että mun sisällä asuu joku!! Ja nyt se on jo niin konkreettista: tunnen sen monta kertaa päivässä ja nyt sen jo näkee ihan tosi selvästi: osa perheistäkin on asiasta tiedustellut. Ja sitten on oma lukunsa nämä vatsaantaputtelijat.. juu, ei siinä mitään. Se on luonnollista, ihanaa jne. Mutta mua vähän ärsyittää se. Että ns vieraat ihmiset taputtevat mun mahaani. Hyvää tarkoittaen, tiedän sen. Mutta mä jo vannoin yhdessä vaiheessa, että alan taputtaa takaisin heidän mahaansa ja sanon, että "kiitos hyvää kuuluu". Että olisko sopivaa?! :D Ehkä se ei itseasiassa enää oo niin ärsyittävää, kun pari viikkoa sitten jolloin koko maha oli vielä ihan "semi"sellanen. Eli sellanen, ettei siitä nyt niin kovin varmaksi voinut kukaan mitään sanoa. No, se siitä.
Sit koiralapseen. Eli Myrtti Marjatta pääsi mun kanssa pentukouluun! Son nyt eskari. :D Ja kuten kollegat tietää, niin eskareilta lähtee legot. Samoin Mypalta. Sen etusuora on jo vaihtunut ja henki haisee pätkittäin hyvinkin vereltä. Tiedän sen, sillä lipominen ei ole vähentynyt.. :) Olemme siis Kurikassa, Touhutassussa pentukoulussa, yhdessä Kaislan ja Felixin sekä kolmen muun pennun kanssa: Siperianhusky, leonberg sekä Howawart. Ja sit me: kaks shelttiä. Edellisessä ryhmässä oli kuusi pentua. Felix on ryhmämme ainoa mieslapsi. :)! Treenattiin katsekontaktia (se me osattiin ennestään) ja se meni hyvin. Ei ihan niin hienosti kuin normisti: Myrtti otti häiriötä ohjaajasta ja koirista, mutta meni ihan hyvin. Paremmin kuin ookoosti. Häiriönottamisen näki siinä, että katseli välillä ympärillleen eikä killittänyt taukoamatta mua silmiin. Mikä hälle suotakoon. :) Sit treenattiin kosketusalustaa alias kohdentamista. Saimme pakastepurkin kannet, mitä koiran piti koskettaa. Ja kuulkaa: mä en voi uskoa, miten fiksu pentu mulla on!! Mä mietin pienen hetken haluanko siihen nenän vai tassun ja päädyin nenään. Ja miss Mypa keksi aivan jukelittoman nopsaan, mitä mä haen. Että tuota kantta piti käydä nuuskaisemassa!! :D Mä oon niin äärimmäisen onnellinen tämän pennun oppimiskyvystä ja siitä, miten onnellisena ja keskittyneenä se tekee hommia! Mä ihan tunnen, miten se luottaa muhun ja hetkeen: onneksi ja kop-kop meille ei ole (vielä) tapahtunut mitään pahaa näissä hetkissä: luotto on kunnossa. Mä pidin välillä taukoja ja Mypa lipitti onnellisena mun naamaa.. ylläri! :D Se piti hirveän hyvää kontaktia muhun ja oli vaikea "harhauttaa" se ihan vaan hengailemaan. Mä nostin alustan välillä taskuun ja käppäilin hitusen. Mutta mun suusta tulee koko ajan "kimeää "hienopentuhyväpentu" joka saa Mypan ilahtuneena killittämään mua taas ja yhä. Mutta kun se on sitä!! :) Toka vipa treeni oli kopeloida omaa koiraa läpikotaisin: hampaita, korvia, tassuja jne. Se meni ookoosti: ollaan tehty tuota. Paitti ne helvatan kynnet.. mä en käsitä, miten niiden katkominen voi olla yhdelle ihmiselle mahdotonta.. Tarvitaan Tony ja namit viereen, niin saan leikattua ne kyllä joo. Mut jos ei ole Tonyä, niin ei tuu mitään.. ei kumpaakaan.. :D Joten otan ne viereeni: Tony lässyttää Mypalle, miten hieno pentu se onkaan ja mä napsuttelen menemään. Namia tulee tassun jälkeen.
Ihan vipa treeni oli käydä moikkaamassa muita pentuja. Mä olin IHAN saletti, ettei tuu mitään. Koska Myrtti pelkää tällä hetkellä ihan kaikkea. Ja se oli jo huskyn sinisilmille huutanut häntä tötteröllä: huskyn katse sai sen epävarmaksi. No, ekana meillä oli parina justiinkin tuo huskytyttö, ikää nelisen kuukautta... :) Mentiin viereen ja mä aloin syötellä lauantaimakkaraa molemmille. Ja siinä ne söivät, nenätysten.. Myrtti söi huskynomistajan kädestä nakkia onnellisena ja jäi ihan hyvä maku mulle, vaikka pieni ärähdys tulikin; huskytyttö oli nameistaan nuuka. Se ei onneksi Myrttiä tuntunut haittaavan lainkaan: epäilen, ettei se edes tajunnut tuota asiaa.. :) Sit oli vuorossa leonbergitytteli, kolmikuinen, jonka kanssa meni yhtä hyvin ja samalla tavalla Mypa kiipesi syömään namia tämänkin emännän kädestä; nousi rintaa vasten ja ahmi.. ylläri. :D Neidit söivät nenätysten mun kädestä jne. Viimeisenä mentiin hoffia tapaamaan ja sama homma: nou panik. Mä oon saletti, että ilman namia ei oltais menty. Ei ollenkaan noin lähelle. Mutta siitä viis: nyt mulle jäi superhyvä mieli ja oikein jo ootan ens viikkoa. Naksuttelu oli jossain tuolla muistissa, sillä mähän oon naksutellut Myrtille ja sen sisaruksille, kun olivat ihan pikkuisia ja asuivat vielä täällä. Nyt se on jäänyt.. hyi mua! Mypa kuitenkin muisti naksun (oon tehnyt sitä viimeksi kun opetin ekoja kertoja sivulletuloa) ja oli tosi mukava ilta kokonaisuudessaan! Ainoa miinus on siinä, että kun keskittyy niin omaan pentuunsa niin ei ennätä ollenkaan näkemään muita: Felixin treenit on mulle ihan mysteeri, samoin muiden. Harmi, sillä näkemälläkin oppii.. Mä olin vaan niin Mypan lumoissa ja seurasin sen reaktioita jne että mitään muuta en ennättänyt näkemään.
Ensi keskiviikkoa odotellen.. :)
Ja peeäs: pakko hehkuttaa: mulla on tänään syndet (ei tarvii onnitella enää.. :)) ja arvatkaas mitä sain lahjaksi Tondelta: kaikki liittyy yhteen... vinkki: mä oon toivonut sitä KOKO elämäni... ekassa paketissa oli kylpytakki (lime-vihreä-raidallinen.. :)), toisessa kylpyvaahtoa ja se sokeri pohjalla... parin viikon päästä tulee...
AMME!!! :D!!!!!!! Mä panen sen täyteen vain mun nahan kestävänkuumaa vettä, vaahtoa ja uppoan sinne... Ihanaaihanaaihanaa!!!! :)
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Bittersweat
on nyt mulle kielikuvana tuttu. Mä tiedän, mitä se meinaa..
Mut taas alkuun. Eli meillä oli ihan hirmu mukava pääsiäisreissu koko perheen voimin. :) Ja saatiin testattua meidän meilleuusi auto! :) Joo, meillä on nääs tila-auto (kyllä, oikeesti) ja Mazda 5-merkkinen. Lisäksi, mä oon IHAN aina vannonut, ettei meille tule punaista autoaa... ja kyllä, väri on viininpunainen. Onneksi ei ferrarinpunainen... :P Oli vaan sinänsä huvittavaa, että vaikka on kyseessä tila-auto, niin se oli kattoa myöten täynnä... koirat matkustivat häkeissä, mikä ilahdutti mua suuresti! Pojilla oli oma ISO kevythäkki ja tytöillä sit omansa. Ja thänk kaad kukaan ei voi autossa pahoin! Mypalla tuli menomatkalla oksu (haistoin yhtäkkiä nappulat :D) ja kun saatiin auto tien sivuun, oli neito omatoimisesti siivonnut ne. Kaikki tietävät, miten... :D! Mä olin syöttänyt sen juuri ennen lähtöä, joten ehkä siinä syy. Mitään muita pulauksia ei tullut, vaikka kilometrejä tuli liki 1000. Huh ja ihanaa. Unta vedettiin palloon, paitsi Kaapeli.. se inhoaa autoilua ja makaa häkissä kyllä, muttei nukkunut mennen eikä tullen. Tyttärensä onneksi veteli ihan sikeitä kylkiasennossa.. Ja sanottakoon, että auto oli hyvä. Erittäin hyvä. Ja pisteenä i:n päälle se kulutti Avensista (edeltäjänsä) vähemmän diseliä! :)!!
Eka määränpää oli Mikkelissä, Sokos Hotellissa. Paikka oli aivan keskustassa, joten lenkkimahikset oli surkeat.. kirjauduttiin sisään, koirat odottivat autossa ja sit heti lenkille. Mun tavote oli ennättää näkemään Maajussi.. ;) Surullinen osuus tuli, kun menimme lenkin jälkeen autosta huoneelle: menimme rappukäytävää pitkin hallista ylätasanteelle, kun Hiisi löi liinat ihan kiinni. Se ei nähnyt eteensä.. tuntui tosi pahalta. Oli jo hämärää ja rappuset olivat sille vieraat. Täällä kotona kaikki menee niin hyvin eikä tuota sokeutumista joka päivä edes huomaa.. satunnaisia törmäilyjä odottamattomiin esineisiin tulee, mutta nyt reissussa vaiva tuli esiin. :( Jälkikäteen mietittynä olisi Hiisin ollut ehkä mukavampi viettää pääsiäinen kotona. Joka olisi edellyttänyt hoitajan saamista kotiin, mikä oli tänä pääsiäisenä mahdottomuus. Ja etukäteen emme tienneet, että tilanne on jo näin vakava.. nyt se tiedetään ja osataan seuraavat reissut sitten miettiä sen pohjalta. Iloistahan on tietysti se, että kotona tämä ei tule tässä määrin läheskään esiin. Onneksi niin. Laittaahan se kuitenkin mietteliääksi.. :(
Huone oli pikkuinen, mut ihan perus jees. Ennätin pesemään Särön rinnan ja tassut, föönaamaan sen ja näkemään Maajussin! :D Ja mun yksi huolenaiheeni: neiti Mypa.. Oli in heaven!! :D! Sehän ei ole koskaan yöpynyt missään muualla, kuin kotonamme. Ja nyt sit oli hotellihuone, missä ääniä kuuluu sekä ovesta että ikkunasta (tie meni vieressä ja itekin piti nukkua tulpat kovissa, että sai unen..) Miss Mypa nukkui muuten kuin tukki, mutta sen piti noin sata kertaa yössä kertoa, että se NIIN RAKASTAA mamia ja papia ja yhteisiä hotelliöitämme.. :D! Meillähän ei kotona koirat tule sänkyyn: ei edes makkariin. Koiraportti ovella. No, hotellit ja reissut on tietenkin poikkeus ja siitäkös riemu repesi! Noin sata kertaa yön aikana se tuli nuolemaan kummankin naamaa ja sit tyytyväisenä köllähti viereen jatkamaan unia. Vain herätäkseen taas kohta kertomaan, miten hienoa on nukkua meidän kanssa.. voi liikkis!
Aamusta tulee se osuus, mitä mä hotelleissa rakastan eniten: aamupala!! :P Oli tuoretta leipää, puuroa, marjoja, maustamatonta jugurttia ja taas marjoja.. :D! NAM! Mä kuulkaa NIIN söin. Syötyä suunnattiin taas rapalenkille, josta huoneeseen pesemään vaihteeksi koiria: Särö taas shampoon kera.. Ja sitten suunta kohti näyttelyä. Lähdimme ihan tarkoituksella tosi ajoissa, sillä mä halusin nähdä myös pentuja. Musta on mielenkiintoista päästä vähän vertaamaan omiin, liki samanikäisiin pikkupentuihin VAIKKAKIN mä tiedän, ettei niitä saa eikä voi verrata tuon ikäisenä. Mutta mä ihan vaan pikkuisen katoin.. :D! Ja tykkäsin osasta kovastikin! :)
Päivän yks ehdoton kohokohta ootti mua, kun menin näyttään koirien rokotustodistuksia:
Mä annoin rokotustodistukset pöydälle, niin ihana tarkistaja kysyi, että "etkös sä olekin Miira?" Ja nosti maasta pennun: "tässä on sun pentu" : siinä oli Oodi!! Mun sydän meinas pakahtua ja mä jätin rokotustodistukset siihen paikkaan rynnätessäni tiskin taakse.. Oodi tuli mua ensin moikkaamaan "ihan normisti" oletan.. ja kun Tonykin jo ehti viereeni niin pentu tunsi meidät: se ilo oli kyllä molemminpuolinen ja liikutti mut kyyneliin!! Miten voikaan tulla iloiseksi.. Ja Mia, oon oikeesti pahoillani ettet nähnyt tuota hetkeä.. mut mä en vaan voinut odottaa sekuntiakaan nähdessäni pienen ja rakkaan... Ja nyt mä myös tiedän, että me Oodin kanssa rakastetaan toisiamme hamaan tappiin saakka. Ikuisesti. Niin sen kuuluukin mennä.. :) Ja kuule Mia: oli tosi ihana nähdä suakin!! Kiitos että tulitte!! Oodin kohtaaminen meidän muun sakin kanssa oli myös täynnä tunteita. Myrtti kävi niskaan nimittäin kiinni, kuin sika limppuun... pikku bitch!! Varmaan koirien kielellä ihan normia joo, mutta sikaärsyttävää.. Ei voitu kuvitellakaan mistään pienestä "leikkituokiosta" näiden kahden välillä.. harmi. Oodi saikin sit koisia joko äidin tai Särö-broidin kanssa häkissä Myrtin ollessa aina toisessa.
Myrtti oli ehkä pari senttiä korkeampi, kuin Oodi, joten sama kehitys jatkuu, mikä oli havaittavissa jo pentujen meilläoloaikana. Oodi jäänee pieneksi, mutta miten pieneksi, selviää vasta ajan kanssa. Mä peukutan, ettei ihan mikroksi kuitenkaan: se on ihan liian hieno pentu jäämään aivanliian pieneksi!! :) Reipas, suloinen... ja muuten IHAN ilmetty kopio Xy-siskostaan saman ikäisenä. Felix tulee tästä samasta muotista Särön ja Myrtin kuuluessa sukkis-klaaniin. :)
No sit näytelmään. Eli Särö sai hyvän arvostelun (lisätty sen sivulle) ja sai erin sekä sijoittui luokassaan toiseksi. Oon tosi TOSI tyytyväinen siihen. Se oli mun salainen toive: saada eri ja sijoittua erkkarissa luokassaan neljän sakkiin. Eli jee! :) Mutta se, mikä mua masentaa, on tuo sen häntä.. Seistessä paikallaan Särö on mun silmään komea: ihan hirmuisen komea!! Siinä ei tökkää mikään. Mutta kun se lähtee muiden urosten aikana liikkeelle, romuttuu koko sen antama kuva: häntä on viirinä selän päällä. Mä tiedän, että se EI ole rakennevika: häntä on asettunut hyvin eikä se tarvitse sitä liikkeen tasapainottamiseen selän päällä. Se nousee korvienvälin vuoksi. No, parempi se syy, kuin häntä mahaa vasten. Totta. Mutta ette voi uskoa, miten pahoillani mä olen...
Särö erkkarissa tuomarin tutkittavana pöydällä. Musta sillä on tässä vähän isänsä ilmettä? Siis tässä nimenomaisessa kuvassa.
Tässä kuvassa näkee, miten mä oon epäammattihandleri. :) Mä seison liian lähellä Säröä ja sen etuosa huononee, kun katsoo liian yläviistoon mua. Mä koetin saada sitä kattoon namikättä, joka oli alempana, mutta koska se on opetettu katsekontaktiin saadakseen jotain, niin arvatkaas vaan, kumpaa se tuijotti.. No, se siitä. Eli Avo eri 2, mikä on tosi hienosti ja hyvin.
Ja kyllähän mä sanani pidän, joskaan en näemmä ihan kirjaimellisesti: mä vein Kaapelin narttukehän viereen, mutta en näyttelyhihnassa. Kuitenkin ajattelin vähän "temppuilla" sen kanssa ja tehtiin seuraamista sekä näyttelyseisomista. Muutama hyvin säälivä, jopa kummastunut katse me saatiin sekä kaksi uskaltautui kysymään koirasta.. :D Mutta Kaa oli aivan ratkiriemuissaan! Sen mielestä paikka oli ihana, ihmiset olivat ihania ja koirat samaten. Nakki oli ihanaa ja temppuilu myös. Liikuttava rouva!! :) Jos ja toivottavasti kun se saa uuden tukan, niin mä lupaan koettaa taistella emännän korvat edustuskuntoon ja vien sitä näytelmiin. Se on siellä nykyään ihan eri fiiliksellä, kuin edellisessä elämässään. Mikä on mustakin mahtavaa!! :) Carro on kuitenkin mun silmään myös hieno koira, jota kannattaisi esittää, jos sille saisi kunnon turkin ja paremmin taittuvat korvat. Mut haasteethan otetaan vastaan! ;)
Mypaan mä oon kanssa varsin tyytyväinen. Sillähän on reilu viikko sitten alennut mörkökausi, jossa sen mielestä koko maailma on ihan silkkaa pahutta täynnä. Ja siihen nähden se oli musta reipas tyttö! :) Touhusi mun kanssa osaamiaan temppuja ja kävi jopa moikkailemassa joitakuita ihan oma-aloitteisesti. Mä en jaksa vetää stressiä nyt sen varautuneisuudesta, sillä mä luotan siihen, että mörkökausi päättyykin joskus. Katotaan, mitä aika tekee. Ke meillä alkaa pentukurssi sen kanssa: se voi joko auttaa tai pahentaa asiaa. Luotan ensimmäiseen... :)
Sit takas Mikkeliin, mistä matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Meillä oli Cumuluksessa huone, mikä oli hivenen edellistä suurempi. Jee. :) Muuten ilta ja yö menivät samoissa merkeissä. Myrtti rakasti tilannetta ja yötä: Tony oli herännyt -jälleen kerran- yöllä sen lipomiseen. Oli hetken nuollut Tonyn naamaa, HYPÄNNYT mun ihan viereen kiinni ja onnellisena huokaissut ja painanut itsensä maate ihan mun kylkeen. Sulkenut nanosekunnissa silmänsä tiukasti kiinni ja kuono hymyssä nukahtanut mamin kylkeen.. :) Voi elämä. Oo siinä sit harmissas, että hertäät sata kertaa yössä.. :) <3 Aamupala oli samaa luokkaa edellisen hotellin kanssa ja täytyy sanoa, että mä voisin ihan mainiosti tottua siihen. :D
Näyttely meni sit edellisen malliin. Särön luokassa tais olla 8 tai 9 koiraa? Mä olin etukäteen jännittänyt aivan äärettömän kovasti tätä päivää: arvostan todella paljon Päivi Eerolaa tuomarina ja tiedän, että tuo arvostelu on tärkeä. Ja täyttä asiaa. Joten se oli mulle syy reissuun: mä en ensin ollut ajatellut erkkaria ollenkaan, mut Tony (kyllä) ehdotti, että jos sinne saakka mennään (siis Lappeenrantaan) niin mennään nyt samalla erkkariinkin. :) Mä esitin Särön ensin siinä hetkessä, kun koko luokan pojat on yhdessä kehässä. Ja sen häntä oli hirveä, kun lähdettiin liikkeelle. Niin Tony tuli ja otti pojan. Aikoi esittää sen!! Hienoa!! :) Ja tiedättekö: mä oli taas kyyneleet silmissä. Ne esiintyivät NIIN hienosti!!! Särön häntä pysyi suunnilleen selkälinjan alapuolella, kun menivät kaksin kehässä. Särö oli todella paljon enemmän asialla Tonyn kanssa, kuin mun. Se väsähtää mun kanssa ja näyttää ihan tylsistyneeltä. Nyt se oli skarppina koko ajan: näki, miten se palvoo Tonyä. Siitä huomauttivat mulle muutkin.. <3 Ja arvostelu: se on ihan superhieno!!! Siinä ei ole MITÄÄN moitteita. Ei mitään.. Pelkkää hyvää. Ja kun sitten viisi erin saanutta poikaa menivät kehään mä toivoin ihan pienen hetken... ihan pienen hetken, että häntä pysyisi vielä alhaalla. Mutta se ei pysynyt. Ei yhtään. Joten Särö ei sijoittunut luokassaan. Miinan hieno Valto voitti avo urokset ansaitusti ja oli VSP. ROP oli mun mielestä Suomen Kaunein narttu: Anyway Cream Future alias Nekku. Se vaan on niin hieno!! Onnea Miina ja Helena! :)
Näin sit alkoi kotimatka. Tuliaisiksi näytelmistä mä sain trimmipöydän (jee!!) ja metrilakua. :D Nam. Matka meni suht joutuisasti ja vaikka väsymys oli ihan hillitön, niin sinnittelin ja katsoin vielä Potterin illalla.. tänään muuten tulee Myrtin oma leffa: Liekehtivä Pikari.. :) Joka on kirjana ihan sata kertaa parempi, jos joku miettii lukemista.. :) Mut leffanakin ehottomasti katottavan arvoinen.
Nyt mä koetan saada motivaation rippeet kasaan Vaasan näyttelyyn, jonne on kaksi viikkoa aikaa.. jos vaikka Tony jaksais tulla mukaan ja esittää Sääpän siellä. Muuten mä en oo ilmottanut sitä nyt minnekään, enkä ilmotakaan. Mietin, mitä sen kanssa teen. Kaks vaihtista: joko koetan kouluttaa häntää alas tai sit nostan kädet pystyyn. Joka tapauksessa nyt on aika avata Sagin sivut ja katella agikalenteria: päästetään pojat sille omalle areenalleen. ;)
Ai niin: loppukevennys: mä oon ostanut Seinäjoen näyttelystä viime vuonna sellasen vetokärryn häkille. Nyt ilmeisesti Tony huomas, miten kätevä sellanen vois olla: oli hirveesti kannettavaa: koira, häkki, kamat.. Tony on tuunannut mun kärryä sopivan kokoiseksi koko aamun ja esitteli sen mulle äsken: kärryjen päällä oli häkki, jossa pinkki karvapeitto (näyttelytuliainen Carrolle joskus viime vuodelta.. :D). Pinkin karvapeiton päällä makoili Mypa syöden kanaherkkua ja prinsessaa vedettiin pitkin olkkaria!! :D IHANIA!! Sekä Tonde että koirat!! :) Me hihitetttiin tuolla Lappeenrannassa, kun meidän takana käveli nainen vetäen häkkikärryä ja siellä huusi peräsuoli pitkällä joku pieni pystykorva: "MÄ TUUN TÄLLÄ MUN TAISTELUVAUNULLA JA TAPAN TEIDÄT KAIKKI" .... hahaa!!! Ny meillä on oma taistis!! :)
Mut taas alkuun. Eli meillä oli ihan hirmu mukava pääsiäisreissu koko perheen voimin. :) Ja saatiin testattua meidän meilleuusi auto! :) Joo, meillä on nääs tila-auto (kyllä, oikeesti) ja Mazda 5-merkkinen. Lisäksi, mä oon IHAN aina vannonut, ettei meille tule punaista autoaa... ja kyllä, väri on viininpunainen. Onneksi ei ferrarinpunainen... :P Oli vaan sinänsä huvittavaa, että vaikka on kyseessä tila-auto, niin se oli kattoa myöten täynnä... koirat matkustivat häkeissä, mikä ilahdutti mua suuresti! Pojilla oli oma ISO kevythäkki ja tytöillä sit omansa. Ja thänk kaad kukaan ei voi autossa pahoin! Mypalla tuli menomatkalla oksu (haistoin yhtäkkiä nappulat :D) ja kun saatiin auto tien sivuun, oli neito omatoimisesti siivonnut ne. Kaikki tietävät, miten... :D! Mä olin syöttänyt sen juuri ennen lähtöä, joten ehkä siinä syy. Mitään muita pulauksia ei tullut, vaikka kilometrejä tuli liki 1000. Huh ja ihanaa. Unta vedettiin palloon, paitsi Kaapeli.. se inhoaa autoilua ja makaa häkissä kyllä, muttei nukkunut mennen eikä tullen. Tyttärensä onneksi veteli ihan sikeitä kylkiasennossa.. Ja sanottakoon, että auto oli hyvä. Erittäin hyvä. Ja pisteenä i:n päälle se kulutti Avensista (edeltäjänsä) vähemmän diseliä! :)!!
Eka määränpää oli Mikkelissä, Sokos Hotellissa. Paikka oli aivan keskustassa, joten lenkkimahikset oli surkeat.. kirjauduttiin sisään, koirat odottivat autossa ja sit heti lenkille. Mun tavote oli ennättää näkemään Maajussi.. ;) Surullinen osuus tuli, kun menimme lenkin jälkeen autosta huoneelle: menimme rappukäytävää pitkin hallista ylätasanteelle, kun Hiisi löi liinat ihan kiinni. Se ei nähnyt eteensä.. tuntui tosi pahalta. Oli jo hämärää ja rappuset olivat sille vieraat. Täällä kotona kaikki menee niin hyvin eikä tuota sokeutumista joka päivä edes huomaa.. satunnaisia törmäilyjä odottamattomiin esineisiin tulee, mutta nyt reissussa vaiva tuli esiin. :( Jälkikäteen mietittynä olisi Hiisin ollut ehkä mukavampi viettää pääsiäinen kotona. Joka olisi edellyttänyt hoitajan saamista kotiin, mikä oli tänä pääsiäisenä mahdottomuus. Ja etukäteen emme tienneet, että tilanne on jo näin vakava.. nyt se tiedetään ja osataan seuraavat reissut sitten miettiä sen pohjalta. Iloistahan on tietysti se, että kotona tämä ei tule tässä määrin läheskään esiin. Onneksi niin. Laittaahan se kuitenkin mietteliääksi.. :(
Huone oli pikkuinen, mut ihan perus jees. Ennätin pesemään Särön rinnan ja tassut, föönaamaan sen ja näkemään Maajussin! :D Ja mun yksi huolenaiheeni: neiti Mypa.. Oli in heaven!! :D! Sehän ei ole koskaan yöpynyt missään muualla, kuin kotonamme. Ja nyt sit oli hotellihuone, missä ääniä kuuluu sekä ovesta että ikkunasta (tie meni vieressä ja itekin piti nukkua tulpat kovissa, että sai unen..) Miss Mypa nukkui muuten kuin tukki, mutta sen piti noin sata kertaa yössä kertoa, että se NIIN RAKASTAA mamia ja papia ja yhteisiä hotelliöitämme.. :D! Meillähän ei kotona koirat tule sänkyyn: ei edes makkariin. Koiraportti ovella. No, hotellit ja reissut on tietenkin poikkeus ja siitäkös riemu repesi! Noin sata kertaa yön aikana se tuli nuolemaan kummankin naamaa ja sit tyytyväisenä köllähti viereen jatkamaan unia. Vain herätäkseen taas kohta kertomaan, miten hienoa on nukkua meidän kanssa.. voi liikkis!
Aamusta tulee se osuus, mitä mä hotelleissa rakastan eniten: aamupala!! :P Oli tuoretta leipää, puuroa, marjoja, maustamatonta jugurttia ja taas marjoja.. :D! NAM! Mä kuulkaa NIIN söin. Syötyä suunnattiin taas rapalenkille, josta huoneeseen pesemään vaihteeksi koiria: Särö taas shampoon kera.. Ja sitten suunta kohti näyttelyä. Lähdimme ihan tarkoituksella tosi ajoissa, sillä mä halusin nähdä myös pentuja. Musta on mielenkiintoista päästä vähän vertaamaan omiin, liki samanikäisiin pikkupentuihin VAIKKAKIN mä tiedän, ettei niitä saa eikä voi verrata tuon ikäisenä. Mutta mä ihan vaan pikkuisen katoin.. :D! Ja tykkäsin osasta kovastikin! :)
Päivän yks ehdoton kohokohta ootti mua, kun menin näyttään koirien rokotustodistuksia:
Mä annoin rokotustodistukset pöydälle, niin ihana tarkistaja kysyi, että "etkös sä olekin Miira?" Ja nosti maasta pennun: "tässä on sun pentu" : siinä oli Oodi!! Mun sydän meinas pakahtua ja mä jätin rokotustodistukset siihen paikkaan rynnätessäni tiskin taakse.. Oodi tuli mua ensin moikkaamaan "ihan normisti" oletan.. ja kun Tonykin jo ehti viereeni niin pentu tunsi meidät: se ilo oli kyllä molemminpuolinen ja liikutti mut kyyneliin!! Miten voikaan tulla iloiseksi.. Ja Mia, oon oikeesti pahoillani ettet nähnyt tuota hetkeä.. mut mä en vaan voinut odottaa sekuntiakaan nähdessäni pienen ja rakkaan... Ja nyt mä myös tiedän, että me Oodin kanssa rakastetaan toisiamme hamaan tappiin saakka. Ikuisesti. Niin sen kuuluukin mennä.. :) Ja kuule Mia: oli tosi ihana nähdä suakin!! Kiitos että tulitte!! Oodin kohtaaminen meidän muun sakin kanssa oli myös täynnä tunteita. Myrtti kävi niskaan nimittäin kiinni, kuin sika limppuun... pikku bitch!! Varmaan koirien kielellä ihan normia joo, mutta sikaärsyttävää.. Ei voitu kuvitellakaan mistään pienestä "leikkituokiosta" näiden kahden välillä.. harmi. Oodi saikin sit koisia joko äidin tai Särö-broidin kanssa häkissä Myrtin ollessa aina toisessa.
Myrtti oli ehkä pari senttiä korkeampi, kuin Oodi, joten sama kehitys jatkuu, mikä oli havaittavissa jo pentujen meilläoloaikana. Oodi jäänee pieneksi, mutta miten pieneksi, selviää vasta ajan kanssa. Mä peukutan, ettei ihan mikroksi kuitenkaan: se on ihan liian hieno pentu jäämään aivanliian pieneksi!! :) Reipas, suloinen... ja muuten IHAN ilmetty kopio Xy-siskostaan saman ikäisenä. Felix tulee tästä samasta muotista Särön ja Myrtin kuuluessa sukkis-klaaniin. :)
No sit näytelmään. Eli Särö sai hyvän arvostelun (lisätty sen sivulle) ja sai erin sekä sijoittui luokassaan toiseksi. Oon tosi TOSI tyytyväinen siihen. Se oli mun salainen toive: saada eri ja sijoittua erkkarissa luokassaan neljän sakkiin. Eli jee! :) Mutta se, mikä mua masentaa, on tuo sen häntä.. Seistessä paikallaan Särö on mun silmään komea: ihan hirmuisen komea!! Siinä ei tökkää mikään. Mutta kun se lähtee muiden urosten aikana liikkeelle, romuttuu koko sen antama kuva: häntä on viirinä selän päällä. Mä tiedän, että se EI ole rakennevika: häntä on asettunut hyvin eikä se tarvitse sitä liikkeen tasapainottamiseen selän päällä. Se nousee korvienvälin vuoksi. No, parempi se syy, kuin häntä mahaa vasten. Totta. Mutta ette voi uskoa, miten pahoillani mä olen...
Särö erkkarissa tuomarin tutkittavana pöydällä. Musta sillä on tässä vähän isänsä ilmettä? Siis tässä nimenomaisessa kuvassa.
Tässä kuvassa näkee, miten mä oon epäammattihandleri. :) Mä seison liian lähellä Säröä ja sen etuosa huononee, kun katsoo liian yläviistoon mua. Mä koetin saada sitä kattoon namikättä, joka oli alempana, mutta koska se on opetettu katsekontaktiin saadakseen jotain, niin arvatkaas vaan, kumpaa se tuijotti.. No, se siitä. Eli Avo eri 2, mikä on tosi hienosti ja hyvin.
Ja kyllähän mä sanani pidän, joskaan en näemmä ihan kirjaimellisesti: mä vein Kaapelin narttukehän viereen, mutta en näyttelyhihnassa. Kuitenkin ajattelin vähän "temppuilla" sen kanssa ja tehtiin seuraamista sekä näyttelyseisomista. Muutama hyvin säälivä, jopa kummastunut katse me saatiin sekä kaksi uskaltautui kysymään koirasta.. :D Mutta Kaa oli aivan ratkiriemuissaan! Sen mielestä paikka oli ihana, ihmiset olivat ihania ja koirat samaten. Nakki oli ihanaa ja temppuilu myös. Liikuttava rouva!! :) Jos ja toivottavasti kun se saa uuden tukan, niin mä lupaan koettaa taistella emännän korvat edustuskuntoon ja vien sitä näytelmiin. Se on siellä nykyään ihan eri fiiliksellä, kuin edellisessä elämässään. Mikä on mustakin mahtavaa!! :) Carro on kuitenkin mun silmään myös hieno koira, jota kannattaisi esittää, jos sille saisi kunnon turkin ja paremmin taittuvat korvat. Mut haasteethan otetaan vastaan! ;)
Mypaan mä oon kanssa varsin tyytyväinen. Sillähän on reilu viikko sitten alennut mörkökausi, jossa sen mielestä koko maailma on ihan silkkaa pahutta täynnä. Ja siihen nähden se oli musta reipas tyttö! :) Touhusi mun kanssa osaamiaan temppuja ja kävi jopa moikkailemassa joitakuita ihan oma-aloitteisesti. Mä en jaksa vetää stressiä nyt sen varautuneisuudesta, sillä mä luotan siihen, että mörkökausi päättyykin joskus. Katotaan, mitä aika tekee. Ke meillä alkaa pentukurssi sen kanssa: se voi joko auttaa tai pahentaa asiaa. Luotan ensimmäiseen... :)
Sit takas Mikkeliin, mistä matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Meillä oli Cumuluksessa huone, mikä oli hivenen edellistä suurempi. Jee. :) Muuten ilta ja yö menivät samoissa merkeissä. Myrtti rakasti tilannetta ja yötä: Tony oli herännyt -jälleen kerran- yöllä sen lipomiseen. Oli hetken nuollut Tonyn naamaa, HYPÄNNYT mun ihan viereen kiinni ja onnellisena huokaissut ja painanut itsensä maate ihan mun kylkeen. Sulkenut nanosekunnissa silmänsä tiukasti kiinni ja kuono hymyssä nukahtanut mamin kylkeen.. :) Voi elämä. Oo siinä sit harmissas, että hertäät sata kertaa yössä.. :) <3 Aamupala oli samaa luokkaa edellisen hotellin kanssa ja täytyy sanoa, että mä voisin ihan mainiosti tottua siihen. :D
Näyttely meni sit edellisen malliin. Särön luokassa tais olla 8 tai 9 koiraa? Mä olin etukäteen jännittänyt aivan äärettömän kovasti tätä päivää: arvostan todella paljon Päivi Eerolaa tuomarina ja tiedän, että tuo arvostelu on tärkeä. Ja täyttä asiaa. Joten se oli mulle syy reissuun: mä en ensin ollut ajatellut erkkaria ollenkaan, mut Tony (kyllä) ehdotti, että jos sinne saakka mennään (siis Lappeenrantaan) niin mennään nyt samalla erkkariinkin. :) Mä esitin Särön ensin siinä hetkessä, kun koko luokan pojat on yhdessä kehässä. Ja sen häntä oli hirveä, kun lähdettiin liikkeelle. Niin Tony tuli ja otti pojan. Aikoi esittää sen!! Hienoa!! :) Ja tiedättekö: mä oli taas kyyneleet silmissä. Ne esiintyivät NIIN hienosti!!! Särön häntä pysyi suunnilleen selkälinjan alapuolella, kun menivät kaksin kehässä. Särö oli todella paljon enemmän asialla Tonyn kanssa, kuin mun. Se väsähtää mun kanssa ja näyttää ihan tylsistyneeltä. Nyt se oli skarppina koko ajan: näki, miten se palvoo Tonyä. Siitä huomauttivat mulle muutkin.. <3 Ja arvostelu: se on ihan superhieno!!! Siinä ei ole MITÄÄN moitteita. Ei mitään.. Pelkkää hyvää. Ja kun sitten viisi erin saanutta poikaa menivät kehään mä toivoin ihan pienen hetken... ihan pienen hetken, että häntä pysyisi vielä alhaalla. Mutta se ei pysynyt. Ei yhtään. Joten Särö ei sijoittunut luokassaan. Miinan hieno Valto voitti avo urokset ansaitusti ja oli VSP. ROP oli mun mielestä Suomen Kaunein narttu: Anyway Cream Future alias Nekku. Se vaan on niin hieno!! Onnea Miina ja Helena! :)
Näin sit alkoi kotimatka. Tuliaisiksi näytelmistä mä sain trimmipöydän (jee!!) ja metrilakua. :D Nam. Matka meni suht joutuisasti ja vaikka väsymys oli ihan hillitön, niin sinnittelin ja katsoin vielä Potterin illalla.. tänään muuten tulee Myrtin oma leffa: Liekehtivä Pikari.. :) Joka on kirjana ihan sata kertaa parempi, jos joku miettii lukemista.. :) Mut leffanakin ehottomasti katottavan arvoinen.
Nyt mä koetan saada motivaation rippeet kasaan Vaasan näyttelyyn, jonne on kaksi viikkoa aikaa.. jos vaikka Tony jaksais tulla mukaan ja esittää Sääpän siellä. Muuten mä en oo ilmottanut sitä nyt minnekään, enkä ilmotakaan. Mietin, mitä sen kanssa teen. Kaks vaihtista: joko koetan kouluttaa häntää alas tai sit nostan kädet pystyyn. Joka tapauksessa nyt on aika avata Sagin sivut ja katella agikalenteria: päästetään pojat sille omalle areenalleen. ;)
Ai niin: loppukevennys: mä oon ostanut Seinäjoen näyttelystä viime vuonna sellasen vetokärryn häkille. Nyt ilmeisesti Tony huomas, miten kätevä sellanen vois olla: oli hirveesti kannettavaa: koira, häkki, kamat.. Tony on tuunannut mun kärryä sopivan kokoiseksi koko aamun ja esitteli sen mulle äsken: kärryjen päällä oli häkki, jossa pinkki karvapeitto (näyttelytuliainen Carrolle joskus viime vuodelta.. :D). Pinkin karvapeiton päällä makoili Mypa syöden kanaherkkua ja prinsessaa vedettiin pitkin olkkaria!! :D IHANIA!! Sekä Tonde että koirat!! :) Me hihitetttiin tuolla Lappeenrannassa, kun meidän takana käveli nainen vetäen häkkikärryä ja siellä huusi peräsuoli pitkällä joku pieni pystykorva: "MÄ TUUN TÄLLÄ MUN TAISTELUVAUNULLA JA TAPAN TEIDÄT KAIKKI" .... hahaa!!! Ny meillä on oma taistis!! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)