Ärsyttää

ärsyttääärsyttääärsyttääärsyttääärsyttääärsyttää.... Mä päätin, et kirjotan ton niin monta kertaa, ettei enää ärsytä. Ärsytääärsyttääärsyttää... auttaakohan tää?

Särö kävi tänään viimesen kerran, ainakaan pitkään aikaan, näytelmissä. Mä en maksa enää pennin latia siitä, että kuulen, miten hieno se onkaan, mutta voivoi tuota häntää liikkuessa. Joo, mä tiedän sen. Mä en jaksa enää yhtään kertaa toivoa, että se pysyis alhaalla. Ku ei se pysy. Äijä mikä äijä. Sen hännän kiinnityksen saa tulla kuka tahansa, koska tahansa, kokeilemaan. Myös se yksi setä on tervetullut, jonka kanssa oon asiasta keskustellut. Sen kiinnitys on hyvä. Mutta korvienväli nostaa sen. Pahoittelut siitä. Silti mä oon edelleen sitä mieltä, että mieluummin viirinä selän päällä, kuin tiukkana mahaa vasten. Pahemman näkönen on paskapaniikkisheltti, kuin tötteröhäntä sheltti. Kuitenkin. Ja se, mitä mä näyttelyissä sanoin: että olis ees joku virhe Säröllä, ettei niin vituttais. Niin emmä tiedä haluanko sitäkään. Että sillä olis pystyt korvat, kivesvika, huonot kulmaukset tai ruma turkki. En haluis. Näin se on. Mä oon onnellinen siitä, että se on muuten niin hieno. Olkoonkin viirihäntä. Ja ehkä mä joskus vielä oon onnellinen tuosta Gunnel Holmin sanomasta ja pahoittelusta. Käsiä levitellen ja ainakin viisi mahdollisuutta Särölle ja Tonylle antaneena hän pahoitellen antoi punaisen nauhan.. Ehkä se vähän lohduttaa? Että oli edes pahoillaan ja sitä mieltä, että koira on muuten niin hieno.. :D En mäkään sitä voittamaan laittaisi tuolla hännänkannolla. Vaikka kuinka on ruusunpunaiset lasit päässä.. ;)

No, se näyttelyistä toistaiseksi. Se, mikä mua tänään ilahdutti, oli Särön pikkusisko Myrtti. :D Voi että se oli mainio pakkaus tuolla näyttelyssä!!! Matkusti Särön kanssa taisteluvaunulla kehän viereen ja oli aivan hirmuisen reipas ja iloinen!! Sen häntä pääasiassa heilui ja kieli oli "lännen nopein", kuten paikalletullut sisareni Leena asian ilmaisi. :D Leenalla oli Sisu mukana ja voi luoja tätä mun nykyhetken psyykettä... mä itkeäpillitin ihan naurettavasti, kun näin Sisun.. tsiisus. Hormonit sen tekee, oon saletti.. :D! Mypa tekas mun kanssa pentukurssin kotiläksyt ja keskittyi todella hienosti temppuilemaan kehän vierellä!! Lisäksi se touhotti ja kulki niin pätevänä kehän laitamilla, repi hihaa jne. Ostin sille muuten uuden aikuisnapsupannan: limenvihreää, pinkkiä, turkoosia.. ;) Särö sai uuden hihnan: lukko petti aamulla vanhasta hihnastaan. Sain vihdoin juur sellaisen, kuin oon toivonut: pitkän, kapean, mustan koulutushihnan: lukko molemmissa päissä ja kolme mahdollisuutta lyhentää/pidentää hihnaa. Hjuva.

Oli hirmu kiva olla reissussa yhdessä Tonyn kanssa ja mä salaa toivon, että näitä reissuja vois tulla vielä toistekin.. :) Mä tykkään, kun tehdään yhdessä jotain ja musta oli tosi kiva nähdä, miten Tony esitti Säröä ja Nukkea (kasvattajaluokassa Kaisalle)! Moon aika ylpeä mun ex-keposta.. ;) Nyt moon kety: kunnostan sille koirat kehään.. :D!

Loppuun mä voin vielä pikaisesti kertoa meidän keskiviikon pentukoulusta. Myrtti oli jälleen hirmu taitava: keskittymiskyky on älytön ja sen ahneus ja mun "palvomiskyky" tekee siitä täydellisen temppu-/tokokoiran alun. Ope kehui meitä ja sanoi, että voitais jatkokurssille päästä jonkinsortin tokoporukan mukaan.. :D Meidän Mypa!! Se on näissä koulutusasioissa äitinsä täydellinen vastakohta ja SUPERbalsamia mulle: se oppii mielettömän (jopa pelottavan?) nopeasti, tekee asiat sähäkästi, keskittyy, jaksaa... toivon, että nuo kaikki säilyy ja etten mä onnistu pilaamaan sitä. Mä oon ihan hurahtanut tuohon pentuun, tokoon... ja tiesmihin! :D Ja parasta: se mörkökausi alkaa hellittää?! Väistää se vieläkin koiria, jotka tulee liian iholle (paitti shelttejä), mutta on paljon parempi. Menee ihmisten luokse ja tänään tuolla näyttelyssä häntä heiluen jo moikkaili vieraita. Saas nähdä, päästiinkö oikeastikin näin vähällä, vai tuleeko vielä pari askelta taaksepäin. Mut moon varautunut kaikkeen. Mua ei tällä kertaa haittaa: mä aion tehdä oikein asiat. Kerrankin. :)