Loppulaulu

Huldan muskarissa on aina lopuksi loppulaulu. Se lauletaan, että kaikki tietäisivät muskarin siltä erää loppuvan, mutta samalla muistavan, että pian taas tavataan.

Trickteamin blogi sulkeutuu nyt toistaiseksi. Kiitos kaikille lukijoille!! Mä lupaan kirjoittaa sitten joskus taas, kun on koiramaisia tapahtumia tarpeeksi elämässä. Nyt saan yhden stressinaiheen vähemmän kun ei tarvitse tätä(kin) murehtia.

Myrtin kuulumisia voi ensi viikosta alkaen lukea Mian, Hipun ja Oodin blogista. Luulisin. Myrtti menee sinne hoitoon x-ajaksi. Kiitos Mialle jo etukäteen!! *halii* Syitä on monia, mutta tärkein syy on koiran onnellisuus. Tässä tapauksessa useammankin. Jotem nyt näin, ainakin tovi.

Sitten siihen loppulauluun. Se menee näin:

Suljen ihanan soittorasian, kierrän lauluni kippuraan.

Muiston mukavan, taskuun taputan, siihen saakka kun tavataan.

Kiitän kumarran, niian vilkutan, pian taas yhdessä laulellaan.

 

Miira

 

 



Apua

miten onnettomaksi mun päivitykset on menneet.. mut arvatkaa.. mulla on hyviä syitä ja monta. :D Ekaks: Miio on syntynyt. 17.7. klo 15.15 hän syntyi ja on täyttänyt kiitettävästi sitä olematonta vapaa-aikaa, mitä mulla melkein olis voinut olla :) Tokaks: Elli pääsi opiskelemaan ja muuttaa Seinikseltä pois: Myrtin agielämä on kuollut. Että ei ole paljon lapsille, eikä etenkään blogille, ollut kerrottavaa.

Mutta nää voisin jakaa kanssanne:

 Säröstä tuli pappa. Sen ihana tytär Priima sai Nappulavaaraan komean katraan! Onnea vielä Era!! Menkään kurkkimaan kuvia: Era lienee päivittänyt niitä blogiinsa.. ;)

Sit toinen ilosanoma: Särön poika Into on noussut jo kakkosluokkaan agimaailmassa ja meno on kyllä iloa silmälle: tekemisen riemu paistaa kauas!!

Kolmas ilouutinen: Oodi oli shelttien erkkarissa PN 5 tai 6!! :) Näin siksi, että oli siis AVO ERI 2 SA ja pääsi PN kehässä jatkoon ja kun tuomari tiputteli koiria pois, niin meidän Oopee vain misseili edelleen ja edelleen! Lopuksi oli enää kuusi koiraa ja Oodi yksi näistä. Sitten kätteli vielä kaksi pois ja Oodi oli toinen. Joten, ei paha yhtään!! Sonkin niin pikkusievä.. :D

Sit vielä kerrottakoon, että Carron misseilyt jäi sit enää haaveasteelle. Sen tukka ei koskaan kasvanut enää steriloinnin jälkeen; joulukuussa olisi tullut kaksi vuotta jatkuvaa karvanpudotusta ilman uuden tukan tuloa. Niissä verikokeissahan ei silloin ollut mitään epäilyttävää. Joten klips ja klaps. Son nyt Lellun kanssa klani. Ja NIIN sulkku <3 p="p">
Ylhäällä Carro ja alhaalla Repo :)

ja peeäs: JOS en löydä sivupäivityksiä, niin Mian ja Oodin uusi blogi asuu täällä: http://wiufsheltit.blogspot.fi/

Kaunis nainen..

kävi Tuurissa, kaunis nainen.. ;) Pätkis oli varsinaisen tosi kaunis: oli ROP!! Onnea vielä mahrottomasti Pia ja Pätkis!! Ja kiitos seurasta ja kyydistä ja kaikesta. <3

Myrtti oli oikein mallikelpoinen. Me on oltu viimeksi kehässä 1v 8kk sitten. Abaut. Ja siinä välissä ei ole treenattu näytelmiä yhtään kertaa. Eli kertaakaan. :D Ja Miss Yy seisoi kuin tatti ja liikkui nätisti!! Pöytäkin meli melko sievästi, pientä ällötystä oli ilmassa siinä vaiheessa, kun tuomari siirtyi takapäähän. Mut se hälle suotakoon: edelleen se reenaamattomuus. Alla kuva kehästä, kuvan on ottanut Anne Peräsalo: kiitos Annelle!!!

Mun pinkeillä laseilla tuo on oikein sievä kuva.. ja koira ;) Tiesin etukäteen, että Rainer Vuorinen on nopea tuomari. Ja sen sai huomata! :) Arvostelu tapahtui pöydällä: mä kuulin koko arvostelun (liikkeitä lukuunottamatta). Ja se oli ihan painokelpoinen. Ihan hirmu paljon vaan jäi ärsyttämään yksi asia... Arvostelussa lukee näin: Kauniit mittasuhteet. Kapea pään kiila. JA SITTEN: pienet silmät. Ja tässä kohtaa mä kuulin kun Vuorinen sanoi, että KAUNIIT silmät ja ihanat, pienet korvat. Niin tämä sihteerirukka ei pysynyt messissä ja kirjoitti, että pienet silmät!! Mikä on IHAN eri asia!!! Ja ne korvat puuttuu kokonaan! Voi tsiisus kun korpeaa, vaikka mitään merkitystä sillä ei olekaan.. paitti mulle. No mut, jatkuu: hyvä rintakehän leveys, oikea hännän pituus ja karvan laatu. Liikkuu erittäin ahtaasti takaa, hyvin edestä ja sivulta. Ja muuten oon samaa mieltä kaikesta. Paitti sihteerin "lisäyksestä"... AVO EH4 oli saldo. Mihin moon tyytyväinen. :)

Näin. Sit käytiin shoppailurundilla kyliksessä ja mukaan jäi "ihan vaan jotain pientä". :)

Mia soitteli myös: olivat olleet kisaamassa Oodin kanssa. Saldona kaksi hyllyä, mut Miaa nauratti: oli tyytyväinen meininkiin. Mikä on ihana kuulla!! :)

Lisäpäivityksinä pitää ehdottomasti kertoa, että Särön poika Vauhti on noussut agissa kolmosiin, sisaruksensa Pena ja Priima (kaikki Nappulavaaran lapsosia) olleet peilauksessa ja todettu edelleen tervesilmäisiksi (molemmilla joku häiritsemätön ylim. lillukarva) ja Säröstä saattaa tulla kesän mittaan paappa.. :D Eli mahtavia uutisia joka suunnalta!! Niin ja saman pentueen lapsonen Aamu on Norjan EO-joukkueessa: oonhan mä muistanut hehkuttaa sitä?! Ihan superhieno lapsikatras on meidän Sääpällä.<3

Semmost. Nyt mun on ihan must pakko mennä soffalle huilaamaan. Mua on supistellut nyt ehkä n. viis tuntia putkeen.. Vaikka musta mä oon 95% päivästä istunut... mutta reissu se on mikä rasittaa. Näemmä aina.. Mä oon kyllä toivonut, että Miio ei mene yli lasketun ajan, mut toivon myös, että ei synny ihan vielä. Sanotaan, että kolme viikkoa vielä vois vartoa. Suunnilleen. ;)

PÄÄ TEE VIII ÄÄÄ

on nuo kaks naista. Elli ja Myrtti! :) Mä pääsin tänään piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa katsomaan, miten kirmalot on sujuneet: muutamia viikkoja on mennyt niin, että joko mulla on ollut päällekkäistä menoa tai oon meinannut tukehtua siitepölyn vuoksi. Joten oli ihanaa päästä katsomaan, missä mennään.

Edistys on ollut huimaa!! Kepit menee jo niin, että Elli otti verkot keskeltä pois ja hilas niitä sivullepäin: jäi selvä rako keppien ja verkon väliin. Ja Myrtti meni joka kerta oikein, ei mitään meininkiäkään lähteä kolosta pois! :) Mä jo sanoinkin, että pian päästään näkemään nämä kaks hyppäreillä.. ;) Oi miten siistiä!! :D

Sit radalla oli tapahtnut myös kehitystä: Myrtti ei enää esim. YHTÄÄN haahuile treenipätkän välissä mua etsien, vaan seistäkillittää Ellin vieressä kieli riippuen ja odottaa, että mihin ja minne ja mitä.. :) Voi liikkis. Ainoa ero on enää mun ja Ellin välillä silmissään siinä, ettei leiki Ellin kanssa. Mun kanssa repii kuin viimeistä päivää. Mut musta siitei pidä huolestua yhtään: palkkautuu nameilla niin hyvin: ahne pieni porsas ;)

Nyt sit kun saadaan kontaktit ja nuo kepakot viimesteltyä, niin voi veljet.. meidä perheessä asuu sit taas kisakoira!! Virvellekin sain vielä hieronta-ajan jussiviikolle, joten Myrtti saadaan letkeään kuntoon. Mun aisti nro kuus sanoo, että se on juntturassa jonnin verran. Ei pahasti, mut ei niin rennon oloinen ole selkäfile, kuin oli silloin keväällä. En panikoi, mut haluan hierottaa sen nyt tässä saumassa.

Nih. Nyssit keskitytään (heh) sunnuntaihin: Mypa pääsee misseilemään elämänsä toista kertaa. Sinänsä tragikoomista, että aa: paikka on Tuuri. Mä oon joskus vannonut, etten IKINÄ vie sinne enää koiraani kehään. Ja bee: lähtökohta on se, että Myrtti ei ehtinyt tehdä turkkiaan ja odotukset on laimeat. Ja cee: jotta ne olis vielä laimeammat, niin sekin vähä, mitä ehti tekemään, tippuu nyt urakalla. Kokeilin etsiä syyllistä valkomattaiseen lattiakarvoitukseen viikonloppuna. Repo oli ekana vuorossa: karvaa lähti, muttei katastrofi. Sit Carro: siitä lähti ihan sikana villaa.. taas. Sit Myrtti: toteisin harjalla että lähtis niin paljon kuin viittis vedellä ja lopetin kohdallaan siihen. Purin sit veetutuksen kampaamalla Säröä, josta irtosi myös äitinsä ja sisarensa lailla... ei kukaan haluais tulla trimmaamaan näitä? Ja kampaaminen kuuluu siihen. Mä en voi käsittää että oon joskus sanonut, ettei tässä rodussa ole kova hoitaminen karvan suhteen.. Oikeesti oon sanonut!! Mä jopa hetken harkitsin VAKAVASTI että vetelen Kaapelin koneella nakuksi. Se ei ole kahteen ja puoleen vuoteen tehnyt karvaa vaan tiputtaa sitä koko ajan ja sekin mikä tulee tilalle on pehmeää sterilisointivillaa. Joten lähellä liikutaan mun sietorajaani... mä vielä harkitsen.. koska se olis kiva misseilyttää nyt vetskukehässä kun se aika lähestyy. Mutta lähellä liikutaan skalpeerausrajaa...

Ja bäk tu näyttely: ihan aikuisten, vakavien sellaisten, oikeasti olemme menossa hakemaan VAAN kokemusta. Koska sitä meillä ei ole kehästä kuin yhdeltä kerralta ja siitä on kaks vuotta kohta aikaa.. :) Ja sanottakoon, että Tuurin ehdottomasti hyvä puoli on yksi pieni kyläkauppa, jossa voi sit lopuksi käydä shoppailemassa.. ;)

Yes. Mut nyt mun neilikat, nukenkaulukset, alppi atsaleat (tai joku alppihässäkkä se oli) ja punalobeliat odottaa. Ja tuomi. Istuttamaan siis. :)

Mun itsenäinen nainen

Ja son Myrtti. Mulla on ollut viime aikoina aika paljon supistelua. (jotkei tienneet, niin Huldalle on tulossa ultran mukaan pikkuveli, la heinäkuun 19). Neuvolan ohje on lepoa. Ja tottahan se on, että kävely tms. sen aina laukaisee. Joten mä en päässyt eilen treeneihin. :( Elli sit haki Myrtin ja menivät kaksin treenaamaan. Joo, hyvä on sitäkin treenata etten ole paikalla. Mutku mä tykkään kattoa, miten ne tekee, mitä ne tekee, kuinka ne tekee, mihin Myrtin viikset näyttää jne. :)

Oli kuulemma mennyt hyvin. Kotipihasta lähdettäessä oli vähän kuikuillut taakseen "mikä meininki" mentaliteetilla. Mut sitten ei mitään. Vino renkaalle lähestyminen oli tuottanut päänvaivaa, mutta sekin oli saatu pelittämään. Muuten kaikki päällejuoksuleikkaussysteemit (whaat? :D) oli pelittäneet ja treeneistä oli jäänyt hyvä maku kaikille. :) Eli mäkin oon iloinen. Josko ens viikolla vaiks pääsis jo mukaan.. joohan..

Näin siis täällä. Firmakin on nyt perustettu ja päiväkotiprojekti on ottanut ensimmäisiä askeleitaan. Mammuttihirren kanssa on sopimus kirjoitettu: kesä aikaa tehdä maatyöt: syyskuun 1. viikolla tulee MAmmutin miehet tekemään perustuksia. Tarjouspyynnöt on tehty joka jumalan haaruksta ja legosta, joten hommaa on ollut.. hakemukset on maanantaina pantu postiin, joten nyt on rauha maassa. Hetken.. :) Että kaksi "ihan pientä" projektia olis kesälle. Vauva ja liki 350m2 hirsituvan rakentaminen. Ja sit päälle koko muu elämä, koirineen päivineen. :) Onneksi mä tykkään tunteesta, "tietää mitä tekee". Loppuelämän tässä tapauksessa.

Wis mii lak. ;)

Taukoon tuomitun vapautus

Jo on Bloggeri taas muuttunut.. melkein en osaa tänne enää skriivailla. ;)

No mutta. Parasta pitkään aikaan: Myrtin tauko päättyi eilen!! Mä en edes muista, milloin on viimeksi kirmannut.. Ah, näemmä helmikuussa (tsekkasin vanhat tekstit..) Eli tauko on ollut pitkä, mutta mä oon kyllä sitäkin mieltä, että tauko on myös hyväksi. Nuorikin koira tarvii sitä: saa aivot olla narikassa olan takaa. Monesti ajattelee, että tekee vaan vähän ja pikkasen ja harvoin, mutta koiralle se treenaaminen on aina hommaa satasella. Ainakin meidän koirille. Niillä ei ole semitekemisvaihdetta..

Elli oli siis kartturina ja tän kurssin opena on Salmen Marko (keskikokoisten villiksien ohjaajana tunnetaan ;) ). Treenit oli TOSI kivat!! Oli takaakiertoa ja tiukkaa käännöstä ja vaikka ja mitä. Mä vähän mietin, että miten mahtaa tyttöjen yhteistyö pelittää, kun ovat viimeksi nähneet sillon helmikuussa... Mutta: Mypa ilahtui kun Elli tuli halliin, tervehti häntää heilautellen (joskin hyvin hillitysti ;))ja antoi jopa parit nenäsuukot Ellille! Joten muisti selkeästi, että tää on avain kivuuteen :D Ja turhaan mä jännitin. Mistään tauosta ei ollut merkkiäkään!! Takaakierrossa Myrtti herkästi tuppaa valumaan esteen: ei hyppää sitä takasinpäin, vaan kaarrattaa kovaa sen koko esteen ohi sieltä ulkokautta. Siinä pitää ohjaajan olla tarkka, ettei liiku liikaa eikä käsi jää pitkäksi: Myrtti lukee ne heti. Ja Ellihän teki kunte piti ;) Sit oli putkisyheröä jos jonkinmoista jne. Tottakai jotain pientä kämmiä tuli siellä ja täällä, mutta mä sanoisin, että arvosana oli treeneistä tälle tuoreelle parille kymppimiikka!! Nih! :)

Lopuksi otettiin keppejä verkkokujalla ja puomin alastuloa. Hyvät uutiset: kepit meni sikahyvin ilman muita esteitä!! Haki hyvin jne. Mutta jos laitettiin hyppy eteen meinas kaahottaa keppien ohi. Eli keppitreenistä hyvä fiilis!! Huonot uutiset: puomi oli hakusessa. :( Jos näki palkan siellä edessä kaukana alkoi taas tuijottamaan sitä. Laitoin siihen pituuden palan eteen: ei nähnyt: nopeutui. MUTTA. Ei hae sitä alastulon paikkaa "salamana" vaan ottaa tosi kovaa ohjaajan liikkeestä apua tai jos ohjaaja ei liiku niin kävelee kuin etana askel askeleelta.. vinkkejä?! Saa palkan siitä, että etutassut tulee alas maahan. Sit toinen palkka on siellä edessä, minne rynnii JES käskyllä. Mutta tuo tassujen paikanhakeminen kusee nyt ja pahoin. Miksi ottaa nyt niin ohjaajasta apua tai häiriötä? Tauon takia? Pitäiskö sitä ottaa nyt ihan alhaalta ettei tarvi kuin siirtää kysiä niin on maassa: helpottaa ihan sikana siis? Neuvokaa pliiiiiis! Mä sanoin Ellille eilen, että kun kepit saadaan kondikseen, niin tuo naisväki sais katella hyppiksiä.. ;)

Sit lisää hyviä uutisia: Mia ja Oodi kirmaloi viime weekendinä kolmen startin verran. Saldona kaks hienoa femmaa ja tattadadaa: NOLLAVOITTO!! Onnea vielä Mia ja Oopee!! Te ootte ihan mahottoman taitavia! ;)

Ja vielä pikapäivitys: Myrtti on ilmoitettu Tuuriin. Ei ehdi saada mitään unelmatukkaa, mut heinä-elokuussa kun sellainen lienee päällä, mä oon pienen vauvan kanssa kiinni muualla. Eli nyt jossen mene, niin se jää ja jää. Ja Mypan näytelmistä on niin kauan aikaa, että haluan sitä käyttää nyt välissäkin kehässä. Toivotaan, että ennättää edes vähän lisää pituutta saamaan kuontaloonsa. Kuukausi olis aikaa. Ehtiihän se.. ;) Näin.

Mut nyt on mentävä taas.. oon ollut viime viikot ja päivät ihan kiinni työhommissa.. jos ja kun unelmasta tulee totta, niin tekeminen ei hetkeen ole vähenemässä sillä saralla. Tän viikon ke, to ja pe lyö asiat sit lukkoon. Joten ensi päivityksessä toivottavasti voin kertoa, että mulla on kohta oma päiväkoti Lauran kanssa. ;) *peukuttaa*

Taukoon tuomittu?!

Ensin nenäpunkki. Sitten seuran taukoviikko, jolloin Myrtti loppuviikosta (tietenkin) aloitti juoksun. Tänään olisi treeni-ilta, mutta Särö on vielä sen verran iloinen jälleennäkemisistä Mypan kanssa, ettei vielä voida mennä hallille. Uskon, että ylihuomenna voitais keppeesti.. Voi venäjä että on ärsyttävää!!!

Onneksi on hyviäkin uutisia. Oodi on kirmaloinut mainiosti kisoissa: kisavideoita on Mian blogissa! Felix on jatkanut agilityä taukoviikon jälkeen Riikan kanssa ja iloa on ollut ilmassa ;) Mukavaa siis. Särön tytär Aamu (Nappulavaaran Aamu Aurinko; asustaa Norjassa) on valittu Norjan EO-joukkueeseen: NIIN hienoa!! Into-poikansa (Jaanan kasvatti ja omistama :) ) on kirmaloinut myös virallisissa kisoissa maan mainiosti: videoita ja juttua Jaanan blogissa.

Että näin ne muut. Paitti me.. ;( Jospa tämä tästä. Ensi viikko on jo pian ja meillä ei ole juoksua eikä nenäpunkkia. Eikä me suostuta ottamaan mitään muutakaan riesaa tänne, joten sit mennään. Ja kovaa. :D

Peeäs: JOS tässä blogissa välkkyy miljoona taustaa ennen latautumista, niin se johtuu siitä, että yritin muuttaa taustaa keväisemmäksi.. siinä onnistumatta: ei tullut näkyviin.. välillä välkähtää kummallisesti tuossa kun lataa sivua, mutta ei näjy. Ärsyittävää!!!

Nenis

Eipä ole tarvinnut treenailla meidän perheestä kenenkään tällä viikolla. Syy piilee tässä:

Koiran nenäpunkki

Koiran nenäpunkki (Pneumonyssoides caninum)on yleinen loinen, joka elää koiran nenä- ja poskionteloissa. Koiran nenäpunkki aiheuttaa koiralle aivastelua, sierainvuotoa ja hajuaistin heikkenemistä. Tartuntaa ei kaikilla koirilla edes huomata ja vain osa koirista oireilee voimakkaasti. Erityisesti metsästys- ja jäljestyskoirille nenäpunkki on työkunnon kannalta hyvinkin kiusallinen.

Koiran nenäpunkin tarttuminen

Erityisesti Skandinaviassa koiran nenäpunkki on laajalti levinnyt koirapopulaatioon. Ruotsalaisessa patologisessa tutkimuksessa löydettiin 20 prosentilla koirista nenäpunkki. Tuloksen perusteella voidaan olettaa, että koiran nenäpunkki on suomalaisillakin koirilla yleinen vaiva.

Nenäpunkki on vaalea paljain silmin erottuva noin 1 mm kokoinen loinen. Aikuisella punkilla on hämähäkkieläinten tapaan neljä jalkaparia. Nenäpunkki asuu koiran nenäonteloiden limakalvoilla ja koiran elimistön ulkopuolelle kuivaan ympäristöön joutuessaan se kuolee parissa päivässä. Kosteissa olosuhteissa koiran nenäpunkki kykenee selviytymään jopa kolmen viikon ajan.

Koiran nenäpunkki tarttuu koirien välisessä suorassa kosketuksessa ja mahdollisesti ympäristöstä (koirien yhteisistä makuupaikoista ym.). Tartuntoja tavataan kaikenikäisillä ja – rotuisilla koirilla, mutta tartunnat ovat yleisempiä yli 3 vuotiailla suurikokoisilla koirilla.

Ihmisiin koiran nenäpunkki ei tartu eikä sitä ole todettu kissoilla.

Koiran nenäpunkin aiheuttamat oireet koiralla

Tartunnan oireet liittyvät punkin aiheuttamaan ärsytykseen ylähengitysteiden limakalvolla. Todennäköisesti koira tuntee punkin liikkumisen nenäonteloissaan ja tämä aiheuttaa koiran sieraimissa kutinaa ja ärsytystä. Tyypillisiä oireita ovat aivastelu, liman sisään vetäminen (reverse sneezing), pärskiminen, pään ravistelu, sierainvuoto ja hajuaistin huononeminen. Koira voi yrittää hieroa kutisevaa kuonoaan maahan kutinan helpottamiseksi.

Nenäpunkin aiheuttamia harvinaisempia oireita ovat nenäverenvuoto, krooninen sinusiitti eli nenäontelon tulehdus.

Tartunnan huomaaminen voi lieväoireisilla koirilla olla vaikeaa. Metsästys- ja jäljestyskoirilla tartuntaa voidaan epäillä, jos koiran toimintakunto on selkeästi heikentynyt ja koira ei tunnu keskittyvän työhönsä.

Koiran nenäpunkkitartunnan diagnosointi

Nenäpunkin diagnosointi on vaikeaa, koska punkit asuvat syvällä nenäonteloissa. Tästä syystä johtuen on harvinaista, että omistajat ovat onnistuneet näkemään liikkuvia punkkeja koiran sieraimissa.

Koiran nenäpunkki näkyy harvoin sieraimessa, koska punkki asustaa syvällä nenäonteloissa.

Sierainten ja nenäonteloiden endoskopoinnissa punkit löydetään varmasti. Valitettavasti tutkimukseen soveltuva endoskooppi löytyy vain harvoilta klinikoilta. Toisina vaihtoehtoina on ottaa rauhoitetulta koiralta nenäontelon huuhtelunäyte. Nenäonteloita huuhdotaan keittosuolaliuoksella tarkoituksena saada huuhtelunäytteeseen kalastettua nenäpunkkeja. Negatiivinen huuhtelunäyte ei poissulje mahdollista nenäpunkkitartuntaa.

Verinäytteen tutkimisesta ja vasta-ainemäärityksistäkään ei ole kiistatonta hyötyä nenäpunkin diagnosoinnissa. Usein päädytään selväoireisen koiran hoitokokeiluun.

Koiran nenäpunkkitartunnan hoitaminen

Markkinoilla ei ole nenäpunkin hoitoon tarkoitettua myyntiluvallista lääkettä. Tästä huolimatta eläinlääkäreiden lääkevalikoimista löytyy koiran nenäpunkkiin hyvin tehoavia loislääkkeitä. Näiden lääkkeiden käyttö on niin sanottua OFF LABEL käyttöä, joka tarkoittaa, että lääkitysaiheen ulkopuolisen käytön tarpeellisuuden ja hyödyn eläinlääkäri arvioi aina tapauskohtaisesti ennen lääkityspäätöstään.

Käytetyimpiä lääkevalmisteita nenäpunkin hoitoon ovat selamektiiniä, milbemysiiniä tai moksidektiinia/imidaklopridia sisältävät loislääkkeet. Näiden loislääkkeiden käytöstä nenäpunkkitartunnan hoitoon on kertynyt runsaasti kokemusta ja myös käyttöä tukevia tutkimustuloksia.

Myös ivermektiiniä käytetään koiran nenäpunkin hoitoon kolmen pistoksen sarjana. mutta ivermektiinin käyttöön liittyy huomattavia turvallisuusriskejä ja lääkettä ei tule käyttää colliesukuisilla koirilla. Myös milbemysiini ja moksidektiini saattaa aiheuttaa colliesukuisille koirille sivuvaikutuksia.

Jos annettu loislääkitys ei vähennä koiran niiskutusoireita muutamassa päivässä, on koira tutkittava tarkemmin mahdollisten muiden oireita aiheuttavien sairaudentilojen takia.

Lopuksi

Koiran nenäpunkki on vaikea diagnosoida, mutta onneksi tartunta on helppo hoitaa. Samassa taloudessa asuvat muut oireettomat koirat tulee hoitaa samanaikaisesti nenäpunkista kärsivän koiran hoidon yhteydessä. Nenäpunkkien karkoituksen jälkeen koira tavallisesti rauhoittuu ja kykenee käyttämään hajuaistiaan.

**********

Meidän nelikko on nyt saanut Strongholdit ja toivottavasti tämä on kohta taas muisto vain.. Myrtti on hiljaa tuhahdellut ja pyyhkinyt tassuilla välillä nenäänsä.. paakapieni. Särö niiskutti yhden kerran yhtenä päivänä lääkkeenannon jälkeen. Nyt on oireeton. Carro ja Repo eivät ole oireillut mitenkään. Peukuttakaamme, että tämä olis nyt tässä. Eiks je? :)

Alamäki ylämäki

oli Myrtin treenien meininki. Ensin viime to mentiin Ellin kanssa aamusella hallille ihan päikseen. Mypa oli selvästi kummissaan siitä, että hallissa ei ollut muita. Se ei ollenkaan samalla meiningillä mennyt, kuin maanantaina. Haeskeli mua ja oli vähän, kuin ensimmäisellä kerralla Ellin kanssa.

Mentiin suoria keppejä verkoilla. Ne meni kohtuullisesti, ottaen huomioon että oli eka kerta suorilla. Saatiin vauhti tälleen pieneksi, mutta näki, että Myrtti oli IHAN pihalla. Ei hakenut sisään ja törmäsi johonkin verkkoon välillä. Onneksi ihan kävelyvauhdilla. Jätettiin hautumaan. TEhtiin myös puomin alastuloa ja mulle tuli olo, että nyt joku juttu on unohtunut multa.. että Myrtille ei mitenkään kerrota, mikä on haluttu asento.. Kotimatkalla konsultaatiopuhelu Inkooseen ja asia valkeni. Kiitos taas Era: mun agilitykonsulaattini!! :) Paska fiilis treeneistä ei kuitenkaan jäänyt, sillä muutama kohta pelitti mitä mainioimmin: tehtiin hyppytreeniä loppuun, missä joku tiukka käännös ja muuri häjyssä kulmassa. Toimi! Samoin rengas yksittäisenä toimi joka kerta. Hyvä!!

Sit maanantaihin: ohjattuihin treeneihin. Ja kas: meillä oli taas IHAN eri koira mukana!! Ja nää oli salettiin Ellin ja Myrtin parhaat treenit ikinä!! Mypa jopa nuoli Ellin naaman märäksi vuoroa odotellessa: ihan kuin mun naaman.. snif.. ;) Kaikki toimi. Suorat kepit verkoilla meni kuin vettä. Haki sinne sisään ja meni jo rytmillä!! Uskomaton pikkukoira! Se on ennekin tehnyt tän, että kun joku asia jää hautomaan, niin avot: toimii seuraavalla kerralla!! Sit puomi sillä meidän uudella merkkaussysteemillä toimi kanssa hyvin: näki, että haki asennon paaaaaljon nopeammin kun sai siitä vahvistuksen!! HUH! Ratakuviot meni sikamakeesti: rengas oli radalla ja vinossa kulmassa joka kerta: ei YHTÄÄN väärää suoritusta!! JEE!! Voi kun ihana fiilis! Parasta vielä, että Myrtti ei kaahinut kertaakaan mun luokse, vaan killitti Elliä palautteenannossa jne. Mä oon ihan saletti, että kun saadaan kepit rediksi, niin nuo naiset lähtee hyppiksille.. ;) Kesällä? Ehkä.. :D

Oodilapsi

kävi meillä kylässä. Mia oli matkalla Jyväksylästä Vaasan ja Oulun Musteihin ja Mirreihin kouluttamaan ruokajuttuja ja yöpyi matkalla meillä. Ja mikäs sen mukavampaa!! Oopee oli oma ihana itsensä: niillä on Mytin kanssa lännen nopein kieli. Oikeasti on. :D Vai kuinka monen koira nuolee satasella ilmaa koettaessaan ulottua naamaan? Pääasia, että kieli lipoo, osuu kohteeseensa eli ei.. :DD




Tässä linkki muuhun kuvasaldoon, joka tänään saatiin aamulenkillä aikaan (pahoittelut, en saa sitä linkkinä pelittään vaan joudutte copy pastettamaan):

https://picasaweb.google.com/Trickteam/20120229Karkauspaivana?authkey=Gv1sRgCIb4iJP2uLrjKg#


Kiitos Mia ja Oodi seurasta!! Pian uusiksi..

Niin sitä pitää!!

Uutisia sekä Särön että Myrtin taholta. Särön taholta uutiset koskevat lapsosiaan. Särön poika Into (Decision Fearless Fighter) on mistereillyt jälleen ERInomaisesti: TuomarinaTanya Ahlman-Stockmari ja tässä arvostelunsa:

"Ei tänään parhaassa karvapeitteessä esiintyvä maskuliininen uros. Kaunisilmeinen pää. Oikea silmien muoto. Kaunis kaulan kaari. Kokoon sopiva runko & raajaluusto. Etukulmauksia saisi olla enenmmän. Hyvin rakentunut takaosa. Hieman turhan korkea hännänasento liikkeessä. Oikea ulottuvuus sivuliikkeessä."
Eri, Nuk3

Ihan hirmu mahtavaa, että Into on kaiken muun hyvän lisäksi vielä komia!! :) Sen päässä on NIIIIIIIN paljon isäänsä, että sydämeen ottaa. Hyvällä tavalla. :) <3

Särön Norjassa asustava tytär Aamu (Nappulavaaran Aamu Aurinko) nousi edellis viikonloppuna agilityssä mini kolmosiin. Pari myös korkkasi kolmosluokan Suomen Turussa sekä agility- että hyppyradoilla ja aivan hillittömän hienosti korkkasikin: Kaksi nollavoittoa kera SERT-H:n että SERT-A:n! Voitot taisivat olla vieläpä tupla eli kahden peräkkäisen radan voitot. Niin pärähti valiokello käyntiin heti kun se oli mahdollista! (lainasin Era sun tekstiä, sillä soli niin mainiosti tehty: haittaaks? ;))

Että tämmösiä lapsia meidän Sääpällä.. ;)

Sit Myrttiin. Ellin ja Myrtin elämän toiset treenit oli tänään. Ja ette kuulkaa usko, mutta edistystä oli tapahtunut ihan ittekseen!! Myrtti lähti aivan eri tavalla Ellin matkaan, ei tullut radanpätkien välissä joka kerta ollenkaan mamin luokse, leikki lelulla ELlin kanssa (viimeksi ei leikkinyt kuin mamin.. ;)) ja jäi käskystä lähtöön (viimeksi tuli mun luokse kun Elli komensi.. :D) USKOMATONTA!!! Otettiin muiden treenatessa keppikujaakin ja kepit sai laittaa melkein suoraksi. Verkoilla tokikin, mutta silti. Muisti ihan mielettömän hyvin homman nimen.

Nyt on kyllä ihan ihme fiilis.. miten voi pieni koira ymmärtää näin nopeasti, mitä siltä halutaan? Meinaan, että sitä viekin joku muu mamin sijaan.. No, hieno juttu!! Elli on ansainnut Myrtin luottamuksen ja enemmänkin!! :) Torstaina käydään sit treenailemassa isseksemme. Josko saisi niitä kontaktejakin pikku hiljaa aloitettua aikuisten oikeasti. Eihän Mypa ole vasta kuin kaksi vee.. ;)

Myrtin uudet tuulet

Tänän Yyban pääsi piiiiiitkästä aikaa treenaamaan. Mulla on kaks edellistä viikkoa työt haitanneet pahasti harrastusta. Vaikken töissä vielä oikeasti olekaan. Mutta kun suunnitelmissa siintää itsensä oma työllistäminen ensi vuonna, niin meinaa hieman teetellä hommia.. ;) No, siitä joskus enemmän. Nyt asiaan.

Mä oon jo jonnin aikaa viritellyt päässäni ideaa, että Myrtti saisi oikean agilityohjaajan. Sellaisen, joka osaa viedä Mypaa oikealla otteella eikä hissuile silti sen kanssa. Koska mulla tulee olemaan liian monta rautaa tulessa tänä vuonna.. en millään ennätä treenata oikeasti ja tarpeeksi. Sitten kun mä oon sitä mieltä, että ennemmin koira jää kotiin treeneistä kun menee "kelle tahansa". Eikä läheskään kaikki edes ole halukas lainakoiraa ottamaan. Aikani tätä pähkinää pureksittuani mä keksin: viime joulukuun kisoissa mä kysyin Elli Latva-Hakunilta, jotta kiinnostaisko yhtään. Ja Elli sanoi joo! :) Ellin oma sheltti Tuittu muistuttaa Myrttiä jollain jännällä lailla.. :) Ja Elli kohtelee koiria niin nätisti, ollen kuitenkin tosi osaava. Joten tuumasta toimeen. Elli on muutamana viikkona käynyt katsomassa meidän treenejä ja päässyt Mypan sielunelämästä kiinni. Nyt tänään Elli kävi meillä kylässä ja Mypa makoili sylissään lipsutellen käsiä ja naamaa. Ja nyt sit illalla treeneissä Elli kokeili viedä Yybania! Ja mun suureksi ihmetyksekseni Myrtti teki Ellin kanssa töitä ihan täysillä!! No joo, ennen radallemenoa ja treenien välissä, lähtöpaikalla jne. se kuikuili ja haki mamia, mutta kun lähti radalle, niin mua ei ollutkaan sille. Eikä ketään muutakaan. Uskomatonta!!

Nyt sit treeniä tälle parille, loppujen esteiden opettelua Mypan kanssa ja kas: Elli saa ykkösiin lukkean silakan.. ;) Moon tyytyväinen, toivottavasti ELlikin. Ja Mypa. <3 EN mä silti kotiin malta jäädä, vaan meen treeneihin mukaan katselemaan, mutta kivi putoaa mun syömmeltä. Aikas mukavaa! :)

Papanaimuri

kertaa kolme asuu meidän taloudessa. Särö on siitä ihan ihmeellinen, että se ei pupun papanoihin juurikaan koske. No, toisaalta, jossei koske omiin nappuloihinsakaan joka päivä, niin miksi koskisi pupun nappuloihinkaan.. :) Mutta tuo lopputrio.. no, ne imuroivat kiitettävästi Simunan alueen rusakoiden kuitupalleroita kitusiinsa. Nyt, näillä hirmupakkasilla, rusakot on löytäneet taas meidän pihan. :( Mun varjelemat hedelmäpuut ja mustikkapensaat.. ne on suuren suuressa vaarassa. Edes verkot ei pidä niitä peijooneja!! Ne on oppineet lykkäämään verkkoa ja saavat siirrettyä sitä ihan puuta vasten, jolloin pääsevät kuoreen kiinni. Luumupuumme on saanut tuta. Snif.. :( Samoin toinen mustikkapensas. Pitkät tassunjäljet ja ne ah-niin-ihanat papanat on vaan merkkinä syyllisestä.

Eilen sit Tony oli päästänyt koiria pihaan. Tuuli oli temmannut meidän koirien aitauksen portin auki ja koirat olivat päässeet myös etupihalle; hedelmäpuiden jne. luokse. Kaikki arvaa, mitä tekemään. Kun Tony sitten oli huudellut koiria sisälle, puuttui yksi.



Voi Myrtti parkaa.. :DDD Jänis oli päässyt veke, mut hurja jäljestäjä oli jäänyt ansaan.. :DD Onneksi papi pelasti.. ;)

Muuten ei tänne sen ihmeempää koirarintamalle. Myrtti kävi viime viikolla treeneissä ja meni ihan hyvin. Perustaaplausta tuli siellä ja täällä (lähti mun liikkeen perään kun oletin lukinneen putken), mut muuten meni mainiosti.

Semmottei. Mut palaamme taas. Pakkasia odotellen.. niitä on taas luvassa.. :(

Yyban on terve!

Virve kävi hieromassa Myrtin eilen ja -tattadaa- Myrtti oli Särön tyttären kaima: Priima!! :) Eli loistavassa kunnossa. NIIN ISO HUH! Vesijumppa todella toimi!! Mä lämpimästi suosittelen sitä kaikille koirille. OIkeasti. Vaikkei olis vikaakaan, ainakaan mitään isoa. Se rentouttaa ja laittaa koiran liikkumaan just halutulla lailla. Ja etenkin, jos on jotain jumia, isompaakin..

Mä -huono ihminen- olin treenaamassa taas Myrtin kanssa maanantaina. Mut edelleen me tehtiin kevyempää treeniä ja vain osalla esteistä. Hyppyjä ja putkea. Ja puomin alastuloa tein itekseni. Myrtti menee ihan täysiä edelleen. Ja se kosahtikin sit mun nilkkaan heti ekassa treenissä. Eka hyppy suoraan, siitä käännös 90 astetta oikealle ja sen hypyn vieressä samassa linjassa kolmoshyppy, josta taas miljoonaa pussiin. Mypa jätti sen kolmosen tekemättä ja kiisi sinne pussiin, vaikka mä tein mitä.. :DD No, mei keritty meidän neljässä minuutissa (jokaisella treeniaikaa kaks kertaa neljä minuuttia... ) muuta tekemään, kuin yrittämään tuota käännöstä kolmoselle. *hymyilee itsekseen* Siinä sitä olikin yrittämistä. :D

Kakkostreenissä sit tehtiin luukutusjuttua. Ihan loogista ja pieniä käännöksiä. Ihanaa! :)

MÄ oon täällä naama naurussa tuosta, että Myrtti on nyt kunnossa! Oikeasti. Nyt aletaan sit tähtäämään treeneihin. :)

Iloisia uutisia

Felix (T. Half-Blood Prince kävi eilen silmätarkissa. Silmät edelleen täysin moitteettomat. :) Hianoa hianoa!!

Lisäksi Felix on jatkanut Riikan kanssa agiliitoa ja kohta poika osaa jo enemmän esteitä kuin sisarensa Myrtti.. ;) Josta aasinsiltaa taas siihen, että mä rikoin maanantaina mun lupauksen.. Virve tulee hieromaan Myrtin ensi viikolla ja on ollut puhe, että ennen sitä Myrtti ei agiliitaa. Mä kuintekin menin sen kanssa maanantaina treeneihin, sillä se on ruvennut tekemään juoksun alkamisen merkkejä.. helmikuussa pitäisi alkaa ja uskon, että niin myös käy. Mietin, että nyt on taukoiltu 2,5kk ja kohta tulee uus kolmenviikon (vähintään) tauko. Ja mä tein vaan kaksi pätkää, joissa oli alle 10 estettä reilusti. Ja pysyin siinä. :) Ja Myrtti oli NIIN onnellinen pieni nainen. Ja toimi paremmin, kuin ennen taukoa: voi että oli mukavaa!! Ei ikinä uskois, että se osaa lukea ohjaajaa niin taitavasti kuin tekee. Se pelastaa mut moooonta kertaa. No, se Myrtin kehumisesta. ;)

Sit vielä loppuun pakko lisätä, että meidän Lellu on maailman mukavuudenhaluisin jätkä. Se on taas todennettu. Kuvatodiste:



Eikä MILLÄÄN pois pulkasta!! Vastaan oli tullut lenkillä koira, jota muut olivat nuuskutelleet. Muttei Lefa, joka istuatönötti pulkassa. Kotipihassakin sitä sai oikeasti komentaa, että suostui arsensa taljalta nostamaan. <3 Se vaan on niin Lellu.. lakas, lakas.. ;)

Vuosi 2012

on korkattu. Ja taas voi sanoa, että uutisia on laidasta laitaan, hyvyydellä mitattuna. Alotetaan niistä hyvistä. Särön poika Vauhti (Nappulavaaran Ilta Villi) on läpivalaistu ja tutkittu perinpohjin. Koko poika on saanut ell:ltä arvion aata ja nollaa. :) Ihan erinomaista!! Nyt on Särön kaikki lapset tutkittu ja kaikki viisi ovat läpikotaisin terveitä!! Oon ihan äärimmäisen onnellinen!!

Myrtti taas kävi eilen viimeisen vesijuoksunsa so far. Virve tulee hieromaan tytön parin viikon päästä: sit toivon mukaan päästään treenaamaan. Peukuttaa saa. Musta se on vaikuttanut ihan ookoolta. Vähän jännittää, sillä olen antanut tytön nyt hillua entiseen malliin.. jotenkin musta koiran pitää saada elää. Eikä olla "seesteisesti" koko ajan. Nähtäväksi jää, oonko oikeassa.. ;)

Sit lisää ilon hippuja: Felix ja RIikka kävivät treenaamassa mun kanssa viime viikonloppuna. Voi että mitä tekemisen iloa ja meininkiä oli ilmassa!! Ihana, innostunut ja onnellinen parivaljakkko!! :) On jotenkin maailman ihaninta, kun on ns. "puhdas taulu", johon saa maalata, vaikkakin vain hetken ja muutamalla värillä.. ;) Nää taitaa kaikki tempputiimiläiset rakastaa menoa ja meininkiä. Ja niiden omistajat myös. :D

Huonoja sitten. No, mä oon saanut ahdistuksen kehitettyä Carron ikuisesta karvanlähdöstä. Se on tiputtanut turkkiaan nyt reilun vuoden. Viime vuoden Messarissa se jo tippui.. kunnolla. Mun "salainen haave" oli, että steriloinnin myötä mä pääsen rouvakoiraa misseilytyttämään. No, tukka on tippunut siihen malliin, että mitkään rasvalisät tai ruuanvaihdot eivät ole tepsineet ja veinkin Carron sitten toissapäivänä eläinlääkäriin verikokeisiin. Tänään saimme tulokset. Kilppariarvot (joita veikkailtiin syyksi) normaalit. Munuaisarvot myös. Mutta toinen maksakoe, jonka yläraja oli reilu 100 oli Carrolla reippaasti yli 900. Ell meinasi, että CArron marraskuinen oksutauti voi edelleen näkyä kokeissa. Ja ettei ole syytä huoleen. Ja että se tuskin on mitään vakavaa: kasvain tms. Mä toivon sitä. Reilun kuukauden päästä mennään uusintakokeisiin ja samalla maksa ultrataan. Koska Carro voi muuten hyvin: ei ole laiha, ei ole apaattinen, syö hyvin, ei ripuloi tai oksenna, ei ole syytä tutkia aikaisemmin. Jos jotain ilmenee, menemme siihen ultraan heti. Verikokeet tsekataan vasta tuolloin; ei pitäisi näkyä se oksutauti enää silloin.

Jotenkin mua vähän pelottaa. On jännä tunne.. kerran aikaisemminkaan ei pitänyt olla mitään hätää. Piti olla vain harmitonta juttua joka on hoidettavissa. Ja kerran aikaisemmin se ei pitänyt paikkaansa. Saa nähdä. Reilu kuukausi on pitkä aika murehtia. Siispä yritän olla sitä tekemättä..