Moon NIIN söpö

:) Emmä mihinkään treeneihin voinu lähteä. Mä sain rakkaalta Leena-siskoltani lahjakortin tunnin intialaiseen pää- ja kasvohoitohierontajuttuun. Nooh, mä sitten täksi päiväksi olin varannut ajan ja aaah.. menin sinne suoraan töistäpäin. Sain ekana valita öljyn, millä hoito tehtiin. Ja mulle valittiin sellanen yrttihieronta-aine, mikä on tehty stressaajille ja pää kolmantenajalkana painajille. Eli mulle. ;) Ja sit oli IHANA tunnin sessio eessä! Oli jalkakylpyä ja selkä-, käsi- ja kasvohierontaa. Ja niskaa ja tukkaa jajaja.. ;) Mun koko pää, naama, tukka on öljyssä. Mä ajoin huppu päässä kotiin enkä TOD menny hakeen Särölle ruokasäkkiä, niinko ajattelin. Mut, oli superihana rentoutushetki. Voisin NIIN mennä uusiksi. Ja luulen, että meenki. Miettikää, tunti vain omille ajatuksille rentoutusmusan soidessa ja joku tekee hyvää koko sen ajan! :) Sain sit ohjeeks ottaa iisisiti koko illan. Joten ei päästy Kaapelin kaa kirmaamaan. Mut, ehkä tääki tekee hyvää. Mulle tää lepoilta on outo tila..

Huomenna sit nokka Vaasaa kohti ja hurraan ääni käheeks Sporillle! :) Jänskää.

Shelttitreenit

oli tänään. Essi ja Shotti, Tony ja Särö, Pia ja Pätkis, Anu ja Tuju sekä mä ja Kaa päästiin ekoihin koko köörin kimppatreeneihin. Ollaan varattu ja maksettu kerran viikossa sunnuntaille treeniaika. On pakko, jos haluaa oikeesti treenata jotain, ni ottaa omaakin treeniaikaa. En meinaa, ettei ryhtmätreeni olis hyvä: se on! Mutta se ei yksin riitä.. Äs juu ool nou. Siispä mentiin nyt omalla porukalla treenaan. Ollaan kaikki "suunnilleen" samoissa treeneissä. Tosin, Särö teki tänään eka kertaa "niinkuoikeetarataa". Mut silti. :) Tuossa alla meidän rata; klikkaa kuvaa, niin se isonee. Ja hyvin siitä näkee, että ahasta on hallissa. Ei voi minkään. Ei pääse koirat oikein habituksella luukuttaan, mutta sille ei ny voi niin mitään. Puomi oli vaan houkutuksena, sillä se asuu Lagun hallissa AINA samassa paikassa. Siinä, mihin se ekoissa hallitreeneissä kootaan.. Niin koko sisäkauden se jököttää samassa paikassa! KYLLÄ! Ja kesällä se on suunnilleen samassa paikassa koko kesäkauden. Näin on..


Särö meni musta tosi kivasti: sen eka ratatreeni, niinku oikee, oli tässä. Muutaman sellasen "shelttiohijuoksun" se tekee aina välillä. Vauhtia olis ja kun ei vielä osaa noukkia esteitä, niin juoksee sit ohi hyppyjen. Yhistettynä sit vielä siihen, ettei ne oo Tonyn kansa vielä ollenkaan pari, niin on aika luontevaa, että näin käy. Tonyn pitäis ehkä ohjata sitä "napakammin". Nyt vähän liihottelevat yhdessä sinne ja tänne ja *hihii* Tonyllä on aikalailla kiirus.. ei meinaa pitkäsäärikään ennättää pojan perään.. :D Särön hypyt oli niin, että toinen pää 30/35cm ja toinen 35/40cm. Pitää kertoa sille noiden medihyppyjen olemassaolosta. Kepit se menee jo radalla, kaaret kahessa ekassa ja kahessa vikassa välissä. Ja se osaa ne paremmin, kuin äireensä.. mikä ei liene yllätys kenelleen.. *pyörittelee silmiään*. Särö etenee musta estevälit ihanalla draivilla, polkee oikeasti voimalla ja tekee töitä. Ei ahistu toistoista tms. Renkaan pääsi tekeen muutaman kerran kehikon välistä, mikä tietty oli nouhyvä. Olis pitäny siihenkin tehä heti helpotusta jollain pituuden nurkkatikuilla. Ettei tulis noita vääriä tapoja tehä esteitä.. Mut, näitä tulee. Ei voi minkään.

Carro sit meni ekan treenin Särön hypyillä: kaks rimaa ja puoliksi 40cm:siä. Eikä YHTÄÄN rimaa alas! Muutenkin se meni musta "pelottavan makeesti".. ;) Kepit hyvin, kamalalla draivilla! Eteni, luki rataa ja siis hyppäs hyvin!! Sit oliski mun pitäny älytä lopettaa... Nimittäin kakkosradalle mä otin pois alemman riman.. ja sit alko ropiseen, vaikka toinen pää oli medeissä. V***u. (hyi mua!) No, sit pantiin jos jonkinmoista huivia ja viritystä rimoihin ja pysyhän ne sit. Tätäkö tää sit on?! Se olis muuten jo niin mielettömän makee!! Molempien naisten naama nauraaa, kun mennään! Meillä on kivaa, Kaapeli etenee ja tekee töitä. Ja mä saan adrenaliinin taas suoniini, piiiiitkästä aikaa! Mä oon saanut nimittäin itselleni kehitettyä punaisen vaatteen ja asenne löytyi kerrasta.. ;) Mutta hemmetti, jossei meillä pysy rimat, ni mitäs se sit hyödyttää?! Kepeillä on edelleen kaaret ekoissa ja vikoissa väleissä. Eikä sekään mua ahistuta enää. Nyt ahistelen rimoja. Ehkä mun pitäis tehä taas pelkkää hyppytreeniä osa harkoista? Olisko siinä ideaa? Vai alanko mä keskeyttää kirmaamisen, kun rima tippuu? Ja jos, nii millä mä ajotan sen oikein? Vai viritänkö mä ikuisesti noita erikoisen näköisiä hyppyjä sille, että jaksaa kattoa, mistä loikkaa? Vai vaihdanko lajia kokonaan? No en ni. :) MITÄ mä teen? Sain tänään vinkiks kattoa enemmän Kaan päälle: nyt mä jätän sen loikkimaan aika itekseen ja paahdan ite eteenäpäin täyttä höyryä. Ehkä mä koetan sit sitäkin.. :)

Silti, mä tyksin tästä lajista taas! Oli kiva treeniporukka! Ja ihana nähä, miten kaikilla oli kivaa! Ja jokainen varmaan sai ajateltavaa? Toivottavasti muut oottaa yhtä innolla seuraavaa treeniä? Mulla olis Kaapelin kaa huomenna Markon rästitreenit ja mä luulen, että meen tekeen pikkuisen. Joskus nimittäin pitäis tehä tätäkin, et kahtena päivänä peräkkäin. Ku sitä ei VOI tietää, että jos ne rimat joskus pysyiski ja päästäs vaiks kisaamaan, ihan viikonloppuna ja kahtena päivänä.. ;)

Draamaa ja muuta

Dodii. Arska on hemmotellut mua yhä, myös Suomenmaalla. ;) Ihanat säät kertakaikkiaan!! Mä en ythään tykkää keväästä normisti, sillä mä kuuluun kategoriaan "siitepölyallergiset". Siksi mä suorastaan kammoan kevättä.. Mutta tää kevättalvi!! Tätä kun sais pulloon ja auki tarvittaessa, ni huh! Kantohanki, aurinko paistamassa siniseltä taivaalta, IHAN pieni pakkanen. Reppuun kaakaota, kermavaahtotuubi. Evääksi täytetyt patongit. Mukaan iso kamera, koirat ja Tonde. Ja nokka kohti mulle kokonaan uutta lenkkipaikkaa.. Voi ku oli ihanaa! :D Eilen nimittäin tehtiin tommonen reissu. Käytiin Paukaneva-nimisellä paikalla lenkillä. Suoalue, missä kantohankia silmänkantamattomiin.. Pieniä männynkäkkäröitä ja harvaa puustoa. Lumen pinnassa eläinten jälkiä, satumainen sää.. ja nuo eväät! :) Mä luulen, että ahma, supikoira-akselilta joku pyöreätassuinen kaveri oli siellä kirmaillut. Tiiä sit kumpi tai mikä. Mut mä aina tyksin hirveesti bongailla jälkiä. Ja eläimiä. "Hiukan" tosin välillä jänskätti, sillä viime keväänä tuolla on tallutellut Otso himself.. Onneksi nyt ei näkyny.. Mä jo mietin, että mitä jos tulee.. riisunko takin ja peruutan, syökö se koirat alkupalaksi ja meidät pääruuaksi.. Ja patongit repusta jälkkäriks. Onneksi ei syöty ketään. Vähän haikea fiilis oli välillä, kun Demi piti jättää kotiin. Se ei enää tuommoisia lenkkejä voi tehdä, joten se sai kotiin täyden Kongin ja purutikun. Silti.. tiiätte kyllä, jotka ootte tän eläny. Onneksi se pääsi tänään Tonyn ja muun porukan kanssa kirmaamaan Peräseinäjoelle kantohangille ja oli ollut elämänsä fiiliksissä! :) Teräsmummo!! Sille kuulkaa Spidermankin jäis toiseksi. Ni! Mulla siis oli pitkä putki mukana, mutta pikoos mä EN osaa vielä kuvata manuaalilla, ni kuvat on valottunu. Snif. Mä koetin niitä vähän parannella valon osalta, mut ei niistä ihan priimaa saa. Paan silti muutaman photon tähänki. Koko albumi on kotisivujen etusivun albumi-linkin takana.






Tässä ensin tämmönen perinteinen, pakollinen, poseerauskuva. Ja jumankekka! Nei OSAA enää pysyä paikallaan!! Ei! Hiisi hipsutteli heti perään ja sheltit kuka millonkin perässä!! MINENKÄSITÄ! Noh, ehkä tää hirvee treenimäärä tekee tehtävänsä. ;) Pitäis oikeesti tehä jotain treeniä. Tuolle(kin) asialle.

Sit kuva, missä Repo ja Särö löys penkin. Ja siellä, missä on penkki, on ollut myös ihminen. Ja siellä, missä on ollut ihminen, on ollut myös eväät. Ja siellä, missä on ollut eväät, on myös muruja. Myös Carro viihtyi tuon penkin tyvessä piiiiitkään.



Ja sit viä Häbän mukaposeeraus. Se meni pöydälle Hiisin perässä. :) Siinä sit tsiigaili maisemia. Ruokkoamattomana ja äireensä kuolassa yltäpäältä. Mahakarvat pississä. ;) Mut minkä sille mahtaa. Elämä katokaas on sellasta. :D Lisää kuvia siis albumeissamme. Jos niinko kiinnostaa. :)

Ja sit draamaan.. Mä oon mukana "yhessä tutkimuksessa". Siinä annetaan "yhtä ainetta" ja sain sitä ny tokan kerran. Viime kerran jälkeen, (voi olla toki myös sattumaa) olin "hiukan" huonossa kunnossa yhden päivän. Yökin ja kipuilin. En syönyt juur mitään. Uusi annos tarjoiltiin tällä viikolla ja nyt pömähti nokkosrokko ensin käsiin, sit jalkoihin ja tänään turposi sit naama ja kaula.. Lääkäri määräsi kortisonia. Ja mä päätin, että mun osuuteni yhteiskunnan tukemisesta "koemielessä" on nyt tehty. Kolmatta, viimestä laakia, minen enää ota. Toki, ei voi edelleenkään tietää, mistä tää tuli. Mut haloo! Mua ärsyittää. :( Tuli sit mieleen kaikki koeläinpolot, kun siinä futsin omaa elämääni vastaanotolla. Ihan kauheeta, mitä yhteiskunnan nimissä niillekin tehdään!! Kiesus. Bodyshop saa musta entistä vankkumattomamman asiakkaansa. Miten sitä aina sortuukin silti johonkin marketin halppisripsareihin jne.. Kyllä laitto taas miettimään, että ehkä se "agaisnt animaltest" on hemmetin tärkee asia. Nih! Emmä silti sitä hennasprayta oo ostanu. Emmä niin radikaali ole. Mut, sinnepäin. ;)

Huomenna sit pitäis löytää kevättakki ja viettää yhet 11-w syndet. Sunnuntaina toivon pääseväni hiblaileen yhtä nahkamahaa ja treenaan agiliitoa hotmaman kanssa. Meillä on kimppatreenit Tonyn ja Särön, Pian ja Pätkiksen, Anun ja jommankumman sekä Essin ja Shotin kaa. Voidaan sit Anun ja Essin kaa etsiä rusketusraitoja. ;)

Suomeuduttu on

ja sen huomaa. Moon vanha. Ja väsyny. Ei meinaa päästä millään arkirytmiin kiinni. Huooh. No, jospa se siitä, nukkumalla taas. Mä luulen, että varvas, jonka luulin murtaneeni, ei ookaan murtunut. Kukaan ei meinaa uskoa, miten se kävi, mutta totuus on tarua ihmeempää. Maattiin vikana päivänä arskarannalla oikein aurinkotuolissa. Molin just saanu hyvän löhöasennon, kun Anu halus selkäänsä aurinkorasvaa. Nooh, määpä sit ponkaisin pystyyn ja löin varpaan ihan julmetun häjysti aurinkotuoliin. Olin saletti, että se hajos. Sininen, turpea ja NIIIIIN kipeä. Mutta tänään sillä on voinut jo kävellä: ehkei se ookaan murtunut: eikai se näin nopeesti paranis? Loma oli oikein onnistunut ja antoisa. Oikeestaan just sitä, mitä kaivattiinki. Lämpöä, helppoa lomaa, puukoruja, hyvää ruokaa.. ;) Mä jopa voisin mennä sinne uudelleen. Sinne, minkä nimeä ei kehtaa ees sanoa ääneen, kun se on niin noloa.. :D Mä laitan tähän alle yhen mun suosikkikuvan. Siinä mä ja Essi istutaan hiekkadyyneillä ja Anu kuvaa. :)

Sit, tasapuolisuuden nimissä, toinenkin kuva. Taas mun lemppareita.. ;D Siinä mollaan vesipuistossa ja tossa Anu ja Essi syöksyy alas. Tuo oli yks meidän lempparilaite. ;)

Juu. Koiria oli ikävä ja ehkä vähän niiden isäntääkin. ;) Mut on se kiva päästä välillä irti näistä kotikuvioista, lenkkeineen päivineen. Kiva on sit palata taas arkeenkin. Carro oli musta saanut vähän tukkaa sillä aikaa ja vastapainoks sen toinen korva oli bystyssä. Tai siis, ON. (kääk). Ja minen meinaa sitä liimata.. (KÄÄK). Uus Furminator oottais kaapissa käytttöä. NIIN pitäis harjata Hiisiä lukuunottamatta kaikki. Särö ehkä säästyy, sillä sen pitäis vielä misseillä pariin otteeseen. Mut muu klaani.. Ehkä huomenna.

Ja ni, mun on PAKKO hehkuttaa, ku mä oon niiiiiiin onnellinen, ylpeä ja iloinen!! Mun rakkaan ja ainoan siskoni rakas aviomies Tuppu oli eilen sikamakee lätkäpelissä!! Vaasan Sport voitti mestiksen ja pääsee pelaamaan ässämliigapaikasta Ässiä vastaan!! Pori: vapise!! :D Ja Tuppu palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana!! Voi vitsi kun mä oonkin ylpee: oonkohan mä enempi, ku Leena? :D *hihii*

Seuraava kirjoitus on sit taas järkevämpi ja normaalimpi. Lupaan. Mut tää aikaero katokaas.. :D

Eläinlääkärikeikka takana

Hampaat on nyt tutkittu ja hoidettu. Repo Einari Häggblom köyhtyi yhdellä etuhampaalla: se törötti suusta ja heilui jo hieman. Sen pikkuiseen suuhun ei meinannut mahtua kaikki legot, joten siksipä hammaskeiju vei yhden. Mä en muuten muistanut pyytää sitä kotiin: Repo ei voi laittaa sitä nyt tyynyn alle eikä siis saa euroa! Kauhee vääryys.. Ehkä se saa huomenna sit vaiks puruluun.

Carro Elisabeth puolestaan sai pitää kaikki hampaansa.. Mä olin kauhuskenerioinut, että siltä täytyy poistaa 8 pikkuista etuhammasta: kaikki ne mustuneet.. Ell tuumi, että ne on kyllä varmastikin kuolleet väristä päätellen, mutta että niitä ei tarvitse hoitaa: ovat ihan siistin näköiset ja oireettomat. Pahan hajuisen hengitykseen paljastui tod. näk. syyksi ientulehdus. Mä olen kyllä rapsinut hammaskiveä pois, mutta Carrolle tulee sitä hirmu nopeesti lisää ja takaisin. Nytkin oli taas siellä täällä kertymää, vaikka siitä ei hirmu kauaa ole, kun niitä raaputtelin. Lisäksi mä oon voinut vaikka pökkäistä sitä putsatessa ja sekin on voinut tulehduttaa ikeniä. Voih.. Molempien hampaat saivat ultraa ja hohkaavat nyt puhtoisina! Antibioottia ja Revolle vielä kipulääkettäkin kyytipojaksi. Sillä mennään ja toivottavasti parannutaan mallikkaasti. Ompa taas yksi mures vähemmän. Aika kivaa sekin! :)

Nyt mä saan pontta häämöttävästä lomasta.. Sunnuntaina starttaa lentokone ja minä, Anu (Tujun ja Tällin Anu) sekä Essi (Shotin ja Jytyn Essi) lähetään Playa Del Inglesiin kokonaiseksi viikoksi!! Voi apua miten ihanaa! Mun matkalaukku on tullut tänään sisälle varastosta ja taidan aloittaa pikku hiljaa pakkailun.. Nyt mä ymmärrän sen Aurinkomatkojen (vai kenen se nyt onkaan) mainoksen siitä, että: loma- on taas jotakin mitä odottaa.. (Vai miten se nyt menikään.. ;))

peeäs: Sanoin Tonylle harmistukseni siitä, ettei pyydetty sitä hammasta keijua varten. Tony lohdutti, että "Keijut tietää, aamulla sen näkee".. :D Meinas, että ege on jossain Lellua oottassa.. :D NIIIIIIN liikkistä! :)

Ette usko..

mitä taas kävi.. mä oon aina sanonu, että molen, ku Ally McBeal: muistattekos tyyppiä? Tai toinen vauhtoehto mulle on Bridget Jones. Että aina sattuu ja tapahtuu ja elämänhallinta kusasee. Ja niin kävi taas... Sunnutai-iltaisin on Pilateskurssi. Mä (ja Essi sekä Anu) oon käynyt alkeiskurssia nyt neljä vai viis kertaa? No, anyway, tänään se taas oli. Samalla salilla on myös muina päivinä äksöniä ja mä oon löytänyt sikahyvän parkkipaikan.. katokaas kun se sali on ihan keskustassa ja parkkiaika maksaa. Ja kaukaa ei viittis kävellä.. (laiskakin vielä). Joten mä löysin yhden mainion porttikongin, mihin voi jättää auton "yhden firman" parkkiruutuun. (sielä on aina tilaa). No, jätinpä taas auton sinne ja mielessä kävi häiväys, että josko.. mutta enpä kuunnellut itseäni. Pilatestunti oli taas aivan mielettömän hyvä; rankka ja tehokas, mutta ei mahdoton. Ja tunnin päätteeksi läksimme autoille Anun ja Essin kanssa. Mä meinasin heittää Anulle vitsinä, että ootas, ennenku lähet. Mutten heittäny. Pääsin kulman taakse ja kyllä, ihan oikein. Yaris oli porttikongissa kalteriovien takana. Ei mitään numeroa, mihin soittaa tms. Eikä näkyvillä mitään lukitsemisaikoja. Anulle pikahuuto ja Anu onneksi kuuli. Pääsin kyydissä kotiin.. Voi kiesus kun taas nauroin vedet silmissä, vaikkei ookaan mikään naurun asia. Mun pitäis oikeesti ryhdistäytyä elämänhallinnan osalta. Jospa tuleva loma auttais siihen: sais aivot luvan kanssa narikkaan viikoksi. Mut, tietääpä, mitä huomenna tekee.. Onneks Tony voi varmaankin viedä ja hakea mua töihin.. ja sit porttikongin kautta kotio.. :D

Ja taas sattui ja tapahtui..

Tony on vienyt mua pari kertaa lenkille "tuonne vähän kauemmas." Pitää oikein lähteä autolla jne. Nooh, mä olen Anulle puhunut kerran jos toisenkin, että tiedän yhden tosi kivan lenkkipaikan, jonne voitaisiin joku kerta mennä. Tänään sit tuli "se joku kerta". Lähdettiin peräkanaa ajamaan, meikä oppaana edellä ja Anu perässä. Vähän jänskätti, sillä mut tuntevat tietää, että mä eksyn. Aina. Ajattelin kuitenkin, että koska mä olen siellä ainakin kolme kertaa käynyt, niin osajan. Noh, puolivälissä matkaa Anu soittaa: "onko vielä pitkä matka: mä oon unohtanut ruokkia itseni ja auton: bensavalo palaa ja hei! nyt tää nykii".. no, onneksi Teboilille oli enää muutama kilomeetri. Mä sit siinä katsastin oman mittarini: Range lupas, et pääsen vielä 22 kilometriä.. Ja mulla ei tietenkään ollut kukkaroa mukana.. Anu tankkasi ja meikä kirosi huonoa muistiani. Koska Anu oli unohtanut myös oman tankkauksen, piti Teboililta hakea vielä sämpylä reissuevääksi.. :) Noh, matka siis jatkui. Löysin tienristeyksen ja ajelimme yhä peräkanaa. Ensimmäisessä tienhaarassa olin jo vähän epävarma, mutta päätin jatkaa mutu:lla. Eipä aikaakaan, kun totesin, että väärä tie, mutta täältäkin "varmaan pääsee".. ;) Mentiin muutama kilsa ja totesin, ettei ollutkaan väärä tie. :D Tie muuttui kohta hiekkatieksi ja tunsin, miten auto vähän "heittelehti" ja auton pyörät meni välillä ohi uran: tie murtui alta. Siinä sit tuumin, että vähän ihmeellistä, mutta eikai se haittaa: on täältä muutkin ajaneet. Joskus. Ajeltiin niin kauan, että Yaris tuntui "vähän juuttuvan". Tuumasin, että tähän voidaan sit jättää autot. Ja lähdettiin lenksulle.

Tuttu polku löytyi ja matka alkoi: päivän paras juttu oli, ettei siellä mennyt latua!! JEE!! Seinäjoellakin on siis joku paikka, missä ei suksi-ihmiset tule vastaan naama norsunveellä, kun kohtaa "koiranulkoiluttajan". Siispä onnellisna tarvoimme eteenpäin mönkkäri-moottorikelkkapolulla. Oikein hyvä tie kävellä ja koiratkin nauttivat! Uusia hajuja, hevosen sitäitteään välillä mukavina kasoina, baana missä luukuttaa jne. Hyvä fiilis.

Muistelin, että kohta pitäisi kääntyä sivupolku metsään: päästään kiertämään lenkki kokonaan ympäri: ei tarvi mennä eestaas. Käveltiin se yksi suora metsätienpätkä NELJÄ kertaa eestaas: etittiin sitä hemmetin polkua.. EI löytyny.. Mä oon oikeesti ihan surkee suunnistaja, mut joku raja luulis silläkin olevan.. ei silti löydetty polkua. Joten takas samaa reittiä. Jossain vaiheessa jo luultiin, että ollaan eksytty: alkoi hämärtää ja polunristeykset on IHAN eri näkösiä toisesta suunnasta tultaessa: oikeesti pitää pysähtyä miettimään, että mistä sitä tultiinkaan.. ja silti tulee pieni hetki, jolloin on varma siitä, ettei tultu täältä.. Onneksi päästiin autoille saakka ennen pimeää. Nimittäin...

Jukolauta! Yaris oli jumissa. Ei eteen, ei taa, pyörät suti erkkinä ja joku autonosa haisi! (Jarrupala, kytkin: se joku, mikä haisee, ku jumissaollessa sutii). Anu työnsi, mä vetkutin eestaas autoa ja katoin, et kiva, Range enää 15km.. Noh, Anu näppäränä tyttönä keksi, että lähellä on mökki: haetaan sieltä puupinosta lauta pyörän alle.. Haettiin. Ei apua. Mä sit soitin Tonylle, joka oli kymmenen minuuttia aikaisemmin laskeutunut Helsinki-Vantaalle Itävällan lomalta. Tony sit neuvoi meitä tekemään urat pyörien eteen ainakin metrin matkalle. Ja että ei saa sudittaa eikä kääntää pyöriä mihinkään: suorina pitää pitää. Nooh.. saatiin, ihme ja kumma, Yaris irti. Siinä meni vähintään parikymmentä minuuttia. Tuon sudituksen jälkeen Range näytti 13 km. Sit mietittiin, että missä hiivatissa sen kääntää takaspäin: nyt oli molemmilla nokka yhä väärään suuntaan.. eipä muuta, kuin peruuttaen auto sinne levennykselle, mistä lenkkipolku alkoi: se vietti reilusti alaspäin, mutta jollain ihmeen kaupalla me saatiin pikkuauto käännettyä. Nooh.. sitten Anu hyppäsi Volkkarin rattiin ja todettiin, että aha, sekin on jumissa.. Nyt meillä oli autot nokat vastakkain ja farkkuversio jumissa keskellä tietä. Työnnettiin, vedettiin, suditettiin, lankku alla jne. Ihan kaikki kokeiltiin. Mä nauroin jo hysteerisenä, sillä Anu muisti, että meillä oli kotona uuniperunat uunissa: mä heitin ne sinne ennen lenkkiä, että kypsyvät kivasti, kun tehään lenkki.. On sit valmiina, kun tullaan. Oikeesti. Mä nauroin niin, että vesi valui.. Anua ei naurattanut, vielä silloin.. :D Siinä sit kuunneltiin, että "ihan, ku miehen ääni". Mieshän tarkottaa automaattisesti, että homma hoituu. :)Kaksi lenkkeilijää sieltä tuli juosten samaa tietä pitkin. Miehet olivat meitä ohittamassa, kun Anu tuumasi, että "yritetään tässä irti". Ja niin on suomenmaassa vielä ihania miehiä olemassa!! Nämä kaksi lenkkeilijää keskeyttivät samantien lenkkinsä ja ryhtyivät apuun. "Pienen" uurastuksen ja erinäisten uusien jumituksien jälkeen tuumattiin, että Anun auto on syytä peruuttaa edellä pois ja Yarkulla ajaa sit oikeinpäin perässä. Toinen miehistä ajoi Anun autoa ja toinen juoksi autojen välissä. Voi elämä, miten kultaisia nuoria miehiä!! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mä olin jo skenaroinut mielessäni, miten soitan poliisin tai palokunnan meitä pelastamaan.. ihan korvessa, autot jumissa ilman mitään vermeitä saatika edes keinoja.. onko nolompaa.. :D Nyt naurattaa, lähes hysteerisestikin.. Uuniperunat eivät olleet vielä pilalla, vaan oikein mureita.. ;) Mutta ilman noita kahta nuorta lenkkeilijämiestä, me seisoisimme siellä metsässä vieläkin. Emme saaneet nimiä, yhteystietoja tms, jotta voisimme kiittää jälkikäteen. Heille kuulemma riitti, että saivat auttaa.. Maailma sai taas kaksi sankaria!! Kiitos Anssi ja Arttu! Ja kiitos Anulle taas extremestä! :D Kyllä me vielä sinne mennään uudemmankin kerran.. jätetään autot vaiks vähän kauemmas. Ja ni: mun Range heitti nollaksi jo ennen, kuin päästiin hiekkatieltä pois: opimpa senkin, että tuollainen auton jumissasudittaminen vie helekutisti benziiniä. Onneksi Teboil pelasti jälleen.. ;) Hiukan mua vieläkin hihityttää koko tilanteen jälkikomiikka.. Anulla autossa puoliksisyöty sämpylä etupenkillä Anssin istuessa sinne (tokikaan ei päälle:D), koirat takana silmät ymmyrkäisenä koko hässäkästä: vieraita miehiä autossa ja sen ympärillä, bensan loppumiskriisi molempien autoille jne. Vielä, kun päästäinen meinas pompata hiekkatiellä mun eteen ja mä huusin sitä pysymään sivussa.. Onneks kuuli eikä tullut. Nooh, tämmöistä tää on. Nauruhan pidentää ikää? ;)

Kiesus.. @&?%!!

Mä oon IHAN raivoissani. Kihisen. Tony kysyi, suliko lumi mun alta. Varmaan joo.

Mä menin koirien kanssa lenkille. Tai itseasiassa mä ensin leikkasin niiltä kynnet ja trimmasin tassukarvat. Sit piti imuroida koko tupa ja sitten oli tunti aikaa lenkille, ennen kuin Carrolle tuli Virve hieromaan sitä. Joten kiirusta riitti.. Töissäkin kun oli ollut kiirusta ja muutama muu asia IHAN sekaisin vappukisoja ajatellen, niin oli jo valmiiksi aika sellainen "pipotiukalla" olo. Sitten menin lenkille ja ajattelin, että ihana saada happea ja koetin parantaa fiilistä. Abauttiarallaa puolessavälissä lenkkiä sit suli se lumi. Mun alta siis.

Näin, että polun vieressä muutaman kymmenen metrin päässä meistä hengasi "mies" dobberin kanssa. Ja tottakai se koira oli irti. Ja ne, jotka tietää, mikä on dobberi, tietää, ettei ne oo pieniä. Vielä, kun niilläkin on "maine", niin mua vähän jo kiihdytti koko juttu. Mä odottelin, että "mies" ottaisi sen kiinni. No, eipä ottanut. Nooh, mä sitten vähän kahuutin lunta ja huhuilin omat koirat sivulle: edelleenkään ei elettäkään. Tuumin sitten, että kaiketi hällä on koira sit niin hanskassa, että voin mennä sen ohi. Ja lähdin jatkamaan matkaa koirat seuraten sivullani "klimpissä". Virhe. Vieras koira tuli "hirvilaukkaa" meitä kohti. Huusin, että "Älä päästä sitä tänne". "Mies" ei tee eikä sano mitään. EI MITÄÄN; elettäkään!! Jumankekka että mä tilttasin! Huusin uudelleen ja siinä vaiheessa se koira oli jo meidän luona. Hiisi, Demi ja Särö sille murisi ja meikä karjui "miehelle". Dobberi sitten otti sen verran takapakkia, että meni "miehen" luokse. Kehotin, vaadin ja käskin ottamaan sen jo kiinni. Ottiko kiinni: ei. EI!! Ja taas se laukkaa meidän luokse. Siinä vaiheessa Hiisi seisoi jo ihan jäykkänä hännänpää väpättäen ja kurkkumurisi: askelkin, niin puren-ilmeellä. Ja siinä vaiheessa jäykistyi se dobberikin. Ja siinä vaiheessa mä huusin vielä lujempaa "miehelle". Dobberi otti taas takapakkia (ei ihme: miettikää, mikä tilanne..) ja palasi "miehen" luokse. Mä sitten kehotin muutamalla tehostesanalla varustettuna ottamaan sen NYT HETI kiinni. "Mies" otti koiraa pannasta ja sanoi, että "onhan sullakin koirat irti". Vastasin, että niin onkin, mutta etteivät ne ryntää kenenkään luokse tuollalailla. "Mies" tuumii, ettei siinä ole mitään eroa, kun irti on molemmat. Mä tuumin, että on, aika oleellinenkin. Mulla koirat on hallinnassa, sulla ei. Ja lisäsin, että TUOLLAISTA ei voi pitää irti; (tuollainen=hallitsematon). Ja lisäsin jotain muutakin.. Molin NIIIIIIIIIN vihainen. "Mies" sitten jatkoi, että "tää on ihan kiltti". Johon mä vastasin, ettei se asia kiinnosta mua PÄTKÄÄKÄÄN. Että mulle on ihan sama, onko vai ei. Jos mä en halua, että se tulee meidän luokse, sen ei pidä tulla, oli kiltti tai ei. Ja taisipa päästä joku muukin lause siinä ohessa..

Mä en kuulkaa kestä. Tuollainen "mies" ja tuollainen koira on IHAN järkyttävä yhdistelmä!! Mä en kestä tuota "tää on ihan kiltti"-skeidaa!! Ihan sama onko: mitä, jos mun koirat ei oliskaan ja olis käyny köpelösti?! Ketä tahansa meidän koiraa se olis purrut, niin henki pois meidän koiralta. Ja jos mä en halua, että lenkillä tullaan haistelemaan, niin sit EI tulla. Mä en halua, että meidän koirat joutuu koiran kohtaamistilanteissa miettimään, että tuleeko se vai ei. Niiden pitäis tietää, ettei se tuu. FAK miten mä taas kiehun..

Sit toinen asia, onneksi vähä parempi, vaikka synkkä on sekin pilvi.. Carro hierottiin tänään. Se on jotenkin jännä. Agitaukoa pukkas taas ja jumppaa. Sen vasen puoli on jees. Mut oikea on "ryynillä" sieltä syvältä jostain ja pitkältä matkalta. Lisäksi sen tasapaino hakee oikealle: ei oo ihan balanssissa. Mä nyt jumppuutan sitä ja venytän sekä hieron. Ja parin viikon päästä uusintakäsittely. Lisäks mä ahistuin sen hampaista.. Se on lyönyt ne pari vuotta (kyllä, vuotta) sitten A:han hirveällä voimalla. Koko etukalusto tummui jo samana iltana. Nyt mä oon saanu itselleni päähän, että ne on kuolleet ja kuoliossa ja ties mitä. Virve katsoi niitä ja tuumi, että sen henkikin haisee ihan kauheelle: eikä sillä oo ees hammaskiveä!! Sen on pakko tulla niistä mätähampaista.. Voi elämä!! Ja Revolla on niin kapia alaleuka, että sillä pukkaa alahampaista kaks tokaksetummaista jo ulos suusta.. Toinen jo heiluu. Elikä senkin pitäis päästä dentistille. MEK. Mä en kestä siis.. AHISTUS JA TUSKA mikä päivä. Jospa huominen.. Onneks on ystäviä!! Anu toi pizzaa ja parempaa mieltä!! *halii*

Turkkusen keikka

on takana. Pohojanmaalta läksi kahdeksan shelttiä ja yksi emäntä hoidettavaksi Leena Piiralle. Kaksi autoa ja yhteensä 13 koiraa mennessä ja 14 tullessa oli reissussa.. Nii-i. Melkonen määrä. Meidän autossa matkusti kahdeksan koiraa. Mahduttiin, mutta ylimääräistä tilaa ei sitten ollutkaan yhtään. Eikä sitä kyllä tarvittukaan.. ;)

Meidän perheestä oli saatu kaksi aikaa listalle. Oli kuulkaa kova miettiminen, että kenelle ne annetaan. Olisin halunnut ajan oikeastaan kaikille koirille, erityisesti noille aktiivisimmille, eli Särölle ja Carrolle, sitten ehottomasti Revolle: mitä tuo vasemman silmän sokeus on tehnyt sille ja eläkeläisetkin takuulla tarvitsisivat hoitoa. Puhumattakaan itsestäni.. olkanivelet paukkuu ja pää on jokapäivä kipiä. Mutta vain kaksi aikaa.. Arpa suosi shelttipoikia. Repo on aina vino ja kireä ja Särö on vetänyt viime kuukausina niin monta niskalenkkiä, ettei enää tiedetä määrää. Lisäksi tällä viikolla se hyppäsi itsensä sohvapöydän kulmaan ja on viikon verran kirputtanut takavarpaita. Molin saletti, että se on ihan karmeita jumeja täynnä.. Carrolle mä tilasin hierojan ens keskiviikoksi. Se on yleensä aika hyvässä kunnossa, mutta pikkujumeja on varmasti silläkin jossain.

Särö sai ensimmäisen ajan. Sitä ei viereisen seinän takaisen eläinkaupan meteli varmastikaan haittaisi (eikä haitannutkaan) ja saisin molempien aikojen jälkeen ruokkia ne: ei tarvitsisi heti ruuan jälkeen lähteä ajamaan nyt, kun kolme koiraa hoidettaisiin vielä niiden jälkeen. Särö siis ensin. Se oli heti silmiin lantiostaan vino. Minkä mä arvasin.. Se antoi hoitaa pääsääntöisesti hyvin paitsi.. Sillä oli r6 tai r7 (merkataanko ne noin?) nikamassa lukko ja kun sitä hoidettiin, niin se teki selväksi, että lähtee N Y T. Tosin, se ei lähtenyt. :) Samaten niskassa oli ylänikamissa lukko. Ja kun niitä hoidettiin, niin herra ilmoitti, ettei tarttis. Se ei koettanut purra tms, eikä räpiköinyt yhtään paniikinomaisesti. Se vaan pani hanttiin kertakaikkisen sisukkaasti ja päättäväisesti, mikä hävetti mua suuresti.. Onneksi se saatiin hoidettua kuntoon!! Vinous katosi ja lukot aukesi. Kakkein hienointa oli se, että heti, kun hoito päättyi, Särö kiehnasi itseään mua ja Leenaa vasten ja NUOLI (kyllä!!) Leenan korvaa ja naamaa! Ihan, kuin se kiittäisi: sen olo helpottui niin! Sen kaikki lukot ja vinoudet selittyi niillä niskalenkeillä, mitä se tekee, kun lenkillä puree Hiisiä ja välillä kaatuukin siitä niskan kautta ympäri. Ihan oikeesti ympäri.. Millä sitä estäis?

Sit Lellu. Se oli elämänsä ekaa kertaa suora!! Mikä taas selittyy sillä, ettei se enää tee agilityä.. miettikääs sitä.. Sillä oli oikealla puolella kaulaa isommat lihakset: käyttää sitä puolta. Nyt, kun vasen silmä ei näe, ei käätele kaulaa sille puolelle, vaan jos siellä tapahtuu jotain tms, niin kääntyy koko koira sinnepäin. Loogista.. Se sai samaa niskajumppaa ohjeeksi, kuin Särö.

Molemmille ravia ja niskajumppaa. Särö saa treenailla jne. Ja sen niskalenkit pitäis saada estettyä.. Mulle tuli tooooosi hyvä mieli taas reissusta, vaikka oltiinkin kotona vasta n. klo 24.. Aamulla Anu tuli meille kasilta. Että koko päivä mentiin taas. Nyt väsyttäis.. ihme. Aamulla koisinkin sit vähän pidempään ja siitä kiitoksena meillä oli karvalankamatolla kuulakärkikynä 41:nä palana. Laskin.. Mitäs nukuin. :P

Kiitos Essi ja Anu reissusta: olipas taas niin mukavaa!! Uusi lelu "Pera" nukkuu kädet levällään lattialla!! Son aika hauska, vieläkin.. :D