Ja taas sattui ja tapahtui..

Tony on vienyt mua pari kertaa lenkille "tuonne vähän kauemmas." Pitää oikein lähteä autolla jne. Nooh, mä olen Anulle puhunut kerran jos toisenkin, että tiedän yhden tosi kivan lenkkipaikan, jonne voitaisiin joku kerta mennä. Tänään sit tuli "se joku kerta". Lähdettiin peräkanaa ajamaan, meikä oppaana edellä ja Anu perässä. Vähän jänskätti, sillä mut tuntevat tietää, että mä eksyn. Aina. Ajattelin kuitenkin, että koska mä olen siellä ainakin kolme kertaa käynyt, niin osajan. Noh, puolivälissä matkaa Anu soittaa: "onko vielä pitkä matka: mä oon unohtanut ruokkia itseni ja auton: bensavalo palaa ja hei! nyt tää nykii".. no, onneksi Teboilille oli enää muutama kilomeetri. Mä sit siinä katsastin oman mittarini: Range lupas, et pääsen vielä 22 kilometriä.. Ja mulla ei tietenkään ollut kukkaroa mukana.. Anu tankkasi ja meikä kirosi huonoa muistiani. Koska Anu oli unohtanut myös oman tankkauksen, piti Teboililta hakea vielä sämpylä reissuevääksi.. :) Noh, matka siis jatkui. Löysin tienristeyksen ja ajelimme yhä peräkanaa. Ensimmäisessä tienhaarassa olin jo vähän epävarma, mutta päätin jatkaa mutu:lla. Eipä aikaakaan, kun totesin, että väärä tie, mutta täältäkin "varmaan pääsee".. ;) Mentiin muutama kilsa ja totesin, ettei ollutkaan väärä tie. :D Tie muuttui kohta hiekkatieksi ja tunsin, miten auto vähän "heittelehti" ja auton pyörät meni välillä ohi uran: tie murtui alta. Siinä sit tuumin, että vähän ihmeellistä, mutta eikai se haittaa: on täältä muutkin ajaneet. Joskus. Ajeltiin niin kauan, että Yaris tuntui "vähän juuttuvan". Tuumasin, että tähän voidaan sit jättää autot. Ja lähdettiin lenksulle.

Tuttu polku löytyi ja matka alkoi: päivän paras juttu oli, ettei siellä mennyt latua!! JEE!! Seinäjoellakin on siis joku paikka, missä ei suksi-ihmiset tule vastaan naama norsunveellä, kun kohtaa "koiranulkoiluttajan". Siispä onnellisna tarvoimme eteenpäin mönkkäri-moottorikelkkapolulla. Oikein hyvä tie kävellä ja koiratkin nauttivat! Uusia hajuja, hevosen sitäitteään välillä mukavina kasoina, baana missä luukuttaa jne. Hyvä fiilis.

Muistelin, että kohta pitäisi kääntyä sivupolku metsään: päästään kiertämään lenkki kokonaan ympäri: ei tarvi mennä eestaas. Käveltiin se yksi suora metsätienpätkä NELJÄ kertaa eestaas: etittiin sitä hemmetin polkua.. EI löytyny.. Mä oon oikeesti ihan surkee suunnistaja, mut joku raja luulis silläkin olevan.. ei silti löydetty polkua. Joten takas samaa reittiä. Jossain vaiheessa jo luultiin, että ollaan eksytty: alkoi hämärtää ja polunristeykset on IHAN eri näkösiä toisesta suunnasta tultaessa: oikeesti pitää pysähtyä miettimään, että mistä sitä tultiinkaan.. ja silti tulee pieni hetki, jolloin on varma siitä, ettei tultu täältä.. Onneksi päästiin autoille saakka ennen pimeää. Nimittäin...

Jukolauta! Yaris oli jumissa. Ei eteen, ei taa, pyörät suti erkkinä ja joku autonosa haisi! (Jarrupala, kytkin: se joku, mikä haisee, ku jumissaollessa sutii). Anu työnsi, mä vetkutin eestaas autoa ja katoin, et kiva, Range enää 15km.. Noh, Anu näppäränä tyttönä keksi, että lähellä on mökki: haetaan sieltä puupinosta lauta pyörän alle.. Haettiin. Ei apua. Mä sit soitin Tonylle, joka oli kymmenen minuuttia aikaisemmin laskeutunut Helsinki-Vantaalle Itävällan lomalta. Tony sit neuvoi meitä tekemään urat pyörien eteen ainakin metrin matkalle. Ja että ei saa sudittaa eikä kääntää pyöriä mihinkään: suorina pitää pitää. Nooh.. saatiin, ihme ja kumma, Yaris irti. Siinä meni vähintään parikymmentä minuuttia. Tuon sudituksen jälkeen Range näytti 13 km. Sit mietittiin, että missä hiivatissa sen kääntää takaspäin: nyt oli molemmilla nokka yhä väärään suuntaan.. eipä muuta, kuin peruuttaen auto sinne levennykselle, mistä lenkkipolku alkoi: se vietti reilusti alaspäin, mutta jollain ihmeen kaupalla me saatiin pikkuauto käännettyä. Nooh.. sitten Anu hyppäsi Volkkarin rattiin ja todettiin, että aha, sekin on jumissa.. Nyt meillä oli autot nokat vastakkain ja farkkuversio jumissa keskellä tietä. Työnnettiin, vedettiin, suditettiin, lankku alla jne. Ihan kaikki kokeiltiin. Mä nauroin jo hysteerisenä, sillä Anu muisti, että meillä oli kotona uuniperunat uunissa: mä heitin ne sinne ennen lenkkiä, että kypsyvät kivasti, kun tehään lenkki.. On sit valmiina, kun tullaan. Oikeesti. Mä nauroin niin, että vesi valui.. Anua ei naurattanut, vielä silloin.. :D Siinä sit kuunneltiin, että "ihan, ku miehen ääni". Mieshän tarkottaa automaattisesti, että homma hoituu. :)Kaksi lenkkeilijää sieltä tuli juosten samaa tietä pitkin. Miehet olivat meitä ohittamassa, kun Anu tuumasi, että "yritetään tässä irti". Ja niin on suomenmaassa vielä ihania miehiä olemassa!! Nämä kaksi lenkkeilijää keskeyttivät samantien lenkkinsä ja ryhtyivät apuun. "Pienen" uurastuksen ja erinäisten uusien jumituksien jälkeen tuumattiin, että Anun auto on syytä peruuttaa edellä pois ja Yarkulla ajaa sit oikeinpäin perässä. Toinen miehistä ajoi Anun autoa ja toinen juoksi autojen välissä. Voi elämä, miten kultaisia nuoria miehiä!! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mä olin jo skenaroinut mielessäni, miten soitan poliisin tai palokunnan meitä pelastamaan.. ihan korvessa, autot jumissa ilman mitään vermeitä saatika edes keinoja.. onko nolompaa.. :D Nyt naurattaa, lähes hysteerisestikin.. Uuniperunat eivät olleet vielä pilalla, vaan oikein mureita.. ;) Mutta ilman noita kahta nuorta lenkkeilijämiestä, me seisoisimme siellä metsässä vieläkin. Emme saaneet nimiä, yhteystietoja tms, jotta voisimme kiittää jälkikäteen. Heille kuulemma riitti, että saivat auttaa.. Maailma sai taas kaksi sankaria!! Kiitos Anssi ja Arttu! Ja kiitos Anulle taas extremestä! :D Kyllä me vielä sinne mennään uudemmankin kerran.. jätetään autot vaiks vähän kauemmas. Ja ni: mun Range heitti nollaksi jo ennen, kuin päästiin hiekkatieltä pois: opimpa senkin, että tuollainen auton jumissasudittaminen vie helekutisti benziiniä. Onneksi Teboil pelasti jälleen.. ;) Hiukan mua vieläkin hihityttää koko tilanteen jälkikomiikka.. Anulla autossa puoliksisyöty sämpylä etupenkillä Anssin istuessa sinne (tokikaan ei päälle:D), koirat takana silmät ymmyrkäisenä koko hässäkästä: vieraita miehiä autossa ja sen ympärillä, bensan loppumiskriisi molempien autoille jne. Vielä, kun päästäinen meinas pompata hiekkatiellä mun eteen ja mä huusin sitä pysymään sivussa.. Onneks kuuli eikä tullut. Nooh, tämmöistä tää on. Nauruhan pidentää ikää? ;)