Turkkusen keikka

on takana. Pohojanmaalta läksi kahdeksan shelttiä ja yksi emäntä hoidettavaksi Leena Piiralle. Kaksi autoa ja yhteensä 13 koiraa mennessä ja 14 tullessa oli reissussa.. Nii-i. Melkonen määrä. Meidän autossa matkusti kahdeksan koiraa. Mahduttiin, mutta ylimääräistä tilaa ei sitten ollutkaan yhtään. Eikä sitä kyllä tarvittukaan.. ;)

Meidän perheestä oli saatu kaksi aikaa listalle. Oli kuulkaa kova miettiminen, että kenelle ne annetaan. Olisin halunnut ajan oikeastaan kaikille koirille, erityisesti noille aktiivisimmille, eli Särölle ja Carrolle, sitten ehottomasti Revolle: mitä tuo vasemman silmän sokeus on tehnyt sille ja eläkeläisetkin takuulla tarvitsisivat hoitoa. Puhumattakaan itsestäni.. olkanivelet paukkuu ja pää on jokapäivä kipiä. Mutta vain kaksi aikaa.. Arpa suosi shelttipoikia. Repo on aina vino ja kireä ja Särö on vetänyt viime kuukausina niin monta niskalenkkiä, ettei enää tiedetä määrää. Lisäksi tällä viikolla se hyppäsi itsensä sohvapöydän kulmaan ja on viikon verran kirputtanut takavarpaita. Molin saletti, että se on ihan karmeita jumeja täynnä.. Carrolle mä tilasin hierojan ens keskiviikoksi. Se on yleensä aika hyvässä kunnossa, mutta pikkujumeja on varmasti silläkin jossain.

Särö sai ensimmäisen ajan. Sitä ei viereisen seinän takaisen eläinkaupan meteli varmastikaan haittaisi (eikä haitannutkaan) ja saisin molempien aikojen jälkeen ruokkia ne: ei tarvitsisi heti ruuan jälkeen lähteä ajamaan nyt, kun kolme koiraa hoidettaisiin vielä niiden jälkeen. Särö siis ensin. Se oli heti silmiin lantiostaan vino. Minkä mä arvasin.. Se antoi hoitaa pääsääntöisesti hyvin paitsi.. Sillä oli r6 tai r7 (merkataanko ne noin?) nikamassa lukko ja kun sitä hoidettiin, niin se teki selväksi, että lähtee N Y T. Tosin, se ei lähtenyt. :) Samaten niskassa oli ylänikamissa lukko. Ja kun niitä hoidettiin, niin herra ilmoitti, ettei tarttis. Se ei koettanut purra tms, eikä räpiköinyt yhtään paniikinomaisesti. Se vaan pani hanttiin kertakaikkisen sisukkaasti ja päättäväisesti, mikä hävetti mua suuresti.. Onneksi se saatiin hoidettua kuntoon!! Vinous katosi ja lukot aukesi. Kakkein hienointa oli se, että heti, kun hoito päättyi, Särö kiehnasi itseään mua ja Leenaa vasten ja NUOLI (kyllä!!) Leenan korvaa ja naamaa! Ihan, kuin se kiittäisi: sen olo helpottui niin! Sen kaikki lukot ja vinoudet selittyi niillä niskalenkeillä, mitä se tekee, kun lenkillä puree Hiisiä ja välillä kaatuukin siitä niskan kautta ympäri. Ihan oikeesti ympäri.. Millä sitä estäis?

Sit Lellu. Se oli elämänsä ekaa kertaa suora!! Mikä taas selittyy sillä, ettei se enää tee agilityä.. miettikääs sitä.. Sillä oli oikealla puolella kaulaa isommat lihakset: käyttää sitä puolta. Nyt, kun vasen silmä ei näe, ei käätele kaulaa sille puolelle, vaan jos siellä tapahtuu jotain tms, niin kääntyy koko koira sinnepäin. Loogista.. Se sai samaa niskajumppaa ohjeeksi, kuin Särö.

Molemmille ravia ja niskajumppaa. Särö saa treenailla jne. Ja sen niskalenkit pitäis saada estettyä.. Mulle tuli tooooosi hyvä mieli taas reissusta, vaikka oltiinkin kotona vasta n. klo 24.. Aamulla Anu tuli meille kasilta. Että koko päivä mentiin taas. Nyt väsyttäis.. ihme. Aamulla koisinkin sit vähän pidempään ja siitä kiitoksena meillä oli karvalankamatolla kuulakärkikynä 41:nä palana. Laskin.. Mitäs nukuin. :P

Kiitos Essi ja Anu reissusta: olipas taas niin mukavaa!! Uusi lelu "Pera" nukkuu kädet levällään lattialla!! Son aika hauska, vieläkin.. :D