Noh ni. Elikä eilinen ilta meni taasen agiliito-merkkisen harrastuksen parissa. Kuuden ryhmässä treenas Särö ja meikämanne coachas. Ja nyt täytyy tunnusta, että mä olin IHAN maailmankaikkeuden kamalin ope.. Niin hirvee.. Mä nimittäin vedin herneen nenään "yhestä jutusta" ja se sit näky.. eniten ja osittain ainakin, vain, Tonylle. Mä purin kaiken pa***n siihen. Raukka!! Harmittaa, kaduttaa ja nolottaa.. mut, eilinen oli ja meni. Mä en voi sille enää mitään. Ja joojoo, pyysin anteeks. :)
Särö on kyllä hauska agieläin! Se on hirveen tosissaan ja sen halu mennä on mieletön!! Se on huolellinen: rimat pysyy hyvin, ja vauhti on hyvä. Se haluaa käskyn, jos ei tiedä minne, poimii se ite tai juoksee ohi. Nuori kun on. Tony ei oo yhtään vielä sen kanssa samalla aaltopituudella: Tony "liitelee" käsi ojossa ja Särppä painaa tukka heiluen "johki". Mut, mä luulen ja uskon, että ne tekee ihmeen nopeesti sen pariutumisen. Ne oppii vielä meneen samaan suuntaan :) Mä sanoin eilen, ja oon yhä sitä mieltä, että Särö on satakertaa äitiään parempi agilitykoira. Se on kiltimpi ja jotensakin sähäkämpi. Carrokin on nopea, mutta eri tavalla. Mä saan isommat kiksit Särpäntterin menon seuraamisesta. Mut EHKÄ se vois johtua siitäki, et mä en ite näe, kun Carro kirmaa. Ni miten siitä vois kiksejä saada? :D
Sit Kaabeliin. Meillä meni treenit ihan ookoosti. Tony oli tehny pirullisen treenin; meille supervaikee. Oli hyppyjä rinnakkain ja mentiin eestaas ja välistä. Ja miinoja houkuttimina. Suorasta putkesta avokulmasta kepeille jne. Eihän me sellasia osata. Mut mentiin taitoihimme nähden musta kivasti. Ykskähän rima olis tullu alas, kun mä kovasti vedätin yhessä kohtaa. Muuten hyppi hyvin. Ja keppialotus meni kerran persiilleen, mikä on ookoo: kulma oli kauhia. Intoa ja vauhtia on. Taitoja ehkä ei niinkään. Me ollaan sellanen keskiveropari taidollisesti. Koira ei osaa teknisesti juurikaan mitään ja mä oon "ruskea, joka lentää taivaalla": RUOSTUNUT teräsmies. Suomeksi: IHAN ruosteessa. Mä en oo varma, saanko mä Carrosta koskaan kovin taitavaa- se ei musta oo sen tyyppinen, että sitä vois koulutella kovasti. Se ei oikeen sovi sen imagoon. Nöyrä,miellyttämishaluinen: nei asu Carrossa. Itsepäinen, itsenäinen. Ne asuu. Mut emmä valita: se on ehdottomasti just omana itsenään sellanen koira, minkä mä tarvitsin. Se on antanut ja koulinut mua enemmän, kuin ikinä koskaan kukaan. Meistä voi tulla vielä toimiva tiimi ja agility voi tarjota meille joskus muutakin, kuin hullunkiiltoa silmissä ja räkää poskilla. Tai sitten ei. Huu nous. Pääasia, että me ollaan tilanteen tasalla ja siihen tyytyväisiä. Enkä mä tod. oo heittääs pyyhettä kehään.. mut tuntevat tietää, etten kykene siihen.. nytki mä himoitsen kisafiilistä vappuna.. ;) Mä en vaan näe tulevaisuutta, missä Carro osais "sitäjatätäjatuota". Noup. Mut mä näen tulevaisuuden, missä me kirmataan hullu hymy naamalla, räkä roiskuu molemmilta suusta. Mä karjun "kiipee" käskyä puomille ja Carro kääntyy huutaan, et "kiipee ite" ja loikkaa samalla ilmaan. Sit me mennään sata lasissa koko rata läpi, juhlitaan maalissa nakilla ja käännytään kattoon, ku ratahenkilöt keräilee rimoja. Ja silti, meillä oli nastaa!! :D Ja taas mä oon oppinut jotain.
Tietoja minusta
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Sininen ja valkoinen
värit ovat.. SERTTIN SEN! :D Nii-i! Meidän häbämies Särö-Petteri Pikkarainen sai tänään elämänsä ensimmäisen (toivottavasti ei viimeisen) Sertinsä ja oli PU2!! Kiesus!! Mä mietin aamulla, että oon hullu, kun herään puol kuus lauantaiaamuna VAAN sen takia, että joku vertaa mun koiraa muihin versus rotumääritelmä.. mut, kandes lähtee!! :) Mä olin kuullut etukäteen paljon tuomarista ei-kivaa. Se olisi tiukka ja sininen olis hellässä. Ja molemmat piti kutinsa. Neljä urosta sai erin. Särö oli niistä yks. Mutta mä ymmärsin tuomarin linjan. Musta se piti koko päivän ja tuomarin mieltymys tuli esiin. Mä arvostin sitä. Ja helppohan mun tässä on sitä arvostaa.. ;) Kivaa oli sekin, et Pian Bounty oli PN2 ja Rop-vet! Meni vielä isoonkin kehään, mut sen tulosta en vielä tiiä. Ainoa pikku miinus tulee päivälle siitä, että Särö olis saanut myös Cacibin.. ei saanu, sillä mä olin ilmottanu sen junnuihin ja vasta nuorten luokasta alkaen saa ottaa cacibin vastaan.. Ihan ihme sääntö. Ikä olis riittäny, mut väärä luokka.. Nooh, opinpa taas jotakin uutta ja just nyt ei harmita yhtään. Mä oon tästäkin jo niin häpi, että jos mussa olis kiinni naru, mut sais vetää alas leijumasta. Nytko ei ole, ni mä leijun.. ;) Mennään Tonyn kans juhlistaan tätä syömällä ulkona!! :) Taidan ottaa sidukan sen kanssa!! :D Särön arvostelu on hirmu hyvä. Lisään sen, jossain vaiheessa, näytelmäsivulle. Ja Kuuttilan Kati otti upeita kuvia, lisään niitäkin, jos ja toivottavasti kun, kuvia saan.
Kiitos ihanasta päivästä Pialle! Ja KIITOS hirmuisesti kaikille onnitteluista sekä pelipaikalla että nyttemmin! :)
Kiitos ihanasta päivästä Pialle! Ja KIITOS hirmuisesti kaikille onnitteluista sekä pelipaikalla että nyttemmin! :)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Ja kipusi igen!
Niin kävi!! :)
Mut eka: ISO KIITOS teille kaikille tsempistä ja tuesta tuon edellisen kirjoituksen tiimoilta! Mä sain hirrmusti hyvää mieltä ja uskoa taas agilityyn teidän ansiosta!! Ikuisesti kiittollisna saan olla!! Ja kuulkaas tätä:
Mä en ole koskaan vielä treenannut Carron kanssa näin "paljon": tarkoittaa kahta kertaa viikossa. Mikä musta ei oo paljon, vaan riittävästi. Yks kerta ei riitä, jos OIKEESTI meinaa treenata. Noh, elikä meillä on siis reenit sunnnuntaisin ja tiistaisin. Ja eilen meni SIKAhyvin!! :D Tony oli tehnyt vähän jo haastetta rataan: oli tyrkkyputkia monta (mulle varmaan kiusaksi) ja vippausta, takaavientiä, pakkovalssillekin oli paikka (en tyksi sitä käyttää, tein muuta) jne. Sit vielä, kun Anu teki sen, mitä mä NIIIN tarttin: Kirkkonummella usein "härnättiin" toisia: " Sä et pysty tuohon, tee peräs jne.". Sellases hyväs henges, mut niin, että se laitto oikeesti yrittään. Ni Anu ja mä tehtiin sitä, ekaa kertaa namibia-aikana, ja se tepsi!! Voi elämä, mä sain ekaa kertaa neljään vuoteen sen olon!! SEN!! Ja mä muistin, mitä Kati sano ja ennakoin. Ja tiiätteks: JOKA AINUA RIMA pysyi kantimissaan, kurvit oli pienet ja ME TEHTIIN HIENO NOLLARATA!! :D Noh, ne oli treenit, mut mulle se oli suomenmestaruusfinaalin nollarata!! jiihaa!! Mä sanoinkin siellä, että JOS molisin viisas, ni mä lähtisin nyt jäähytteleen. Tietenkään mä en ollut, mutta ei se toinenkaan rata huono ollut. Siinä vaan ei tullut sitä himofiilistä, mut meni silti ihan ookoosti. Moon veri häpi!! :)
Vielä, kun mister Särppä ja Tony meni kuuden ryhmässä ja ne oli kans ihan hirmu päteviä, ni oli aika mestaritreenit!! :) Tony kun liikkuu, niin se meno on upeeta!! Jos Tony seisoo paikallaan, ni Särppä kiertää helposti hypyn. Tony sano mulle illalla, että sai ekan kerran "vuosikausiin" SEN fiiliksen. Eli me molemmat saatiin kiinni eilen siitä, mikä agissa on PAKKO olla mukana. Jos me nyt saadaan se pysyyn kotona, ni mä en muuta tarvi!! Mä en oikein ymmärrä, miten se Särökin osas jo lukea Tonyn jaakotuksia jne. Ei ne sellasia oo mun tietääkseni treenannu. Vai onks se niin, että koirat ymmärtää ohjausta, kun sen tekee oikein? Nuori koira etenkin, joka ei oo vielä "keksiny ja jumittunu" mihinkään tiettyyn ohjaustapaan.
Voi, mä varmaan hymyilen tän päivän idioottimaisena.. Onneks mä voin töis sanoa lapsille, että mua naurattaa vieläkin Madagasgar kakkonen ja se kuningas, joka luuli osaavansa viheltää.. *hihittää myös sille* Kattokaa ne molemmat, ykkönen ja kakkonen, jos ette oo kattonu!! Menee TÄYSIN myös aikuisille. Pelkille sellaisille. :)
Mut eka: ISO KIITOS teille kaikille tsempistä ja tuesta tuon edellisen kirjoituksen tiimoilta! Mä sain hirrmusti hyvää mieltä ja uskoa taas agilityyn teidän ansiosta!! Ikuisesti kiittollisna saan olla!! Ja kuulkaas tätä:
Mä en ole koskaan vielä treenannut Carron kanssa näin "paljon": tarkoittaa kahta kertaa viikossa. Mikä musta ei oo paljon, vaan riittävästi. Yks kerta ei riitä, jos OIKEESTI meinaa treenata. Noh, elikä meillä on siis reenit sunnnuntaisin ja tiistaisin. Ja eilen meni SIKAhyvin!! :D Tony oli tehnyt vähän jo haastetta rataan: oli tyrkkyputkia monta (mulle varmaan kiusaksi) ja vippausta, takaavientiä, pakkovalssillekin oli paikka (en tyksi sitä käyttää, tein muuta) jne. Sit vielä, kun Anu teki sen, mitä mä NIIIN tarttin: Kirkkonummella usein "härnättiin" toisia: " Sä et pysty tuohon, tee peräs jne.". Sellases hyväs henges, mut niin, että se laitto oikeesti yrittään. Ni Anu ja mä tehtiin sitä, ekaa kertaa namibia-aikana, ja se tepsi!! Voi elämä, mä sain ekaa kertaa neljään vuoteen sen olon!! SEN!! Ja mä muistin, mitä Kati sano ja ennakoin. Ja tiiätteks: JOKA AINUA RIMA pysyi kantimissaan, kurvit oli pienet ja ME TEHTIIN HIENO NOLLARATA!! :D Noh, ne oli treenit, mut mulle se oli suomenmestaruusfinaalin nollarata!! jiihaa!! Mä sanoinkin siellä, että JOS molisin viisas, ni mä lähtisin nyt jäähytteleen. Tietenkään mä en ollut, mutta ei se toinenkaan rata huono ollut. Siinä vaan ei tullut sitä himofiilistä, mut meni silti ihan ookoosti. Moon veri häpi!! :)
Vielä, kun mister Särppä ja Tony meni kuuden ryhmässä ja ne oli kans ihan hirmu päteviä, ni oli aika mestaritreenit!! :) Tony kun liikkuu, niin se meno on upeeta!! Jos Tony seisoo paikallaan, ni Särppä kiertää helposti hypyn. Tony sano mulle illalla, että sai ekan kerran "vuosikausiin" SEN fiiliksen. Eli me molemmat saatiin kiinni eilen siitä, mikä agissa on PAKKO olla mukana. Jos me nyt saadaan se pysyyn kotona, ni mä en muuta tarvi!! Mä en oikein ymmärrä, miten se Särökin osas jo lukea Tonyn jaakotuksia jne. Ei ne sellasia oo mun tietääkseni treenannu. Vai onks se niin, että koirat ymmärtää ohjausta, kun sen tekee oikein? Nuori koira etenkin, joka ei oo vielä "keksiny ja jumittunu" mihinkään tiettyyn ohjaustapaan.
Voi, mä varmaan hymyilen tän päivän idioottimaisena.. Onneks mä voin töis sanoa lapsille, että mua naurattaa vieläkin Madagasgar kakkonen ja se kuningas, joka luuli osaavansa viheltää.. *hihittää myös sille* Kattokaa ne molemmat, ykkönen ja kakkonen, jos ette oo kattonu!! Menee TÄYSIN myös aikuisille. Pelkille sellaisille. :)
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Kipusi kapusi putosi
Se on kiinaksi vuoristokiipeilijä. :) Ja suomeksi Miiran agielämä. Mä oon joskus kiivennyt ylöspäin, suurin haavein ja toivein. Sit pääsin sinne ylös ja kolinkolin oon tullu ryminällä alas. Nymmä aion taas kiivetä. :) Ehkä.. :D
Tää on juonto-osio tän päiväsiin treeneihin: olin aamulla koirien kans lenkillä. Ja muistin, että mä oikeesti LÄHES vihaan kevättä. Mä inhoon sitä siks, että katupölyä on joka soppi täynnä, siitepöly hiipii nenään ja silmiin niin, että molemmat vuotaa. Ja mä INHOON sitä, että koirat saa ällöjä kindereitä sulaneen lumen alta.. Carro on jo monena päivänä vetänyt ties mitä kitusiinsa.. Kerran mä marssin sen perään karjuen ja kas, sen suusta putosi pala harmaata linnunnahkaa. Nam. Suurin osa sukelsi sen sisuksiin. Nooh, meillä siis kaikki, Säröä lukuunottamatta (sei oo niin ahne) syö aarteita. Hiisi ja Demi on siirtyneet p***a-linjalle, mut Repo ja CArro vetää muuta. Just noita nahkoja esim. Ja tänään, IHAN Loppulenkistä, mä näin, että Carro sai taas "vainun". Noh, mä ajattelin, ettei se menis: oltiin melki pihassa ja kotona oli ruoka paisumassa: sei KOSKAAN missaa ruokaa. Toisin kävi. Ei näkynyt miss Kaataa missään. Ja koska mä tiesin, ettei se oo kaukana, mä kiihdytin vauhtia ja ajattelin, että ÄLÄ kele tuu.. Ja niin päästiin pihaan muiden kans, vedin portin kiinni ja sivusilmällä näin, että Kaapeli tulee sata lasissa kauempana. Äkkiä sisälle muiden kans ja katoin sälekaihtimien raosta, kun se tulee portille. Mä kalisutin tahallani kodinhoitohuoneessa ruokakuppeja ja siitäkös se kiihtyi: haukkui aidan takana ja pyöri. Vaan EN menny. Annoin varmaan viis minsaa sen kärsiä. Mitäs jäi.. Sit menin sittä otta kurtussa hakemaan. Ja sei ollu moksiskaan!! Mä avasin portin ja komensin sen sivulle. Se pompsahtaa siihen ja naksasee mua hihasta. Otin uusiks, sama homma. Seurautin sitä muutaman metrin ja se teki häntä tötteröllä, naama naurussa ja näksi mua lahkeesta! Se on pirun itsenäinen.. joskus liikaakin.
Noh, sit muille ruoka ja äiti-poikapari autoon. Tony, mä ja Pia mentiin siis treenaan. Ja EN olis IKINÄ uskonut, mitä mä tein treeneissä.. Mä karjuin Carrolle niin kovaa, että mulla on kurkku kipiä.. Mä oon aina nyrpistellyt nenää niille, jotka karjuu koirilleen. Musta se on typerää, turhaa ja täysin hyödytöntä. Ja se ei kuulu koiran kans treeneihin. Koirahan tekee aina parhaansa. Noh, me tehtiin eka sellanen helpohko treeni. Ei mitään kikkailuja. Ja toka treenissä piti ottaa yks vippi, siitä haltuunotto ja "tyrkkyputken" ohi. Ja Carro ei tullut yhtään kertaa mun käteen. EI YHTÄÄN!! Mä näin vaan sen puonsilmän, kun se viuhtoi sinne tyrkkypäähän. Mä sihisin, suhisin, tömistin, käskin, komensin. Ei. Sit mä karjuin. CARRO TÄNNEEEEE ja tömistin. Eka se vaan meni siltikin pukeen. Mut SIT se tuli. Ja sai makkaraa! :) Mut silti.. mä en käsitä, että mä oon mokannu näin rankasti. Mun olis pitäny ottaa huomioon se, että tuo koira on niin tajuttoman itsenäinen muutenkin. Nyt mä oon vahvistanu koko ajan sen omaa radanlukutaitoa ja nyt mä sit niitän sitä viljaa, minkä oon kylväny. Ja syytönhän Carro siihen tavallaan on. Mut tavallaan mua ketuttaa se, ettei se ees vilkase mua, kun huudan. Se huutaa vaan takas, että joojoo. Ja mä näin, miten se tunki etukäpälät korviin samalla, kun juoksi. Ettei vaan kuulis.
Noh, oon mä ilonen siitä, että se on niin älyttömän tohkeissaan tuolla. Meni sen kamalan, raskaan pussinkin, kuin se olis ollut verkkokangasta. :) Tyhjää vaan. Keinu ja kepit pelitti, rengas ja A kans. Muutama rima, ei paljon, mut sen verran, että tympäs vähän. Emmä sitä sille kertonu, mutta itteä ärtzytti. Etenee hyvin, osaa jo jotain. Mutta, edelleenkään, me ei olla yhtään pari. Ja jos mä jotain agissa kaipaan tuon vauhdinhurman lisäksi, niin sitä. Sitä oloa, että toinen tietää pikkusormen väpäyksestä, mitä mä haluan. Ja mä näen sen korvien asennosta, mitä se miettii. Nyt mä nään vaan humuavat perskarvat ja korviin tungetut etukäpälät. Ja Carro näkee mun punasen naaman ja tautisen myöhäsolevan ohjauksen. Mä varon rimoja, jollon mä en voi ennakoida. Jollon se ei voi tietää, mihin mennään ja tällöin se päättää sen ihan ite. Mikä on loogista ja sitä, mitä sille on opetettu kolme vuotta. Gaash.. Mä NIIN ootan, että Carro sais toiset, ihanat pennet ja sit se steriloitais ja me voitais aleta treenaan. Siis Treenaan, isolla Teellä.
Särppäkin oli vähän pihalla. Se luki ite rataa, ohitteli esteitä ja haki vääriä. Kun ties, mitä haetaan, meni hienosti. Takaakierto oli hukassa: meni alta. Tonyn oma liike oli stop ja se teki heti tuon. Asia korjattiin tuplarimalla ja liikkeellä. Sit pelitti. Tää oli muuten eka kerta, kun Mr Rabbit meni yhellä rimalla! :) A oli hyvä, samoin kepit: se osaa ne äitiään paremmin (maailman nolointa). Lisäks se polkee ihanalla draivilla, kun suunta on oikea ja tietää, minne mennä. Pitkä on tie senkin kanssa pariks Tonyllä. Ompa jotain, mihin tähdätä.. Ja ni: se teki ekaa kertaa pussia!! :) Enää ei puutukaan kuin puomi, okseri, pöytä ja pituus.. muuria teki kans tänään apurimalla. Ehkä se siitä, pikkuhiljaa. Ei onneks oo kiire. Ja lystinpito mielessä!! :)
Pakko laittaa tähän loppuun, että ei saa käsittää väärin. Emmä Carrolle vihenen ollut tms. Se ei ollut moksiskaan mun karjumisesta, mikä toisaalta korpes mua entistä enempi.. ;) Se vaan on mun Kaa. Just tollasena. Mut, mä aion hioa sitä. Katotaan, mitä saan aikaan.. Eniten mua ärsyttää se, että mä oon ite NIIN pihalla. NIIIIIIN pihalla, että jos joku Etelä-Suomen asukki näkis mut, ni ei uskois, että mä oon mä. Että mä joskus osasinkin jotakin.. Niin se vaan menee. Onkohan niin, että laji kuin laji,sama homma? Että ei mitään takeita siitä, että vaikka joskus osaa jotakin, noi osais aina? Jos se homma loppuu kesken ja alotat aikain päästä uusiks, niin et enää osaakaan? Mä en ainakaan osaa. Sit vielä, kun koetata opetella sen uuden kaverin tyylin ja hioutua siihen, ni pissis oot? Mä ainakin oon. :D Mutta yhä ja edelleen mun suurin tavote on tuo pariutuminen. Vielä meistä tulee pari! Mä vannon.. :) Ehkä mä panen lenkilläkin Carron fleksiin ja sen huitelut on loppu ny! Mä konsultoin mun koirankieliystävääni Eraa: mietitään yhes!!
Tää on juonto-osio tän päiväsiin treeneihin: olin aamulla koirien kans lenkillä. Ja muistin, että mä oikeesti LÄHES vihaan kevättä. Mä inhoon sitä siks, että katupölyä on joka soppi täynnä, siitepöly hiipii nenään ja silmiin niin, että molemmat vuotaa. Ja mä INHOON sitä, että koirat saa ällöjä kindereitä sulaneen lumen alta.. Carro on jo monena päivänä vetänyt ties mitä kitusiinsa.. Kerran mä marssin sen perään karjuen ja kas, sen suusta putosi pala harmaata linnunnahkaa. Nam. Suurin osa sukelsi sen sisuksiin. Nooh, meillä siis kaikki, Säröä lukuunottamatta (sei oo niin ahne) syö aarteita. Hiisi ja Demi on siirtyneet p***a-linjalle, mut Repo ja CArro vetää muuta. Just noita nahkoja esim. Ja tänään, IHAN Loppulenkistä, mä näin, että Carro sai taas "vainun". Noh, mä ajattelin, ettei se menis: oltiin melki pihassa ja kotona oli ruoka paisumassa: sei KOSKAAN missaa ruokaa. Toisin kävi. Ei näkynyt miss Kaataa missään. Ja koska mä tiesin, ettei se oo kaukana, mä kiihdytin vauhtia ja ajattelin, että ÄLÄ kele tuu.. Ja niin päästiin pihaan muiden kans, vedin portin kiinni ja sivusilmällä näin, että Kaapeli tulee sata lasissa kauempana. Äkkiä sisälle muiden kans ja katoin sälekaihtimien raosta, kun se tulee portille. Mä kalisutin tahallani kodinhoitohuoneessa ruokakuppeja ja siitäkös se kiihtyi: haukkui aidan takana ja pyöri. Vaan EN menny. Annoin varmaan viis minsaa sen kärsiä. Mitäs jäi.. Sit menin sittä otta kurtussa hakemaan. Ja sei ollu moksiskaan!! Mä avasin portin ja komensin sen sivulle. Se pompsahtaa siihen ja naksasee mua hihasta. Otin uusiks, sama homma. Seurautin sitä muutaman metrin ja se teki häntä tötteröllä, naama naurussa ja näksi mua lahkeesta! Se on pirun itsenäinen.. joskus liikaakin.
Noh, sit muille ruoka ja äiti-poikapari autoon. Tony, mä ja Pia mentiin siis treenaan. Ja EN olis IKINÄ uskonut, mitä mä tein treeneissä.. Mä karjuin Carrolle niin kovaa, että mulla on kurkku kipiä.. Mä oon aina nyrpistellyt nenää niille, jotka karjuu koirilleen. Musta se on typerää, turhaa ja täysin hyödytöntä. Ja se ei kuulu koiran kans treeneihin. Koirahan tekee aina parhaansa. Noh, me tehtiin eka sellanen helpohko treeni. Ei mitään kikkailuja. Ja toka treenissä piti ottaa yks vippi, siitä haltuunotto ja "tyrkkyputken" ohi. Ja Carro ei tullut yhtään kertaa mun käteen. EI YHTÄÄN!! Mä näin vaan sen puonsilmän, kun se viuhtoi sinne tyrkkypäähän. Mä sihisin, suhisin, tömistin, käskin, komensin. Ei. Sit mä karjuin. CARRO TÄNNEEEEE ja tömistin. Eka se vaan meni siltikin pukeen. Mut SIT se tuli. Ja sai makkaraa! :) Mut silti.. mä en käsitä, että mä oon mokannu näin rankasti. Mun olis pitäny ottaa huomioon se, että tuo koira on niin tajuttoman itsenäinen muutenkin. Nyt mä oon vahvistanu koko ajan sen omaa radanlukutaitoa ja nyt mä sit niitän sitä viljaa, minkä oon kylväny. Ja syytönhän Carro siihen tavallaan on. Mut tavallaan mua ketuttaa se, ettei se ees vilkase mua, kun huudan. Se huutaa vaan takas, että joojoo. Ja mä näin, miten se tunki etukäpälät korviin samalla, kun juoksi. Ettei vaan kuulis.
Noh, oon mä ilonen siitä, että se on niin älyttömän tohkeissaan tuolla. Meni sen kamalan, raskaan pussinkin, kuin se olis ollut verkkokangasta. :) Tyhjää vaan. Keinu ja kepit pelitti, rengas ja A kans. Muutama rima, ei paljon, mut sen verran, että tympäs vähän. Emmä sitä sille kertonu, mutta itteä ärtzytti. Etenee hyvin, osaa jo jotain. Mutta, edelleenkään, me ei olla yhtään pari. Ja jos mä jotain agissa kaipaan tuon vauhdinhurman lisäksi, niin sitä. Sitä oloa, että toinen tietää pikkusormen väpäyksestä, mitä mä haluan. Ja mä näen sen korvien asennosta, mitä se miettii. Nyt mä nään vaan humuavat perskarvat ja korviin tungetut etukäpälät. Ja Carro näkee mun punasen naaman ja tautisen myöhäsolevan ohjauksen. Mä varon rimoja, jollon mä en voi ennakoida. Jollon se ei voi tietää, mihin mennään ja tällöin se päättää sen ihan ite. Mikä on loogista ja sitä, mitä sille on opetettu kolme vuotta. Gaash.. Mä NIIN ootan, että Carro sais toiset, ihanat pennet ja sit se steriloitais ja me voitais aleta treenaan. Siis Treenaan, isolla Teellä.
Särppäkin oli vähän pihalla. Se luki ite rataa, ohitteli esteitä ja haki vääriä. Kun ties, mitä haetaan, meni hienosti. Takaakierto oli hukassa: meni alta. Tonyn oma liike oli stop ja se teki heti tuon. Asia korjattiin tuplarimalla ja liikkeellä. Sit pelitti. Tää oli muuten eka kerta, kun Mr Rabbit meni yhellä rimalla! :) A oli hyvä, samoin kepit: se osaa ne äitiään paremmin (maailman nolointa). Lisäks se polkee ihanalla draivilla, kun suunta on oikea ja tietää, minne mennä. Pitkä on tie senkin kanssa pariks Tonyllä. Ompa jotain, mihin tähdätä.. Ja ni: se teki ekaa kertaa pussia!! :) Enää ei puutukaan kuin puomi, okseri, pöytä ja pituus.. muuria teki kans tänään apurimalla. Ehkä se siitä, pikkuhiljaa. Ei onneks oo kiire. Ja lystinpito mielessä!! :)
Pakko laittaa tähän loppuun, että ei saa käsittää väärin. Emmä Carrolle vihenen ollut tms. Se ei ollut moksiskaan mun karjumisesta, mikä toisaalta korpes mua entistä enempi.. ;) Se vaan on mun Kaa. Just tollasena. Mut, mä aion hioa sitä. Katotaan, mitä saan aikaan.. Eniten mua ärsyttää se, että mä oon ite NIIN pihalla. NIIIIIIN pihalla, että jos joku Etelä-Suomen asukki näkis mut, ni ei uskois, että mä oon mä. Että mä joskus osasinkin jotakin.. Niin se vaan menee. Onkohan niin, että laji kuin laji,sama homma? Että ei mitään takeita siitä, että vaikka joskus osaa jotakin, noi osais aina? Jos se homma loppuu kesken ja alotat aikain päästä uusiks, niin et enää osaakaan? Mä en ainakaan osaa. Sit vielä, kun koetata opetella sen uuden kaverin tyylin ja hioutua siihen, ni pissis oot? Mä ainakin oon. :D Mutta yhä ja edelleen mun suurin tavote on tuo pariutuminen. Vielä meistä tulee pari! Mä vannon.. :) Ehkä mä panen lenkilläkin Carron fleksiin ja sen huitelut on loppu ny! Mä konsultoin mun koirankieliystävääni Eraa: mietitään yhes!!
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Uno
one, ett, YKSI! :) Siinä eilisen treenien alastulleiden rimojen määrä. Ja sekin tuli ihan puhtaalla ja huisinrumalla ohjausvirheellä. Mä panin rimat kaikki eri korkuudelle ja se toimi. Oli ihanaa! Meillä oli muutoinkin ihana jälleennäkeminen: mä tulin kymmenen yli kuus juna-asemalle, minne Tony oli vienyt päivällä pikku Yarkun mua ootteleen. Etujalkatilassa oli mulle Hurttapuku ja treenilivi sekä ditat. Sit posotin hallille suoraan, vessaan vaatteiden vaihtoon ja kouluttamaan alkeiskurssia: kuuden ryhmää en ennättänyt kouluttamaan. Ennen alkeiskurssin alkua mä ennätin pussailemaan pikkukaata! ;) Oli ikävä, kaikkia koiria ja ehkä Tonyäkin, ainakin pikkuisen. :) Hassua muuten, miten koirat on livenä aina erinäkösiä, kuin mielikuvassa reissussa. Kaikki oli ihanampia oikeina! Kaapeli ilahtui (tietenkin) mun näkemisestä ja kun lähettiin verkkaan, sen naama nauroi! Toki se vois olla siitäkin, et pääsi treenaan, mut en usko tietenkään... *hihittelee* Noh, mä olin tässä mun huippukunnossa ihan punanaamanen jo ennen treeniä: mä juoksin n. puolet verkasta ja se on OIKEESTI veretliikkeellepanevaa. Ja ni: mä melki astuin juostessa kuolleen sammakon päälle!! Iljettävää.. se makas vatta pystyssä tien reunassa. Mä päätin heti mielessäni, et se on kuollu sisäseen verenvuotoon, kun sitä on purru kyy. Ja sit mun lenkki menikin kytätessä tienreunoja.. mä INHOON ja PELKÄÄN KUOLLAKSENI käärmeitä. Niin kauheita olentoja.. vaikkakin ne ite on siihen syyttömiä. Mä tiiän.
Noh, mut oleelliseen. Treenit siis meni silleen semihyvin. Kaa hyppi siis hyvin, pareemmin kuin viimeks ja se meni muutenkin taas, kun punanen, karvanen mato. Lujaa ja matalana. Ja se haukkui mennessään! :) hih! Se osaa enemmän, kuin mä luulisin tällä treenillä. Mut se on NIIN kuriton. Se ei pysähtyny puomilla kertaakaan. Paitti JOS siellä on kohde. Se siis ei osaa puomia ilman namia siellä etäällä. Jos sitä ei ollut, levitti Kaa taas nakhapoimukainalonsa ja liiteli kauas kontaktin jälkeiseen elämään ja sieltä suoraan putkeen, mikä siinsi horisontissa. *hih again*. Mut minkäs sille mahtaa. Agilityhän on vauhdikas ja hauska urheilulaji ja Kaa tietää sen. Kukaan ei oo kertonu sille kartturin merkityksestä. Mun pitää kertoa se joku päivä ja murtaa sen lapsenusko: sei tiiäkään kaikkea ite. ;D Kepitki meni hyvin. Ja -tattadattadaa- kaikesta rohkaistuneena miun punainen rasvattu matonen on ilmoitettu kisaamaan Lagun vappurientoihin kahtena vikana päivänä. Suapi nähä sit, kun hetki lyö, et mitens käyp.. ;)
Noh, mut oleelliseen. Treenit siis meni silleen semihyvin. Kaa hyppi siis hyvin, pareemmin kuin viimeks ja se meni muutenkin taas, kun punanen, karvanen mato. Lujaa ja matalana. Ja se haukkui mennessään! :) hih! Se osaa enemmän, kuin mä luulisin tällä treenillä. Mut se on NIIN kuriton. Se ei pysähtyny puomilla kertaakaan. Paitti JOS siellä on kohde. Se siis ei osaa puomia ilman namia siellä etäällä. Jos sitä ei ollut, levitti Kaa taas nakhapoimukainalonsa ja liiteli kauas kontaktin jälkeiseen elämään ja sieltä suoraan putkeen, mikä siinsi horisontissa. *hih again*. Mut minkäs sille mahtaa. Agilityhän on vauhdikas ja hauska urheilulaji ja Kaa tietää sen. Kukaan ei oo kertonu sille kartturin merkityksestä. Mun pitää kertoa se joku päivä ja murtaa sen lapsenusko: sei tiiäkään kaikkea ite. ;D Kepitki meni hyvin. Ja -tattadattadaa- kaikesta rohkaistuneena miun punainen rasvattu matonen on ilmoitettu kisaamaan Lagun vappurientoihin kahtena vikana päivänä. Suapi nähä sit, kun hetki lyö, et mitens käyp.. ;)
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Agimaraton
päivä oli eilen. Meillä on Tonden kanssa semmoinen reipas neljän tunnin agilitypäivä tuo tiistai. Särö treenaa Tonyn kanssa kuudesta seiskaan ja mä oon ope. Sit on alkeiskurssi, mikä pidetään puokkiin ja sit Carro treenaa kasista ysiin ja Tony koutsaa meitä. Sit, kun alku- ja loppuverkkaan varaa sen about puolihoo, ni kas, neljä tuntia. Eiks siinä ajassa jo juosta joku maraton? :)
Särö siis ekassa ryhmässä. Mua nauratti! :) Se on aika liikkis. Tekee kovasti töitä, että pääsee lujaa. :) Ärisee ja haukkuu mennessään, etenkin, kun pitäisi (nimenomaan) kääntyä! Tony sai joka kerta haukut! :D Kääntyä sei osaa: poimii esteitä ja etenee. Mut eipä se voikaan osata, kun ei sitoo sille opetettu. Puhuttiinkin, että sitä pitää nyt ruveta Särpälle opettamaan. Sen hypyt oli varustettu kahdella rimalla ja toinen pää oli 40:ssä ja toinen 30-35cm. Nou brobleemo. kop-kop.. Välillä tuli vielä semmoinen shelttiohitus, satunnaisesti. Mut eipä se mittään. Son musta ihana.. :D Yllätys! :)
Sit oli alkeiskurssin vuoro. Non kyllä ihania!! Putkea, hyppyä ja pöytää kerettiin tekeen. Ensin niin, että Tony otti hyppyä puolen väen kans ja mä putkea toisten kans. Sit vaihdos ja sit mä läksinkin verkkaan Carroa ja Tony jäi opettaan pöytää. Voi elämä kun mä tykkään nähdä, miten koirat oivaltaa ja oppii! Ne on innoissaan, iloisia ja ohjaajat hymyilee paljon! :) Ihanaa!! Muston kiva opettaa niin, ettei pureksita valmiiks: koirat saa ite tajuta, mitä haetaan. Mahtavaa!!
Ja sit Kaabelin ryhmä. Meillä on käynyt mieletön flaksi, sillä kaikki kolme ryhmää on tosi mukavia!! Molempien ryhmien väki kävi verkkaassa hyvin ja mä turhaan ressasin sillä itteeni. Tony oli tehny ihan ookoo treenin ja silläkin oli sama teema, kuin mulla ekan porukan kanssa. Vauhti ja hallittavuus. Se on muuten hankala aihe! Oikeesti. Carro meni tosi hienosti!! Mutta.. tiiätte kyllä.. Ei, nei ollu kepit: se meni ne J U M A L A I S E S T I !!! Kovaa ja oikein! Ihan IMI niitä!! Mä niin naatin!! Mut ne rimat.. mäenkestätätäenääyhtään. Oikeesti. Mulla olis valmis koira. Ihan kisavalmis. Mut.. nii-i. Ei kandeekaan. Ei mitään järkeä, jos rimat ei pysy. Tosin, mä myönnän, puolet tuli mun mokilla alas. Tai reilukin puolet. Mut silti. Mä oon aina ollu sitä mieltä, ettei koiran sais piitata, vaikka ohjaaja tekis kärrynpyörää. Mä paiskon kättä kurveissa alas ja kiljun maaliriman päällä jippiitä. Ja sei kestä niitä. Heti kolajaa. Joten, mun pitää skarpata ja Carron pitää skarpata. Jos yhessä? :)
Oli silti kivaa ja himottaa treenata. Mä nimittäin jouduin kans miettiin ohjausta ja vetoja jne. Ja ne toimi!! Miun pikkukaa ymmärsi, mitä tarkotin vastasen vedolla, vippauksella, leikkauksilla jne. Ehkä se joskus ymmärtää, mitä tarkotetaan "hyppy"-käskyillä? :D
Särö siis ekassa ryhmässä. Mua nauratti! :) Se on aika liikkis. Tekee kovasti töitä, että pääsee lujaa. :) Ärisee ja haukkuu mennessään, etenkin, kun pitäisi (nimenomaan) kääntyä! Tony sai joka kerta haukut! :D Kääntyä sei osaa: poimii esteitä ja etenee. Mut eipä se voikaan osata, kun ei sitoo sille opetettu. Puhuttiinkin, että sitä pitää nyt ruveta Särpälle opettamaan. Sen hypyt oli varustettu kahdella rimalla ja toinen pää oli 40:ssä ja toinen 30-35cm. Nou brobleemo. kop-kop.. Välillä tuli vielä semmoinen shelttiohitus, satunnaisesti. Mut eipä se mittään. Son musta ihana.. :D Yllätys! :)
Sit oli alkeiskurssin vuoro. Non kyllä ihania!! Putkea, hyppyä ja pöytää kerettiin tekeen. Ensin niin, että Tony otti hyppyä puolen väen kans ja mä putkea toisten kans. Sit vaihdos ja sit mä läksinkin verkkaan Carroa ja Tony jäi opettaan pöytää. Voi elämä kun mä tykkään nähdä, miten koirat oivaltaa ja oppii! Ne on innoissaan, iloisia ja ohjaajat hymyilee paljon! :) Ihanaa!! Muston kiva opettaa niin, ettei pureksita valmiiks: koirat saa ite tajuta, mitä haetaan. Mahtavaa!!
Ja sit Kaabelin ryhmä. Meillä on käynyt mieletön flaksi, sillä kaikki kolme ryhmää on tosi mukavia!! Molempien ryhmien väki kävi verkkaassa hyvin ja mä turhaan ressasin sillä itteeni. Tony oli tehny ihan ookoo treenin ja silläkin oli sama teema, kuin mulla ekan porukan kanssa. Vauhti ja hallittavuus. Se on muuten hankala aihe! Oikeesti. Carro meni tosi hienosti!! Mutta.. tiiätte kyllä.. Ei, nei ollu kepit: se meni ne J U M A L A I S E S T I !!! Kovaa ja oikein! Ihan IMI niitä!! Mä niin naatin!! Mut ne rimat.. mäenkestätätäenääyhtään. Oikeesti. Mulla olis valmis koira. Ihan kisavalmis. Mut.. nii-i. Ei kandeekaan. Ei mitään järkeä, jos rimat ei pysy. Tosin, mä myönnän, puolet tuli mun mokilla alas. Tai reilukin puolet. Mut silti. Mä oon aina ollu sitä mieltä, ettei koiran sais piitata, vaikka ohjaaja tekis kärrynpyörää. Mä paiskon kättä kurveissa alas ja kiljun maaliriman päällä jippiitä. Ja sei kestä niitä. Heti kolajaa. Joten, mun pitää skarpata ja Carron pitää skarpata. Jos yhessä? :)
Oli silti kivaa ja himottaa treenata. Mä nimittäin jouduin kans miettiin ohjausta ja vetoja jne. Ja ne toimi!! Miun pikkukaa ymmärsi, mitä tarkotin vastasen vedolla, vippauksella, leikkauksilla jne. Ehkä se joskus ymmärtää, mitä tarkotetaan "hyppy"-käskyillä? :D
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Huomenta maailma!
Mä oon EHKÄ herännyt. Nukuin n. 12 hoo ja väsyttäis vieläkin. Silmät on turvonneet viirut ja täällä mä löhöän sängyssä läppärin kanssa. Oikeesti. :D Reissaaminen verottaa, vallankin tällä ikää. ;)
Reissu oli pääsääntöisesti hurjan mukava: kiitos Pia ja Sleeplessin tytöt seurasta!! Mut, täytyy sanoa, että Pian kennelnimi tuli todeksi reissussa! :D Mei nimittäin varmaan kolmea tuntia enempää nukuttu pa-la.. Huone oli nyrkin kokoinen neliö, missä juur mahtui olemaan kaks sänkyä ja pöytä. Koirat pomppi koko yön sängystä toiseen.. aargh! Bounty on aika tiukka mamma ja se kävi välillä häätämässä Säröä pois mun sängystä, että pääsi ite sinne. Ja sit toisinpäin. Ja muutenkin: kuuma oli, kuin *siellä* ja koirat oli varmaan sikskin levottomia. Ei siis mikään hotellitason yöpyminen, paitti hinnaltaan.. Mut, pääasia, että oli huone. Ehkä. ;)
Mentiin sit aamusta kattoon näyttelypaikkaa ja se näytti aika pieneltä. Muisteltiin sit menneitä erkkareita (ihan, ku mä muka olisin käynyt niissä paljonki.. :D) ja todettiin, ettei ne ennenkään mitään tilaihmeitä oo olleet, joten varmaan mahutaan ihan hyvin. Ja niin mahuttiinkin. Junnunartut ja pennut oli pienessä huoneessa, mut mullei oo mitään käsitystä, miten sinne oli sovittu, sillä mä en siellä edes käynyt- omat koirat oli isommissa kehissä.
Mukavaa oli nähdä taas neiti Xy: sillä oli ollut varsinainen extreme reissu, sillä aa: se oli tullut pe illalla LENTOKONEELLA!! Joo-o!! Ja lento oli mennyt sikahyvin: Katarina sanoi, ettei he enää aio liikkua muuten, kuin lentäen kaikki kauppamatkatkin Xyn kanssa: neiti oli vaan nukkunut, jopa kiihdytysvaiheessa... :) Sit bee, näyttelypaikalle Katarina oli vetänyt Xyn sellasessa pyöränperässä hinattavassa kärryssä!! :D Mä en sitä iloa nähnyt, mutta kuulemma se oli ollut..hmm.. mielenkiintoista! :D Xyn päivä meni musta tosi hyvin: se esiintyi riemukkaasti, ei väistänyt tuomaria yhtään, pomppi välillä riemuissaan ilmaan ja oli oma, ihana itsensä. Sen turkki ei ollut vielä ennättänyt kasvaa ja sen arvostelussa lukikin, että puolivälissä turkkia. Ja se sai EH:n, mikä oli ihan jees. Tuomareilla oli nimittäin käytössä koko skaala eristä hyllyyn. Lisään arvostelun Xyn näyttelysivulle tän päivän aikana.
Sit velipoika. Särö oli NIIN miestä, kun pääsi paikalle. Elämä.. sen häntä asui selkälinjan yläpuolella. Mut enää mä en siitä ahistu, sillä mä tiiän, että sen saa alas. Sillä ei ole ongelmana hännän kiinnitys: häntä on normisti ihan hienosti ja tuo on vaan henkistä hännänkantoa. Ja sanottakoon, että mua kyllä lohdutti huomata, miten moni uros kantoi korkealla häntää, etenkin kehän ulkopuolella. Ja, sanottakoon sekin, että mä kyllä tykkään, että mieluummin se häntä pilvissä, kuin tiukasti vatsaa vasten.. Junnu-uroksia oli 23 ja siinä vaiheessa se kehä kyllä totisesti tuntui pieneltä.. Onneksi yksilöarvostelun aikaan oli sit sitä tilaa. Särö esiintyi musta hyvin. Itehän sitä ei niin näe, kun on sen kanssa, mut se oli oma itsensä. Sitä suunnattomasti tympii tuo näyttelyttäminen, kun son niin tylsää, mutta se on sillon semmonen rento, oma itsensä. Arvostelu on musta hyvä ja senkin mä lisään Särön sivuille tänään. Särö oli eri 4:n tuossa ryhmässä. Ja moon siihen tyytyväinen. Päivän tavote oli saada lammas (pehmolelu, joka jaettiin neljälle ekalle) ja se me saatiin! :) Pia sai kans sekä Bountyn että Pätkiksen kanssa lampaat, joten moltiin tyytyväisiä!! Lisäksi, bonuksena, mä EHKÄ löysin Kaapelin tulvaisuuden sulhon.. ;) Mä en puhu siitä vielä enempää, asia hautukoon jne.
Onnea menestyneille!! Erityskiitos vielä Pialle!! Vähän vähemmän saat jatkossa mua kiduttaa mun mokailujen kanssa, mut muuten olit korvaamaton! :) Oli myös superihanaa nähdä Anua ja perhettään: tolette aina niin kultaisia ja herttaisia!! :) Myös Bodil oli ihana nähdä: tähän asti olen kuvitellut sen vain kuvien perusteella!! Anun mä näen täällä seuraavan kerran vappuna: hauskaa!!
Mä päivittelen kotisivut tänään, lupaan. Sänky vaikenee, mutta vain hetkeksi. Ugh. :D
Reissu oli pääsääntöisesti hurjan mukava: kiitos Pia ja Sleeplessin tytöt seurasta!! Mut, täytyy sanoa, että Pian kennelnimi tuli todeksi reissussa! :D Mei nimittäin varmaan kolmea tuntia enempää nukuttu pa-la.. Huone oli nyrkin kokoinen neliö, missä juur mahtui olemaan kaks sänkyä ja pöytä. Koirat pomppi koko yön sängystä toiseen.. aargh! Bounty on aika tiukka mamma ja se kävi välillä häätämässä Säröä pois mun sängystä, että pääsi ite sinne. Ja sit toisinpäin. Ja muutenkin: kuuma oli, kuin *siellä* ja koirat oli varmaan sikskin levottomia. Ei siis mikään hotellitason yöpyminen, paitti hinnaltaan.. Mut, pääasia, että oli huone. Ehkä. ;)
Mentiin sit aamusta kattoon näyttelypaikkaa ja se näytti aika pieneltä. Muisteltiin sit menneitä erkkareita (ihan, ku mä muka olisin käynyt niissä paljonki.. :D) ja todettiin, ettei ne ennenkään mitään tilaihmeitä oo olleet, joten varmaan mahutaan ihan hyvin. Ja niin mahuttiinkin. Junnunartut ja pennut oli pienessä huoneessa, mut mullei oo mitään käsitystä, miten sinne oli sovittu, sillä mä en siellä edes käynyt- omat koirat oli isommissa kehissä.
Mukavaa oli nähdä taas neiti Xy: sillä oli ollut varsinainen extreme reissu, sillä aa: se oli tullut pe illalla LENTOKONEELLA!! Joo-o!! Ja lento oli mennyt sikahyvin: Katarina sanoi, ettei he enää aio liikkua muuten, kuin lentäen kaikki kauppamatkatkin Xyn kanssa: neiti oli vaan nukkunut, jopa kiihdytysvaiheessa... :) Sit bee, näyttelypaikalle Katarina oli vetänyt Xyn sellasessa pyöränperässä hinattavassa kärryssä!! :D Mä en sitä iloa nähnyt, mutta kuulemma se oli ollut..hmm.. mielenkiintoista! :D Xyn päivä meni musta tosi hyvin: se esiintyi riemukkaasti, ei väistänyt tuomaria yhtään, pomppi välillä riemuissaan ilmaan ja oli oma, ihana itsensä. Sen turkki ei ollut vielä ennättänyt kasvaa ja sen arvostelussa lukikin, että puolivälissä turkkia. Ja se sai EH:n, mikä oli ihan jees. Tuomareilla oli nimittäin käytössä koko skaala eristä hyllyyn. Lisään arvostelun Xyn näyttelysivulle tän päivän aikana.
Sit velipoika. Särö oli NIIN miestä, kun pääsi paikalle. Elämä.. sen häntä asui selkälinjan yläpuolella. Mut enää mä en siitä ahistu, sillä mä tiiän, että sen saa alas. Sillä ei ole ongelmana hännän kiinnitys: häntä on normisti ihan hienosti ja tuo on vaan henkistä hännänkantoa. Ja sanottakoon, että mua kyllä lohdutti huomata, miten moni uros kantoi korkealla häntää, etenkin kehän ulkopuolella. Ja, sanottakoon sekin, että mä kyllä tykkään, että mieluummin se häntä pilvissä, kuin tiukasti vatsaa vasten.. Junnu-uroksia oli 23 ja siinä vaiheessa se kehä kyllä totisesti tuntui pieneltä.. Onneksi yksilöarvostelun aikaan oli sit sitä tilaa. Särö esiintyi musta hyvin. Itehän sitä ei niin näe, kun on sen kanssa, mut se oli oma itsensä. Sitä suunnattomasti tympii tuo näyttelyttäminen, kun son niin tylsää, mutta se on sillon semmonen rento, oma itsensä. Arvostelu on musta hyvä ja senkin mä lisään Särön sivuille tänään. Särö oli eri 4:n tuossa ryhmässä. Ja moon siihen tyytyväinen. Päivän tavote oli saada lammas (pehmolelu, joka jaettiin neljälle ekalle) ja se me saatiin! :) Pia sai kans sekä Bountyn että Pätkiksen kanssa lampaat, joten moltiin tyytyväisiä!! Lisäksi, bonuksena, mä EHKÄ löysin Kaapelin tulvaisuuden sulhon.. ;) Mä en puhu siitä vielä enempää, asia hautukoon jne.
Onnea menestyneille!! Erityskiitos vielä Pialle!! Vähän vähemmän saat jatkossa mua kiduttaa mun mokailujen kanssa, mut muuten olit korvaamaton! :) Oli myös superihanaa nähdä Anua ja perhettään: tolette aina niin kultaisia ja herttaisia!! :) Myös Bodil oli ihana nähdä: tähän asti olen kuvitellut sen vain kuvien perusteella!! Anun mä näen täällä seuraavan kerran vappuna: hauskaa!!
Mä päivittelen kotisivut tänään, lupaan. Sänky vaikenee, mutta vain hetkeksi. Ugh. :D
torstai 2. huhtikuuta 2009
Tuuliviiri yllä talon katon
Se on mun lähipiirin miesten teemalaulu. Mä oon tullut tulokseen, että miehet muuttaa mieltään koko ajan eikä ne pysy päätöksissään. Eiku, jos sittekkin, mä oon ajatellu.. tiiättehän? Niinpä meidän perheen naiset rallattaakin usein miehilleen tuota tuuliviirilaulua. Ja nyt MÄ oon tuuliviiri! Mä oon NIIN muuttanut mieltä.. :D
Oon nimittäin seuraillut shelttien näyttelyväkeä jonkun vuoden. En tiiviisti, tosissani tai muutenkaan vakavasti, kunhan olen kahtellut. Ja tullut tulokseen, että väki jakaantuu kahtia. Joko siihen, että koiraa EI SAA pestä lähellä näyttelyä: turkki leijuu, irtoaa jne. Tai siihen, joka pesee koiransa ihan näyttelyn kynnyksellä. Mä olen kuulunut aiemmin kastiin aa. Minen koiraani ole näyttelyä ennen pessyt, kuin valkoisilta alueilta. Enkä aikonut pestä nytkään. Vaan.. Säröltä on alennut irtoamaan tukka. Pohjavillaklimppejä alkoi näkyä ja annoin Tonylle ukaasin, että kaikkia muita SAA harjailla, paitti Säröä; sillä on näyttely tulossa. Tai no, monta.. ja niin oli Tony kiltti. No, ne jotka tuntee mut, tietää, etten mä voi kestää koiria, joiden turkki on ruokkoamaton.. (ei mitään paineita kelleen.. ;D). Mä aikani tuota Säröä katselin, tunnustelin ja tuskailin.. Anu tuli (kiitos vieläkin miljoonasti Anu!!) Säröä eilen siistimään ja mä avauduin ahistukseni kanssa. Ja Anu sano, et no mikset pese ja harjaa sitä? Mä sit mietin tovin ja tulin tulokseen, että hiiteen näyttelyt, josse siitä on kiinni! Ja niin mä pesin ja föönasin sekä "vähän kampailin" Mr Pikkaraista. Jonka seurauksena mun eilinen imurointi on vitsi enää.. Meillä on satanut lunta. Pehmeää kuin unta.. ;) Sain (ihme ja kumma) Tonyn sen verran eilen avuksi, että piti Säröä lopuksi hetken aloillaan, kun föönasin ja harjasin sitä. Ja Tony oli IHAN kypsänä, kun karvaa leijui ja lensi joka paikkaan; silmiin, suuhun, nenään..vaatteista puhumattakaan. Mä heikkona hetkenäni lupasin, et imuroin tänäänkin.. Noh, IHAN katastrofiksi herra jänis ei muuttunut, mutta tuskin tuo tukka on "ihan" näyttelykoiran unelma. :D Mut, pääasia, että siinä ei ole enää klimppejä ja sen pohjavilla (ja koko tukka) on ihanan puhdas, ilmava.. ;)
Eip muut. Meen taas heiluttaan letkua a ´la Beam. (suosittelen; erittäin hyvä ostos!!) Toivotaan, et ne, mitkä irtoo, on jo irti.. muuten ei kehtaa mennä paikalle lain.. :D
Oon nimittäin seuraillut shelttien näyttelyväkeä jonkun vuoden. En tiiviisti, tosissani tai muutenkaan vakavasti, kunhan olen kahtellut. Ja tullut tulokseen, että väki jakaantuu kahtia. Joko siihen, että koiraa EI SAA pestä lähellä näyttelyä: turkki leijuu, irtoaa jne. Tai siihen, joka pesee koiransa ihan näyttelyn kynnyksellä. Mä olen kuulunut aiemmin kastiin aa. Minen koiraani ole näyttelyä ennen pessyt, kuin valkoisilta alueilta. Enkä aikonut pestä nytkään. Vaan.. Säröltä on alennut irtoamaan tukka. Pohjavillaklimppejä alkoi näkyä ja annoin Tonylle ukaasin, että kaikkia muita SAA harjailla, paitti Säröä; sillä on näyttely tulossa. Tai no, monta.. ja niin oli Tony kiltti. No, ne jotka tuntee mut, tietää, etten mä voi kestää koiria, joiden turkki on ruokkoamaton.. (ei mitään paineita kelleen.. ;D). Mä aikani tuota Säröä katselin, tunnustelin ja tuskailin.. Anu tuli (kiitos vieläkin miljoonasti Anu!!) Säröä eilen siistimään ja mä avauduin ahistukseni kanssa. Ja Anu sano, et no mikset pese ja harjaa sitä? Mä sit mietin tovin ja tulin tulokseen, että hiiteen näyttelyt, josse siitä on kiinni! Ja niin mä pesin ja föönasin sekä "vähän kampailin" Mr Pikkaraista. Jonka seurauksena mun eilinen imurointi on vitsi enää.. Meillä on satanut lunta. Pehmeää kuin unta.. ;) Sain (ihme ja kumma) Tonyn sen verran eilen avuksi, että piti Säröä lopuksi hetken aloillaan, kun föönasin ja harjasin sitä. Ja Tony oli IHAN kypsänä, kun karvaa leijui ja lensi joka paikkaan; silmiin, suuhun, nenään..vaatteista puhumattakaan. Mä heikkona hetkenäni lupasin, et imuroin tänäänkin.. Noh, IHAN katastrofiksi herra jänis ei muuttunut, mutta tuskin tuo tukka on "ihan" näyttelykoiran unelma. :D Mut, pääasia, että siinä ei ole enää klimppejä ja sen pohjavilla (ja koko tukka) on ihanan puhdas, ilmava.. ;)
Eip muut. Meen taas heiluttaan letkua a ´la Beam. (suosittelen; erittäin hyvä ostos!!) Toivotaan, et ne, mitkä irtoo, on jo irti.. muuten ei kehtaa mennä paikalle lain.. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)