Uno

one, ett, YKSI! :) Siinä eilisen treenien alastulleiden rimojen määrä. Ja sekin tuli ihan puhtaalla ja huisinrumalla ohjausvirheellä. Mä panin rimat kaikki eri korkuudelle ja se toimi. Oli ihanaa! Meillä oli muutoinkin ihana jälleennäkeminen: mä tulin kymmenen yli kuus juna-asemalle, minne Tony oli vienyt päivällä pikku Yarkun mua ootteleen. Etujalkatilassa oli mulle Hurttapuku ja treenilivi sekä ditat. Sit posotin hallille suoraan, vessaan vaatteiden vaihtoon ja kouluttamaan alkeiskurssia: kuuden ryhmää en ennättänyt kouluttamaan. Ennen alkeiskurssin alkua mä ennätin pussailemaan pikkukaata! ;) Oli ikävä, kaikkia koiria ja ehkä Tonyäkin, ainakin pikkuisen. :) Hassua muuten, miten koirat on livenä aina erinäkösiä, kuin mielikuvassa reissussa. Kaikki oli ihanampia oikeina! Kaapeli ilahtui (tietenkin) mun näkemisestä ja kun lähettiin verkkaan, sen naama nauroi! Toki se vois olla siitäkin, et pääsi treenaan, mut en usko tietenkään... *hihittelee* Noh, mä olin tässä mun huippukunnossa ihan punanaamanen jo ennen treeniä: mä juoksin n. puolet verkasta ja se on OIKEESTI veretliikkeellepanevaa. Ja ni: mä melki astuin juostessa kuolleen sammakon päälle!! Iljettävää.. se makas vatta pystyssä tien reunassa. Mä päätin heti mielessäni, et se on kuollu sisäseen verenvuotoon, kun sitä on purru kyy. Ja sit mun lenkki menikin kytätessä tienreunoja.. mä INHOON ja PELKÄÄN KUOLLAKSENI käärmeitä. Niin kauheita olentoja.. vaikkakin ne ite on siihen syyttömiä. Mä tiiän.

Noh, mut oleelliseen. Treenit siis meni silleen semihyvin. Kaa hyppi siis hyvin, pareemmin kuin viimeks ja se meni muutenkin taas, kun punanen, karvanen mato. Lujaa ja matalana. Ja se haukkui mennessään! :) hih! Se osaa enemmän, kuin mä luulisin tällä treenillä. Mut se on NIIN kuriton. Se ei pysähtyny puomilla kertaakaan. Paitti JOS siellä on kohde. Se siis ei osaa puomia ilman namia siellä etäällä. Jos sitä ei ollut, levitti Kaa taas nakhapoimukainalonsa ja liiteli kauas kontaktin jälkeiseen elämään ja sieltä suoraan putkeen, mikä siinsi horisontissa. *hih again*. Mut minkäs sille mahtaa. Agilityhän on vauhdikas ja hauska urheilulaji ja Kaa tietää sen. Kukaan ei oo kertonu sille kartturin merkityksestä. Mun pitää kertoa se joku päivä ja murtaa sen lapsenusko: sei tiiäkään kaikkea ite. ;D Kepitki meni hyvin. Ja -tattadattadaa- kaikesta rohkaistuneena miun punainen rasvattu matonen on ilmoitettu kisaamaan Lagun vappurientoihin kahtena vikana päivänä. Suapi nähä sit, kun hetki lyö, et mitens käyp.. ;)