Kipusi kapusi putosi

Se on kiinaksi vuoristokiipeilijä. :) Ja suomeksi Miiran agielämä. Mä oon joskus kiivennyt ylöspäin, suurin haavein ja toivein. Sit pääsin sinne ylös ja kolinkolin oon tullu ryminällä alas. Nymmä aion taas kiivetä. :) Ehkä.. :D

Tää on juonto-osio tän päiväsiin treeneihin: olin aamulla koirien kans lenkillä. Ja muistin, että mä oikeesti LÄHES vihaan kevättä. Mä inhoon sitä siks, että katupölyä on joka soppi täynnä, siitepöly hiipii nenään ja silmiin niin, että molemmat vuotaa. Ja mä INHOON sitä, että koirat saa ällöjä kindereitä sulaneen lumen alta.. Carro on jo monena päivänä vetänyt ties mitä kitusiinsa.. Kerran mä marssin sen perään karjuen ja kas, sen suusta putosi pala harmaata linnunnahkaa. Nam. Suurin osa sukelsi sen sisuksiin. Nooh, meillä siis kaikki, Säröä lukuunottamatta (sei oo niin ahne) syö aarteita. Hiisi ja Demi on siirtyneet p***a-linjalle, mut Repo ja CArro vetää muuta. Just noita nahkoja esim. Ja tänään, IHAN Loppulenkistä, mä näin, että Carro sai taas "vainun". Noh, mä ajattelin, ettei se menis: oltiin melki pihassa ja kotona oli ruoka paisumassa: sei KOSKAAN missaa ruokaa. Toisin kävi. Ei näkynyt miss Kaataa missään. Ja koska mä tiesin, ettei se oo kaukana, mä kiihdytin vauhtia ja ajattelin, että ÄLÄ kele tuu.. Ja niin päästiin pihaan muiden kans, vedin portin kiinni ja sivusilmällä näin, että Kaapeli tulee sata lasissa kauempana. Äkkiä sisälle muiden kans ja katoin sälekaihtimien raosta, kun se tulee portille. Mä kalisutin tahallani kodinhoitohuoneessa ruokakuppeja ja siitäkös se kiihtyi: haukkui aidan takana ja pyöri. Vaan EN menny. Annoin varmaan viis minsaa sen kärsiä. Mitäs jäi.. Sit menin sittä otta kurtussa hakemaan. Ja sei ollu moksiskaan!! Mä avasin portin ja komensin sen sivulle. Se pompsahtaa siihen ja naksasee mua hihasta. Otin uusiks, sama homma. Seurautin sitä muutaman metrin ja se teki häntä tötteröllä, naama naurussa ja näksi mua lahkeesta! Se on pirun itsenäinen.. joskus liikaakin.

Noh, sit muille ruoka ja äiti-poikapari autoon. Tony, mä ja Pia mentiin siis treenaan. Ja EN olis IKINÄ uskonut, mitä mä tein treeneissä.. Mä karjuin Carrolle niin kovaa, että mulla on kurkku kipiä.. Mä oon aina nyrpistellyt nenää niille, jotka karjuu koirilleen. Musta se on typerää, turhaa ja täysin hyödytöntä. Ja se ei kuulu koiran kans treeneihin. Koirahan tekee aina parhaansa. Noh, me tehtiin eka sellanen helpohko treeni. Ei mitään kikkailuja. Ja toka treenissä piti ottaa yks vippi, siitä haltuunotto ja "tyrkkyputken" ohi. Ja Carro ei tullut yhtään kertaa mun käteen. EI YHTÄÄN!! Mä näin vaan sen puonsilmän, kun se viuhtoi sinne tyrkkypäähän. Mä sihisin, suhisin, tömistin, käskin, komensin. Ei. Sit mä karjuin. CARRO TÄNNEEEEE ja tömistin. Eka se vaan meni siltikin pukeen. Mut SIT se tuli. Ja sai makkaraa! :) Mut silti.. mä en käsitä, että mä oon mokannu näin rankasti. Mun olis pitäny ottaa huomioon se, että tuo koira on niin tajuttoman itsenäinen muutenkin. Nyt mä oon vahvistanu koko ajan sen omaa radanlukutaitoa ja nyt mä sit niitän sitä viljaa, minkä oon kylväny. Ja syytönhän Carro siihen tavallaan on. Mut tavallaan mua ketuttaa se, ettei se ees vilkase mua, kun huudan. Se huutaa vaan takas, että joojoo. Ja mä näin, miten se tunki etukäpälät korviin samalla, kun juoksi. Ettei vaan kuulis.

Noh, oon mä ilonen siitä, että se on niin älyttömän tohkeissaan tuolla. Meni sen kamalan, raskaan pussinkin, kuin se olis ollut verkkokangasta. :) Tyhjää vaan. Keinu ja kepit pelitti, rengas ja A kans. Muutama rima, ei paljon, mut sen verran, että tympäs vähän. Emmä sitä sille kertonu, mutta itteä ärtzytti. Etenee hyvin, osaa jo jotain. Mutta, edelleenkään, me ei olla yhtään pari. Ja jos mä jotain agissa kaipaan tuon vauhdinhurman lisäksi, niin sitä. Sitä oloa, että toinen tietää pikkusormen väpäyksestä, mitä mä haluan. Ja mä näen sen korvien asennosta, mitä se miettii. Nyt mä nään vaan humuavat perskarvat ja korviin tungetut etukäpälät. Ja Carro näkee mun punasen naaman ja tautisen myöhäsolevan ohjauksen. Mä varon rimoja, jollon mä en voi ennakoida. Jollon se ei voi tietää, mihin mennään ja tällöin se päättää sen ihan ite. Mikä on loogista ja sitä, mitä sille on opetettu kolme vuotta. Gaash.. Mä NIIN ootan, että Carro sais toiset, ihanat pennet ja sit se steriloitais ja me voitais aleta treenaan. Siis Treenaan, isolla Teellä.

Särppäkin oli vähän pihalla. Se luki ite rataa, ohitteli esteitä ja haki vääriä. Kun ties, mitä haetaan, meni hienosti. Takaakierto oli hukassa: meni alta. Tonyn oma liike oli stop ja se teki heti tuon. Asia korjattiin tuplarimalla ja liikkeellä. Sit pelitti. Tää oli muuten eka kerta, kun Mr Rabbit meni yhellä rimalla! :) A oli hyvä, samoin kepit: se osaa ne äitiään paremmin (maailman nolointa). Lisäks se polkee ihanalla draivilla, kun suunta on oikea ja tietää, minne mennä. Pitkä on tie senkin kanssa pariks Tonyllä. Ompa jotain, mihin tähdätä.. Ja ni: se teki ekaa kertaa pussia!! :) Enää ei puutukaan kuin puomi, okseri, pöytä ja pituus.. muuria teki kans tänään apurimalla. Ehkä se siitä, pikkuhiljaa. Ei onneks oo kiire. Ja lystinpito mielessä!! :)

Pakko laittaa tähän loppuun, että ei saa käsittää väärin. Emmä Carrolle vihenen ollut tms. Se ei ollut moksiskaan mun karjumisesta, mikä toisaalta korpes mua entistä enempi.. ;) Se vaan on mun Kaa. Just tollasena. Mut, mä aion hioa sitä. Katotaan, mitä saan aikaan.. Eniten mua ärsyttää se, että mä oon ite NIIN pihalla. NIIIIIIN pihalla, että jos joku Etelä-Suomen asukki näkis mut, ni ei uskois, että mä oon mä. Että mä joskus osasinkin jotakin.. Niin se vaan menee. Onkohan niin, että laji kuin laji,sama homma? Että ei mitään takeita siitä, että vaikka joskus osaa jotakin, noi osais aina? Jos se homma loppuu kesken ja alotat aikain päästä uusiks, niin et enää osaakaan? Mä en ainakaan osaa. Sit vielä, kun koetata opetella sen uuden kaverin tyylin ja hioutua siihen, ni pissis oot? Mä ainakin oon. :D Mutta yhä ja edelleen mun suurin tavote on tuo pariutuminen. Vielä meistä tulee pari! Mä vannon.. :) Ehkä mä panen lenkilläkin Carron fleksiin ja sen huitelut on loppu ny! Mä konsultoin mun koirankieliystävääni Eraa: mietitään yhes!!