Aika taas juoksee

johtuuko sit perinteisestä syystä, että mukavassa seurassa.. en tiä. Myös kiireitä on ollut, joten sekin vaikuttanee asiaan: ajankulua ei huomaa. Joka tapauksessa: Xy on asustellut meillä huomenna jo viikon. Enkä yhtään uskois sitä!! En olis IKÄÄNIKÄÄNIKÄÄN uskonut, miten hirmu hyvin sen kanssa menee. Miinuspisteet siitä mulle. Siis pessimistisyydestä. Xyhän on Kokkolassa sijoituksessa. Ja mä olin päättänyt, että tän viikon aikana mä selvitän pääni Xyn käyttämisen/käyttämättäjättämisen suhteen. Ja mä oon NIIINNIIN häpi!! Mä oon päättänyt, että Xy on sellainen koira, jota haluan käyttää. Ehottomasti!! Se on superkiva koira kotona ja lenkillä. Se on vilkas, terävä ja temperamenttinen. Mutta se osaa tosi hyvin rauhottua eikä se stressaa kylässä tms. Meillä on käynyt Xylle vieraita ihmisiä kylässä, eikä se oli kenestäkään ollut "moksiskaan". Tervehtii ja jättää sit "omaan arvoonsa". Vähän, ku Särö. Tai no, aika paljon. :) Tänään se kävi Pian ja Kukin sekä mun kanssa Jämsässä Kaisan luona. Se ei ollut koskaan käynytkään siellä ja oli hirmu fiksusti ja rennosti, alkua lukuunottamatta: isänsä olis halunnut leikkiä lemmenleikkiä tyttärensä kanssa.. kun kiihkeä isä vietiin eri tilaan, oli Xyn elämä iisiä. :) Lenkillä sen kanssa voi ohittaa koiria ilman pelkoa, vihaa tms. Voi vaan kävellä ohi. Ja eilen kävin Xyn kanssa Mustissa ja Mirrissä. Siellä oli 13 viikkoinen bulldogin pentu: liki Xyn kokoinen. Olin saletti, että Xy ei tyksi siitä: ruttuinen naama jne. Mutta Xy meni vastaan ja nuuski häntää heilutellen. Sitä pysyi pitää irti lenkillä: tulee kutsuttaessa ja pitää koko ajan kontaktia: käy tasasesti moikkaamassa/pökkäämässä mua käteen. AINOAN miinuksen se saa multa tuosta terävyydestään ja vilkkaudestaan: se näkee ja bongaa asioita. Kaikkiin se ei reagoi, mut musta tuntuu, että jos sillä on tylsää tms., keksii se "tekemistä". Ja välillä se on epävarma: esim. näyttelykehässä. Sit se siellä keksii jonkun asian, mistä kehittää "asian" itelleen. Ja siitä mä en oo tyksiny enkä tyksi nytkään. Mutta koska mä oon nyt nähnyt sen elämää arjessa, mä oon hirmu onnellinen. Nyt mä tiedän, miten hieno pieni koira se onkaan. Ja jos kaikki menee hyvin, astutetaan se seuraavasta juoksusta, eli n. 6kk päästä, jos rytmi pysyy samana. Aika jännää!! :) Siitä sit enempi joskus, jos aihetta on. Houp sou.

Sit eilisestä: käytiin superhienoissa lenkkimaisemissa: Tony vei mut ja koirat Lehtimäelle, "Etelä-Pohjanmaan Lappiin" Valkealammelle. IHAN SUPERmageet maisemat!! Ihan, ku lapissa.. Siellä meni eripitusia latupohjalenkkejä, jotka oli sellasella hakkeella päällystetty. Kangasmetsää, soita.. IHANAA!! Koirat sai kirmata: ketään ei tullu vastaan. Mä niin takuulla meen sinne vielä uudelleen.. Otin onneks kameran mukaan ja nappailin kuvia. Uus albumi sieltä Picasassamme. Ja tuo blogin uus kuva yläällä on sieltä. Siinä on mun kaks marjaani: Särö ja Xy. :)

Tänään mä pääsin haisteleen pentuja.. Kaisan seitsemää kuolemansyntiä (non niin sulosia, että käy sydämelle) ja Pialla oli KuKi (kusikikkeli- joo ei oo vielä parempaa nimeä.. :D) mukana. Oli kyllä mageet pennut kaikki!! Ekakski ne Kaisan viisviikoinen trio ja Pian Kuki on samasta isästä: Howardista. Ja mä tulin üüberonnelliseksi, että mulla on sen uroksen spermaa pakkasessa.. kaikkien pentujen luonne oli NIIN käsittämättömän hieno, että jos tommosia saa itelleenkin, ni pullat on hyvin uunissa. Sit oli vielä Kaisalla neljä abaut viikonikästä pötköä.. ihania!! Hassua nähä Kaisalla mustia pennejä kerralla monta.. ;) Mut ei oo koiraa karvoihin katsominen: niin hienoja olivat kaikki. Mustatki. :D Tuliaisena mä toin Bossen meille pariks viikoks hoitoon. Kaisa lähtee Italiaan reissuun jne. :) Joten koiramäärä ei ainakaan vähene.. Tosin, Xy lähtenee pian kotiinsa. Harmi. Olisin pitänyt sen mieluusti täälläkin, pidempäänkin. Mut ehkä viä joskus. Houp sou.

Eip muut. Täl er.

Hoitolainen

Ei juma.. mun KOKO teksti katos, kun koetin leikata ja liimata eikä täs valikos oo niitä.. EIIIIIIH!!

No. Ei auta. Nyt tuolla lukee, että VIRHE.. automaattinen tallennus epäonnistui. Kivat sille..

Elikä tiivistetysti sama. En jaksa enää koko hommaa kirjottaa uusiksi. Ekaks: Särö on toipunut ennalleen. JEE! Tosin, tälläkin erää se on sairas. Lemmensairas. :D Sisartaan kohtaan.. <3 Xy on meillä hoidossa, mikä on superkivaa!! Ihmisperheensä läks Itävaltaan agin ämmämmeihin ja saimme Xyn jo maanantaina meille: saamme pitää murua meillä kokonaisen viikon!! :) Mä tyksin NIIN!! Saan rauhassa katsoa ja tutkia, mikä Xy on naisiaan. Miten se meillä on ja viihtyy: rento, jännittääkö, leikkiikö.. jne. Koko jutun. Ja mä oon enemmän, kuin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin on mennyt!! Neiti on meillä täysin rento. Köllii kyljellään jne. Ainoa "pikkumiinus" tässä vierailussa on juoksuaika.. Hotdaysit on just päällä. Tai noh, Särön tän päivän huutamattomuudesta päätellen ne ehkä alkaa hiipua.. eilen ne oli vielä. Toivotaan, että tähän samaan hikeen saadaan Hotmamallekin juoksu. Menis tässä samalla.

Muuten ei ihmeempää. Treenattu ei ole. Tai mä en ole: hirveesti työkiireitä viime aikoina ja jotenkin oon asennoitunut, että Kaapelin juoksu on ihan koska vaan. Ja niin sen pitäiski olla. Eilen illalla ei viä ollut, mut tän päivän tilanne on tsekkaamatta. Joten Tampereen kisat su jää väliin. Mä en oo treenannut keppejä sit sen viime katastrofin.. voisin kyllä joku ilta kävellä hallille ja kokeilla. Ehkä. Eikai tässä voi loppuiäkseen pää pensaassa istua.

Ja sit, ympyrä sulkeutuu tän kirjotuksen kohalla: alotin siitä, että Xy on meillä, koska on agin ämmämmät. Mä katoin äsken liiton blogisivustosta videon medeistä: niiden joukkueradasta. Ja mua itkettää.. Eka: sielä on kaks mun vanhaa seura- ja treenikaveria. Jari on ollut mun ja Tonyn alkeiskurssilla esim. :) Ja Anu ja Viima kans. :D Siitä tuli paljon hyviä muistoja ja hyvää fiilistä. Mut sit se haiku.. voi jessus!! Miten voikaan tulla kaikki ryöppyämällä mieleen? Miten voi vieläkin olla ikävä ja sattua? Miks kaunis asia saa surulliseksi? Sama juttu, kuin jos mä katon sitä uutta Eläinsairaala ohjelmaa.. Sutinenhan kävi siellä magneettikuvassa. Ja mä muistan sen odotushuoneen jne. Ja uudessa Koiramme lehdessä oli Putron haastattelu. Se oli Sutisen syöpälääkäri.. mä en lukenu koko lehteä. Panin pois. Ei pysty. Hitto, aikuinen ihminen!! Ja näin hyvä käsitteleen asioita...

Tää mun haiku alko jo päivällä, kun luin Pian blogia. Mä muistin heti, enneko luin pidemmälle, kun Pia puhu kurjista. Että se on Pialle kova paikka: nähä ja kuulla ne. Ja jotenkin se ikävän tuska, mikä sieltä rivien väleistä siirty. Ni se jäi mulle. Ja tuli omana päälle kans. Ehkä aika kultaa.. ehkä se helppaa. Ja se, mitä mä sanoin Pialle: että vain rakkaiden menettäminen tekee kipeää: siitä tietää, että ne on olleet tärkeitä. Ihan Hirveen Tärkeitä! Ja ei kai termejä Luopumisen Tuska tai Katkeransuloinen olis keksitty, ellei joku muukin tuntis niin.

Juupa. No, elämä varmaan tarjoaa välillä jotain lämmintä, positiivista ja mielentäyttävää. Mä uskon ja toivon niin. Mulla olis pieni haave siitä, mitä se vois olla.. :) Liittyy siihen, mitä moni on lähiviikkoina mulle tärkeistä ihmisistä saanut kokea.. Esim. Pia, Kaisa, Miina.. :)

Ihanaa, alkanutta syksyä!! Mä niin nautin pakkasaamuista ja punakeltaisista puista!! Pian, PIAN käärmeet menee piiloon ja mä pääsen taas metsään!!

peeäs: oon päivittänyt kotisivuille Pentueet-sivua: siellä on pätkä yhdestä kirjasta, joka on mua maailmassaeniten koskettanut. Ensin jo vuosia, vuosia sitten. Mä jäin koukkuun. Oon jakanut kirjaa muutamille sukulaisille joululahjaksi ja toivonut, että jospa joku sais saman fiiliksen, kuin mä.. ja sit uudelleen, vuodenvaihteessa, rakkaan siskoni häissä. Luin taas kirjaa ja pillitin. Toivottavasti se edes teistä johonkin osuu ja uppoaa.. ja jos sulla ei kirjaa vielä ole/et ole lukenut, niin tee se!! Et kadu. Lupaan.

Hauskaa lenkkiseuraa

oli tarjolla tänään! :) Mentiin Essin ja Shotin kanssa Atrian mettään ja olipa yyberkiva lenkkipaikka! Puolukat oli ihan hervottoman kokosia ja löydetiinpä karpaloitakin syötäväksi! Nam! :P Koirat oli ihan onnesta soikeena sekä uudesta paikasta, Essistä ja Shotista että marjoista. Ihan, ku nuo ei ikinä sais ruokaa.. Huvittavaa oli, kun Kaapeli uudesta polusta riemastuneena (tai sit ei seura kiinnostanu) kirmaili kauempana edellä. Ni ko sitä huusi tulemaan takas, niin Kaapelsson kirmas täysillä luokse saaden namiksi puolukan!! :D Ja se oli Carrosta niin hyvää, että tuli monta kertaa IHAN täböt luokse. Halvat namit.. :) Kuvailin sit koiria huvin vuoksi ja tein niistä uuden albumin Picasaan. Linkki kotisivujen etusivun alakulmassa. Siä blogilinkin vieressä.

Hihiteltiin Essin kanssa Lellulle, kun se NIIN pontevana etsi puolukoita. Ja etsi puolukoita. Etsi puolukoita ja söi niitä. Paljon. :D Mietittiin, että jos se olis ihminen, niin sillä olis Nokian mustat kontiot ja punanen muovisanko (näkyis paremmin) ja se ei käyttäis marjanpomijaa. Ja pikkukätösin se keräis sinnikkäästi koko ämpärin täyteen. Sit se soittais kotoa äipältä marjapiiraan ohjeen ja leipois sen. Ja muistais joka aamu ottaa vitamiinit kaikista pulloista ja purnukoista, mut ei rasvaliukosia. Ettei tuu yliannosta. Voi elämä ku mä rakastan tuota pientä, hentoa koiramiestämme!! :) Son NIINNIIN kulta!!

Hihiteltiin me Carrollekin: se oli taas niin olevinaan ja mennäviuhui siellä kauempana. Kato EVVVVVVVVK seura. Ja sit Essi laukas, että jos Carolla olis uikkarit, ni ne olis mustat narubikinit.. :D Ja että sillä olis vähän poikamainen kroppa: ei mikään uhkea lady. Ja non niin totta molemmat!! :D

Kiitos Essille ja Shotille vielä lenksuseurasta.

Ny mun pitää mennä: vuokrattiin Tonyn kans tänään leffa.. arvaatteko... "Kuka viritti ansan Roger Rabbit" KYLLÄ!! :D Hih, moon nähnyt sen joskus satavuotta sitten ja nyt se pitää nähä taas. Naureskeltiin, vuorostaan, Särölle. Kun sei YHTÄÄN oo, kunte kaimansa. Särö on tosikko (perinyt äitinsä) ja tuo punahousuinen pitkäkorva tuntuu huumorimiheltä. Nymmämeen kattoon, miten Roger selviää siitä aineesta, joka sulattaa piirroshahmoja. Mä muistan sen verran!! :)

Sitä, tätä ja tuota

Eka tärkein: Särö on ookoo. Täysin. Antibiootti tosin jatkuu vielä joitakin päiviä, joten sithän sen kaiketi tietää vasta virallisesti ja kokonaan. Mut on se. Lammas, kala ja hiiri sekä ex-sammakkopallo, nykynen pelkkäpallo on olleet taas kovassa kyydissä. Mä testasin eilen hiirellä (semmonen pentuajan sikapieni vinkulelu), että muistaako, mitä tarkottaa "pakita". Muisti. :) Liikkis. Paranemisesta ilahtuneena mä kampasin Särön tänään. Välittämättä PÄTKÄÄKÄÄN siitä, että seiniksen näyttely lähestyy.. karvaa lähti isompi kasa, kuin mitä on Häbä ite. Mä voin paljastaa, että on muutama asia, mitkä saa mut hulluuden partaille. Yks on ruokkoamattomat koirat.. mä en kestä takkuja: heti, jos sellanen löytyy, se pitää selvittää. Ja meinaan HETI. Vaikka olis yö. Ja toinen on klimppinen karva. Semmonen, että kun sormilla vetää läpi, ni tuntuu lönttejä. Minen kestä niitä. Ja tänään aamulenkillä Säröstä lähti pieni tuppo!! Kauheeta.. mä siitä suivaantuneena vedin sen kammalla (juu, tiheellä) läpi nyt illalla. Ja oli syytäki.. Kaapeli ja Lellu sai saman kohtalon viime weekendinä. Mä luulin, ettei Särölle tuu ikinä karvanajoa: tää on sen eka kunnon sellanen. Joten nyt harjaillaan. Ja veljet, ku tuntu makeelle homman päätyttyä. Palkkasin itteni Crowmooren uudella, kuivalla päärynäsidukalla. Sikahyvää.. :)

Sit tähän. Jos edellinen oli sitä. :) Tää ei liity koiriin mitenkään. Mä löysin eilen kaupasta piiiiiiiiiitkästä aikaa niitä Mariannen sinivalkosia karkkeja. Niitä, mitä oli ennenvanhaan myynnissä ja mitkä hävis: niiton saanut enää vaan laivalta, vaatimattomissa kilon pötiköissä.. :) Noh, nyt ne oli bäk!! Mä jouduin shoppaan pussin.. ja mä ajattelin, et se pussi vois olla semmonen "pahanpäivänvaralla"pussi. Semmonen, et otetaan jos ja kun on pakko. Hah, mä sanon. Sama, ku nikotinisti pitäis röökiä kaapissa ja vetäis vaan yhen hatsin päivässä. Mä oon syöny nyt tunnin aikana neljä (mikä on mun vähyysennätys). Ja mä luulen, ettei tuo pussi elä huomiseen. Eiks pahanpäivänvara voi olla kerralla niin paha, että kaikki menee? Musta voi.

Sit tuohon. Mä oon ilmottanu sekä Carron että Särön sunnuntaille kisaamaan Nokialle. Säröllehän on tullut dopingkarenssi: sei pääse joka tapauksessa. Kaa tekee juoksua: vielä ei paperissa näy mitään. Mut ihmehommaa on se, ettei mitään kutsua oo tullu. Onks agijumala kertonu niille, ettei me tulla?! Vai eiks tuo uus ilmosydeemi (liiton) pelitä? En tiä. Pitäs huomenna ehkä soitella sinne ja sanoo, ettei tulla. Ja että jos sais mania takas. Ainaki Säröstä, jossei tuo juoksu huomenna sit ala.

Ja sit vielä bonusasia. Moon koukussa. Kolmatta vuotta peräkkäin.. Beebeehen.. NIIN noloo.. ja ihanaa! :D Kaikkein kauheinta on, että mä haluisin 24/7:n. Onneks mullei sitä oo.. nyt mä oon extran ja yöshown (22.00) varassa. Ja mä niin katon sen joka ilta.. :) Mä en viiti sanoa tässä suosikkeja tai inhokkejani, mut sen sanon, että viime viikonloppuna oli pakko lähettää miinusääni.. :) Yks vaan. Ja sanon, että kannatti!! :) hihii.. Eli iltaa ootelles! Onks mulla lajitovereita?

Särö lääkärissä

Häbämies on ollut kipeänä. :( Oksennellut viikon verran öisin/aamuyöstä pääosin. Olen ajatellut automaattisesti, että on tyhjää mahaa. Enkä, poikkeuksellisesti, huolestunut. ENNEN eilistä.. oksentelu oli lisääntynyt tapahtumaan myös päiväaikaan ja näki, että olo oli huono.. eilen ei ruokakaan enää maittanut. Voi elämä, kun on huoli koirasta, joka ei osaa puhua eikä kertoa, mikä mättää. Tuntuu tosi pahalle. Etkä voi sanoa, että kyllä se siitä.. huoh. Saatiin eläinlääkäri tälle iltapäivälle. Onneks.. Särö nimittäin oksensi vielä aamulenkillä kolmesti vaahtoa ja päivän aikana oli kaksi länttiä matolla.. :´( Pieni verenkuva oli normaali, röntgenissä ei näkynyt mitään. Sydän pumppasi, "kuon nuorella urheilijalla": rauhallisesti ja voimakkaasti. Jotain positiivistakin siis.. Noh, diagnoosina vatsahappohässäkkää näin kansankielellä. Antibioottia ja pahoinvoinninestoa. Ell pisti ekat satsit. Ja ei uskois, että Säröllä on ikinä mitään ollutkaan.. hilluu jo entiseen malliin, jos vaan antaa.. ihme, mitä huono olo ja sen estäminen saakaan aikaan.. Nyt on erikoisruualla kolmisen viikkoa ja sit ollaan viisaampia. Nih ja lääkitys päällä. Eli ei pääse Häbämies mihinkään kisoihin koko syyskuun aikana.. Carrokin merkkailee siihen malliin, ettei taida sekään päästä kirmaamaan ennen juoksun alkua. Seuraamma.

Noh, mut treeneihin mama pääs. Tänään. Mä käpsyttelin Kaapelin kanssa treenaan ja koska halli oli hetkisen typö tyhjänä, niin otin itekseen keppejä pari kertaa. Ja meni NIIIIN persiilleen. Jätti kesken, pujotteli epävarmana jne.. mä ahdistuin.. Tony tuli ku taivaan lahjana mun yllätykseks ja iloks halliin kattoon meidän treenejä: pyysin, että veis Kaapelia. Mun nenään oli mennyt se pieni vihreä palkokasvi.. Ja Tonde lupas! :D Eka treeni oli semmonen, missä olis etua siitä, että koira lukis ite jonnin verran rataa, mut olis ohjattavis. Noh, Kaa ei lukenu yhtään. Oli NIIN kii Tonys, että ei tullu mitään, lähes. Näytti jopa, et Tony ei ehtis mihinkään.. :D Mut se johtu siitä, et Kaa kipittää kovaa ja nyt, ku se ei irronnut minnekään, ni oli tiukkaa paikkaa.. ;) Niin mä sit sain kunnian mennä ite toka radan. Ja Kaa meni mun kans PALJON paremmin. Noh, sehän hiveli mun fiilistäni ja hyvä niin: mä sain takas vähän kadonnutta fiilistä. Essille kiitos treeneistä, ryhmälle mukavasta seurasta ja Tonylle fiiliksen nostattamisesta, analysoinneista ja lainaohjauksesta. :)

Nyt toivotaan Särölle täydellistä paranenmista ja Kaalle aa: pikkusen vähemmän kuumumista radan ulkopuolella (edelleen mä oon sitä mieltä, (nyt on Tonykin), että se kuumuu liikaa myös hallin ulkopuolella) ja bee: mahtavaa, oppikirjamaista juoksua..

Sporttilöördaaggi

Mä podin huonoa omatuntoa viikon liikkumisesta. Tai noh, rehellisesti sanoen.. sen olemattomuudesta. Mun viikko on ollu niin kiiruista, etten ole ennättänyt, kuin lyhyehköille lenkeille. Jäänyt ne pitkät ja hyvät väliin ja treenitkin jäi väliin, sillä su oli kolme startttia ja ti tuli niin pian. Seliseli. Noh, mutta tänään päätin korjata tilanteen. Ehdotin Tonylle piiitkää lenkkiä, joka johtaisi LAGUn uudelle tipuhallille ja sit vielä lenkki jatkuis ja tultas sit vasta kotiin. Mä arvasin, että Tony innostuu treenaamisesta.. ;) Mut ei hikilenkistä ennen sitä: Tonde oli jo vetänyt hirmusen pyörälenkin päivällä. Siispä mä lupasin tehdä kunnon lenkin eeltä, kävellä sit sieltä Särön ja Carron kanssa tipulandiaan ja sit treenattas. Tony meni sinne tekeen treenit eeltä, jahka olis lenkittäny Hiisin ja Lellun.

Noh, mä tein sit pitkän, kunnon alkuverkan Carron ja Särön kanssa. Ja voi elämä, kun purin välillä hammasta. Sain lenkkiseurakseni - lue, taakseni- jonkun perheen: kolme aikuista ja kaksi pyöräilevää lasta.. laskin, että poikakullat ajoivat pyörineen seitsemän kertaa mun ja koirien ohi abaut kilsan matkalla.. mä jo suunnittelin nasevan kommentin.. mut jättäydyin hetkes taaemmas ja pääsin pälkähästä.. huoooh.

Noh, mutta treeneihin. Mä olin jotenkin ajatellut, että tehään puomi ja kepit ja lähetään himppeen. Mut koska en ollut puhunut Tonyn kans asiasta, ootti hallilla oikein treenit. Ja helekutinmoinen helle! Mä en voinut ymmärtää, miksi hallissa oli niin hirvee kuumuus, haju ja ilma! Mun tuulihousut tarttu reisiin kiinni ja hiki valu. Koetin ettiä puhaltimien säätimiä, mut en löytäny niitä.. enkä uskaltanu vääntää mitään. Avattiin läpiveto ja ihmeteltiin asiaa. Koska kyseessä on ex-broilerkeidas, niin lämpöä sinne saa, sen arvaa. Syykin selvisi, kun isäntäväki kävi hallissa jutuissa. Olivat lämmittäneet hallin 35 asteeseen haiduttaakseen vettä matolta.. pienimuotoinen vesivahinko oli käynyt. Lämpöä oli siis edelleen abaut kolkyt.. en oo ennen juossut tuulihousuissa semmosissa lukemissa. Enkä suosittele kenelleen.. vielä, kun nenässä haisi kananshitti ja ilma oli antiraikasta.. :D hehee.. kaikki, mikei tapa, vahvistaa.

Tony oli tehnyt hirmu hauskat treenit- pisteet ex kepolle. Treenattiin eka twistiä ja pakkovalssia. Ne meni molemmilta IHME kyllä hyvin. Carrokin kipitti hienosti!! Oli jossain hurmosmeiningissä läpi treenien muutenkin. Sit tehtiin rataa, missä oli muutama OIKEESTI ohjattava kohta. Tiukka vetokohta, mitä mä en saanu onnistuun. Carro joko poimi ylimääräsen hypyn tai sit kosahti sen jälkeinen kohta. Tony kiteytti aika kivasti.. mun ohjaus on IHAN kateis. Joojoo.. tiietään. Suoran putken vieressä puomi, minne Kaa meni AINASKI kolmesti. Olis pitäny mennä putkeen.. niinniin. Se on liian lovely este sille. Puomi siis. Noh, mutta kun siitä päästiin, niin piti mennä kaks suoraa hyppyä ja hakea vähän kuolleesta kulmasta putki. Se meni!! :D JIIHAA! Sit parit hypyt, takaaviennit ja välistävedot ja kepeille avokulmasta. Ja tiiätteks... SEKIMENI!! :) Hihii.. kolmesti tein kepit. Joka kerta alotus oikein ja joka kerta lopetus oikein. Niimpä niin. En tiiä, onko mun yhen illan keppikotitreenit auttaneet vai oliko säkää vai tilastoharhaa vai mitä. Mut tuntu kivalle. Puomi meni eka kerralla liitäen oravamaiseen tyyliin, mut mun epänaisellinen huudahdus sai pienen valonpilkahduksen aikaan. Puomi pelitti sit taas.

Kaapeli on jännä: se on herkkä, mut treeneissä ei yhtään ota nokkiinsa liikaa mistään. Mä saan tosi kovasti komentaa, että saan mitään vaikutusta aikaan. Mä en voi tottua ja uskoa, että niin pitää käyttäytyä. Mut se oli supermakee treeneissä! Oikea hilluhiirien äiti! :) Mä sain hirmu kicsit sen kanssa menemisestä, vaikka olikin tuulihousut reisissä.. uhhuh.

Sit poikaansa. Se on kyllä erilainen, kuin Kaa. Carrokin menee kyllä mun eellä, jonnin verran, mut Särö menee Tonyn eellä pitkästi ja hienosti ilman, että sen vauhti oleellisesti hidastuu. Ja heti, jos ohjaus on myöhässä, se alkaa bongailla. Menee joko mihin sattuu tai juoksee pää pystyssä ohi, tähystellen ties minne. Mitään ei saa ilman senkään kanssa. Mut eri syistä, kuin äireensä. Hassua. Kuumana sekin käy ja muka niin pätevänä. Ja on kiva nähä, et mr pitkäkoipikin on välillä pulassa, ku ei ehikään.. :D Hah! Ei oo pelkästään meidän tavallisten juoksijoiden ongelma enää. ;)

Mut nyt voin sanoa, että jäi superkiva fiilis ja himo mennä uudelleen! Koirilla oli jättekivaa ja meillä kans! Treeneissä oli taas itua ja hallissa on tilaa juosta oikeesti: 45 metriä pituutta. Sai oikeesti menemisen tuntua. Sit käveltiin vielä pidemmän kaavan kautta kotiin: kaikki neljä ihan maitohapoilla, luulisin.. mä ainakin olin, reisiliimatuulihousuineni ihan kanttu vei. Thänkjuukaad hetivalmiskiukaasta. :) Ja sidukasta. :) Ja ihanista agikoirista, treeniseurasta ja fiiliksestä.

Alle vyön

Ekaks mun pitää sanoa, että ei mulle mikään megashyvä fiilis jäänyt kisoista. Kai mä kirjotin siitä liian positiiviseen sävyyn. Kati sano hyvin, että pitäis aina onnistua vipalla radalla, ni jäis hyvä fiilis. Nythän meillä meni, ku lehmänhännällä. Suoraa alaspäin, kisojen edetessä. :( Nooh.. onneks lähettiin ees sieltä ylempää. Kai se olis vielä kamalampaa, jos olis menny kaikki kolme rataa yhtä surkeesti, ku vipa. Jossa surkein osuus oli se kolme keppialotuskieltoa.. Mut emmä IHAN masentunu ole, sillä maksettiin eilen startteja.. :D Särö kisaa hyppikset Nokialla kahen viikon päästä (13.9) ja Tampereella kolmen viikon päästä (20.9). Ja Carro kisas jommassa kummassa sekä hyppiksen että perusradan ja jommassa kummassa sekin kirmaa vaan loikkaset. Kisajännitystä.. tai pikemminkin, kisainnostusta taas ilmassa.. ;)

No, mut muihin asioihin. Elikä mä sain tänään iskuja vyön alle.. Käytiin Tonyn kans iltalenkillä hallilla: haettiin avain sinne. Ja meiltä kun sinne on tuo huima abaut kilsa, niin siitä saa jopa "liian" lyhyen lenkin: joutuu kiertämään toista kautta sinne, jotta tulee kunnon verkat ja lenkit. Ongelmansa kullakin.. :) Noh, mutta puhuttiin sit kotimatkalla kisasuunnitelmista: missä ja koska jne. Mä sit vinoilin Tonylle, että turha suunnitella mitään kisoja, kun ei osaa vielä ees kaikkia esteitä.. viittailin puomiin. Tony sit vastas, että osaa ne sen yhtä hyvin, kun mekin: osuu jos osuu.. Isku 1. Noh, mä sit sanoin, että turha opetella samoja virheitä, kuin me: tekis jotain uusia. Siihen tuli sit isku 2: "on vähä paha keksiä enää uusia virheitä teidän jälkeen". :D Noh, mä sit olin piiitkästä aikaa vähän vekkulilla tuulella ja kun päästiin tunneliin, niin hoilasin oopperaäänellä "istuipa kerran härkää". Kaiku niin makeesti. :D Päästiin sit tunnelista ulos ja käveltiin jalkakäytävää: molemmilla kaks koiraa narussa ja peitettiin koko jalkakäytävä. Mä sit jatkoin vekkulointia ja huikkasin isoon ääneen (ketään ei siis näkynyt oikeasti), että "varokaa, leveä kuljetus". Tony huus perään: "ja mies sekä neljä koiraa". Isku 3. *hihii*

Semmosta. ;) Met jatkamme treenaamista, jotta päästään sinne kisaamaan, joskus ja oikeesti ja vähä enempi tavottelliseti. Me voitaski miettiä seuraavaksi tavotteita, niinko ääneen. Hmm..