Aika taas juoksee

johtuuko sit perinteisestä syystä, että mukavassa seurassa.. en tiä. Myös kiireitä on ollut, joten sekin vaikuttanee asiaan: ajankulua ei huomaa. Joka tapauksessa: Xy on asustellut meillä huomenna jo viikon. Enkä yhtään uskois sitä!! En olis IKÄÄNIKÄÄNIKÄÄN uskonut, miten hirmu hyvin sen kanssa menee. Miinuspisteet siitä mulle. Siis pessimistisyydestä. Xyhän on Kokkolassa sijoituksessa. Ja mä olin päättänyt, että tän viikon aikana mä selvitän pääni Xyn käyttämisen/käyttämättäjättämisen suhteen. Ja mä oon NIIINNIIN häpi!! Mä oon päättänyt, että Xy on sellainen koira, jota haluan käyttää. Ehottomasti!! Se on superkiva koira kotona ja lenkillä. Se on vilkas, terävä ja temperamenttinen. Mutta se osaa tosi hyvin rauhottua eikä se stressaa kylässä tms. Meillä on käynyt Xylle vieraita ihmisiä kylässä, eikä se oli kenestäkään ollut "moksiskaan". Tervehtii ja jättää sit "omaan arvoonsa". Vähän, ku Särö. Tai no, aika paljon. :) Tänään se kävi Pian ja Kukin sekä mun kanssa Jämsässä Kaisan luona. Se ei ollut koskaan käynytkään siellä ja oli hirmu fiksusti ja rennosti, alkua lukuunottamatta: isänsä olis halunnut leikkiä lemmenleikkiä tyttärensä kanssa.. kun kiihkeä isä vietiin eri tilaan, oli Xyn elämä iisiä. :) Lenkillä sen kanssa voi ohittaa koiria ilman pelkoa, vihaa tms. Voi vaan kävellä ohi. Ja eilen kävin Xyn kanssa Mustissa ja Mirrissä. Siellä oli 13 viikkoinen bulldogin pentu: liki Xyn kokoinen. Olin saletti, että Xy ei tyksi siitä: ruttuinen naama jne. Mutta Xy meni vastaan ja nuuski häntää heilutellen. Sitä pysyi pitää irti lenkillä: tulee kutsuttaessa ja pitää koko ajan kontaktia: käy tasasesti moikkaamassa/pökkäämässä mua käteen. AINOAN miinuksen se saa multa tuosta terävyydestään ja vilkkaudestaan: se näkee ja bongaa asioita. Kaikkiin se ei reagoi, mut musta tuntuu, että jos sillä on tylsää tms., keksii se "tekemistä". Ja välillä se on epävarma: esim. näyttelykehässä. Sit se siellä keksii jonkun asian, mistä kehittää "asian" itelleen. Ja siitä mä en oo tyksiny enkä tyksi nytkään. Mutta koska mä oon nyt nähnyt sen elämää arjessa, mä oon hirmu onnellinen. Nyt mä tiedän, miten hieno pieni koira se onkaan. Ja jos kaikki menee hyvin, astutetaan se seuraavasta juoksusta, eli n. 6kk päästä, jos rytmi pysyy samana. Aika jännää!! :) Siitä sit enempi joskus, jos aihetta on. Houp sou.

Sit eilisestä: käytiin superhienoissa lenkkimaisemissa: Tony vei mut ja koirat Lehtimäelle, "Etelä-Pohjanmaan Lappiin" Valkealammelle. IHAN SUPERmageet maisemat!! Ihan, ku lapissa.. Siellä meni eripitusia latupohjalenkkejä, jotka oli sellasella hakkeella päällystetty. Kangasmetsää, soita.. IHANAA!! Koirat sai kirmata: ketään ei tullu vastaan. Mä niin takuulla meen sinne vielä uudelleen.. Otin onneks kameran mukaan ja nappailin kuvia. Uus albumi sieltä Picasassamme. Ja tuo blogin uus kuva yläällä on sieltä. Siinä on mun kaks marjaani: Särö ja Xy. :)

Tänään mä pääsin haisteleen pentuja.. Kaisan seitsemää kuolemansyntiä (non niin sulosia, että käy sydämelle) ja Pialla oli KuKi (kusikikkeli- joo ei oo vielä parempaa nimeä.. :D) mukana. Oli kyllä mageet pennut kaikki!! Ekakski ne Kaisan viisviikoinen trio ja Pian Kuki on samasta isästä: Howardista. Ja mä tulin üüberonnelliseksi, että mulla on sen uroksen spermaa pakkasessa.. kaikkien pentujen luonne oli NIIN käsittämättömän hieno, että jos tommosia saa itelleenkin, ni pullat on hyvin uunissa. Sit oli vielä Kaisalla neljä abaut viikonikästä pötköä.. ihania!! Hassua nähä Kaisalla mustia pennejä kerralla monta.. ;) Mut ei oo koiraa karvoihin katsominen: niin hienoja olivat kaikki. Mustatki. :D Tuliaisena mä toin Bossen meille pariks viikoks hoitoon. Kaisa lähtee Italiaan reissuun jne. :) Joten koiramäärä ei ainakaan vähene.. Tosin, Xy lähtenee pian kotiinsa. Harmi. Olisin pitänyt sen mieluusti täälläkin, pidempäänkin. Mut ehkä viä joskus. Houp sou.

Eip muut. Täl er.