Sporttilöördaaggi

Mä podin huonoa omatuntoa viikon liikkumisesta. Tai noh, rehellisesti sanoen.. sen olemattomuudesta. Mun viikko on ollu niin kiiruista, etten ole ennättänyt, kuin lyhyehköille lenkeille. Jäänyt ne pitkät ja hyvät väliin ja treenitkin jäi väliin, sillä su oli kolme startttia ja ti tuli niin pian. Seliseli. Noh, mutta tänään päätin korjata tilanteen. Ehdotin Tonylle piiitkää lenkkiä, joka johtaisi LAGUn uudelle tipuhallille ja sit vielä lenkki jatkuis ja tultas sit vasta kotiin. Mä arvasin, että Tony innostuu treenaamisesta.. ;) Mut ei hikilenkistä ennen sitä: Tonde oli jo vetänyt hirmusen pyörälenkin päivällä. Siispä mä lupasin tehdä kunnon lenkin eeltä, kävellä sit sieltä Särön ja Carron kanssa tipulandiaan ja sit treenattas. Tony meni sinne tekeen treenit eeltä, jahka olis lenkittäny Hiisin ja Lellun.

Noh, mä tein sit pitkän, kunnon alkuverkan Carron ja Särön kanssa. Ja voi elämä, kun purin välillä hammasta. Sain lenkkiseurakseni - lue, taakseni- jonkun perheen: kolme aikuista ja kaksi pyöräilevää lasta.. laskin, että poikakullat ajoivat pyörineen seitsemän kertaa mun ja koirien ohi abaut kilsan matkalla.. mä jo suunnittelin nasevan kommentin.. mut jättäydyin hetkes taaemmas ja pääsin pälkähästä.. huoooh.

Noh, mutta treeneihin. Mä olin jotenkin ajatellut, että tehään puomi ja kepit ja lähetään himppeen. Mut koska en ollut puhunut Tonyn kans asiasta, ootti hallilla oikein treenit. Ja helekutinmoinen helle! Mä en voinut ymmärtää, miksi hallissa oli niin hirvee kuumuus, haju ja ilma! Mun tuulihousut tarttu reisiin kiinni ja hiki valu. Koetin ettiä puhaltimien säätimiä, mut en löytäny niitä.. enkä uskaltanu vääntää mitään. Avattiin läpiveto ja ihmeteltiin asiaa. Koska kyseessä on ex-broilerkeidas, niin lämpöä sinne saa, sen arvaa. Syykin selvisi, kun isäntäväki kävi hallissa jutuissa. Olivat lämmittäneet hallin 35 asteeseen haiduttaakseen vettä matolta.. pienimuotoinen vesivahinko oli käynyt. Lämpöä oli siis edelleen abaut kolkyt.. en oo ennen juossut tuulihousuissa semmosissa lukemissa. Enkä suosittele kenelleen.. vielä, kun nenässä haisi kananshitti ja ilma oli antiraikasta.. :D hehee.. kaikki, mikei tapa, vahvistaa.

Tony oli tehnyt hirmu hauskat treenit- pisteet ex kepolle. Treenattiin eka twistiä ja pakkovalssia. Ne meni molemmilta IHME kyllä hyvin. Carrokin kipitti hienosti!! Oli jossain hurmosmeiningissä läpi treenien muutenkin. Sit tehtiin rataa, missä oli muutama OIKEESTI ohjattava kohta. Tiukka vetokohta, mitä mä en saanu onnistuun. Carro joko poimi ylimääräsen hypyn tai sit kosahti sen jälkeinen kohta. Tony kiteytti aika kivasti.. mun ohjaus on IHAN kateis. Joojoo.. tiietään. Suoran putken vieressä puomi, minne Kaa meni AINASKI kolmesti. Olis pitäny mennä putkeen.. niinniin. Se on liian lovely este sille. Puomi siis. Noh, mutta kun siitä päästiin, niin piti mennä kaks suoraa hyppyä ja hakea vähän kuolleesta kulmasta putki. Se meni!! :D JIIHAA! Sit parit hypyt, takaaviennit ja välistävedot ja kepeille avokulmasta. Ja tiiätteks... SEKIMENI!! :) Hihii.. kolmesti tein kepit. Joka kerta alotus oikein ja joka kerta lopetus oikein. Niimpä niin. En tiiä, onko mun yhen illan keppikotitreenit auttaneet vai oliko säkää vai tilastoharhaa vai mitä. Mut tuntu kivalle. Puomi meni eka kerralla liitäen oravamaiseen tyyliin, mut mun epänaisellinen huudahdus sai pienen valonpilkahduksen aikaan. Puomi pelitti sit taas.

Kaapeli on jännä: se on herkkä, mut treeneissä ei yhtään ota nokkiinsa liikaa mistään. Mä saan tosi kovasti komentaa, että saan mitään vaikutusta aikaan. Mä en voi tottua ja uskoa, että niin pitää käyttäytyä. Mut se oli supermakee treeneissä! Oikea hilluhiirien äiti! :) Mä sain hirmu kicsit sen kanssa menemisestä, vaikka olikin tuulihousut reisissä.. uhhuh.

Sit poikaansa. Se on kyllä erilainen, kuin Kaa. Carrokin menee kyllä mun eellä, jonnin verran, mut Särö menee Tonyn eellä pitkästi ja hienosti ilman, että sen vauhti oleellisesti hidastuu. Ja heti, jos ohjaus on myöhässä, se alkaa bongailla. Menee joko mihin sattuu tai juoksee pää pystyssä ohi, tähystellen ties minne. Mitään ei saa ilman senkään kanssa. Mut eri syistä, kuin äireensä. Hassua. Kuumana sekin käy ja muka niin pätevänä. Ja on kiva nähä, et mr pitkäkoipikin on välillä pulassa, ku ei ehikään.. :D Hah! Ei oo pelkästään meidän tavallisten juoksijoiden ongelma enää. ;)

Mut nyt voin sanoa, että jäi superkiva fiilis ja himo mennä uudelleen! Koirilla oli jättekivaa ja meillä kans! Treeneissä oli taas itua ja hallissa on tilaa juosta oikeesti: 45 metriä pituutta. Sai oikeesti menemisen tuntua. Sit käveltiin vielä pidemmän kaavan kautta kotiin: kaikki neljä ihan maitohapoilla, luulisin.. mä ainakin olin, reisiliimatuulihousuineni ihan kanttu vei. Thänkjuukaad hetivalmiskiukaasta. :) Ja sidukasta. :) Ja ihanista agikoirista, treeniseurasta ja fiiliksestä.