Bittersweat

on nyt mulle kielikuvana tuttu. Mä tiedän, mitä se meinaa..

Mut taas alkuun. Eli meillä oli ihan hirmu mukava pääsiäisreissu koko perheen voimin. :) Ja saatiin testattua meidän meilleuusi auto! :) Joo, meillä on nääs tila-auto (kyllä, oikeesti) ja Mazda 5-merkkinen. Lisäksi, mä oon IHAN aina vannonut, ettei meille tule punaista autoaa... ja kyllä, väri on viininpunainen. Onneksi ei ferrarinpunainen... :P Oli vaan sinänsä huvittavaa, että vaikka on kyseessä tila-auto, niin se oli kattoa myöten täynnä... koirat matkustivat häkeissä, mikä ilahdutti mua suuresti! Pojilla oli oma ISO kevythäkki ja tytöillä sit omansa. Ja thänk kaad kukaan ei voi autossa pahoin! Mypalla tuli menomatkalla oksu (haistoin yhtäkkiä nappulat :D) ja kun saatiin auto tien sivuun, oli neito omatoimisesti siivonnut ne. Kaikki tietävät, miten... :D! Mä olin syöttänyt sen juuri ennen lähtöä, joten ehkä siinä syy. Mitään muita pulauksia ei tullut, vaikka kilometrejä tuli liki 1000. Huh ja ihanaa. Unta vedettiin palloon, paitsi Kaapeli.. se inhoaa autoilua ja makaa häkissä kyllä, muttei nukkunut mennen eikä tullen. Tyttärensä onneksi veteli ihan sikeitä kylkiasennossa.. Ja sanottakoon, että auto oli hyvä. Erittäin hyvä. Ja pisteenä i:n päälle se kulutti Avensista (edeltäjänsä) vähemmän diseliä! :)!!

Eka määränpää oli Mikkelissä, Sokos Hotellissa. Paikka oli aivan keskustassa, joten lenkkimahikset oli surkeat.. kirjauduttiin sisään, koirat odottivat autossa ja sit heti lenkille. Mun tavote oli ennättää näkemään Maajussi.. ;) Surullinen osuus tuli, kun menimme lenkin jälkeen autosta huoneelle: menimme rappukäytävää pitkin hallista ylätasanteelle, kun Hiisi löi liinat ihan kiinni. Se ei nähnyt eteensä.. tuntui tosi pahalta. Oli jo hämärää ja rappuset olivat sille vieraat. Täällä kotona kaikki menee niin hyvin eikä tuota sokeutumista joka päivä edes huomaa.. satunnaisia törmäilyjä odottamattomiin esineisiin tulee, mutta nyt reissussa vaiva tuli esiin. :( Jälkikäteen mietittynä olisi Hiisin ollut ehkä mukavampi viettää pääsiäinen kotona. Joka olisi edellyttänyt hoitajan saamista kotiin, mikä oli tänä pääsiäisenä mahdottomuus. Ja etukäteen emme tienneet, että tilanne on jo näin vakava.. nyt se tiedetään ja osataan seuraavat reissut sitten miettiä sen pohjalta. Iloistahan on tietysti se, että kotona tämä ei tule tässä määrin läheskään esiin. Onneksi niin. Laittaahan se kuitenkin mietteliääksi.. :(

Huone oli pikkuinen, mut ihan perus jees. Ennätin pesemään Särön rinnan ja tassut, föönaamaan sen ja näkemään Maajussin! :D Ja mun yksi huolenaiheeni: neiti Mypa.. Oli in heaven!! :D! Sehän ei ole koskaan yöpynyt missään muualla, kuin kotonamme. Ja nyt sit oli hotellihuone, missä ääniä kuuluu sekä ovesta että ikkunasta (tie meni vieressä ja itekin piti nukkua tulpat kovissa, että sai unen..) Miss Mypa nukkui muuten kuin tukki, mutta sen piti noin sata kertaa yössä kertoa, että se NIIN RAKASTAA mamia ja papia ja yhteisiä hotelliöitämme.. :D! Meillähän ei kotona koirat tule sänkyyn: ei edes makkariin. Koiraportti ovella. No, hotellit ja reissut on tietenkin poikkeus ja siitäkös riemu repesi! Noin sata kertaa yön aikana se tuli nuolemaan kummankin naamaa ja sit tyytyväisenä köllähti viereen jatkamaan unia. Vain herätäkseen taas kohta kertomaan, miten hienoa on nukkua meidän kanssa.. voi liikkis!

Aamusta tulee se osuus, mitä mä hotelleissa rakastan eniten: aamupala!! :P Oli tuoretta leipää, puuroa, marjoja, maustamatonta jugurttia ja taas marjoja.. :D! NAM! Mä kuulkaa NIIN söin. Syötyä suunnattiin taas rapalenkille, josta huoneeseen pesemään vaihteeksi koiria: Särö taas shampoon kera.. Ja sitten suunta kohti näyttelyä. Lähdimme ihan tarkoituksella tosi ajoissa, sillä mä halusin nähdä myös pentuja. Musta on mielenkiintoista päästä vähän vertaamaan omiin, liki samanikäisiin pikkupentuihin VAIKKAKIN mä tiedän, ettei niitä saa eikä voi verrata tuon ikäisenä. Mutta mä ihan vaan pikkuisen katoin.. :D! Ja tykkäsin osasta kovastikin! :)

Päivän yks ehdoton kohokohta ootti mua, kun menin näyttään koirien rokotustodistuksia:

Mä annoin rokotustodistukset pöydälle, niin ihana tarkistaja kysyi, että "etkös sä olekin Miira?" Ja nosti maasta pennun: "tässä on sun pentu" : siinä oli Oodi!! Mun sydän meinas pakahtua ja mä jätin rokotustodistukset siihen paikkaan rynnätessäni tiskin taakse.. Oodi tuli mua ensin moikkaamaan "ihan normisti" oletan.. ja kun Tonykin jo ehti viereeni niin pentu tunsi meidät: se ilo oli kyllä molemminpuolinen ja liikutti mut kyyneliin!! Miten voikaan tulla iloiseksi.. Ja Mia, oon oikeesti pahoillani ettet nähnyt tuota hetkeä.. mut mä en vaan voinut odottaa sekuntiakaan nähdessäni pienen ja rakkaan... Ja nyt mä myös tiedän, että me Oodin kanssa rakastetaan toisiamme hamaan tappiin saakka. Ikuisesti. Niin sen kuuluukin mennä.. :) Ja kuule Mia: oli tosi ihana nähdä suakin!! Kiitos että tulitte!! Oodin kohtaaminen meidän muun sakin kanssa oli myös täynnä tunteita. Myrtti kävi niskaan nimittäin kiinni, kuin sika limppuun... pikku bitch!! Varmaan koirien kielellä ihan normia joo, mutta sikaärsyttävää.. Ei voitu kuvitellakaan mistään pienestä "leikkituokiosta" näiden kahden välillä.. harmi. Oodi saikin sit koisia joko äidin tai Särö-broidin kanssa häkissä Myrtin ollessa aina toisessa.

Myrtti oli ehkä pari senttiä korkeampi, kuin Oodi, joten sama kehitys jatkuu, mikä oli havaittavissa jo pentujen meilläoloaikana. Oodi jäänee pieneksi, mutta miten pieneksi, selviää vasta ajan kanssa. Mä peukutan, ettei ihan mikroksi kuitenkaan: se on ihan liian hieno pentu jäämään aivanliian pieneksi!! :) Reipas, suloinen... ja muuten IHAN ilmetty kopio Xy-siskostaan saman ikäisenä. Felix tulee tästä samasta muotista Särön ja Myrtin kuuluessa sukkis-klaaniin. :)

No sit näytelmään. Eli Särö sai hyvän arvostelun (lisätty sen sivulle) ja sai erin sekä sijoittui luokassaan toiseksi. Oon tosi TOSI tyytyväinen siihen. Se oli mun salainen toive: saada eri ja sijoittua erkkarissa luokassaan neljän sakkiin. Eli jee! :) Mutta se, mikä mua masentaa, on tuo sen häntä.. Seistessä paikallaan Särö on mun silmään komea: ihan hirmuisen komea!! Siinä ei tökkää mikään. Mutta kun se lähtee muiden urosten aikana liikkeelle, romuttuu koko sen antama kuva: häntä on viirinä selän päällä. Mä tiedän, että se EI ole rakennevika: häntä on asettunut hyvin eikä se tarvitse sitä liikkeen tasapainottamiseen selän päällä. Se nousee korvienvälin vuoksi. No, parempi se syy, kuin häntä mahaa vasten. Totta. Mutta ette voi uskoa, miten pahoillani mä olen...


Särö erkkarissa tuomarin tutkittavana pöydällä. Musta sillä on tässä vähän isänsä ilmettä? Siis tässä nimenomaisessa kuvassa.


Tässä kuvassa näkee, miten mä oon epäammattihandleri. :) Mä seison liian lähellä Säröä ja sen etuosa huononee, kun katsoo liian yläviistoon mua. Mä koetin saada sitä kattoon namikättä, joka oli alempana, mutta koska se on opetettu katsekontaktiin saadakseen jotain, niin arvatkaas vaan, kumpaa se tuijotti.. No, se siitä. Eli Avo eri 2, mikä on tosi hienosti ja hyvin.

Ja kyllähän mä sanani pidän, joskaan en näemmä ihan kirjaimellisesti: mä vein Kaapelin narttukehän viereen, mutta en näyttelyhihnassa. Kuitenkin ajattelin vähän "temppuilla" sen kanssa ja tehtiin seuraamista sekä näyttelyseisomista. Muutama hyvin säälivä, jopa kummastunut katse me saatiin sekä kaksi uskaltautui kysymään koirasta.. :D Mutta Kaa oli aivan ratkiriemuissaan! Sen mielestä paikka oli ihana, ihmiset olivat ihania ja koirat samaten. Nakki oli ihanaa ja temppuilu myös. Liikuttava rouva!! :) Jos ja toivottavasti kun se saa uuden tukan, niin mä lupaan koettaa taistella emännän korvat edustuskuntoon ja vien sitä näytelmiin. Se on siellä nykyään ihan eri fiiliksellä, kuin edellisessä elämässään. Mikä on mustakin mahtavaa!! :) Carro on kuitenkin mun silmään myös hieno koira, jota kannattaisi esittää, jos sille saisi kunnon turkin ja paremmin taittuvat korvat. Mut haasteethan otetaan vastaan! ;)

Mypaan mä oon kanssa varsin tyytyväinen. Sillähän on reilu viikko sitten alennut mörkökausi, jossa sen mielestä koko maailma on ihan silkkaa pahutta täynnä. Ja siihen nähden se oli musta reipas tyttö! :) Touhusi mun kanssa osaamiaan temppuja ja kävi jopa moikkailemassa joitakuita ihan oma-aloitteisesti. Mä en jaksa vetää stressiä nyt sen varautuneisuudesta, sillä mä luotan siihen, että mörkökausi päättyykin joskus. Katotaan, mitä aika tekee. Ke meillä alkaa pentukurssi sen kanssa: se voi joko auttaa tai pahentaa asiaa. Luotan ensimmäiseen... :)

Sit takas Mikkeliin, mistä matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Meillä oli Cumuluksessa huone, mikä oli hivenen edellistä suurempi. Jee. :) Muuten ilta ja yö menivät samoissa merkeissä. Myrtti rakasti tilannetta ja yötä: Tony oli herännyt -jälleen kerran- yöllä sen lipomiseen. Oli hetken nuollut Tonyn naamaa, HYPÄNNYT mun ihan viereen kiinni ja onnellisena huokaissut ja painanut itsensä maate ihan mun kylkeen. Sulkenut nanosekunnissa silmänsä tiukasti kiinni ja kuono hymyssä nukahtanut mamin kylkeen.. :) Voi elämä. Oo siinä sit harmissas, että hertäät sata kertaa yössä.. :) <3 Aamupala oli samaa luokkaa edellisen hotellin kanssa ja täytyy sanoa, että mä voisin ihan mainiosti tottua siihen. :D

Näyttely meni sit edellisen malliin. Särön luokassa tais olla 8 tai 9 koiraa? Mä olin etukäteen jännittänyt aivan äärettömän kovasti tätä päivää: arvostan todella paljon Päivi Eerolaa tuomarina ja tiedän, että tuo arvostelu on tärkeä. Ja täyttä asiaa. Joten se oli mulle syy reissuun: mä en ensin ollut ajatellut erkkaria ollenkaan, mut Tony (kyllä) ehdotti, että jos sinne saakka mennään (siis Lappeenrantaan) niin mennään nyt samalla erkkariinkin. :) Mä esitin Särön ensin siinä hetkessä, kun koko luokan pojat on yhdessä kehässä. Ja sen häntä oli hirveä, kun lähdettiin liikkeelle. Niin Tony tuli ja otti pojan. Aikoi esittää sen!! Hienoa!! :) Ja tiedättekö: mä oli taas kyyneleet silmissä. Ne esiintyivät NIIN hienosti!!! Särön häntä pysyi suunnilleen selkälinjan alapuolella, kun menivät kaksin kehässä. Särö oli todella paljon enemmän asialla Tonyn kanssa, kuin mun. Se väsähtää mun kanssa ja näyttää ihan tylsistyneeltä. Nyt se oli skarppina koko ajan: näki, miten se palvoo Tonyä. Siitä huomauttivat mulle muutkin.. <3 Ja arvostelu: se on ihan superhieno!!! Siinä ei ole MITÄÄN moitteita. Ei mitään.. Pelkkää hyvää. Ja kun sitten viisi erin saanutta poikaa menivät kehään mä toivoin ihan pienen hetken... ihan pienen hetken, että häntä pysyisi vielä alhaalla. Mutta se ei pysynyt. Ei yhtään. Joten Särö ei sijoittunut luokassaan. Miinan hieno Valto voitti avo urokset ansaitusti ja oli VSP. ROP oli mun mielestä Suomen Kaunein narttu: Anyway Cream Future alias Nekku. Se vaan on niin hieno!! Onnea Miina ja Helena! :)

Näin sit alkoi kotimatka. Tuliaisiksi näytelmistä mä sain trimmipöydän (jee!!) ja metrilakua. :D Nam. Matka meni suht joutuisasti ja vaikka väsymys oli ihan hillitön, niin sinnittelin ja katsoin vielä Potterin illalla.. tänään muuten tulee Myrtin oma leffa: Liekehtivä Pikari.. :) Joka on kirjana ihan sata kertaa parempi, jos joku miettii lukemista.. :) Mut leffanakin ehottomasti katottavan arvoinen.

Nyt mä koetan saada motivaation rippeet kasaan Vaasan näyttelyyn, jonne on kaksi viikkoa aikaa.. jos vaikka Tony jaksais tulla mukaan ja esittää Sääpän siellä. Muuten mä en oo ilmottanut sitä nyt minnekään, enkä ilmotakaan. Mietin, mitä sen kanssa teen. Kaks vaihtista: joko koetan kouluttaa häntää alas tai sit nostan kädet pystyyn. Joka tapauksessa nyt on aika avata Sagin sivut ja katella agikalenteria: päästetään pojat sille omalle areenalleen. ;)

Ai niin: loppukevennys: mä oon ostanut Seinäjoen näyttelystä viime vuonna sellasen vetokärryn häkille. Nyt ilmeisesti Tony huomas, miten kätevä sellanen vois olla: oli hirveesti kannettavaa: koira, häkki, kamat.. Tony on tuunannut mun kärryä sopivan kokoiseksi koko aamun ja esitteli sen mulle äsken: kärryjen päällä oli häkki, jossa pinkki karvapeitto (näyttelytuliainen Carrolle joskus viime vuodelta.. :D). Pinkin karvapeiton päällä makoili Mypa syöden kanaherkkua ja prinsessaa vedettiin pitkin olkkaria!! :D IHANIA!! Sekä Tonde että koirat!! :) Me hihitetttiin tuolla Lappeenrannassa, kun meidän takana käveli nainen vetäen häkkikärryä ja siellä huusi peräsuoli pitkällä joku pieni pystykorva: "MÄ TUUN TÄLLÄ MUN TAISTELUVAUNULLA JA TAPAN TEIDÄT KAIKKI" .... hahaa!!! Ny meillä on oma taistis!! :)