I got the feeling..

mikä tulee, kun on nassikkapaininut kolmen pennun kanssa.. Tsiisus, ettenkö paremmin sano. Mä laskeskelin, että tänään on ainoa ilta, kun mulla on mahis pestä trio. Mutta tänään mä oon ollut saikulla kotona: ihan järkky flunssa iski eilen päälle.. No, ei auta. Flunssa or not, pesu oli hoidettava. Niin mä odotin ihan pahimman villipiikin päättymistä ja kannoin trion yksitellen kylppäriin. Onnellinen kasiviikkoissynttäripäivä! :D

Oodi oli ensimmäinen uhri.. Ja niin vain tiikeri näytti taas raitansa ja kissa kyntensä. Jne. :) Se pitsti hanttiin, minkä kykeni. Häntä oli tötteröllä koko pesurupeaman ajan, mutta ääntä ja rimpuilua oli ilmassa.. mut mä vaan lirkutin ja vaahdotin. Ja huuhtelin. :) Sen päätyttyä päästin neidin juoksemaan ja se lähti NIIN polleana tutkimaan kylppäriä litimärkänä ja aivan järisyttävän pienenä.. Se oli myös aika liikuttavan hupaisa: muuten ihan lintta ja pieni ja jukelitoon harja: pää ja sen ympärys oli ihan pörrössä! :D Pyyhe ympärille ja sitten kokemus beehen- föönaus. Onneksi Tony tuli pelastamaan mut sen kynsiltä nahassani.. hanttiinpano oli vielä kovempaa, kuin pestessä. Mutta se ei vapissut, eikä häntä ollut alhaalla koko aikana. Sitä ketutti niin keleesti, että oksat pois. Ja kun homma oli ohi ja hää pääs kirmaamaan, oli häntä taas heti tötteröllä.

Seuraavana Myrtti. On ne niin erilaisia ja sit niin samanlaisia. Myrtti oli myös sitä mieltä, että paikka itsesään (kylppäri) on nasta mesta, mutta että vesi on arsesta. :D Se antoi kyllä huomattavasti helpommin pestä itsensä ja suukotteli omaan tyyliinsä mua välillä. Se taisi muuten olla ainoa, joka ei vikissyt ollenkaan. Mutta välillä sekin "koetti ottaa hatkat". Pyyhekuivaus ja loppuhengailu kylppärissä oli jeessiä, mutta föönaus.. IHAN yhtä kovaa pani hanttiin, kuin Oodi. Mutta saatiin kuivattua.

Viimeisenä Felix. Se oli helpoin pestävä, mutta vähän piti piipata. Se seisoi kuitenkin tosi hienosti alkujärkytyksen jälkeen paikoillaan ja suukotteli myös välillä, pesun lomassa. :) Föönaus oli senkin mielestä yhtä epämukavaa, mutta kukaan ei musta pelännyt: kukaan ei vapissut tai ollut häntä koipien välissä. Saatika lamaantunut.. :D Ja kun föönaus loppui, lähti jokainen rentona menemään. Ehkä meillä on vielä toivoa.. :D!!

Nyt meillä nukkuu kusilandiassa kolme pörröistä, puhdasta pentua. :) Mä vielä föönailin niitä hetken istuen niiden kanssa ja osoitellen "vähän kaikkia mutten ketään kunnolla". Jotta näin, ettei kenellekään jäänyt mitään kammoa. Oodi koetti nappailla puhallusilmaa suuhunsa ja oli taas niin pikkumyytä. Felix ei tuumannut oikeastaan yhtään mitään. Ainoa, joka lähti pois, oli Myrtti. Mut se ei haittaa: mä kesytän sen kyllä.. ;) Harjasin myös jokaista pikkuisen rogerilla ja sama meininki: Oodi ja Felix eivät olleet moksiskaan, mutta Myrtti pakitti pois joka kerta, kun koskin sitä harjalla. Tuli kyllä sitä puremaan mun lähelle, mutta kun harja osui karvoihin, niin Myrtti tuumas, jotta avot. Mutta enpä mä siitäkään ajattele oikeastaan mitään. Ehkä sen verran, että oon taas tyytyväinen, että just se jää kotiin. Saan tehä sen kanssa tätä totuttelua usein ja vähän. Ja todennäkösesti se on ens kerralla täysin coolio, mutta never nou.

Samalla mä vietän vähän haikeita aikoja.. Viimeisiä päiviä viedään.. Felix lähtee perjantaina ja Oodi viedään sunnuntaina Kuopioon. Onneksi kumpikin saa niin erinomaisen kodin, ettei mun tarvi sitä jännittää yhtään. Mutta silti.. nää on olleet kahdeksanviikkoa meidän elämän keskipiste. Aurinko, jota me on kierretty.. Ja nyt se pienenee kaks kolmannesta. Ja kun ei meillä pentuja tule usein. Sikskin ne on jokainen niin tärkeä. Vaikka samalla musta tuntuu, että mua on imenyt viimeiset viikot jonkin sortin vampyyri.. mä oon ihan loppu ja poikki. Pennut todella kävis työstä.. Mut samalla: päivääkään en vaihtais. Vaikka huolelta ei oo taaskaan vältytty: Oodin vatsa on aiheuttanut huolta: se on ollut tosi kovalla ja mä annoin sille ell:n ohjeen mukaan parafiiniöljyä millin aamuin illoin. Ja neiti veti IHAN vesiruikulle. No, nyt on siitä toivuttu ja kas, taas on shitti kovaa.. :( Mä luulenkin nyt, että tuo ruoka (Golden Eaglen Holistic) ei sovi sille. Kurjaa ja harmillista, sillä sen pitäis olla hyvää ruokaa ja kaks muuta voi hyvin. Mutta kaikki ei käy kaikille ja tän päivän puhelinmaratonin jälkeen oon saanut selville, että on paljon kohtalotovereita: tää ruoka ei oo sopinut läheskään kaikille. Tony toi töistätullessaan pikkupussin Nutroa. Katotaan, josko se sopis. Ainakin näytti maistuvan pikku pirpanalle. :) Felix ja Myrtti saa Golden Eaglea edelleen ja niiden osalta mä oon siihen tosi tyytyväinen. Näin sitä oppii taas uutta.

Nyt me vietetään romanttista pentuiltaa: takassa tuli, jotta ei ole kylmä. :) Mä rasvailen nenänalustaa ja soffa tuntuu niin ihanan pehmoiselta.. Jännä, miten päivän voi todella viettää vaan maaten ja löhöten, päikkäreitä nukkuen ja taas huilaten..