Moon paha

Mä tiiän sen. Tänään se todistettiin.. ;) Tulin töistä kotia AIVAN katkipoikkineena ja mietin itekseni (Tony on työreissussa), että en YHTÄÄN jaksais lähteä lenksulle. Mutku ei auta. Mä en pysty jättään lenkkiä väliin.. huomisaamukin jo etukäteen ahistaa, kun pitää herätä viiden persauksissa, että ennättää lenkittää koirat ennen töihinlähtöä.. sitä saa mitä tilaa. Noh, mut siis päätin, että meen heti, samantien, ennenko ehin lösähtää..

Tähän väliin kyssä: onko kellään MITÄÄN ideaa, millä saa ton kotiintulohuudon loppumaan? Hiisi pitää sellasta haukkumista päällä, että mua ihan hävetti käydä postilaatikolla ennen sisälletuloa.. vastapäisen talon isäntä oli taloa maalamassa ja ihan takuulla sääli mua: "tyttöraukka joutuu mennä tonne huutohel****in".. Sitruunapanta ei auta: Hiisi huutaa silti. Mä inhoon tulla kotiin. Vaan siks. Kun sit sain oven auki ja karjastua "hiljaa", niin se auttoi. Ei vaan oo kiva suuttua ekana, ku tulee kotiin.

Lähin siis valmiiks vähän kärttysenä lenkille (oli myös huono omatunto pienestä pyörremyrskystä turkinpippurilla ja daimilla varustetttuna, jonka söin, ku töistäpäin hain kirjakaupasta kamaa töihin.. ja ihan kaupan vieres on SpiceIce.. ) Nii. Nii mä päätin, että en mee ihan lyhyen kaavan mukaan, vaan meen pidemmän lenkin. Rankasen itteäni samalla . ;) Vielä, kun Kaapeli ja Särö on treenikiellossa ja niiden kanssa ravaillaan yms. niin se tekee kutaa. Ja sit sain idean: mä tokoilen niiden kaikkien kanssa.. jesh! :D

Nooh.. pääsin tuonne Törnävän kentälle ja sidoin eka kaikki koirat kiinni katsomon penkkeihin. Sit tulee se osuus, missä molin paha. Mä mietin, missä järkässä olis "pahinta" tehä. Totesin, et Särö eka: sitä haittaa vielä tällä hetkellä eniten muiden huuto. Mä nimittäin tiesin, että muut huutaa peräsuoli pitkällä, kun yks tekee. Sille ei voi mitään. Särön kanssa otin seuraamista hyvin lyhyissä pätkissä ja sivulletuloa lyhyellä matkalla. Se otti sen verran häiriötä muista ja ehkä siitäkin, että oli vähän "pihalla" eikä tehnyt musta mitenkään megasäbäkästi. Teki joo kyllä, mut esim. sivulletulossa ei kirmannut täyttähäkää. Mikä harmitti mua vähän. Noh, palkkailin perusjutuista ja meni ookoosti. Sit otin Lellun. Ja voi tsiisus ku teki eetvarttia!! :D SON IHANA!! Sen etujalat meni silleen suorina rumpupuikkoina eteen, kun se NIIIN tapitti mamia silmiin ja teki naama nauraen!! :D Se tarjos yheksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun mä vedin henkeä. Se istui perusasennossa mun lenkkareiden varpaidenpäällä ja katto niskansa yli mun naamaan ja hekotti. Se oli niin kähee ja pätevä!! Mäkin tulin iloseks! :D Se sai monta namia.. ;) Sit Hipsu. Huoh. Se ei voi itelleen mitään. Mä tiedän sen. Se kilju, hyppi, tärisi.. se ei meinannut kyetä istumaan perusasennossa. Mut huom: ei meinnaut: kykeni silti! :D Mä palkkasin namilla: rauhottuis. Seurautin vähänmatkaa, mutta ei meinannut pysyä paikka.. edisti ja kiljui. Komennos ja asento uus. Auttoi. Sit otin metrin päästä (kyllä) etäkäskyinä maahan ja istu, pari kertaa. HYVIN rauhallisella äänellä. Ja Hiisi on jännä: kun se menee makaamaan, niin se menee vain vasemman kyynärpään varaan maahan: oikea pitää olla suorana ja ei osu maahan.. Voiko se johtua siitä nivelrikosta, mikä on kyynärpäissä? Vasemman vaan pitäis mun muistin mukaan olla se huonompi.. Outoa silti. Ja se on ollut niin lähes aina. Nyt se oli vaan erityisen selkeä. Noh, meille riitti se. Sit Kaa. Mä päästin sen irti ja otin pari askelta, ni eukko pomppas haukkuen ilmaan ja puri mua kylkimakkarasta!! Onneks mä sain sen verta väistettyä, et ei jääny hampaidenväliin, ku paitaa!! Mua hihitytti.. Ei sais nii. Noh, seuras sikamakeesti. Palkkasin ja tein tiukkoja käännöksiä: se vaan kuumeni ja tyksi niistä. Sit IHAN läheltä luoksetulo. Siinä se hyppää ehkä liikaakin mun mahaa vasten ensin ja lötsähtää siitä sivuun. Mä ajattelin, että ko teen niin läheltä, ni ei saa pompattua. Ajattelin väärin. Mun pitää miettiä tota. Sit pari liikkeestä seis: tarjoaa maahanmenoa. Tein sit kädellä helpotettuna: auttoi. Ja sain palkattua siitä. Jäi hyvä fiilinki.

Mut sit. Mä TIESIN riskin. Että kun ne on sikakuumina, niin ne koettaa heti lähteä hillumaan. Mä päästin ne irti ja sanoin ihan passiivisesti, että "nätisti'. Särö sano, että paskat, ja lähti ku komeetta. Puri Hiisiä kylkeen ja kaatu vauhdista mun karjuessa pää punasena.. Ja joo, se oli toinen niistä, ketä piti varoa.. Voi kele kun mä oon idiootti. K: MIKS mä en pitäny sitä kiinni? V: luotin, että se uskoo K: MIKS mä ajattelin, että sen pitäis uskoa, kun on huutanut ja kuumunut? V: kun sen pitäis silti uskoa K:Oonko mä idiootti? V:oon.

Noh, sit ne rauhottu, mun kuumettua. Kivakiva. Päästin ne joenrannassa kahlaan ja juomaan vettä. Ja tyynnyttiin kaikki. Loppulenkki saatiin sit tehtyä iisimmin. Huoh.

Syöks muiden koirat muuten, asiasta sadanteen, tällä hetkellä sikkenä heinää? Ku meillä syö. Mietin, onko se aika, sää vai mikäseon? ;)

Mä koetan taas tyyntyä: kiihdyin, ku muistin tyhmyyteni..