Pyhäaamupäivän treeniä

a´la Miira ja Tony, Carro sekä Särö. Ilma oli hiostava ja meikämanne oli vetänyt tuulipuvun päälle. Kivat siitä. Päätettiin treenata oikein rataa, johon olis ujutettu muutamia juiduja, mitä haluttiin tehä. Koska me ollaan agilityn siilejä (muisnaisfossiileja, jotka vielä elää), ei me osata tehä mitään uutta ja ihmeellistä. Niinpä koottiin perinteisten kuvioiden äiti keskelle rataa: neliö, jossa saatiin hioa takaa- ja välistävetoja, leikkauksia, vippauksia, tiukkoja pikkukurveja jne. Sit otettiin pari suoraa, missä piti irrota heti käteenoton jälkeen, muutama hankala avokeppikulma, muurillemenoa lähes ilman vauhtia ja kaikki kontaktit. Mutta puomi ilman muita esteitä; omana treeninään ja siitä alotettiin. Särö ja Tony alotti ihan vaan alastulolla ja sillä omalla sydeemillään. Ja sei ihan pelitä. Monta syytä miksei, mutta pääasia, että taas tietää, mitä muuttaa ja tekee. Hitto ku olis oma puomi kotona.. oikeesti. Tonyy.... :D

Noh, sit Kaa ja mä tehtiin puomia. Mä panin namikupin sinne abauttiarallaa viiden metrin päähän puomista ja Kaa ties sen. Se on huvittava, kun tulee mukaan viemään namukuppia, kattoo tärkeänä, kun siihen panee namin ja kun mä siitä suoristun ja nousen lähteäkseni, alkaa se hillua ja huutaa.. ;) Sei edes meinaa ottaa sitä namia - tietää, mitä tapahtuu. Nytkin se kipitteli puomin alkupäähänpäin ja oli IHAN täpinässä. Tehtiin puomi kolme kertaa. T Ä Y D E L L I S E S T I. Toistan. Täydellisesti. Meni sata lasissa, juoksi ihan alas saakka, pieni rytmimuutos lopussa, etutassut osuu hiekalle ja ryntäys kupille. Hieno homma!! Mutta mä tiiän mun virheen: namikuppi. Jos sitä ei ole, ei mene noin makeesti. Oon siis onnistunut opettamaan Carron hirmu hyvin ehdollistumaan.... namikuppiin. Ja joo, tiiän, et pitäis purkaa se asia ja siirtää kuppia esim. yhden esteen taa ja sit kahen ja sit eteenpäin jne. Mut mä vaan huomaan aina tekeväni samaa.. KUSEONNIINKIVAA! :D Noh.. joo. Ei puomista enempää.

Sithen tehtiin sitä rataa. Carron kans alotettiin. Meni "ihan ookoosti". Ei mitään isompaa eikä ihmeempää. Semmonen kasin juttu. Mut meillä on AINA sama homma: jos Carro menee ihan ekana: niin, ettei kukaan muu ole vielä mennyt ja Carro kuumunut huippuunsa, ei se mene täysillä. Kovasti joo, muttei täysillä. Noh, Särö meni musta kivasti oman ratansa: se ärisee Tonylle mennessään ja lukee rataa joskus jo liikaakin: esim. yks kurvi meni niiiiin pitkäksi, kun näki putken ja halus mennä sinne. Tony otti sen muilla kerroilla paljon huolellisemmin; käsky, kunnon sellanen, ajoissa. Ja se autto. Se, mikon jännä, on se, että Särö on treeneissä SIKA-ahne. Kotona se ei ole yhtään ahne. Ei yhtään. Mutta treeneissä siltä valuu kuola eikä sen radalle voi viedä namikuppia valmiiksi: karkaa sinne.. sen asian kanssa piti hakata päätä seinään: Särön keinulle vietiin namikuppi ja se ennätti napsia sen muutaman kerran, vaikkei suorittanut keinua.. Keinu meni muutenkin persiilleen: Särö veti ensimmäisellään täydellisen lentokeinun ja Tonyn suusta pääsi ärähdys. Särö veti sen verran hernettä, että meni kyllä keinulle senkin jälkeen ihan vauhdilla ja kovasti, mutta keinun laskiessa hyppäsi sivuun ja söi namin. Ainakin neljä kertaa, enenkuin tajuttiin hihnan merkitys.. noh, opittiinpa taas, siilit, jotakin. Mä tykkäsin siitä kolikon puolesta, ettei sille tullut keinukammoa perinteisessä mielessä; halusi sinne ja meni sinne. Ongelma oli se, että hyppäsi alas, ennenkuin keinu tömähti maahan. Noh, hommaa työstetään jatkossa. Meni sen kuitenkin lopuksi pari kertaa ihan ookoosti; Tony otti keinusta kiinni: pehmitti laskun ja Särö oli hihnassa.

Sit tehtiin viä toinen radanpätkä. Carro oli jo elementissään: meni ripakasti. MUTTA: nyt tippu sit rimoja. Ja mä tein sen, mitä mä en oo ymmärtäny taas aikoihin.. mä nuhtelin sitä rimoista.. ja päädyin jopa tilanteeseen, että kun kaksi rimaa tuli peräkkän, mä otin sen pois radalta ja vein autoon jupisten. Tony ja Särö teki radan välissä ja sit, kun Kaa pääsi autosta pois, meni se SIKAHIENOSTI eikä yhtään rimaa!! Sattumaa tai nou, mä luulen, et se vähän mietti. Se oli nimittäin naama aikalailla norsunveellä, kun joutui autoon kesken radan. Särö teki hienon radan siinä välissä. Treenasivat Tonyn kanssa kepeille avokulmaa niin, että Tony meni härkkiin käden kanssa. Sekin lienee hyvä osata.. Ja meni hyvin. Carro ja mä ei sitä osata.. :D Meki treenattiin avokulmaa, mutta koska siellä oli kaaret, meni se hyvin. Miten mä jaksaisin, muistaisin ja osaisin häivyttää niitä kaaria jo pois..

Simmottei. Mun treeniraportti ei nyt oikein edennyt loogisesti, sillä mä toisella silmällä koetan kattoa kepinheiton ämmämmiä. Mut jos tästä jotain selvää saa, niin good. ;) Ja taas tietää, mitä reenaa.. maybe.