Äitilapsikerho aksaili

tänään. Tony treenasi ensin Särön ja sitten Carron kanssa. Lopuksi Lipsu (alias Myrtti) pääsi kiikkumaan keinulle, mut mennääs mun tapaan aikajärkässä.

Eli ihan eka viime viikonloppuun. Tony oli kutsuttu Kuopioon kouluttamaan Hu-Pulaisia ja meikäläinen hyppäsi kyytiin Särön kymmenviikkoisia poikia katsomaan. Ja voi että!! Noli NIIIN sulkkuja. Alla kuva pojista: vasemmalla Krum ja oikealla Into. Krum asustelee Sanna Karjalaisen ja Esa Koivurannan sekä cavaljiertrion ja koiikkerin kanssa, Into jäi Jaanan, Iisan, Janin ja Huldan "riemuksi".. :D!!

Toki reissu tarjosi mulle mahdollisuuden tavata myös Oodia ja Miaa, sekä Jaanaa perheineen. :) Joten kannatti lähteä. :)!! Jaana oli järjestänyt meille mökkimajoituksen saareen, minne mentiin siis veneellä. Ja mä en ollut yhtään ajatusta uhrannut sille, miten sovitaan kassien ja koiralaumamme kanssa venhoon.. :D! Onneksi sopu sijaa antaa ja Myrtti -the veneilyn neitsyt- nautti elämyksestä, ihan oikeasti!!

Käsittämätöntä siis, mutta neiti oli veneessään kuin kotonaan. Kiipeili reunoja pitkin ja nautti tuulesta, ihaili maisemia ja kurkotteli laineita.. eikä onneksi kukaan tippunut veneestä!! Carro -antiveneilijä- makasi naama norsunveellä veneessä hievahtamatta. Särö nautisekeli Myrtin tapaan kiipeillen ja saaden mun sydämen ylilyönneille. Hiisi "pakotettiin" istumaan Tonyn viereen: se olisi voinut hyvin tippua: putosi jo laiturin päästä veteen, kun ei raukka nähnyt, että laituri loppuu.. meidän moka: olisi pitänyt pitää se kiinni.. onneksi ranta oli matala ja laituri veden tasolla: ei tippunut siis korkealta. Repo tuntui tyksivän myös. Kiipparoi Särön ja Myrtin kanssa maisemia ihaillen. Ehkei ihan samalla nuoruuden innolla, mutta melkein. :) Tuo Hiisin sokeus tuli mökillä taas tosi konkreettiseksi.. törmäsi ekana iltana neljästi pöytään ja sit tuo laiturilta tippuminen.. silmäkulma aukes: törmäsi sen johonkin.. lisäksi se on nykyään aina hermostuneen oloinen verrattuna entiseen: tärisee ja stressaa vielä normia enemmän ja haukkuu kaiken. Minkä kuulee. Yksi aisti katoaa, niin muut terästyy.. näin se menee. Hirveän surullinen fiilis sen kanssa. Ja pohtiminen missä menee raja, on tosi raskasta. Ja vaikeeta.

Saari itsessään oli ihana: siellä oli tasan ne kaksi mökkiä, missä majoittauduimme: Jaana ja Jani koirineen toisessa ja me toisessa. Mökkien välillä oli metsää n. 200 m: täysin oma rauha molemmissa. Kertakaikkisen ihana kesälomapaikka!! Kiitos vielä tätäkin kautta Jaanalle ja Janille kestitsemisestä ja majapaikan järkkäämisestä!! Oli kiva nähdä ja turista. Myrtti mörköili jonkun verran reissussa, mutta pääsi onneksi kaikista ahistuksistaan yli. Se on vaan ärsyittävän terävä ja kun sen yhdistää mörköön, niin ei kiva. Meinasi saada nenään reiät mentyään liki russelin iholle räyhäämään... epävarmuuttaan, mutta silti sanoin sille, jottei enää koskaan ikinä. Kele vieköön. Koirilla reissussa oli aika tylsää: autossa joutuivat viettämään suurimman osan aikaansa. Parat. Onneksi pääsivät välillä jaloittelemaan ja saivat mökillä kirmailla vapaana.

Sunnuntaina kotimatka suuntautui Pihtiputaan kautta: mummi siunattiin haudan lepoon. Tiedän, että näin on hyvä ja elämään kuuluu kuolema. Mutta aina se on surullista ja raskasta. Ilon pisarana oli Sisu, joka tuli hautajaisista Leenan kanssa meille suoraan: jäivät yöksi. Minen voi tarpeeksi saada suukotella tuota maidonhajuista miestä. :)!! Koiratkin ovat onnessaan, vielä.. Myrtti oli aivan liekeissä, kun hokasi, että välillä Sisun suusta saattaa lentää maitoa tai -vielä parempaa- muuta mössöä.. :D! Ja mikäs siinä. Minä annoin Mypan suorittaa esipesun lattialta.. Kaksi vauvaa.. ;)

Viikko onkin sitten vierähtänyt vallan muissa puuhissa. Alkuviikko meni autokaupoilla.. kaikki sai alkunsa, kun Essi kysyi kerran Yariksen kyydissä, että miten me meinataan mahtua tänne, kun Hulda syntyy.. no eihän me oltu sellaista edes ajateltu.. eikä siinä muuten mitään olisi ollutkaan, mutta Yarkussa oli vain kolme ovea.. istuin olisi ollut tosi hankala laittaa takapenkille etuoven kautta eikä apukuskin turvatyynyä saanut kytkettyä pois päältä.. haikein mielin tehtiin sitten päästös, että Yaris vaihdetaan viisioviseen.. käytiin katselemassa ensin netin kautta ja sitten livenä muutamia vaihtoehtoja. Ja ei voi mitään.. mä oon Toyotanainen. :D! Käytyäni Auriksessa tiesin, että son siinä. Ja ei auttanut, budjetti ylittyi niin että ropisi ja KOKO mun Galapagossaarisäästötilini vedettiin nollille. Mä koetan ajatella, etten kuitenkaan olis enää koskaanikinäpitkäänaikaan päässyt sille reissulle.. että säästämisen voi aloittaa alusta ja etten mä pitkään aikaan mene muutenkaan reissuille.. Ja oon onnellinen mun mustasta Auriksestani. :) Sinne mahtuu häkki takatilaan mainiosti koiria varten ja Huldan istuimen saa joko eteen tai taakse. Jii än ee. Hyvä on. Liiankin.. :)

Loppuviikko on "vaan mennyt". En tiedä oikein itekään missä ja miten. Pari koneellista pieniä nuttuja ja bodyjä on pesty, mutta vielä on duunia, ennenkuin voi sanoa, että huone on redi. Ja kiva niin. :)!

Tänään sit saatiin kauppareissun lisäksi sen verran itestämme irti, että Tony lähti treenaamaan. Ensin meni Särö: leikkaustreeniä ja uutta keppikulmaa. Suljetulta puolelta, niin sanotusti. :) Kulma meni hienosti: joka kerta oikea aloitus. Mutta.. ei meinaa aina malttaa pujotella loppuun!! Koska kaaret (vauvasellaset) oli kotona, niin ei auttanut.. Huomautus ja uusiksi. Ja joka kerran huomautuksen jälkeen poika teki loppuun saakka, samalla vauhdilla. On se hieno.. :)! Leikkaukset on Tonylle ja Särölle vaikeita: meinaa kääntyä väärään suuntaan. Luulen, että ohjaus on vähän myöhässä. Eli treeniä siihen. Särö törmäsi kerran renkaaseen Tonyn leikatessa.. harmittaa! Etenkin kun mä just keskityin Myrtin nakinsyöttämiseen enkä kattonut.. :( Mutta ilmeisesti ei tömähtänyt kovaa: liikkui puhtaasti jne. Seuraamme.. Särön työmoottori on kyllä kiva: kestää toistoja ja huomauttelua, asiasta tietenkin ja mä luulen, että Tony osaa mitoittaa sen just oikein: ei liikaa eikä liian vähän. Musta on jotenkin niin liikkistä, miten Sääppä on niin Tonyn poika. Mä oon likipitäen ilmaa.. :)

Sit mamadog Carro. Se on borderterrieri sheltin kuteissa. Jotka on ohjanneet borderia, tietää, mitä meinaan. Kääntää PITÄÄ ja shelttivippaukset ja pikkulilliohjaukset on sama, kuin "kusis lumeen". Sin män. :D! Vääntöä ja ohjaamista. Oikeestaan isolla Oolla. Kepit kusee, edelleen. Ja miksikäs ei.. eipä niitä ole nyt treenattukaan. Enkä mä usko, että niitä kauheesti treenataankaan. Carro saa tehä aksaa, bikoos se rakastaa sitä IHAN hirveesti. Ja mä rakastan nähä, kun se nauttii!! :) Mut haaveet sen aksaurasta alkaa olla loppu.. we´ll see.

Mypa sit. Se teki pieniä käsiohjausjuttuja sekä mun että Tonyn kanssa. Mä palkkasin makkaralla ja Tony lelulla: toimi molemmat. Siis poispäinkääntöä ja vippausta, esim. Ihan leikkiä Myrtille, kuten kuuluukin. Suoraa, täyspitkää, putkea se teki hianosti!! :) On raukka ihan tohkeissaan.. :D! Mut, sanonta tietää, ahneella on paskanen loppu.. mä en voi käsittää, miten mei tajuta edetä hitaasti. HHHHIIIITTTTTAAAASSSSSTTTTIIII... ei. Kato heti matkaa ja jos koettais kulmaa.. kun toinen meni ekaa kertaa elämässään pitkän putken. Arvatkaas menikö? Ei ni. :D! Juoksi miljoonaa ohi putken Tonyn ja makkarakupin luokse. Ja naama ihan naurussa.. :D! Mut kun menin lähemmäs sen kanssa, niin johan kiramas läpi putkesta. :D! Eli hiljaa hyvä tulee, helpossakin jutuissa. Joo, mä tiedän.

Sit Mypa pääs vielä kolmesti kiikkumaan keinulle. Mä nostin sen keskikohdan paikkeille, vähän ehkä yli ja Tony kiikutteli sitä varovasti. Mä kehuin ja syötin makkaraa. Eikä se ollut millänsäkään. Tony toteskin, että sehän on venekoira.. ei keinumiset paljo nappaa.. :D! Tästä on hyvä jatkaa. Mä uskon, että seuraava askel vois olla kotipihalla siivekkeiden läpijuoksua ja ehkä niiden kanssa vähän käsiohjailua lelun kanssa. Vois olla kivaa. .. :)!

Semmoinen viikko meillä. Hulda on joka päivä ajatuksissa enemmän ja enemmän.. enää 61 päivää, muistaakseni, laskettuun aikaan.. aika hurjaa.