Käyrä miinuksella

ja en edes tajua miks. Puhun siis veetutuskäyrästä..

Eilen oli pentumätsäri. Aamulla mä oottelin sitä iloisin mielin arskan paistaessa, mut sitten meni aurinko pilveen, melkein satoi ja tuuli niin, että tukka meinas irrota. Olin kuvitellut, että Tony lähtee mun kanssa mätsäriin, mutta läksinkin Mypan kanssa kaksin.. siinä vaiheessa olis pitänyt jo tajuta jäädä kotiin, kun savu nousi korvista. Nooh, ei mitään, päästiin Nurmooseen ja käytiin ilmoittautumassa. Mypa oli ihan ok ja mä olin ihan ok. Moikkailtiin tuttuja jne. Tehtiin muutama tokojuttu hälinässä ja kaikki oli okke. Kehä menikin sit vituralleen. Liikkeessä Myrtti tuijotti mua ja hypähteli käteen: pidin siinä naksua.. toisessa nameja. Pöydällä tuomari olikin Myrtin mielestä ahistava ja pahinta: mä en lopettanut tutkimista, vaan syötin täysin banaanimutkalla olevaa pentua ja ikään kuin "pakotin" sen tilanteen.. jessus mä oon tyhymä!! No, se siitä. Vois sanoa, että paska keikka mut tulipa tehtyä. Itseasiassa kehän ulkopuolinen elämä ei ollut ruskeaa, mutta mä en jaksa siitä nyt riemuita. Valitan. No, ehkä vähän. :) Positiivista, että nähtiin Kati ja Tomu: sovittiin, että voitais tokoilla ens viikolla aamupäivisin. Olis aika tosi hienoa!!

Ilta meni sit samassa ruskeassa pilvessä: mä en tiedä, pitäiskö mun oikeesti vaan maata kotona.. levossa menee hyvin, mut ehkä se on tuo liike, kyykkiminen jne. mikä sit ei tee hyvää. Ja se kuulkaa syö mua NIIN.. Mä en voi kestää enkä käsittää ajatusta, että mun pitää olla kotona, levossa!! Mahtava kesäloma.. ja olis asioita, mitä haluaisin mennä hoitamaan.. kaupunkiin, taimistolle jne. Voi tsiisus. Ihana lisä tuli loppuillasta.. ei siitä enempää, sanon vaan, että voi vittenberg.

Juupa. Bonuksena tänäaamuna se, että heräsin Särön kitinään, mikä on outoa. Ehkä Myrttikin antoi oman osuutensa, en oo saletti sillä niillä on niin samanlainen ääni. No, syy selvis: Särö on ihan ripulipaskalla. Oli mukava siivoilla ekana. No, asioilla on aina kaks puolta: onneksi Hiisi on eilen ollut ekan päivän ripuloimatta: oli kaks päivää ihan ripulilla.. luultiin, että se on syönyt jotain lenkillä. Jihuu. Annoin Inupektit kaikille, juts in case.

Näin. Ihana positiivinen, valoisa ja aurinkoinen vuodatus. Mutta elämä ei aina oo vaan ihanaa. Ja tiedän mä, että huonomminkin vois olla: voisin joutua makaamaan osastolla tms. Ja koirat on muuten ok: ripuli on vaan ripulia. Saan olla kotona: mitään ei oo pakko hoitaa just nyt jne. Ja Hulda potkii ja liikkuu: se on ok. Mut joskus on PAKKO saada rypeä shitissä. Mä ryven vielä hetken: pian saan vieraita: Jonna (ala-asteaikainen luokkakaveri ja muutenkin kaveri :)) tulee kahden poikansa kanssa käymään. :) Balaan, ehkä ja toivottavasti paremmalla fiiliksellä.