SIIS Ou Mai Gaad..

Mä en tiedä miks, mut kerran oon kattonut Will and Grace (?!) -nimistä sarjaa. Ja siinä oli sellanen kimeä-ääninen nainen (sama oli muuten Frendeissä yhtäaikaa synnyttämässä Rachelin kanssa) ja se hoki tuota OU MAI GAADIA sellasella kimeellä äänellä. Ja tänään mä haluaisin sanoa just niin, just yhtä ei-uskottavalla äänellä ja samalla pilkkeellä silmissä.. :D Määpä kerron miks. Ja nyt EN mee aikajärkässä. ;)

Eli tultiin just kotiin: käytiin treeneissä. Tai Tony kävi. Säröllä oli vikat treenit ryhmässä: ryhmistä sit pieni tauko paikallaan. No, anyway, tänään oli siis vikat treenit ja mä sain kunkkuidean: soitin Anulle (the coach) ja kysyin, onko tullut peruutuksia. Ja oli!! :) Carro sai luvan tulla mukaan!! :D Ja, tarina jatkuu, Felix tuli meille la-aamuna hoitoon ja on ensi maanantaihin saakka. Koska se tarvitsee kontaktitreeniä ihmiseen koiralaumassa, päätin mä ottaa junnut mukaan. Mypa sais tokoilla hälinässä jne. Ja niin läks team Trickteam liikenteeseen. :D!! Ihan ekkuna treenas Tony Carron kanssa. Ja nyt se O M G... se on NIIN outo!! Siis NIIIIIN outo. :D Ei meinannut jäädä lähtöön millään, kun sit jäi, vaihtoi painoa etujalalta toiselle miljoona kertaa, nyki.. mut pysyi. Meni miljoonaa, TÄNÄÄN hän irtosi. Ei lue työntöjä, eikä käänny vedoilla. Mutta menee hirveää kyytiä ja kolme neljäsosarataa ihan sairaan makeesti. Näyttivät ihan agilityparilta!! :D (hetken ainakin.. *hihittää*) Kukaan meistä kolmesta: Tony, Anu tai mä, ei oikein tiedä, miten sen kanssa pitäis toimia missäkin kohtaa: oli pari välistävetojuttua ja takaavientiä ja arvatkaas, menikö ne hienosti!? No ei ni.. :D!! Mut silti: mamaa näkee erittäin harvoin niin äärettömän onnellisena. Onhan se onnellinen joka päivä ja aina tuttuja nähdessä, mut toi palo.. mä ihailen sitä, ja tavallaan raivostun siitä, joka kerta yhtä paljon. Kun se EI YHTÄÄN ole kuulolla. Etenkään kentän reunoilla.. no, se mamasta. Kivaa oli! ;)

Sit Häbä. Se meni kanssa sikamakeesti!! Paremmin, kuin äitinsä. Takaaviennit ja välistävedot toimii sillä huomattavasti paremmin JOS Tony on ajoissa ohjaamassa ja kertomassa. Ja sit, niiden O M G. Ne palas kasarilta tähän päivään: Tony ei edes meinannut ehtiä puomilla händyn kanssa häsäämään, joten juoksupuomitreeni jatkui. Ja se pelitti.. mut se ei pelitä jatkossa, jos sitä ei treenaa. Joten ne tietää, mitä ne tekee.. ;) Treenaa. Ja sit pääsee kisaamaan ja sit, mä luulen, kasvaa nälkä. Ja se on se, mitä on ootettu. Pitkään. Mä kattelin tänään Tonyä ja Säröä, muuallakin kuin agissa, ja mä väitän, että se on Tonyn Elämän Koira. Ihan oikeasti. Ne on täydellinen pari. Särö olis mulle ihan liian "jäykkis".. siis hyvässä mielessä. Se kuumuu nanosekunnissa ja sit coolioituu yhtä äkkiä. Repii sikana lelua ja kun leikki loppuu se on ihan itse tyyneys. Mun koiran pitäis ehkä olla vähän "hullumpi". Mut Tonylle se on täydellinen. Ja Tony on sille täydellinen. Ja tollasiahan niiden pitäis olla.. :) On se hieno. (omakehuhaisee) Ja oli kiva nähdä niiden treeniä, pitkästä aikaa!!

Sit junioriosasto. Mypa tokoili pihassa ja sisällä pikkuisen. Sen sivulletulot on jo aika tosi hyvät. Joskin se hyppii mun kättä vasten ja mä luulen, etten ehkä ihan vielä voi jättää namia kädestä pois. Mut sen paikka alkaa olla oikea ja se aktiivisesti hakee paikkaa: ei tarvi mun kättä ohjaamaan sitä tms. Joten hyvä!! Sit mä seuruutan sitä pikkuisen jo: se koettaa saada namia mun kädestä: pidän sitä tyrkyllä ja kättä alhaalla, MUTTA se saa makkaran vasta kun luopuu siitä. Ja mä oon sitä mieltä, että se meni jo tosi hienosti!! Vaikka oli hälinää ja mölinää ja rekkoja meni läheltä jajajaja... :) Hieno pentu!! :) Maahan se menee jo pelkällä käskyllä: ei tarvitse enää namikättä lainkaan! Hianoa!! :D Muutenkin se oli ihan hirmu pätevä ja reipas!! PIti muhun kontaktia, tarjosi temppujaan, oli reipas, varasti lelun sata kertaa mun taskusta (ja sit mä revin sen kanssa joka kerta: kumma, että varasti sen aina uudelleen.. :D) Mä olin Yypsasta ihan pikkuisen vähän ylpeä.. ;)

Ja sit Felix. Sille mä tein naksuttelua ja katsekontaktitreeniä. Kun katsoi mua silmiin, naks ja nami. Osaa sen, mutta en ole ikinä sen kanssa sitä tehnyt. Alkuun oli haastetta: oli NIIN paljon härdelliä ympärillä, että pää pyöri kuin hyrrällä. Mutta se poika muuttui!! :) Lopuksi tarjoili sitä mulle seistessä ja "hengaillessa". Hienoa!! Sillä on ärsyttävä taipumus haukahdella "turhasta" ja siihen mä olen nyt puuttunut aika tiukasti. Esim. kun tultiin kotipihaan, niin haukahteli heti Hiisin ja Revon kuullessa. Mä luulen, että on innokas, epävarma koiralaumassa jne. Mut silti, mä puutun siihen. Ja se auttaa: on jo parempi! Lisäksi tuo kontaktin tarjoaminen ja ylläpito on tosi hieno juttu: sitä me työstetään viikon aikana. Tekee muuten pennulle hyvää elää välillä koiralaumassa ja sen rytmissä, säännöillä. On ihan erilaista, kuin ei-koiralauman elämä.. Koirien, vieraiden, kanssa Felix on tosi hyvä. Menee iloisesti, muttei dominoivasti, tervehtimään. Mypaa ja Hiisiä on koettanut astua (dominoi?), mutta siihen mä olen myös puuttunut. Mutta ihanahan tuo on.. <3 Pikku Felix.. :D Ja on muuten huvittavaa, miten Myrtin kanssa leikkivät ihan eri lailla, kuin mitä Mypa leikkii Oodin tai äitinsä kanssa. Joka parilla on eri tapa leikkiä.

Se koirista siis. Sit viä Huldsujuttua. Tänään oli äippäpolilla "tsekkausaika". Päästiin ekana käyrille: nähtiin sykkeet ja liikkeet. Ja kuultiin ne molemmat. :) On se liikkistä!! Siellä oli kaksi muutakin äitiä käyrillä ja oli sekin jotenkin hassua: joka puolella kuului koppotikoppoti.. :) Se on jotenkin aika jännää.. Sit, ironista, mä ajattelin aamulla sinne mennessä, että "tää on kyllä kiva juttu, kun täällä ei ole kuin naisia".. no, sitä saa mitä... mulla oli mieslääkäri. Ei siinä PERIAATTEESSA mitään. Mut sit periaatteessa on.. mä en mitenkään hurrannut riemusta, joskaan en itkenytkään. Vähän, että "yritän olla aivan sama". Ja mua ei olekaan koskaan tutkittu niin nopsaan. :D En tiä vaikuttiko se, että Tony oli mukana jotenkin. Ehkei. Mutta joka tapauksessa se oli nopeaa toimintaa. Sen jälkeen ultrattiin; mittaili ja tutki virtauksia jne. Mutta yhtään en tiedä, mitä tutki ja mitä siellä näkyi.. selityksiä ei herunut. Loppukommentti oli, että kaikki hyvin: kohdunsuu kiinni ja lapsivettä vielä "hyvin". Keskikäyrää kasvaa, ei ole iso. Et näin. Ehkä mä olisin toivonut vähän "perusteellisempaa" selitystä asioista, juttelua, mittojen kuulemista jne. Mut tätä tää kai on.. Pääasia, että "kaikki hyvin".. Ja ai niin: lantio oli "ihan tilava"... Jee...

No, se siitä kanssa. Pääasia, että päivä on ollut värikäs ja päättynyt iloisiin fiiliksiin treenihallilla. Aina sekään ei oo itestään selvää. Huomenna ei oo -onneks- mitään ohjelmaa ja saan vaan naatiskella kesäsäästä, jädestä, kirjoista.. Mä voisin olla lomalla aina. Huomenna on vika kesälomapäivä ja keskiviikkona alkaa äippäloma!! Miten hullu ajatus!! :D

peeäs: käytiin jussiaattona koirien kanssa Kuortaneella uimassa: Repo sai armahduksen; IHNOAA vettä ja uimista. Hiisi parka jäi kotiin, koska ei näe enää lähestulkoon lainkaan: se pitää viedä yksin uimaan, ilman muita koiria. :( Särö, Carro ja Myrtti lähtivät sit uimaan. Särö ja Carro tykkäävät puuhasta, mut Mypa oli arvoitus. Tony oli ihan saletti, että EI mene veteen. Vaan... neiti katsoi, että W T F ja hyppäsi perään, kun äiti ja veli läks. Ilme olikin sit sen näkönen, että "mitä tuli tehtyä"... :D Ei mennyt enää toista kertaa omineen uimaan. Tyyli oli silläkin hyvä, joten paniikkia ei liene ilmassa. Annettiin sit trion vielä vetää pitkin biitsiä: nastaa oli! :D Kuvia on uusimmassa Picasan albumissa: linkki kotisivujen etusivulta, jos haluttaapi katella soopeleiden uinti-iloa.. ;)