Josko sittenkin..

iloa? Ensin Säröön. Vatsa tuntuu nyt normalisoituneen. Välissä käytiin taas syvällä sen tiimoilta.. tulin tällä viikolla töistä ja kotona oli viidet limaruikut ja kahdet oksut.. luulen, että syynä oli se, että Särö oli saanut liian isoja annoksia liian tuhtia ruokaa pitkän huononsyömiskauden päätteeksi. Joka tapauksessa stressi itellä oli hirmuinen. Aloitettiin taas nollasta ja päätettiin, että jos jatkuu päivänkin, niin ell kutsuu. Taas. Onneksi Särö kuitenkin lähti toipumaan hienosti ja eilen syntyikin märkään, mustaan maailmaan... Hyvä Kakka! :D Nyt ollaan edetty maltillisemmin: pienempiä annoksia ja useammin. Josko se.. toivotaan.

Sit Kaabeliin. Käytiin tänään ultrassa: vuorokausia 29. Nisät näyttivät "tiineen nisiltä". Ja ultrakone näytti kaksi mustaa mollukkaa. Olivat vielä niin pieniä, ettei niitä olisi kuulemma eilen vielä nähnyt. Onneksi ei menty eilen. :) Eläinlääkärimme meinasi, että niitä voi olla enemmän: eivät vielä kaikki välttämättä näy. Hänen suositus oli, että käymme vielä tiistaina uudelleen. Periaatteessa mulle riittää tieto, että on tai ei. Ja nyt tiietään, että on. Mut ehkä mä meen sit silti tiistaina. Ehkä. Luulen.. :) Joka tapauksessa ihana saada jotain positiivista!! Sillä niitä huonojakin uutisia on.. Mä en huomannut tänään (luin lehtä makuulleen soffalla), että Carro makas jalkopäässä. Ja ennen ku ennätin kissaa sanoa, se hyppäsi sohvalta alas.. ja se oli ell:n mielestä pahinta, mitä jalalla voi tehdä: hypätä alas jostakin. Ja, tottakai, Carro loukkasi jalkaa uudelleen. Voi jumatsuikka kun ottaa pannuun!!! :(

Mut täytynee nyt nauttia noista hyvistä uutisista eikä antaa huonolle mielelle voittoa. Mä aion ainakin yrittää sitä..