Viikonlopun sattumuksia

Jos mä alottaisin ihmisjutuilla. :) Elikä rakas ja paras siskoni Leena (myös ainoa, mutta se ei kuulu tähän) saa joulukuussa Tupun kanssa Sisu-vauvan. Ja koska oon siitä aika täpinöissäni ja Leenalla on ollut kohtuu raskas kesä ja alkusyksy, niin päätin, että tempaistaan. Ihan oikeisiin vauvakusuihin ei langettu, mutta sinne päin.. :D Löysin Tiimarista huippumakeen sinisen nallekoristekattosydeemin ja Tony naulas (!) sen meidän keittiöön roikkumaan. Leenan tullessa perjantaina meille, oli ilme näkemisen arvonen.. :D Jokaisesta nallesta roikkuu vielä ilmapallo ja tuo koko sydeemi on ehkä joku nelimetrinen? ;D Äiti oli sen verran juonessa mukana, että oltiin hommattu pienet paketit "sankarille" ja lisäksi mä olin shoppaillut hemmottelukamaa: päähierontatikkujutut ja jalkojenhoitosettiä: Leenan jalkojen on pakko olla "melko" lujilla.. ;) Sit lauantaina shoppailtiin Sisulle "yhtä ja toista" Huvikummusta. Ihana IHANA viikonloppu hurahti ja meni nopsaan. Naurettiin, syötiin ja herkuteltiin rutkasti. Kuten kuuluukin. ;) Kiitos Leenalle ja Mamulle. Otethaan joskus taas uusiksi.

Sit koiriin. Ekana Carron kuulumisia. Se varaa jalalle!! :D HUH! Toki ontuu sitä vielä, mut toi sidesydeemikin voi tehdä sen: on semmonen jäykkä. Mä onneton vaan laitoin tänä aamuna ekan (ja vikan) kerran Carron aitaukseen ilman valvontaa: on mennyt ulkoilut niin hyvin ja leppoisasti. Teippasin minigrip-pussin paikoilleen suojaksi ja kannoin rouvan ulos. Ja viiden minuutin ulkoilun jälkeen kurkin, miten menee, niin EI PUSSIA jalassa!! Heti kauhuskenaario siitä, miten paketti ei saa kastua: hautoo ihon, jalan jne. ja hoito pitkittyy ja pahenee ja kaikkee!! :( Kaapeli nopsaan kainaloon ja föönasin sen koipea hyvän tovin.. ja sain sen kuivaksi. Ehkä se ei ollut ennättänyt kastua vielä läheskään läpi.. houp sou. Kaikkeen sitä kuulkaa joutuu. Oikeesti.. Carron fiilistä on koetettu pitää koholla piilottelemalla sille ulos ruokaa joka päivä. Tänäänkin etsi aamulla viereisestä metsästä, tasaselta kohalta, nappuloita häntä heiluen. :)

Sit Hiisiin. Kasvattajansa Raimo soitteli tuossa joitakin kuukausia sitten. Kyseli kuulumisia ja sitä, onko huomattu Hiisin näkökyvyssä mitään kummaa. Eipä oltu. Raimo kertoi, että on selvinnyt Hiisin äidin olevan PRA-kantaja. Ja isästä ei saada tuota tietoa: kuollut nuorena onnettomuudessa. Mutta koska mitään ei oltu huomattu, unohtui juttu. Kunnes toissayönä.. Otettiin koirat nukkuun makkariin; äiti nukkui olkkarissa eikä haluttu, et koirat änkee yöllä kainaloonsa.. ;) No, Hiisi pyysi yöllä jostain syystä ulos. Se törmäsi matkalla oveen, kaappikelloon, porttiin.. viisi eri törmäystä. Ja eilen päivällä, se törmäsi tuoliin, jota äiti kantoi toiseen huoneeseen. Hämäränäkö (ainakin) on huonontunut siis selvästi. Nyt ahistaa, yllättäen ja pitkästä aikaa.. Varataan Revolle vika (?) kontrolli heti maanantaina Kirkkikselle ja napataan Hiisi samalla mukaan. Peilataan sekin.. voi toista!! Selitty niin monta asiaa, mitä on ihmetelty, muttei oo osattu reagoida!! Esim. se, että Hiisi haukkuu nykyään tosi paljo herkemmin, kuin ennen, ulkoa kuuluville asioille..

Ja sit vielä Särön uutisia. Se on ollut papin (Tonyn.. :D) kanssa EKAA kertaa miestenreissulla. Oikein hotellissa yötä.. Mika ja Fire jakoivat saman huoneen. Syy; kaksi ykkösluokan kisaa tänään Tampereella. Mun piti mennä mukaan, mut mä jäin hoivaan muita koiria. Nyt jotenkin ei halua jättää niitä yhtään.. monta "potilasta". No, mutta sain puhelinraporttia paikan päältä. Ja toivon, et on videollakin jotain.. Kaks hyllyä on tuomisina. Eka rata oli mennyt aika "pihallaollessa". Särö ei oo treenannut muilla esteillä ja kokemusta muualta ei liiemmin siis oo. Se oli ollut "vähän" kuusalla. :D Ohitellut esteitä, jättänyt keppejä kesken jne. Mut oli ollut pätkiä, mitkä oli mennyt huisan hyvinkin. Puomi oli kus...t. Mut jos mä viittisin, ni mä sanoisin "mitäs mä sanoin". Mut emmä viitti. Musta nei oo viä kisavalmiita, alkuunkaan. Mut saahan sitä kisailla. Ja siitä sitä huomaa sit ohjurikin, missä mennään. Ehkä se on aina vierestä niin helppoo viisastella. Ja se jos mikä, on syvältä. Tokakin rata oli hylly ja puomi ei ollut pelitäänyt. Yllätys.. :D Mut taas oli pätkiä, mistä Tony puhisi tyytyväisenä. Joten kai se siit, treenaamalla. Toivotaan, että ruoka on reissussa maittanut ja ruokahalu kasvais vieläkin. On jo syönyt aavistuksen paremmin, mut ei vieläkään voi puhua, että läheskään hyvin. Jospa sekin, siitä.

Mut siinäpä meidän kuulumisia. Toivotaan, että kohta sais jo kirjottaa pelkkiä hyviä uutisia..