sattumuksia

viime päiviltä. :) Vi börjar med hundar. Ja mä sanon, että kirjotin jo tän tekstin yli puoleen väliin kerran, sormi osu johonkin nappii ja puolet hävis!! Kele!! Ja automaattinen tallennus ei ennättänyt sitä tallentaa. Kele again!!!!

Mutta asiaan. La olimme "pihatreeneissä" rouva Sleeplessin kotona ja kutsumana. :) Kuuma oli, muttei ehkä ihan pahimmasta päästä ja treeniaika oli onneksi vasta illansuussa. Bonuksena, treenien perään, oli luvassa valkosuklaamansikkatuorejuustokakkua, mikä himotti.. :P ja voin suositella: NAM!! :) Treenit itessään meni aika..hmm..persiilleen. :D Mä väitän, että Säröllä siihen vaikutti -ainakin osaksi- sen mun kanssa käymä keskustelu ennen treenejä. Särö on vähän puolihuomaamatta kiivennyt Hiisin poismenon (?) jälkeen laumassa ja pullistelee ihan liikaa tällä hetkellä maailmalle. Nyt sen sai tuta Pian koirat, mukaanlukien hoidossa oleva Spike. No, siitä ei enempää. Oli hyvä saada itelle huomiota asiasta: nyt osaamme laittaa poikaa ruotuun myös arjessa: olemme lipsuneet turhaan pienissä perusjutuissa sen kanssa. "Se kun on vaan sheltti"... Tiedättehän lauseen.. *nolona*

Ja nyt, vielä kun muistan, niin sanon, että tuo mun blogin uusi yläkuva on lauantaiselta kyläreissulta: Pian ottama. :) Siinä on mun rakas ruskea tempputiiminelikkoni. :) Mypa, Lellu, Sääppä ja Kaa. Lisäksi Pia otti kuvan, missä on kahdeksan shelttiä: neljä ruskeaa ja neljä sinimustaa.. ei ole vaikea arvata, kuka kuuluu mihinkin tiimiin.. :) Tyylilleen uskollisina mennään.. ;) Kuvassa tässä järkässä siis: Myrtti, Repo, Särö, Carro, Pätkis, Indian, Spike ja Qki.



Pia sitten heitti haasteen -häviäjä tarjoaa pizzat- maanantaille: Lapualla epikset. Ja Tony tarttui syöttiin.. :D Särö kun tarvitsee kokemusta erilaisista paikoista ja esteistä. Se kun "on vasta nuori ja kokematon".. :D oikeesti on. Mutta jos joku kysyy ikää, niin hävettää sanoa.. Mutta toisaalta, eipä olla ainakaan kiirehditty liiaksi.. (asioillahan on aina kaksi puolta ;)) Ja tiedättekös: mama Kaa sai aloittaa kisat meidän osalta!! :D Se osallistui MÖLLIluokkaan "lisästartti" nimellä: ei voida palkita tms. Ja mölleihin, koska siellä ei ole keppejä. Koska "joku ei niitä VIELÄ osaa".. :D Ja olisittepa nähneet rouvan!! :D Se oli NIIN ONNELLINEN pieni rouva. Kuumakalle, joka käveli taas takajaloilla etujalkojen haroessa ilmaa. Huusi peräsuoli pitkällä ja koko naama nauroi. Se liekutti kaikille koko takapäätään ja tähän väliin kerrottakoon, että mölliradan pöydällä (kyllä.....) se liekutti aikaa laskeneelle tuomarille ihan tohkeissaan.. :D!! Se kiimaloitsi hurjan hienosti, joskin pöydältä se sai vitosen. Ja olisi ansainnut toisenkin Tonyn tökätessä sen jalalla estettä suorittamaan oikealta puolelta. Mutta ihan sama: sen riemu oli kaiken arvoista!! :D

Särö oli huomattavasti äitiään hillitympi (ylläri) ja sanottakoon sekin tähän väliin, että me naureskeltiin sille tänä aamuna: se on NIIN anti-roger: aito Roger Rabbit on hauska, hulvaton jne. Meidän Roger on jäykkääkin jäykempi.. :D No, nomen est omen ei päde aina.. ;) Poikien meno oli kuitenkin hienoa ja se vanha meininki näkyi taas: yes! :)!! Särö oli myös kentän reunalla fiksummin kuin aikoihin: puuttuminen sen pullisteluihin vaikuttaa: YES again!! Pia kuitenkin ansaitsi pizzat Särön saadessa pöydältä vitosen ja juostessa vipan esteen ohi. Mutta mieluusti Tonde kuulemma pizzat tarjoaa.. ;) Ja pääasia, että homma alkaa pelittää taas.

Särö ja Tony kisasivat myös ykkösen startin: sielläkin meno oli hienoa, mutta rengas oli tyystin unohtunut. Mä luulen, että syy on siinä, että omalla treenihallilla rengas on sellainen "uudenmallinen" puinen ja iso. Tuollainen "perinteinen autonrengas" on NIIN eri planeetalta, ettei poika osannut. Tony istutti sen ja otti kutsuna: sit meni oikeasta kolosta. Onneksi tuokin on asia, mitä voi ja pitääkin treenata. Ja itseasiassa.. meillä on kotona sellainen "muinaisrengas".. *nolona*.. joten ehkä pitäis treenailla kotonakin joskus jotain.. ;)

Totuuden nimissä sanottakoon, että olemmekin treenanneet kotonakin jotain. Myrtin kanssa harjoiteliin putkea (meillä on kotona pitkä putki) ja siivekkeiden takana odottamista: kaksi hyppyä ilman rimoja eteen ja Mypa odottamaan. Sit heitettiin lelu palkaksi, kun odotti sievästi mun tai Tonyn kävellessä siivekkeiden taakse. :) Lisäksi koko nelikko sai alustatreeniä: Tony aikoo opettaa puomin uusiksi ja mä luulen, että Mypakin saa oppia alustan.. Oli ihan tosi kiva treenailla pitkästä aikaa, kaikessa rauhassa, jokaisen koiran kanssa. Ehottomasti kaikkein ihastuttavin oli Lellu!! :)!! Se on NIIN mielettömän tohkeissaan tehdessään ja opetellessaan, että sen riemu tarttuu ihan kaikkiin. Melkein tulee tippa silmään.. :´) Eilen se tokoili, ihan pikkuisen, Lapualla ja se aiheutti kyllä iloa ympärilleen. Kaikkien pitäis päästä näkemään mr Lellu toimissa!! :)!! Motivaatiota löytyy, iloa löytyy ja liikkeet on tosi hienot!! Mutta ehkä se "viimeinen fiilaus" niistä puuttuu *hihittää* esim. sivulletulossa. :D Lellu nimittäin tulee nykyään suoraan eteen: keikauttaa itsensä "sivulle", mutta istahtaa ohjaajan varpaille: selkä ohjaajan sääriin kiinni. :D! Ihana <3!! Mä uskon, että se on silmäonnettomuuden antia: ei näe vasemmalla silmällä ja on vaikea hahmottaa paikkaa. Ehkä. Tai sit se on treenin puutetta. Joka tapauksessa: se on sivulletulo a ´la Lellu!! :)

Siinäpä näitä koirauutisia meiltä, tällä erää. Eli treeniä kaikille. Tony on taas ryhdistäytynyt kisakalenterin suhteen ja näyttää ihan lupaavalta tuo loppuelokuu JOS vaikka pääsisivät muutamiin skaboihin. Ainakin ihan tähän lähelle.. ;) Ehkä meillä vois olla sit huutosakissa yks jäsen lisää? Ainakin kotikatsomossa, jossei muuten..

Sit Huldaan. Meillä oli pieni säikähdys viime perjantaina.. mulle tuli to iltana tosi huono olo. Oksetti, oli vetämätön fiilis ja oikein mikään ei huvittanut. Pahoinvointi oli ehkä pahinta. Olo jatkui pe aamuna.. mä tunsin, että Hulda ryskäs ihan hirveästi: teki sitä koko torstain aamuneuvolan jälkeenkin. Mä olin ihan saletti, että kaikki ei ole hyvin.. Pyysin Tonyä painamaan korvan mun vatsalle; kuulisiko Huldan sykkeen. Ja kuulihan Tony.. Hirveän korkea, kova syke kuului kuulemma heti.. Hätäännyin ja soitin saman tien neuvolaan: saimme luvan tulla kuunteluun heti. Syke oli korkeahko ja vaihteli kovasti. Neuvolassa epäiltiin, että leikkii ja puristelee napanuoraa: siksi vaihtelisi niin kovasti. Mun hätä ei silti hellittänyt ja saimme lähetteen sairaalaan Synnytyspuolelle käyrille. Kävimme kotona syömässä (auttoi viimeksi sykkeisiin) ja lähdimme sairaalaan. Pääsimme käyrille puoleksi tunniksi. Sykkeet olivat onneksi normalisoituneet ja niissä enää normaalia vaihtelua. Lisäksi kone mittasi Huldan liikkeitä ja mun supisteluja. Kaikki ok. Lääkäri halusi kuitenkin vielä ultrata beibin ja -tadaa- Hulda oli kääntynyt poikkitilaan!! Siksi mä tunsin sen mylläyksen ja mun joku aistini sanoi, että kaikki ei ole ok.. Huono olo voi olla johtunut siitä mylläyksestä tai sit helteestä. Saimme lähetteen äitiyspolille ja ma -amuna sieltä soitettiin: ke aamuna aika. Katotaan tila: onko jo kääntynyt takaisin, pitääkö koettaa pökätä oikein päin ja katotaan kokoarvio.

Seinäjoella on joka ma-aamu "mammaryhmä" viimeisillä neljällä viikolla oleville äideille. Se oli eilen. Mä kävin sit huikkimassa omalle neuvolatädilleni (perumassa neuvola-aikaa nyt, kun mennään polille) ja kerroin tarinamme. Hän sitten ystävällisesti tarjoutui kokeilemaan Huldan asentoa: mä arvelin, että on taas oikeinpäin. Ja niin olikin: pää jo tosi alhaalla luun alla. Mennään silti huomenna sairaalaan tarkistamaan meininki: koko saadaan sit samalla. Ja mieluusti sitä kuulee, että "kaikki hyvin".. Lauantaina oli ensimmäiset -ja toistaiseksi viimeiset :(- kivuliaat supistukset. Pienen hetken toivoin ja luulin, että nyt... :)! Mutta ei.

Jännää tämä odottaminen on. Samalla toivoo, että "tulisi jo" ja samalla haikuilee, että pian kaikki on ohi.. tämäkin on omanlaistansa aikaa, joka ei tällaisenaan koskaan enää toistu. Koskaan ei tiedä tulevasta ja joka tapauksessa ensimmäinen kerta, mitä tahansa, on aina ensimmäinen kerta. Olo on utelias, haikea, kipeä, jännittynyt, pelottaakin, onnellinen... Kaikkea sitä. Tänään herätessä mun ranteet ja kaikkien sormien nivelet särki niin, että olo oli epäkiva.. nivelet löystyy.. Päkiät on edelleet kävellessä niin arat, että tiedän, miltä pienestä merenneidosta on tuntunut. Ja silti väitän, että tää kaikki on tämän arvoista... :) Hullu ihmisen mieli!! :)