Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa..

Sellanen biisi on olemassa. Mä muistan sen. Siinä lauletaan kertsissä noin, kun tää otsikko menee. Mä en tosin tarkota sitä veisua, vaan meidän (mun ja Särön) tiistain iltakisoja. Kuuma oli kuin tiiättekyllämissä. Paarmojakin oli. Mut... meitei haitannut!! :) Mä olin Sääpän kanssa nurtsilla, auton vieressä varjossa ja juotiin vettä. Kaikessa rauhassa. Meillä oli makkaraa ja toisemma. :D Verkkalenkillä oli kyllä hirmuinen hiki, mutta son semmosta kesällä. Nykyään...

Tuomarina molemmissa starteissa Berglundin Eija. Eka rata oli musta varsin mukava. En muista sitä enää oikeastaan ollenkaan, mut muistan, että tyksin siitä. Ei simppeli ympyrä tai sinne-tänne ykkösen perusrata. Piti ohjatakin välillä. Mut sei mua kauhistuta yhtään pätkää. Meidän onglmat oli etukäteen tiedossa jo ihan ennen rataakin: puomin alastulo (ei osata vielä yhtään ylempää kuin ihan juuresta), kepit (jättää treeneissä helposti kesken), keinu (inhoaa sitä ja kieltää helposti). Kepit oli mun tavote etukäteen. Ja se tekemisen meininki niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Saavutettiin ne kaikki! :) Keinulta tuli kielto ja femma, samoin puomin alastulosta. Kepit meni oikein ja muuten tosi hienosti!! Pöytäkin toimi.. ;) Tässä Kuuttilan Katin muutama otos meidän radalta:




Näkee hyvin, ettei Säröllä ollut aavistustakaan siitä, et tekee keinua.. *nolona*




Tää oli musta kaunis kuva. Sääppä venyy hienosti ja kuva on muutenkin hieno.. :) Kiitos taas Katille kuvista!!

Huvittavinta oli, että tolla viidellätoista virheellä me tultiin tokaks..

No, juttu senkun paranee. Toka rata meni persiilleen. Siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että kepit meni oikein ja se, että Särö pelittää tosi hyvin nykyään kioissa. En tarvi enää yhtään starttia sen toteamiseen. Nyt kisataan sit vasta, kun osataan esteet. Puomi lähinnä... Radassa oli edellistä enemmän kommervenkkejä, jotka mun olis pitänyt yhtä kohtaa lukuunottamatta handlata leikiten. Mä tupeksin kuitenkin ihan urakalla niin monta kertaa, että häpesin oikein kun tultiin maaliin.. itteni puolesta. Mietin, että hävettää mennä seuraavana päivänä kisapaikalle töihin kakkosten kisaan.. Mut ihan mansikka kakun päällä oli, kun Essin kanssa illalla soiteltiin ja Essi sanoi, että meitä oottaa siellä sit toinekin pokaali.. Särö oli voittanut kakkoskisan.. :DDDDD Oikeesti.

No joo. Ei siitä enempää. Meitä ei nyt skabaillessa näe ennen kuin osataan jo jotakin. Voi mennä tovi.. :D Ehkä jossain välissä haetaan tuntumaa siihen epiksistä tai sit ihan virallisistakin. EHkä.. mut nynnää reenaa lisää.

ja peeäs: mä oon oikeesti NIIN häpi siitä, että nyt on tuo sama meininki kisoissa kuin treeneissä!!!