Eväitä agielämään

tuli tänään repullinen. Tai varmaan rinkallinen, jos reppuvertausta käytettäis. Jenni tuli pitään mulle privaattitreenit ja voi että oli mahtavaa!!! Mä soitin Jennille apua-puhelun reilu kuukausi sitten ja avauduin siitä, miten Myrtti kiitää esteiden ulkokautta ohi. Kaarrattaa sata lasissa. Ja mä en tiedä mitä teen väärin ja silti tiedän, että tää on "suht normaalia paimenkoirajuttua". Niinku olikin. Tyypillistä etenkin bortsuille, kertoi Jenni.. :D No, syy selvis heti ekassa pätkässä. Hartialinjat. Mä en IKINÄ ollut ajatellut, että Myrtti lukee mua niin tarkasti. Että mun hartioiden suunnalla olis mitään väliä. Mut sillä oli!! Se nappas salamana mun hartioista suunnan itelleen, oli siinä vaiheessa ihan sama, mihin kädet näytti!! Jestas!! Jalkaterillä pelattiin myös; ne näyttää sinne, mihin mennään. Ja sit mun liikkuminen. Jenni sai mut tajuamaan, että mun on ihan turha juostakipittää, jos koira ja mä mennään eri suuntaan.. :D Että mun pitää PYSÄHYÄ välillä ja odottaa Mypaa kera hartioiden! Ja niin pikkukoira pelitti hienosti!!

Toinen ahaa-elämys tuli törkkäyksestä!! Me tehtiin kuvio, missä oli kaksi hyppyä suorassa linjassa ja sit kolmas oli 90 astetta sivulla ja oli takaavientinä. Mä, agilityn elävä fossiili (aka siili) olin siinä vähän hoomoilasena, mutta Jenni näytti ja opetti, miten mä sain Mypan ottaa sieltä kolmoshypyn VIERESTÄ törkkäämällä sen vaan kakkoselle vastaan ja sit pakkovalssilla kolmosen yli!! JA SE TOIMI!!! Voi elämä!! :DDDDD Mä oon niin hirveän iloinen!! Ja etenkin siitä, että Jennin mielestä Myrtti oli mainio pieni koira.. ;) Sain kovasti nyt eväitä siihen, mitä ja miten sen kanssa teen. Pieniä pätkiä, paljon palkkaa, hartialinjat kuntoon ja ei ohituksia. Puomin alastulotreeniäkin otettiin: nyt mä sain siihenkin varmuutta. Niin mahtavaa!! Kiitos Jenni tuhannesti!!!!

Koska tunti on pitkä aika pienelle koiralle, otin mä Särön mukaan: sain senkin kanssa näyttää ongelmakohtia. Jenni tuumi, että Särön ohjaus on aika erilaista tällä hetkellä kuin Mypan. Että mun kandeis joko keskittyä nyt toiseen (Myrttiin) ja jättää Särö pois tai sit aleta ohjaamaan niitä samalla tavalla. Sit mä sain ihan hirveän syyllisen olon siitä, että oon murissut Särölle muutamista riman räiskimisistä ja syy on ollut niissä hemmetin hartialinjoissa taas.. että Särö vois kuitenniin pelittää samalla ojaustyylillä, sillä se tykkäs kun mun hartiat oli oikeaan suuntaan.. eikä rimat kolisseet silloin. Ja puomin alastuloa tehtiin myös: siinäkin mä ääliö tein ensin kokeeksi koko puomin ja karjaisin, kun loikkasi... vaikka olis pitänyt tehdä ensin muistutuksena pelkkää alastuloa.. :( Huono, huonompi, mä.. :(

Mut mä olin tosi tyytyväinen molempiin koirin. Ihan tooooosi tyytyväinen. Molemmilla on kova into ja ilo tehdä töitä, molemmat palkkautuu äärettömän hyvin sekä lelulla että mukana ollella valkosipulimarinoidulla kanalla.. :D (maustettu Huldalle ite kanaa siis) Molemmat kestää toistoja ja tykkää lajista. Niin mukavaa!! :) Säröllä olikin nyt agilityviikko, sillä torstaina sillä oli omat treenit, jotka piti tällä kertaa Sonja. Sain oppia jo tuolloin niistä jalkateristä ja täytyy sanoa, että son kyllä vaikiaa näin aluksi!! Mut en lannistu.. :) Mä opettelen sen vielä. Lupaan. Nyt pitäis sit päättää, kumpi meistä vappuna kirmaa Sääpän kanssa hyppiksen. Puomi pitää vielä saada kuntoon, joten muita ratoja emme haaveile. Hyppisnolla Säröllä on, joten mitään ressiä ei ole. Nyt mennään treenaamaan sitä kisavirettä, mikä Säröllä tuppaa välillä olla omituinen.. :)