Rakas päiväkirja

(sillä sellainen tää mulle on: näen mitä oon tehnyt, koska ja kenen kanssa. Lähinnä koirista. :D)

Olin tänään Myrtin sosiaalistamisreissulla, osa bee. Tänään vuorossa oli Parturikampaamo Cristal, missä käytiin pussailemassa Anun naama kassan yli. Ja sit suunnattiin viralliseen kohteeseemme; rautatieasemalle.

Eka ylläri odotti, kun otin Myrtin autosta. Se kiljui kurkku suorana koko automatkan takaluukussa, pinkissä beautyboksissaan ja mä vähän ihmettelin sen touhua.. mutta, tattadaa, siellä oli Myrtin lisäksi peeaaäskooaa. Eli ei ihme, että sitä keljutti olla boksissaan. Tosin, myönnetään, että huutelee se siellä yksinollessaan muutenkin.. Huoh.

No, mä kannoin sen sit sisälle assalle, sillä ulko-ovet on kohtiaukeavat liukuovet enkä halunnut shokkihoitaa Mypaa heti ovella. Mentiin sit penkeille istuksiin ja nauttimaan löördaagimakkaran herkullisista aromeista. Myrttiä jännitti vähän, mutta mikään ei estä sen syömistä. Ei edes pikkuinen jännittäminen.. ;) Siinä aikamme herkuteltua, siirryin istumaan sen kanssa lattialle. Revittiin hanskaa ja hääräiltiin. Neiti oli jo ihan rela. Kunnes.. se on niin ärsyttävän terävä ja vilkas, mun koirankäyttäytymistulkinnalla. Tai mä en tuosta terävästä oo ihan saletti. Joka tapauksessa: se reagoi kaikkeen. KAIKKEEN. Kotona, pihassa, se koettaa mennä aidan läpi lintujen kimppuun, JOS ne nauravat: säksättävät. Häntä suorana, kauhealla ärinähaukulla menee vasten aitaa ja kiroilee koko pienellä koiranruumiillaan, mikä kykenee. Ja sama, jos naapuruston koirat räksöttävät pihoilla. Myrtti ryntää ääntä kohden häntä yläviistossa ja haukkuu, murisee... Ja sen se teki nyt tuollakin. Joku korkkaritäti käveli ohi ja toinen veti sellasta hinattavaa laukkua. Molemmille se veti kilarit.. mä luulen, että sitä jännittää ja samalla ketuttaa. Se näkyy sit noin. Mä sit nostin sen takas syliin ja kun hiljeni, niin palkkasin. Any ideas or vinks?

Sit mä tein sylissä katsekontaktitreeniä niin, että makkara oli oikeessa kädessä ja Myrtti istui mun sylissä, sivuttain muhun. Voidakseen katsoa mua, sen piti kääntää pää. Ja se teki sen!!! :D!!! Ihanaa! :) Testasin useamman kerran. Käytiin myös ulkona pikku käppäily ja nähtiin, kun juna lähti kauempaa. Ja veeärrän auto lähti takaa. Sit mentiin takas sylitteleen sisälle ja saatiin naapurituoliin ihana, keski-ikäinen mies, jolla oli 9 koiraa kotona. Juteltiin pitkään koirista ja niihin liittyvistä kokemuksista. Oli aivan supermukava setä!! Myrtti nukahti mun syliin.. Ja mies tuumasi, että "pää on sillä kunnossa", mikä ilahdutti mua suuresti!! Olihan se hienoa, että tyyppi veti hirsiä mun sylissä, vaikka ihmisiä laukkasi ees ja taas: juna tuli just asemalle. Me lähdettiin sit jatkaan kotiin unia ja jatkamme sosiaalistuskeikkoja. Saatiin säikäys molemmille, kun IHAN vierestä starttasi auto mun ja Myrtin käppäillessä sen ohi. Mä sit kehuin Mypaa ja kumarruin syötteleen sille makkaraa: tyyppi oli tosi ookoo. Käveli mun vierellä autolle ja tarjos katsekontaktia koko matkan: ahne pieni... tiedätte lopun. :D Huomenna siis Felixin luokse ja katotaan, mitä keksin loppuviikolle. Tahti pitää pitää nyt kovana, mä oon sitä mieltä. Ei armoa.. :)