Hierontaa ja sosiaalistusta

on kuulunut alkuviikon ohjelmaan. Ja vatsatautia.. :( Onneksi (voiko niin sanoa?) ihmisväelle; Tony on jo sairaana ja mulla kirpistelee. Mut taistelen sisukkaasti vastaan ja oon saletti, ettei se tule. :)

Eilen tuli Virve hieromaan Carroa ja Repoa. Carrolla oli samat jumit, kuin alkuvuodesta Piiralla: lantion lihakset ja oikealta puolelta etupää: ristireagointi siihen vasempaan ranteeseen. Jonka liike on yhä huomattavasti jäykempää ja rajoittuneempaa, kuin oikean. Haittaako se? Aika näyttää. Lantio on pentujen perua. Kuonaa ei onneksi ollut ja toivotaan, että jumit saadaan hoidettua. Ranteesta sovittiin, että jumppailen sitä entiseen malliin ja jossain vaiheessa lähden kokeilemaan agia matalilla hypyillä ja kevyellä aloituksella, luonnollisesti. :) Sit nähdään, reagoiko ranne vai noup. Jos ei, niin treenailu saa jatkua kevyenä ja pikku hiljaa, rauhassa normalisoituen, kunnonkin kasvaessa. Jos taas kyllä, niin sit.. :´( jäänemme agista "tauolle". Mut sitä en vielä mieti. Carron lihakset olivat muuten säilyneet aika tosi ookoina, mutta reidet oli vähän tyhjentyneet. Sama huomio on mulla.

Lelluman sit oli jumissa eri päästä, kuin normisti ja mitä arvelin. Sen niska rutisi ja etupää oli kireä. Lantio oli ookoo, mikä normisti on jumissa ja mistä olin nytkin saletti. Joten ehkä tää oli sit hyvä näin? Nautti selkeästi muuten hieronnasta, paitti kireiden kohtien osalta, luontevastikaan.. Revolle seuraa nyt taas niskajumppaa ja niin saadaan pidettyä herra kuosissa. Lisäksi todettiin mun väite oikeaksi: se on lihava. Ei pullukka, tanakka, vaan lihava. Oi voi. Se syö pienten, lihavien ja leikattujen koirien ruokaa ja silti.. snof. Tosin mä oon antanut epähuomiossa sille puoli desiä päivässä liikaa ruokaa.. kääks! Joten uskon ja toivon, että se auttaa, kun annos normalisoituu. Mutta kun sen on AINA nälkä.. paakapieni!! Sellainen koira kuin.. :DD!! (kummankos meistä se "virallisesti onkaan"?) *hih*

Myrtti piti laittaa hieronnan ajaksi leikkikehäänsä, missä teurasti kaljaräminäpurkkia ja esitti muutenki yhdennaisenrevyyn. Virve sai pususateen alkuun ja loppuun: kotona se on aivan mahdoton pusumoottori kaikille vierailleKIN. Meistä puhumattakaan.. Se voi nuolla ilmaa kymmenen sentin päässä naamasta ihan vallan mainiosti ja pitkään. Vain, koska nuoleminen on niin nastaa.. voi gaad! ;) Mut senkin hymy hyytyi tänään. Vietiin puppeli sosiaalistusretkelle. Ja koska meillä ei pehmeää laskua tunneta, niin retki suuntautui Jouppilanvuoren laskettelurinteelle, laskiaisen kunniaksi.. Kymmenen asteen pakkanen lupasi, että retki ei tule kestämään kauaa. Matka alkoi Eläinklinikalta: haettiin ruokasäkit mukaan ohiajettaessa. Myrtti esitti pikkuvanhaa, hyvinkäyttäytyvää koiranpentua mun sylissä. Eläintenhoitaja tuumasi, että "sehän on kauniisti ja rauhallisesti".. juu, niin oli. Sen hetken.. :D! Jouppiskalle saavuttaessa sen ilme totistui ja pieniä väristyksiä meni läpi sen kehon. Jännitti. Makkara upposi kyllä ja sylissä oli jees olla. Mutta aika tosi jännää oli!! Snoukkarit (onks sellasia?) ja suksittelijat, pulkkailijat.. kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja huljan pelottavaa. Myrtti sai olla mun sylissä ja syödä makkaraa. Hetken päästä menimme vähän reunemmalle ja Mypa maahan: leikki Tonyn hanskalla ja repi sitä! :) Eli ei se onneksi ihan paniikissa ollut, mitä en uskonutkaan. Sit neiti kainaloon ja kotiin. Nyt on uupunutta kekaraa.. Se mikä on jännää, niin kotona, kuka vaan meille tulee, saa pususateen ja on niin ihqu. Ja tuolla, ulkomaailmassa, musta tuntuu, että Myrtti ei ole yhtään pätkää kiinnostunut ihmisistä. En tiedä pelkäsikö vai ei: kukaan ei toistaiseksi ole tullut sitä silittelemään tms. Muttei yhtään koeta karata tai mennä kenenkään luokse, mitä kotipihassa on koettanut tehdä. No, mulla on pari plääniä sen pään menoksi lisää tälle viikolle. Huomenna suunnataan Felixin kotiin lapsia ihmettelemään. Ja siinä ohessa ryskäämään.. ;) Sit olis rautatieasemakeikkaa jne. Eli täältä pesee.. ;)

Ja niin: mä oon aivan äärettömän onnellinen meidän treeneistä sen kanssa! Mä oon tehnyt nyt perusasentoon tulemista: oon polviseisonnassa ja ohjaan namilla oikeaan asentoon. Sit kehun, otan käden pois: Myrtti istuu ja tapittaa ja saa namin. Käsi pois uudelleen: se jää perusasentoon, uus palkka! IHANA! :) Samaten oon treenannut kahtena päivänä sen kanssa katsekontaktia. Ja se oppi sen ekasta kerrasta!! Tosin olemme asteella, että vilkaisu riittää. Mut siitä se lähtee!!! Ja mä testasin: teki sen myös tuolla Jouppiskalla tänään, vaikka oli jännää menoa ympärillä!! Parasta on, kun eilen treenasin näitä kahta asiaa, niin sen häntä heiluu taukoamatta!! Nastaa touhuta mamin kanssa.. ;) Ja mami kehrää..