Puolihysteriaa

ilmassa. Mä oon nyt kuullut, lukenut ja tietoonisaanut, että Suomessa riehuu tällä hetkellä erittäin raju ja kova kennelyskä.. sairastuneita on tuttavapiirissä ja useita ja luin, ikävä kyllä, jo kuolemantapauksistakin.. aivokalvontulehduksen oli joku saanut ja voivoi. Eli siihen loppui Myrtin hallisosiaalistamiset. Kun koskaan ei voi tietää, onko joku oireeton kantaja.. mietin jopa, pitäisikö hakea isoille koirille ne nenäsumutteet.. mutta nekään kun eivät mitään "takaa".. voi huoh. Toivotaan, että siltä vältytään. Yhtenä vuonna meidän koirat sen sai ja meni koko sakin läpi.. ei kiva tauti ei. Lisäksi mä pelkäsin sydänvaivoja jälkitaudiksi, joten otettiin iisisti pitkään. Joten olkaahan varovaisia!!

Myrtti on nyt sen sijaan sitten päässyt iltaleksuille mukaan. Se juoksee ensin reilun puoli kilsaa ja loppukotimatkan, hankikahluun, mä kannan sitä. Ja tänään oli eka päivä, että neiti oli sitä mieltä, jotta hangessakin se pärjäis jo tosi mainiosti ja koetti osoittaa sen mulle rimpuilulla. Mami pysyi silti tiukkana ja syötti lampaanmaksaa kannon lomassa.. :) Myrtti on ollut kyllä äärettömän kiva pentu. Mä oon viimeisen viikon aikana retkahtanut siihen todella. Vielä reilu viikko sitten mietin, teinkö virheen ja pitäiskö sille sittenkin etsiä toinen, oma koti. Enää en ajattele niin. Se on ihan hirmu kiva ja mulle sopiva penneli!! :) Lovettaa mua, pitää äärimmäisen ihanaa kontaktia, rakastaa touhuta; leikkii, repii jne. On järisyttävän ahne.. Siinä on vaan just sellasia piirteitä, mitä mä koiraltani toivon. Täytyy toivoa, että ne säilyy. Ja jossei säily, niin ei voi minkään. Kaikkea ei voi saada. :) Mut nymmoon vaan häpi.

Toinen häpiksi tehnyt asia on Hiisi. Se alkaa muistuttaa itseään, eikä oo enää totinen ja surullinen aasi Ihaa. Se on jo enemmän taas tiikerimäinen. :) Leikkii Särön kanssa, hilluu lenkillä jopa raivostuttavuuteen saakka. Näkö on selkeästi huono, mutta se me on tiedetty ja sen kanssa eletään. Jos Hiisi sopeutuu, mekin niin teemme.

Lellukka, Sääppä ja Kaapeli- Niille ei kuulu ihmeempiä. Carro alkaa muistuttamaan kapista kettua: karva lähtee ropisemalla ja mustissa vaatteissa ei kandee meille tulla. Oikeesti. :D Lellu on häpimän, niinkuin aina. Ja Sääppä. No, se on Sääppä. ;) Maanantaina selviää, tuleeko siitä tuplaisä. Eli siihen saakka jännätään. Sen maha on ollut nyt jees, mutta tuo sen nirsoilu on raivostuttavaa.. Myrtti on tosin keksinyt siihen lääkkeen. :D Se tanssi ja hillui äristen Särön ruokakupin ympärillä aamulla. Särö tuumas, jotta tätynee ite vetää sapuskat huuleen, muuten TUO saa ne. Ja irvi, murisi Myrtille ja söi lähes koko kupillisen!! :) Pieni herpaantuminen tuli mulle ja Särölle jossain vaiheessa ja kas: Myrtti veti imurin lailla pari suullista menemään, ennenkuin ennätin väliin. Sitten taas Särö huolehti ite oman kuppinsa rauhasta.. Ja imurista puheenollen.. neiti Mypa roikkui eilen muristen suulakkeessa.. jouduin nostamaan sen aitaukseen imuroinnin ajaksi. Että semmoinen penikka.