Tänään oli tiistai (ihanks tosi? :D) ja siis agiliidon maratonilta. Noh, ekana treenas siis Särpäntterin ryhmä. Ja Särö ei ollut liidokki. Se oli omituinen. Virve kävi hieromassa sitä ja hotmamaa pari viikkoa sitten ja sen lapa oli juntturassa. Särön siis. Ja mä veikkaan, ettei se oo good vieläkään. Mä nääs koetin hieroskella sitä eilen, ni pani hanttiin lavan kanssa.. :( Onneks Virve tulee taas to. Käännöksissä Särö ja Tony jäi tuijottaamaan toisiaan ja Särö ei lähtenyt liikkeeseen samalla lailla. Mua jäi pikkusenverran mietityttään. Mut katotaan, mitä Virve sanoo. Se, mikä siinä on joka kerta, on pieni bordercollie Särön sisällä- häbä nimittäin liikkuu kentällä IHAN ku beecee merkkinen koira. Ravaa treenien välissä: kun jutellaan Tonyn kanssa, matalana, pää ja häntä alhaalla. Pysähtyy ja menee matalammaksia: odottaa "syöksylupaa" ja lähtee hakemaan, mitä millonkin. Nyt se muuten oli vähän tuhmakin: karkas keinulle kaks kertaas tosi rumasti. VAIKKA sai käskyn tulla mualle. Toivottavasti sille ei tullut keinukammoa, kun juoksi sen läpi itekseen ja täräytti aikalailla alas.. huoh. Huoliahuolia siis.
Sit alkeiskurssi välissä ja voi Bojat että mä tyksin siitä porukasta!! Otettiin keppikujaa ja A:ta. Ihan mieletöntä, miten nopsaan hyö etenee!! Keppikujakin kapeni toistakytäsenttiä jokaiselle!! WOW!!
Sit hotmama. Se oli "ihan ookoo". Mä sanoin Ellille, että Carro on ku vähä jäinen muovailuvaha. Kääntyy ja menee, mut pitää vääntää kovaa. Sei oo mikään kovin herkkä ohjattava. Mut se on opettanukin mulle taas jotain muutaa: mä oon ohjannut herkkää koiraa paljon ja ennen. Nyt pitää tehä töitä. Ja sehän passaa. :D Noh, ookoo arvosana tulee siitä, että vauhtia oli, muttei hullunsellasta. Ja mä haluan sen.
Mua jotensakin masentaa ajatus siitä, että neljä kk ja TAAS tauko. Me ollaan aina ja kokoajan tauolla. Jos saan jonkun asian työn alle, ni kohta se homma taas katkeaa. Pian on se aika, että Carro haistattaa veen koko maailmalle, makaa sohvalla ja tatuoi itseään musteisella neulalla, tukka roikkuu silmillä ja heavy soi täysillä mun pyynnöistä kääntää pienemmälle huolimatta. Ja kun se loppuu, on Carro maailmankaikkeuden hilpein animaali, joka rakastaa IHAN kaikkia. Häntä ei pysähdy, vaikka pyytäis.. Joten hirmu hauska siinä miettiä, että mikä vaihde on millonkin.. Leena, rakas siskoni, aina meilletullessaan kysyykin, jotta mikä kausi Carrolla NYT on menossa? :) Leena: nyt olis ilokausi! Mut vain tovin.
Sit mun on pakko selitellä tuota edellistä tekstiäni, ettei tuu väärinkäsityksiä. Mä luulen, että osa luulee mun ei-tykänneen Jaakon kurssista. Ootte väärässä: Jaakko oli musta ihan yks parhaita, ellei paras, kouluttaja ikinä!! Mielettömän mukava, perusteellinen, taitava!! Ja treenit oli mietittyjä, hyviä ja haastavia, mutta sopivia! Ihania!! Ja se, mitä mä "urputin" oli se, että tuon kaiken hienon ohjauksen LISÄKSI pitäis jokaisen muistaa tehdä sitä "maukkaperusjätkäohjaustreeniä". Ja sitä koiran kouluttamista: kaikki koirat (omani mukaanlukien) ei oo "tarpeeksi koulutettuja". Eli näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti