Ja niin

oli aamuaksat sit tänään Katin, Tomun ja Pepsin kanssa. Ja mun, Myrtin ja Huldan kanssa. :) Teemana oli takaaleikkaus ja kääntyminen, kuolleen putkikulman tekeminen ja ehkä eteneminenkin. Ja..tattadaa.. mun Mypa ei juossut KERTAAKAAN esteiden ohi!! Toistan: EI YHTÄÄN KERTAA!!! :DDDD Tony kotona tähän totesi, että "vielä se tulee takas. Se ohijuoksu. Ei se yhtäkkiä voi kadota". Njaah, no, pessimisti on voissa paistettu, mut minä en tuota niele.. ;)

Jäi niin hirmu hyvä mieli. Kiitos Katille treeniseurasta!! Puomin alastulo on vielä ihan vaiheessa.. mä en tee tarpeeksi sen eteen töitä, koska en treenaa sitä kotona. Ja en jaksa kävellä hallille joka päivä sitä tekeen.. ei olis mitään laiskannaisen metodia olemassa?! ;) Täytyy tehä sillekin asialle jotain. A meni kohtuullisesti, mut nyt mun makkarat oli niin hyviä, että kääntyi katsomaan A:n jälkeen mua, vaikka lelu oli edessä ja pääsi repimään sitä.. no, onpa ttas pohdittavaa. Reenit jatkukoot.. ;)

ja peeäs: mei päästäkään huomenna (ke) Myrtin kanssa treenaamaan, sillä mökkielämä kutsuu kun ei vielä sada. Eikä tarvi siis ressata liian usein treenaamisesta. Munkaan. :)

Treenit

eiliseltä. Päästiin siis kuin päästiinkin hallille. Ja mä opin taas yhden asian. Suunnittele treenit etukäteen kotona. Piste.

No, mä en ollut oppinut tuota vielä tätä ennen, joten menin ja katoin mitä talo tarjosi. Kolme hyppyä, joista kaks ekaa suorassa linjassa, kolmas piti hakea. Sieltä kaariputki, siitä pituus ja muuri. Kas kas, Mypa kiersi kakkoshypyn (joo, sen joka oli suorassa linjassa) kaks kertaa (ja joo, virhettä ei sais tapahtua kahdesti..) mut sitten sain menemään oikein ja voi sitä repimisleikin riemua!! :DDD

Muutenkin tuntui, että joku valo nousi jonnekin. Ei kaarrattanut enää yhtään kertaa ohi. MISTÄÄN!!! :) Pituus oli uutena (en treenannut sitä millään lailla etukäteen: minipituus on musta "vähän vitsikäs" ja oletin sen menevän "itsestään". Onneksi meni :D) Muuria treenasin viime viikolla ekaa kertaa ja sekin meni hyvin. Ainoa asia joka "kusahti" oli kääntyminen: vitsi miten Myrtti kääntyi piiiiitttttkääääässsssti. Siis todella kankeasti: luukuttaa vaan eteenpäin. Mitenkäkö oon sitä kääntymistä treenannut? No en vielä oikein mitenkään. :D Ennen eilistä. :D Kas: suunnittele jatkossa treenit etukäteen.. :D Nyt tarttee treenata tekniikkaa: kääntymistä, leikkaamista jne.

Pussia tehtiin myös: no problemo. A:ta tehtiin: sama homma: hienosti menee!! Kotipihassa tehtiin kolme kertaa kuja kotiintullessa: hakee sinne niin, että jopa törmäs kylkensä keppiin kun lähetin huonossa kulmassa!!! Eli ehkä (?) alkaa hiffaamaan sitäkin. Ongelmaksi vaan tullut nyt liika vauhti. Eli kavennusta kehiin nyt.

Nyt onkin sit mega-aksaviikko: tiistaina mennään treenaan aamupäivästä Katin ja Tomun kanssa ja ke on ohjatut treenit. Mutta kun mielessä on "usein ja vähän" ja leikkiminen ja lystin pito, niin ei ole vakavaa. Lisäksi kun tietää, että ohjatuissa treeneissä aika per koirakko on melko minimaalinen, niin minen ressaa liika tekemisestä. En yhtään. Ja varsinkin kun miettii, mitä Myrtin kanssa on tehty ja paljonko. Ja vielä, kun tiedän sen rakastavan tekemistä, leikkimistä ja agilityhallia. Miks sitten selittelen? Samaa voisin kysyä. :)

Päivä Puoliverisen Prinssin seurassa

https://picasaweb.google.com/Trickteam/FelixMeilla#

Siinä kuvasatoa. Pahoittelut etten edelleenkään osaa laittaa sitä suorana linkkinä vaana joudutte maalaamaan tuon osoitteen..

Felix on todella kaunis.. ihan mun tyyppiä. *huokaa* Bonuksena iloinen luonne ja virtaa..noh, sitä riittää.. :D Virheetöntä ei kuitenkaan ole: Felix on vielä kapea kauttaaltaan. Aika toivottavasti korjaa tätä puutetta ja kun niin käy, niin näytelmäkehien on kutsuttava.. ;) Agilityyn Felix on jonottanut jo hyvän tovin, joten toivokaamme, että jono hupenee nopsaan.

Hauska on ollut huomata, miten hyvin se täällä pärjää. Toki tämä on sen "synnyinkoti" ja laumamme on tuttu. Mutta ei pidä ikinä pitää itsestäänselvänä mitään. Siksi mä saankin tästä iloa. :) Illalla EHKÄ päästään treenaamaan agilittoa Mypan kanssa. Jos, niin siitä raporttia sit huomenna. Nymmämeen taas paijaamaan puoliveristä prinssiämme.. :)

ps: laitan tämän yhden kuvan, sillä tässä pojalla on niin "vekkuli" ilme.. ;)

Ohjatut treenit

alkoivat taas viime viikolla. Ja mei päästy silloin. Mut tällä viikolla päästiin ja tuli samalla muutoksia mun plääneihin: mä en menekään Särön kanssa ohjattuihin treeneihin ollenkaan, keskityn nyt Myrttiin. Ne on kyllä tosi erilaisia ohjata ja Myrtille pitää opettaa niin paljon enemmän: nyt mä "pääsen" toisena päivänä viikossa treenaamaan Mypan kanssa esteitä tms.

Meillä oli treenit "kuin tehty meille". Teemana oli irtoaminen. Neljä hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki päässä. Tai vaihtoehtosesti kaariputki ja sieltä neljän hypyn suora. Mypa meni sen tosi hienosti niin päin, että ensin hypyt ja sit putki. Jos mentiin ensin putkeen ei mennyt hyppysuoraa millään. Ei niin millään.. Tuula oli lelun kanssa päässä ja meni hyvin JOS ei otettu putkea.. mä en käsitä. Mä luulen, että veti niin kieppejä siellä putkessa (myös ihan kirjaimellisesti) että ei keskittynyt sit siihen hyppysuoraan eikä muistanut lelua jne. lainkaan. Ja samalla meistä kymmenen metrin päässä treenas toinen koira muuria ja putkea ja huomasin, että se teetti Myrtille kovasti töitä: keskittyä tekemiseen kun vieressä treenaa toinen toista.. hyvää treeniä meille!! Erinomaista!

Treenasin myös puomin alastuloa ja se toimi hyvin, joskin pidin pyllytukasta kiinni.. :D Muuri otettiin uutena ja meni hyvin. Keppikujaa otin kotona ja meni hyvin; kavennettiin jo vähän keskeltä. Onpas lystiä! :)

MM-karsintaturistina

meni kaksi päivää. Eilinen ja tämä. Ensimmäistä kertaa olin karsintoja katsomassa jossain muualla, kuin Myyrmäkihallissa.. tällä kertaa kisapaikka oli ihan naapurissa, Seinäjoen Wallsportilla. Mulle on aina nuo karsinnat se maailman merkityksellisin kisa. Se, missä oon itkenyt, nauranut, saanut ja menettänyt.. kaikkein kauneimmat agilitymuistoni ja niin hirveän monta hyvää ystävää on laji mulle suonut. Siksi mä menen karsintoihin aina vähän haikealla fiiliksellä.. mä niin muistan vielä, miltä tuntuu haluta jotain ihan hirveästi. Sitä maajoukkuepaikka.. se nälkä, nopea koira ja yhteinen hyvä fiilis.. siksi mua nytkin muutaman kerran kostutti silmistä.. sen unelman ja haaveen näkeminen muiden silmissä.. se vaan koskettaa. Mua itketti, kun mä näin, miten Liuhdon Timo juoksi radan jälkeen Tuuliaa vastaan ja halaamaan.. ja samaten kun näin Tuulian silmät kunniakierroksella.. Mua itketti, kun Jenna meni Neonin kanssa eilen sillä hirveällä vimmalla ja meiningillä.. melkein kuin mä nuorena.. (nauraisin jossei liikuttaisi vieläkin). Ja muutaman muunkin kerran mua kostutti silmistä.. :´) Olipahan taas skabat. Joukkueista tuli erilaiset kuin etukäteen moni veikkasi, mutta siinäpä tämä lajin suola. Kiitos kisaviikonlopusta kisaajille ja järkkääjille! Hieno viikonloppu taas. Niin ja kiitos mun VaPolle, että sain "oman ajan viikonlopun" :) <3

Vielä lisään tähän loppuun siitä, että moni kysyi multa "koska"? Vastaus: ei varmastikaan enää koskaan. Mutta never say never. Ehkä. :)

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa..

Sellanen biisi on olemassa. Mä muistan sen. Siinä lauletaan kertsissä noin, kun tää otsikko menee. Mä en tosin tarkota sitä veisua, vaan meidän (mun ja Särön) tiistain iltakisoja. Kuuma oli kuin tiiättekyllämissä. Paarmojakin oli. Mut... meitei haitannut!! :) Mä olin Sääpän kanssa nurtsilla, auton vieressä varjossa ja juotiin vettä. Kaikessa rauhassa. Meillä oli makkaraa ja toisemma. :D Verkkalenkillä oli kyllä hirmuinen hiki, mutta son semmosta kesällä. Nykyään...

Tuomarina molemmissa starteissa Berglundin Eija. Eka rata oli musta varsin mukava. En muista sitä enää oikeastaan ollenkaan, mut muistan, että tyksin siitä. Ei simppeli ympyrä tai sinne-tänne ykkösen perusrata. Piti ohjatakin välillä. Mut sei mua kauhistuta yhtään pätkää. Meidän onglmat oli etukäteen tiedossa jo ihan ennen rataakin: puomin alastulo (ei osata vielä yhtään ylempää kuin ihan juuresta), kepit (jättää treeneissä helposti kesken), keinu (inhoaa sitä ja kieltää helposti). Kepit oli mun tavote etukäteen. Ja se tekemisen meininki niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Saavutettiin ne kaikki! :) Keinulta tuli kielto ja femma, samoin puomin alastulosta. Kepit meni oikein ja muuten tosi hienosti!! Pöytäkin toimi.. ;) Tässä Kuuttilan Katin muutama otos meidän radalta:




Näkee hyvin, ettei Säröllä ollut aavistustakaan siitä, et tekee keinua.. *nolona*




Tää oli musta kaunis kuva. Sääppä venyy hienosti ja kuva on muutenkin hieno.. :) Kiitos taas Katille kuvista!!

Huvittavinta oli, että tolla viidellätoista virheellä me tultiin tokaks..

No, juttu senkun paranee. Toka rata meni persiilleen. Siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että kepit meni oikein ja se, että Särö pelittää tosi hyvin nykyään kioissa. En tarvi enää yhtään starttia sen toteamiseen. Nyt kisataan sit vasta, kun osataan esteet. Puomi lähinnä... Radassa oli edellistä enemmän kommervenkkejä, jotka mun olis pitänyt yhtä kohtaa lukuunottamatta handlata leikiten. Mä tupeksin kuitenkin ihan urakalla niin monta kertaa, että häpesin oikein kun tultiin maaliin.. itteni puolesta. Mietin, että hävettää mennä seuraavana päivänä kisapaikalle töihin kakkosten kisaan.. Mut ihan mansikka kakun päällä oli, kun Essin kanssa illalla soiteltiin ja Essi sanoi, että meitä oottaa siellä sit toinekin pokaali.. Särö oli voittanut kakkoskisan.. :DDDDD Oikeesti.

No joo. Ei siitä enempää. Meitä ei nyt skabaillessa näe ennen kuin osataan jo jotakin. Voi mennä tovi.. :D Ehkä jossain välissä haetaan tuntumaa siihen epiksistä tai sit ihan virallisistakin. EHkä.. mut nynnää reenaa lisää.

ja peeäs: mä oon oikeesti NIIN häpi siitä, että nyt on tuo sama meininki kisoissa kuin treeneissä!!!

Silakka sukeltaa

Myrtin kanssa ohjatuissa treeneissä eilen. Menin vähän mielellä, että hohhoijaa, mut menin kuitenkin. Ja hyvä niin! :) Oli nimittäin erinomaiset treenit ja juuri meille sopivat!! Hohhoijaa-fiilis tuli, en tiä mistä. Väsytti, veetuttikin vähän ja oli viime treeneistä sellanen "mitääneitapahdu"-fiilis. Meitä oli treeneissä vain kolme koirakkoa, joten aikaa riitti kaikille.

Myrtti on mennyt A-estettä nyt kahdella kerralla muistaakseni. Nyt oli sit tilanne, että se oli radalla, kolmantena esteenä mutta ihan suoraan edestä lähestyttävissä kahden hypyn kautta. Mä tein ensin sen yksittäisenä ja no problem. Ihanasti sukeltaa harjan yli: silakka sukeltaa.. ;) Sit otettiin yhden hypyn kautta ja no problem edelleenkään. Palkka oli maassa A:n takana muutamien metrien päässä ja sit mä jo uskaltauduinkin jatkamaan rataa putkelle A:lta suoraan. Ja niin meni komiasti että!! :) Tulee hyvin kontaktin alas saakka, koska sukeltaa harjan yli luontaisesti. Kerran hyppäs korkeammalta, mut sei merkkaa mitään. Tilastoja varten varmaan.. ;)

Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Putken jälkeen on aina sama homma. Myrtti kaahaa ulos ja täysin riippumatta siitä mitä mä sanon tai teen se kaahottaa ohi seuraavan esteen. Mä olin rintakehä putkeen päin, vastasella vedin ja noup. Ohi män. Sitten mä palkkasin TOSI vahvalla ohjauksella käteen neitiä pariin otteeseen putkestatullessa ja sit alkoi mun kädet merkkaamaan. *huokaa* Mä sanoinkin coachille, ettei mulla ole koskaan ollut näin hankalaa koiraa. Vaikeaa. Lopussa kun otin ihan loogista ympyrää ja olin asettamassa sitä lähtöön, niin kun käännyin vasemmalle se sinkaisi vasemmalle. Kun tein täyskäännöksen, sinkaisi sinne... IHAN ko jotkut beeceet. Igen.. :) Mut tosi ihanaa oli se, että Myrtti eteni mahtavasti loogisella suoralla ja haki esteitä ite: meni putket ja hypyt, pussinkin radalla. Tehtiin ainakin kuuden esteen pätkä ja nollana! :) (pienet on ilot) Lisäksi mä treenasin Myrtin kanssa kuollutta putkea: sitä, että tullaan U-putkelle takaa ja koira käy yksin etsimässä rei´än. Ja kuulkaas. Siinä Mypa on varsin taitava!! Etenkin kun tietää, että oli eka kerta!! Tosin se muutamia kertoja etsi reikää putken ja pidikkeen välistä, mut etsi kuitenkin! :) Se tyksii putkesta kovasti. Haukahtaa aina kun sukeltaa sinne. :)

Nyt pitäis nurmikonleikkuun jälkeen virittää kepit pihaan ja alkaa treenaamaan sitä. Puomi on edelleen ihan vaiheessa: menee helposti läpi kontaktin. Esteistä on tehty nyt hyppy, rengas, putki, pussi, A. Ja sit puomin alastuloa. Pituus ja muuri vois olla pian ohjelmistossa. Ne kun ei vaadi sen kummempia.. ja okseri. Sit enää keinu ja kepit, niin vois melkein jo sanoa, että osaa esteet. Mä voisin panna tavotteen, että ens kesänä kisaillaan. Voisin. :)