Haasteita

oli eilen ilmassa Myrtin treeneissä. :) Treenattiin niistoa, poispäinkäännöstä, okseria, loppusuoraa (jokei ollut ihan suora) ja puomia. Niin ja keppikujaa itsenäisesti. Lopussa mä halusin vielä treenata esteen merkkaamista ja siitä karkuunjuoksua :D

Niisto meni hyvin, kun muistin sihistä Myrtille. Nou hätä. Poispäinkäännöskin toimi, mutten ole ihan varma kääntyikö Myrtti mun liikkeestä vai sittenkin äänestä.. se kun singahti niin kovasti liikkeelle etten tiedä teinkö käännöksen sen perskarvoille.. mut sama kai tuo, pääasia et kääntui haluttuun suuntaan. :DD Okserin kanssa ei ollut ongelmia. Mut sitten nää kaikki loput: niissä oli hiomista.

Eka puomiin. Mä oon sen kanssa ihan ahdistuksen partaalla... Tekee hienosti ihan alhaalta, mut musta se ei ole vielä selvä Myrtille; mitä halutaan. Hiipii niin hitaasti sieltä korkeammalta. Mun pitäis saada aina siihen apuja, jotta pääsisin ite liikkumaan ohi jne. En olis aina siinä kyykkimässä vieressä.

Sit loppusuora. Meni tooosi hienosti JOS tehtiin neljän hypyn suoraa (jokei ollut suora.. :D) Mutta jos tultiin siitä poispäinkäännöksestä jatkaen, niin meni kolmannen ohi: sen, missä olis pitänyt oikasta ja hakea kulmaa ite. Vaikka oli lelu ja koutsi päässä. Mutta erillisenä kun otettiin, niin meni melkosta haipakkaa... no, nuori kokematon koira: tää oli musta ihan ja vaan sitä. Eli en ressaa pätkääkään.

Sit se esteenmerkkausjuttu. Mä halusin tehä sitä irrallisena lopuksi. Kaks hyppyä, toinen niistona. Ja lelun tiputus siihen juureen ja meikä kirmaa kohti kolmosestettä: putki. Myrtti tuli useamman kerran mun liikkeen mukaan perään, vaikka lelu tippui kakkosen taakse. Mut kun pikkuisen maltoin, niin meni tosi hienosti: haki lelun ja lähti sen kanssa mun perään! :) Tätä pitää treenata!! Mä niin ihaillen katoin agi.fi lehden kuvakollaasia, missä oli kuva em-kisoista samalta hypyltä kaikista suomen koirakoista. Tai ainakin tosi monesta. Siinä näki, miten Jaakko oli jo tiesmissä sillä hypyllä ja moni "joutui" ohjaamaan ihan esteen vierestä. Minä haluan opettaa sen yhtä hyvin kuin Jaakko. :)

KEppikuja (verkoilla) meni tosi hyvin. LIiankin hyvin.. mä mietin, että ei varmaan yhtään tajua tekevänsä mitään.. pitää miettiä sitä uusiksi. KAvensin reilusti, mut silti toimi.. paljon paremmin kuin kotona. Siks tässä mättää nyt joku. Mut ilon aihe tietty, että toimi.. :D

Loppuun vielä pari jutskaa: Myrtin velipoika Felix on ollut nyt kolme kertaa mukana treeneissä harjoittelemassa "olemista" muiden koirien ja häiriön kanssa: se kun niin rakastaa kaikkia.. ihmisiä ja koiria. Ja on tosi mahtavaa, miten Felix pelitti esim. eilen!! Leikki lelulla ja teki kaiken, mitä Riikka pyysi!! Toki piippasi välillä muiden perään, mutta se nyt musta "kuuluu kuvaan". Keskittyi niin komiasti tekemiseen!! :)

JA sokerina pohjalla... Myrtillä alkoi eilen illalla juoksu. :( OOn joka päivä pyyhkinyt sitä paperilla, jotta näkis milloin alkaa. Eikä tullut eilen päivällä vielä mitään. Mä niin olin elätellyt toiveita, että päästäis viikonloppuna sinne Heinosen kurssille.. no, ei päästy. Päivälleen 6kk oli juoksun väli. Nyt taukoilua ja sit taas baanalle. :) Äiteensä tai Särö paikkaa nää väliinjääneet kerrat. Minen malta pysyä poissa.. ;)

Omaa kivaa

oli luvassa lauantaiaamupäivän kunniaksi. :) Sain Tonyn VIHDOIN katsomaan, mitä me Mypan kanssa osataan. Tony on viimeksi nähnyt meidän menoa silloin, kun ohitus oli arkipäivää..

Ei me nyt mitään sikataitavia viä olla (mä luulin OIKEASTI liikkuneeni mallikkaasti.. :DDDD) mutta jotain sentäs. Erityisesti ilahduttaa Myrtin esteiden noukkiminen ja jopa pätkittäin mun mokailujen korjailu. :DD



Tässä videossa näkyy, että mä oon oikeasti tosi nolo... Mut elekee sitä kattoko. :DD Toi kakkoshypyn hyppääminen etukautta on kummaa sikäli, että vaikka molen siinä ihan huono, niin mä tein sen ennen videokuvasta kolme kertaa käteen palkaten. Eikä menny yhtään kertaa sitä hyppyä etuperin. Sit, kun piti mennä oikeesti: Tony kuvas, niin meni heti väärin. Ehkä mä sit oletin liikaa enkä vaivautunut ohjaamaan.



Tonyn kommentti oli, että me oltiin kehitytty huimasti ja peitottais se ja Särö.. :D Heh, no joo, tiedä sitä. Mut kivaa oli! :)

Pahoittelut videon laadusta: se on kännykällä kuvattu. Eikä näytä siltä, miltä tuntui. Mut näkeepä jotain. :)

Tänään on LAgun omat kisat tuossa lähikentällä. Mun on tarkotus mennä sinne Myrtin ja Huldan kanssa illan suussa kattomaan kolmosia. Mypa lähtee mukaan, jos vaiks saisin sille kilpailukirjan ja varmennukset siihen.. ;) Jos jollain tuomarilla olis aikaa. Jossei, niin joku muu kerta. Tonyn oli alkuperäsen suunnitelman mukaan tarkotus kirmata Lellun kanssa tuolla. Kävivät kerran kokeilemassa ihan matalilla hypyillä jne. Ja Lellu oli mennyt kuin miuli!! Miljoonaa ja sikahyvin!!! Tonyn idea oli, että "jos voittaa piirinmestikset, niin pääsee ässämmeihin". Eikä ne kuulemma muita kisoja niiden lisäksi tarvi.. :DD Ajatus oli myös, että Repo olisi sopeutunut jo näkemään sillä yhdellä silmällä ja sen toisen pikkureiällä tarpeeksi hyvin, ettei olisi mitään turhia riskejä. Mutta.. ilmopäivää edeltävänä päivänä se törmäsi ulkona tuoliin.. eipä sitten ilmoitettu Repoa. Ei halua ottaa sen kanssa turhia riskejä, sillä tärkeintä on, että Lellumies on muuten teräskunnossa!! :) Se on NIIN mainio pappakoira, ettei parempaa voisi kuvitella!! Ynisee edelleen kainalossa, sietää Huldata kaiken ja siivoaa keittiönlattiaa tunnollisesti päivittäin miljoonakertaa.. :DDD Lellu the cleaner... ;)

Kuka se on?!

Se, joka käy Myrtin kanssa salaa multa treenaamassa? Kertokoot sen heti, lupaan olla raivostumatta. Kiinnostaa vaan silti kovin. :)

Meillä on ollut kahdet ohjatut treenit sitten viime päivityksen. Kahdet ohjatut ja tänään vielä omat keppitreenit pihassa. Mutta mennääs taas aikajärkässä; se sopii mun aivoitukselle parhaiten. :D

Kaks viikkoa sitten ke:na oli treeninä kääntyminen putkihidastusella. Muistaakseni se oli sen nimi?! Ja vauhtihallinta. Suora putki jonne tultiin hypyltä suoraan. Putken jälkeen koiran piti kääntyä tiukasti vasemmalle: 90 asteta hypylle. Kaikki, joiden koirat usvattaa putkiin tietää, miten ne tuppaa valumaan.. etenkin suoran putken jälkeen. Mut se putkihidastus toimi!! Ihme juttu! Ennen kuin koira pääsi pukteen sisälle piti ohjaajan "miltei pysähtyä" nanosekunniksi. Ja niin koira tuli putkesta tietäen, että ei luukuteta enää suoraan! WOw! :)

Sit haltuunottoa treenattiin kovasta luukutuksesta. Myrtille pelittää se sihinä hyvin. Ainoa mikä oli sille "outoa" oli, kun mä otin kutsuna alkua: se tuli vähän epävarman oloisena ja joka esteen jälkeen esitti pitkää kaulaansa; kuikkas mua, että näinkö? :D Liikkistä. Kutsua pitää siis treenata. Mun rintamasuunta oli TÄYSIN kohti koiraa, joten se hidasti tokikin. Ja se, ettei ollut ikuna tullut mua kohti noin pitkää matkaa ja mä pysyn liikkumattomana. Mut joo, jäi taas ILO olo. :)

Sit viime ke oli teemana..jaa, nyt pätkii mulla!! :: Irtoaminen se tais olla joo! :) Mentiin aika loogista pätkää, jossa kuitenkin käännyttiinkin ja mentiin tyrkkyputkensuoden "ohi". Meidän ope kerto, että Myrtti tulee mutkaputkesta juosten sitä ulkokaarretta.. :DDD Son niin putkipösilö!! :D Ja Mypa meni taas NIIIIIIN hianosti!! Mä olen ihan saletti, että joku käy treenaamassa sen kanssa multa salaa? :D Ei kenenkään koira kehity itsekseen. Sei voi olla mahollista.

Lisäksi me tehtiin keppejä: VIHDOIN mä sain aikaseks tehtyä kujan verkoilla. Meidän kuja oli vielä liki puolimetrinen ja joo, meni sen ihan iisisti. Siinä välissä meni sit toinen koira, joka meni n. 10cm:n levyisenä kujaa verkoilla. Kun sit tuli taas meidän vuoro mä, ahne paskiainen, sanoin ettei tarvi leventää uudelleen.. ja kas: Mypa meni IHAN OIKEIN!! :DDD Joo, kerran juoksi kujan ohi: ei hae vielä sinne näemmä kunnolla joka kulmasta (koetin siis myös ihan sikaa, mistä ei osannut.. ylläri.. :D) Ja kerran mun kiljuessa sen vieressä tömistellen HIENOA kääntyi kujassa mua kohti ja olis tullut ilman verkkoa katsomaan, että saako palkkaa kun niin kehut. Mut muuten meni hyvin! :)

Puomin kontaktia me tehdään edelleen vaan ihan alastulo-osuudella ja se etenee musta tosi hitaasti! Myrtti osaa sen kyllä siitä, mut mä en pysty hirveesti muuttaan omaa sijaintiani, kun tehdään sitä hallin pienessä "eteisessä" ja siellä on kaikki muutkin oottaassa vuoroaan, ylimääräisiä esteitä jne. Myrtin aikaisempi ongelma siinä oli, että alkoi tuijottamaan palkkaa ja jähmettyi siihen (kuin bc lammaskedolla..:D). Nyt mä piilotan palkan jonkun esteen tms. taakse. Toimii.

Tänään sit tehtiin kotipihassa sitä keppikujaa; kaarilla. Ja n. 10cm:n levyisenä. Oli aika haastetta: piti tehdä peruuttaen eka välistä alkaen. Mut päästiin tekeen ihan alusta ja monta oikeaa toistoa saatiin aikaiseksi. Vielä en uskaltanut lähettää kaukaa, vaan mä "hitsasin" Myrttiä kuono ekassa välissä ja Tony piti lelua päässä. Täst se lähtee.. :) Hitto ku olisin ollut ahkera kesällä!! Nysse oisais ne saletisti.. kepit nääs. :(

ja peeäs: pahoittelut, että nää tekstit on viimeaikana olleet niin "omaakoirankehumista". Mä oon vaan niin hämmästynyt siitä, millainen pieni peto tuo Myrtti on ollut! Ja miten se on niin älyttömän kehityskelpoinen!

peeäskaks: pahoittelut myös siitä, että kirjoitan hemmetinmoisella kiireellä. Ei tule niin "värikästä" tekstiä, kuin haluaisin. Syy: mun pitäis olla jo nukkumassa.. unitunnit on kortilla ja jokainen minuutti pois sängystä on turmioksi.. :)

Jos

saisin valita vain yhden sanan kuvaamaan mun ja Myrtin eilisiä ohjattuja treenejä, niin solisi Ilo. Isolla kirjotettuna. Voi että!! Mua vieläkin hymyilyttää!! Myrtistä on tullut niin pätevä!! Vähän liiankin.. :DD Menee minne nenä näyttää ja menee kovaa.. ei paljon kysele eikä pienellä käskytyksellä käänny katsomaan kartturia. Mutta musta son makee!! Sama meno oli jo viime viikolla ohjatuissa treeneissä. Mypan ohittelut on taaksejäänyttä elämää TÄLLÄ HETKELLÄ. Muisto vain.. mutta totta kai oon varautunut siihen, että se muisto voi palata ihan milloin tahansa. Anyway, Myrtti etenee nyt komiasti ja noukkii eteentulevia esteitä. Viime viikolla treenattii sokkaria ja kuollutta putkikulmaa. Ja SE on Mypan bravuuri!! Myrtti imee putket ihan mistä kulmasta tahansa. NIin elävästä kuin kuolleestakin.. :DD Ja meni ihan saletisti kympin radan lopuksi, sen viiden-kuuden esteen, mutta kummiskin. Siinä piti hypyltä hakea mutkaputken selän takaa suuaukko jne. Ja Mypahan haki.. ;)

Eilen treenattiin vääriä päitä putkesta. Siis sitä, että toinen pää tyrkytti ja sitei saanut mennä. Mua hihitytti etukäteen, kun kuvittelin hilluhiireni suikahtavan luolansuusta sisään. Ja suikahtihan se. Mutta myös sinne oikeaan päähän!!! Ekassa treenissä sain kaikki kohdat toimimaan, ihan sama vedinkö vai työnsinkö: toimi!! Voi vide! :DD (pakko huomauttaa: hilluhiiren namipalkkana oli tietenniin juusto.. :D ehta kermajuusto, joskin se hävisi joka kerran lelulle.. mutta silti. :)) Kaikkein mieltälämmittävin kommetti oli coachilta, joka ihaili Myrtin nopeutta.. niin se vaan on. Vikkelä pieni koira. Punainen ja pieni.. *huokaa* Parasta oli taas huomata, miten Mypan toistonkestävyys on uskomaton. Vikassa treenissä meitä veti väärä putkenpää. Noin kymmenen kertaa, ellei ylikin. Ja joka kerran Myrtti kirmasi yhtä lujaa ja sinne väärään päähän. Kunnes mä älysin (kiitos open) huutaa Myrttiä nimeltä. Enkä TÄÄÄNNEEEEE perse pitkällä. Ja niin Mypa kääntyi sekunninosiksi vilkaisemaan mua, kiisi väärän pään ohi ja sukelsi luolaansa oikeasta päästä. Ja sen päätteksi repi kettupoloa taas riekaleiksi. On tää niin hieno laji!! :)!!

Mä en uskonut, että mä saan vielä agilitystä joskus näin isoa iloa. Ne jotka tietää, tietää mitä se mulle merkkaa. Ne jotka ei tiedä, niin ei tarvikaan. :) Riittää, että ilo ja agility on taas pari. Ja mun kilpailuvietillä varustettuna iloon tarvitaan myös sitä, että homma myös sujuu- ei mitään nollaratameinikiä, vaan sitä, että koira menee haipakkaa ja sen naama nauraa. Ja sitä, että mä nauran loppuverkalla. :)

Ei liity koiriin mitenkään

, mutta osui ja upposi. Toivottavasti jollekulle toisellekin:

Sen luo joka uskoo hyvään
hyvä haltija eräänä päivänä
tulee sauvoineen
ja kysyy sitä yhtä ainoaa unelmaa
sitä alati mieltä polttavaa,
kaiken muuttavaa
Säälittäviä ovat ne
jotka eivät uskalla uskoa
hyvään ja haltijaan
ja vielä säälittävämpää on
jos ei sinä päivänä kuollakseenkaan tiedä
mitä toivoa.
- Tommy Tabermann -

Misseilyä ja meininkiä

oli eilen, koko päivän mittaisesti. :) Mähän olin aikaa päivää sitten (jo ennen viimeistä ilmoa: virhe siis) ilmoittanut molemmat tytöt Kokkolaan näyttelyyn. Vain ja ainoastaan, koska siellä oli tuomarina mun suuresti arvostamani Päivi Eerola. Halusin niin kovasti kuulla hänen mielipiteensä molemmista tyttäristä. Eerola on kasvattanut aikanaan hyvin menestyksekkäästi shelttejä Doing-kennelnimellä ja siellä on monen mun ihaileman koiran esi-isiä.. lisäksi Eerola on shelttien jalostustoimikunnassa tuomarijäsenenä jne. Eli on todella pitkän linjan sheltti-ihmisiä. Myrtille en valitettavasti arvosteluaan saanut, sillä mä en voinut viedä sitä kehään: working shelties-luokkaa kun ei vielä ole.. kaksi karvaa, nekin housuissa ja heiluvat uhkaavasti.. joten Myrtti läks mukaan tsemppaamaan äitiään ja odottamaan iltapäivää ja omaa vuoroaan (josta myöhemmin lisää).

Carro oli myös tiputellut uhkaavasti turkkiaan ja mä olinkin pessimistisesti jättämässä sitäkin kotiin.. Onneksi Rannan Anu kävi meillä maanantaina ja sanoi, että hän veisi sen kehään: ei ole niin pahan näköinen. Niin mä sitten uskoin Anua ja vielä, kun sain Anun matkaseuraksi mukaan, niin ei ollut yhtään hyvää tekosyytä jäädä Kaapelin kanssa kotiin. Forecakin lupasi aurinkoista ja liki 20 asteista säätä. Joskin osoittautui, että se oli tyhjä lupaus.. tuuli ja oli pilvistä ja niiiiin kylmää, että mun huulet meni siniseksi.. No, eipä ollut tarvetta supsuttaa Carroa liiaksi.. tukka kun hulmusi tuulessa miten sattui..

Carro oli ihan elementissään. Se rakastaa näyttelyitä nykyään. Häntä heiluu kaikille ihmisille ja ne, jotka erehtyivät sitä rapsuttamaan saivat suukkoja ja onnellisen äitikoiramme urinaa.. ;) Tuomareita oli kehässä Eerolan lisäksi kaksi muuta: harjoitusarvostelijoita. Ja aikataulut pissi: meni tietysti pidempään aikaa. No, sei meitä haitannut. Kaapeli esiintyi oikein mallikkaasti ja liekutteli häntäänsä lähestyvälle tuomarikolmikolle sen merkiksi. Ainoat mun etukäteisahdistukseni sen suhteen olivat Carron NIIN isot ja kevyet korvat sekä pohjavillaton selkä..

Muutamaa Carron innostunutta haukahdusta ja laukkayritystä lukuunottamatta meni niin superhienosti, etten uskaltanut sellaisesta edes unelmoida.. Carro voitti luokkansa, sai SA:n ja oli PN3!! Käsittämättömän hienoa!! Kuulin, miten tuomari sanoi Carrosta toiselle harjoittelijalle vielä kauniita sanoja mun hakiessa arvostelua.. oih!! <3 Miten voikaan tällainen saada ihmisen niin onnelliseksi?! Samaten mun mieltä lämmittää vieläkin sen ihanan ihmisen kommentit, joka tuli mulle kehän reunalla Carroa kehumaan.. *huokaa* Joo, mä oon jäävi, mutta se on munkin mielestä kaunis koira!! Liikkuu jumalaisen hienosti: ravaa vaikka kuinka kovassa vauhdissa- venyttää vain askeltaan. Ryhti on sitä ihanaa "vanhaa Moorwoodien soopelilinjaa" ja se näkyy ylälinjassa: me like it. :) On ihana kuulla, että muutkin tykkää.. ;) Parasta vielä on se, että Carro on jättänyt itseään molempiin pentueisiinsa. Toki niissä on isäänsäkin (mikä on ihana juttu sekin :D), mutta näen niissä tätä samaa ryhtiä ja ilmettä.

No joo, se siitä Kaapelin kehumisesta. Silti se on edelleen mun (ja erityisesti Tonyn) mielestä Maailman Hämärin Koira. Mutta silti myös ihana!! :D Arvostelu löytyy kotisivuilta Carron näyttelytuloksista.

Sit Myrttiin. Mypa oli siis mukana, sillä Kokkolasta matka jatkui Vöyrille Kangasahon Katin ja Mimmin kannatustreeneihin (MM-reissua varten). Mä olin Anun yllyttämänä ilmoittanut mölli-Myrtin sinne, ajatuksena treenata vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ensimmäistä kertaa.. jännitin, että miten se reagoi: meneekö "tyyliin ollenkaan".. ja menihän se!! :DD Mä en huomannut MITÄÄN eroa Myrtin tekemisessä: oon niin häpi!! Eka kerta ulkona, vieraassa paikassa ja vierailla esteillä JA pitkä päivä näyttelypaikalla häkissä ja autossa takana!! Ja mitä tekee Mypa?! Menee miljoonaa agia ja sinkoilee, säntäilee ja iskee kiinni leluunsa!! :DDD Tietenkin me taaplattiin: jo kaks ekaa hyppyä oli meille haasteellisia: treenattiin törkkäämistä: 90 asteen kulma ykköseltä kakkoselle ja harjoiteltiin sitä kutsuna ja niin, että tökkäsin sen liikkellä kakkosen taakse. Mypa oli bogannut kolmosesteen (putki) jo aikaa päivää ja meinasti jatkuvasti mennä sinne. Onneksi muutama onnistuminenkin saatiin ja sitten päästiin treenaamaan muita juttuja.. ;) niisto, valssit ja törkkääminen muualla radalla. Leikkaaminen jne. Treenattiin Myrtin mittapuulla aika paljon (aikaa 2h ja neljä koiraa) MUTTA pienissä pätkissä ja usein palkaten. Myrtin työmotivaatio ei laskenut pätkääkään treenien aikana: se meni samalla draivillla kaksi tuntia. Mä mietinkin loppuverkatessani ja takaisinpäin käännyttäessä, kun Mypa alkoi taas vetää onnessaan kentällepäin, että mitenkähän kauan se tekisi töitä? Varmaan läpi yön ja kaatuis kuolleena maahan jossain vaiheessa.. se on työnarkomaani.

Mutta eväitä tuli taas kovasti ja ennenkaikkea uskoa tuohon pieneen koiraan!! Ja meihin ja siihen, että mä niin rakastan agiliitoa.. :DD Mä sain taas puhtia! Meidän treenit on videolla ja mä lupaan, että yritän saada niitä linkitettyä tänne! :D Näette, miten Myrtti vetää ainakin 7 kertaa samalla hulluudella väärään putkeen.. mä ohjaan sen joka kerta varmasti sinne (piti leikata hypyllä ja saada se liikkeellä pois: mä olin myöhässä). Mut vitsikästä musta on se, että Myrtti menee joka kerta väärälle esteelle abaut yhtä lujaa eikä yhtään ymmärrä, että joku vois olla pielessä kun tätä hinkataan.. :DDD

No joo. Mutta ihanaa, että joskus on harrastuksien parissa näitä lähes täydellisiä päiviä.. ;) Ja vielä molempien tyttöjen kanssa!!

Muoks: tässäpä dokumenttia.. ;)ja muoksmuoks: tuossa ei ole (onneksi) meidän kaikki treenit.. muutama putkeenjuoksu ja sen alkuhypyn taaplaukset on mm. poistettu.. Tony sanoi kannustavasti, että "vähän ne on pitäny sua ihan dorkana: sä teet koko ajan samat virheet".. nii-in. Mä teenkin. Ja varmaan on pitäneet joo. Mutta minkäs sille mahtaa..

Keskiviikkotreenit ja hienoja uutisia

Ihan ensin haluan ratsastaa hetken NIIN upeilla uutisilla.. :) Särön ja Iisan poika Into on saanut tänään itselleen ensimmäisen tittelinsä: JHD (Junior Herding Dog) paimennuskisoissa!!! Onnea Jaana ja Into!! Into on käynyt lampailla 9 kertaa ennen tätä! :) Jaanan blogiin on luvassa videota ja juttua kisoista myöhemmin. Lisäksi Into on saanut vara-sertin 7.8 Rainer Vuorisen arvostelemana ollen nuk 1 ja saaden SA:n. Upeaa upeaa!! Into on ihana esimerkki koirasta, josta on näyttöön ja käyttöön.. kuten sheltistä pitäisi "aina" olla. :)

Sitten meidän arkisiin askareisiin:

Keskiviikkotreenit oli ohjelmassa.. keskiviikkona! :DD Menin halliin kymmenen minuuttia aikaisemmin, jotta ennätettäisiin tekemään puomin alastuloa. Myrtti tekee sen kuin hidastetussa elokuvassa.. en ole yhtään tyytyväinen tuohon!! Mä "piruuttani" kokeilin tehdä hihnassa koko puomin ensi kertaa. Mypa kiisi sen niin kovaa kuin pääsi. Ja olisi juossut läpi ellen olisi hidastanut hihnalla. Eli ei hajuakaan.. *huokaisee syvään* Minoon nyt tosi hukassa tän kanssa.. any ideas?

Ite treeneissä oli teemana takaaleikkaus. Se on meille tosi vaikea juttu. Ja vallankin jos ja kun esteväli on lyhyt, kuten nyt oli. Meinasi tihkaista, paitti jos ja kun oli palkka edessä imurina. A oli myös radalla ja sen Mypa tekee hyvin. Palkka on ollut vielä joka kerta odottamassa. Kerran tuli alas sivusta, kun kyttäsi mua eikä palkkaa.. ei tajunnut että A voi olla radalla eikä yksittäisenä esteenä kuten tähän asti on tavattu tehdä. Muuten kaikki meni mallikkaasti. Putket, pussit jne. Ja parasta oli, että Myrtti ei tehnyt YHTÄÄN ohijuoksua!!!!! :) *ylpeänä*

Yksittäisesteenä oli rengas, jota sai itsekseen treenata. Kutsuna tulee aina oikein, joten nyt tein tehokkaasti lähettäen. Palkka toiselle puolelle keskikohtaan tyrkylle ja sit lähetyksiä. Ja mä olin niin paha, että kun meni kerran "mistä sattui" ja kiisi namille, niin murisin.. en tiä oliko iso virhe, mutta työmotivaatio ei karannut minnekään ja sen jälkeen alkoi ajatella: meni aina oikein.

Ihan jees fiilis jäi taas treeneistä. Vielä, kun jaksais, pääsis ja ehtis meneen toisenakin päivänä, omiin treeneihin.. Katin kannatustreeneihin Vöyrille ilmoitin mut ja Mypan, joten sinne ainakin!! Eka kerta vieraassa paikassa ja vierailla esteillä.. saas nähä.. on muuten sama päivä, jolloin olis ollut Kokkolan näyttely. Olis ollut, koska samana päivänä kun olin maksanut sinne molemmat tytöt (kerrankin kun niillä molemmilla oli tukkaa), niin turkki lähti tippumaan. Myrtti on tällä hetkellä kapisen katurakin näköinen mahahapsujen vain heilahdellessa. Muuta heilahdeltavaa ei enää ole. Carron selkä on lähes naked ja muualta lähtee tupsuja. Eli varma kikka päästä seteleistä eroon on maksaa koirat näyttelyyn ja vain jäädä odottamaan turkin lähtemistä. Ja kas: ei tarvitse lähteä näyttelyaamuna minnekään, turkkirodun ollessa kyseessä. Paitti aksaamaan. Siellä on asu vapaa. :D