Bon apetit

sanoi Särö ja pisteli kupillisen ruokaa menemään. Toissapäivänä, eilen ja tänään. Kaksi kertaa päivässä. Nam. Ja huh!! Ehkä mä uskallan nyt huokasta sen asian suhteen? Toivotaan ja uskotaan. Kehään en kuitenkaan Häbää vienyt. Aa: son pohjavillaton. Täysin. Bee: son vielä liian hoikka. Ja cee: en halua minkäänlaista pöpöriskiä "turhantakia". Ja ei harmita. Mä en ihan hirveäksi faniksi ryhtynyt tuolle shelttien tuomarille. :( Noh, se siitä. Oli ihan kiva olla kuitenkin kehänlaidalla jännäämässä. Mä toin sitten näytelmistä tuliaisia. Hiisille ostin mustan liskofleksin. Jos ja kun se sokeutuu ja joutuu lenkeillä hihnaan, on sille nyt odottamassa oma fleksi. Hiisin suhteen on nyt vähän parempi mieli. Se on niin äärettömän iloinen, oma itsensä, ettei ole oikein surra ja pilata toisen elämää sillä. Perjantaiaamuna se tappoi aamulenkillä mun nahkarukkasen. Monta kertaa. Eilen se veti metsässä, kuin viitapiru. Joten ei meidän elämän vielä pidä eikä saakaan muuttua.

Sit mä toin toisen tuliaisen. JOS meille tulee pennejä. Nyt tai joskus. Niin mä shoppasin NIILLE pesän. Ensimmäisen illan aikana siellä nukkuivat KAIKKI. Särö oli ainoa, jota en ennättänyt ikuistamaan. :D Tonyn onneksi, ehkä.. :DDD Se oli kuulemma NIIN epämiehekästä.. ;)

ja sit vielä tän päivän kuulumisia. Tony oli treenaamassa shelttipoppoolla: Anun ja Essin, Tujun, Shotin ja Tällin kanssa. Nii ja sit melkeinsheltti Zipin ja Sonjan kanssa. :D Treenit oli vähän eri tyyppiset, kuin mitä etukäteen miettivät: "jouduttiin" puolittamaan halli, sillä toinen porukka oli treenaamassa toisella puolella samaan aikaan. Erinomaista häiriötreeniä junnuille. Joskaan meidän shelttisakki ei ennättänyt piitata naapureista mitään, kun pääsivät baanalle. Särö meni ihan vierestä rataa, kun erotusaidan toisellapuolella meni belggari putkeen. Aika sama ongelma oli kaikilla koirilla. Esteiden ohijuoksu ohjaajaa tuijottaen. Mutta syy siihen oli kaikilla vähän eri. Oli hauska kohta, missä Tony ja Särö juoksivat IHAN täböt "kilpaa" ja seuraava este jäi välistä: Säröllä oli sellanen "tyhjä katse" ja molemmat keskittyivät vetämään miljoonaa. Oli ihan hirveän hassu kohta, kun pysähtyivät sen jälkeen hämmentyinenä siitä, mihin se este katosi.. :D! Vaikea selittää. Mut joka tapauksessa, vauhti oli kaikilla kova ja meno hienoa. Kaikilla oli jotain treenattavaa ja se onkin just hyvä!! Kiihkeys oli käsinkoskeltavaa ja ONNEKS kukaan koiranhaukkua kestämätön ei treenaa tuossa porukassa. Särö alkaa muistuttaa treenikerta toisensa jälkeen enemmän mamaansa.. ;) Yes. Mut kivat treenit. Mäki näin, miten sylkkärin voi tehä keskellä rataa.. en oo ikään ennen nähny enkä voinu käsittää, et niin voi edes tehä.. näköjään voi. Ehkä tääkin muumio jossain vaiheessa pääsee tähän päivään taas kiinni. Meibi ens vuonna. Meibi not. Mut sivustaseuraamalla varmaan oppii enemmän, ku oon aatellutkaan. Pitäis enempi käydä kattoos treenejä niin, että oma koira on kotona. Kokonaan saa vaan katella.

Simmottei. Mut mä palaan astialle torstaina.. ;) Ny kuttuu beebee.. saa nähä, joutuuko tänään lähettään miinuksen. Houp not.. ;D

Varoitus

Seuraavaa tekstiä ei suositella kenellekään.

Vituttaa, raskaasti. Ahistaa, surettaa, itkettää. Samalla kuitenkin ymmärtää. Ja pohjalla on pieni ilokin.

Meidän päivään on taas kuulunut paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja toivoa. Mut mennään ihan vaikka aikajärjestyksessä. Aamulla mä tutkailin Kaapelin jalkaa. Musta se oli taas vähän parempi. Kävin muun sakin kanssa aamulekillä ja Carron kanssa "pakollisilla" omassa pihassa. Aikataulu oli sikatiukka, enkä jaksanut paistaa ensihätään Särölle jauhelihaa. Nappulat turvotettiin siihen sikakalliiseen tonnikalanhajuiseen kanaan (Applaws). Ei maittanut. Suunnilleen lähti pakoon, kun näki kupin. Meikä alusvaatteisillaan aamulla seitsemältä sit ruskistaan kanan jauhelihaa. Ei maistunut. Jätin Särön huoneeseen kahden eri ruokakupin kanssa: toisessa pelkkää nappulaa, toisessa kahta erisorttia kanaa, makkaraa ja nappulaa. Huoli oli iso. Kotiintulessa koskemattomat kupit odottivat Särön kanssa. Ahisti.

Töistä soitin eläinklinikalle: tuonko Carroa ollenkaan, kun oli jo parempi. Päädyttiin, että tuon. Ihan varmuudenKIN vuoksi. Jalka oli lähtenyt paranemaan oikein hyvin. Pieni turvotus ja kuumuus kuuluu kuvaan. Jääpussia, lepoa ja varottava hyppyjä esim. sohvalta alas. Pieni toivonkipinä nousi. Eläinklinikalla oli samalla joukkari silmistä. Kysyin, josko sattuisi olemaan peruutuksia. Sattui! Varasin Hiisille ajan. Carro kotiin ja Hiisi autoon. Ja tähän väliin täytyy sanoa, että on noita koiria kaikenlaisia.. ja niin on kyllä omistajiakin. Anteeks nyt vaan. Meitä melkein vastapäätä istui mies, jonka koira puri (!!) mistä kaulaan niin, että verta alkoi tulemaan.. Ihan oikeasti. Tsiisus. Lisäksi osa käveli kynsillään kiskoen, osa vikisi ja vapisi odotustilassa.. Niin, monta oli koiraa, mutta niin oli omistajaakin. Kuka mitäkin halua.. Ehkä.

No mutta. Hiisin silmät peilattiin. Diagnoosi: Pra- aste vaikea. Sekundäärisenä löytönä kaihi, pra:n aiheuttama. Hiisi siis tulee sokeutumaan. Aikaa siihen ei tiedetä. Itkettää. Tiedän, että koirat sopeutuvat. Tiedän, että se etenee: ei tule, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta miten selität koiralle, että "ei mitään hätää. Me ollaan sun kanssa" !? Et mitenkään. Mua NIIIN paljon sattuu ja ahistaa! Miten mei olla osattu ymmärtää aikasemmin?! Miten monta kertaa mä oon huutanut Hiisille, kun se on tömännyt johonkin shelttiin kovasta vauhdista. Luullen, että se tohottaa aivot narikassa.. Kaduttaa niin!! Mä tiiän, että kyllä se tästä. Jne. Mut silti, omalla kohalla, se on ihan eri juttu.

Mä kuitenkin uskon, että kaikilla, paskallakin, on tarkotuksensa. Ehkä mun pitää Hiisin kanssa käydä tää läpi. Shelteillähän on kans Pra:ta. Nyt mä tiedän omakohtasesti, mistä on kyse. Mä oon myös vakaasti sitä mieltä, että KUN sheltit saa geenitestin (vesikoirilla se jo on), ollaan me paljon PALJON rikkaampia. Nythän shelttiväki karttaa kantajia, kuin ruttoa. Sit me voidaan käyttää kantajia, jopa sairaita, terveille (geneettisesti) koirille. Geenipoli ei supistu ja rotu voi paremmin. Ja pra vähenee. Nyt tää on IHAN hakuammuntaa.

Sit loppuun vielä ilon pilkahdus. Ruskistin Särölle kanan jauhelihaa, lisäsin paistettaessa pannuun vettä. Panin nappulat likoamaan jauhelihavesimössöön ja menin kolmen pojan kanssa piiiiitkälle lenkille. Kotiintullessa Särö jo odotti ruokaa! Lisäsin tonnikalanhajuisen kanamössön sekaan ja kuppi kiilsi tyhjyyttään!! Innostuneena hain lopun säilykekanan ja kippasin kuppiin. Söi senkin. Jospa se tästä..

A´la Carte La Särö

Ruskista kanan rintafileitä ja/tai naudan jauhelihaa. Lisää ruskistuksen ohessa pannuun vettä. Laita nappulat turpoamaan jauhelihan ja veden kanssa niin, että nappulat turpoavat jauhelihan makuiseksi ja seassa on "sitä itteään.". Hae eläinkaupasta mahdollisimman kalliilla mahdollisimman pieniä purkkeja koiran märkäruokaa, joka on tehty pelkästä kanasta, ilman säilöntäaineita tms. Hinta 2,4jotain per purkki. Koko: pieni, litteä kissanruokapurkinkokoinen. Lisää tonninkalanhajuinen kanaseos nappulajauhelihan sekaan ja tarjoile lämpimänä. Sen jälkeen pidätä hengitystä ja ole liikkumatta niin kauan, kuin Arvon Herra suvaitsee syödä. Seuraavaksi nypi ja erottele lihoja (kana ja jauheliha) ja syötä niitä kädestä. Loput (lähinnä nappulat) voit heittää vessanpyttyyn. Näin meillä. Tosin, sanottakoon, että viikon aikana on ruokahalu parantunut ja muutamia (!!) kertoja on jo koko kuppi tyhjentynyt ILMAN käsisyöttövaihetta! Wow. Hain tänään sitä tonnikalanhajuista kanaa kuus purkkia lisää. Ja vain huomatakseni, että ko tuote on kokenut inflaation herra Kanin taholta. Joskin, nirsoilun päätteeksi, kana ja jauheliha upposivat. Ja jokunen napu. En kuitenkaan hengitä paperipussiin: Särö on syönyt kaksi päivää täysiä kupillisia.

Sit Kaahan. Avasin jalkapaketin eilen: ollut kääreissä 7 päivää. Jalka oli turvonnut (:() ja varoi sitä selvästi. Toivoin ja uskoin, että oli oudokseltaan niin. Aamulla jalka oli yhä turvonnut yhdestä kohdasta. Töistä tullessani tilanne näytti paremmalta. Varasin kuitenkin päivällä huomiseksi ell ajan. Nyt, illan tullen, on jalka EHKÄ taas vähän tuvonneempi? Pidetään jääpussia ja toivotaan parasta. Carro kuitenkin kävelee sillä aika tosi ookoosti ja jopa ravaa välillä sillä suht siististi. Ontuu kyllä mun silmään, mutta koko ajan vähemmän. Mä en nyt tiedä, mitä pitäis tehdä. Ainakin nyt katotaan aamuun ihan rauhassa. Jos tilanne on aamulla yhä parantunut, perutaan aika. Semmoisen ohjeen sain tänään eläinlääkäriltä. Kun kyseessä oli kuitenkin paha venähdys: vois kuvitella, että normaalia on tuo turvotuskin vielä tässä vaiheessa? Rouva itse on iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. Ei vaikuta pätkääkään kipeältä. Mut mistäpä noista tietää.. Huoh. *lähtee sittenkin kaivamaan paperipussia taas esiin*

Sit vielä loppuun haluan lähettää halit Päiville (jaksat analysoida tuota koipea mun kanssa moneen otteeseen), Eralle ja Pialle (voimia tellekin toipumisiin kovastipaljon!!) ja meille tsemppiä lähettäneille!! Ootte ihania ja oikeesti saan teistä jaksamista!! *halii*

Viikonlopun sattumuksia

Jos mä alottaisin ihmisjutuilla. :) Elikä rakas ja paras siskoni Leena (myös ainoa, mutta se ei kuulu tähän) saa joulukuussa Tupun kanssa Sisu-vauvan. Ja koska oon siitä aika täpinöissäni ja Leenalla on ollut kohtuu raskas kesä ja alkusyksy, niin päätin, että tempaistaan. Ihan oikeisiin vauvakusuihin ei langettu, mutta sinne päin.. :D Löysin Tiimarista huippumakeen sinisen nallekoristekattosydeemin ja Tony naulas (!) sen meidän keittiöön roikkumaan. Leenan tullessa perjantaina meille, oli ilme näkemisen arvonen.. :D Jokaisesta nallesta roikkuu vielä ilmapallo ja tuo koko sydeemi on ehkä joku nelimetrinen? ;D Äiti oli sen verran juonessa mukana, että oltiin hommattu pienet paketit "sankarille" ja lisäksi mä olin shoppaillut hemmottelukamaa: päähierontatikkujutut ja jalkojenhoitosettiä: Leenan jalkojen on pakko olla "melko" lujilla.. ;) Sit lauantaina shoppailtiin Sisulle "yhtä ja toista" Huvikummusta. Ihana IHANA viikonloppu hurahti ja meni nopsaan. Naurettiin, syötiin ja herkuteltiin rutkasti. Kuten kuuluukin. ;) Kiitos Leenalle ja Mamulle. Otethaan joskus taas uusiksi.

Sit koiriin. Ekana Carron kuulumisia. Se varaa jalalle!! :D HUH! Toki ontuu sitä vielä, mut toi sidesydeemikin voi tehdä sen: on semmonen jäykkä. Mä onneton vaan laitoin tänä aamuna ekan (ja vikan) kerran Carron aitaukseen ilman valvontaa: on mennyt ulkoilut niin hyvin ja leppoisasti. Teippasin minigrip-pussin paikoilleen suojaksi ja kannoin rouvan ulos. Ja viiden minuutin ulkoilun jälkeen kurkin, miten menee, niin EI PUSSIA jalassa!! Heti kauhuskenaario siitä, miten paketti ei saa kastua: hautoo ihon, jalan jne. ja hoito pitkittyy ja pahenee ja kaikkee!! :( Kaapeli nopsaan kainaloon ja föönasin sen koipea hyvän tovin.. ja sain sen kuivaksi. Ehkä se ei ollut ennättänyt kastua vielä läheskään läpi.. houp sou. Kaikkeen sitä kuulkaa joutuu. Oikeesti.. Carron fiilistä on koetettu pitää koholla piilottelemalla sille ulos ruokaa joka päivä. Tänäänkin etsi aamulla viereisestä metsästä, tasaselta kohalta, nappuloita häntä heiluen. :)

Sit Hiisiin. Kasvattajansa Raimo soitteli tuossa joitakin kuukausia sitten. Kyseli kuulumisia ja sitä, onko huomattu Hiisin näkökyvyssä mitään kummaa. Eipä oltu. Raimo kertoi, että on selvinnyt Hiisin äidin olevan PRA-kantaja. Ja isästä ei saada tuota tietoa: kuollut nuorena onnettomuudessa. Mutta koska mitään ei oltu huomattu, unohtui juttu. Kunnes toissayönä.. Otettiin koirat nukkuun makkariin; äiti nukkui olkkarissa eikä haluttu, et koirat änkee yöllä kainaloonsa.. ;) No, Hiisi pyysi yöllä jostain syystä ulos. Se törmäsi matkalla oveen, kaappikelloon, porttiin.. viisi eri törmäystä. Ja eilen päivällä, se törmäsi tuoliin, jota äiti kantoi toiseen huoneeseen. Hämäränäkö (ainakin) on huonontunut siis selvästi. Nyt ahistaa, yllättäen ja pitkästä aikaa.. Varataan Revolle vika (?) kontrolli heti maanantaina Kirkkikselle ja napataan Hiisi samalla mukaan. Peilataan sekin.. voi toista!! Selitty niin monta asiaa, mitä on ihmetelty, muttei oo osattu reagoida!! Esim. se, että Hiisi haukkuu nykyään tosi paljo herkemmin, kuin ennen, ulkoa kuuluville asioille..

Ja sit vielä Särön uutisia. Se on ollut papin (Tonyn.. :D) kanssa EKAA kertaa miestenreissulla. Oikein hotellissa yötä.. Mika ja Fire jakoivat saman huoneen. Syy; kaksi ykkösluokan kisaa tänään Tampereella. Mun piti mennä mukaan, mut mä jäin hoivaan muita koiria. Nyt jotenkin ei halua jättää niitä yhtään.. monta "potilasta". No, mutta sain puhelinraporttia paikan päältä. Ja toivon, et on videollakin jotain.. Kaks hyllyä on tuomisina. Eka rata oli mennyt aika "pihallaollessa". Särö ei oo treenannut muilla esteillä ja kokemusta muualta ei liiemmin siis oo. Se oli ollut "vähän" kuusalla. :D Ohitellut esteitä, jättänyt keppejä kesken jne. Mut oli ollut pätkiä, mitkä oli mennyt huisan hyvinkin. Puomi oli kus...t. Mut jos mä viittisin, ni mä sanoisin "mitäs mä sanoin". Mut emmä viitti. Musta nei oo viä kisavalmiita, alkuunkaan. Mut saahan sitä kisailla. Ja siitä sitä huomaa sit ohjurikin, missä mennään. Ehkä se on aina vierestä niin helppoo viisastella. Ja se jos mikä, on syvältä. Tokakin rata oli hylly ja puomi ei ollut pelitäänyt. Yllätys.. :D Mut taas oli pätkiä, mistä Tony puhisi tyytyväisenä. Joten kai se siit, treenaamalla. Toivotaan, että ruoka on reissussa maittanut ja ruokahalu kasvais vieläkin. On jo syönyt aavistuksen paremmin, mut ei vieläkään voi puhua, että läheskään hyvin. Jospa sekin, siitä.

Mut siinäpä meidän kuulumisia. Toivotaan, että kohta sais jo kirjottaa pelkkiä hyviä uutisia..

:(

Alotetaan hyvillä uutisilla. Mistä on dokumenttiä alla: Särö syö! :)
Tosin, kuten kuvakin kertoo..
oli pakotettuna "siihen". Ostin kanan rintafilettä ja naudan jauhelihaa. Tarjosin ensin aamusella nappulan seassa molempia. "Pyh", sanoo hän. Heitin mössön pönttöön ja aloitin alusta. Voinökäre pannuun ja rintafilettä sekä jauhelihaa sekaan. Ruskistus, tarjoilu lämpimänä. "No, voin syödä", tuumii hän. Ei hotki, ei ahmi. Mutta syö, kaiken. :D Ja eilen illalla oli syönyt (armosta?) nappula-ateriansakin pohjia myöten. Kanalla ja naudalla höystettynä. Jospa se, siitä. Kun juoksuiset naiset haihtuu elämästä.. :) Hymy käy tänään viimeistä kertaa meillä treffeillä. Säröhän astui Hymyn maanantaina, mutta eivät ole jääneen lainkaan nalkkiin. Enskertalaisella pojalla kun on "vähän" herkässä tuo turpoaminen.. :D Paakapieni. ;D Mutta pääasia, että "juttua meni sinne, minne pitikin". Paljon. Joten peukutethaan peukutethaan. Tänään toivotaan, että ei olis vielä myöhästä (proge oli to 9:n kieppeillä), joten jos siihen on uskominen, niin on myöhästä. Mut muiden käytöksestä ja Hymyn vuodonväristä päätellen ei. Nähtäväks jää.

No sit siihen toiseen... huonoon uutiseen. Carro oli eilen iltalenkillä lähtenyt juoksemaan

metsäautotietä ja jotenkin"nuljauttanut" jalkansa. Ei varannut sille lainkaan. :( Itse tulin työreissusta illalla ysin maissa: kolmijalanen koira tuli vastaan.. Mä olin NIIN huolissaini. Ranne oli jo selvästi turvonnut, vaikka Tony oli pitänyt siinä kylmää. Aamulla, herätessäni, tilanne oli ihan sama. Soitin klinikalle heti sen auettua- lupasivat ottaa meidät hetimiten johonkin väliin; ajat menneet. Eläinlääkäriksi saimme ortopedian (?) erikoislääkärin Rintasalon Jarmon; hyvä niin!! Ranne väänneltiin ja kuvattiin. Ensipelko oli onneksi TOIVOTTAVASTI väärä.. kuvassa ei murtumia eikä pahoja repeämiä. Ja jotta tilanne olis erityisen nolo, niin meikä meinas kupsahtaa jalkaa paketoidessa. Hikikarpalot ottalla, naama valkosena nieleskelin ja hengittelin. Sit oli pakko sanoa, että on vähän paha olo.. tuoli pyllyn alle ja hengittelyä.. hitto ku noloa.. Diagnoosiksi tuli siis paha venähdys. Koko jalka paketoitiin ja lepoa kaksi viikkoa. Jos ei varaa viikonlopunkaan jälkeen lainkaan, takas. Jos turpoaa, takas. Ja jotta tilanne olis mahollisimman kaoottinen: Carron astutuksesta tänään kaks viikkoa. Jee. Eli nyt sitten tarvittais taas niitä peukutuksia.. paranemiselle!!

X:t ja Y:t

on nyt sekoitettu kahdessakin coctailissa täällä päässä. Elikä jäämmä odottamaan, tuleeko Nappulavaaran ja Trickteamin yhteistyöstä haaveen sijaan totta.. :) Olispa aika nastaa.. :D Carrosta ei myöskään vielä tiedä mitään. Kovasti se on ollut hellittävänä; yleensähän siihen "ei kosketa". Mutta ehkä sekin on vaan sattumaa.. never nou. Mut toivotaan.

Muuten huushollissa ei ole tapahtunut ihmeitä. Sanotaanko, että viikot on menneet täysin, vain ja kokonaan häärätessä koirien juoksujen kanssa.. nyt on hetkeksi "kiimakiintiö" täynnä. *hihittelee* Särö syö edelleen sikahuonosti. Varmaan tällä kertaa johtuen näistä juoksuhommista. Mut silti.. mä ehkä menehdeyn huoleen. Oon pilkkonut hirvenlihaa ja kinkkua.. lämmittänyt mikrossa, tarjonnut kädestä, sulattanut pienen nökäreen voita.. huooh. Ei, niin ei. Tänään erotteli kinkut. Hirvi ei enää ollut niin hyvää.. ja nyt, mä, joka en KOSKAAN osta kanaa, aion hakea jauhettua kanaa: ruskistan sitä ja toivon, että uppoaa.. olis kevyttä ja ehkä maistuvaa? Musta kana on maailman epäeettisintä ruokaa. Ne elävät kuusviikkoa yötä päivää syöden, että lihoisivat nopeaan.. tilaa, sosiaalista elämää ei ole. Ne elävät tullakseen tapetuksi pian. Ja ne ovat eläimiä.. Kauheeta!! Jos Särö ei syö sitäkään innolla, vältyn sen ostamiselta taas. Mä oon koirillekin koettanut ostaa lammas- tai ankkapohjasta ruokaa, ettei tarvis ostaa kanapohjasta.. Nyt mä voin sanoa siis olevani pohjalla tän asian tiimoilla.. Virve kävi torstaina hieromassa Särön ja sanoi, että lihakset alkavat kadota ton laihtumisen takia.. kivakiva. Eli pian pitäis saada lihaa luiden päälle. Onneks on syönyt edes muutamina päivinä kaiken ruuan: tossa uudessa (kanapohjasessa..) ruuassa on proteiinia ja rasvaa niin paljon, että pitäis saada jotain aikaan. Houp sou. Oksennellut on satunnaisesti aamuöisin edelleen. Tänään tuli vaahtoa, jossa oli heinä. Se ehkä lasketaan normaaliksi. Ja tottapuhuen se oli tullut aamupissan aikana rappusille: en edes tiedä, kenen se vaahtoheinä oli. Mut koska pessimisti ei pety, ajattelin sen heti olevan Särön.

Että näin. Onneksi se on pirteä, iloinen,oma itsensä. Eilen illalla, beebeen aikaan, häbätteli ja toi lelua toisen perään. Ja puri sohvaa. :D

Lav is in te eer... dii-daada dii-daada..

Nii-ih. Rakkautta ilmassa siis. Carrolla oli sulho kylässä likipitäen kaks viikkoa! Ja sen hedelmää jäämme toivomaan ja oottelemmaan.. Koska ensirakkautta ei voi voittaa, pääsi Bosse uudelleen Kaabelssonin kanssa.. no, te tiiätte.. ;) Nyssit vaan jännätään. Ja taukoillaan agilityssä. Mikä ei yllättäne ketään... Ainoo, mikä mua vähä etukäteen mietityttää on se, että jos ihmiset luulee mun uusivan tän yhdistelmän näyttelytitteleiden toivossa. Mut ehei!! Ei. Mä uusin yhdistelmän monestaki syystä. Aa: edellisessä pentueessa oli kaks penneä. Särö ja Xy. Mä haluan tietää, mistä jäimme paitsi. Bee: SÄrö ja Xy on terveitä ja kivan näkösiä . Särö on ehdottomasti parasluonteisin sheltti, mitä tunnen. Ja cee: Bosse on edelleen mun mielestä ihan supermakee uros. Hieno kaikin puolin!! Joten monta syytä, miksi.. Mut katotaan. Ja peukutetaan. Ja varmaan mä taas saan jonkun kirouksen niskaani, kun tän ees mainitten ääneen. Koko haaveen ja unelman. Mutku mä en VOI olla hiljaa!! Mä niin toivon ja ootan!! :)

Ja laav jatkuu- nyt saimme Hymykoiran kylään. Ja toivomme, että poikamme pääsee lemmenhurmaan myös.. Mutta ko näistä ei koskaan tiiä. Ei koskaan. Ni ei auta, ku toivoa senkin suhteen. Ja varmaan taas menee mönkään, kun toivoo ja sanoo ääneen. Mut silti, mä NIIIIIIIN toivon. Hymy on supermakeeluonteinen koira kans!! Niis on paljo samaa cooleutta elämän suhteen Särön kanssa. Hyvä pari.. ;)

Ja sit asiaan bee. Mä pääsin tänään kurkkimaan, kun Tony ja Särö sekä Päivi ja Kipa olivat treenaamassa. Päivillä oli visio radasta ja siinä oli takaavientiä jne. Ja oli ihan kimuranttiakin kohtaa. Päivi ja Kipa menivät hianosti!! Ei ihme, että koira on varjoava!! Ja on se hienoa, kun pari on Pari. Oikeasti.

Särö ja Tony meni sit kans. Toooosi kivasti!! Ja Päivi sano ääneen sen, mitä mä aina mietin, ku näen Sääpän agihommissa.. et se näyttää ihan beeceeltä.. Menee silleen pää matalana ravia ja singahtaa, kun Tony kääntyy tms. Ja menee miljuunaa radalla. Että siinäs kuulitta: Ei Tony tarvi bortsua, ku sillä on jo semmonen!! :D Puomi oli jees, katotaan, miten saavat tän metodin pelittään. Mut vielä ainaski.

Ja vielä yks asia: me oltiin lauantaina työpukalla Tykyvaeltamassa Helvetinkolulla Ruovedellä. Mulla oli mukana Hiisi ja Särö. Bussissa, kylläkyllä! :) Työ- ja agilitykaverillani Minnalla oli myös kaksi koiraa mukana: kääsna Nelli ja papillon Elsa. Ja voi että kun koirat nauttivat!! Ja taas mami sai olla niin ylpeä pojistaan.. ne oli NIIIIIN hienosti koko reissun!! Bussissa ja poluilla. Koiria ja ihmisiä tuli vastaan paljon yms. Ei mitään pokkurointia.
Tossapa kuva reissusta: Särö pääsi kannonnokkaan päivätuvalla, missä grillattiin ja evästettiin ulkona notskilla. Eiks aika bähee mies? ;) Mua harmitti ihan sikana, etten ottanu kameraa sinne mukaan.. tuokin on kännykällä räpsästy..

Ja pakko vielä kertoa yks juttu: sunnuntaina oli meillä koirien ekat kaverisynttärit!! :D Tosin meiltä mukaan pääsi vaan Särö ja Repo, sillä Carro yhä hotmamaili ja Hiisi oli vähän edellisen päivän Tykyreissusta toipilaana. Ystävämme Shotti (TK1 Sleepless Hot On The Top) täytti kolme vee ja oli kutsunut (kyllä, saimme hienon kutsun postissa kotiin) meidät laavulle syömään ja leikkimään (kyllä, ohjelmaa oli sekä koirille että omistajille)!! :) Oli aivan älykivaa ja paikalla oli neljä ihmistä sekä 8 shelttiä! :) Että Essille kiitos!!

Nii. Eipä sit muuta. Paitti että JOS jollain on hyviä vinkkejä, millä laihasta koirasta sais normaalivartaloisen, ni vinkit on tervetulleita!! Särö nimittäin on luuta ja nahkaa. Haettiin sille eilen M&M:stä Royal Caninin ruokaa, jossa rasvaa on enempi ja joka on "erityisen maistuvaa" ja jota haetaan pelkiksi nameiksikin "ku on NIIN hyvää". Ja mitä tekee hän? Nuuhkasee ja häipyy. Ja mä, joka AINA oon sanonu, että kuppi tarjolle ja sit pois, ni oon ihan hädissäni.. pilkon kinkkua jne. Heittelen ruuan nurmikolle, että voi etsiä ja syödä.. jätän koko päiväksi kuivamuonakupin samaan huoneeseen Särön kanssa: voi syödä päivän mittaan. Mut Ei. EI.. Eli JOS tiedät OIKEASTI maistuvan kuivamuonan, ni vinkkaa. Neuta hän ei syö, Alt ei lihota. Ja jotta ei menis liian helpoksi, ni vatsahapponsa ovat sekoilleet kaksi kertaa vuoden aikana (joulukuussa ja nyt syyskuussa): ruoka pitäis olla sit varmuuden vuoksi vielä vatsaystävällistäkin. Eli siinä. Viikon pähkinä kaikille...