Vuosi 2012

on korkattu. Ja taas voi sanoa, että uutisia on laidasta laitaan, hyvyydellä mitattuna. Alotetaan niistä hyvistä. Särön poika Vauhti (Nappulavaaran Ilta Villi) on läpivalaistu ja tutkittu perinpohjin. Koko poika on saanut ell:ltä arvion aata ja nollaa. :) Ihan erinomaista!! Nyt on Särön kaikki lapset tutkittu ja kaikki viisi ovat läpikotaisin terveitä!! Oon ihan äärimmäisen onnellinen!!

Myrtti taas kävi eilen viimeisen vesijuoksunsa so far. Virve tulee hieromaan tytön parin viikon päästä: sit toivon mukaan päästään treenaamaan. Peukuttaa saa. Musta se on vaikuttanut ihan ookoolta. Vähän jännittää, sillä olen antanut tytön nyt hillua entiseen malliin.. jotenkin musta koiran pitää saada elää. Eikä olla "seesteisesti" koko ajan. Nähtäväksi jää, oonko oikeassa.. ;)

Sit lisää ilon hippuja: Felix ja RIikka kävivät treenaamassa mun kanssa viime viikonloppuna. Voi että mitä tekemisen iloa ja meininkiä oli ilmassa!! Ihana, innostunut ja onnellinen parivaljakkko!! :) On jotenkin maailman ihaninta, kun on ns. "puhdas taulu", johon saa maalata, vaikkakin vain hetken ja muutamalla värillä.. ;) Nää taitaa kaikki tempputiimiläiset rakastaa menoa ja meininkiä. Ja niiden omistajat myös. :D

Huonoja sitten. No, mä oon saanut ahdistuksen kehitettyä Carron ikuisesta karvanlähdöstä. Se on tiputtanut turkkiaan nyt reilun vuoden. Viime vuoden Messarissa se jo tippui.. kunnolla. Mun "salainen haave" oli, että steriloinnin myötä mä pääsen rouvakoiraa misseilytyttämään. No, tukka on tippunut siihen malliin, että mitkään rasvalisät tai ruuanvaihdot eivät ole tepsineet ja veinkin Carron sitten toissapäivänä eläinlääkäriin verikokeisiin. Tänään saimme tulokset. Kilppariarvot (joita veikkailtiin syyksi) normaalit. Munuaisarvot myös. Mutta toinen maksakoe, jonka yläraja oli reilu 100 oli Carrolla reippaasti yli 900. Ell meinasi, että CArron marraskuinen oksutauti voi edelleen näkyä kokeissa. Ja ettei ole syytä huoleen. Ja että se tuskin on mitään vakavaa: kasvain tms. Mä toivon sitä. Reilun kuukauden päästä mennään uusintakokeisiin ja samalla maksa ultrataan. Koska Carro voi muuten hyvin: ei ole laiha, ei ole apaattinen, syö hyvin, ei ripuloi tai oksenna, ei ole syytä tutkia aikaisemmin. Jos jotain ilmenee, menemme siihen ultraan heti. Verikokeet tsekataan vasta tuolloin; ei pitäisi näkyä se oksutauti enää silloin.

Jotenkin mua vähän pelottaa. On jännä tunne.. kerran aikaisemminkaan ei pitänyt olla mitään hätää. Piti olla vain harmitonta juttua joka on hoidettavissa. Ja kerran aikaisemmin se ei pitänyt paikkaansa. Saa nähdä. Reilu kuukausi on pitkä aika murehtia. Siispä yritän olla sitä tekemättä..

Pelkkiä hyviä uutisia

kerrankin. :) Alotetaan Yybanista. Kaksi vesijuoksua takana, kolmas perjantaina. Menee tosi mukavasti: ravaa piiiitkää kaanista ravia ja popsii nakkeja ohessa. Virve kävi eilen hieromassa neidin ja HUH. Ekaa kertaa Myrtti oli tosi hyvässä kunnossa. Nautti elämänsä ensimmäistä kertaa hieronnasta niin, että silmät muljahteli.. oi kun mukavaa!! Nyt vielä ne kolme juoksukertaa ja sit Virve tulee tsekkkaamaan typyn ja sit jos kaikki on mallillaan, niin päästään treenaamaan!! :) Ou jee.. ;) Mutta..

Särö on tuurannut sisartaan niin mainiosti treeneissä, että mä jopa mietin, että pitäiskö jatkossa käydä joka toinen kerta toisen ja joka toinen kerta toisen kanssa.. *huokaisee* Meidän viime maanantain treenit meni NIIN mainiosti!! Mä, maailman huonoin sokkarintekijä, vedin parit "melko mainiot" sokkarit pois tiehensä. Ja SÄäppä meni kuin miuli. Oli niin mahdottoman mukavaa, että melkein, MELKEIN vois katella hyppiskisoja.. Jos niitä olis jossain muualla, kuin maneeseissa. Sinne minen enää mene. Ehkä ikään.

Sit viime viikonlopusta: olin katsomassa, kun Särön poika Krum kirmasi Wallsportilla hyppiksen. JA nimenomaan kirmasi: aivan mahtavaa menoa: mä RRRRRAkastan, kun koira lukee rataa ja on estehakuinen!! Ei pyöri, ei hauku vaan menee miljoonaa sinne, minne nokka tai ohjaaja näyttää. Upeaa menoa oli Esalla ja Krumilla!! Iskä perheineen pullistelee.. ;)

Samaten äitikoira täällä pullistelee: tyttärensä Oodi on kirmaloinut epiksissä aivan mahtavasti nollavoiton ja yhden vitosen verran!! Onnea Mia ja Oo-pee!! Videot Mian blogissa.

Ihanaa Joulunodotustaa kaikille!! Nauttikaa ja syökää paljon ja hyvin! Vielä, kun saataisiin maa valkoiseksi.. ;)

Onnea

Myrtti, Oodi ja Felix!! Kaksi vuotta sitten... ;´)





Kuvan sankaritar pääsi eilen juhlimaan synttäreitä. Juhlimisen osuus oli siinä, että sai kolme nakkia ja kourallisen naksuja. Niiden syömisen syy sen sijaan ei ollut sankarittaren ykkösriemunaihe.. vesijuoksujumppa nääs alkoi. :) Kuntouttaja ihmetteli, että "se ravaa niin pitkällä ja matalalla askeleella". No joo.. ei voi olettaa että rotumääritelmä on kaikilla hallussa. :D Hyvin Myrtti juoksi ja kauan sitä juoksutettiin ensikertalaiseksi. Viikon päästä sit jatkuu. Ja siitä vielä kolme viikkoa eteenpäinkin. Josko se tästä kuntoutuisi. Meidän päivänsankari.. ;)

Hah sanon minä!

Kirjoitinko mä tosiaankin edellisessä tekstissä, että "taso nousee mun kohdalla?!" Sei ole mahdollista, vaikka käsissä olis millanen aarre tahansa.. se nähtiin taas eilen. :D

Olin treenaamassa siis Särön kanssa, sillä Mypa jumppaa nyt kotona ja odottaa vesijuoksumatolle pääsyä.. ;) Ens to (siis huomenna) on eka aika. Sit katotaan jatko. Oon nyt jumpannut sitä niillä ristikkäisnostoilla ja täytyy sanoa, että HIUKAN paremmin sujuu jo!! Ei kaadu enää. :)

No, mut treeneihin. Hilpi oli tehnyt tosi kivat treenit ja teemana vanha kunnon takaaleikkaus!! :) Särö osaa sen kyllä mainiosti, mutta.. :DDD Selitys nro 1: mä en jaksanut ottaa reppua mukaan (satoi nyrkin kokoisia "lumiräntä"hiutaleita ja mä kävelin treeneihin pitkän kaavan kautta) joten treenasin kengillä, mitkä oli jalassa. Ja ne oli... jumalattoman painavat ja melko korkeanilkkatukiset vaelluskengät!!! :D Arvatkaas kuka kirmas kuin krokotiili.. (nei kai ole kovin ketteriä?!) Joo, mä. Hilpi sanoikin, etten enää ikinä saa olla näin laiska.. etten ota reppua.. :D Okka. Mä lupaan. Oli sen verran noloa, raskasta ja ahistavaa...

Särö oli IHAN liekeissä! Niin onnellinen ja toimi niiiiiiin hienosti!! Se menee miljuunaa ja huvittavaa on, että se menee mieluummin mihin sattuu kuin jää mua vartomaan.. ;) Mikkilän Sari käytti Säröä joskus kurssillaan esimerkkinä estehakuisesta koirasta. Ja sitähän se on, sellaiseksi se on opetettu aikanaan. Takanaleikkaukset toimi ja ei toimineet. Sit me analysoitiin leikkauksen syntyjä syviä: onko takanaleikkaus AINA kääntävä. Ja tulimme lopputulokseen, että periaatteessa kyllä. :) Sit mietittiin vastaisen käden olemassaoloa/kuolemaa, mitä koira lukee: kenkiä vai tissejä jne. Oli aivan äärettömän mukavat, tehokkaat ja hyvät treenit!! Kiitos Hilpi ja meidän ryhmä!! Oi jospa saatais jatkaa tällä kokoonpanolla.. ;)

Mun viikon yks kohokohta on ehottomasti ollut maanantai-ilta just tän takia. Mulla on pitkästä aikaa TODELLA ihana ryhmä ja kukaan, joka ei ole treenannut oikeasti superkivassa/-kurjassa ryhmässä ei voi ymmärtää mikä valtava voima sillä on!! Hyvässä ja pahassa. Oikeasti. Ja vielä nyt, kun miltei kaikki meidän ryhmässä kokee koiran lämmittelyn jne, oikeasti tärkeäksi: liikutellaan koiria, puetaan niille takkia ja mietitään jumppaohjeita yhdessä väliajoilla niin aim in heven. Ihanaa, ihanaa!! :)

Särön kanssa oli hubaa treenata. Mä menen mieluusti sen kanssa vielä kaksi jäljelläolevaa kertaa. Ja vakavasti mietin, että seuraavan kurssin vetäisin niin, että Myrtti ja Särö käyvät vuoroviikoin treeneissä. Koska kumpikin nauttii, kumpikin osaa jo jotakin ja kummallekin tekee hyvää. Ja mä tykkään viedä molempia.. ;) EIkä ne ole enää niin kaukana ohjauksellisesti toisistaan. Mypa on kirinyt aika huimasti. :D

Nyt sit vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Marjatan selkäfileet kasvaa entiselleen nopsaan! Ja että se ei saa slaagia vesijumpasta: voidaan sit käydä siellä se viis kertaa. *peukuttaa malliksi*

ti-ti-ti-tiii. Ti-ti-ti-tii...

klo 05.25 ja perjantaiaamu. Ja tuo ääni... no, kännykässä sen onneksi voi vaihtaa "inhimillisemmäksikin" mut kamoon.. tuo kellonaika tekee sen, että inhimillisyys on hävikissä vaikka kello sois linnunlaulua. Mut niin vaan pääsin ylös sängystä ja sain kuin sainkin aamutoimet ajoissa tehtyä. Olin autossa viisi minuuttia ennen hoohetkeä ja Myrtti pääsi vielä nuuskimaan rusakoiden jälkiä metsään: kaksi pitkäkorvaa singahti sinne, kun asteltiin ulos. Kun vielä Anu, Tälli, Hitti ja Shotti saatiin kamoineen atutoon alkoi matka Turkuun Leena Piiran käsittelyyn. Ja, jälleen kerran, mä totesin että en ole vielä koskaan tehnyt sinne turhaa reissua..

Matka meni, hirveästä säästä huolimatta, aivan superkivasti: kyllä hyvä seura vaan saa ihmeitä aikaan!! :) Kiitos miljuunasti Anulle kaikesta jutunjuuresta!! On se vaan niin ihanaa aina analysoida ja vaihtaa ajatuksia.. vallankin kun on niin ihana ystis sitä tekemässä.. *halii*

No sit Myrttiin. Mehän Virven kanssa ollaan puhuttu, että sillä lienee nivellukkoja selkärangassa ja niitä ei hieromalla auki saa. Ja ehkä (?) onneksi, niitä oli vain yksi! SI-nivel oli oikealta puolelta lukossa. Joku vois sanoa, että "ei muuta". Ei ni, mutta se riittää.. nimittäin lukon on aiheuttanut se kesällinen keppitreeni: se, missä Myrtti hakkas lantiotaan keppeihin uudelleen ja uudelleen... Ja koska sen lukon on aiheuttanut ulkoinen hakkausliike, eikä esim. lihasjumi, niin siitä oli sit seurannut kudoksiin kipua jne. Ja kun lukko sit saatiin auki (huh, onneksi!!), niin lopussa selvisi, että oikean puolen selkäfileet on häviksessä.. Leena teki Myrtille testiä niin, että nosti ristikkäiset jalat ilmaan vuorotellen kummaltakin puolelta. Toisen puolen kanssa meni hyvin, mut se toinen.. Mypa meinas kaatua aina. Eli ne lihakset on kadonneet sen lukon vuoksi.. lukko on tukenut sitä ja nyt, kun se on avattu paljastuu totuus. Neljä viikkoa vähintään menee, että lihakset on saatu takas. Ja se tarkoittaa ankaraa jumppaa. Leena sanoi, että oleellisesti nopeuttaa kuntoutusta jos on vesijumppamahis. Seinäjoella on sellanen nykyään. Viis kertaa maksaa 15o-jotain.. pitää kattoa onnistuuko mitenkään.. meen ainakin kerran kattomaan, että mitä Mypa tuumii asiasta. Sitä kun ei voi tehdä jos koira on vesikammoinen. Myrtti ei ui, mutta läträä mielellään. Joten nähtäväksi jää. KErran ainakin mennään kokeilemaan ja sit katotaan jatko. Pitäähän se kuntoon saada. Ehottomasti!!

Lisäksi Myrtille ostettiin Bioglucominia (kirjotettiinkohan se noin?!)

http://www.hevosvayla.fi/components.asp?Function=Details&ID=2601

Sitä "määrättiin" kaikille meidän autossaolleille koirille. Myrtti saa syödä sitä kuulemma niin kauan, kun harrastaa agilityä. Koska tekee niin jumalattoman kovaa kropallaan hommia ja käyttää itseään niin kovasti. Niin tosta on apua. Joten sitä siis.

Puhuttiin myös A:n treenaamisesta. Ja Leena oli samaa mieltä mun kanssa siitä, että pysäytysaa on tosi kova rasite etupäälle. Nyt mä otan aan ihan auki alas asti ja alan juoksuttaa Mypaa siitä läpi. Jotta oppii rytmin uudelleen ja ei loikkaa sen harjan yli. Sit nostan aata pikkuhiljaa. Saa peukuttaa että pelittää. :)

Näin. Meillä siis jumpataan ja kuntoillaan. Jumpan lisäksi Virve tulee hieromaan vielä Myrttiä ennen joulua, joten kyllä tästä hyvä tulee. :) Onneksi on Leena ja Virve ja kaikki!!

Isoveikka Särö pääsee kolmiin vikoihin treeneihin tuuraamaan sisartaan. Koska Särö on taitavampi kuin Myrtti, mä en aio kysyä onnistuuko se... ei kai kenelläkään voi olla siihen mitään sanomista, että taso, ainakin teoriassa, voi nousta mun kohdalla?! :D Edes tilapäisesti.. :DDD

Aurinko paistaa

risukasaankin. Ja ysäriaksaajien maailmaan.. :DD Meillä oli eilen treenit ja sanoin heti kättelyssä Hilpi-sielunkummpaniysärille, että son tästä kiinni lopetanko koko touhun. Nolo saa olla, muttei näin nolo.. :D No, vitsi vitsinä. Hilpin treenit oli taas yybermukavat ja käsittämätöntä, mutta meillä meni tod mainiosti treenit!!! Ihan älyttömän hyvin! ;)

Yyban on kyllä uskomaton. Se lukee mua tosi herkästi ja jopa hienosti.. :D Työnnöt meni tosi hyvin, vaikka se vois olla meille hirmu vaikeaa. Samoin takaaleikkaus pelitti kuin ysäriohjaajalla vain kuuluukin. :DD Ongelma oli liikkuvassa valssissa. Sellasessa, missä mun piti samalla liikkua ripakasti ja mun liike vei Myrttiä mun selän taakse... selitettynä kuulostaa ihan siltä, että mä teen valssin väärään suuntaan, mut en usko että oli sitä. Mä YRITIN panostaa siihen. Tuli oikein jos OIKEIN kovasti panostin valssiin ja käskin napakasti toisella kädellä tulemaan valumatta. Mut heti jos "vaan tein sen", niin valui ohi esteen. No, se on pieni mures se. :O)

Okseri oli haastavassa kohdassa: siinä piti lähteä jo luukuttamaan kohti loppusuoraa ja mä niiiiiin helposti jätin Myrtin yksin tekemään okseria (sinne tultiin putkesta, jonka aikana mä pääsin edes vähän kirmaamaan edelle) ja se toka rima sit kopahti jos jäi mun selän taakse.. Myrtti on tehnyt okseria ehkä kerran aikaisemmin, joten treenin puutettakin on, mutta suurin syy on siinä, että mä en edes katsonut siihen, vaan koetin niin vimmatusti kirmata sitä loppusuoraa kohti, etten jäis ihan kuin tikku pas...an. Mutta aina sitä pitäis muistaa ohjata eikä olettaa..

Pussi ei tuottanut ongelmia, vaikkei sitäkään ole tehty aikoihin. Rengas oli ekana esteenä ekassa treenissä ja jos otin muuten kuin kutsuna huolella, niin puikkas sivusta. Reeniä siihenkin siis.

Kakkostreenissä kokeiltiin uusia tuulia a´la törkkäys. Mä sit tykkään siitä ohjauskuviona!! Jos vaan osaisin sen selkärangasta eikä niin, että pitää niin kovasti siihen vielä keskittyä.. Mä luulen, että se toimii Mypalla niin hyvin siks, että koira on niin vihreä. Se reagoi tosi hyvin mun liikkeeseeen ja tekee törkkäyksellä hienoja estehakuja. Melkein kuin gurujen koirat.. ;D

Ihan äärettömän hieno fiilis jäi treeneistä!!! Ihan sellanen, että mä voin välillä pitää muutakin kuin tuulihousuja ja EHKÄ voisin ton tortun tumpata. Mut pitää kattoa.. ;)

Aim ö luuser

beibii, sou vai dont juu kil mii... tiii-dappa-tiidadaa... Eiks sellanen biisi ole? Se kertonee musta. Ainakin tuo kertosäe. Mä olin eilen agilitytreeneissä NIIN huono, että oikeasti hävetti. Tony lohdutti mua kotona, etten koskaan enää tuosta parane vaan tuun loppuelämäni näyttämään ysäriaksaajalta. Ja koirani kanssa. Nais. Ja tottahan se on. Ei mulla ole aikaa enää treenata entiseen malliin ja kerta viikossa pitää mut ysärinä. Pitäisköhän kaivaa vanhat tuulipuvut esiin ja harkita etutukkaan torttua?

Treenit oli tosi kivat. Ja Myrtti meni entiseen malliin, lähes.. Ekassa treenissä mä kokeilin törkkäystä ja se periaatteessa toimi. Otin kaksi ekaa hyppyä kolmosen luota, joka kääntyi 90 astetta sivulle ja tökkäsin sinne kakkoselle, joka vietti poispäin. Sit oli kolme hyppyä rinnakkain: sinne tänne ja sinne. (ihana selitys, ysärikamaa sekin.. :D). Ja nekin meni, ekalla kerralla, hyvin. Sit mei enää osattukaan niitä.. Vaikka yritettiin.

Tokassa treenissä mä päätin loistaa. Pyysin kuollutta putkikulmaa, koska se "on meidän bravuuri". Ja tiedättekö mitä? Myrtti ei osannut sitä enää ollenkaan. Ei yhtään. Meni ekan putkensuun ohi toiseen, meni putkeen sisään ja tuli samasta reiästä ulos jne. Ei yhtään kertaa hienosti. Sain sen toki tekemään oikein viemällä palkan toiseen päähän ja auttamalla hemmetinmoisesti, mutta kamaan.. tää on ollut meidän oikea bravuuri!!!

No, näkipä meidän uus agiope, miten nolo voi olla kun on oikeasti tosi nolo.. Sit bonuksena vielä Myrtti käyttäytyi kuin ääliö näytellen maailman kilteimmälle Rontille hammasrivistöään jne. *huokaa*

No, mä jatkan tän biisin veivaamista ja meen soseuttamaan keittoni, joka liedellä porisee.. ja koetan peilin edessä sommitella sitä torttua. JA etin tuulipuvun.