Misseilyä ja meininkiä

oli eilen, koko päivän mittaisesti. :) Mähän olin aikaa päivää sitten (jo ennen viimeistä ilmoa: virhe siis) ilmoittanut molemmat tytöt Kokkolaan näyttelyyn. Vain ja ainoastaan, koska siellä oli tuomarina mun suuresti arvostamani Päivi Eerola. Halusin niin kovasti kuulla hänen mielipiteensä molemmista tyttäristä. Eerola on kasvattanut aikanaan hyvin menestyksekkäästi shelttejä Doing-kennelnimellä ja siellä on monen mun ihaileman koiran esi-isiä.. lisäksi Eerola on shelttien jalostustoimikunnassa tuomarijäsenenä jne. Eli on todella pitkän linjan sheltti-ihmisiä. Myrtille en valitettavasti arvosteluaan saanut, sillä mä en voinut viedä sitä kehään: working shelties-luokkaa kun ei vielä ole.. kaksi karvaa, nekin housuissa ja heiluvat uhkaavasti.. joten Myrtti läks mukaan tsemppaamaan äitiään ja odottamaan iltapäivää ja omaa vuoroaan (josta myöhemmin lisää).

Carro oli myös tiputellut uhkaavasti turkkiaan ja mä olinkin pessimistisesti jättämässä sitäkin kotiin.. Onneksi Rannan Anu kävi meillä maanantaina ja sanoi, että hän veisi sen kehään: ei ole niin pahan näköinen. Niin mä sitten uskoin Anua ja vielä, kun sain Anun matkaseuraksi mukaan, niin ei ollut yhtään hyvää tekosyytä jäädä Kaapelin kanssa kotiin. Forecakin lupasi aurinkoista ja liki 20 asteista säätä. Joskin osoittautui, että se oli tyhjä lupaus.. tuuli ja oli pilvistä ja niiiiin kylmää, että mun huulet meni siniseksi.. No, eipä ollut tarvetta supsuttaa Carroa liiaksi.. tukka kun hulmusi tuulessa miten sattui..

Carro oli ihan elementissään. Se rakastaa näyttelyitä nykyään. Häntä heiluu kaikille ihmisille ja ne, jotka erehtyivät sitä rapsuttamaan saivat suukkoja ja onnellisen äitikoiramme urinaa.. ;) Tuomareita oli kehässä Eerolan lisäksi kaksi muuta: harjoitusarvostelijoita. Ja aikataulut pissi: meni tietysti pidempään aikaa. No, sei meitä haitannut. Kaapeli esiintyi oikein mallikkaasti ja liekutteli häntäänsä lähestyvälle tuomarikolmikolle sen merkiksi. Ainoat mun etukäteisahdistukseni sen suhteen olivat Carron NIIN isot ja kevyet korvat sekä pohjavillaton selkä..

Muutamaa Carron innostunutta haukahdusta ja laukkayritystä lukuunottamatta meni niin superhienosti, etten uskaltanut sellaisesta edes unelmoida.. Carro voitti luokkansa, sai SA:n ja oli PN3!! Käsittämättömän hienoa!! Kuulin, miten tuomari sanoi Carrosta toiselle harjoittelijalle vielä kauniita sanoja mun hakiessa arvostelua.. oih!! <3 Miten voikaan tällainen saada ihmisen niin onnelliseksi?! Samaten mun mieltä lämmittää vieläkin sen ihanan ihmisen kommentit, joka tuli mulle kehän reunalla Carroa kehumaan.. *huokaa* Joo, mä oon jäävi, mutta se on munkin mielestä kaunis koira!! Liikkuu jumalaisen hienosti: ravaa vaikka kuinka kovassa vauhdissa- venyttää vain askeltaan. Ryhti on sitä ihanaa "vanhaa Moorwoodien soopelilinjaa" ja se näkyy ylälinjassa: me like it. :) On ihana kuulla, että muutkin tykkää.. ;) Parasta vielä on se, että Carro on jättänyt itseään molempiin pentueisiinsa. Toki niissä on isäänsäkin (mikä on ihana juttu sekin :D), mutta näen niissä tätä samaa ryhtiä ja ilmettä.

No joo, se siitä Kaapelin kehumisesta. Silti se on edelleen mun (ja erityisesti Tonyn) mielestä Maailman Hämärin Koira. Mutta silti myös ihana!! :D Arvostelu löytyy kotisivuilta Carron näyttelytuloksista.

Sit Myrttiin. Mypa oli siis mukana, sillä Kokkolasta matka jatkui Vöyrille Kangasahon Katin ja Mimmin kannatustreeneihin (MM-reissua varten). Mä olin Anun yllyttämänä ilmoittanut mölli-Myrtin sinne, ajatuksena treenata vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ensimmäistä kertaa.. jännitin, että miten se reagoi: meneekö "tyyliin ollenkaan".. ja menihän se!! :DD Mä en huomannut MITÄÄN eroa Myrtin tekemisessä: oon niin häpi!! Eka kerta ulkona, vieraassa paikassa ja vierailla esteillä JA pitkä päivä näyttelypaikalla häkissä ja autossa takana!! Ja mitä tekee Mypa?! Menee miljoonaa agia ja sinkoilee, säntäilee ja iskee kiinni leluunsa!! :DDD Tietenkin me taaplattiin: jo kaks ekaa hyppyä oli meille haasteellisia: treenattiin törkkäämistä: 90 asteen kulma ykköseltä kakkoselle ja harjoiteltiin sitä kutsuna ja niin, että tökkäsin sen liikkellä kakkosen taakse. Mypa oli bogannut kolmosesteen (putki) jo aikaa päivää ja meinasti jatkuvasti mennä sinne. Onneksi muutama onnistuminenkin saatiin ja sitten päästiin treenaamaan muita juttuja.. ;) niisto, valssit ja törkkääminen muualla radalla. Leikkaaminen jne. Treenattiin Myrtin mittapuulla aika paljon (aikaa 2h ja neljä koiraa) MUTTA pienissä pätkissä ja usein palkaten. Myrtin työmotivaatio ei laskenut pätkääkään treenien aikana: se meni samalla draivillla kaksi tuntia. Mä mietinkin loppuverkatessani ja takaisinpäin käännyttäessä, kun Mypa alkoi taas vetää onnessaan kentällepäin, että mitenkähän kauan se tekisi töitä? Varmaan läpi yön ja kaatuis kuolleena maahan jossain vaiheessa.. se on työnarkomaani.

Mutta eväitä tuli taas kovasti ja ennenkaikkea uskoa tuohon pieneen koiraan!! Ja meihin ja siihen, että mä niin rakastan agiliitoa.. :DD Mä sain taas puhtia! Meidän treenit on videolla ja mä lupaan, että yritän saada niitä linkitettyä tänne! :D Näette, miten Myrtti vetää ainakin 7 kertaa samalla hulluudella väärään putkeen.. mä ohjaan sen joka kerta varmasti sinne (piti leikata hypyllä ja saada se liikkeellä pois: mä olin myöhässä). Mut vitsikästä musta on se, että Myrtti menee joka kerta väärälle esteelle abaut yhtä lujaa eikä yhtään ymmärrä, että joku vois olla pielessä kun tätä hinkataan.. :DDD

No joo. Mutta ihanaa, että joskus on harrastuksien parissa näitä lähes täydellisiä päiviä.. ;) Ja vielä molempien tyttöjen kanssa!!

Muoks: tässäpä dokumenttia.. ;)ja muoksmuoks: tuossa ei ole (onneksi) meidän kaikki treenit.. muutama putkeenjuoksu ja sen alkuhypyn taaplaukset on mm. poistettu.. Tony sanoi kannustavasti, että "vähän ne on pitäny sua ihan dorkana: sä teet koko ajan samat virheet".. nii-in. Mä teenkin. Ja varmaan on pitäneet joo. Mutta minkäs sille mahtaa..

Keskiviikkotreenit ja hienoja uutisia

Ihan ensin haluan ratsastaa hetken NIIN upeilla uutisilla.. :) Särön ja Iisan poika Into on saanut tänään itselleen ensimmäisen tittelinsä: JHD (Junior Herding Dog) paimennuskisoissa!!! Onnea Jaana ja Into!! Into on käynyt lampailla 9 kertaa ennen tätä! :) Jaanan blogiin on luvassa videota ja juttua kisoista myöhemmin. Lisäksi Into on saanut vara-sertin 7.8 Rainer Vuorisen arvostelemana ollen nuk 1 ja saaden SA:n. Upeaa upeaa!! Into on ihana esimerkki koirasta, josta on näyttöön ja käyttöön.. kuten sheltistä pitäisi "aina" olla. :)

Sitten meidän arkisiin askareisiin:

Keskiviikkotreenit oli ohjelmassa.. keskiviikkona! :DD Menin halliin kymmenen minuuttia aikaisemmin, jotta ennätettäisiin tekemään puomin alastuloa. Myrtti tekee sen kuin hidastetussa elokuvassa.. en ole yhtään tyytyväinen tuohon!! Mä "piruuttani" kokeilin tehdä hihnassa koko puomin ensi kertaa. Mypa kiisi sen niin kovaa kuin pääsi. Ja olisi juossut läpi ellen olisi hidastanut hihnalla. Eli ei hajuakaan.. *huokaisee syvään* Minoon nyt tosi hukassa tän kanssa.. any ideas?

Ite treeneissä oli teemana takaaleikkaus. Se on meille tosi vaikea juttu. Ja vallankin jos ja kun esteväli on lyhyt, kuten nyt oli. Meinasi tihkaista, paitti jos ja kun oli palkka edessä imurina. A oli myös radalla ja sen Mypa tekee hyvin. Palkka on ollut vielä joka kerta odottamassa. Kerran tuli alas sivusta, kun kyttäsi mua eikä palkkaa.. ei tajunnut että A voi olla radalla eikä yksittäisenä esteenä kuten tähän asti on tavattu tehdä. Muuten kaikki meni mallikkaasti. Putket, pussit jne. Ja parasta oli, että Myrtti ei tehnyt YHTÄÄN ohijuoksua!!!!! :) *ylpeänä*

Yksittäisesteenä oli rengas, jota sai itsekseen treenata. Kutsuna tulee aina oikein, joten nyt tein tehokkaasti lähettäen. Palkka toiselle puolelle keskikohtaan tyrkylle ja sit lähetyksiä. Ja mä olin niin paha, että kun meni kerran "mistä sattui" ja kiisi namille, niin murisin.. en tiä oliko iso virhe, mutta työmotivaatio ei karannut minnekään ja sen jälkeen alkoi ajatella: meni aina oikein.

Ihan jees fiilis jäi taas treeneistä. Vielä, kun jaksais, pääsis ja ehtis meneen toisenakin päivänä, omiin treeneihin.. Katin kannatustreeneihin Vöyrille ilmoitin mut ja Mypan, joten sinne ainakin!! Eka kerta vieraassa paikassa ja vierailla esteillä.. saas nähä.. on muuten sama päivä, jolloin olis ollut Kokkolan näyttely. Olis ollut, koska samana päivänä kun olin maksanut sinne molemmat tytöt (kerrankin kun niillä molemmilla oli tukkaa), niin turkki lähti tippumaan. Myrtti on tällä hetkellä kapisen katurakin näköinen mahahapsujen vain heilahdellessa. Muuta heilahdeltavaa ei enää ole. Carron selkä on lähes naked ja muualta lähtee tupsuja. Eli varma kikka päästä seteleistä eroon on maksaa koirat näyttelyyn ja vain jäädä odottamaan turkin lähtemistä. Ja kas: ei tarvitse lähteä näyttelyaamuna minnekään, turkkirodun ollessa kyseessä. Paitti aksaamaan. Siellä on asu vapaa. :D

Ja niin

oli aamuaksat sit tänään Katin, Tomun ja Pepsin kanssa. Ja mun, Myrtin ja Huldan kanssa. :) Teemana oli takaaleikkaus ja kääntyminen, kuolleen putkikulman tekeminen ja ehkä eteneminenkin. Ja..tattadaa.. mun Mypa ei juossut KERTAAKAAN esteiden ohi!! Toistan: EI YHTÄÄN KERTAA!!! :DDDD Tony kotona tähän totesi, että "vielä se tulee takas. Se ohijuoksu. Ei se yhtäkkiä voi kadota". Njaah, no, pessimisti on voissa paistettu, mut minä en tuota niele.. ;)

Jäi niin hirmu hyvä mieli. Kiitos Katille treeniseurasta!! Puomin alastulo on vielä ihan vaiheessa.. mä en tee tarpeeksi sen eteen töitä, koska en treenaa sitä kotona. Ja en jaksa kävellä hallille joka päivä sitä tekeen.. ei olis mitään laiskannaisen metodia olemassa?! ;) Täytyy tehä sillekin asialle jotain. A meni kohtuullisesti, mut nyt mun makkarat oli niin hyviä, että kääntyi katsomaan A:n jälkeen mua, vaikka lelu oli edessä ja pääsi repimään sitä.. no, onpa ttas pohdittavaa. Reenit jatkukoot.. ;)

ja peeäs: mei päästäkään huomenna (ke) Myrtin kanssa treenaamaan, sillä mökkielämä kutsuu kun ei vielä sada. Eikä tarvi siis ressata liian usein treenaamisesta. Munkaan. :)

Treenit

eiliseltä. Päästiin siis kuin päästiinkin hallille. Ja mä opin taas yhden asian. Suunnittele treenit etukäteen kotona. Piste.

No, mä en ollut oppinut tuota vielä tätä ennen, joten menin ja katoin mitä talo tarjosi. Kolme hyppyä, joista kaks ekaa suorassa linjassa, kolmas piti hakea. Sieltä kaariputki, siitä pituus ja muuri. Kas kas, Mypa kiersi kakkoshypyn (joo, sen joka oli suorassa linjassa) kaks kertaa (ja joo, virhettä ei sais tapahtua kahdesti..) mut sitten sain menemään oikein ja voi sitä repimisleikin riemua!! :DDD

Muutenkin tuntui, että joku valo nousi jonnekin. Ei kaarrattanut enää yhtään kertaa ohi. MISTÄÄN!!! :) Pituus oli uutena (en treenannut sitä millään lailla etukäteen: minipituus on musta "vähän vitsikäs" ja oletin sen menevän "itsestään". Onneksi meni :D) Muuria treenasin viime viikolla ekaa kertaa ja sekin meni hyvin. Ainoa asia joka "kusahti" oli kääntyminen: vitsi miten Myrtti kääntyi piiiiitttttkääääässsssti. Siis todella kankeasti: luukuttaa vaan eteenpäin. Mitenkäkö oon sitä kääntymistä treenannut? No en vielä oikein mitenkään. :D Ennen eilistä. :D Kas: suunnittele jatkossa treenit etukäteen.. :D Nyt tarttee treenata tekniikkaa: kääntymistä, leikkaamista jne.

Pussia tehtiin myös: no problemo. A:ta tehtiin: sama homma: hienosti menee!! Kotipihassa tehtiin kolme kertaa kuja kotiintullessa: hakee sinne niin, että jopa törmäs kylkensä keppiin kun lähetin huonossa kulmassa!!! Eli ehkä (?) alkaa hiffaamaan sitäkin. Ongelmaksi vaan tullut nyt liika vauhti. Eli kavennusta kehiin nyt.

Nyt onkin sit mega-aksaviikko: tiistaina mennään treenaan aamupäivästä Katin ja Tomun kanssa ja ke on ohjatut treenit. Mutta kun mielessä on "usein ja vähän" ja leikkiminen ja lystin pito, niin ei ole vakavaa. Lisäksi kun tietää, että ohjatuissa treeneissä aika per koirakko on melko minimaalinen, niin minen ressaa liika tekemisestä. En yhtään. Ja varsinkin kun miettii, mitä Myrtin kanssa on tehty ja paljonko. Ja vielä, kun tiedän sen rakastavan tekemistä, leikkimistä ja agilityhallia. Miks sitten selittelen? Samaa voisin kysyä. :)

Päivä Puoliverisen Prinssin seurassa

https://picasaweb.google.com/Trickteam/FelixMeilla#

Siinä kuvasatoa. Pahoittelut etten edelleenkään osaa laittaa sitä suorana linkkinä vaana joudutte maalaamaan tuon osoitteen..

Felix on todella kaunis.. ihan mun tyyppiä. *huokaa* Bonuksena iloinen luonne ja virtaa..noh, sitä riittää.. :D Virheetöntä ei kuitenkaan ole: Felix on vielä kapea kauttaaltaan. Aika toivottavasti korjaa tätä puutetta ja kun niin käy, niin näytelmäkehien on kutsuttava.. ;) Agilityyn Felix on jonottanut jo hyvän tovin, joten toivokaamme, että jono hupenee nopsaan.

Hauska on ollut huomata, miten hyvin se täällä pärjää. Toki tämä on sen "synnyinkoti" ja laumamme on tuttu. Mutta ei pidä ikinä pitää itsestäänselvänä mitään. Siksi mä saankin tästä iloa. :) Illalla EHKÄ päästään treenaamaan agilittoa Mypan kanssa. Jos, niin siitä raporttia sit huomenna. Nymmämeen taas paijaamaan puoliveristä prinssiämme.. :)

ps: laitan tämän yhden kuvan, sillä tässä pojalla on niin "vekkuli" ilme.. ;)

Ohjatut treenit

alkoivat taas viime viikolla. Ja mei päästy silloin. Mut tällä viikolla päästiin ja tuli samalla muutoksia mun plääneihin: mä en menekään Särön kanssa ohjattuihin treeneihin ollenkaan, keskityn nyt Myrttiin. Ne on kyllä tosi erilaisia ohjata ja Myrtille pitää opettaa niin paljon enemmän: nyt mä "pääsen" toisena päivänä viikossa treenaamaan Mypan kanssa esteitä tms.

Meillä oli treenit "kuin tehty meille". Teemana oli irtoaminen. Neljä hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki päässä. Tai vaihtoehtosesti kaariputki ja sieltä neljän hypyn suora. Mypa meni sen tosi hienosti niin päin, että ensin hypyt ja sit putki. Jos mentiin ensin putkeen ei mennyt hyppysuoraa millään. Ei niin millään.. Tuula oli lelun kanssa päässä ja meni hyvin JOS ei otettu putkea.. mä en käsitä. Mä luulen, että veti niin kieppejä siellä putkessa (myös ihan kirjaimellisesti) että ei keskittynyt sit siihen hyppysuoraan eikä muistanut lelua jne. lainkaan. Ja samalla meistä kymmenen metrin päässä treenas toinen koira muuria ja putkea ja huomasin, että se teetti Myrtille kovasti töitä: keskittyä tekemiseen kun vieressä treenaa toinen toista.. hyvää treeniä meille!! Erinomaista!

Treenasin myös puomin alastuloa ja se toimi hyvin, joskin pidin pyllytukasta kiinni.. :D Muuri otettiin uutena ja meni hyvin. Keppikujaa otin kotona ja meni hyvin; kavennettiin jo vähän keskeltä. Onpas lystiä! :)

MM-karsintaturistina

meni kaksi päivää. Eilinen ja tämä. Ensimmäistä kertaa olin karsintoja katsomassa jossain muualla, kuin Myyrmäkihallissa.. tällä kertaa kisapaikka oli ihan naapurissa, Seinäjoen Wallsportilla. Mulle on aina nuo karsinnat se maailman merkityksellisin kisa. Se, missä oon itkenyt, nauranut, saanut ja menettänyt.. kaikkein kauneimmat agilitymuistoni ja niin hirveän monta hyvää ystävää on laji mulle suonut. Siksi mä menen karsintoihin aina vähän haikealla fiiliksellä.. mä niin muistan vielä, miltä tuntuu haluta jotain ihan hirveästi. Sitä maajoukkuepaikka.. se nälkä, nopea koira ja yhteinen hyvä fiilis.. siksi mua nytkin muutaman kerran kostutti silmistä.. sen unelman ja haaveen näkeminen muiden silmissä.. se vaan koskettaa. Mua itketti, kun mä näin, miten Liuhdon Timo juoksi radan jälkeen Tuuliaa vastaan ja halaamaan.. ja samaten kun näin Tuulian silmät kunniakierroksella.. Mua itketti, kun Jenna meni Neonin kanssa eilen sillä hirveällä vimmalla ja meiningillä.. melkein kuin mä nuorena.. (nauraisin jossei liikuttaisi vieläkin). Ja muutaman muunkin kerran mua kostutti silmistä.. :´) Olipahan taas skabat. Joukkueista tuli erilaiset kuin etukäteen moni veikkasi, mutta siinäpä tämä lajin suola. Kiitos kisaviikonlopusta kisaajille ja järkkääjille! Hieno viikonloppu taas. Niin ja kiitos mun VaPolle, että sain "oman ajan viikonlopun" :) <3

Vielä lisään tähän loppuun siitä, että moni kysyi multa "koska"? Vastaus: ei varmastikaan enää koskaan. Mutta never say never. Ehkä. :)