Wappukisakuulumisia

Carro pääsi piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa kisaamaan agilityradoille, mikä toi suurta iloa sekä minulle että Carrolle. Oli tosi hauskaa päästä kirmaamaan ETENKIN, kun mä sain hirmu mahtavan kisafiiliksen!! Syynä oli tutut kannustajat ja paineenluojat! :) Mut on tehty kisaamaan paineessa.. :D Ystäväni Rajaheimon Anu oli meillä yötä shelttiensä Riinan ja Bodilin kanssa. Anu oli katsomassa Carron kisoja ja kisaamassa Riinan kanssa. Koska Anu ei ole nähnyt Carron menoa koskaan kisoissa, oli mulla pientä lisäjännitystä jo siitä. Lisäextraa toi tuomarimme, jotka mä "tunnen edellisestä agielämästä" ja se kutkuttelee mua mahanpohjasta. Sitten, kun tutut ja läheiset seurakaverit oli tsemppaamassa, niin avot!! :)

Ensimmäinen rata oli Savikon Sepon agilityrata. Mua jännitti hirrrmuisesti. Ehkä hitusen liikaa: mä muutuin leidi dominaksi ja käskytin liian tiukasti: Carro meni hienosti, mutta ei lentäen. Se ei missään nimessä ollut hidas, mutta se ei lentänyt. Mä en tuntenut "sitä". Olin ja olen siihen rataan tyytyväinen: mun tiukka käskytys sai sen tekemään kaiken "oppikirjan mukaan", eikä se esim. kysellyt mitään tms. Mut ei tullut sitä kiksiä. :) Saldona kuitenniin nollavoitto.

Sit tuli rata kaksi. Sepon agirata sekin. Radat oli muuten molemmat tosi kivat: ei ollenkaan läpijuoksuradat; vaati ohjausta, muttei missään nimessä vaikeita. Nyt oli parempi fiilis itellä ja se näky Carrossakin heti. Se lens! :) Lipsahteli vähän ja lens!! :D Me oltais saatu nolla, mut mä menin varmisteleen puomia kädellä, mitä en IKINÄ tee. Sekä Tony että Seppo mut siitä jo haukkui, joten ei tarvi enää siitä.. :D (mä tyksin, et ne tylytti mut: se on oikein ja hyvässä hengessä!!). Carro siis väisti kummissaan mun kättä ja saldona vitonen, jolla kuitenkin voitto.. (joo, oikeesti!). Se nyt on se ja sama, mut oli kiva saada toinen pyyhe! :) Noli hienoja!!

Sit sunnuntaihin. Päivä alkoi ihan hirveällä uutisella, joka sattuu vieläkin sydämeen!! Voimia Pialle ja muulle perheelle!! Mietin, että mitenkä mä voin mennä kisaamaan, kun tällainen suru on lähellä.. mut ajattelin, että pakko. Mentävä on.

Kisapaikalle päästyäni tuli Muotkan Esa kysymään, haluaisinko mennä Sitkun kanssa maxeissa nollakoirana. Mä halusin!! Mun ei tarvinnut edes miettiä!! Sitku on super! Se on mun suosikkini ja JOS kaikki bortsut olis sellasia, mä ottaisin sellasen koska tahansa! Mä oon kerran, pian kaks vuotta sitten, saanut ohjata Sitkua aiemmin. Ja mä rakastuin. Se oli IHAN, kuin Sutinen. Sen ohjaus tulee sieltä syvältä, jostain. Se tietää, mitä mä haen ja mä tiedän, miten se toimii. Se on enemmän mun olonen ja tuntuinen, kuin Carro tällä hetkellä. Mikä on toisaalta aika kamalaa.. Toisaalta ei yhtään: ei Carro saiskaan olla sen tuntunen: mä en vois harrastaa sen kanssa sillon. Olis liian surullista. Mut Sitkun ohjaaminen oli melkosen Bitter Sweat kokemus.. Mä tulin NIIN onnelliseksi. Se tunne, euforia, flow.. mä osasin taas ja mä tunsin, miten me lennettiin!! Me oltiin yhtä. Ja sit se suru, se iski, kun olin jäähyllä. Muistot tulvi mun mieleen ja tuli se itkukin. Siihen sekottui Pian suru, oma suru, muistot ja katkeruus. Onnellisuuden ja joku skitso kiitollisuuskin siitä olosta. Mä nyyhkin vielä, kun lämppäsin Carroa. Mä kuljin surullisena alueella ja ootin tutustumista. Savikon Seppo sano mulle, että nyt taistelet ittes kans. Mun pitäis saada tuo olo veks! Mä tutustuin rataan, otin Carron ja itkin taas. Mun piti lähteä ekana.. Mä ajattelin, että jos mä kunnialla Carron kans maaliin pääsen, ollaan me aika kovia naisia.. Ja mä koetin ravistella surua pois. Se ei olis Carron vika, eikä se sais kärsiä mun muistoista. Sit Tony meni sanomaan, että kaikkien shelttien nimissä meet ja teet kunnon radan.. ja mä itkin enemmän. Mut me tehtiin se silti! Mä kuivasin kyyneleet. Mä näin, miten Carro käveli lähtöön kahdella jalalla, hilluin ja sen naama nauroi. Ja mä tunsin, miten sen hulluus tarttui muhun niin, että suru teki tilaa. Ja me tehtiin nollarata! Voitettiin ja siirryttiin kakkosiin!! :) Maalissa mä kiitin Carroa ja sit tuli itku taas. Jäähyllä mä pääasiassa vollotin, mut lähetyttäessä kisapaikkaa, Carro kuumui taas ja mulle tuli hyvä mieli. Mulla on ihana kisapari tuossa. Se on niin erilainen, että mä en tunne mitään samaa sen kanssa, kuin Sutisen kanssa. Me liikutaan ja mennään ihan eri tavalla, mikä on jees. Carro rakastaa lajia ja mä uskon, että myös mua. :) Mä rakastan lajia ja ehottomasti myös Carroa. Mitä muuta vois toivoa? Mä uskon, että aika tekee tehtävänsä. Jälleen. Carrosta ja musta varmaan tulee joskus vielä samanlainen tiimi. Ja jollain lailla me jo ollaankin. Ehkä mä en näe taas metsää puilta.. mä muistan vaan fiiliksen ja tunteen, en tajua, että se voi olla jotain yhtä hyvää, vaikka tuntuu toiselle? Mut mä oon jälleen enemmän, kuin kiitollinen kohtalolle, joka toi Carron meille. Se on mulle täydellinen paketti!! :) Ja nyt nää olis kakkosluokkalaisia!! Miten hyvä sauma jäädä tauolle.. once again.. :D Mä toivon, että tää tauko olis pitkä, mutta sen jälkeen näitä taukoja ei enää tulis. Ikään. ;)

Kiitos vielä miljoonasti kaikille meitä tsempanneille!! Minoon teistä niin kiitollinen!! Oli kivaa, että Anu ja tytöt oli meillä yötä: saatiin fiilistellä vielä illallakin, edes se hetki.. ONNEA vielä hirrrrrmuisesti Riinan AVAutumisesta!! :) Vähänks makee weekend myös teille!! :)