Uusi saunakaveri

Kaikki, jotka tuntee mua ja Tonyä yhtään, tietää, että nää saunoo paljon. Oikeesti paljon. Keskiarvo viikossa lienee reilu viis kertaa. Elikä lähes joka ilta. Mun olis pitänyt saada myös kypyamme, mut tiukkalinjainen husband piti kiinni siitä, että jompi kumpi: iso sauna heti valmiilla kiukaalla TAI amme. Mä valittin ekan. Joskin, toivo ammeesta elää vielä.. ;) Mä en kestä kylmää järin hyvin: kuuma, pitkä suihku tai sauna on mun elämäni suola. Miedot lämmöt, joku hyvä saunatuoksu.. Aah. Tai kuuma, pitkä suihku. Sellaisen veden alla, mitä Tonyn nahka ei kestä.. lisää kuumuutta koko ajan pikkuhiljaa.. Ja sit joku hyvä suihkugeeli, fiiliksen mukaan. Just avot!! Musta mun pitäis saada se ammekin. :)

Nooh, mä oli perjantaina saunaillassa. Tony oli sit lämmittäny itelleen saunan ja mä olin saanut jossain vaiheessa iltaa viestin.. Repo Einari Häggblom oli liittynyt saunaseuraan. Se makasi kuulemma lauteilla uppokumossa kyljellään ja ynisi! :D Testattiin se vielä eilen ja totta: se tuli saunaan naama naurussa, hyppi ylälauteille, meni makaamaan omalle saunapyyhkeelleen (kyllä: sillä on oma saunapyyhe, alias pefletti.. ;D) ja nautti suunnattomasti! Jossain vaiheessa se kellahti kyljelleen ja ynisi tyytyväisenä. Ja pois se piti käskeä. Ei pyytää.. Se tuntuu myös vihaavan kylmää: laitoin sen Särön kanssa perjantaina töistätultuani pihalle hetkeksi: vajaa puoli hoo. Ja kun ne tulivat sisälle, tärisi ja vapisi Repo pitkään.. oikein meni sellaisia hytinäaaltoja ja koko koiraparka sheikkasi.. Mä otin sen sitten kainaloon lämmittelemään peiton alle.. NIIN raasu.. Ja sit kesällä Repo makaa aina auringossa läähättämässä. Ei koskaan mene varjoon. Onkin vähän kohoteltu sille kulmiamme.. mut nytpä tietää, että se oikeesti himoitsee lämpöä. Ihan, kun mä.. :D Lenkillä se ei voi jatkaa matkaa, jos sen tassuja palelee tai niissä on klimppi lunta. Se pysähtyy ja katsoo Tonyyn anovasti: Tonde nostaa sen syliin ja lämmittää jalkoja ja Lellu nuolee sitä onnellisena. Se on kyllä aika kulta. Ja niiiiin jotenkin raasu. ;) Se varmaan ihmismaailmassa olis sellainen pieni, kiltti ja hiljainen poika, jolla olis vähän hento ääni ja se ei koskaan osallistuis mihinkään pahaan. Se vois saada välillä köniinsä, mutta sei koskaan ite kiusais ketään. Se teksis läksyt niin hyvin, kuin osais, mutta ei olis mikään innokas viittaaja. Ja aivan ehottomasti sillä olis paksut pullonpohjasilmälasit: se näkis vähän huonosti. Aika laihakin se olis ja sen farkut kapenis vähän alaspäin ja olis aavistuksen liian lyhyet. Isona siitä tulis insinööri ja se olis tosi taitava ja tunnollinen työssään. Ja sen vaimo rakastais sitä just omana ittenään. :) Niille syntyis pari lasta ja niiden isä rakastais niitä kovasti.

Carro sen sijaan olis sellanen mukakiltti. Se lähtis aamulla letit siististi päässään kouluun. Mut mutkan takana se avais tukan, raviselis sen takkuseks, maalais silmänsä mustiks ja jatkais kävellen matkaa: myöhästyis tunnilta vähän. Se vetäis nurkan takana koulussa röökiä ja kotimatkalla se pureskelis havunneulasia, ettei henki haisis. Sit se letittäis tukan ja tulis raikkaana kotiin. Tekis läksyt ja auttais äitiä tiskaamisessa. Mä en tiä, mikä siitä tulis isona. Ehkä joku virastotäti. Ei ainakaan mikään sosiaali- tai terveysalan ihminen.

Demi olis rankka. Se vetäis kävelykepillä muita mummoja tukkiin ja rollaattorillaan se törmäilis tahallaan muita jaloille. Hoitajia se soittelin ihan vaan piruuttaan huoneeseensa, mutta oikeesti sen sisällä asuis kiltti, hyväsydäminen mummo. Kun sen lapsenlapset tulis sitä kattomaan, ni se antais niille karkkia (sokerittomia mummokarkkejaan) ja rahaa. Se olis hyvä mummo, joka nuorempana hoiteli lapsenlapsiaan mieluusti. Se oli työelämässä ehkä opettaja, sillä se tykkäsi opettaa muita ja oli fiksu itekin.

Hiisi sit. Se olis sellanen ruutukauluapaitanen perheenisä, joka olis ihan hulvattoman hauska. Se olis urheilullinen ja sen tukka olis sellanen puolivallaton ja aina silmillä. Se ehkä vois soittaa jotain, vaikka kitaraa? Se leikkii lastensa kanssa ja on poikien futisvalmentaja. Se lenkkeilee kotona ja pyöräilee pitkiä lenkkejä. Mut useinmiten sillä on lapset mukana: joko sellasessa vedettävässä kärryssä tai istuimessa. Mut perhe on sille kaikki kaikessa. Se kokkaa kotona ja takassa palaa aina tuli. Se olis sellanen kodin hengetär. Sen vaimo vois sitä olla joku työmyyrä. Ammatiltaan se olis automyyjä, joka naurattais asiakkaita ja sais ne ostaan ihan minkä koslan vaan. Tai sit joku urheiluvälinemyyjä. Mut musta siinä olis myyjäainesta: sais olla ihmisten kanssa ja tulis kaikkien kanssa toimeen.

Ja sit Särö. Se liimailis purkkaa koulussa tuolin alle, huokailis ja kattelis ikkunasta. Jos se asuis amerikas, niin se olis amerikklaisen jalkapallon pelaaja. Sellanen pepsodenthymypoika. Se olis aika muotitietoinen ja nauttis huomiosta. Jos joku sitä ärsyttäis, ni se vetäis lättyyn. Kova kundi, muttei oikeesti. Kotona se kuuntelis ovi kiinni musaa ja hempeilis tyttöystävänsä kans. Pitäis kainalos ja pitäis siitä hyvää huolta. Hempee ja romanttinen. Ja mielettömän ilkikurinen: tekis pikku jekkuja kaikille ja koko ajan. Sellasia, jotka naurattais muita. Koulussa se olis keskitasoa. Eikä tiä vielä, mitä haluis tehä isona. Ei polttais eikä paljo joiskaan: sporttipoikaelämää.

Nii. Et sellasia ihmiskoiria meillä asuis. Haaste: keksikääs muutki! :D Mä käyn sit lukees ja hihittelees!! :D