sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Lumiukot ja -akat

Dodii. Siknkkuviikonloppu on mennyt aikasta nopiaa, eikä vähiten eilisen ihanan illan ansiosta. :) Koko päivä oli niiiiiin haipakkaa, etten mä ennättänyt edes sähköpostiani purkamaan. Joten tänään sit pitää ottaa takasin menetetty aika. ;)

Eilen nukuin pitkään ja sitten lähdin tallustelemaan koirien kanssa kunnon lenkille. Oli vähän morkkista perjantain nysälenkeistä, sillä mulla oli perjantaillekin ohjelmaa niin, ettei edes tunnin lenkkeihin ollut aikaa.. Töistä kiiruusti kotiin ja pikalenkki: hierojalle piti ennättää neljäksi. Ja oli muuten ihana sessio: oikein pätevä hieroja ja hoiti mua oikein ajatuksella!! Paras juttu oli musta se, että epäillään tenniskyynärpäätä mun puutumisen syyksi! :) Mä niiiiiin pelaan sitä tennistä. Ehkä liikaa.. :D:D Tiä sit, mistä se tulee? hiirenkäytöstä, remmien kantamisesta oikeassa kädessä lenkeillä jne. Teen kaiken oikeella. Ehkä se on osasyy? Mut ihanaa, jos vika löytyy. Helpottaa mun elämää.

Noh, mutta eiliseen. Elikä tein pitkän aamulenkin tuolla auraamattomassa maastossa. Lunta oli tullut ihan valtavasti ja tuli koko ajan. Mä rakastan lunta ja isoja, hitaita hiutaleita. Mutta eilen mä vähän mietin, että onkohan tää huono juttu.. Demille tuli liian rankka lenkki: sille tuo lumessa tarpominen on tiukka paikka, etenkin noin pitkän kaavan mukaan. Se tallustelikin sit mun ja muun lauman jälkiä, meidän takana. Tony usein sanookin, että mee ite ysikymppisenä lumeen tarpomaan.. niinpä.. Noh, lenkki kesti reippaan tunnin ja hiki tuli kaikille. Sit pääsin kotiin ja totesin, että jumantsuikka, mun pitää tehä lumityöt!! Ihan ite, yksin.. Ei auttanu, kuin ottaa kolasta ote ja lykkiä koko heela piha. Koirat hillui omassa pihassaan ja mä lykin. Kymmenenminuuttia sain ehkä uskoteltua, että tää on hyvä juttu: hyötyliikuntaa parhaimmillaan. 20 minuutin jälkeen mä vihasin sitä ja puolen tunnin jälkeen mä lykkäsin vikat kolalliset varaston rappusten viereen. Mä en enää jaksanut työnnellä niitä nurtsikasojen päälle.. Koko viime yön ja tän aamun on taas satanu: pitäis kolata taas. Mut mäpä en kolaa: Tony tulee tänään kotiin ja tuo jos mikä on miesten työtä. Eiks ni? ;)

Noh, eilinen meni sit haipakkaa asioilla juostessa tuon kolailun jälkeen. Sit ku tulin kotiin, oliki taas lenkin aika ja sit kaupan kautta: Essi, Anu ja Pia tulis meille ja nää lähtis bailaan! :D Meillä oli siis hysteeristen sheltinomistajien-kerhon perustamiskokous. Meni hyvin ja yhdistys on nyt voimissaan. ;) Ihmeen vähän me eilen kyllä hysterisoitiin? Syötiin hyvin, saunottiin ja sit illan päätteeks Pia heitti meidät muut Onnelaan joraamaan. Oli huisin kivaa. Mä tyksin kovasti. Uusiks joku kerta, ni sovittiin.

Tulin kotio yöllä puoli neba (vanha jaksaa viä.. ;)) ja pissatin koirat. Ajattelin, että saisin nukkua kauan. Vaan, ah-niin-armas mieheni soitti mulle ysin jälkeen!! Täysin käsittämätön vääryys. Eipä siinä enää uni tullut ja nousin (taas) lenkittämään koiria. Lunta oli tullut taas taivaan täydeltä ja Hiisi piti taas pukea kurapukuun. Se ei pääse sataametriä ilman, että olis IHAN lumiukkona. Joten kurapuku suojaa sen vatsanalusen ja kainalot. Nyt paakkuja jää "vain" sen tassuihin. Raukka!! Mä niin säälin sitä. :( Kuvasta näette sen jalat.. Arvatkaa, onko niitä kiva koettaa setviä lenkillä.. Hiisin tai meidän. Ja kun ihan nakuksikaan niitä ei viittis vetää. Joten vii häv ö probleemo. Tässä toisessa kuvassa on mother ja son aamulenkillä tänään. Carron korvat on pakkanen somasti nostattanut avaruusmusiikin kuunteluasentoon. Mut jos niistä ei välitettäis tänään? ;) Noh, mut se siitä. Illalla mä meen sinne pilatekseen treenaan omia syviä lihaksiani (ehkä enemmänkin vois sanoa, että tekemään itselleni syviä: nyt niitä ei voi treenata, kun niitä ei ole..). Huomenna on Kaapelilla agitreenipäivä. Joten ohjelma jatkuu.. ;)

1 kommentti:

  1. Mä teen kyllä meillä aina lumityöt kun tykkään siitä. Se on ihan hirveen hyvää hyötyliikuntaa. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan joka päivä kuitenkaan jaksaisi kuten nyt joutuu...

    VastaaPoista