on nuo kaks naista. Elli ja Myrtti! :) Mä pääsin tänään piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa katsomaan, miten kirmalot on sujuneet: muutamia viikkoja on mennyt niin, että joko mulla on ollut päällekkäistä menoa tai oon meinannut tukehtua siitepölyn vuoksi. Joten oli ihanaa päästä katsomaan, missä mennään.
Edistys on ollut huimaa!! Kepit menee jo niin, että Elli otti verkot keskeltä pois ja hilas niitä sivullepäin: jäi selvä rako keppien ja verkon väliin. Ja Myrtti meni joka kerta oikein, ei mitään meininkiäkään lähteä kolosta pois! :) Mä jo sanoinkin, että pian päästään näkemään nämä kaks hyppäreillä.. ;) Oi miten siistiä!! :D
Sit radalla oli tapahtnut myös kehitystä: Myrtti ei enää esim. YHTÄÄN haahuile treenipätkän välissä mua etsien, vaan seistäkillittää Ellin vieressä kieli riippuen ja odottaa, että mihin ja minne ja mitä.. :) Voi liikkis. Ainoa ero on enää mun ja Ellin välillä silmissään siinä, ettei leiki Ellin kanssa. Mun kanssa repii kuin viimeistä päivää. Mut musta siitei pidä huolestua yhtään: palkkautuu nameilla niin hyvin: ahne pieni porsas ;)
Nyt sit kun saadaan kontaktit ja nuo kepakot viimesteltyä, niin voi veljet.. meidä perheessä asuu sit taas kisakoira!! Virvellekin sain vielä hieronta-ajan jussiviikolle, joten Myrtti saadaan letkeään kuntoon. Mun aisti nro kuus sanoo, että se on juntturassa jonnin verran. Ei pahasti, mut ei niin rennon oloinen ole selkäfile, kuin oli silloin keväällä. En panikoi, mut haluan hierottaa sen nyt tässä saumassa.
Nih. Nyssit keskitytään (heh) sunnuntaihin: Mypa pääsee misseilemään elämänsä toista kertaa. Sinänsä tragikoomista, että aa: paikka on Tuuri. Mä oon joskus vannonut, etten IKINÄ vie sinne enää koiraani kehään. Ja bee: lähtökohta on se, että Myrtti ei ehtinyt tehdä turkkiaan ja odotukset on laimeat. Ja cee: jotta ne olis vielä laimeammat, niin sekin vähä, mitä ehti tekemään, tippuu nyt urakalla. Kokeilin etsiä syyllistä valkomattaiseen lattiakarvoitukseen viikonloppuna. Repo oli ekana vuorossa: karvaa lähti, muttei katastrofi. Sit Carro: siitä lähti ihan sikana villaa.. taas. Sit Myrtti: toteisin harjalla että lähtis niin paljon kuin viittis vedellä ja lopetin kohdallaan siihen. Purin sit veetutuksen kampaamalla Säröä, josta irtosi myös äitinsä ja sisarensa lailla... ei kukaan haluais tulla trimmaamaan näitä? Ja kampaaminen kuuluu siihen. Mä en voi käsittää että oon joskus sanonut, ettei tässä rodussa ole kova hoitaminen karvan suhteen.. Oikeesti oon sanonut!! Mä jopa hetken harkitsin VAKAVASTI että vetelen Kaapelin koneella nakuksi. Se ei ole kahteen ja puoleen vuoteen tehnyt karvaa vaan tiputtaa sitä koko ajan ja sekin mikä tulee tilalle on pehmeää sterilisointivillaa. Joten lähellä liikutaan mun sietorajaani... mä vielä harkitsen.. koska se olis kiva misseilyttää nyt vetskukehässä kun se aika lähestyy. Mutta lähellä liikutaan skalpeerausrajaa...
Ja bäk tu näyttely: ihan aikuisten, vakavien sellaisten, oikeasti olemme menossa hakemaan VAAN kokemusta. Koska sitä meillä ei ole kehästä kuin yhdeltä kerralta ja siitä on kaks vuotta kohta aikaa.. :) Ja sanottakoon, että Tuurin ehdottomasti hyvä puoli on yksi pieni kyläkauppa, jossa voi sit lopuksi käydä shoppailemassa.. ;)
Yes. Mut nyt mun neilikat, nukenkaulukset, alppi atsaleat (tai joku alppihässäkkä se oli) ja punalobeliat odottaa. Ja tuomi. Istuttamaan siis. :)