AA-PUUU-VA!

Mulla on samanlainen olo, kuin P-P Peteliuksen apuva-miehellä aikanaa: hirveä hädän olo, vaikka paniikin syy on mitätön. Toivottavasti..

Oltiin tänään aksahallilla heti aamutuimaan Mypaa treenoottamassa. (kyl kyl! :D) Ensin hyppyputkikuviota, missä piti koiran toimia ohjauksen mukaan, joskin esteet vielä suht loogisesti. Esteitä oli "radassa" jopa 15 sit loppuviimeteiks. Ja meni tosi hienosti!! Putkesta pitää malttaa oottaa: lähtee niin älyttömän herkästi ohjaajan liikkeeseen mukaan ja liihottaa ohi. Kunnon odotus ja ohjaus putken jälkeen, niin toimii! :) Haukahtaa muuten aina, kun menee putkeen.. :D No, jo tässä treenissä näkyy se "ongelma" tavallaan. Mut ei niin, että olis vielä mikään juttu.. eli tuo liikkeeseen mukaan lähtö..

Ongelma itessään näkyi sit, kun tehtiin puomin alastuloa: ihan jostain 20cm "korkeudelta".. Namikuppi oli kauempana: muutaman metrin päässä. Idea on, että kun etujalat tulee maahan, vapautetaan kupille. Mut kas: Myrtillä tulee esiin sen toinen puoli: se on "se bordercollie, mitä meille ei ikinä tule".. paimentaa muita lenkillä: juoksee eteen ja menee maahan leuka maata vasten, hiipii yksi askel kerrallaan kohti ja hyökkää.. autotien vieressä lähtee ajamaan autoja jalkakäytävän puolella takaa: lähtee niidenkin liikkeeseen mukaan.. ja puomin alastulolla löi "silmä" päälle ja jäi seisten jähmettyneenä tuijottamaan kuppia.. jos tein pienenkin liikahduksen sen vieressä, SYÖKSYI alaspäin ja kupille. Ei siis askeltanut, vaan räjähtäen syöksähti eteenpäin.

MITÄ MÄ TEEN?!

Silakka

pääsi uimaan. Eli Myrtti kävi aksaamassa eilein. ;) Tony puikoissa tällä kertaa ja samalla lailla Mypa kirmaloi meidän molempien kanssa- vielä. Mä olen kyllä silti sitä mieltä, että on parempi meistä toisen nyt keskittyä siihen: ei ole ehkä sit kuitenkaan reilua, että joka toinen kerta ohjaa toinen ja sit joka toinen kerta toinen. Eli mä. ;) Tony pysynee siis puikoissa toistaiseksi. Toki mä tuuraan jos tulee esteitä tms.

Hyppykorkeus oli eilen sit se 30cm ja ei mitään onkelmaa, onneksi.. Ei tullut rimoja eikä ohituksia siitä syystä, ettei olisi halunnut hypätä. Muuten kyllä nappasi Tonyn liikkeestä kiinni niin, että esim. putkesta tullessa näki Tonyn juoksevan ja lähti liikkeen mukaan ja liihotti auttamatta hypyn ohi :D Mutta sitten Kati The Coach sai Tonyn tekemään duunia ja Myrtti meni hianosti!! Mm. poispäinkäännöksen "tosta vaan"! :) Hirmu paahto sillä on jo nyt päällä: kipittää aika haipakkaa. MIkä on aivan ihana juttu!! :) Ja ihanaa oli sekin, että Pia jäi vaksiin vähäksi aikaa!! :) Oli kiva nähdä ja turista!!

Me oltiin Huldan kanssa ekaa kertaa hereilläollessa kurkkimassa, mitä hallilla tapahtuu ja hienosti pikkuneiti jaksoi koko tunnin katsella meininkiä! :) Aluksi vierasti vähän immeisiä, mutta tokeni siitä. Myrtti sai joka kerta lähelletullessaan suun nauruun ja iloista hihkumista välillä aikaan. :) Mä oon ihan saletti, että niistä tulee vielä toisilleen tärkyt. Joskus myöhemmin.

Tony sanoi kotiinkävellessä, että mä tuun olemaan ihan oikea KeTy. Mä joudun verkkaamaan Myrtin ennen ja jälkeen radan JOS joskus kisapaikalle päästään. Bikoos se käyttäytyy niin huonosti, ettei Tony kuulemma kehtaa sitä kävelyttää. Ärisee ja murisee, tempoo hihnassa ja vetää kuin juhta. Suutarin lapsi parka... no, mähän kävelytän. JOs son siitä kiinni. :D

Ja niin hän suunnittelee taas jo seuraavaa treenikertaa..

Mua puri agikärpänen

mut miksi suremaan, jo 21-vuotta sitä harrastettu on. Tää eka pitkä tauko oli meidän perheessä, ja nyt se näyttää loppuvan - on treenit mielessä. Siis harkkaamaan, harkkaamaan, joka viikko kirmataan. Ja kun treenit on ohi niin uutta ootetaan, tahdon olla kisakunnossa mä tänä vuonna jo, tavoitteena ehkä kesän karkelot.. Sävel: baarikärpänen.

Näin. Käytiin tänä aamuna treenaamassa Tonyn, Huldan, Särön ja Myrtin kanssa. Hulda leikki "kuin elokuvissa"-teemaa ja nukkui koko ajan!! :) Toinen hytkytti vaunuja toisen treenatessa. Ja niin me nyt sit tehtiin: Tony meni miss Mypan kanssa ja mä Mr Särön kanssa.

Myrtti teki hyppy-putki-teemalla suoraa, jossa kuitenkin piti lopussa kääntyä kahden rinnakkain olevan hypyn muodossa. Ensin tuli viime viikolta tuttua ohijuoksua vähän siellä ja täällä, mut kun pilkottiin ihan pieniin pätkiin muutaman kerran ja Tony merkkas ekan hypyn, niin johan meni hienosti! :) Putkissa Marjatta tuntuu taaplaavan tämän tästä: menee sinne niin hirveän lujaa, että vetää siellä sitten pitkin seiniä.. luulis, että oppii sen jossain vaiheessa. Pitääkin nyt sit hieroa kotona neitiä, jottei mene jumikseen. Rimat oli 25cm:issä. Pian vois kokeilla näyttää, että maailmassa on korkeampaakin ponnistustarvetta olemassa. Mikkilän Sari mittasi Myrtin reilu viikko sitten ja minihän se on. Selvä. Ja niin mä oon olettanutkin koko ajan. Joten minihyppyjä me treenaillaan. Särö teki välissä (siitä pian) ja lopuksi otettiin Myrtille uutena esteenä rengasta. Tajus tosi nopsaan, mistä kolosta haluamme sen menevän ja sit se olikin ihana este! :) Namipussi oli toisella puolella jo lopuksi ja.. :D Myrtti juoksi sen luokse, nappasi namin pussin päältä, kiskaisi pussin tyhjentäen sen matolle ja muristen pussi suussa pakitti.. :D! Lelupalkka olis näemmä mieluinen, mut uudelle esteelle on järkevää ottaa namia, ettei keitä yli. Tai niin me kaks agifossiilia tuumataan.

Sit Sääppään. Tein pientä pätkää, missä piti pujotella (jätti ekan kerran kesken, huomautus ja sit meni hyvin), irrota ja kääntyä. Ja mun piti oikein välillä ohjatakin.. No, mun ohjaus meni päin persettä; oon maailman huonoin tällä hetkellä. Ihan viimeinen huonommuusjärkässä. Ei tuu mitään. Oon myöhässä, unohtelen rataa, en osaa enää mitään.. mut en luovuta enkä masennu. Mä tuun vielä, jos jaksan treenata. Saletisti natsaa. :D Särö oli Tonyn mielestä vähän tahmean näköinen: samanlainen kuin kisoissa. Mut hyvä niin: mä ennätin paremmin ja tykkäänkin, että se on aluksi mun kanssa vähän "epävarmempi": joutuu miettimään mitä mä haluan eikä vaan paahda miljoonaa minne sattuu. Ja silti se menee lujaa. Ja tykkäs tehä!! :) Niinku mäkin.. :D Molemmille näille on tuo lelupalkka se paras palkka: repivät apinanraivolla lelua ja niiden naama nauroi. Särönkin, vaikka se on niin jäykkä jätkä. :)

Ah, ihanaa!! Huomenna on sit Katin treenit ja nyt tuntuu siltä, että me naiset: Hulda ja mä, päästään kattoon, kun isi treenaa Mypan, tuon pienen silakan, kanssa.. ;)

Me eletään

yhä. Vaikkei meistä ole kuulunutkaan. Ei ole, koska koirarintamalla ei mitään uutta. :) Eletty ihan taviselämää. Sellasta, mitä suurin osa koirista elää. Käyty lenkillä, makoiltu soffalla jne. Enkä ole sit siitä raportoinut. :) Lisäks Hulda on ollut kipeänä vatsastaan ja on nyt antibioottikuurilla. Se on vienyt mun voimavaroja aika lailla. Nyt kuitenkin valo näkyy tunnelissa jo kirkkaammin, myös koirien iloksi. :) Ja kiitos perseellepotkimisesta Piaa, mä menin sunnuntaina katsomaan Jennin kurssia Myrtti kainalossa. Ihan vaan hetkeksi, sillä olin saanut rintatukoksen jo toista kertaa ja se kipeytyi niin hemmetisti, että piti lähteä kesken kotiin.. onneksi lauksesi itekseen yön aikana. Huh. On meinaan veemäinen olotila.. kipeä!! No joo, mutta tuon visiitin myötä tuli Kuuttilan Katin kanssa puhe, että mölliryhmästään on jäänyt kaksi koiraa pois. Siitä sit puhelu Lagun koulutusvastaavalle ja päästiin loppukurssiksi -viisi kertaa- Myrtin kanssa ryhmään! :) Eka kerta oli eilen ja voi että!!!! Mulla on käsissäni NIIIIIIIIIN hieno agikoira. Muu käytös oli ala-arvoista: koetti syödä kolme muuta koiraa, mutta jos sitä ei lasketa, niin mä leijun tällä viikon. Ens treeneihin.. :D Ja jos Kati luet tätä, niin mä en kehdannut sanoa, että Myrtti on mennyt viimeksi joulukuussa agia ja sillon, YHDEN kerran on menty rimojen kanssa kaks hyppyä.. :D!!! Onneks se on luonnonlahjakkuus!! :) (omakehu haisee niin, et pitänee tuulettaa). Tottakai tuli kämmiä, kiersi ekaa hyppyä ja kiisi ulkokautta ohi kurvissa, mutta siitä en välitä pätkääkään. Se meni miljoonaa, työmotivaatio ja moottori on niin kohdillaan, että mä hymyilen nytkin itekseni täällä. :) Kiitos Mypa. Ja niin mä ilmotin sen nyt jonoon seuraaville kursseille ja.. tadaa... myös Särön ja mut!! :) Tony kun tuumas eilen mun tullessa treeneistä, että kuulostaa hyvälle, pian hän ottaakin tuon Myrtin ohjaukseensa. Kun opetat sille ensin esteet.. Ja niinhän mon puhuttu. Mut katotaan.. :D

Tää oli siis omakehukirjoitus. Mut sallikaa se mulle. Mä herään pitkiltä talviunilta agin suhteen ja tarvin tätä balsamia käynnistyäkseni. KAtkeransuloista kyllä, Myrtti tuntuu ihan samalta, kuin edellinen Oikea Agikoirani.. punainen, pieni ja lentävä.. samat alkuvirheet, sama palo, sama hihantappaminen.. aika näyttää. Mut bittersweat oli mun fiilis eilen, pakkasessa kotiinkävellessä pienen koiran tuijottaessa mua, häntä heiluen ja silmät kiiltäen. Samalla lailla joku muu aikanaan käveli.. piti usuttaa kauemmas välillä.. en tiä. En tietenkään saa toista samanlaista kaveria, enkä edes sitä halua. Mutta pelottavan samalta tuntui. Ja samalla niin tutulta ja hyvältä. :´) Mun taitaa olla yhä aika kova ikävä.

ps: hempeä kausi näkyy myös uudessa blogin taustassa.. kevättä ilmassa vissiin..

Los treenos

oli vihdoin ja pitkästä aikaa vuorossa tänään. Käveltiin aamupäivästä hallille Myrtin ja Särön kanssa. Tonde lykki Huldaa ja meitsi ravuutti koiria. :) Hallilla oli Marja-Liisa ihanaisen Masan kanssa treenailemassa, mutta kävi mäihä ja olivat juur lopettelemassa. Pääsin sit heti Särön kanssa tosi toimiin. ;) Otin pientä radan pätkää, missä oli takaavientiä, vippausta, tiukkaa kääntöä ja irtoamista. Vaikkei esteitä ollutkaan kuin reilu kymmenen. Ehkä. Pari kertaa kolahti rima tiukassa käännöskohdassa, mutta Tony sanoi mun kyykkivän ja tekevän kädellä kovan huitaisuliikkeen riman päällä. Voip hyvin ollakin.. Irtoaminen sujui hyvin, mutta ensimmäinen pätkä oli tahmeahko: oli niiiiiiin pitkä esteväli tiukan haltuunoton jälkeen. Toisella kertaa sekin jo sujui. Kepit meni vedättämällä ja vieressäjuosten hyvin. Lopuksi, Myrtin treenien jälkeen, tein Särön kanssa vielä käännöstreeniä: se kun on vähän rautakankimainen käännöksissä: meinaa paahtaa kovaa eteen ja aina. Mut jäu hyvä fiilis siitäkin!! Tosi raivona se repii lelua mun kanssa ja menee ehkä ihan samalla lailla, kuin Tonyn kanssakin. Tony vaan ite haikuili, että kun mä menen sen kanssa.. niillä kun on ihan erityinen suhde keskenään. Oikeasti. Mutta en mä usko sen suhteen muuttuvan siitä, että mä sitä ohjailen aksassa. En usko. Aikahan sen sit näyttää. Vähän sellasta hätästä tuo treenaaminen on, kun on Hulda mukana.. toisella toppavaatteet lamapaantaljakarvalla, villaväliasu jne.. ja hallissa kuuma kuin siellä.. juu nou. Nukkui onneksi koko treenien ajan kun toinen hytkytti toisen tehdessä. Apuohjaajia ei siis ollut saatavilla.. ;)

No sit Myrtin ja Tonyn treenit. Nyt, kun neiti on terveeksi tutkittu ja ikää tullut vuosi mittariin, niin ottivat hypyn rimalla. Ensin 20, sitten 25cm. Ja eipä siinä ongelmia ollut. Ainoa ongelma oli, kun Myrtti ei millään meinannut malttaa pysyä paikalla... :D Siitä sit palkkaa ja palkkaa ja palkkaa, niin hetken sit pysyi. Just sen pienen hetken, mikä on harjoiteltava ja osattava, että voi ottaa myös vastaan joskus. Tony ei aio (onneksi ) siitä lipsua. Ottivat kahta hyppyä lähettäen, kutsuna ja yhtä aikaa lähtien. Päässä makkarakuppi. Mutta... :DDD Myrtti söi kyllä makkaran joka kerta (on sika-ahne), mut mä väitin sen haluavan lelun. Tony tuumi, ettei kandee opettaa uutta asiaa lelulla: keskittyy paremmin. Kunnes... Myrtti söi makkaran, nappasi sit sen alla olevan purkinkannen ja alkoi tomerana juosta se suussa muristen.. :D!! Niin sit sai lelupalkan jatkossa ja oli suuresti onnellinen. ;) Lopuksi ottivat kaksi hyppyä ja kaariputken perään. Hienosti meni.

Paras juttu oli kotimatkalla, kun Tony tuumi, että voitais varmaan loppuviikosta käydä uudelleen... ;) Niin voitais.. olis aika kivaakin.. :D! Vaikkakin joulu pilas mun hyvin alkaneen kilot-kuriin kampanjan. Mä oon päättänyt, että äkkiä syödään nuo kaikki karkit ja sit alotetaan uus elämä. Eiks se kuulostakin hyvältä? :)

Simmottei. Nyt jännätään sormet ristissä, kun sähköpostissa oli maksuohje Myrtin luustotuloksiin... pian ne pitäis näkyä.. kääks!! :) Oodin "varmat A:t" muuttuivat liitossa B:ksi, mikä on terve ja hyvä myös. Mutta.. ei voi mitään, että ihan pikkuisen Miaa ja mua harmitti. Mut vain hetken ja pikkuisen.. ;)

Näin. Mut oikein ihanaa uutta, alkavaa vuotta kaikille!!!! Nautitaan!

Ihanaa Joulunaikaa!!

kaikille ystäville, tutuille ja muillekin!! :) Olkoon taas ensi vuosi edeltäjäänsä parempi, joskin omalla kohdallani sei sitä voi olla. :) Tämä kulunut vuosi on tehnyt unelmistani totta ja ollut muutenkin antoisa, vaikkakin surua on mahtunutkin mukaan. Ehkä se on elämän normaalia kiertokulkua sitten kuitenkin.

Koirarintamalla pikkupennut täyttivät vuoden ja Oodi on ansainnut ykkösruusukkeen: onnea vielä!! Terveystuloksien virallistamista vielä odotellaan, mutta terveeksihän koko kolmikko kuvattiin. Olen äärettömän onnellinen siitäkin!! Ensi vuodelle ei vielä pentusuunnitelmia ole, mutta kenties sitä seuraavalle.. ;)

Lämmintä, rauhallista Joulua ja hitaita, suuria lumihiutaleita. :) Mun lempparia.. Oikein ihanaa joululomaa kaikille!!!!

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähden hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän,kerkeä,kukkiva,joulun tuo.
-Anja Saamoja-

Reissussa rähjääntyy

vai miten se meni:) Ainakin olo on kuin krapulassa, vaikka alkoholia en ole maistanutkaan vuoteen.. ylikään. Tai oonpas; Tonyn olutlasista kerran tässä suullisen. :D No joo, mutta sei ollut jutun juuri, vaan reissukertomusta.

Suuntana oli Helsinki, Voittaja 2010-näyttely. Yöpaikkana meillä oli Käpylässä hotelli: Park Hotel Käpylä. Jota en kyllä kovin lämpimästi voi suositella: huoneet oli sikapienet, meidän sängyn alla oli karkkia, papereita jne.. paskasta. Lisäksi hissi oli pieni kuin pyyn silmä.. vaunut ei mahtuneet sinne, mutta eivät olis mahtuneet huoneeseenkaan.. Eikä olisi se pinnasänkykään, mikä huoneessa piti olla. *huokaus* No, onneksi ei ollut tungettuna sinne; saatiin nukkua kerrankin oikeasti perhepedissä.. :D Ja hyvin meni yö. Samaten matka: IKINÄ en olisi etukäteen uskonut, että Hulda nukkuisi 95% matkasta! Hulda, joka ei nuku edes Vaasaan saakka, saatika kaupassakäynnin aikaa... ihanaa ihanaa!! Muutenkin neiti oli iskän kanssa näyttelypaikalla kuin "herran enkeli". Mun ei tarvinnut miettiä muuta, kuin Carron tukkaa.. :D!! Jossa olisikin ollut miettimistä.. se nimittäin leijui sähköisenä.. housut, häntä, kaulus, mahanalus.. kaikki edellisenä iltana surkeassa hotellin suihkukopissa (suihkun vesi tuli kovalla paineella ja präiskien..) pesseeni karvat leijui karseana.. ei auttanut kastelu (ehkä vaan pahensi asiaa) eikä ainakaan mun hermostussupsutus.. Korvat oli kevyet, mutta nehän on sitä aina.. Ei onneksi ihan tikkupystyt. Mutta parasta: Kaapeli oli ihan euforiassa paikalla: nuoli ventovieraiden vieressäistuvien naamaa, liekutti naapurihäkin omistajille häntäänsä kybällä ja komensi multa lihapullia niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Tarjosi sivulletuloa, silmiinkatsomista ja haukkui kehässä juostessa ihan vaan hyvää fiilistään.. :D!! Ihana mamma!!

Tuomari oli tiukka, mutta linjansa piti koko päivän. Etsi kaunista päätä, hyvää etuosaa ja liikettä. Erityiseti näitä. Xy oli myös kehässä ja sen tiesin tarjoavan tuomarille erinomaisen etuosan, kaunisilmeisen pään ja super liikkeet. Yksi koira ei näemmä kuitenkaan voi saada kaikkea.. Xy pelkäsi jostain syystä pöydällä tuomaria. Väisti ihan kunnolla. Maassa oli suht ok, vähän huolestunut kuitenkin sielläkin. Harmittaa hirmuisesti, tuomarikin tykkäsi Xystä muuten kovasti. Kuitenkin on oikein, että luonne merkitsee aikuisen koiran arvoselussa. Joskin olisin diggaillut, että se olisi merkinnyt myös nuorison kohdalla enemmän. Mutta näin tänään. Xy ei kuitenkaan esim. Seinäjoen näyttelyssä ollut yhtään väistelevä, joten harmittaa siinä mielessä ihan hirveästi, että tiedän sen osaavan olla rennompikin. :(

Carro tarjosi tuomarille myös kaikki vaaditut osa-alueet, mutta tuomari sanoi mulle arvostelun päätteeksi, että korvat ovat aivan liian kevyet. Arvostelun koetan saada sivuilleen illan aikana. Harmi, mutta näin tää homma menee. Carrolle kuitenkin luokkavoitto; muut kanssasisaret saivat sinisen nauhan, Carro ainoana punaisen. Sillä ei kuitenkaan PN-kehään menty, joten pääsin Huldan kanssa shoppailemaan..Mutta ihan hirveät tyytyväinen olin Carron kehäkäyttäytymiseen. :D Sitten neiti rintareppuun ja menoksi. Joskin täytyy sanoa, että IKINÄ en noin nopsaan ole Messarissa shoppaillut..Mukaan tarttui ainoastaan litrainen öljypullo ja herkut joulupakettiin koirille. Joulua nyt sit ootellessa.. paketteja alkaa olla jo melkein kaikille, keille pitääkin. :) Kohta panen joululaulut soimaan, kaivan paperit ja rusetit esiin ja aloitan paketoinnin. :) En halua, että kaupassa paketoidaan, sillä vaikka mun paketit on ihan hirveän rumia, on niitä ihana värkätä. :) Jouluodotusta siis kaikille!!!