Mua puri agikärpänen

mut miksi suremaan, jo 21-vuotta sitä harrastettu on. Tää eka pitkä tauko oli meidän perheessä, ja nyt se näyttää loppuvan - on treenit mielessä. Siis harkkaamaan, harkkaamaan, joka viikko kirmataan. Ja kun treenit on ohi niin uutta ootetaan, tahdon olla kisakunnossa mä tänä vuonna jo, tavoitteena ehkä kesän karkelot.. Sävel: baarikärpänen.

Näin. Käytiin tänä aamuna treenaamassa Tonyn, Huldan, Särön ja Myrtin kanssa. Hulda leikki "kuin elokuvissa"-teemaa ja nukkui koko ajan!! :) Toinen hytkytti vaunuja toisen treenatessa. Ja niin me nyt sit tehtiin: Tony meni miss Mypan kanssa ja mä Mr Särön kanssa.

Myrtti teki hyppy-putki-teemalla suoraa, jossa kuitenkin piti lopussa kääntyä kahden rinnakkain olevan hypyn muodossa. Ensin tuli viime viikolta tuttua ohijuoksua vähän siellä ja täällä, mut kun pilkottiin ihan pieniin pätkiin muutaman kerran ja Tony merkkas ekan hypyn, niin johan meni hienosti! :) Putkissa Marjatta tuntuu taaplaavan tämän tästä: menee sinne niin hirveän lujaa, että vetää siellä sitten pitkin seiniä.. luulis, että oppii sen jossain vaiheessa. Pitääkin nyt sit hieroa kotona neitiä, jottei mene jumikseen. Rimat oli 25cm:issä. Pian vois kokeilla näyttää, että maailmassa on korkeampaakin ponnistustarvetta olemassa. Mikkilän Sari mittasi Myrtin reilu viikko sitten ja minihän se on. Selvä. Ja niin mä oon olettanutkin koko ajan. Joten minihyppyjä me treenaillaan. Särö teki välissä (siitä pian) ja lopuksi otettiin Myrtille uutena esteenä rengasta. Tajus tosi nopsaan, mistä kolosta haluamme sen menevän ja sit se olikin ihana este! :) Namipussi oli toisella puolella jo lopuksi ja.. :D Myrtti juoksi sen luokse, nappasi namin pussin päältä, kiskaisi pussin tyhjentäen sen matolle ja muristen pussi suussa pakitti.. :D! Lelupalkka olis näemmä mieluinen, mut uudelle esteelle on järkevää ottaa namia, ettei keitä yli. Tai niin me kaks agifossiilia tuumataan.

Sit Sääppään. Tein pientä pätkää, missä piti pujotella (jätti ekan kerran kesken, huomautus ja sit meni hyvin), irrota ja kääntyä. Ja mun piti oikein välillä ohjatakin.. No, mun ohjaus meni päin persettä; oon maailman huonoin tällä hetkellä. Ihan viimeinen huonommuusjärkässä. Ei tuu mitään. Oon myöhässä, unohtelen rataa, en osaa enää mitään.. mut en luovuta enkä masennu. Mä tuun vielä, jos jaksan treenata. Saletisti natsaa. :D Särö oli Tonyn mielestä vähän tahmean näköinen: samanlainen kuin kisoissa. Mut hyvä niin: mä ennätin paremmin ja tykkäänkin, että se on aluksi mun kanssa vähän "epävarmempi": joutuu miettimään mitä mä haluan eikä vaan paahda miljoonaa minne sattuu. Ja silti se menee lujaa. Ja tykkäs tehä!! :) Niinku mäkin.. :D Molemmille näille on tuo lelupalkka se paras palkka: repivät apinanraivolla lelua ja niiden naama nauroi. Särönkin, vaikka se on niin jäykkä jätkä. :)

Ah, ihanaa!! Huomenna on sit Katin treenit ja nyt tuntuu siltä, että me naiset: Hulda ja mä, päästään kattoon, kun isi treenaa Mypan, tuon pienen silakan, kanssa.. ;)